Sivut

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Ne ensiaskeleet...

Noin puolitoista vuotta sitten otin ensiaskeleita viidakossa nimeltä "Allergia".
Nyt olen muistellut niitä aikoja ja aikoja sen jälkeenkin. Kipinän tähän olen saanut foorumeilta, joissa koiranomistajat kertovat koiriensa kutinoista, oksenteluista, rikkirevityistä tassuista ym. Olen huomannut heidän olevan aivan samalla tavalla eksyksissä, "viidakossa" kuin itsekin olin. Heidän on vaikea tajuta olennaisia asioita, saamistaan vastauksista heidän on vaikea tehdä mitään johtopäätöksiä, ovathan ne vain pieniä tiedonmurusia ja yksi neuvoo sitä ja toinen tätä ja kolmas kumoaa edelliset. Eikä em. ongelmiin ole yhtä ja ainoaa vastausta eikä helppoa ratkaisua.

En ollut joutunut koskaan allergioitten kanssa tekemisiin. Oman perheen allergiat ovat olleet helppoja juttuja ja jo kauan sitten ratkaistuja. Koko aihe oli melkein tuntematon minulle.

Allergia ja atopia, mikä ero niillä on? Tämäkin on alkanut valjeta vasta viime aikoina.
* Atopia tarkoittaa perinnöllistä taipumusta herkistyä tavallisille elinympäristössä oleville allergeeneille .
* Allerginen reaktio on epätarkoituksenmukainen immunologinen reaktio. Allergiassa immuunijärjestelmä ylireagoi ja elimistössä syntyy allerginen tulehdusreaktio.

Aivan alkuun kuvittelin olevani helpon ongelman parissa. Onneksi olin tuossa uskossa, pehmyt lasku allergikkokoiran elämään alkoi ja vähitellen paljastui koko totuus. Allergia koiralla on iso juttu. Iso ongelma.

Ensimmäiseksi käännyin netin puoleen, etsien vastauksia tuntemattomiin kysymyksiin. Löysin foorumeita täynnä viestejä allergiakoirista, luin viestin viestin perään enkä tullut hullua hurskaammaksi. Kaikki kertomukset jostain tietystä tapauksesta päättyivät ykskaks, en tiennyt, oliko kyseinen löytänyt apua koiransa ongelmiin vai ei. Parille kirjoitin jopa yksityisviestiä, mutta en saanut vastauksia.

Se viesti, jonka sain kaikilta foorumeilta, oli että eläinlääkärit tarjoavat vain antibioottia+kortisonia ja se ei ollut auttanut ketään, ajanut vain kierteeseen.
Seuraavaksi lueskelin eläinlääkärien sivuja. Niistä nyt sentään löytyi faktaa, mutta joko se oli kaikilla samantapaista tai sitten se oli liian erilaista, ristiriitaista.  Löysin monia asiantuntijasivuja, jotka olivat aivan liian tieteellisiä, jotta olisin niistä mitenkään hyötynyt.

Tuli luettua koiran ruokinnasta. Perusasiat tiesinkin, mutta esim. barffiin tutustuin ihka oikeasti vasta nyt. Puuroreseptejä, koiranmakkaroita, raakaa, kypsää, kasviksia, lihaa, luita. Kyllä, olin jo ihan sekaisin.
Kaiken lisäksi lueskelin näitä kaikkia suomen- ja saksankielellä. Vieraalla kielellä lukeminen on ainakin minulle melko haastavaa, joten mieluiten pysyttelen ihan äidinkielisillä sivustoilla.

Sitten etsin blogeja. Jossain oli maininta koiran eläinlääkärikäynnistä ja allergisista oireista, mutta sitten ei niistä sen enempää. Jossain toisessa oli mainintaa kortisonista, mutta ei mitään määristä eikä sen tarkempia tietoja.  Monen blogin kirjoittaminen oli loppunut enkä tiedä, miten ne tarinat olivat päättyneet.

Ja minä kun halusin jotain konkreettista, mihin tarttua, jotain rautalangasta väännettyä!

Siitä lähti idea aloittaa oma blogi. Ensisijaisesti itselleni muistikirjaksi, toissijaisesti avuksi toisille, samassa tilanteessa oleville. Siitä sai alkunsa Vilin blogi. Nimeksi tuli yksinkertaisesti "Allergisen koiran blogi". Tämän vuoden alusta alkaen se on nimeltään "Vilinää", mutta osoite on edelleenkin tuo edellämainittu.

Ne tuhannet valmistajien sivut, joissa hehkutellaan parantavaa shampoota, suihketta, voidetta, spraytä yms. ovat oma lukunsa. Pää menee pyörälle ja kukkaro laihaksi.

