Kutina luokitellaan kivun yhdeksi muodoksi.
Joka tapauksessa kutina on sietämätön olotila. Jokainen on sen varmaan kokenut. Hyttysenpistoa on pakko raapia, vielä pahempia ovat esim. lintukirpun pistot. Niitä joutuu raapimaan kolmekin viikkoa, ennen kuin ne rauhoittuvat.
Entä jatkuva kutina? Se on pakko olla yhtä helvettiä. Varsinkin, jos se kutina on itsellä. Minä en kylläkään kestä katsella ahdistumatta kutiavaa koiraa. Jaan sen pahan olon ahdistumalla itsekin, mutta sehän ei koiraani auta.
Kutina voi johtua monestakin syystä. Yleisin syy on allergia. Allergisista koirista vain noin 10% on allergisia ruoka-aineille, loput potevat atopiaa eli ovat allergisia jollekin pölylle tai muulle ulkoiselle vaikutteelle. Asiantuntijoiden mukaan varhain alkava allergia on yleensä aina atopiaa, toiset asiantuntijat ovat taas sitä mieltä, että se on aina ruoka-aineyliherkkyyttä. Asiantuntijat tässä tapauksessa ovat eläinlääkäreitä. Löytämäni tiedot allergioista ovat niin ristiriitaisia, että en kykene muodostamaan mitään kuvaa koirani tilasta.
Olen nyt yrittänyt kehitellä omaa versiotani, se on pelkkää oletusta ja arvailua, valitettavasti. Jos olisin edes saanut koirani kasvattajalta edes vähäisenkin tiedonmurusen Vilin vaiheista ennen luovutusikää, se olisi auttanut suuresti visioni luonnissa.
Toivon, että koirani on ruoka-aineallergikko, en tiedä, onko mitään järkeä edes toivoa sitä. Onko se muka parempi vaihtoehto kuin atopia? Vai toisin päin?
Kysymysmerkkejä! Niitä on paljon ja yhtä monia eriäviä vastauksia löytyy noihin kysymysmerkkeihini.
Fazit: toivon koirani allergioiden häviävän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti