Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juhlat. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. kesäkuuta 2013

Juhannus

Vissiin siellä Suomessa aloitellaan juhannuksen viettoa. 
Eipä täällä huomaa juhannuksesta mitään, ei ole edes valoisia öitä. 
Maassa maan tavalla.




Kerollinen kukkassi!
Saavilline saunahetki!
Kourallinen hauskanpitto!
Litran verran laulamist!

Yöttömän yön ihanuutta!


lauantai 11. toukokuuta 2013

Kaikkien äitien päivä




Ilomielin kirkkain
nyt metsän laitaan lähden,
valkovuokot poimin
mä oman äidin tähden.

Edellä oleva runonpätkä on kuin suoraan omasta lapsuudestani. Juuri noin alkoi äitienpäivän aamu, valkovuokkoja poimimalla. Aikuisenakin poimin usein valkovuokkoja äidilleni. Enkä rutistanut niitä niin paljon kuin silloin lapsena, olivat ressukat usein ihan lääpällään, ennen kuin pääsivät vesilasiin.






Jumala ei voi olla kaikkialla yhtä aikaa.
Siksi hän loi äidit.

Kahlil Gibran - Sigmund Freud - Arabialainen sananlasku

Tuolle ns. viisaudelle löytyy ainakin kolme eri lähdettä, liekö niistä ainutkaan se oikea... Niin, lauseen sisältö lienee hieman kyseenalainen, mutta kauniilta se silti kuulostaa.






Äitienpäiväruno

Vanhan tarun mukaan Jumala 
lähetti enkelinsä maan päälle 
ja pyysi tuomaan mukanaan 
kolme kauneinta asiaa maanpäältä. 

Enkeli valitsi kauneimman kukan,
ihanimman tuoksun ja äidinrakkauden.

Matka takaisin oli pitkä niinpä 
kukkanen kuihtui, tuoksu haihtui,
mutta äidinrakkaus kesti 
ja sen enkeli ojensi Jumalalle 
kauneimpana asiana maanpäältä.


Sinä et salli minun milloinkaan putoavan.

Teit vuokseni kaiken, myös asetit rajat.
Niistä iloitsen nyt, kun on aikuiset ajat.
Vaan vieläkin tarvitsen viisautes voimaa,
kun elämä kolhii ja maailma soimaa.
Äiti, kiitos että olet olemassa.



Käy se näinkin.
Jos tuossa on vaihtoehdot, niin minulle sopii formulat...



Sanaleikkiä saksankielentaitoisille :)



Lapsuusaika kultainen,
kului pois kiitäen.
Nyt aikuisena muistelen,
niitä päiviä hymyillen.





maanantai 31. joulukuuta 2012

Vuosi vaihtuu

Säilyttäköön uusi vuosi
sen mitä rakastat.
Tuokoon tullessaan
mitä kaipaat.
Vieköön mennessään
mitä taakkana kannat.





Uudenvuoden taikoja
Tulevaisuuden ennustaminen

Tarvitaan 12 kahvikuppia ja yhtä monta pientä esinettä, jotka mahtuvat kuppien alle. Kullekin esineelle määritellään ensin mitä ne tarkoittavat. Toki voit valita muitakin esineitä, tässä vain muutama esimerkki. Lapset yleensä pitävät tästä ”leikistä”.
Avain – onnellisuutta
Delfiini – muuntumista tai muuttumista, muutosta elämään
Hopea - huolta
Kolikko - rahaa
Leipäpala – ruokaa tai elämää
Musta lanka – kuolemaa tai surua
Nuppineula - sairautta
Puunpala - ihmettä
Simpukka – hedelmällisyyttä, lisää lapsia
Sormus – puoliso tai uskollisuutta
Suola-astia – sitova lupaus
Sydän – rakkautta
Teepussi – rauhaa ja harmoniaa
Timantti tai jalokivi – terveyttä
Nämä tai muut valitsemasi esineet piilotetaan kahvikuppien alle ja niiden paikat sekoitettaan. Kukin osallistuja valitsee vuorollaan yhden kupin ja katsoo mitä sen alta löytyi. Sen jälkeen kupit sekoitetaan jälleen ja seuraava valitsee omansa. Tulevana vuonna tapahtuisi sitten jotain sellaista mitä kupin alta löytyi. lähde


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulurauhaa





Jouluillan hämärässä
kynttilä on syttymässä
Lämmin liekki toivottaa
Joulunaikaa rauhaisaa.




Joulurauhan julistus

Huomenna, jos Jumala suo,
on meidän Herramme ja Vapahtajamme 
armorikas syntymäjuhla;

ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha 
kehoittamalla kaikkia tätä juhlaa 
asiaankuuluvalla hartaudella viettämään sekä 
muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään,

sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja 
joulujuhlaa jollakin laittomalla taikka 
sopimattomalla käytöksellä häiritsee, on 
raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää 
siihen rangaistukseen, jonka laki ja asetukset 
kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta 
erikseen säätävät.

Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille 
asukkaille riemullista joulujuhlaa.



 Vili palvelijoineen toivottaa kaikille rauhallista joulua!


keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulupukki



* Nykyisen suomalaisen jouluperinteen mukaan Joulupukki asuu Joulumuorin, tonttujen ja porojen kera Korvatunturilla, Suomen Lapissa. Joulutontut auttavat Pukkia tekemään lahjat Joulupukin pajassa Korvatunturilla ja tarkkailemaan, ketkä lapsista ovat olleet kilttejä. Suomessa Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki sanoo yleensä tullessaan "Onkos täällä kilttejä lapsia?".
Nykyisen jouluperinteen mukaan joulupukilla on joulutonttuja apureinaan. Joulupukki on isovatsainen, isokokoinen naurava mies, jolla on valkoinen parta, "kuuraparta". Hän on erittäin vanha, iältään jopa satoja vuosia. Joskus hän saattaa olla raihnainen ja käyttää puista kävelykeppiä. Silti hän jaksaa nauraa ja jakaa lahjoja lapsille. Lahjoja varten pukilla on usein juuttisäkki.
Joulupukki asuu tonttuineen Korvatunturilla ja käyttää kulkuvälineenään porovaljakon vetämää rekeä. Joulupukki on ns. myyttinen hahmo. Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin yhdysvaltalainen joulupukki, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta. Suomalainen joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan verta ja lihaa, ihmishahmo. Joulupukki on osa joulumytologiaa.
Monien perheiden perinteeseen kuuluu, että lapset kirjoittavat Joulupukille kirjeitä. Lapsilla on tapana kirjoittaa lista toivomistaan lahjoista. Joulupukki, joka tuo lahjat, on tyypillisesti tuttu mieshenkilö, jota lasten ei kuitenkaan ole tarkoitus tunnistaa. Yhä enemmän myös käytetään maksullista joulupukkia. Lapsille joulupukki tuottaa jännitystä erityisesti lahjojen odotuksen vuoksi. Joulupukki onkin suuressa suosiossa lasten keskuudessa. Joulupukki

* Der Joulupukki ist der Weihnachtsmann in Finnland. Der Name, der übersetzt “Weihnachtsbock” bedeutet, stammt von der Tradition des Julbockes ab. Der Julbock ist ein Ziegenbock aus Stroh, der in früheren Jahrhunderten im Mittelpunkt vieler heidnischer Weihnachtsbräuche stand und noch heute als beliebter Weihnachtsschmuck dient.
Laut der finnischen Weihnachtsmann-Legende wohnt Joulupukki auf dem Berg Korvatunturi in Nordfinnland und hat sogar eine Frau namens Joulumuori. Er bringt seine Gaben wie Santa Claus mit dem Rentierschlitten, kommt dann aber nicht wie sein US-Kollege durch den Kamin, sondern durch die Haustür. Allerdings ist er nicht so gut zu Fuß und benutzt beim Laufen einen Gehstock. Weichnachtsmann


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä vuonna 2012

Lapsenlapseni tekemä lippu

Suomi, rakas isänmaa, täyttää tänä vuonna 95 vuotta. Vanhus, mutta itsenäisenä valtiona nuori.
Silloin kun Suomi täytti 50 vuotta, olin kutsuvieraana Suomen kaupallisessa edustustossa Saksan Stuttgartissa. Sinne kutsuttiin kaikki seudun suomalaiset. Olimme mieheni kanssa ne kaikkein nuorimmat kutsutut, melkein lapsia vielä, siellä hienosti pukeutuneiden "vanhojen" ihmisten joukossa. Ajatella, itsekin olen jo vaikka kuinka vanha, kun olen ehtinyt tuonkin juhlahetken kokea! 
Suomen ja Saksan välit olivat katkenneet sodan jälkeen, joten suurlähetystön korvasi silloin puolin ja toisin tuo kaupallinen edustusto. Vasta vuonna 1973 sopu syntyi ja suurlähetystöt avasivat  taas ovensa.
Omaa isämaallisuuttani on kasvattanut monet muissa maissa viettämäni vuodet. Jos en koskaan olisi muualla asunut, pitäisin ehkä Suomen itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä. Toisaalta tiedän vanhempieni menettäneen sodassa kotiseutunsa ja kotinsa Venäjälle. Se on muokannut vahvasti ajatusmaailmani. 


