Kivuista ja kipulääkkeistä

HUOM. Koristelen blogiani nyt taas lainahöyhenillä, sillä seuraavan tekstin on kirjoittanut Danielle omassa blogissaan. Aihe on meille kaikille lemmikkien omistajille tärkeä ja on ihan hyvä, että tätäkin asiaa jokainen pohtii mielessään ja toimii lemmikkinsä parhaaksi.

******

Muutama sananen kipulääkkeistä

"Farmiksen kurssin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen kipulääkkeistä. Ihmeellisen sitkeässä nimittäin tuntuu olevan jotkut uskomukset, jotka voivat olla kohtalokkaita. Ei kuitenkaan kannata uskoa ihan kaikkea mitä meikä kirjoittaa ja suuri osa on vain mun mielipiteitä...

Mitä kipulääkkeitä saa antaa? 

Olen jo monelta kuullut, että koirille voi tarvittaessa lasten kipulääkkeitä - lasten buranaa, lasten aspiriiniä tai mitä kukin suositteleekaan... Itse lähtökohtaisesti lähden siitä, että eläimille on omat valmisteet, eikä niille pidä antaa ihmisten lääkkeitä. Esimerkiksi parasetamoli on kissalle hyvin myrkyllistä. Myös koirille sitä ei saa antaa, ellei eläinlääkäri sitä ihan erikseen määrää. Pääsääntöisesti tämä on myrkyllistä. Ibuprofeiinia ei missään nimessä suositella myöskään, eli buranat voi suosiolla jättää kaappiin. Aspiriini on myös myrkyllistä. Eläimille on omat kipulääkkeensä, joita voi turvallisesti antaa, eläinlääkärin ohjeita noudattaen tietysti. Täytyy totta kai pitää mielessä, että mikä tahansa voi olla myrkky, jos sitä annostelee väärin. Mutta tämä menee jo toksikologian luennon puolelle :) Suosittelen aina ensin kääntymään eläinlääkärin puoleen, ennen kuin oma-aloitteisesti rupeaa lääkitsemään eläintään.

Löytyykö kipulääkkeitä apteekista? 

Ei löydy. Eläimille ei ole ainuttakaan kipulääkevalmistetta vapailla markkinoilla. En ihan tarkkaan tiedä miksi, mutta en usko, että tämä varsinaisesti on huono juttu. Jos eläin on kipeä ja tarvitsee kipulääkettä, se on muutenkin siinä kunnossa, että eläinlääkärikäynti voi olla hyvä idea...

Ei mun eläin ole kipeä, se on aina ollut tällainen

On suorastaan tyrmistyttävää, miten huonosti ihmiset havainnoivat eläimensä kipua. Omistajan pitäisi olla eläimensä asiantuntija, silti monet omistajat ovat ihan ällikällä lyötyjä, kun kipulääkekuurin aikana eläimen käytös muuttuu radikaalisti parempaan suuntaan. Jos eläin käyttäytyy oudosti, on agressiivinen tai passiivinen, sen ruokahalu muuttuu, sen liike on erilainen, se ääntelee hassusti tai se nuolee jotain paikkaa, se voi olla kipeä. Erityisesti kissat ovat mestareita piilottamaan kipunsa. Jos kissa vaikuttaa kipeältä, se on todennäköisesti erittäin kipeä.

Ei ontuminen sitä haittaa, ei se ole kipeä. 

Tämäkin on ihan uskomatonta, mutta tosi moni oikeasti kuvittelee, että ontuva eläin ei ole kipeä. En ihan tiedä, miksi ihmiset uskovat eläimen ontuvan, kun koko jutun syynähän on raajan kipu. Sitten sitä ollaan äimän käkenä kipulääkekuurin jälkeen, kun lemmikki käyttää taas neljättä raajaansa. Ei me tiedetty! Joo'o.

Kipu on hyväksi eläimelle. 