Kaikkein hankalin asia oli perehtyminen koiran ruokaan. Tuli seistyä yksi jos toinenkin nappulapussi sylissä kaupassa lukien sisällysluetteloa. Kirjoitin muistiin vaikeimmat sanat ja kotona katsoin netistä, mitä ne tarkoittavat. Lähes kaikkiin oli jollain salanimellä  ( = tieteellisellä) saatu ujutettua jotain kalan osaa, se oli yksi tutkimusteni aihe, koska Vili on kalalle allerginen. Sama juttu oli monella tuoreruokavalmisteella. Aina niistä löytyi kalaa muodossa tai toisessa, yleensä öljynä. Glukosamiini nivelten hyvinvointiin on valmistettu äyriäisistä ja sitäkin on lähes kaikissa koiranruuissa. JNE.

Sitten Vili alkoi reagoimaan allergisesti myös muuhun eli kananmunaan. Se mutkisti asioita taas entisestään. Olivat tarpeeksi mutkikkaita jo muutenkin.
Sen jälkeen on läpikäyty kaikki mahdolliset ruuat, murrenmurkinat, oskarinherkut, lihapakasteet marketin lemmikkiruokakylmiöstä, koiranruokien valmistajien nettisivut.
Ja niitä riitti.

Niistä kaikista pienenpienistä tiedon murusista sain sitten poimittua muutaman, jotta osasin aloittaa edes jotain yritystä Vilin auttamiseksi. Mm. tassukylpyä ja eliminaatiodieettiä.

Siitä alkoi tie tai paremminkin polku, jota on tallattu. Välillä eksytty ja sitten taas palattu polulle. Lohdullista on, että lähes kaikki polut johtavat jonnekin. Aniharva polku johtaa keskelle ei mitään. Toivottavasti meidän polkumme ei ole se Aniharvanpolku.

torstai 27. tammikuuta 2011

Niitä näitä


Ollaan elelty Vilin kanssa mukavia aikoja. Vili on nyt jo monta viikkoa ollut iloinen ja leikkisä, tuo leluja ja leikkii jopa itsekseenkin. Leikkiminen Vilin kohdalla on luxusta, Vili kun ei ole mikään kovin leikkisä koira.
Nyt kun mietin asiaa tarkemmin, niin ehkä se johtuukin tästä jatkuvasta sairastelusta. Ehkä Vili sittenkin oikeasti on leikkisä? Koko pentuajan Vili viihdytti itseään jollain touhulla ja sitten se leikkiminen on jotenkin jäänyt lähes kokonaan pois.

Minä olen yrittänyt kehitellä gourmet-taitojani Vilin mieliksi ja nyt olen alkanut höyryttämään Vilin ruokia. Innostuksen siihen sain eräästä blogilistani blogista. En tee myöskään enää kasvissoseita, vaan höyrytän ne siinä lihan kanssa yhdessä. On nopeaa ja vatsaystävällisempää kuin paistinpannulta tuleva ruoka. Kasvikset ovat myös paljon herkullisemman näköisiä ja tuoksuisia kuin soseena. Vili on muuten samaa mieltä, kysäisin tuossa ja hän vastasi syömällä lautasen tyhjäksi. Minä kiitoksenkipeä emäntä tietysti olen erittäin mielissäni Vilin taas vaihteeksi hyvästä ruokahalusta.



Aataminaikuinen höyrytysritilä on päässyt taas kunniaan meidän keittiössämme, se on tosi kätevä, koska sopii kattilaan kuin kattilaan eikä vie paljon tilaa kaapissa.





Olisin niin mielelläni syöttänyt Vilille puuroja ja patoja, mutta ne ovat perinteisesti niin viljapohjaisia, että saavat Vilin kutiamaan tai töhnäämään korvansa. Siis pysyttelemme hyväksi havaituissa lihakasvispadoissa.
Lihapatojensa lisukkeena Vilillä on joko kasvista, kaurapuuroa tai kreikkalaista jugurttia, kutakin kerrallaan noin reilu ruokalusikallinen.

Tulipa samalla mieleeni tuo koiranruokakuppi. Varsinkaan allergiselle koiralle ei suositella muovikuppeja, vaan teräs- tai esim. fajanssi/posliini/keramiikka-astioita eli niitä tavallisia lautasmateriaaleja. Vilillä oli pikkupentuna muovisia kissankuppeja, jotka saivat väistyä heti tämän allergian puhjettua. Vilillä on nykyään käytössä teräsruokakuppeja, talousposliinikulhoja sekä joskus jopa lasivateja.

Vili on nyt ollut lammas+hepolihoissa sekä namupalaksi saa nautaa tai kalkkunaa. Naudasta ei näytä mitään oireita tulevan, vaikka sen pitäisi olla se yleisimmin allergisoiva. Kalkkuna on ollut kysymysmerkillä, mutta nyt päätin antaa, kun muuta kiitospalaksi soveltuvaa ei kotona ollut. Tähän asti on sujunut hyvin! Kalkkuna on siitä hyvä herkkuna, että sitä on siistiä kuljettaa mukana, se on kuivaa ja mureaa eikä sotke paikkoja.

Kortisonia Vili saa 2,5 mg joka kolmas päivä. Kauhea kiusaus vähentää sitä... Ajatuksena sangen viettelevä, mutta toteutuksena ollut tähän asti aina floppi.

torstai 20. tammikuuta 2011

Ruokalistaa ja onnellista oloa

Päivitän tähän Vilin nykyistä tilannetta ruokailun suhteen. Viimeksi tein saman listan lokakuun lopulla ja nyt vain muokkaan sitä. Muutokset punavärillä tai ylivedolla.