Vapautemme hinta

Lapsuudenkodissani oli valtavan paksu, painava ja iso kirja nimeltä Vapautemme hinta, sivujakin oli yli 700. Se oli kannesta kanteen täynnä sodassa vuosina 1939-1940 henkensä menettäneiden sankarivainajien kuvia ja henkilötietoja. 
Lapsena selasin sitä kirjaa suurella hartaudella, aina uudestaan ja uudestaan, varsinkin ilmapommituksissa surmansa saaneiden lasten kuvat ja samojen perheiden kaatuneet sotilasveljekset saivat osakseen runsaasti myötätuntoani. Pyrin eläytymään kuvien esittämien henkilöiden kohtaloon ja surin heitä kovasti.


Finlandia-hymni
Finlandia on Jean Sibeliuksen vuosina 1899 ja 1900 orkesterille säveltämä sävelruno. Se oli alun perin Historiallisia kuvia -nimisen orkesterisarjan viimeinen osa ja nimeltään Suomi Herää.
Finlandia on kansainvälisestikin hyvin tunnettu ja kuuluu sinfonioiden ja viulukonserton ohella Sibeliuksen tunnetuimpiin teoksiin. Loppupuolella sävelrunoa kuullaan niin sanottu Finlandia-hymni, jonka Sibelius sovitti myöhemmin erilliseksi teokseksi kuorolle. Laulettuna esitettävän kappaleen nykyään käytössä olevat sanat kirjoitti V. A. Koskenniemi yli neljäkymmentä vuotta alkuperäisen teoksen säveltämisen jälkeen.



Tiesitkö, että (Wikipedian kertoman mukaan)
* Finlandia-hymni valittiin afrikkalaisen Biafran valtion kansallislauluksi. Biafra kuitenkin menetti itsenäisyytensä jo vuonna 1970 ja liitettiin Nigeriaan. 
* Melodiaan on kirjoitettu myös uusia sanoja ja sitä käytetään virsien Be Still, My Soul ja This Is My Song sävelenä. Kapellimestari Leopold Stokowski tiettävästi ehdotti melodiaa koko maailman kansallislauluksi.
* Kansallisen symboliarvonsa vuoksi Finlandia-hymnia ehdotetaan aika ajoin myös Suomen kansallislauluksi Maamme-laulun tilalle.
* Rock-tyyppisen instrumentaaliversion on levyttänyt Anssi Tikanmäki orkestereineen. Kappale tehtiin elokuvaan Arvottomat.
* "Sitä ei ole tarkoitettu laulettavaksi. Sehän on tehty orkesteria varten. Mutta jos maailma tahtoo laulaa, niin ei sille mitään mahda." sanoi säveltäjä Jean Sibelius.




Hyvää Itsenäisyyspäivää!

"Schönen Unabhängigkeitstag", rufen die Finnen am 6. Dezember. Während überall auf der Welt der Nikolaus kommt, feiern die Finnen lieber ihre seit 1917 bestehende Unabhängigkeit.



tiistai 27. marraskuuta 2012

Vili viettää syntymäpäivää




♥ Vili täyttää tänään 4 vuotta ♥


"Onko tämä teidän koiranne?"
"Ei, minä olen hänen ihmisensä."

(Voitto Viro: Toni, veljeni (1980) - kertomus koiran ja ihmisen ystävyydestä)

Nuo kaksi lausetta sisältävät ns. pähkinänkuoressa Vilin ja minun välisen suhteen laadun kokonaisuudessaan. Juuri noin, eikä toisin päin.










Vilin lahjapaketti oli jätkämäisesti yksinkertainen ruskea paperipussi, sisältä löytynyt tiikeri ei saanut mitään ihmeempää ihastusta aikaiseksi, Vili piti sitä kai vain pussintäytteenä, iloisempi asia oli pussista löytynyt suupala.


keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Hyvää juhannusta!

Anders Zorn: Juhannustanssit 1897

Juhannus

Minä avaan syömmeni selälleen
ja annan päivän paistaa.
Minä tahdon kylpeä joka veen,
ja joka marjan maistaa.

Minun mielessäni on juhannus,
ja juhla ja mittumaari,
ja jos minä illoin itkenkin,
niin siellä on sateenkaari.

(Eino Leino) 






Eräänä juhannuksena esiintyi The Rolling Stones Suomessa, Porin Yyterissä.
Siellä olin minäkin. 
En heittänyt rintaliivejäni lavalle eikä minua kannettu paareilla pois...





perjantai 11. toukokuuta 2012

Äitienpäivä

 Agricolan merkkivuoden kunniaksi vuonna 2007 järjestetyssä kilpailussa suomenkielen kauneimmaksi sanaksi valittiin vanha tuttu ”äiti”. 