Tästä aiheesta saatiinkin luennon jälkeen ihan mukavasti väittelyä aikaiseksi. Mun kaveriporukassa mielipiteet jakautui aikalailla kahtia. Luennolla tämä väite teilattiin täysillä. Kipu on eläimelle täysin turhaa ja sitä pitää hoitaa joka tilanteessa. Jos pelätään, että eläin käyttää vaikkapa kipeää raajaansa, on se muilla keinoin saatava liikkumattomaksi ja hoidettava kipu asianmukaisesti. Itse olen kuitenkin joissain tapauksissa hieman eri mieltä, mielestäni kivusta voi olla hyötyä joissain tilanteissa, enkä lähtisi tuputtamaan eläimille kipulääkkeitä aina samantien. Tiedän koiria, jotka ovat niin vilkkaita, että ne ovat kipsistä huolimatta juosseet iloisina ympyrää ja vaarantanut jalan parantamisen. Koiralle ei voi sanoa, älä käytä tota raajaa, niin se paranee. Omalla hauvallakin on ollut jalassa haavoja, joita ei kannata sitoa, koska paranataminen on tällöin hitaampaa. Vaikka jalka voikin olla tässä tilanteessa kipeä, tiedän, että oma adhd-tapaus olisi rikkonut itsensä paljon pahemmin, jos se olisi ollut kipulääkityksessä. Mitä myös huomasin omalla koiralla on se, että kipulääkkeet peittävät ontumisen ja voivat antaa väärän kuvan parantamisesta. Itselleni kävi juuri näin - tuloksena kahden kuukauden sairasloma, puolen vuoden kuntoutusprojekti ja satojen eurojen lovi kukkarossa. Totta kai tämä täytyy miettiä aina tapauskohtaisesti.

Eläimet eivät koe kipua samalla tavalla kuin ihmiset

En ymmärrä miksi näin olisi, mutta tietenkään asiaa ei voi tietää, kun kukaan ei ole eläimiltä koskaan kysynyt. Mielestäni on kuitenkin oikeus ja kohtuu olettaa, että eläin kokee kipua samalla tavalla kuin ihminen. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun päättää, antaako eläimelle kipulääkettä vai ei. Outo uskomus on myös se, että mitä pienempi eläin on, sitä huonommin se tuntee kipua. En keksi ainuttakaan syytä, miksi hiiri tuntisi kipua huonommin kuin koira, tai kala huonommin kuin hevonen. Varmasti on eläinlajikohtaisia eroja, mutta liikaa ei saisi olettaa...

Eivät pennut tunne kipua, vai mitä? 

Itse asiassa tieteellisesti on osoitettu, että vastasyntyneet ovat paljon herkempiä kivulle kuin aikuiset. Muistaakseni luennolla sanottiin myös, että jos kokee vastasyntyneenä suurta kipua, voi tämä aikuisena aiheuttaa matalampaa kipukynnystä. Nämä tutkimustulokset aiheuttavat häntien ja korvien typistykset aika huonoon valoon, mä sanoisin. Tämä antaa myös lisää näkökulmaa esimerkiksi possujen kastraatioon, josta olen ennenkin puhunut.

Kissa ei ole pieni koira

No tämä on aivan totta. Kissan lääkitsemisen tekee hankalaksi se, että monesta lääkeaineesta on hirmu vähän tutkimustietoa kissojen osalta. Erittäin monen lääkkeen kohdalla on kuitenkin huomattu, että koiran annostelu on kissalle vaarallinen, jopa hengenlähtö voi olla vaarana. Kissat ovat monessa asiassa huomattavasti koiria herkempiä, eikä niihin koskaan pidä soveltaa koirien ohjeita.
Tää ei muuten liity suoranaisesti tähän, mutta mielenkiintoinen seikka, joka kissaihmisten kannattaa pitää mielessä: Kissa ei juuri koskaan hengitä suun kautta. Jos kissa läähättää tai hengitys tuntuu hankalalta, tila voi olla kriittinen. Kissoille keuhkot ovat ns. stressielin, hyvin monet tilat oireilevat keuhkojen kautta.

Tämmöisiä mietteitä tänään. Tosiaan, osa on vaan mun mielipiteitä ja osa on kirjoitettu hieman sarkastiseen sävyyn. Ei kannata teilata mua, jos satunkin olemaan väärässä jossain asiassa :) "

Startti uuteen vuoteen

Vuosi 2012 on nyt sitten korkattu ja meillä kaikilla on lupa ja oikeus maistella sen anteja. Lunta ei ole uusi vuosikaan kyennyt vielä taikomaan, mutta eiköhän sitäkin vielä tänä talvena nähdä. Kiire tulee kylläkin, kohta alkaa kevättalvi. Päivät ovat jo pidentyneet molemmista päistä!