Inhokkilista ( = Vilin itsensä torjumia ruokia, jotka aluksi kuuluivat herkkuihin)
- piimä, broilerin kaulat, saksanhirvi, poromix, poro

Kiellettyjen lista ( = todettu allergisoiviksi)
- kala, kananmuna, kana/broileri

Sallittujen lista ( = käytetään rotaatiodieetin toteuttamiseen)
- kalkkuna
- poro
- hevonen
- lammas
- hirvi
- broileri
- strutsi
- nauta

Karanteenilista ( = epäilyksenalaiset ruoka-aineet, kokeillaan joskus niiden sopivuutta)
- sika
- nauta
- vehnä
- kalkkuna

Käytännössä kuitenkin Vilin ruokavalio koostuu pääasiassa lampaan ja hevosen lihasta, silloin tällöin raakaa naudanmahaa ja kypsennettyjä naudansuikaleita. Nauta oli aikaisemmin epäiltyjen listalla, mutta nyt en ole huomannut sen aiheuttavan kutinoita.
Muita lihoja on vaikea saada mistään. Strutsinliha on marketeissa älyttömän kallista ja se eläinravinnoksi tarkoitettu on ihan hirveän rasvaista. Pitäisi olla enemmän eri eläinten lihoja tarjolla Vilille, jotta tuo rotaatiodieetti toimisi, mutta...
Lihan lisukkeena Vili saa usein kukkakaalisosetta, itsetehtyä tietenkin. Ei kuulu Vilin herkkuihin nuo soseet, vaikka kuinka on yritetty totutella. Tämä kukkakaali tuntuu olevan hyvin siedettyä. Toisinaan Vilin lautaselle laitetaan kukkuraruokalusikallinen kaurapuuroa. Ei kuulu sekään Vilin lempiruokiin, mutta siinähän se menee lihan ohessa. Sen sijaan hernekeitto on Vilin mieleen, sitä annetaan joskus "torstaisin".
Hiilihydraatit on tarkoituksella pidetty vähäisinä, ne aiheuttavat Vilille töhnää korviin ja tuntuvat kutiavan tassuissa. Nyt ovat korvat pysyneet jo kauan puhtoisina.

Tällä hetkellä Vili saa ruokansa joukkoon jotain öljyä, pellava-, oliivi- tai rypsiöljyä. Kun seuraava pullo tyhjenee, tilalle tulee helokkiöljy. Vitamiinit tulevat nyt Multimix-purkista. Silloin tällöin murskaan sapuskan joukkoon LactoSeven-maitohappobakteeritabletin ja jos vatsa menee sen verran löysäksi, että peppukarvat likastuvat, annan Tehobaktia.

Luita Vili järsii mielellään, yleensä ne ovat raakoja lampaan tai naudan luita. Lampaan rustoluita leikkelen puutarhasaksilla silpuksi, jotta Vili ei nielaise niitä kokonaisina.
Vilin syöminen nyt on täysin toisaikaista, välillä syödään enenmmän kuin tienataan ja sitten taas nirsoillaan. Kai se on hyväksyttävä vaan.

Ensimmäistä kertaa koko Vilin kortisoniaikakaudella oli minulla tänään antaessani kortisonitablettia Vilille sellainen tunne, että miksi annan terveelle koiralle lääkettä. Vili on nyt pari viikkoa ollut kuin terve koira, ei minkäänlaista rapsutusta eikä levottomuutta. Kantaa lelujaan näytille joka päivä, mitä ei tapahdu, jos voi huonommin.
Tiedän toki, että tämä tilanne tuskin tulee kestämään. Yhtäkkiä kaikki voi muuttua jostain selittämättömästä syystä.Mutta tällä hetkellä nautin täysin siemauksin tästä rauhallisesta vaiheesta.

Ymmärrettävistä syistä johtuen en uskalla poiketa ollenkaan nykyisestä ruokavaliosta, en uskalla ainakaan toistaiseksi antaa mitään lisäravinteita edellämainittujen lisäksi. Pelkään suunnattomasti aiheuttavani itse Vilin tilanteen huonontumisen.

Ilmanpuhdistimesta sen verran, että olen siihen tyytyväinen. Erittäin tyytyväinen. Ei minulla ole keinoja mitata sen vaikutusta mitenkään, mutta koen sen hyväksi. Pölyä ei lennä ilmassa niin runsaasti kuin aikaisemmin.
Lisäksi olen alentanut hieman sisälämpötilaa, ehkä 1-2 astetta ja se on myös ollut hyvä juttu. Yöksi olen laittanut makuuhuoneen lämpöpatterit kiinni. Tuuletan myös useammin kuin ennen.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Gourmet-kokki saa paikan

" Gourmet-taitoinen kokki tai keittäjä saa vakituisen paikan tiibettiläis-suomalaisen perheen palveluksessa. Edellytetään perehtyneisyyttä ruoka-aineallergioihin sekä luonnonmukaiseen, lisäaineettomaan ruuanvalmistukseen. 
Mahdollinen koira-allergia tulee olla poissuljettu ennen työsuhteen alkamista. "

Vili etsii uutta kokkia keittiöönsä. Minun keitokseni eivät maistu. Näin on.