Äiti on biologinen tai sosiaalinen naaraspuolinen jälkeläistensä vanhempi. Äidiksi kutsutaan usein myös naista, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi, mikäli hän käyttäytyy lapselle äidinomaisesti – jos äidin ja lapsen välillä on äiti–lapsisuhteelle ominainen kiintymys. Useimmiten tällaisia äitejä ovat adoptioäidit tai äitipuolet (biologisen isän vaimo). 
Suomenkielessä äidin alkuperäinen nimitys oli emo
Näin kertoo Wikipedia.




Äitienpäivään suhtaudun epätyypillisellä tavalla. En nimittäin tykkää äitienpäivän vietosta. 



Lapsena se oli aivan erikoisen ihana päivä, sai hakea valkovuokkoja ulkoa ja antaa itsetehdyn kortin äidille. Lapselle oma äiti on koko lapsenmaailman keskus, äiti on kaunis, äiti on paras, äiti on kiltti, äiti on kaikki. Uskon, että näin on kaikkien lasten mielestä, oma rakas äiti, ja siksi lasten pitääkin saada juhlistaa äitiään.

Aikuisena ja itse äitinä en siis halua mitenkään erityisemmin viettää virallista äitienpäivää. En halua itseäni enkä muitakaan äitejä nostettavan korokkeelle, aivan kuin he olisivat tehneet jotain poikkeavan ansioitunutta. Äitihän huolehtii lapsistaan luonnostaan lankeavana tehtävänä, ei se ole mielestäni mikään merkittävä ansio. Itsestään selvä asia. Eikä äiti uhraudu, äiti vain yksinkertaisesti rakastaa lapsiaan ja tekisi mitä tahansa heidän tähtensä. Ei se ole mikään sankariteko, vaan luonnon laki. Itsestään selvä asia. Äidinrakkaus. Äidin rakkaus. Jokainen äiti yrittää oman parhaansa äitinä olemisessa.

Entä nämä äidit, jotka oikein virallisesti palkitaan "hyvinä äiteinä"? Ovatko he jotenkin parempia kuin muut äidit? Onko 10 lapsen äiti "parempi" kuin yhden lapsen äiti? Onko kukaan näistä palkituista äideistä tehnyt jotain, mitä muut äidit eivät tekisi? Olenko minä tai sinä huonompi äiti kuin virallisesti ansiomerkillä kunnioitettu äiti?

Äidin "pakollinen" arvostaminen yhtenä päivänä vuodessa on mielestäni teennäistä. Äitienpäivä on joka päivä. Äiti on äiti joka päivä, ikuisesti. Itse olen vasta aikuisena tajunnut, kuinka paljon oma äitini on tehnyt eteeni "uhrauksia", olen kaikesta syvästi kiitollinen, mutta siitä huolimatta minunkin äitini on tehnyt vain sen, mitä äidin kuuluukin tehdä ja minkä äidit tekevät ilomielin. Minun osani on siis olla "vain" omasta äidistäni hyvin kiitollinen. Niin toivon omien lapsienikin olevan sisimmässään äidistään kiitollisia, se riittää minulle "kunnianosoitukseksi".

Lisäksi lippu salkoon, siitä tykkään!




- Jokaisella meistä on vaikutus lapsen elämään. -

 Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, ei vain tänään, vaan kaikkina päivinä!


*******


keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Siitepölykausi avattu







Näin se on. Taas ovat siitepölyt valloillaan, tosin herkimmät ovat oireilleet jo huhtikuussa. Tätä menoa jatkuu sitten koko kesän ja vasta syksyn tullen voi taas huoahtaa helpotuksesta.
Vilin ei pitäisi olla allerginen millekään tavalliselle siitepölylle, niin testit väittävät, ja toivon sen pitävän paikkansa. Viime vuodesta jäi mieleen, että koko heinäkuu kului kutinan ja kortisonin merkeissä, mikä lie ollut syynä.

                                                        - - ->    Lisätietoa siitepölyistä


*******


Toukokuu on juhlien kuukausi. Täyttääkö kissasi tai koirasi vuosia tai onko sillä ehkä nimipäivä?

Jokioislainen Lemmikkileipuri valmistaa herkulliset kissankakut ja koirankakut käsityönä pääosin kotimaisista raaka-aineista. Hinta noin 9,50e.
.

Kissankakku
Huolella viimeistelty makupala on pakattu helposti kuljetettavaan perinteiseen kakkurasiaan, joka soveltuu hyvin vaikka tuliaiseksi lemmikille.
Kakut pakastetaan heti leipomisen jälkeen ja säilytetään kaupoissa pakasteena. Kakku on sulatusta vaille tarjoiluvalmis. Tuote säilyy kotipakastimessa seitsemän kuukautta valmistuspäivästä ja sulatettuna viileässä kolmen päivän ajan.