Uudenvuoden yöstä selvisimme jotenkuten. Viliä ei saanut lenkille enää klo 17 jälkeen, seuraava ulkoilu olikin sitten vasta aamulla klo 3. Sillä välin olimme täällä kotona  visusti suljettujen sälekaihtimien takana, ettei vaan ainoakaan ilotulite näy. Olisihan niitä ollut kiva katsella ikkunoista, nyt piti tyytyä television tarjontaan, onneksi Helsingin Senaatintorin ilotulitus oli kyllä ihan hyvä korvike.
Uudenvuodenpäivän aamulenkillä Vili marssi koko kaupunginosan kaikki tiet läpi rinta rottingilla, poika oli kuin miliisi tarkistuskierroksella, halusi nähdä kaikki öisen mekkalan jäljet. Vielä tänäänkin Vili oli vahtivuorossa ja epäileväinen, vähäisetkin äänet porraskäytävästä kommentoi pienellä murahduksella. Valpas vahti.

Vilin vointi oli viikko sitten hiukan kiikun kaakun. Oksenteli tiuhaan eikä ruoka oikein maistunut. Kauhistuen ajattelin taas närästysrumban alkavan. Pelontunne heräili tuolla jossain sielun uumenissa ja juuri silloin oli sovittu soittoaika Vilin lääkärille. Hän sanoi, että se on aina ongelma, kipulääkitys ja herkkä vatsa. Erittäin huono yhdistelmä. Sovittiin, että jatkossa Vilille täytyy löytyä kipulääkkeestä se pienin auttava annostus ja se on sitten minun tehtäväni selvittää, mikä se on.
Nyt Rimadyliä on mennyt 6 viikkoa aamuin illoin 10 mg ja tällä hetkellä saa vain yöksi 10 mg. Viikon päästä on tarkoitus lopettaa kokonaan ja toivoa, että pärjää ilman. Eläinlääkäri painotti sitä, että kipuilevan koiran kipua ei saa jättää hoitamatta, vaikka vatsa olisi herkkä, kivun lievitys on ensisijaisen tärkeää. Hän muistutti myös siitä, että vatsan saa parhaiten tutkittua gastroskopialla ja selkärangen magneettikuvauksella. Juuri nyt en pidä kumpaakaan ajankohtaisena enkä tarpeellisena, mutta ehkä joskus.

Vilin onneksi tuo oksenteluvaihe hävisi parissa päivässä ja nyt vointi on taas ihan hyvä. Salaa toivon, että perunan kuuluminen ruokavalioon hoitaisi Vilin vatsan terveeksi eikä jatkossa olisi enää ikinä mitään närästyksiä. Hiukan Vili rapsuttelee, mutta kai kunnon koiran kuuluukin rapsuttaa. Ainakin vähän. Ehkä perunan syytä, että Vilin korvia täytyy nykyään putsailla noin kahden viikon välein, kun aikaisemmin niitä ei tarvinnut puhdistaa juuri lainkaan. Putsaan niitä ruokaöljyyn kostutetulla vanupuikolla pyyhkien vain korvalehtiä, sen syvemmältä en koskaan kronki.

Vili on hyväntuulinen, iloinen, kantaa lelujaan joka päivä, joskin peuhaamiset ovat aina olleet vähäisiä. Tuo lelujen hakeminen on yksi varma mittapuu arvioimaan Vilin vointia. Jos leikki jää, on jotain huonosti.
Nyt ovat asiat kuitenkin hyvin, Vili, reipas koirapoikani.

Tunnistatko koirasi kivun?

 Tämä teksti on kokonaisuudessaan lainattu alla olevasta lähteestä.

"Kipu on jokaiselle meistä tuttu käsite, joka kuitenkin on täysin subjektiivinen. Jokainen kokee kivun eri tavalla. Kipu ulottuu paikallisesta fyysisestä särystä totaaliseen, koko olemuksen käsittävään kärsimykseen. Koira tuntee kipua aivan samoin kuin ihminen. Kun kerran eri ihmiset käsittävät kivun hyvin eri tavoilla, niin kuinka voimme arvioida ja ymmärtää koiran kokemaa kipua? Aiheesta kuultiin eläinlääketieteen tohtori Anna Hielm-Björkmanin pitämä esitelmä Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan lokakuussa järjestämässä luentopäivässä.

* Kipeä koira ei välttämättä näytä kipua

Akuutti kipu aiheuttaa sympaattisen hermoston aktivoitumisen, mikä voidaan nähdä fysiologisina muutoksina: sydämen syke kiihtyy, verenpaine nousee, hengitys tihenee ja pinnallistuu, pupillit suurenevat, verisuonet supistuvat, eläin turpoaa koska kroppaan kertyy nestettä, suu kuivuu, virtsaaminen vähenee, ja keho voi olla jännittynyt.

