Kuulumisii

On aika kertoilla Vili-pojan kuulumisia. Oikeastaan Vili voi hyvin. Korvat pysyvät puhtoisina, silmät eivät vuoda, tassut ovat ok, anaalit toimivat kunnolla (kop kop puuta), turkki on kaunis. Tänään juuri päivälenkillä tapasimme 4 koiratonta, ventovierasta ihmistä, joihin Vili otti kontaktia. Jokainen heistä sanoi, että onpa kaunis paksu turkki, eli kai se sitten on semmoinen.
Vilin ruokailut ovat vähän sitä sun tätä, aamuruokaa en enää laita lainkaan esille, Vili saa tyytyä puolikkaaseen mausteettomaan koirannakkiin, jonka poika saa ahertaa esille jostain pakkauksesta tai pussista. Aivojumppaa heti aamutuimaan, aamulenkin jälkeen.

Vilkkaan viikonlopun jälkeen Vili valvotti koko yön. Jo ilta enteili tulevaa. Vili kaivautui peittojen alle, se on aina merkki Vilin huonovointisuudesta, tavalla tai toisella. Myöhäisillalla Vili oksenteli useaan kertaan. Pyrki yöllä sänkyyn ja se on myös aina merkkinä, että jotain on vialla. Sain nostella Viliä vähän väliä sänkyyn, ei hypännyt itse, vaikka on olemassa korokkeena jakkara. Halusi vierelle, oli läheisyydenkipeä, joka on Vilille melko vieras piirre. Sängystä poistui jakkaran kautta, mutta hyvin varovaisesti astuen, ei hyppäämällä, kuten normaalisti. Nousi jatkuvasti istumaan, sehän on aika varma merkki närästyksestä. Tätä jatkui aamuviiteen asti, silloin Vili päätti herättää isännän ja lähtivät jo niin varhain aamulenkille.

Yön aikana annoin survottua keitettyä perunaa Vilille siinä uskossa ja toivossa, että siitä olisi apua. Nykyään en ole enää herkästi antamassa mitään närästyslääkkeitä sen viimeksi olleen kokemuksen jälkeen, koko  juttu löytyy täältä. Yritän auttaa Vilin oloa mieluummin kotikonstein ja luonnollisin menetelmin.
Taas vilisivät ne aikaisemmat kauhukuvat silmissäni, kun Vili sairasteli näitä vaivoja jatkuvasti. Meillä oli tällä kertaa  onnea, se oli kuin olikin vain tämä yksi yö ja sen jälkeen Vili on voinut taas hyvin.

Nautin siitä näkymästä, kun Vili makaa selällään. Aikaisemmin se ei merkinnyt minulle muuta kuin herttaista asentoa ja levollisesti nukkuvaa koiraa. Sen jälkeen, kun eläinlääkärimme sanoi, että mahavaivainen koira ei koskaan makaa selällään, on tuo asento saanut aivan uuden merkityksen. Hunajaa korville eiku silmille. ♥

Että mistäkö tämä mahavaiva johtui?

Vili sai ruuaksi NEU:n riisilohta, kokeilumielessä, ostin sitä ensi kertaa. Vili on aikaisemminkin oksentanut syötyään lohta meidän ihmisten aterioista. En tiedä, mikä on syy, voiko se olla lohi? No, joka tapauksessa toistaiseksi ei enää lohta Vilille.

Mitä Vilin ruokailuun tulee, luotan perunan hyvään vaikutukseen. Sen sijaan kritisoin esim. Maukas-tuotteita, joillekin ne ovat varmaan ihan onneomiaan, mutta ei Vilille. Vili ei niistä tykkää.
Nyt sulatin viimeksi sellaista kypsäversiota ja sulattuaan se oli paksua velliä tai löysää puuroa eli sen vesipitoisuus on suuri. En oikein tajua asiakasystävällisyyttä, jos ruokaan lisätään paljon vettä ja se sitten pakastetaan pötköiksi. Vettähän saa jokainen kraanastaan lisättyä, jos haluaa. Paremmin tajuan sen myyntikikkana rahastusmielessä, ihmiset maksavat vedestä, jolloin lihaa yms. tarvitaan 500 gramman pötköön aika vähän. Olenko hiukan ilkeä ajatellessani näin?