Tuotetiedot:
Pakaste, säilytys -18 °C tai kylmemmässä. Sulatettua tuotetta ei saa jäädyttää uudelleen. Nettopaino 150 g.
Käyttöohje: Sulata ennen tarjoilua jääkaapissa (+5 °C) 1 vrk tai huoneenlämmössä (+20 °C) 3 tuntia. Tarjoile heti sulatuksen jälkeen. Sulatettu tuote säilyy 3 vrk jääkaapissa (+5°C).
Koostumus: Kala- ja kalatuotteet, munat ja munavalmisteet, rasvat ja öljyt, liha- ja eläinperäiset tuotteet, kasviperäiset tuotteet, vilja, maito ja maitovalmisteet.
Ravintokoostumus: Raakavalkuainen 14.4 % raakakuitu 0.12 % raakarasva 14,2% hehkutusjäännös 1,3 %.



Koirankakku
Kakut pakastetaan heti leipomisen jälkeen ja säilytetään kaupoissa pakasteena. Kakku on sulatusta vaille tarjoiluvalmis. Tuote säilyy kotipakastimessa seitsemän kuukautta valmistuspäivästä ja sulatettuna viileässä kolmen päivän ajan.

Tuotetiedot:
Pakaste, säilytys -18 °C tai kylmemmässä. Sulatettua tuotetta ei saa jäädyttää uudelleen. Nettopaino 210 g.
Käyttöohje: Sulata ennen tarjoilua jääkaapissa (+5 °C) 1 vrk tai huoneenlämmössä (+20 °C) 3 tuntia. Tarjoile heti sulatuksen jälkeen. Sulatettu tuote säilyy 3 vrk jääkaapissa (+5°C).
Koostumus: Liha- ja eläinperäiset tuotteet, rasvat ja öljy, munat ja munavalmisteet, kasviperäiset tuotteet, vilja, maito ja maitovalmisteet.
Ravintokoostumus: Raakavalkuainen 13.5 % raakakuitu 0.24 % raakarasva 16,2% hehkutusjäännös 1,1 %.


*******


Kontaktipalstaa lukemassa
Rakennetaanko tänne taloja?


tiistai 24. huhtikuuta 2012

♥ Koiranpäivä ♥



Valtakunnallista Koiranpäivää juhlitaan vuosittain 24.4. 
Vuonna 2012 päivää vietetään kuudetta kertaa. 
Tänä vuonna Koiranpäivän teemana on "Vastuu koiran omistajana".

maanantai 13. helmikuuta 2012

♥ Hyvää Ystävänpäivää ♥



















Historia
Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa muinaisen Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Ystävänpäivä Suomessa
Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Suomen kalenteriin ystävänpäivä on merkitty vuonna 1987. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän.
Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä
lähde


Käymme yhdessä ain
käymme aina rinnakkain
vaikka esteitä on
joskus tiellä kohtalon
voimme kaikki ne voittaa
kun kuljemme vain
tiemme yhdessä näin rinnakkain.
(Pertti Reponen)

lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta!


Uure vuore ohjei:
Ot käpy pois kenkäst.
Kaar vesi pois saappaast.
Nost ämpär silmiltäs.
Jua kuppis tyhjäks.
Ol ilone, ol valone, ol pulune.
Älä lait kät sirkkeli.
Älä purot kirvest kintuil.
Älä unohr kotti avaimi.
Älä karot annetui syrämei.

-Heli Laaksonen (Lounais-Suomen/Laitilan murteella)

perjantai 23. joulukuuta 2011

Rauhallista joulua!




Jouluevankeljumi Turu murttel

1.  Sihe aikka kävi simmottiski, et keisari Aukustus käski panna koko valtakunnas toime verotukse. 
2.  See oli ensmäinen kerta ja tapahtus siilon ku Quirinius oli seeffinä Syyrias. 
3.  Kaik meniväkki sit panema nimeäs verolistoihi, jokaine oman kaupunkisses.
4.  Nii Joosef lähti kans Kalileast, Nasaretin kaupunkist ja meni verottamisen tähre Juureasse, Daavirin kaupunkki, Peetlehemisse, ku hän kerra kuulus Daaviri sukku. 
5.  Hän lähti sinne yhres kihlatu morssiammes Marian kans ja see orotti. 
6.  Ku hee olivas siäl, tuli Marial aika täytte ja hän synnytti poja, esikoises. 
7.  Hän kapaloitti lapse ja tälläs sen seime, ku kortteris ei ollu heil tila.
8.  Siäl oli paimeni vahtimas yäl laumatas. 
9.  Yhtäkki heijä eressäs seisos Herra enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröitti heijät. Hee rupes pelkkämä, 
10.  mut enkeli sanos heil: "Älkkä pojap peljäkkä! Mää ilmotan teil ilose uutise, tosi suure ilon koko kansal.
11.  Tänäpän teil o Daavirin kaupunkis syntyny Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. 
12.  Tämmöne on teil merkki: tee löyrätte lapse, ketä makka kapaloissas seimes."
13.  Ja siin samas oli enkeli ympäril suur taivalline sotajoukko, ku ylisti Jumala ja sanos:
14.  "Jumalan on kunnia korkeuksis, maan pääl rauha ihmisil, ketä hän rakasta".
15.  Ku enkelit oli menny takasin taivasse, paimenet sanosiva toisilles: "Nyt Peetlehemisse! Siäl mee nährä, mitä on tapahtunu, minkä Herra meil ilmotti".
16.  Hee lähtiväk kiiruste ja löysivä Maria, Joosefi ja lapse, ketä makas seimes. 
17.  Ku hee sen näkivä, hee kertosiva, mitä heil oli lapsest sanottu. 
18.  Kaik kun kuuliva paimenitte sanat, olivak ku puul päähä lyätyi.
19.  Mut Maria pani syrämesses piilo ihan kaik, mitä oli tapahtunu ja tuteras sitä. 
20.  Paimenet menivät takasi ja kiittivä ja ylistivä Jumala siit, mitä olivak kuullu ja nähny. Kaik oli juur niin ko heil oli sanottu.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20
käännös Harri Raitis 