Tätä on jatkunut jo iät ja ajat, Vilin koko tähänastisen elämän ajan. Vili syö innolla 2-3 päivää, sitten 2-3 päivää "paastoaa", toisin sanoen syö sen verran ettei nälkään kuole. Niinä päivinä herra suorittaa keittiössä ruokakupin ohimarsseja, nuuhkaisee ja halveksivin ilmein poistuu paikalta.
Tänään koettiin sitten se ns. viimeinen pisara.

Vili on hiljainen koira. Ei hauku koskaan sisällä.
Tänään Vili seisoi täyden ruokakuppinsa vieressä ja haukkui. Sanoi kovan sanan!
Iski nyrkkiä pöytään! Mokoma!

Kyllä minä olin loukkaantunut. Itsetuntoni vaipui kellariin. Tuli mieleen kaikki aikaisemmat kokemukset elämän varrelta, kuinka omat lapset ovat nyrpeän näköisinä istuneet ruokapöydässä ja pyöritelleet haarukkaa lautasella. Ei heillekään hevin kelvannut äidin tekemä ruoka...
Ja nyt en ilmeisesti osaa edes koiralle tehdä sapuskaa.

Voi niitä kaikkia yrityksiäni, lihaa on uunissa haudutettu ja höyrytetty ja paistinpannulla pyöräytetty, annettu  raakana, kypsänä, mediumina. Viherosio on usein ollut kukkakaalisosetta. Ainakin puolet kaikesta päätyy jätteisiin.
Miten ihmeessä toiset koirat syövät halulla puuroja ja patoja ja meillä tämä koira ei. Vilin edeltäjäkoirat ovat kaikki olleet kaikkiruokaisia ja hyviä syömään, ovat osanneet arvostaa oman mamman murkinoita.

Mitä tälle koiralle täytyy tehdä? Palkata oma gourmet-kokki?

Tässä reseptejä koirille, eräästä blogista bongattu.
Kotiruokaa koirille

lauantai 15. tammikuuta 2011

Nysse sitten tuli

 Ilmanpuhdistin!

Ei ole kauneudella pilattu kylläkään. Emmepä me muutkaan täällä ole, joten hyvin sopii joukkoon.
Tuossa se on puksuttanut pari päivää. Ääni ei ole paha, pienemmällä säädöllä se ei kuulu oikeastaan ollenkaan.
Liekö illuusio vai totta, mutta minusta tuntuu, että ilma on täällä sisällä raikkaampaa, puhtaampaa.

Jos se on illuusiota, niin ihan kiva illuusio.


Vili voi edelleenkin hyvin, siitä olen oikein mielissäni. Ruokavaliota haluaisin muokata vaihtelemmaksi, mutta juuri nyt mennään perusasetuksilla eli ei mitään vähänkään epämääräistä. Pidän niin monia ruokia epäilyksenalaisina...
Lisäravinteista annan nyt vain öljyjä, Multimix-jauhetta ja maitohappobakteereita. Kahta ensimmäistä säännöllisesti. Tietenkin lisäksi kortisonia, nyt on tämä viikko menty annostuksella 2,5 mg joka 3. päivä.

Lopettelen yhteistyötä luontaisterapeuttimme kanssa. Häneltä olen saanut runsaasti kullanarvoista tietoa ja ohjausta, lähes viikottain ollaan vaihdettu kuulumisia ja hän on ollut tarpeellinen tuki aina, kun on tiukka paikka tullut. Toivottavasti hän jää seuraamaan Vilin vaiheita tämän blogin välityksellä.
Nyt uskon pärjääväni eteenpäin Vilin kanssa. Olen sisäistänyt ja oppinut soveltamaan käytäntöön aika hyvin kaikenlaista tietoa. Enää en pidä niin tarkkaa kirjanpitoa kaikesta, ainoastaan kortisonin antamisen merkkaan muistiin ja sen, jos annan jotain uutta ruokaa.

Olen jopa oppinut sietämään takapakkia vähän paremmin kuin aikaisemmin. Kaikkeen tottuu, kun tarpeeksi usein toistuu, niinhän se on. Olen oppinut myös sen, että sieltä murheen laaksosta johtaa aina tie parempaan, joskus pitkäkin tie...

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Sen kunniaksi vaihdoin blogin nimeäkin. Se on nyt Vilinää ja alaotsikkona allergisen koiran blogi. Tämän tarkoitus on kohdistaa pääpaino Vilille ja toissijaisesti allergioille. Tällä on enemmänkin sellainen psykologinen taka-ajatus, blogin sisältö pysynee tulevaisuudessakin melko samana.

keskiviikko 12. tammikuuta 2011

Hehkutusta

Kell' onni on, se onnen kätkeköön,
kell aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.


