Anaalirauhasen puhkeaminen

jatkoa eiliseen...

Tulipa taas käytyä eläinlääkärissä.

Eilen illalla aloin tutkia Vilin peräpäätä vähän tarkemmin, kun muistelin Vilin viikolla tuijotelleen sinne hännän seutuville. Kuinkas ollakaan, Vilin hännän alapuolella vasemmalla oli kova, iso patti, toisella puolella ei. Ulkoisesti ei ollut mitään erikoista, punoitusta tms. Kaikki kasvaimet käväisivät ensimmäiseksi mielessä ja toisena sitten anaalirauhaset.
Aloitin helpommasta päästä, eli hakemaan tietoa anaalirauhasista. Aikaisemmilla koirillani ei sen tyyppisiä vaivoja ole ollut, joten taas olin teillä tietymättömillä tietojeni kanssa. Onneksi löytyi paljonkin luettavaa, osa sopi Viliin, osa taas ei ollenkaan. Missään ei mainittu vetämättömyyttä, vaan päinvastoin levottomuutta. Myös kuulemma anaalirauhasvaivoista kärsivä koira välttää istumista tai vetää peräpäätään pitkin lattioita. Vili ei tehnyt kumpaakaan, vaan istui mielellään peppunsa päällä.

Onneksi saimme heti ajan ja aamulla  klo 9 olimme jo vastaanotolla. Eläinlääkäri sanoi 'hyvä, että tulitte'. Vilillä oli lämpöä 39,5° (Vilin normaalilämpö on 38°), sai rauhoituspiikin ja karvat ajeltiin peppupuoliskosta.

" Vasen anaalirauhanen puhjennut kudoksiin, mutta ei vielä fistelöitynyt. Rauhaset tyhjennettiin ja huuhdeltiin rauhoituksessa. Jatkohoito ohjeen mukaan + suihkuttelua lämpimällä vedellä. Avanne saattaa tulla, mutta jatketaan samaa hoitoa, paranee 1-2 viikossa arpeutumalla. 
Suosittelen anaalirauhasten poistamista leikkauksella, jotta vaiva ei uusiutuisi, koska kyseessä vielä nuori koira."

Vili sai toimenpiteen jälkeen vielä herätyspiikin, pitkävaikutteista antibioottia ja kipulääkettä niskaan ja lisäksi seuraavat dropit kotiin:
Dolagis 50 mg, kipulääke, 1/4 tabl. aamuin illoin 4 päivän ajan
Xeden vet 50 mg, antibiootti, 1 tabl. päivässä 10 pv. kuuri loppuun
Famotidin Hexal 20 mg, mahalääke, ½ tabl. aamuin illoin lääkekuurin ajan

Se siitä luonnonmukaisuudesta hoitojen suhteen. Vili on nyt pumpattu täyteen lääkkeitä, olosuhteiden pakosta. Juuri tältä halusin Vilin säästyvän. Vaan eipä ole valinnan varaa, nyt edetään juuri näin, kuin eläinlääkäri on määrännyt. Onneksi ollaan päästy edes siitä kortisonista eroon.
Kuulemma normaalisti tällaisissa tapauksissa koira joutuu pitämään kauluria, mutta en halunnut Vilille sellaista. Mielestäni hän ei yletä peppuunsa asti, toivottavasti se pitää paikkansa...
Herätyspiikki ei kummoisia vaikuttanut, raatona sylissä tultiin kotiin ja nyt Vili nukkuu. Pojalla on todennäköisesti univelkoja, tuskin on saanut yöllä kunnolla nukuttua.

Vitsit vähissä just nyt...

Ressukka

Toivottavasti Vili selviää tästä kaikesta, aikamoinen lääkecoktail on päällä ja Vili kun ei niitä kovin hyvin siedä... Herääminen tuntuu olevan kiven takana, toivottavasti tämä päättyy hyvin.

Anaalirauhasten tyhjennys kotikonstein eläinlääkärin ohjeitten mukaan

lainattu Messinen & liftari-blogista

Syytä varata hanska (saa apteekista semmoisen ohuen, jolla säilyy tuntuma), liukuvoiteeksi vaikka vaseliini ja kipollinen rohkeutta. Nappaa kiinni tukeva ote hännästä ja katso, että koiruli seisoo kunnolla eikä lyyhi makuulle. Voi olla , että tarvitset siihen vähän apua. Työnnä etusormivaroen noin ensimmäisen sorminivelesi verran sisälle. Siinä noin klo 9 ja klo 3 kohdalla ( jos ajattelet sitä pepureikää kellotauluna) on kaksi pientä mollukkaa, yksi kumallakin puolella. Ne tuntuvat sellaisilta pulleilta viinirypäleiltä minusta silloin kun ovat täynnä. Sormi koukataan sinne taakse ja sieltä hellästi pumppaamalla tai ikäänkuin lypsämällä saat nesteen tulemaan ulos. Missään nimessä ei saa olla raju eikä kovakourainen. Jos arkuutta tuntuu, on parasta viedä koira lääkäriin toimenpidettä varten, sillä silloin saattaa olla kyseessä jo tulehtunut rauhanen ja sitä ei passaa näillä tiedoilla ja taidoilla näpelöidä. Mutta ihan terveen rauhasen saa tyhjennettyä näillä konsteilla. Sitten vain pepun pesuun, kylppärin lattian pesuun ja tuuletusta sinne myös. Haju on aika tuju. Jos tämä selostus tuntui epäselvältä, saa kysyä lisää. Ja kaikkein parhaiten opitte sen kysymällä asiaa ja opastusta seuraavalla käynnillä . Siinä säästää myös melkoisen määrän euroja, kun opettelee sen itse. Ja lääkäripelkoista koiraa myös säästää siinä. Se on tietysti eri asia sitten, jos se oma murrukka ei kestä edes kynsien leikkuutakaan kotona. silloin on turha edes kotona yrittääkään tätä hommaa.

Närästys & gastriitti

Kuinka tyhmä olenkaan ollut!

Vili on aina ollut koira, jolle tulee aika ajoin päiviä, jolloin ruoka ei maistu. Sitten maistuu taas. Olen pitänyt sitä pelkkänä nirsoutena, minulle ei ole hevin tullut mieleeni, että sen syynä voi olla närästys. Vili on myös oikeastaan ihan pennusta lähtien maiskutellut, olen pitänyt sitä vain rotuominaisuutena tai Vilin persoonallisena tapana.

Närästys tarkoittaa mahahappojen nousemista ruokatorveen. Se aiheuttaa kipua, poltteen tunnetta ja ärsytystä ruokatorvessa ja nielussa. Syynä yleensä liikahappoisuus, myös vähähappoisuus voi aiheuttaa samankaltaisia oireita.
Gastriitti eli mahakatarri on mahahaavataudin lievempi muoto, mahalaukun seinämän limakalvon tulehdus.

Närästystä ja gastriittia voivat aiheuttaa mm.
* suun kautta annettavat, pitkäkestoiset lääkekuurit, esim. kortisoni, kipulääkkeet
* liian kuivat ruuat, kuivamuona
* huonosti sulavat ruuat, esim. possunkorvat
* liian maustetut ruuat, ihmisten ruuat
* paistetut ruuat
* muut sopimattomat ruuat, esim. runsas puruluitten syöminen
* mahalaukkuun "pesiytyneet" vierasesineet, kivet, kävyt ym. usein jo pentuaikana syödyt
* stressi, esim. eroahdistus
* immuniteetin heikkous (allergiat)


Närästyksen oireita mm.
* maiskutus
* huulten lipominen
* nieleskely
* ruokahaluttomuus
* oksentelu
* runsas juominen, lumen syöminen
* yletön ruohon syöminen
* syömäkelvottoman syöminen (keppejä, käpyjä)
* köyry asento
* vatsanalueen aristelu
* suoliston kurina ja murina
* levottomuus tai päinvastoin "äkillinen joutilaisuus"

Edellämainitut oireet voivat johtua monista muistakin syistä.  

Kannattaa kuitenkin ihan ensimmäiseksi miettiä, voisiko olla kyse närästyksestä tai jopa gastriitista.

Kumpaakin on kohtuullisen helppo hoitaa. Koiran ruokavalio kannattaa muuttaa sopivammaksi. Se ei kuitenkaan yksin riitä. Ensin on tuo liikahappoisuus hoidettava pois ja gastriitin vioittama vatsalaukun limakalvo saatava terveeksi.

Närästyksen ja gastriitin hoito lääkkeillä, esim.
* käsikauppavalmisteita ovat mm. Antepsin ja Pepcid
* eläinlääkäriltä saa reseptivalmisteita sekä koirakohtaiset annosteluohjeet
ja/tai luonnonmenetelmillä, esim.
* maustamaton jugurtti, kermaviili, piimä
* maitohappobakteerit
*  Silicea geeli, joka vahvistaa vatsan limakalvoja
*  lakritsi, (sisältää vehnäjauhoa, vaihtoehtona gluteeniton lakritsi, joka sisältää riisijauhoa)

Närästyksen lääkehoito tuo yleensä välittömästi  apua tilanteeseen. Jos kaivattua helpotusta ei ilmene, kannattaa pohtia muita syitä koiran huonovointisuuteen, ehkä kyse ei olekaan närästyksestä.

Lähes kaikki edellä kirjoitettu on netistä löydettyä tietoa ja osa omaa kokemusta. Tiedot eivät ole tietenkään täydellisiä eivätkä myöskään mitenkään asiantuntevasti listattuja, maallikko kun olen...

Vähennys

Kortisonin vähentäminen!
Se ainakin on onnistunut, jihhuu! Kortisonin lopettaminen on vielä suuri kysymysmerkki?

Olen todella äimistynyt, että Vili on pärjännyt puolta vähemmällä kortisoniannoksella loistavasti. Se on myös suurena lohtuna siinä tapauksessa, että se lopettaminen ei sittenkään onnistu. Tiedän nyt ainakin sen, että Vili voi pärjätä puolta vähemmällä eikä edes rapsuttele. WAU.

Viimeisen ? kortisoniannoksensa 1,25 mg Vili on saanut maanantaina, 7. maaliskuuta. Nyt on menossa vasta 4. päivä ilman. Olen itse täydessä paniikissa, jännittää ihan kauhean paljon, miten tästä eteenpäin. Yhteenveto

Ollapa mies, niin en pohtisi ja pelkäisi ihan kaikkea. Miehillä asiat sujuvat jotenkin ihailtavan suoraan (putkiaivot?) ja ongelmitta, yksinkertaisesti. Mokomat pääsevät todella helpolla verrattuna meihin naisiin (tippaleipäaivot?). Meillä jää aina ajatusten ja tunnetilojen rippeitä joihinkin aivojen "tippaleipäkiemuroihin", joissa ne elävät ihan omaa elämäänsä. Vitsit vitsinä, en siltikään haluaisi olla mies...

Vili raapii ja kirputtaa itseään satunnaisesti. Tänään enemmän kuin eilen. Sydän melkein pysähtyy, jos satun sellaista näkemään! Tilanne on kuitenkin toistaiseksi täysin hallinnassa, mutta jo huomenna voi kaikki olla toisin. Se on niin usein jo nähty, että mikään ei ole epävarmempaa kuin varma ja sama toisinpäin.
Toivoa täytyy myös, että Vilin lisämunuainen ei ole surkastunut ( = Addisonin tauti ), vaan toimii normaalisti.

Vili nukkuu yönsä hyvin, vatsavaivoja ei ilmeisesti enää ole. Ruokahalu on kadoksissa, ollut jo useamman viikon. Taas kerran tulee todistetuksi, että kokkitaitoni ovat olemattomat, kun ei edes koiralle kelpaa. Gourmet-keittokirjassani ei nyt vaan ole valitettavasti mitään muuta kuin lammas-heppareseptejä. Hengissä Vili kyllä on, edes sen verran käy närppimässä ruokakupilla.

Kuinka paljon rapsuttelee normaali, terve koira? Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä. Toki ovat aikaisemmat koirani joskus itseään rapsutelleet, mutta mitään ei ole mieleeni jäänyt. Nyt rapsuttelu on saanut sellaisen erityisaseman, että se laukaisee minussa välittömästi paniikinomaisen hätätilan, heti herää se valtava kauhukuva sietämättömistä kutinoista ja kärsivästä koirasta (ja emännästä).

Kevät on tulossa, ainakin kalenterin ja sään mukaan. Kurakeliä piisaa ja Vilin tassuja ja vatsanalustaa saa olla suihkuttamassa joka ulkoilun jälkeen. En käytä siinä mitään pesuaineita, pelkkää vettä vain.
Tulisi nyt vaan pian kuivat kelit...

AIHA

Törmäsin nettiselailussani minulle entuudestaan tuntemattomaan sairauteen. 

Tässä lyhyt, suoraan kopioitu tietoisku siitä.

"Mikä on AIHA (autoimmuuni hemolyyttinen anemia) ? 

Se on sairaus, jossa elimistön puolustussysteemin lymfosyyttiset valkosolut muodostavat ns. autovasta-aineita omia punasoluja kohtaan eli kohtelevat niitä ikään kuin ne olisi leimattu merkinnällä ”vieras”.  Hyökkäys omia punasoluja vastaan johtaa niiden hajoamiseen luuytimessä, maksassa ja pernassa. 

AIHAssa laukaisevana tekijänä voi olla esim. tulehdusprosessi, parasiitit, lääkeaineet, rokotteet, pahanlaatuiset kasvaimet, muut autoimmuunisairaudet. 
AIHAN esiintymistä koskevissa tutkimuksissa ei ole havaittu selviä eroja eri koirarotujen välillä, myöskään koiran iällä ei näytä olevan merkitystä. Sen sijaan sukupuolten välinen ero on selvä: nartut sairastuvat uroksia useammin.

Oireet
Primaarisen AIHAN oireet ovat pääasiassa etenevän anemian aiheuttamia. Heikkous, väsymys ja pyörtyily ovat tyypillisiä oireita, mutta myös nopeasti kehittyviä dramaattisempia oireita kuten kuume, limakalvojen keltaisuus ja pahoinvointi voi ilmetä.

Sekundaarisessa AIHA:ssa taudin kuvaan voivat kuulua myös AIHAN laukaisseen muun sairaudet oireet esim.  märkävuoto kohtutulehduksessa, nivelaristus reumassa, kasvainlöydökset elimistössä.

Koiran suun ja silmäluomien limakalvojen vaalea jopa harmahtava väri herättää aina epäilyn anemiasta. Limakalvojen tulee olla kauniin vaalenpunaiset (tummapigmenttisillä koirilla vaikea tulkita).

Ennuste  
AIHA:n ennuste riippuu sen ilmenemismuodosta. 

Viidestä eri muodosta kahden (luokka I ja II) ennuste on huono ja sairaus johtaa usein kuolemaan hoidosta huolimatta.

Sekundaarisen AIHA:n ennusteeseen vaikuttaa taustalla olevana muun sairauden vakavuus. Joissakin tapauksissa AIHA:lla on taipumus toipumisen jälkeen uusia, tämä on ennustetta huonontava ilmiö. 

Kaikenkaikkiaan AIHA, kuten muutkin autoimmuunitaudit, on erittäin ikävä ja usein salakavala sairaus, jonka edessä sekä koiranomistaja että koiraa hoitava eläinlääkäri usein tuntevat olevansa voimattomia.

(lyhennetty el.lääk.lis. Maija Räihän artikkelista)"

Kortisoni

"Kortisoli eli hydrokortisoni on lisämunuaisen kuorikerroksen erittämä hormoni. Kortisolia kutsutaan myös stressihormoniksi, koska henkinen, psyykkinen ja fyysinen rasitus nostavat kortisolin tuotantoa."

Kortisoni, tuo kaksihaarainen miekka!

Kortisonia käytetään ihmisillä lukemattomissa sairauksissa, näitä ovat mm.

reumataudit

allergiat

monet ihosairaudet

hengitysteiden sairaudet

verisairaudet

mahaan ja suolistoon liittyvät sairaudet

kasvaimet

Kortisonitietous perustuu pääasiallisesti ihmisten käyttökokemuksiin, mutta on todennäköisesti samankaltainen koiran ollessa kysymyksessä.

Kortisoni tuo suuren avun juuri silloin, kun sitä eniten tarvitaan. Se lisää elämän laatua. Kortisoni ei kuitenkaan hoida eikä paranna sairautta, vaan lievittää tai jopa poistaa oireilua.

HUOM. Kortisonilääkitys saattaa estää vastustuskyvyn syntymistä rokotuksen yhteydessä. Kannattaa kysyä eläinlääkärin mielipidettä tässä asiassa!

Kortisonitabletit ovat reseptilääkkeitä ja niitä on käytettävä lääkärin antamien ohjeiden mukaan. Ne ovat ihmisille valmistettuja lääkkeitä paitsi Medrol vet. ja Vetaraxoid vet, jotka ovat eläinlääkkeitä.

* Lääkkeiden nimet toimivat linkkeinä ko. lääkkeen infosivulle.

* Solomet 4 mg (metyyliprednisoloni )

- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, liivate, magnesiumstearaatti, talkki.

* Prednison 5 mg (prednisoni )

- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, liivate, perunatärkkelys, talkki, magnesiumstearaatti.