Eläimet ilmaisevat kipua monin tavoin. Ne väistävät vaistomaisesti asiaa, joka tuottaa kipua. Ne pakenevat. Ne huutavat kivusta, tai sitten ne jähmettyvät paikalleen vapisemaan ja hikoilemaan. Ne voivat ontua, ja ne voivat virtsata alleen. Reaktion laatu riippuu kivun merkityksestä kussakin tilanteessa. Eri koirarotuja on jalostettu käyttäytymiseltään erilaisiksi: toisten työtehtävät edellyttävät korkeaa kipukynnystä ja työskentelyn jatkumista, vaikka sattuu. Näissä tilanteissa koira kuitenkin tuntee kipua, vaikka ei näytä sitä eikä välitä siitä.

Krooniselle kivulle ei ole mitään selviä ja tyypillisiä, koirasta luettavia merkkejä. Merkit ovat hyvin pieniä muutoksia koiran käyttäytymisessä. Monet koirat eivät halua näyttää kipuaan, koska luonnossa se merkitsisi laumasta karkoittamista. Jos näet koirallasi kipukäyttäytymistä, sillä on todennäköisesti kipuja. Mutta vaikka et näkisi mitään kipuun viittaavaa, koirallasi voi silti olla kipuja.

Kipukäyttäytymiseen kuuluu myös erilaisia, sosiaalisesti määräytyviä, opittuja käyttäytymistapoja. Pikkulapsilla nähdään erilaisia taikauskoisia riimejä, ja koiralla voi alkaa esiintyä häiriökäyttäytymistä, esimerkiksi ylivilkkautta tai aggressiivisuutta.

* Krooninen kipu ei lopu itsestään

Kipu voidaan jaotella kudosvaurio- eli nosiseptiiviseen kipuun, hermovaurio- eli neuropaattiseen kipuun ja psyykkiseen eli psykogeeniseen kipuun. Lisäksi on olemassa myös idiopaattista kipua, mikä tarkoittaa, että kivun syy ei ole selvinnyt.

Kipu voidaan jaotella myös edellä mainittuihin akuuttiseen ja krooniseen kipuun. Akuutti kipu kestää vain vähän aikaa, sekunnista pariin kolmeen viikkoon, johtaen varovaisuuteen ja pyrkimiseen pois kivun aiheuttajan luota. Kun kivun kesto ylittää tavallisen kudoksen paranemisajan, kipu on kroonista. Krooninen kipu kestää kuukausia, vuosia, jopa kymmeniä vuosia ja muuttuu usein hankalammaksi hermovauriokivuksi.

Hermovauriokipu on kroonista kipua, jota on vaikea hoitaa tavallisilla kipulääkkeillä. Se voi johtua esimerkiksi vauriosta tai toimintahäiriöstä kipua välittävässä hermojärjestelmässä: selkäydinvammasta, aivoverenkiertohäiriöstä, ääreishermovammoista, esimerkiksi tassuleikkauksen yhteydessä vaurioituneesta hermosta, tai välilevyn pullistuman tai spondyloosin aiheuttamista hermojuurivaurioista. Myös esimerkiksi aavesärky on hermovauriokipua. Usein hermovauriokipu on monen eri tekijän summa.

Ihmiset kuvailevat hermovauriokipua jatkuvana, polttavana kipuna, jonka välillä keskeyttävät viiltävät, sähköshokin tapaiset kipuepisodit. Koska ihmisen ja koiran hermokudoksen fysiologia on hyvin samankaltaista, ei ole mitään syytä epäillä, etteikö koira kokisi tätä kipua samantyyppisenä.

Kroonisessa kivussa myös psyykkiset tekijät, kuten masennus, pelko ja avuttomuus, toimivat altistavina tekijöinä todennäköisesti myös koirilla, ja ne voivat ylläpitää kipua sen kroonistuessa. Myös geneettiset tekijät voivat vaikuttaa kivun kroonistumiseen.

Krooninen kipu voi aiheuttaa kivuntunnon herkistymistä ja aiemmin kivuttoman ärsykkeen, kuten kosketuksen, muuttumista kivuliaaksi. Koira voi kokea esimerkiksi silittämisen sietämättömänä kipuna. Krooninen kipu ei niinkään ole merkki sairaudesta, vaan pikemminkin oma sairautensa. Se ei lopu itsestään, vaan sitä on hoidettava. On tärkeää estää kivun kroonistuminen aloittamalla kivun tehokas hoito riittävän varhain.