Ei onni kärsi katseit' ihmisten.
Kell' onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

 
-Eino Leino- 

Päätin silti uskaltaa olla rohkea ja tulla ihan julkisesti hehkuttelemaan, että Vili voi hyvin. Silläkin uhalla, että huomenna kaikki on taas toisin.

Muutaman päivän ajan on vallinnut ihana rauha ja Vili on ollut levollisen seesteinen, aivan kuin silloin ne pari viikkoa marraskuun alussa. Vili on hyväntuulinen ja leikkisä, eikä kutise ollenkaan!
Olen päättänyt nauttia näistä päivistä täysin siemauksin, enhän uskonut enää tällaisen ajan enää edes koittavan.

Nyt on vaan tilanne sellainen, että en tohdi antaa mitään "ylimääräistä" Vilille, ihan perusruokaa vain. Kaikki lisäravinteet pysyvät purkeissaan, pidän niitä kaikkia potentiaalisina vaaratekijöinä, olen suorastaan vainoharhainen. Mistähän voisin olla 100% varma, että olisi turvallista eikä aiheuttaisi allergista reaktiota?

Minulle jäi epäselväksi, mikä oli tuon viimeisen, melko rajun ja kolme viikkoa kestäneen episodin aiheuttaja. Oliko se Immunkomplex™-tipat? Jos oli, niin syyllinen on joku kasviperäisyys. Jos näin on, niin en uskalla antaa mitään yrttejä tai kasvipohjaisia lisäravinteita...

tiistai 11. tammikuuta 2011

Sisäilman pölypunkit

 minä olen pölypunkki


Pölypunkki on hämähäkkieläin ja kooltaan niin pieni, että silmä ei sitä pysty erottamaan. 
Punkkeja on eniten vuodevaatteissa, kokolattiamatoissa ja pehmustetuissa huonekaluissa. Jo metrin päässä vuoteesta punkkipitoisuus pienenee oleellisesti, koska punkki käyttää ravintonaan ihmisen hilsettä ja jonkin verran myös sienirihmastoa ja toisia punkkeja.

Punkin eritteet sekä murskautunut kuollut pölypunkki aiheuttavat allergisia oireita. Oireet huomaa aamuisin tukkoisuutena, rähmivinä silminä, nenän vuotamisena tai yöllisenä yskimisenä.
Punkki lisääntyy ja voi hyvin, jos huoneilman kosteus on yli 50 % ja huoneilma on lämmintä. Tällaiset olosuhteet ovat vuoteessa yökosteuden jälkeen, kun sitä käytetään.

Punkkipöly pidetään kurissa säännöllisellä vuoteen puhdistamisella. Patja imuroidaan ja pölytetään kerran kuussa. Muut vuodevaatteet viikoittain. Vuodevaatteet tulisi pestä 60 asteen pesussaa. Pölypunkit eivät viihdy kuivassa, joten aina nukkumisen jälkeen vuoteen tulisi antaa olla jonkun aikaa sijaamatta  kosteuden haihduttamiseksi.

* Tyynyn suosituspesumäärä 1-3 kertaa / vuosi. Uusinta n. 2-3 vuoden välein.
* Peiton suosituspesumäärä 1-2 kertaa / vuosi. Uusinta n. 5-6 vuoden välein.
* Patjanpäällisen suosituspesumäärä 1-2 kertaa / vuosi. Patjan uusinta 8-10 vuoden välein.
* Sijauspatjan suosituspesumäärä 3-4 kertaa / vuosi. Uusinta 5-8 vuoden välein.

Punkeista pääsee eroon myös lämpökäsittelyllä. Silloin vuodevaatteet pidetään kuivassa, + 60 asteen saunassa tunti, jolloin kaikki punkit kuolevat. Vuodevaatteiden tuuletus pakkasella tappaa valtaosan pölypunkeista.
Senhetkinen punkkikasvusto voidaan hävittää kokonaan, jos on mahdollisuus tuulettaa vuodevaatteita vähintään -18 asteessa 24 tuntia. Jos pakkasta on -28, kaikki punkit kuolevat kuudessa tunnissa. Lämpö- ja kylmäkäsittelyjen jälkeen punkkipöly imuroidaan pois.

Punkkiriskiä lisäävät vanhat kokolattiamatot, pehmustetut huonekalut, lemmikkeläimet, runsaat huonekasvit, huoneiden tavarakuormitus, asukkaiden runsaus, vaatteiden kuivatus sisätiloissa, ilman suuri suhteellinen kosteus (yli 50 %), ilman korkea lämpötila (yli 25 astetta) ja huono ilmanvaihto.

Liian kauan käytössä olleet vuodevaatteet ovat selvä terveysriski. Älä koskaan käytä “perintönä” saatuja vuodevaatteita hygieniasyistä. Aikuisen vuoteessa saattaa olla jopa miljoonia pölypunkkeja. On laskettu että yhdessä grammassa vuodepölyä mahtuu sata pölypunkkia. Sijauspatjan käyttö patjan päällä on tärkeää myös lapsilla.