* Vetaraxoid vet (prednisoloni 5,0 mg, hydroksitsiinihydrokloridi 10,0 mg) on yhdistelmälääke, jolla on mm. kouristuksia, ahdistusta ja tuskaisuutta vähentävä vaikutus. Nämä vaikutukset yhdessä rauhoittavat eläintä ja vähentävät kutinaa täydentäen siten prednisolonin allergiaa ja tulehduksia estävää vaikutusta.

- apuaineet: mikrokiteinen selluloosa, hydroksipropyyliselluloosa, magnesiumstearaatti ja laktoosimonohydraatti

HUOM. Ei pidä käyttää samanaikaisesti metoklopramidia sisältävien lääkkeiden kanssa, esim. Primperan, Metopram, koska se aiheuttaa aggressiivista, hyökkäävää käytöstä!

* Medrol vet. 4 mg (metyyliprednisoloni )

- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, sakkaroosi, kalsiumstearaatti.

* Kyypakkaus 50 mg tai Ampikyy 50 mg (hydrokortisoni) apteekeista ilman reseptiä

- apuaineet: laktoosimonohydraatti, maissitärkkelys, perunatärkkelys, liivate, natriumtärkkelysglykolaatti, piidioksidi, talkki, magnesiumstearaatti.

Kyytabletit sopivat ainoastaan äkillisen allergisen reaktion lyhytaikaiseen hoitoon. Ei pitkäaikaiseen käyttöön! Annostus 1 tabletti/10 kg.

Kortisonihoito aloitetaan yleensä suurella annoksella ja sitä vähennetään vähitellen joko ylläpitotasolle tai kuuri lopetetaan kokonaan. Ylläpitolääkityksen tulee olla pienin mahdollinen koiraa auttava annostus.

Hoidon suuret alkuannostukset ( = ensimmäinen viikko) aiheuttavat usein koiralle (ja myös omistajalle!) harmillisia oireita, jotka häviävät heti annostuksen pienentyessä. Näitä oireita ovat ruokahalun lisääntyminen, voimakas jano sekä siitä johtuva tihentynyt tarve päästä pissalle. Koiraa tulee ulkoiluttaa tarvittaessa muutaman tunnin välein, myös yöllä ja jos se silti pissaa sisälle, ei koiraa saa siitä rangaista!

Pitkäaikaishoidossa kortisoni saattaa aiheuttaa monenlaisia häiriöitä elimistölle, esim.
turvotus, piilevän diabeteksen puhkeaminen, lisääntynyt infektioalttius, luuston haurastuminen, virtsatiekivien muodostuminen, lihasten surkastuminen. Kortisonille voi myös allergisoitua, tosin tämä on harvinaista.

Monivuotinen, jatkuva kortisonihoito lyhentää koiran ikää jonkin verran, mutta nostaa elämän laatua. Lyhytaikaiset kortisonikuurit eivät vaikuta koiran terveyteen mitenkään epäedullisesti. Kissa sietää jostain syystä kortisonilääkitystä huomattavasti paremmin kuin koira.

Kortisonilääkityksen lopettaminen

Lyhyen kortisonikuurin lopettamisessa ei yleensä ilmene sivuoireita. Se kannattaa lopettaa lääkärin ohjeiden mukaan.

Pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamiseen liittyy usein paljon erilaisia vieroitusoireita, esim. hengenahdistus, ruokahaluttomuus, nivelkivut, lihasjäykkyys, vatsakivut, oksentelu...

Pahimmassa tapauksessa koiralla ilmenee Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta. Sitä hoidetaan jatkuvalla kortisonilääkityksellä koko loppuikä. Addisonin tautiin koira voi sairastua myös ilman edeltävää kortisonihoitoa.

"Joskus pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamisen jälkeen koiran lisämunuaiskuori ei enää toimikaan. Addisonin tautia sairastava koira on usein väsynyt, innoton ja sillä on huono ruokahalu. Tällainen oireilu voi jatkua pitkäänkin. Oksentelua ja ripulointia voi myös esiintyä ja sairautta voi helposti ensin luulla tavanomaiseksi mahataudiksi.".
 
Pitkään käytetyn kortisoninhoidon annosta kannattaakin yleensä vähentää selvästi hitaammin kuin mitä lääkärit suosittelevat.

Muita allergiaoireiden lievittämiseen sopivaa löytyy tästä blogista täältä Apua allergiaan