Esimerkkinä kroonisesta kivusta on myös nivelrikon aiheuttama kipu. Nivelrikkoa syntyy esimerkiksi ristisiteen repeytymisen, polvilumpion sijoiltaanmenon, osteokondroosin sekä kyynärnivelen tai lonkan kasvuhäiriön seurauksena. Hoitamattomana se tarkoittaa pitkäaikaista, jomottavaa, tylsää kipua, joka johtaa eläimen liikuntahaluttomuuteen. Tämä taas aiheuttaa lihaskudoksen katoamista, kramppeja, triggerpisteitä eli lihaksen sidekudoksessa olevia aristavia pisteitä, jotka saattavat aiheuttaa heijastuskipuja läheisiin lihaksiin, uudisluumuodostusta, liikapainoa ja lisää kipua. Kaikesta tästä muodostuu jatkuva noidankehä. Mitä aikaisemmassa vaiheessa kehän saa katkaistua, sitä parempi elämänlaatu koiralle saadaan aikaan.

* Kipua voidaan tutkia koiran käyttäytymisestä

Subjektiivisiin kivuntutkimusmenetelmiin kuuluvat eläinlääkärin tutkimus ja omistajan kertomus koiran käyttäytymisestä ja taustasta. Objektiivisia menetelmiä taas ovat fysiologisten muutosten, kuten pulssin ja stressihormonien, tutkiminen, koiran liikkumisen videointi ja liikkeiden tutkiminen askelvoimalevyn ja -maton avulla.

Eläinlääkäri näkee koiran yleensä vain muutamia kertoja vuodessa, omistaja taas seuraa koiraansa vähintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Usein omistajaa pitää kuitenkin neuvoa koiransa kivun tunnistamisessa, koska hän ei osaa lukea sitä koiran käyttäytymisestä.

Äkilliset muutokset huomataan aina helpommin kuin pikku hiljaa tulleet. Eräänä päivänä koira ei esimerkiksi enää suostu hyppäämään autoon, tai oli jokin tietty päivä, jolloin se ei enää tullut yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan. Hitaasti kehittyviä käyttäytymisen muutoksia tulee varsinkin vanhemmalla koiralla helposti pidettyä luonnollisena. Koira kävelee yhä vain hitaammin, sen lenkit lyhenevät, se alkaa välttää muita koiria ja murisee niille, se vetäytyy useammin omiin oloihinsa, ja se on vanha ja väsynyt, kuurokin.

Mikään yksittäinen oire ei kuvaa kipua luotettavasti. Kun kaikkia koiran käyttäytymisen muutoksia seurataan yhdessä, koiran kivun voimakkuutta ja sen muutoksia voidaan arvioida. Oireista voi olla vaikea tunnistaa useita, mutta kaksi tai kolme oiretta löytyy kipeän koiran käyttäytymisestä yleensä helposti.

Koiran kipuun liittyviä positiivisen käyttäytymisen muutoksia:

Onko koira: Virkeä ja iloinen vai apea ja masentunut? Normaali, apaattinen tai yliaktiivinen? Tekeekö koira seuraavia: Hakee kontaktia perheenjäseniin, usein vai harvoin? Heiluttaa häntäänsä, usein vai harvoin? Leikkii mielellään, harvoin vai ei ollenkaan? Syö normaalisti? Vai valikoiden tai ahmien? Ravistelee itseään? Usein vai harvoin? Venyttelee? Usein vai ei ollenkaan?  Millainen koiran ilme on? Normaali, surullinen, ylikierroksilla?

Koiran kipuun liittyviä negatiivisen käyttäytymisen muutoksia:

Onko koiralla tai onko koira: Normaali mieliala vai hermostunut, rauhaton tai pelokas? Ystävällinen vai aggressiivinen ihmisiä tai toisia koiria kohtaan? Tekeekö koira seuraavia: Läähättää tai lipoo huuliaan? Pitää itseään epänormaalissa asennossa?  Roikottaa päätään, pitää jalkoja korostetusti mahan alla? Pitää korviaan taka-asennossa? Häntää koipien välissä? Väristelee tai vapisee? Nuolee etujalkojaan? Katsoo, nuolee tai puree tiettyä paikkaa? Ylireagoi kosketukseen? Valittaa: huutaa, murisee, vikisee, inisee? Tai on aivan hiljaa? Valittaa, kun niveliä taivutetaan esimerkiksi tassuja pyyhittäessä? Raivoaa tai alistuu laumassa? Näyttää hampaita kosketettaessa? Alkaa purra? Tekee enemmän vahinkoja sisälle?