* Ilmankostuttimet voivat kiihdyttää pölypunkkien lisääntymistä.
* Pölypunkkiallergiaan liittyy myös höyhenallergia. Luultu höyhenallergia on useimmiten allergiaa pölypunkille.
Vanhat höyhentyynyt ja -peitot saattavat muodostua pölypesiksi. Uudet korkealaatuiset höyhentuotteet eivät ole allergiariski.
* Ristiallergia pölypunkin ja äyriäisten välillä on mahdollista.

Tekstit kopioitu lähes suoraan allaolevista lähteistä.

Terveyskirjasto
Tietoa pölypunkista
Ristiallergioista

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Seikkailu jatkuu...

No niin. Mistäpä sitä aloittaisi? Ensinnäkin kiitos monista kommenteista, kaikki niin sydämellisesti tervetulleita! Olisikin aivan lohdutonta, jos ihan yksin täällä pohtisin niitänäitä eikä kukaan tuntisi olevansa edes hiukan samassa veneessä...

Kertaan tähän nyt viime viikon tapahtumia Vilin osalta. Vilillä oli ilmeisesti joku vatsaflunssa.
Viime viikolla Vili oksenteli useana päivänä, aamuyöstä tai aamulla, ei muulloin. Ruokahalu oli koko ajan ihan hyvä eikä ollut ripulia. Yöllistä levottomuutta ja emännän/isännän häirintää runsaasti aamukahdesta-kolmesta eteenpäin kunnes joku suvaitsi nousta. Nuo lyhyet yöt olivat kyllä aika rankkoja.
Nyt oksentelut ovat loppuneet ja kas kummaa: öistä on tullut ihanan rauhallisia! Jo kaksi yötä ollaan kaikki nukuttu ihan aamuun asti. Nyt sitten sekin ilo kai loppuu, kun hehkutan sitä ihan näin julkisesti.

Vilin kutinat ovat nyt häipyneet taka-alalle, liekö tullut se vaihe, että luonnostaan helpottaa se, mikä lie sen on aiheuttanut tai sitten kiitoksen ansaitsee kortisoni, jota meni viikon ajan joka päivä. Nyt ollaan vaiheessa kortisonia joka 2. päivä ja ensi viikolla olisi tarkoitus kokeilla, onnistuuko se joka 3. päivä.

Pelkään huoahtaa helpotuksesta. Niin usein on kaikki näyttänyt niin ihanan lupaavalta ja lähes yhtä usein paluu todellisuuteen on ollut yhtä suurta pettymystä.
Vaan, eikö pidä elää tässä ja nyt? Siis iloitsen siitä, että nyt näyttää taas hyvältä tai ainakin paremmalta, huomisella olkoon sitten huomisen murheet.

Vilillä oli tänään kylpypäivä! Ensimmäinen päivä moneen kuukauteen, että lämpötila ulkona oli nollan yläpuolella, joten uskalsin pestä Vilin. En käytä fööniä, koska Vili pelkää sitä kovin, siksi turkin kuivuminen kestää kauan eikä saa olla pakkasta, kun lähdetään kylvyn jälkeen ensimmäiselle lenkille. Stressasin jo kauan itseäni Vilin pesemisen takia ja nyt vihdoin sekin asia on poissa päiväjärjestyksestä.


Kotona meillä puhaltavat myös uudet, raikkaat tuulet. Olen alkanut saneeraamaan kotiamme.
Kävin nimittäin jokin aika sitten lyhyen keskustelun. Aiheena oli pöly ja pölypunkit.     
"Vanhoilla ihmisillä on vanhoja tavaroita"
"No, ei meillä ainakaan"

Tuon jutustelun jälkeen aloin pohtimaan, kuinka kauan meillä mikin tavara on ollut. Ja voi kauhistus: ei niitä nyt todellakaan oltu hankittu eilen eikä edellispäivänä, vaan kyllä oli pakko myöntää, että "vanhoilla ihmisillä on vanhoja tavaroita".
Kotiin hankittiin siltä istumalta mm. uudet tyynyt ja täkit, verhot lähtivät muutamista ikkunoista kokonaan pois jne, Pölypesien vähentämistä siis. Siivouksen helpottamista. Tästä on tarkoitus koko perheen hyötyä, Vili mukaanluettuna.
Imurina meillä on jo kauan ollutkin erinomainen Dyson Allergy ja nyt on tulossa vielä ilmanpuhdistaja.


Huonekasveihin kertyvän pölyn saa parhaiten pois tietenkin suihkuttamalla, mutta sitä ei voi suositella jokapäiväiseksi toimenpiteeksi. Suihkutusten välipäivinä oiva apulainen on strutsinsulkapölyhuiska Sahlins Struts, hinta noin 7-8 euroa.

"Staattinen. Vetää puoleensa kuivaa pölyä. Pestään kädenlämpöisessä, miedossa saippualiuoksessa. Hellävaraiset höyhenet eivät naarmuta."





