Sivut

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Koiranruokajuttuja

Vili (= minä) voitti eräässä valokuvakilpailussa 12 tölkkiä extrahyvää koiranruokaa. No, kaikki osallistuneet voittivat, koska herttaisista koirankuvista ei raati osannut valita sitä parasta. Tietenkään tuo ruoka ei ole Vilille sopivaa, joten tarjosin niitä tölkkejä eläinsuojeluyhdistykselle. Kiittäen ottavat kuulemma vastaan ja lupasivat noutaa ne täältä meiltä.

Ongelmalliseksi on osoittautunut tämä heppa-lammas-ruokavalio. Hevosen lihaa ei löytynyt koko kesän aikana "mistään", koska hevoset ovat olleet ilmaisruokinnassa laitumilla. Pääsiäisen mentyä on lampaanlihakin kortilla. Prisman pakasteallas on puolityhjä ja ne loput siellä olevat lammaspaistit ovat isoja ja niihin on ystävällisesti lisätty paksunpaksu rasvakerros, joka tässä tapauksessa menee ihan hukkaan. Hintakin on noussut aika tavalla sitten pääsiäisen.
Vauhti-Raksulle on vasta nyt taas ilmestynyt lammasta sekä hevosta, joten ehkäpä talvi on muonan puolesta turvattu. Onneksi meillä on vielä pakkasessa jotain ja sitten ovat hätävarana nuo Vilin Single-Protein-tölkit.


Vilille on varattuna eläinlääkäriaika loppukuulle ja mahdollisesti silloin otetaan allergiatestit. Se tietää Vilille paastopäivää, sellaiset ohjeet saatiin. Niistä sitten enemmän, kun ollaan siellä käyty.
Vilin rapsutukset ovat sellaista keskiluokkaa määrällisesti. Ihan kohdallaan ei vointi ole, mutta menettelee. Pääasia, että ei tarvitse lääkitä, ei ainakaan kortisonilla.

Kuukausi on lopuillaan ja kaikenkaikkiaan elokuu on ollut edeltävää huomattavasti parempi. Vaikkakin Vilin ranteet on nuoltu ihoon saakka, niin kortisonia Vili on saanut yhden ainoan kerran. Heinäkuu oli siinä suhteessa paljon kurjempi kuukausi. Kortisoniorjuuden ikeen alta Vili pääsi pois noin 6 kk sitten. Puoli vuotta. Se kuulostaa jo komealta.

Päätin kokeilla tätä netistä löytynyttä karvahattuohjetta pitämään anaalirauhaset toiminnassa. Ei maksa mitään ja on terveellistä, vaikka ei auttaisikaan niihin rauhasiin... Ehkä jopa kuivatan talveksi niitä voikukanlehtiä?

Yhden päivän annos:

- hae pihalta 10-15 voikukanlehteä
- kiehauta kattilassa n. 1- 1,5 dl vettä melkein kiehuvaksi.
- kattila pois levyltä, pilko lehdet pieniksi veteen.
- anna litkun hautua kannen alla niin kauan, että vesi jäähtyy.
- lisää tätä litkua ruoan sekaan, esim. lihan sekaan pari, kolme kertaa päivässä.
- päivän, kahden päästä yleensä anaalit aukenee.
- kuuria voi jatkaa vaikka viikonkin - puhdistaa samalla mm. maksaa.
- poistaa nesteitä myös.


* Vaihdoin selaimeksi Google Chromen ja olen ylen tyytyväinen. Se on niin selkeän yksinkertainen, minäkin ymmärrän ohjeet ihan sen suurempia miettimättä. Olen ihan rakastunut siihen. ♥  Aikaisemmin kone pyöri Mozilla Firefoxilla, sekin oli hyvä, mutta alkoi viime päivityksen jälkeen tökkimään, joten sanoin ketulle hyvästit.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Iho-ongelmia



Ostoksilla apteekissa.
Pehmeä itsekiinnittyvä joustoside lemmikeille. Ei tartu kiinni ihoon tai karvoihin, mutta pysyy kuitenkin hyvin paikallaan. Side on helppo tarvittaessa katkaista käsin. Kestävä, pestävä tukiside. Hylkii vettä ja hikeä.