Joulumuistoja


Näin pari päivää ennen joulua tulvahtavat vanhat joulumuistotkin mieleen. Sitä on ehtinyt viettää joulua jos toisenkin kerran ja kovinkin erilaisissa olosuhteissa.

Lapsuuden joulut olivat elämäni kohokohtia. Olin aivan vauhko aina jouluaaton koittaessa. Odotin iltaa ja joulupukkia niin hartaasti, että sain kuumeenkin nousemaan pelkästä jännityksestä. Muistan elävästi vieläkin hehkuvat poskeni ja kuumeen aiheuttaman epätodellisen ylivilkkauden olotilan. Vanhin veljistäni ei osallistunut koskaan aattoillan viettoon, muistan kuinka hänen lahjansa aina laitettiin sivuun avaamattomina. Minulle kerrottiin, että hän on teatterissa, hän kun teki niitä hommia silloin nuorena. Tosiasiassa hän tienasi taskurahaa joulupukin apulaistonttuna muissa lapsiperheissä.

Eräänä jouluaattona, lienen ollut noin 5-6 vuotias, paras ystäväni Marja, joka asui pari kerrosta alempana,  tuli meille soittamaan ovikelloa, että ”joulupukki kävi jo” ja esitteli uutta nukkeaan ja muita lahjojaan. Meillä pukki ei vielä ollut käynyt, koska hänet oli tilattu vasta myöhemmin illalla tulevaksi. Jouduin aivan paniikkiin, koska ajattelin, että se joulupukki käy kaikkien samassa rapussa asuvien luona järjestyksessä ja nyt pukki oli unohtanut meidät ja jatkanut matkaa. Olin aivan hysteerinen ja huusin, kuumekin nousi. Silloin ei auttanut muu kuin että isäni lähti kadulle katselemaan, jos näkyisi jossain ohikulkevia joulupukkeja. Sellaisen hän sitten pyysikin tulemaan meille ja jakamaan lahjat. Sinä jouluna isäpappani joutui maksamaan kaksi pukkia, myös sen meille tilatun, tietenkin.



Uskoin joulupukkiin todella kauan ja syvästi. Kirjoitin kirjeitä aina jouluna pukille ja vein täkäläisen joulukadun eli Yliopistonkadun varrella olevaan Korvatunturin postilaatikkoon. En osannut edes vielä oikeasti kirjoittaa, sivukaupalla väsäsin leikkikirjoitusta paperille ja äitini lupasi, että kyllä joulupukki osaa lukea kaiken. Lastentarhassa opin hollanninkielisiä lauluja ja niitä sitten esitin joulupukille. (Enpä vaan enää osaa niitä vieraskielisiä lauluja...)

Olin 8 vuotias, kun olin kävelyllä isäni kanssa. Hän tapasi kadulla tutun miehen ja jäi keskustelemaan. Minä pidin isääni kädestä kiinni ja seisoin siinä vierellä. Silmieni korkeudella olivat sen tuttavamiehen kädet ja aikani kuluksi tutkiskelin niitä katseellani. Ja minkä havainnon teinkään! Joulupukin kädet! Heti kun pääsimme jatkamaan matkaa, sanoin isälleni, että "tuolla sedällä oli meidän joulupukin kädet". Niinpä vanhempani päättivät kertoa minulle, että joulupukki on aikuisten keksintöä ja se setä todellakin oli meidän joulupukkimme.
Olin todella pettynyt. En siksi, että joulupukkia ei oikeasti olekaan, vaan että minulle on valehdeltu, että vanhempani ovat huijanneet minua. Perusluottamus vanhempiini särkyi silloin, otin tämän "luottamusrikkomuksen" tosi raskaasti. Taisi olla ensimmäinen kerta siihen astisessa elämässäni, että minulle valehdeltiin. 

