Vähän kaikenlaista ja sitä sun tätä. Mitään suurta teemaa ei ole, vain pikkuisia juttuja arjesta.
Aluksi kuvia Vilin nokosilta.
klo 17.08
klo 17.30
klo 17.32
klo 17.36
Ruokailut
Ruokailu on kahden koiran kanssa ollut helppoa. Toisin oli silloin edelliskesänä, kun Sindi oli hoitokoirana ja Vili söi vain rajoitettuja ruokia. Piti vahtia, ettei Vili saanut mitään Sindin kupista, yritystä kyllä oli. Pyrin ruokkimaan Sindin Vilin ulkoilun aikana, kauhea kiire ja stressi siitäkin oli.
Nyt Betsin kanssa syövät tasan samoja ruokia, nappuloita saavat päivässä vain muutaman kappaleen aktivointitarkoituksessa. Ruokakuppiin tulee siis keitettyä, survottua perunaa, hiukan munakokkelia, NEU:n lintupakastetta tai keitettyä sydäntä/kieltä/kanaa/heppalihaa, hiukan tölkkiruokaa, loraus pellavaöljyä, avot, hyvää ruokahalua! Ja sitä on piisannut.
Uusin "keksintö" Vilin gourmet-keittiön ruokalistalla on munakokkeli. Olen huomannut, että keitetty muna ei tee kauppaansa, ja onhan se kuivaa ja kaiken lisäksi valkuainen menee hukkaan.
Vilin munakokkelin ohje: kananmunia (4-6 kpl), pari ruokalusikallista vettä, seos vispilöidään sekaisin, kuumalle pannulle pieni nokare voita ja siihen kaadetaan munaseos. Lastalla vedellään seosta pannulla sekaisin, sen verran vain, että munaseos hyytyy, mutta jää mehevän kosteaksi. Aavistuksen verran suolaa voi halutessa laittaa joukkoon. Valmista hetkessä! Jääkaapissa säilyy monta päivää hyvänä.
Munakokkelia á la Vili
Munakokkeli sekoitettuna keitettyyn perunasurvokseen maistuu ainakin Vilille ihan sellaisenaan. Olen antanut närästystilanteissa ja uskottelen itselleni, että se auttaa, ainakin tilanteet ovat menneet nopeasti ohi.
Broilerin raa'at ja pakastetut kaulat ja sydämet ovat välipaloina ja herkkuina maistuneet molemmille koirille. Osaavasti vaativat aamuin illoin annosta suoraan pakkasesta, istuvat kuin tatit pakastimen edessä. Ovat paljon edullisempia kuin mitkään teolliset välipalat ja varmasti terveellisempiä. Kuulemma näillä tuotteilla on valitettavasti saantivaikeuksia juuri nyt, liekö lomakausi syynä.
Käsityöt
Aloittamani palapeitto valmistuu hitaasti, mutta varmasti. Into sen kutomiseen on vähissä, joten siksi "hitaasti".
Tässä kuva ikivanhoista patalapuista, jotka olen virkannut vuonna nolla. Silloin olin todella innostunut näihin, virkkasin niitä lahjoiksi koko tuttavapiirilleni. Nämä kolme jäivät muistoksi, koska ne on virkattu ohuemmasta langasta ja siksi kooltaan turhan pieniä. Ohje, alunperin italialainen, on edelleenkin tallella, ties vaikka uusi innostuksen aalto iskee...
*******
Video koirahisseistä. Ne on tarkoitettu vanhoille, lonkkavikaisille, selkävammaisille ym. vaivoja poteville koirille, joille ei enää suositella portaiden kävelyä. Video on saksankielinen, mutta kuvat kertovat kaiken.
Betsin viimeinen viikko meillä alkaa. Hyvin on pärjätty. Vilin ja Betsin suhde vaikuttaa läheiseltä, Vilillä ei enää ole ns. taka-ajatuksia Betsin suhteen, vaan nyt seurustellaan kuin sisko ja sen veli.
Jussista on melkein selvitty, paitsi mitä nyt vielä huomenna nimipäiväänsä viettää. Onnea Jusseille, kaikenlaisille, pupujusseillekin.