Hinta noin 5 euroa. Tämä on "no chew"-teippiä eli pahanmakuista, jotta koira tai kissa ei sitä nuolisi. Tavallistakin olisi ollut. Pakkauksesta löytyi huomautus, että teippi on valmistettu luonnonlatexista, joka saattaa joillekin aiheuttaa allergisen reaktion. Tuotetta on saatavana myös latexittomana. Toivottavasti Vilille ei tule ristiallergiareaktiota tästä teipistä. Luin omaa blogiani taaksepäin ja sieltäpä löytyi tietoa ristiallergioista.

* Latex
siitepölyt: pujo, timotei
ruoka: avocado, banaani, viikuna, peruna, selleri, kiwi, tomaatti, persikka, tattari
muu: limoviikuna ( = huonekasvi)

Mikä tämä on?

elokuussa 2011

heinäkuussa 2010   

Kuvasin sen jo viime kesänä, sitten se häipyi kuonosta ja unohdin koko asian. Nyt on samanlainen ilmestynyt samaan paikkaan. Se ei kai voi olla minkään elukan purema, koska sijaitsee tasan tarkkaan samassa paikassa.
Se ei ole tavallinen näppylä, se ei ole koholla muusta ihosta. Se ei kutia eikä mitenkään häiritse Viliä.

Tassut

oikea
vasen

Vili on ensimmäistä kertaa nuollut etutassujensa ranteet lähes karvattomiksi, vasemman jopa vereslihalle. Niistä oli vaikea saada kuvia, koska Vili ei tässä tilanteessa halua, että tutkiskelen niitä. Vilin asento oli sen verran kommervenkkinen, että oli pakko salamoida.
Eilen meni Vilin suuhun tämän kuukauden ensimmäinen kortisoniannos 2,5 mg. Tuohon ranteiden kaluamiseen oli pakko saada stoppi ja se todellakin onnistui. Eilen ja tänään ovat ranteet saaneet olla täysin rauhassa. No, jossitellaan nyt: onko se kortisonin ansiota vai onko tilanne rauhoittunut muusta syystä, sitä en tietenkään tiedä.

Allergiatesteistä minua alkoi eniten kiinnostamaan ihotestit. Niillä kuulemma selviää atooppiset allergeenit parhaiten. Allergiatesti ihotestinä  Toivottavasti ei tule enää niin pahaa tilannetta, että olisi pakko lääkitä Viliä kortisonilla, muuten testaus siirtyy ja siirtyy...

perjantai 19. elokuuta 2011

Vuosipäivä

Vilin allergisen elämän toinen vuosipäivä on käsillä. Tämän ongelman kanssa on siis eletty 2 vuotta, Vili koko tähänastisen aikuisen koiran elämänsä. Allergian alkaessa Vili oli vasta 9 kk ikäinen.
Mitä on näiden vuosien aikana tapahtunut? Ollaanko yhtään paremmassa tilanteessa kuin 2 vuotta tai vuosi sitten?

elokuu 2009
elokuu 2010

Silloin vuonna 2009 olin eksyksissä kuin Liisa Ihmemaassa. Ihan kuin minut olisi pudotettu keskellä jotain vierasta ja outoa, no niinhän se olikin. Tiedon etsimisessä en aluksi osannut käyttää mitään suodatinta, kaikki kelpasi. Niihin aikoihin kuitenkin löysin loppujen lopuksi ne perusteet, joita hyödyntäen ollaan selvitty tähän päivään.

Vuosi 2010 olikin sitten jo hyvä vuosi, huolimatta huonoista vaiheista, joita silloinkin kyllä ihan kotitarpeiksi riitti. Eläinten luontaishoitajan vastaanotolla käynti oli ehkä se uusi suunta, jota me Vilin kanssa tarvitsimme. Sain sieltä tukuttain ohjeita ja pitkäaikaisesti myös tukea Vilin peruskunnon kohentamiseen. Paljon pikkumaisilta vaikuttavia asioita, mutta niiden pikkuasioiden summa on ollut se olennainen apu Vilille. Luontaishoitajan ohjeita sisäistäessäni olin taas kuin se Liisa siellä Ihmemaassa, mutta vähitellen asiat selkenivät, yksi kerrallaan. Muistan hyvin viime tammikuun, kun Vilillä oli pitkä seesteinen vaihe, olimme molemmat kuin kuherruskuukaudella. 

