Vili ei syö. Siis kuten minä haluaisin. Syynä saattaa olla tämä kesähelle. Vaikka ulkona on jo viileämpää kuin ennen ukkosia, niin meillä on kotona edelleenkin +27°C ympäri vuorokauden, aurinkoisen kattohuoneiston kesäinen haittapuoli. Kattotuulettimet pyörivät ja läpivetoa harrastetaan silloin tällöin.
Jotenkin Vili vaikuttaa apealta, ehkä siihenkin on syynä tämä lämmin sää. Ei edes aamunakki kelpaa kuin toisinaan. Eläinlääkäri kyseli viime käynnillä Vilin selästä, onko se vaivannut (tämä on yksi omalääkärin etu, muistaa koiran aikaisempia vaivoja) ja siihen kiireesti vastasin, että en ole mitään huomannut.
Nyt kuitenkin kotona tuli mieleen, että ei kai syömättömyys ja apeus johdu kivuista? No, Vili kun ei mitään kerro vaivoistaan, niin päätin kokeilla kipulääkkeellä.
Muistan, kuinka Vili aivan kuin puhkesi kukkaan, kun viimeksi sai kipulääkekuurin selkänsä takia lääkärin kehotuksesta. Olen nyt antanut Rimadyl'iä 10 mg aamuin illoin kahtena päivänä. En huomaa mitään eroa. Siis ehkä sittenkin on kyse vain liian lämpimästä säästä?
Mitä tuohon ruokailupuoleen tulee, niin Vili käy syömässä tarkkaan valikoiden iltaisin, joskus syö kuppinsa jopa tyhjäksi. Kaikki viittaa siis helteeseen. Vilille kaikki yli +20 asteiset päivät ovat hellepäiviä... Kuivanappulaa menisi vaikka kuinka runsaasti, helteestä riippumatta. Merkillinen koira. Pihisti saa niitä, aktivointilelussaan ainoastaan, mutta kaapin edessä mouruaa, että saiskos lisää. Joskus sorrun antamaan...
Jos on koira merkillinen, niin sitä olen minäkin. Oletan, että Vilin sairasteluhistoria on saanut sen aikaiseksi, että näen mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Siis jos koirani on naapurikyttääjä, niin minä olen sitten koirani oirekyttääjä. Todennäköisesti Vilillä ei ole mitään ongelmaa, se ongelma on minulla, parempi näin päin kuin toisinpäin!
 |
| Risteyksenvalvoja työssään. Hiljaista on. |
Ja arvatkaa, mitä Vili teki viime yönä! Sellaista, jota ei ole tehnyt miesmuistiin, taisi edellinen kerta olla yli kaksi vuotta sitten, nuoruuden huumassa. Vili pissasi keittiön matolle! Jos Vilillä on hätä ulos, Vili kyllä herättää, tämä keittiön matolle pissaaminen on joku toinen juttu. Vili möyrii maton kasaan ja antaa lorista. Onneksi se matto on muovimatto, nopea pestä ja kuivuu hetkessä.
Edellisyön raju ukonilma sai Vilin aivan pois tolaltaan. Salamointi alkoi puolenyön jälkeen ja kesti pitkälti toista tuntia. Sälekaihtimet pidettiin piukasti kiinni, mutta eihän se estänyt niitä tuhansia salamoita näkymästä. Vili haukkui kimakkaa haukkua ja pyrki ulko-ovelle, kylpyhuoneeseen, jopa ammeeseen halusi itsensä nostettavan. Rauhallinen hieronta jossain vaiheessa ukkosnäytelmää tuntui lopulta rauhoittavan Viliä.
 |
| Kaunis istutus naapuruston pihalla. |
10 kommenttia:
Minä veikkaisin kuumuutta. Ossinkin kanssa olen joutunut justeeraamaan lenkkejä niin, että ihan oikea,oikea lenkki tehdään vasta illalla kun on viileämpää ja päivällä tehdään vain muutaman sadan metrin mittaisia pissalenkkejä. Ossikin näin kuumalla yleensä syö vasta iltaisin. Pääasiahan on se, että kuumalla koirat juovat. Eikö? Minun mielestäni terve koira voi hyvin olla jonkin aikaa syömättäkin. Terveisiä kanssa kuumasta M-L ja Ossi
Olen vasta ihan vähän aikaa lukenut blogiasi, mutta olen jo ihan koukussa - kiitos kuulumisistanne...Minäkin veikkaan, että kyse on kuumuudesta. Meilläkin on sama molempien koirien kanssa. Iltasella menee paremmin ruokaa. Meillä toinen koirista teki samanlaisen pissatempun viime talvena ennen kuin siltä löytyi pissatulehdus - elämänsä ensimmäinen. Kahteen eri kertaan se rohmusi oman peittonsa vatsansa alle ja tyhjensi rakkonsa oikein kuunnolla. Minä sitä silloin tajunnut, miksi niin kävi, mutta muun syyn takia otettiin pissanäyte samaan aikaan ja siellä kasvoi bakteereja.
