Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sissi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sissi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 11. elokuuta 2012

Totinen torvensoittaja osa II

Ihan ei postauksen otsikointi vastaa sisältöä, 
enemmänkin se kuvaa juuri nyt minua eikä Viliä, 
mutta väliäkö sillä!

Meillä on koiravieraita piisannut, kylässä kävi mm. "pieni" vasta 4 kk ikäinen Sissi-tyttö. Sissi on Viliä ainoastaan ison aavistuksen kookkaampi, mutta roteva ja raskastekoinen, tassutkin ovat isot kuin pesäpalloräpylät. Mielenkiintoista nähdä, minkälainen tankki tästä tytöstä kasvaa, jalat ovat matalaa sorttia ja selkä pitkä. Rodullisesti on ehta seropi.

Sissi 4 kk kävi kylässä ja valtasi Vilin sohvan
Vili koki tämän typykän leikkiinkutsut uhkaavina, juoksi karkuun ja Sissi piti sitä jo osana leikkiä. Meno oli niin vauhdikasta, ettei kamerakaan pysynyt menossa mukana. Oli ensimmäinen kerta, kun Vili näytti hampaitaan, teki sen jotenkin vaisusti, se ei ollut Vilin luonteen mukaista irvistää ja olla niin tosissaan, että täytyi ottaa hampaat aseeksi. Sissi-pentu ymmärsi oitis, mistä tuuli puhaltaa eli että ei tämä ollutkaan leikkiä. Sissi rauhottui silminnähtävästi ja sitten uskalsi Vilikin jo lähestyä.

Kolmen kopla 
Vierailulla kävi myös Vilin mielitietty, Betsi. Vastaanotto oli Vilin puolelta ylitsevuotavan sydämellistä, häntä huiskusi ja poika ei tiennyt, kuinka osoittaa iloisuuttaan. Betsi kävi ohimennen syömässä Vilin ylenkatsomat ruuat ja avaamassa Vilin aamuisen nakkiaktivointilaatikonkin, joka edelleen lojui lattialla.
Siitä lähtien, kun Betsi lähti lomahoidon jälkeen omaan kotiinsa, on Vili alkanut reagoimaan haukulla kaikkiin porraskäytävästä kuuluviin ääniin. Ei ole ollenkaan hauskaa moinen käytöksen muutos.


Betsin lähdön jälkeen syöminen on ollut huonoa, ei edes broilerin sydämet eikä mahapullat kelpaa enää, niitä söi niin mielellään Betsin seurassa. Vili söisi nykyään mielellään kaikkea sopimatonta, penkoo suklaalevyjä esiin, kerjää kahvileipää, kun tuntee kahvintuoksun nenässään, ruinaa nappuloita. Sen verran syö jotain, että hengissä pysyy.
Parina viime päivänä olen "pakkosyöttänyt" Viliä keitetyllä perunalla, toivossa, että ruokahalu alkaisi normalisoitua eikä ainakaan närästys pääse yllättämään. Ihan tyhjä maha ei sekään ole hyvä juttu. Vili ei ole oksennellut ja vointi näyttää muutenkin olevan ihan normaali. Vain tämä syömättömyys on merkillistä, tästä ongelmasta olen valitellut aika ajoin läpi koko blogihistorian.

kuuleeko kukaan, kun haukun?
Vilin oikea korva on rauhoittunut, sen sijaan muutama päivä sitten lenkillä ollessamme huomasin Vilin pysähtyvän alvariinsa rapsuttamaan vasenta leukapieltään. Etsin leuasta mahdollista punkkia, mutta sitten huomasin Vilin huulen punoittavan ja siinä oli muutama näppylä. Taas jotain uutta ja ennenkokematonta, kuinkas muuten. Kotimatkalla mietin mitä siihen laittaisin, huulesta kun on kysymys, niin siihen laitettu päätyy suuhun eli ei mitään "myrkkyjä" sovi ajatellakaan.
Päädyin ihmevoiteeseemme eli Tummeliin ja siitähän se apu löytyi. Tummeli lievittää kutinaa ja Vili jättikin raapimiset sikseen. Tummelia laitoin useasti päivän mittaan ja Vili tuntui olevan jopa mielisssään siitä. Huuli parani ja ongelma poistui.

pää piilossa = Vili piilossa
Elän edelleenkin pelossa, että anaalivaivat palaavat. Olen sen verran yrittänyt olla tolkussani, että en ihan vauhkona tuijota jatkuvasti Vilin pepaan, vaan olen muutaman päivän välein suihkutellut ja painellut anaaleja. Tähän asti kaikki on vaikuttanut ihan normaalilta. Vähäisellä kokemuksellani en kuitenkaan ole ihan varma... Minua pelottaa se anaalipaiseen yllätyksellisyys, se on nyt kaksi kertaa päässyt valloilleen ihan puskan takaa, joten mielessä sen mahdollisuus on aina pidettävä.

varjoon, suojaan...
Kurjalta tuntuu se, kuinka Vili useasti pakenee minua, kun lähestyn, Vilillä on ensimmäisenä mielessä, että taas viedään pesulle tai tehdään jotain vähemmän mukavaa. Torjutuksi tuleminen ei tunnu yhtään kivalta. Ehkäpä se kaikki vähitellen unohtuu, kun isommat toimepiteet ovat jo menneitä, jospa luottamus aikanaan  palaa.

Vili tykkää kaikista lapsista ♥


sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Viikonlopun vilinää

Sissi kävi kylässä
Viikonlopun vilinää on riittänyt. Elämän ruuhkapäiviä, ihmiset tosin puhuvat ruuhkavuosista. 
Ensin kävi Sissi kylässä, sukuun liittynyt uusi koiranpentu. Monirotuinen tyttönen itärajan takaa. Vili sai kyytiä, kun tyttö oli niin vauhdikas, kooltaan kuitenkin Vilin sorttinen ja myös matalajalkainen.

Sitten Betsi Pietarintytär tuli päivähoitoon. Tohinaa riitti niin, että vain tämä yksi ainoa kuva oli julkaisukelpoinen, kun pariskunta asettautui ruokailemaan, onneksi edes nuo pöytätavat on sisäistetty. Joten kuten.

Betsi & Vili

Tarkastuskierros voi alkaa.

Jo kutsuivat sunnuntain velvollisuudet. Totutun tavan mukaan Vili kävi heti aamutuimaan tarkastamassa Prisman alueen, eihän sitä koskaan tiedä, mitä öiset kulkijat ovat aikaan saaneet. Ties vaikka, joku olisi unohtanut koiransa häkkiin...


Helppohan se on postilaatikon edusta katsoa,
mutta tänne taakse ei mahdu
 kuin pitkulaisen mallinen tarkastaja.
Häkit on nuuskittava tarkkaan.
Hyvältä näyttää.
Ostoskärryjen ryhdikäs komppania vastaanottaa ohimarssia.
Deitti-ilmoitukset voi tsekata tässä samalla.
Hoh-hoijaa, olipa rankka kierros.
Onneksi on penkkejä huilaamiseen.
samalla voi  hiukan kytätä, jos vaikka
näkyisi jotain mielenkiintoista... 
♥ Viikonlopun vierailija ♥