Torkkupeitto on tekeillä. Tällä kertaa ei Vilille, vaan itselleni. Samoista hyväksi todetuista langoista kylläkin, Novitan 7-Veljeksestä. Nyt käytän helpompaa tekniikkaa, kudon ainaoikein neliöitä, lankaa on jäljellä 700 grammaa, luulisi sen riittävän pikkupeitoksi. Paloja on valmiina 26 kpl ja pari uutta väriäkin löysin kätköistäni. Kudon puikoilla 4½, yksi pala on kooltaan noin 11cm x 11 cm, silmukoita 22 ja kerroksia 38. Tavoitteena on saada se jouluksi valmiiksi. Eli nou hätä.
Idean sain Alvarin blogista, värit heidän peitossaan ovat hempeät, meidän peitossa taas vähän synkemmät. Meillä on sitten Vilin kanssa samansävyiset peitot, kyllä meitin kelpaa...
Alvarin peitto
*******
perunasalaattia, njam...
Minulla ja meitin isännällä on melko erilainen maku ruokien suhteen, mutta hänen valmistamansa kylmä perunasalaatti on kehumisen arvoinen. En ole koskaan seurannut sen valmistamista, pysyn suosiolla poissa keittiöstä, mutta syömiseen osallistun innokkaasti.
Tämä perunasalaatti säilyy hyvänä useita päiviä jääkaapissa, ei tarvitse pelätä pilaantumista, kuten majoneesia käytettäessä. Maultaan se on raikasta ja pitää keveydestään huolimatta nälän kauan loitolla. Myös lapset ovat tykänneet tästä.
Siihen tulee keitettyjä perunoita ja munia, paprika, vihreä kurkku, etikkakurkkua, sipulia, etikkakurkkujen lientä, suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Munien päällä koristeena paprikapulveria. Ohjetta on helppo muunnella mieleisekseen.
Tänä vuonna olen ihmetellyt sitä, että ns. vanhoja perunoita on saatavilla vielä juhannuksen aikaan eivätkä ne kasva ituja. Myöskään viimevuotiset sipulit ovat kuin uusia riihikuivattuja, itukasvua ei näy. Aikaisempina vuosina niin peruna kuin sipulikin ovat kevään tullen aloittaneet itämisen kaapin pimeydessäkin.
Millä niitä on käsitelty? Säteilytetty? Jos niistä on tapettu luonnollinen kasvaminen, on varmaan tuhottu myös jotain muutakin! Minä tahdon ne vanhanaikaiset perunat ja sipulit takaisin, ihan totta, en tykkää tästä elintarvikkeiden manipuloinnista ollenkaan. tahdon mahdollisimman aitoa, elävää ruokaa. "Barffia..."
Lapsellisen ylpeänä esittelen Vilin peiton. Sain kuin sainkin sen valmiiksi.
Ihmeellistä kyllä, mutta Vili tykkäsi peitostaan, vaikka ei ole mikään vilukissa.
ensin Vili nuuski, onko tarpeeksi hyvästä langasta kudottu
sitten Vili asettui nukkumaan
Yksi vika löytyy tästä hienosta peitosta, nimittäin se,
että se on nurjalta puolelta vähemmän kaunis
eli näyttää tosi nurjalta ja kurjalta.
sopivan kokoinen päiväpeitto
tässä koko komeus 50 x 65
*******
Suuressa maailmassa eli Amerikassa (= USA) on kaikki suurta, komeaa ja isoa, niin hyvässä kuin pahassa. Löysin netistä todella komean koirahoitolan. Se on tarkoitettu sekä kissoille että koirille, omistajan on mahdollista seurata ympäri vuorokauden kameran välityksellä oman lemmikkinsä vointia. Mitä tämä kaikki maksaa, ei aavistustakaan...
Tästä se kesä alkaa, keväästä. Koivut ovat saamassa lehtensä ja luonto herää eloon kiireellä, vauhdikkaasti. Ajattelin kirjoittaa juttukimaran, eli kaikkea pientä eri aiheista.