NEU:n pakasteruokien kunniaksi sanottakoon, että ne ovat täyttä tavaraa, vetisyydestä ei jälkeäkään. Eikä ne ole muussia, vaan niistä erottuvat kokonaiset herneet ja broilerinsydämet. NEU-pötköjä saa kuulemma nykyään myös Citymarketeista.

Juttumix

Vili ja ruokakuppi ♥

No niin, mitäpä olisi pitkästä aikaa juttu Vilin ruokailusta? Mielenkiintoista, eikös vaan. Ensinnäkin, se on asia, jonka jokainen koiranomistaja joutuu päivittäin kohtaamaan, mitä annan koiralleni, millä ruokin koirani? 

Vili on tapaus sinänsä, onkohan Vilissä se kissamaisuus hallitseva ominaisuus tässä ruokailuasiassa?

Olen päätymässä siihen lopputulokseen, että Vili kokee olevansa täysivertainen lauman jäsen meidän pikkuperheessämme. Vili todennäköisesti haluaa istua kanssamme ruokapöydässä ja saada sitä samaa ruokaa, mitä mekin syömme. Vilin kulinaarisiin nautintoihin näyttää kuuluvan mm. karjalanpaisti + survottu peruna sekä norjalainen uunilohi + survottu peruna. Sen sijaan koiran puurot ja padat eivät uppoa. Ilmeisesti, koska  niitä pitäisi meidän syödä koko perhekunta yhdessä. Lauma on lauma. 

Tässä seuraavassa videossa on Vilin näköinen koira, ei kai tämä ole Vilin salainen tavoite...

Mustin ja Mirrin Maukas-pakasteet eivät ole Vilin herkkua. Ihmettelen edelleenkin sitä, että pakasteet ovat sellaista mössöä, kaikki jauhettu soseeksi. Eivätkö ne voisi olla siinä muodossa, että hampaillekin olisi jotain hommia? Vai onko tarkoitus, että ei haluta näyttää, mitä pakasteruoka oikeasti sisältää? NEU:n kunniaksi on sanottava, että niistä löytyy sattumia, herneet, porkkanat, riisit ja lihapalaset ovat näkyvissä suurimmassa osassa pakastetta. Maukas-pakasteet ovat tasaista ruskeaa mössöä, kuin kosteaa nappulaa pakastettuna.

*******

Ensimmäinen ruutu on kudottu! Tästä tulee peitto Vilin petille. Kunhan saan kudottua muutaman ruudun lisää... Värien valitseminen ei ollut vaikeaa, sillä vain näitä värejä löytyy kaapista ja ne on saatava poiskudottua, jotta jonain päivänä voivat uudet tuulet puhaltaa käsityöpakissani. 

Lanka on Novitan 7-veljestä, puikot 4½, ruudun mitat 12x12 cm. Hauskaa oli kutoa ulkoa sisäänpäin, vaikeinta oli sen yhden sauman ompeleminen siististi.

Ohje

Ronkeli konkeli

Hohhoijaa, taas puhutaan minusta...

Otsikko jo kertookin, että puhe on Vilistä. Hänestä on kehittynyt todellisen nirso ja valikoiva. Mietin kyllä sitäkin, että ehkä asia ei olekaan niin, vaan nirsous ilmenee, koska ei ole oikeastaan nälkä. Siis tulkitsen sen tavallaan väärin. Vili painaa noin 8,5 kg eli on ihan normaalimitoissaan, kylkiluut tuntuvat ja vaikuttaa käsin kosketellessa laihalta, hoikalta, missään tapauksessa Vili ei ole lihava. Paino tuntuu suurelta tiibetinspanielille, mutta Vili on valitettavan pitkä poika, sellainen metrin pätkä.