Kuumuutta minäkin uumoilisin. Meillä koirat syövät aina hyvin, mutta kuumuus vaivaa Aslania, sen näkee siitä kyllä helposti. Yleensä niin reipas ulkoilija lähti eilenkin tarmokkaasti ovesta ulos ja päästyään etuterassilta alas, meni heti kyljelleen. Aurinko ei edes paistanut, mutta oli tukahduttava ilma (28 astetta), ukonilma vasta tuloillaan.
Tänä aamuna vettä meni alas yli puoli litraa kerralla, pelkästään Aslanilla. Että kyllä se vaatii veronsa, vaikka ruokakupit tyhjenevätkin salamana, mutta tuon vedenjuonti on aivan huipussaan nyt.
Vili ei siedä kesän lämpötiloja juuri lainkaan, ihan pennusta asti on ollut sellainen. Tiedänhän minä oikeastaan sen, että helteellä eläimet eivät syö. Silti käyttäydyn kuin ensimmäisen koiran omistaja, taidan olla pelästynyt tästä anaalipaiseesta niin paljon, että pelkään koko ajan jotain kauheaa taas tapahtuvan...
Tervetuloa lukemaan tätä blogia, ihan kivaa saada lisää koiraimmeisiä ympärille. Käyn kohta puoliin tutkailemassa teidän blogianne.
Toivottavasti Vilillä ei nyt sentään ole pissatulehdusta...eikö se liene enempi narttujen juttu. Saa nähdä, miten poika ensi yön selvittää, onko taas pissitty keittiön lattialle?
Kyllä se vaan on ihana tunne, kun "lapsille" eli tässä tapauksessa koirille maistuu ruoka, äiti-ihmisenä silloin tuntee onnistuneensa...
Vili potee myös tuota kesähelteellä iskevää kaatumatautia, jonnekin lähinurmelle kallistuu poika oitis, jos hiukankin on lämpöistä. Vili tosin heittäytyy aina varjoon, ei koskaan aurinkoon.
Ei maistu täälläkään kuumalla ruoka muuten kuin leikkiin piilotettuna, niinpä Maurikin on saanut dinnerinsä useana iltana "jälkileikin" muodossa, se rakastaa jäljestystä joten laitan koiran ensin makkariin odottamaan (jolloin se jo innostuu kun tietää mitä on tulossa), ja sitten ripottelen illallisen pieninä murusina pitkin asuntoa ja päästän mäyräkoiran nuuskuttelemaan ruokansa perään. Se tehoaa meillä aina vaikka olisi kuin lämmin. Ulkoilemaan ei Maurikaan silti suostu näin kuumalla. Ehkä pitäisi tiputella ruokaa kadullekin :-) ps: jospa Vili kaipaa Betsiä ja on siksi apea?
Muistuu mieleeni edelliset lappalaiset koiramme, heille heiteltiin kerran päivässä kummallekin kourallinen nappuloita pitkin pihaa, kuin kanoille konsanaan, oikein korkeaasa kaaressa, jotta saivat tehdä töitä löytääkseen joka ikisen nappulan. Viliä sensijaan ei kiehdo edes nakkipakkauksen avaaminen aamuisin.
Tänään kävi Betsi kylässä ja Vili hullaantui vallan kokonaan. Näykki Betsin nilkkoja ja lutkutti korvia, peuhasivat pitkän tovin keskenään maltillisesti, ilman että olisi pitänyt pelätä Betsin satuttavan Viliä. Ihan kuin Betsi olisi hoksannut, miten pienikokoisemman koiran kanssa kuuluu leikkiä.
Kyllä Betsi on Vilille tärkeä.
Kyl se silviisii on, että ukkonen pistää joiltain koiruuksilta maailmankirjat sekaisin eikä mikään maistu. Saman tekee helle. Mutta kyllähän sä voisit Vili-kulta hippasen aatella tuota äippää. Kun teillä on se yhteinen historia kaikenmoista sairastamista. sellainen kuules koloaa noita hermoja aikalailla, vaikka niitä kuinka olis lasten kera venytetty. että olisko mahdollista helpottaa äipän olotilaa jookos.
Ja jos ei muu auta, niin sitten on kaapattava tuo Betsi vaki-hupilaiseksi sulle. Kun tuntuu noin piristävän sua. Eihän tää kuumuus oo kellekkään kivaa. Kaikki siinä pikkasen lötköpötköinä on. Ja ukkonen kun on tulossa niin ilmasta tulee tosi painostava. Se ei oo kivaa edes ihmiselle.
Terkkuja ja tsemppiä. Napostele ne äipän ihan hyvät ruuat massuun . Hyvä ruoka,parempi mieli. Ihan kaikilla.
Jaa, vai pitäisi Vilin vähän osata olla mieliksi. Se onkin vaikea asia, Vili kun ei mielistele eikä ole mieliksi, jos ei koe siihen tarvetta. Vili kokee aniharvoin tarvetta moiseen, ikävä kyllä.
Olisi se vaan niin kivaa, kun edes yksi olento maailmassa haluaisi oikein sydämestään olla mieliksi, mutta kun ei, niin ei...
Lähetä kommentti