Eilen satuin näkemään erään kokkiohjelman, jossa harrastelijat kilpailevat viikon ajan kokkauksillaan. Eräs kandidaatti oli valmistanut pangasiusfilettä. Tuomarina toimiva Michelin-tähtikokki antoi merkillisen kommentin siitä kalasta ja se sai aikaan keskustelua Facebookin sivuilla. Sieltä löysin seuraavat linkit:
Onneksi löytyivät, en tiennytkään, mitä moskaa se on, onnekseni en ole ikinä syönyt sitä kalaa, mutta Vili on. Ja paljon. Tämä koko blogi alkaa kertomuksella Vilin ensimmäisen allergian ilmestymisestä. Silloin Prismassa oli tarjouksella, erittäin edullisesti, pangasius-pakastekalaa, taisi maksaa 0,99 euroa paketti. Isäntä hullaantui niihin ja osti pakastimen täyteen. Kantoi selkärepullisen sitä kalaa kotiin. Hän ja Vili söivät ainakin viikon joka päivä pangasiusta, olivat molemmat aivan hulluina siihen. Sitten seuraavaksi teinkin johtopäätöksen, että Vili on kalalle allerginen, kun oli kalunnut käpälänsä lähes verille. Sehän on nyttemmin osoittautunut erheeksi, tänään Vili voi syödä kalaa mielinmäärin. Meillä ei kuitenkaan ole sen jälkeen edes isäntä syönyt pangasiusta, onneksi. Ei ole ollut tarjouksessa...
* Nyt tulee vääjäämättä mieleen, että alkoiko Vilin kutinat pangasius-kalan antibiooteista, hormooneista, saastuneisuudesta? Villi ajatus, mutta jotenkin mahdollinen.
*******
Vili ja pieni ystävä
Jokainen koiranomistaja tietää, että koiran rabies-rokotukset ovat voimassa joko 2 tai 3 vuotta. Sopivassa tilanteessa tiedustelin asiaa eläinlääkäriltä, että mikä ero niillä on, onko toinen parempi kuin toinen. Ei ole.
RABDOMUN® vet 2v
RABISIN® 2v
NOBIVAC RABIES VET® 3v
Se lääkefirma, jonka rokote on voimassa 3 vuotta, on suorittanut tutkimuksia rokotteensa vaikutuksesta, teettänyt laboratoriossa selvitystä rokotettujen koirien immuniteetin kestosta ja siten näyttänyt toteen, että rokotteen vaikutus riittää 3 vuodeksi.
Ne lääkefirmat, jotka eivät ole uhranneet rahaa näihin tutkimuksiin, eivät ole saaneet oikeutta mainostaa rokotettaan pitempiaikaisena kuin 2 vuotta. Rokotteet ovat kuitenkin samaa alkuperää, niissä ei ole eroja.
Nyt ihmettelen taas, että miksi eläinlääkärit suosivat tuota 2 vuotta voimassa olevaa rokotetta? No tietenkin, taas kerran rahan valta jyllää, on eläinlääkärille tuottoisampaa rokottaa koira joka toinen vuosi kuin joka kolmas, selvähän se. Sivuseikka, että koira periaatteessa saa turhan usein rokotuksia.
"Tiibetinspanielilla esiintyviä vikoja ja sairauksia: 7. Selkäviat Matalaraajaisilla roduilla, myös tiibetinspanielilla, rakenne on kondrodystrofinen, jalostuksella aikaan saatu virheellinen rustorakenne. Kondrodystofisilla roduilla selkänikamien välilevyt voivat rappeutua hyvin nuorena ja rappeutuneista välilevyistä suurin osa myös kalkkeutua. Kondrodystrofia altistaa selkärangan välilevyt vaurioille ja välilevyn paikoiltaan menosta seuraa ns. mäyräkoirahalvaus. Välilevytyrän oireet vaihtelevat vaurion sijainnin ja asteen mukaan lievistä kipuoireista täydelliseen takaraajojen halvaantumiseen. Vaurion vakavuudesta ja hoidosta riippuu kuinka koira toipuu."
Siis jalostuksella aikaansaatu! Argh!
*******
Oi aikoja, oi tapoja! Joskus ovat asiat olleet näinkin päin. Nykyään täysin toisin päin. Leike on kuulemma Tuomas Kyrön uusimmasta kirjasta.
*******
Sain tyttäreltäni lahjaksi hänen virkkaamansa, superkauniin ja ahkerasti kukkivan saintpaulian, ihanan helppohoitoisen kukkasen.