Kivun arvioiminen koiran liikkumisessa tapahtuvista muutoksista:

Liikkuu kuin nuori eläin vai ei halua liikkua? Yliaktiivinen liikkuja? Makaa paikallaan tuntikausia? Hyppää kuten aina vai eikö hyppää enää? Normaalit askellajit vai peitsaako? Laukkaa ”pupulaukkaa” (molemmat takajalat samaan aikaan)? Kulkee suoraan vai jakautuuko paino epätasaisesti? Pomppiiko pää askelien tahtiin? Ontuu? Liikkuu lenkillä edessäsi vai raahautuen takana? Istahtaa tai menee makuulle kesken lenkin? Kulkee portaita normaalisti vai eikö enää halua mennä alas tai ylös? Miten kulkee portaissa? Istuu normaalisti tai ei ollenkaan, tai polvi ulos sivulle kääntyneenä? Menee makuulle normaalisti tai hyvin hitaasti, hakee paikkaa pitkään, pyörii? Nousee ylös normaalisti vai etu- tai takajalat ensin? Hitaasti?  Nousee istumisen kautta? Nukkuu koko yön vai vaihtaa usein paikkaa (voi kivun lisäksi myös  olla merkki esim. sydämen vajaatoiminnasta)?

Vatsa- ja rintaontelon kipuja voidaan arvioida koiran asennoista:

Seisooko koira suorana pää pystyssä vai onko koiralla selkä köyryssä? Onko koira usein ”rukousasennossa”: etupää makaa, perä ylhäällä? Ei halua käydä makuulle ollenkaan? Röyhtäilee, piereskelee, oksentaa, yökkäilee? Ei pysty ulostamaan? Jos virtsaaminen kivuliasta: katkaisee suihkun tai istuu hyvin pitkään?

Monet koiranomistajat luulevat, ettei heidän koirallaan ole kipuja, koska se ei valita. Koira ei kuitenkaan ääntele, jos sillä on kroonista kipua tai särkyä. Akuutissa kivussa se saattaa vingahtaa. Yleinen harhaluulo on myös, että jos koira leikkii, juoksee tai haluaa kilpailla, sillä ei ole kipuja. Monilla koirilla on kuitenkin niin vahva vietti toimintaan, johon niiden rotu on jalostettu, etteivät ne työskennellessään välitä kivusta. On kuitenkin ihmisen velvollisuus tarkkailla koiraansa ja lukea mahdollisia kivun merkkejä sen käyttäytymisestä.

* Harhakäsityksiä ja tulevaisuutta

Paitsi etteivät omistajat osaa tunnistaa koiransa kivuliaisuutta, heillä on usein myös harhakäsityksiä kivun hoidosta. Luullaan, että kipulääkkeen syöminen saa koiran tottumaan siihen, jolloin lääkkeen teho häviää. Myös sivuvaikutuksia pelätään. Eri kivuille on kuitenkin olemassa erilaisia kipulääkkeitä, ja samallekin kiputyypille on eri vaihtoehtoja. Jos yksi ei auta tai aiheuttaa sivuvaikutuksia, kannattaa kokeilla muita. Moneen kipuvaivaan on olemassa myös täysin sivuvaikutuksettomia vaihtoehtoja, kuten akupunktio, fysioterapia ja ravintoaineet.

Kipua lääkittäessä tulee helposti ajateltua, että jos koira ei kipulääkkeen avulla lopeta esimerkiksi kyynärnivelen nivelrikosta johtuvaa ontumista, kipulääkitys ei toimi. Ontuminen voi kuitenkin jäädä tavaksi, jos se on saanut jatkua pitkään. Siitä on jäänyt aivojälki, tai nivel voi olla liikuntarajoitteinen liikaluun ja ruston takia.