Vieläkin minulla on epämiellyttävä tunne, jos näen jossain joulupukin, en halua mennä lähellekään. Omille lapsilleni en halunnut valehdella ja kerroin heille, että se on sellainen aikuisten keksimä leikki, että mukamas on joulupukki olemassa. Meille ei lapsia varten tilattu koskaan joulupukkia, koska en halunnut sellaista kotiini. Meille "joulupukki" jätti lahjat aina sillä aikaa kuusen alle, kun lapset olivat aattona koiran kanssa lenkillä. He purnasivat tästä joulupukkiasiasta, sanoivat, että minä narraan tai olen ainakin väärässä, sillä muut lapset olivat kertoneet, että joulupukki on oikeasti olemassa ja hän asustelee Korvatunturilla. He tiedustelivat asiaa myös kavereittensa vanhemmilta ja hekin sanoivat joulupukin olevan totta. Eli ei ollut hyvä tämäkään tapa suhtautua joulupukkimyyttiin!


maanantai 5. joulukuuta 2011

Hyvää itsenäisyyspäivää!




*************

Itsenäisyyspäivän muistoja vuodelta 1998


Joka vuosi tänä päivänä muistuu mieleeni, että samainen päivä vuonna 1998 olisi voinut olla elämäni viimeinen itsenäisyyspäivä. Nyt on niin paljon aikaa kulunut tapahtuneesta, että sitä on jo helppo muistella.
Lähdin autolla koirieni kanssa sovitulle koirayhdistyksen metsälenkille Lemlahden kartanon maille ja ajoimme letkassa kaikki osallistujat. Sää oli vaikea, tuiskua ja tuulta. Eräässä kaarteessa menetin autoni hallinnan ja lensin tieltä suoraan merelle päin. Aika, jonka autoni oli ilmassa, tuntui pitkältä, vaikka kysymyksessä olivat vain pari sekuntia. Sen ilmalennon aikana ehdin nähdä tarkkaan vastarannalla olevan maalaistalon ja ehdin ajatella, että tämä on menoa nyt. Pisteenä iin päälle vielä pelkoni merta ja vettä kohtaan, joka puolestaan juontaa lapsuuden kokemuksista.
Kuin ihmeen kautta osasin kääntää rattia vasemmalle juuri oikealla hetkellä pyörien koskettaessa maata ja auto kaartui kaislikkoon. Rantaa sen paremmin tuntematta, en tiennyt, olinko rannalla vai vedesssä, kestääkö jää, vai vajoanko autoineen päivineen, uskallanko astua ulos... Vaihtoehdot olivat vähissä ja niin kömmin koirineni jäälle tai ehkä se oli jo rantaa, koska se kesti ja pääsimme takaisin tielle. Kaikki kolme olimme säilyneet rytäkästä ehjinä. Muutamat perässä ajaneet autot pysähtyivät, tie oli kapea eikä tilaa ollut monelle. Joku soitti hinausauton paikalle, joka tulikin hyvin nopeasti, koska tiesi auton olevan vajoamisvaarassa. Sitä ennen ehti paikalle vastarannan maanviljelijä traktoreineen, mutta tilanne oli liian vaikea hänelle. Ainuttakaan auttajaa en ymmärtänyt kiittää, sen verran lienen ollut shokissa.
Autolle ei käynyt kuinkaan. Heti kun selvisin takaisin kotiin, lähdin ajelemaan, vaikka sää oli tullut vieläkin kurjemmaksi. Ajattelin, että jos nyt en lähde heti ajamaan ja nollaamaan tilannetta, niin en uskalla ehkä ikinä enää ajaa autoa.
Autoni syöksyi tieltä kahden puun välistä ja toisella puolen tietä oli kallio. Se oli yksi useista uusista syntymäpäivistäni.
sama paikka

lauantai 26. marraskuuta 2011

Vili 3v

Vili täyttää 3 vuotta

"Onko tämä teidän koiranne?"
"Ei, minä olen hänen ihmisensä."

(Voitto Viro: Toni, veljeni (1980)
- kertomus koiran ja ihmisen ystävyydestä)

Synttärilahja

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥


Näin on aikaisempia vuosipäiviä vietetty:

Vili 6 kk


Vili 1v
Vili 2v

perjantai 5. elokuuta 2011

Jellonia

Leijonia on monenlaisia, on horoskooppileijonia, on viidakon leijonia, on jääkiekkoleijonia, on jellonia ja on tiibetinspanieleita...
Tässä on tarkoitus tarkastella aivan pintapuolisesti vain ensimmäisiä ja viimeisiä leijonia.