Vilin peitto edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tunti kuluu yhden neliön kutomiseen. Kuvassa värit ovat taas kummallisen vääristyneet, ruskea näkyy sinertävänä, mistä lie johtuu, ihan päivänvalossa ilman salamaa otettu, kuten viimeksikin.
Aidot värit, onnistuipa se sittenkin...
*******
Lopuksi kunnon haukku.
" Ei ihme, ettemme aina osaa elää toistemme kanssa, koska kuulemme puolet siitä, mitä meille sanotaan, ymmärrämme kuulemastamme vain puolet, uskomme puolet ymmärtämästämme ja siitäkin muistamme vain puolet."
No niin, mitäpä olisi pitkästä aikaa juttu Vilin ruokailusta? Mielenkiintoista, eikös vaan. Ensinnäkin, se on asia, jonka jokainen koiranomistaja joutuu päivittäin kohtaamaan, mitä annan koiralleni, millä ruokin koirani?
Vili on tapaus sinänsä, onkohan Vilissä se kissamaisuus hallitseva ominaisuus tässä ruokailuasiassa?
Olen päätymässä siihen lopputulokseen, että Vili kokee olevansa täysivertainen lauman jäsen meidän pikkuperheessämme. Vili todennäköisesti haluaa istua kanssamme ruokapöydässä ja saada sitä samaa ruokaa, mitä mekin syömme. Vilin kulinaarisiin nautintoihin näyttää kuuluvan mm. karjalanpaisti + survottu peruna sekä norjalainen uunilohi + survottu peruna. Sen sijaan koiran puurot ja padat eivät uppoa. Ilmeisesti, koska niitä pitäisi meidän syödä koko perhekunta yhdessä. Lauma on lauma.
Tässä seuraavassa videossa on Vilin näköinen koira, ei kai tämä ole Vilin salainen tavoite...
Mustin ja Mirrin Maukas-pakasteet eivät ole Vilin herkkua. Ihmettelen edelleenkin sitä, että pakasteet ovat sellaista mössöä, kaikki jauhettu soseeksi. Eivätkö ne voisi olla siinä muodossa, että hampaillekin olisi jotain hommia? Vai onko tarkoitus, että ei haluta näyttää, mitä pakasteruoka oikeasti sisältää? NEU:n kunniaksi on sanottava, että niistä löytyy sattumia, herneet, porkkanat, riisit ja lihapalaset ovat näkyvissä suurimmassa osassa pakastetta. Maukas-pakasteet ovat tasaista ruskeaa mössöä, kuin kosteaa nappulaa pakastettuna.
*******
Ensimmäinen ruutu on kudottu! Tästä tulee peitto Vilin petille. Kunhan saan kudottua muutaman ruudun lisää... Värien valitseminen ei ollut vaikeaa, sillä vain näitä värejä löytyy kaapista ja ne on saatava poiskudottua, jotta jonain päivänä voivat uudet tuulet puhaltaa käsityöpakissani.
Lanka on Novitan 7-veljestä, puikot 4½, ruudun mitat 12x12 cm. Hauskaa oli kutoa ulkoa sisäänpäin, vaikeinta oli sen yhden sauman ompeleminen siististi.
Yllä olevassa kuvassa on koko nykyinen kivikokoelmani. Aikaisemmin niitä oli paljon, oikein isojakin. En voinut palata lenkiltä kotiin, jos ei taskut pullottaneet kaikenlaisista kivistä. Keräysperiaate oli, että se kivi puhutteli minua jotenkin. Tykkään hipelöidä kiviä ja ihailla niiden kauneutta. Kivillä on historiaa takanaan enemmän kuin ihminen osaa kuvitellakaan, ne ovat, useat ainakin, kokeneet jääkauden ja kuka ties, maailman syntymisen. Ne ovat olleet Suomessa ennen kuin ainutkaan ihminen.
Kun muutimme kaupunkiin, jouduin luopumaan suurimmasta osasta aarteitani. Haikein mielin kävin nakkailemassa niitä luontoon, sinne tänne. Vain ne kaikkein merkityksellisemmät jätin itselleni.