Kortisonista ei vielä oltu päästy eroon. Siihen sain sitten potkua kahdelta taholta heti vuodenvaihteen jälkeen. Toinen oli tuttu kommentoija, joka eräällä foorumilla kirjoitti "Ihmettelen aina tätä, että luetellaan mitä koira tällä hetkellä syö ja mitkä tuo oireita, mitkä ei. Mutta silti tämän ohella syötetään kortisonia, miksi? Käsittääkseni kortisonia ei tarvittais ollenkaan, jos koira ei kerran saa mitään allergisoivaa? Mutta ilmeisesti näissä tapauksissa kortisonia syötetään allergiaan, jolle ei voi mitään? -esim. huonepöly? Yleisesti siis vaan ihmettelen tuota kun sanotaan ettei koira oo esim. kanalle allerginen, silti laitetaan kuppiin kortisonia."  Tuossa viestissä oli jotain, joka herätti minussa jotain. Sitten vähän tämän jälkeen satuin Vilin kanssa eläinlääkärille, joka neuvoi selkeästi, miten minun pitäisi yrittää päästä Vilin kortisonilääkityksestä eroon. Sain siis rautalangasta väännettyjä ohjeita.

Siitä se sitten lähti. Vuosi kortisonia ja nyt jo 5 kk ilman.

Tämä vuosi on ollut hyvä vuosi. Ilman kaikkia edellisinä kahtena vuotena läpikäytyjä vaiheita emme nyt olisi tässä. Varsinainen tietopankki ja "auttava puhelin" ovat olleet kommentoijat, joita onneksemme on riittänyt.



keskiviikko 17. elokuuta 2011

Jatko-osa edelliseen

Muutama sananen jatkoksi.

Eilinen päivä oli sateinen. Kokopäiväinen, oikea kunnon rankkasade, pitkästä aikaa. Vili oli lähes rapsuttamatta, levollisen oloinen. Tänään sama juttu, vaikka onkin poutapäivä.
Voiko se johtua eilisestä säästä? Siitepölytiedotteesta kun katsoin, niin edellispäivänä pujon ja heinien siitepölymäärä oli "runsas", tänään sateen jälkeisenä päivänä se on "matala". Teenkö oikean johtopäätöksen, että Vili on myös siitepölyallergikko? Pujolle ja heinille? Keväällä koivun kukinnan aikaan ei ollut sanottavasti oirehdintaa, joten se jäänee pois laskuista. Olisi hyvä juttu vihdoinkin saada jotain, johon tarttua.



Suunnittelen ja valmistelen sitä eläinlääkärille menoa. Olen ajatellut jo aikaa varatessani mainita, mistä on kysymys ja että toivon asiasta ymmärtävää lääkäriä sekä kyllin pitkää vastaanottoaikaa. Paperille laitan lyhyesti Vilin terveydentilan pääkohdat ja lisäksi ne asiat, jotka haluaisin selvitettävän. Kuulun siihen ikäpolveen, joka on kasvatettu kunnioittamaan auktoriteetteja ja itseään viisaampia eli kun menen lääkärin pakeille, niin olen yleensä hyvin nöyrä asiakas enkä saa välttämättä sanaa suustani enkä varsinkaan muista, mitä minun piti kysyä. Siis lunttilappu mukaan. Jatkossa sitten haluaisin käydä Vilin kanssa aina samalla lääkärillä, paitsi jos nyt jotain ihan akuuttia tulee, niin tietenkin se on eri asia, silloin kelpaa kuka tahansa.

Vilin peppu on taas kunnossa, suihkuttelin viileällä vedellä ja suojaksi vaseliinia. Se on ollut tuollainen arka paikka sen anaalirauhastukoksen jälkeen, kun lääkärin oli pakko sitä kronkkia. Sitä ennen se näyttikin ihan erilaiselta, nyt se on jotenkin vioittunut. Mitenkähän ne lääkärit pystyvät tyhjentämään jonkun kääpökoiran anaalirauhaset?