Leijona

Horoskooppileijonan aikakausi alkaa 23. heinäkuuta päättyen 23. elokuuta. Sillä aikavälillä syntyneet ovat siis Leijonia. Leijonaa hallitsee aurinko ja se antaa leijonille loistoa, valtaa ja voimaa. Leijona on luonteeltaan mahtiponteva, koreilunhaluinen, voimakas, määräilevä, vallanhaluinen, itsekeskeinen. Kaikki vähemmän mairittelevia luonteenpiirteitä.

Tässä muutama mielenkiintoinen kuvaus Leijonista:

Leijonat ovat reviirieläimiä ja ovat vain vähän kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu heidän alueensa rajojen ulkopuolella. He haluavat, että heillä on alue, jota kutsua omaksi valtakunnakseen, joka on heidän oikeutettu paikkansa loistamiseen ja johtavana, organisoivana ja orkestroivana keskipisteenä olemiseen. Joillekin se on koti, muille harrastus tai älyllinen toiminta, joillekin laajempi ura tai poliittinen toiminta. Leijonat tuntevat suurta ylpeyttä ja mielihyvää siitä, että heitä pidetään ihmisinä, joita ihailla ja katsoa ylöspäin. Kohtele Leijonia kunnioittavasti ja he todistavat ansainneensa maineensa avaramielisinä, innostuneina ja ylevämielisinä asenteeltaan.

Leijonan elinehto on ympäristö tai ihminen, joka uskoo häneen. Vaikka hän näyttää ulospäin itsevarmuuden perikuvalta, hän on itse asiassa hyvin riippuvainen toisten ihmisten hyväksynnästä, rakkaudesta ja tunnustuksesta. Hyvin usein taustalla on menneisyys, jolloin Leijona ei koskaan ole kokenut olevansa tarpeeksi hyvä muiden silmissä. Niinpä hänen loppuelämänsä meneekin todistaessa itselleen ja muille, että hän on sittenkin ihan kelpo ihminen.

Itse olen Leijona, mutta en pidä itseäni kovinkaan tyypillisenä. En omista arvokkaita koruja eikä kotini ole mikään palatsi, vaikkakin "kotini on linnani".

Kuuluisia leijonia ovat mm. Madonna, Mick Jagger, Barack Obama, Fidel Castro, Napoleon Bonaparte, Mussolini

Nykyinen Tiibetin lippu
Tiibetin lippu vuosina 1920-1925
Tiibetistä leijonia ei löydy luonnosta, mutta buddhalaisuudesta kyllä. Tiibetin nykyiseen lippuun on kuvattu kaksi ns. lumileijonaa, jotka ulkonäkönsä perusteella voisivat olla vaikkapa tiibetinspanieli, kiinanpalatsikoira tai shih tzu. Vanhassa lipussa koiria eli lumileijonia oli vain yksi.
Nämä pientä leijonaa muistuttavat koirat edustivat buddhalaisuuden mystisiä leijonia, ja niitä pidettiin onnea tuottavina arvokkaina lahjoina -mitä pienempi koira, sitä arvokkaampi se oli. Ne toimivat rukousmyllyjen pyörittäjinä, öisin vuoteessa jalkojen lämmittäjinä sekä munkkien kaapujen leveissä hihoissa lämmönlähteinä.

Lumileijonapatsas
                                                    
- Kaikki edellä kerrottu sekä kuvat ovat netin anteja monilta eri sivustoilta.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Koirapäivät

Hohhoijaa, näitä mätäkuun juttuja
Mätäkuu tarkoittaa ajanjaksoa, jolloin aurinko on Leijonan horoskooppimerkissä, eli noin 23.7. - 23.8. Pohjoismaihin on mätäkuu-nimityksen tuonut tanskalaisten aikoinaan aikaansaama käännösvirhe. Heiltä meni käännöksessä sekaisin koiraa merkitsevä "rode" ja mätää tarkoittava "roden", ja näin jo muinaisessa Egyptissä koirakuuna tunnetusta ajanjaksosta tuli mätäkuu. Koira, joka Egyptissä ilmoitti koirapäivät alkaneiksi, on koko taivaan kirkkain tähti Sirius, Koirantähti, joka sijaitsee Ison Koiran tähtikuviossa..



Jaakko heittää tänään kylmän kiven järviimme. Kustaa Vilkuna kertoo siitä seuraavasti: "Miehekäs Jaakko - apostoli Jaakob Sebedeuksen poika - päättää naisten viikon. "Hän heittää kylmän kiven veteen ja lopettaa kansanomaisen uimakauden, hän naulaa tuohen kiinni ja houkuttelee lapset papumaahan, hänen päivästään alkaa kaura kasvaa, hän sokaisee paarmat ja panee ne pussiin, jne."