Sitten saa kevät ja kevätaurinko tulla. Odotan sitä hetkeä, että vaikka kevätaurinko paistaa täydeltä terältä, että en silti näe yhdenkään koirankarvan leijuvan ilmassa päämääränään laskeutua kahvikuppiini...

torstai 6. tammikuuta 2011

Ne uudet kujeet?

"Minulla on omat epäilykseni kutinan aiheuttajasta, mutta kerron sitten, kun saan vastauksia kysymyksiini." 

Nyt olen saanut vastauksen valmistajalta ja epäiltyjen penkillä ollut Immunkomplex™  on vapautetty syyttömänä. Kuulemma se ei sisällä mitään eläinperäisiä valmistusaineita. Saattaahan se silti olla syypää, jos Vili vaikka reagoi johonkin kasviin...
Ehdin antaa niitä tippoja vasta 5 päivää, kun se kova kutina iski silloin joulukuun puolivälissä.


Nyt olen hoomoilasena, mistä Vilin kaikki yhä jatkuvat kutinat johtuvat! 
Onko Vili kaikelle ruualle allerginen? 
Ovatko kyseessä pölypunkit kenties? 
Eikö kortisoni auta enää yhtä hyvin?


Allergiatesteihin ei mennä, ensinnäkin, koska Vilin pitäisi olla lääkkeetön niitä otettaessa ja toiseksi, koska en usko niiden antamaan tulokseen 100%:sti enkä ole kovinkaan kiinnostunut epämääräisestä tutkimustuloksesta ja sitä paitsi, ei niistä sisä- ja ulkoilman allergeeneistä pääse millään eroonkaan. Niitä on sisäilmassa enemmän tai vähemmän. Yritän nyt päästä siihen olotilaan, että niitä olisi mieluummin vähemmän kuin enemmän. Eli siivoamalla. 
Hohhoijaa tätä koiranelämää!

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Uusi vuosi, uudet kujeet.

Uusi vuosi pyörähti käyntiin. Uudenvuoden yö oli ilotulitusten takia rasittava. Ulos pääsimme Vilin kanssa vasta yöllä kello 2 ja silloinkin Vili piti kantaa melko kauas, ennen kuin uskalsi tehdä asiansa.

Odotuksia tämän vuoden 2011 suhteen minulla ei ole, toivon vain, että ei ainakaan olisi huonompi kuin tuo edellinen vuosi. Viime vuodessa oli sentään paljon hyvää, vaikka monet pettymykset esittivätkin pääroolia.

Vilin ruokailu on selkiintynyt erittäin lihapitoiseksi, raakaa lihaa noin 20%, loput kevyesti kypsennettynä. Vatsantoiminta on hyvä, Vili kakkii sellaisia pieniä "prinssinakkeja" eli niistä päätellen Vili voi hyvin. Korvat ovat myös puhtoiset kuin vastasyntyneellä, viimeksi lienen ne syksyllä putsannut eikä ne silloinkaan olleet sen tarpeessa.
Marraskuun ensimmäiset kaksi viikkoa olivat ihana vaihe. Vili oli hyvin seesteinen, iloinen ja vointi oli vakiintunut kortisonin suhteen eli annostus oli pitkän aikaa 2,5 mg joka 3. päivä. Sen jälkeen onkin ollut epävakaata aikaa.

Haaveen päästä kokonaan kortisonista eroon olen pakannut alimpaan laatikkoon, se ei tällä hetkellä tunnu realistiselta eikä edes tavoittelemisen arvoiselta. Tavoite on päästä tuohon myöhäisyksyn hyvään vaiheeseen, kortisonilla ilmaistuna, joka kolmas päivä. Tällä hetkellä se tuntuu kaukaiselta tavoitteelta.
Joulukuun puolivälistä lähtien on ollut vaikeaa, kortisonia meni päivittäin eikä silti kutinat rauhoittuneet täysin. Tällä hetkellä olemme vaiheessa 2,5 mg joka toinen päivä.

Nutrolin-öljypullo tyhjeni ja sen tilalle ostin mainion tuntuista kylmäpuristettua  Virgino-luomu-rypsiöljyä .
Ihan Prismasta ostin, puolen litran pullollinen maksoi 3,99 euroa. Siinä pitäisi olla omegat kohdillaan. Ensin ajattelin ostavani helokkiöljyä, josta olen kuullut pelkkää hyvää. Jostain luin, että kylmäpuristettu rypsiöljy on yhtä hyvää, mutta edullisempaa, joten sen mukaan tein ostopäätöksen. Vaikka ei tuo helokkiöljykään  nyt niin kamalan kallista näyttänyt olevan. Ensi kerralla sitten. Nyt meillä on samanaikaisesti käytössä kylmäpuristetut pellava-, oliivi- ja rypsiöljyt, niistä kaadan sitten milloin mistäkin pullosta huikat Vilin ruuan joukkoon.