Allergiatesteistä yritän saada jotain tollkua jo ennen kuin menen vastaanotolle, että tiedän, mitä lääkäri aikoo ja tarjoaa. Netissä tuntuu pyörivän niin monenlaista tietoa noista testeistä ja vieläpä eri lääkäritkin suosivat eri testejä.


maanantai 15. elokuuta 2011

Suo siellä - vetelä täällä

Pistää miettimään...

Edellinen viestini täältä meiltä oli hyvinkin positiivinen. Tietäähän sen, että pilviä tulee eikä risukasaan enää silloin paista aurinko. Juuri niin meille kävi. Taas. Taisi olla kokonaiset 10 päivää suhteellisen auvoista tämä olotila. Eihän sitä enempää kestäisikään, vai mitä?
Sitä voisi vaikka tottua.

Tätä nykyä Vili kutisee sieltä sun täältä. Kortisonia Vili ei ole joutunut ottamaan tässä kuussa vielä kertaakaan.
- Etukäpälät ovat kaluttuja ranteisiin? asti, anturat ovat onneksi melko hyvässä kunnossa.
- Kylkien/kupeitten kirputtaminen on jokapäiväistä, nappasin pari kuvaa siitä, epätarkkoja, koska liike on niin nopeaa, olisi pitänyt videoida.
- Naamaa hierotaan kaksin tassuin. Silmät eivät vuoda ja korvat ovat ihan siistit.
- Pippeliään Vili on alkanut myös nuolemaan turhan paljon. Istahtaa lenkilläkin oikein nuolemaan sitä. Mitään vuotoa tms siinä ei näy eikä Vili ole mitenkään seksuaalisesti aktiivisen oloinen ollut, paitsi mitä suvun nuorimmaista (17 kk) piti astua jatkuvasti, kun oli käymässä. Olen suihkuttanut sitä pippeliä muutaman kerran viileällä vedellä, siitä Vili on ilmiselvästi tykännyt. Luin jostain pippelin huuhtomisesta Betadinella, en osaa kuvitellakaan, miten se käytännössä onnistuisi. Enpä ole milloinkaan moiseen joutunut, vaikka suurin osa elämäni koirista ovat olleet uroksia.
- Peppuun on ilmestynyt samanlainen perineaalinen pullistuma kuin toukokuussa. Ymmärtääkseni ei tällä kertaa kuitenkaan ole kysymys anaalirauhasten tukkeutumisesta.

(peppukuva)

- Närästys muistutti myös itsestään. Vili, jolla on nykyään hyvä ruokahalu, jätti useita syöntikertoja väliin, vaikka ei ollut enää hellettä. Arvasin jo siitä, että jotain on mahassa taas mullinmallin. Sitten Vili nousi usein makuulta istumaan ja nieleskeli ja maha alkoi pitämään murinaa ja mölinää. Selvä juttu. Vili joutui (pakko)syötettäväksi, koska oletan tyhjän mahan olevan närästyksen kannalta paha juttu. Lusikalla kermaviiliä, siinä uskossa ja toivossa, että se olisi hyväksi liikahappoisuudessa. Iltasella sitten söikin jo ihan omasta aloitteestaan. Vili sai kahtena päivänä (pe-la) Pepsid 5 mg yhteensä 3 kertaa. Nyt on tilanne kaiketi taas parempi. Harmi, että jouduin jättämään perunan pois ruokavaliosta, se olisi ollut vatsaystävällistä tuollaiselle närästäväiselle.
- Kutinoihin olen antanut kahtena päivänä (su-ma) Cetimax 5 mg. Sen vaikutusta en osaa vieläkään arvioida, ei se kutina ainakaan ole yltynyt päivän mittaan.