Luennon lopuksi Hielm-Björkman esitti, että kipukyselyn tulisi olla osa normaalia eläinlääkärikäyntien anamneesia, varsinkin koiran saavuttaessa kuuden, seitsemän vuoden iän, tai jopa vielä aikaisemmin. Näin omistaja oppisi arvioimaan kipua jo ennen kiputilan kehittymistä. Omistaja voisi myös säännöllisesti arvioida koiran liikkumista tarkkailukortin avulla. Vanhenevan koiran nivelet voitaisiin tutkia rutiinisti röntgenillä, vaikka mitään suurta kremppaa ei koirasta olisikaan havaittavissa.

Jalostuksen osalta Hielm-Björkman kehoitti vähentämään piirteitä, jotka tuottavat akuuttia, kroonista tai neuropaattista kipua. Myös ”pelkkää” epämukavuutta aiheuttavat piirteet, kuten silmiä hankaavat silmäripset tai liian ahtaat hengitystiet ja sen aiheuttamat sierain-, nielu- ja henkitorviahtaumat ovat kammottavia, jos niiden kanssa joutuu elämään koko ikänsä. Emme tiedä miten paljon kipua tai kärsimystä ne tukehtumisen tunteen kautta aiheuttavat, mutta voimme kaikki varmasti kuvitella miltä tuntuisi elää tällaisten ongelmien kanssa päivittäin."

lähde: Katariina Mäki ja Anna Hielm-Björkman 2009  Tunnistatko koiran kivun?

Kutinaa ja raapimista

Muutama sananen kutinasta, raapimisesta ja kivusta.

Olen huomannut nettiviidakossa vaeltaessani joidenkin koiranomistajien vähättelevän koiransa kutinoita. Ehkä heillä ei ole omakohtaista kokemusta kovasta kutinasta tai heiltä puuttuu eläytymiskykyä.

Ihmisen kokema kutina ei varmaan poikkea koiran kokemasta, joten yksi hyvä vinkki on lähteä selaamaan netistä löytyviä ihmisten foorumeita, joissa he keskustelevat kutinasta ja sen sietämättömyydestä. Jokapäiväinen, infernaalisen voimakas kutina on niin stressaavaa, että se voi ajaa uhrinsa itsemurhaan. Koira ei voi helpottaa oloaan edes tälläkään tavalla, koira on täysin omistajansa armoilla, niin tässä kuin kaikessa muussakin.

Totaalinen tiedonpuute koiranomistajilla on myös mahdollista, vaikkakin nykyisenä nettiaikakautena täysin käsittämätöntä. Allergisilta tuttavilta voi kysellä ensikäden tietoa asiasta. Eikä mikään estä koiranomistajaa tekemästä jopa omakohtaisia testejä, joiden avulla saattaa saada aavistuksen siitä, miltä jatkuva kutina tuntuu.

* Istahda muurahaispesään vähissä vaatteissa! Viisi minuuttia istuttuasi jatka päiväsi kulkua normaalisti, älä mene suihkuun äläkä uimaan, vaan tunnustele, miltä ne sadat muurahaiset ihollasi tuntuvat.
* Hanki kevättalvella itsellesi lintukirppujen puremia! Siitä saat kolmisen viikkoa jatkuvaa, kovaa kutinaa.
* Hanki itsellesi syyhypunkkitartunta tai päätäitä! En tiedä, miten tämä neuvo käytännössä toimii...
* Heittäydy kesällä nokkosten seuraan! Se kutina ja polte ei kestä kuin puoli päivää, mutta ehkä sekin riittää ymmärtämään kutinaa.
* Hanki kutinapulveria ja kokeile itseesi!

Kutinaa on monenlaista, lievästä sietämättömään, satunnaisesta jatkuvaan,  paikallista tai koko vartalon kutinaa, Se voi olla pistävää, polttavaa, pinnallista, syvältä tulevaa. Tyypillistä on, että kutinaa on sangen vaikea määritellä.

Onnellisinta on, jos kutinan aiheuttajaksi selviää täit, väiveet tai muut loiset. Niistä on helppo päästä eroon ja kutinat häviävät saman tien. Jos kutinan syy on joku muu, niin tilanne on moninkerroin hankalampi, mahdollisia syitä on pilvin pimein. Monet sairaudet  aiheuttavat kutinaa, mutta yleisimmin syynä on erilaiset allergiat. Allergisuus on pysyvä olotila ja vain välttämällä allergian aiheuttajaa, pääsee kutinastakin eroon.

Helpommin sanottu, kuin tehty! Valitettavasti.