En ole saanut vielä selville, mikä aiheutti Vilin joulukuisen kutinakohtauksen ilmestymisen. Se alkoi aivan yhtäkkiä, yön aikana. Siitä lähtien Vili onkin nukkunut yönsä aika huonosti, joskin nyt on hiukan jo parempaan suuntaan menossa. Kovasti poika vielä raapii mattoja ja peittoja, mikä ei ole tyypillistä Viliä paitsi kutinan vaivatessa. Etukäpälillään hankaa kuonoaan myös ja kirputtaa vatsan sivuja tai onko ne kylkiä.
Minulla on omat epäilykseni kutinan aiheuttajasta, mutta kerron sitten, kun saan vastauksia kysymyksiini.

Kuiva sisäilma ja pölypunkit ovat ehkä myötävaikuttamassa epäedullisesti Vilin vointiin. Minulle oli suuri yllätys, että sisäilman kosteus ei saisi olla jatkuvasti yli 50%, koska se suosii pölypunkkien lisääntymistä. Luulin, että ne viihtyvät erinomaisesti oikein kuivassa ympäristössä. No, oppia ikä kaikki.

Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämeesi ja huomaat, että ainoastaan se, mikä tuottaa sinulle surua, antaa myös iloa.
-Kahlil Gibran-

maanantai 3. tammikuuta 2011

Ilmanpuhdistimen hankinta

Apua! Sormi menee suuhun, niin vaikeaa on osata hankkia itselle ilmanpuhdistaja!

" Ilmanpuhdistimet poistavat epäpuhtauksia (kuten pölyä tai hajua) eri menetelmin. Ilmanpuhdistimen valinnan tekeminen on hankalaa, sillä etukäteen on mahdotonta sanoa, auttaako mikään laite vähentämään allergian oireita

1) Selvitä mihin käyttötarkoitukseen laitetta tarvitset

Esimerkiksi pelkän siitepölyn poistoon ei tarvita tarkinta mahdollista suodatusta.

2) Selvitä meluhaitta

  • Yöaikaan makuuhuoneissa ei saisi olla yli 30 dB:n melua
  • Laitteen melu on testattava sillä tehoasetuksella, jolla laitetta aiotaan käyttää
    • Huom. laitteen läpi virtaavan ilmamäärän tunnissa tulisi vastata yöaikaankin huoneen ilmatilavuutta

Vaikutukset hengityssairaiden oireisiin

Kotimaista tutkimusta ilmanpuhdistimien vaikutuksesta hengityssairaiden oireisiin ei ole tehty. Laitteiden tehoa on kyllä tutkittu, mutta tutkimukset tehdään usein ’laboratorio-olosuhteissa’, jotka eivät välttämättä vastaa kotiolosuhteita.

Ilmanpuhdistimet eivät ole hoitolaitteita. Laitteet eivät poista epäpuhtauslähteitä, korvaa ilmanvaihtoa, eivätkä huolellista siivousta. Laitteet eivät myöskään korjaa tai paranna kosteus- ja homevaurioita, eivätkä ne ilmeisesti pysty vähentämään merkittävästi tupakansavun terveyshaittoja. Kaasumaisten epäpuhtauksien poistosta laitteet suoriutuvat vaihtelevasti; osa laitteista pystyy suodattamaan jonkin verran kaasuja, mutta mikään laite ei pysty poistamaan radonia.


Yhdistelmälaitteiden, eli useampaa eri tekniikkaa hyödyntävien laitteiden hyödyn ja toimivuuden arviointi on vaikeaa, koska vertailevaa puolueetonta tutkimusta ei ole tehty. Vertailu on ylipäätään hankalaa eri tekniikoiden välillä."

Voiko joku asia olla vaikeampaa, kuin omiin tarpeisiinsa oikean ja toimivan ilmanpuhdistajan valinta? Harvalla ihmisellä on varaa tehdä taloudellisesti huonoja ostoksia, nämäkin laitteet ovat sen verran hintavia, että varaa pettymykseen ei oikein ole. Halvallakin saa, mutta mitä?
Ilmanpuhdistimia on olemassa monta eri ryhmää: mekaanisia, kemiallisia, UV-säteileviä, elektrostaattisia, ionisoivia jne. Lisäksi vielä erilaisten tekniikoiden yhdistelmiä. Mikä laite on mekaaninen? Entä mikä kemiallinen?
Tietty laite voi olla edullinen hinnaltaan, mutta käyttökustannukset ovat suuria, toinen laite voi maksaa maltaita, mutta jatkossa kulut ovat pieniä.

Osa ilmanpuhdistimista on saanut allergialiiton hyväksynnän.
Laitteita ja neuvoja löytyy allergiakauppojen sivuilta, mutta bisnestähän nekin ovat ...

Runsaasti kehuttu on tuo Elixair. Ihmetyttää kuitenkin, että erinomaisuudestaan ja hienoista, monikielisistä sivuista huolimatta sen suosio ei ole yltänyt muualle Eurooppaan? Ainakaan en ole löytänyt siitä mitään tietoa muualta maailmasta...

Käyttäjien kokemukset ovat kuitenkin niitä arvokkaimpia! Kommentoikaa, mitä laitteita omistatte ja mitä mieltä olette niistä!