Vili ei oksentele, ei pode ummetusta eikä ripulia. Vartalon iho on siisti kauttaaltaan ja turkki on hyvässä kunnossa. Ilmeisesti allerginen koira on kaikin puolin herkkä. Onhan elimistö pois raiteiltaan ja tavallaan hälytystilassa, kun pitää reagoida kaikkiin allergeeneihin, jotka terveellä eivät aiheuttaisi mitään oireilua.
Olen miettinyt, mitä tehdä? Pitäisikö Vilin kanssa lähteä eläinlääkärille? Mitä menisin sieltä hakemaan? Päänsilitystä ja nopeasti ovesta ulos... Menisinkö toiselle eläinlääkärille? Olen huomannut, että joillakin eläinlääkäriasemilla vaihtuu henkilökunta hyvin usein ja joissakin taas on melko pysyvä miehitys. Siitäkin voi ehkä tehdä jotain johtopäätöksiä. Silti saattaa olla "suo siellä, vetelä täällä" -tilanne vastassa, meni sitten kenelle lääkärille tahansa. Ihmisiä kun ovat, hekin.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Koulut alkavat...

Saksankielistä kielijumppaa

Kuten kaikki tietävät, hottentottien maassa (Hottentottenland) on paljon pussirottia (Beutelratten). Niitä pidetään häkeissä (Gattern), joita kutsutaan kottereiksi (Kotter). Kotterit rakennetaan säleistä ja siksi niitä kutsutaan yleensä sälekottereiksi (Lattengitterkotter). Usein nämä sälekotterit sijaitsevat ulkona, ja siksi niitä kutsutaan nimellä ulkoilmasälekotteri (Lattengitterwetterkotter).

Jotta eläimet eivät loukkaisi itseään pohjasäleikössä, laitetaan sinne erikseen tätä tarkoitusta varten valmistettuja mattoja (Lattengitterwetterkottermatten).
Toisinaan pussirotat lisääntyvät runsaasti ja silloin niitä otetaan kiinni ja suljetaan ulkoilmasälekottereihin (Lattengitterwetterkotter). Ne istuskelevat siellä näillä matoilla ja siksi niitä alettiin kutsumaan kansanomaisesti ulkoilmasälekotterinmattopussirotiksi (Lattengitterwetterkottermattenbeutelratten).

Hottentottien maassa (Hottentottenland) asui eräs höperö muori (trottelige Mutter), joka änkytti (stotterte). Muut hottentotit pilkkasivat nimittelemällä häntä änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter).
Kerran tehtiin attentaatti tätä muoriparkaa kohtaan. Attentaattoria nimitettiin änkyttävän höperön hottentottimuorin attentaattoriksi ( Hottentottenstottertrottelmutterattentäter). Attentaattorin kiinnisaamisesta luvattiin palkkio.

Tosiaan kävi niin, että änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter) itse sai attentaattorin (Hottentottenstottertrottelmutterattentäter) kiinni ja sulki hänet ulkoilmasälekotteriin (Lattengitterwetterkotter), jossa oli jo useita kiinniotettuja ulkoilmasälekotterinmattopussirottia (Lattengitterwetterkottermattenbeutelratten).

Änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter) meni poliisin puheille ja ilmoitti, että on saanut änkyttävän höperön hottentottimuorin-attentaattorin (Hottentottenstottertrottelmutterattentäter) ansaan.
Poliisi kiitteli häntä ja sanoi: "Ottakaa tämä änkyttävän höperön hottentottimuorin attentaattorin ulkoilmasälekotterinmattopussirottakotteriin kiinnisaantipalkkio
(Hottentottenstottertrottelmutterattentäterlattengitterwetterkottermattenbeutelrattenkotter-fangprämie) ja palatkaa rauhassa kotiinne.

lauantai 6. elokuuta 2011

Näin nyt

Elokuu on alkanut oikein mukavasti. Tämän kuun saldoon ei ole kertynyt (vielä) ainuttakaan lääkepilleriä! Antihistamiinia annoin heinäkuun lopulla neljänä päivänä, sitten jätin sen pois. Sen tehosta en osaa sanoa oikeastaan yhtään mitään.
Vili on nyt pärjännyt hienosti, kiitos siitä lankeaa kaiketi perunan jättämiselle pois ruokavaliosta. Kutinat ovat siis vähäisiä, sanoisinko, normaalilla tasolla, ja korvat ovat puhdistuneet ihan yhtäkkiä. Niin, että kyllä se aurinko paistaa taas risukasaankin.