Käväisin paikallisessa Musti & Mirri-liikkeessä ostamassa muutaman maistiaispötkön Maukas-ruokaa. Liikkeeseen oli ilmestynyt moderni pakasteallas, jossa oli siististi kaikki tuotteet esillä, raakoja luitakin monta eri sorttia. Ostin sieltä Vilille yhden ison sian ns. disney-luun, se ei tosin saanut Viliä lämpenemään ajatukselle. Luu päätyi sitten Betsi-koiralle, joka ahmi sen parissa tunnissa silmät innosta loistaen. 

Kaupasta mukaan lähti tällä kertaa vain kypsiä valmisteita, raa'at eivät olleet Vilin mieleen. Kirjoitin myös asiakaspalveluun kysyen tarkempia tuoteselosteita, ettei tarvitse pakastepötkön päältä kopioida. Sieltä tulikin nopeasti ystävällinen vastaus. Uusi paranneltu Maukas-esite on menossa painoon, siinä on nyt tarkat tiedot kaikista tuotteista. Sainkin siitä pdf-version sähköpostiini. Uusi esite on oikein hyvä. Näytille laitan tähän niiden kypsien tuotteiden tuoteselosteet. Klikkaamalla kuvat saa isommiksi.
  

* Jos olet kiinnostunut saamaan uuden Maukas-esitteen, niin ota yhteyttä sähköpostitse, niin lähetän sen sinulle. 

(en osaa liittää itselläni olevaa pdf-tiedostoa tänne linkiksi...)

Vili ei näistä uusista ruuista ollut lainkaan kiinnostunut, syö kylläkin sekoitettuna muuhun. Maisteltu on Junior ja Adult. (mielestäni koira voi satunnaisesti syödä aikuisenakin juniori- ja energiaruokia). Sulattuaan ruuat olivat aika kosteita verrattuna NEU:n tuotteisiin, ei sentään vetisiä, kuten ne raakapakasteet. Kosteus on ehkä eduksi, jos sekoittaa sitä kuivamuonaan. 

Vili on voinut oikein hyvin. Ruokailuongelmista huolimatta. Luulen, että ne ongelmat ovatkin vain minun ongelmiani. Vili saa nykyään kaksi kertaa päivässä ruokakupin eteensä, syö molemmilla kerroilla tai ainoastaan illalla, useimmiten vain illalla.

Aikuiselle koiralle se onkin täysin riittävää. Olemme sen verran lepsuja, että Vili saa päivän mittaan muutamia välipaloja, mm. nakinpuolikkaan, käy kerjuulla ja onnistuu saamaan jotain lautaselta jne... Vaan miksipä olla liian tiukkapipoinen? Pipo kiristää muutenkin jo liian usein.

*******

Vilin palvova katse, kohteena Betsi ♥

Ruuasta ja vähän loisistakin

Vili-possu on syönyt.

Kuten kuvasta näkyy, meidän Vili on pikkuporsas, ainakin ruokailun siisteyden suhteen. Mitään ruokailualustaa Vilillä ei enää nykyään ole, koska se kulkeutuu aina jonnekin kauas, kuten ruokakipotkin. Senkin pikkupossu.