Tämä kivi on yksi erikoisimmista. Siinä on mielenkiintoinen musta ympyrä ja siinä on monia värivivahteita, kun kiveä kääntelee, Se kimmeltää kauniisti. Takaa katsottuna se on tumma, sivuista kirjava ja etupuoli onkin kuvassa näkyvillä. Kääntelemällä sen voi kuvitella esittävän vaikka mitä, mielikuvituksella(ni) ei ole rajoja.
Tämä kivi on ikioma kiveni. Olen itse työstänyt sen ihan tuiki tavallisesta pihakivestä. Hiomamenetelmänä oli osittain käsikäyttöinen laite, jossa piti pitää kivestä käsin kiinni ja käännellä sitä samalla kuin sähkökäyttöinen hiomalaikka pyöri veden virratessa. Oli ihmeellistä nähdä kiven muuttuminen joka hiomisen jälkeen aina kauniimmaksi, melkein jalokiveksi. Tämä hoimistapa oli kuitenkin ranteilleni liian rasittava ja jouduin luopumaan siitä viimeistelyhiomisesta, joten kivi on ns. viittä vaille valmis.
Tämä, myös ihan tuikitavallinen pihakivi, oli niin kauan kuin muistan, äitini liinavaatekaapin päällä. Sen historiaa en tunne, mistä lie äitini sen saanut tai miksi ottanut talteen. Kivessä ei ole mitään erikoista, se on tosin kauniin muotoinen ja sitä on mukava pitää kädessä. Kivestä en koskaan keskustellut äitini kanssa, olisi pitänyt kysellä...
Nämä kaksi kiveä olen saanut syntymäpäivälahjaksi tyttäreni lapsilta. He tiesivät, että isoäiti on hurahtanut kiviin ja niinpä he poimivat nämä pihaltaan ja paketoivat kauniisti lahjapaketteihin. Näillä kivillä on siis aivan erityinen merkitys kivikokoelmassani. ♥
Turun saaristossa sijaitsevassa Paraisten kaupungissa on useita muinaisrantoja. Nämä kaksi litteää rantakiveä ovat peräisin eräältä niistä. Uskomatonta, että keskellä suurta metsää, sen korkeimmalla paikalla on ollut joskus merenranta, jossa aallot kauan kauan sitten ovat hioneet nämäkin kaksi kiveä litteiksi rantakiviksi! Muinasranta
Kaupasta ostetut kiveni
Näissä kivissä on jotain erityisen kiehtovaa, ne ovat eri puolilta katsottuina täysin erilaisia. Ei aavistustakaan, mitä kivilajia ne edustavat eikä sillä olekaan mitään suurta merkitystä itselleni. Tyttäreltäni olen kauan sitten saanut lahjaksi kirjan kivistä, se on hyvä aloittelijan opas, selkeä ja sisältää runsaasti kuvia. Kirja on kaikin puolin mielenkiintoinen.
*******
Langanpätkiä
Tyttäreni valmistama peitto
Nyt kyllä iski kauhea innostus aloittaa tilkkupeiton väsääminen! Lankoja on varastossa vaikka kuinka paljon, inspiraatio on ollut kauan kateissa eikä mikään ole oikein saanut innostumaan. Ei edes Vili tarvitse mitään villapaitoja. Ehkä villapeitto voisi olla pojalle mieleen?
Seuraamissani koirablogeissa on kaksi ihanaa peittoa esillä, eri tekniikoilla valmistettuja, molemmat todella kauniita! Sieltä se innostus ja inspiraatio pongahti tänne asti, nyt vaan miettimään, kudonko vai virkkaanko.
Lopuksi tämä ihkuihana vauvan poncho! Ohje on jostain ruotsalaisesta käsityölehdestä 1980-luvun loppupuolelta ja olen kutonut sellaisen ensimmäiselle lapsenlapselleni. Se on todella helppo pukea aivan pienellekin vauvalle ja niinpä meidän vauvammekin silloin aikoinaan kotiutui tämä poncho päällään. Valitettavasti ohjetta ei löydy enää mistään, niin mielelläni kutoisin tällaisia lisää, mutta en osaa soveltaa valmista kudottua vaatetta ohjeeksi. Tarvitsen siis kirjoitetun ohjeen, jota noudatan sanatarkasti...