Mieleeni tuli, että alan nyt seuraamaan, miten kodin imurointi vaikuttaa Vilin kutinoihin. Helteillä kodinsiivous jäi vähän vähemmälle ja Vilin kutinat samanaikaisesti lisääntyivät. Onko niillä jokin yhteys? Luulen kylläkin, että se on ollut perunan syytä, mutta kukapa tietää?

Hui - mikä koira tuo on? Vili poistui paikalta ripeästi ja kovasti muristen...

perjantai 5. elokuuta 2011

Jellonia

Leijonia on monenlaisia, on horoskooppileijonia, on viidakon leijonia, on jääkiekkoleijonia, on jellonia ja on tiibetinspanieleita...
Tässä on tarkoitus tarkastella aivan pintapuolisesti vain ensimmäisiä ja viimeisiä leijonia.

Leijona

Horoskooppileijonan aikakausi alkaa 23. heinäkuuta päättyen 23. elokuuta. Sillä aikavälillä syntyneet ovat siis Leijonia. Leijonaa hallitsee aurinko ja se antaa leijonille loistoa, valtaa ja voimaa. Leijona on luonteeltaan mahtiponteva, koreilunhaluinen, voimakas, määräilevä, vallanhaluinen, itsekeskeinen. Kaikki vähemmän mairittelevia luonteenpiirteitä.

Tässä muutama mielenkiintoinen kuvaus Leijonista:

Leijonat ovat reviirieläimiä ja ovat vain vähän kiinnostuneita siitä, mitä tapahtuu heidän alueensa rajojen ulkopuolella. He haluavat, että heillä on alue, jota kutsua omaksi valtakunnakseen, joka on heidän oikeutettu paikkansa loistamiseen ja johtavana, organisoivana ja orkestroivana keskipisteenä olemiseen. Joillekin se on koti, muille harrastus tai älyllinen toiminta, joillekin laajempi ura tai poliittinen toiminta. Leijonat tuntevat suurta ylpeyttä ja mielihyvää siitä, että heitä pidetään ihmisinä, joita ihailla ja katsoa ylöspäin. Kohtele Leijonia kunnioittavasti ja he todistavat ansainneensa maineensa avaramielisinä, innostuneina ja ylevämielisinä asenteeltaan.

Leijonan elinehto on ympäristö tai ihminen, joka uskoo häneen. Vaikka hän näyttää ulospäin itsevarmuuden perikuvalta, hän on itse asiassa hyvin riippuvainen toisten ihmisten hyväksynnästä, rakkaudesta ja tunnustuksesta. Hyvin usein taustalla on menneisyys, jolloin Leijona ei koskaan ole kokenut olevansa tarpeeksi hyvä muiden silmissä. Niinpä hänen loppuelämänsä meneekin todistaessa itselleen ja muille, että hän on sittenkin ihan kelpo ihminen.

Itse olen Leijona, mutta en pidä itseäni kovinkaan tyypillisenä. En omista arvokkaita koruja eikä kotini ole mikään palatsi, vaikkakin "kotini on linnani".

Kuuluisia leijonia ovat mm. Madonna, Mick Jagger, Barack Obama, Fidel Castro, Napoleon Bonaparte, Mussolini

Nykyinen Tiibetin lippu
Tiibetin lippu vuosina 1920-1925
Tiibetistä leijonia ei löydy luonnosta, mutta buddhalaisuudesta kyllä. Tiibetin nykyiseen lippuun on kuvattu kaksi ns. lumileijonaa, jotka ulkonäkönsä perusteella voisivat olla vaikkapa tiibetinspanieli, kiinanpalatsikoira tai shih tzu. Vanhassa lipussa koiria eli lumileijonia oli vain yksi.
Nämä pientä leijonaa muistuttavat koirat edustivat buddhalaisuuden mystisiä leijonia, ja niitä pidettiin onnea tuottavina arvokkaina lahjoina -mitä pienempi koira, sitä arvokkaampi se oli. Ne toimivat rukousmyllyjen pyörittäjinä, öisin vuoteessa jalkojen lämmittäjinä sekä munkkien kaapujen leveissä hihoissa lämmönlähteinä.

Lumileijonapatsas
                                                    
- Kaikki edellä kerrottu sekä kuvat ovat netin anteja monilta eri sivustoilta.