Nyt on Maukas-tuotesarjan ensimaistelut ja -haistelut suoritettu. Annoin Maukasta ensin sellaisenaan ja sitten muuhun ruokaan sekoitettuna ja Vili suoritti sitten koehaistelun ja siihen se sitten tyssäsi. Tarjolla oli broilerinsiipiä jauhettuna sekä broilerin sisäelinseosta, raakavalmisteita siis. Erittäin inhottavan näköistä massaa. Miksiköhän ne on jauhettu ihan mössöksi kuin hampaattomille koirille konsanaan?
Mielekkäämpää olisi suikaloida tai pilkkoa ne niin, että niistä saa selkoa, mitä ne ovat ja olisi koirien purukalustolle edes hiukan hommia. Ehkä on tarkoituskin, että niistä ei mitään tolkkua saa...
Ei taida meitin Vili ymmärtää barffauksesta yhtään mitään. Seuraavaksi kokeilen niitä Maukas-sarjan kypsiä tuotteita, niiden valikoima tosin on enemmän kuin huono. Neljä erilaista pötköä, pennulle, seniorille, energiselle ja aikuiselle. Ainoa Vilille sopiva eli aikuiselle tarkoitettu sisältänee pääasiassa sianlihaa. Kyllä se on puute, että täytyy mennä kauppaan lukemaan tuoteselostetta pakastepötkön kyljestä...

*******

Löysinpä selkeät kuvasepustukset koiran madoista ym. loisista:

Madot

Ulkoloiset

*******

Näitä talvisia kuvia riittää! Ihan mukavan paljon on lunta vieläkin ja ainakin meillä päin se on puhdasta. Kokeilin talutushihnan häivyttämistä alkeellisella korjausohjelmalla näissä molemmissa kuvissa. Suurennetuissa sen huomaa hyvin, joten ihailkaa mieluummin vain näitä pikkukuvia...

Maukasta ruokaa

Onneksi talvellakin (juu, kyllä vielä on talvi, vaikka tuo aurinko yrittää muuta todistella...) löytyy lumesta vapaita penkkejä Vilille, ettei aina tarvitse kiivetä Mount Everestille.

Ostin Vilille kokeeksi Musti&Mirri-liikkeen omaa tuotantoa olevaa, kuulemma terveellistä pakasteruokaa, nimeltään Maukas. Sitä myydään 500 gramman sekä joitakin tuotteita myös 1 kilon pötköissä. On kypsää ja on raakaa tarjolla, sekä lajitelmia erilaisia sisäelimiä ja luita. Monipuolista siis. Vahingossa meille lähti kaksi pötköä raakaa, toinen jauhettuja broilerinsiipiä ja toinen broilerin sisäelinseosta. Jälkimmäisen olisin mieluummin ostanut kypsänä, mutta en itse tajunnut eikä myyjäkään valistanut. Antoi sentään esitteen mukaan, missä ei valitettavasti mainita tarkkoja raaka-aineita, vaan ainoastaan proteiinipitoisuudet ja sen sellaiset. Ainakin raakapötköjen, toivottavasti myös kypsien, päältä löytyy raaka-aineet, mutta olisi kätevämpää saada lukea ne esitteestä ja siten suunnitella ostoksiaan. Valmistuttaja on Musti&Mirri, valmistajan nimeä ei löydy, mutta kuulemma se on Musch. Lienevätkö tasan samoja tuotteita kuin Musch:in omat, eri nimellä vaan?
En ole vielä Vilille antanut mitään, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Suhtaudun niihin melko kriittisesti, toistaiseksi, ja varsinkin foorumeilta lukemani perusteella. Lisäksi puutteellinen esite ja vaikeasti tai ei ollenkaan löydettävät nettitiedot ovat suuri puute. Ihan kuin olisi jotain salattavaa.

* Petsien keskustelu sekä itse aloittamani Koirat.com

Vetisiä kuulemma eli sama kuin Murre-Mixit, jotka jostain kumman syystä sisältävät salaatteja kuidun lähteenä. NEU:n pakastepötköistä ei ainutkaan ole vetinen, ne ovat tiivistä tavaraa, niissä erottuu niin riisi kuin porkkanat ja herneet ihan silmämääräisestikin. Toivon, että näillä Maukas-pakasteilla tulisi olemaan käyttöä Vilin ruokailun lisukkaana, kaikista ennakkoepäilyistäni huolimatta.