Ylläoleva taulukko (klikkaa isommaksi) auttaa koiranomistajaa määrittelemään, millä tasolla koiransa kutina on. Kaksi ylintä kutinan tasoa ovat mielestäni ne, jolloin koiran oloa on aivan pakko helpottaa tavalla tai toisella.
Kauluri ei ole ratkaisu enää tässä kutinavaiheessa, sehän ei poista kutinaa vaan estää vain raapimisen. Kauluria voi halutessaan käyttää lievässä kutinassa estämään ihorikkojen syntyä.

Lievän kutinan saa häipymään raapimisella. Jokainenhan tietää, että hyttysenpurema ei tarvitse paljonkaan raapimista, kunhan sitä vähän hankaa, niin jo helpottaa. Kovan kutinan lieventäminen onkin sitten eri juttu. Silloin on pakko raapia jopa ihoa rikki, jotta kutinan tunne lievenee ja tilalle tulee kivun tunne. On helpompi kestää aggressiivisen raapimisen tuottamaa kipua kuin sietämätöntä kutinaa. Noidankehä on valmis. Kun kivuntunne haihtuu, tulee tilalle taas kutina jne. Ihorikot tulehtuvat ja tilanne pahenee pahenemistaan. Koiran uni keskeytyy jatkuvasti, ruokaillessakin kutiaa eikä edes leikkiminen saa "unohtamaan" jatkuvaa kihelmöintiä.

Onko silloin enää elämänlaatua jäljellä? Eläinrääkkäys ei tarkoita vain koiran fyysistä pahoinpitelyä, vaan myös sietämätön kutina, johon ei haeta tai ei löydy apua, on julmaa eläinrääkkäystä!

Kutinaa on hoidettava ulkoisesti ja sisäisesti. Pelkkä ulkoisten oireiden hoitaminen on vasta alkua, kutinan sisäisiä syitä täytyy yrittää selvitellä ja ennenkaikkea on hoidettava se sietämätön kutina pois, usein se onnistuu vain lääkkeillä.

Jos käy niin surullisesti, että kaikista yrityksistä huolimatta koiran oloa ei pystytä millään tavalla helpottamaan, vaan koira kärsii jatkuvasti massiivisesta, sietämättömästä kutinasta, niin silloin on tehtävä koiralle se viimeinen palvelus ja silkasta rakkaudesta päästettävä koira lähtemään.

Aikaisemmin olen kirjoittanut kutinasta tässä blogissa: Kutina

Kutina

Kutina luokitellaan kivun yhdeksi muodoksi.

Joka tapauksessa kutina on sietämätön olotila. Jokainen on sen varmaan kokenut. Hyttysenpistoa on pakko raapia, vielä pahempia ovat esim. lintukirpun pistot. Niitä joutuu raapimaan kolmekin viikkoa, ennen kuin ne rauhoittuvat.

Entä jatkuva kutina? Se on pakko olla yhtä helvettiä. Varsinkin, jos se kutina on itsellä. Minä en kylläkään kestä katsella ahdistumatta kutiavaa koiraa. Jaan sen pahan olon ahdistumalla itsekin, mutta sehän ei koiraani auta.

Kutina voi johtua monestakin syystä. Yleisin syy on allergia. Allergisista koirista vain noin 10% on allergisia ruoka-aineille, loput potevat atopiaa eli ovat allergisia jollekin pölylle tai muulle ulkoiselle vaikutteelle. Asiantuntijoiden mukaan varhain alkava allergia on yleensä aina atopiaa, toiset asiantuntijat ovat taas sitä mieltä, että se on aina ruoka-aineyliherkkyyttä. Asiantuntijat tässä tapauksessa ovat eläinlääkäreitä. Löytämäni tiedot allergioista ovat niin ristiriitaisia, että en kykene muodostamaan mitään kuvaa koirani tilasta.

Olen nyt yrittänyt kehitellä omaa versiotani, se on pelkkää oletusta ja arvailua, valitettavasti. Jos olisin edes saanut koirani kasvattajalta edes vähäisenkin tiedonmurusen Vilin vaiheista ennen luovutusikää, se olisi auttanut suuresti visioni luonnissa.

Toivon, että koirani on ruoka-aineallergikko, en tiedä, onko mitään järkeä edes toivoa sitä. Onko se muka parempi vaihtoehto kuin atopia? Vai toisin päin?
Kysymysmerkkejä! Niitä on paljon ja yhtä monia eriäviä vastauksia löytyy noihin kysymysmerkkeihini.

Fazit: toivon koirani allergioiden häviävän...