Vähän enempi kivaa on tänään. Tuota blogissani olevaa siitepölytiedotetta kun katselin, niin huomasin Vilin kutinoitten lisääntyneen samanaikaisesti kuin kalenteri kertoi heinien kukinnan alkaneen täällä etelärannikolla. Nyt heinien siitepöly on jo vähäistä, sen sijaan pujo kukkii voimakkaasti.
Tiedä sitten, mutta nyt tuntuu homma olevan jotenkin paremmalla tolalla. Jossittelulle löytyy sijaa, kun en osaa sanoa, mikä aiheuttaa ja mikä auttaa.
Ensinnäkin, tavallinen keitetty peruna on ollut pois pelistä nyt viidettä päivää, hunaja 10 päivää. Tölkkiruokaa päätin sittenkin jonkin verran antaa lihojen lisukkeeksi. Perunaa siinä on vain 5% eli 400 gramman tölkissä 20 grammaa ja Vili saa sitä noin kukkuran ruokalusikallisen ateriaa kohden. Mitä siinä Vilin tölkkiruuassa voisi olla, mikä mahdollisesti aiheuttaisi kutinaa? Päättelin, että ei mitään. Tosin tölkkiruuat sisältävät histamiineja, jotka voivat aiheuttaa joillekin allergian kaltaisia oireita. Muitakin tölkkiruokia voisi kokeilla, jos sopivia olisi. Näillä näkymillä ei löydy. Tutkailin ZiwiPeak 'Daily-Dog' Cuisine - Kostea täysravinto-tölkkejä, muuten hyviä, mutta niissä on kaikissa viherhuuli- tai sinisimpukkaa, eikä kumpakaan suositella kala-allergikoille. Todella harmi.
Nyt on kolmas päivä, jolloin olen antanut Vilille ihmisten antihistamiinia eli allergialääkettä, Cetimax 10 mg:n tabletista puolet eli 5 mg. Vastaavia valmisteita löytyy täältä. Vaikuttava lääkeaine niissä kaikissa on setiritsiinidihydrokloridi.Tutkimusten mukaan vain 10% koirista hyötyy tämäntyyppisestä lääkityksestä.
Löysin siitä suomenkielisen annosteluohjeen koiralle, setiritsiiniä 1mg/kg x 3 eli 8 kg painavalle koiralle 8 mg peräti 3 kertaa vuorokaudessa. Siis paljon enemmän kuin ihmiselle suositellaan. Vilille olen antanut vain sen 5 mg / vrk. Kortisonia ei ole saanut kuin viimeksi 10 päivää sitten.Vili on nyt ollut vähemmän kutiava, mistä lie johtuukaan. Tulihan tuossa edellä noita eri vaihtoehtoja jo mainittua.
Voi kunpa tuo oma nuppi olisi kuin hyvin toimiva tietokone! Sen sijaan se jämähtää, kaatuu tai sivua ei löydy. Olisi hienoa, jos sieltä saisi tulostettua mieleen lukemansa artikkelit aina tarpeen vaatiessa. Olisi joku hakutoiminta, vaikkapa nuppigoogle. Sen sijaan unholaan vaipuu yksi jos toinenkin tieto, jos ei ole älynnyt tallentaa sitä asiasivua ja niin aina joutuu aloittamaan uuden haun sillä oikealla Googlella...
Koiran ruoka-aineallergia
Koiran atopia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste atopia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste atopia. Näytä kaikki tekstit
lauantai 30. heinäkuuta 2011
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Ojasta allikkoon
| Kolmikko |
Vilille voi tämmöisiä lastenleluja ostaa, Vili kun ei revi eikä riko niitä, kantelee vaan ja joskus ravistelee ne "kuoliaaksi". Eikä Vili paljon leikikään, on sellainen tosikko kuin emäntänsäkin.
![]() |
| Vähemmästäkin menee kieli solmuun... |
Mahdollisia syitä olen pohdiskellut eli arvuutellut. Heinien ja pujon kukinta, hunajan siitepölyt? Mikä tahansa muu?
Hunaja laitettiin nyt sivuraiteelle odottelemaan aikoja parempia. Kermaviiliä menee edelleen, nyt Vili on siirtynyt siihen täysin laktoosittomaan versioon. Ruokana perunaa kyytipoikana ja muuten lammasta höyrytettynä, tölkkiruuat ovat myös tauolla.
Ruokaa olen tarjonnut Vilille 4 kertaa päivässä ja usein se on niin sujunutkin. Toisinaan, varsinkin hellepäivinä Vili jättää yhden jos toisenkin annoksen väliin, mutta se on kai luonnollista koiran itsesäätelyä.
Uusimmassa Tiibetinspanieli-lehdessä oli useamman sivun juttu koiran atopiasta, ihan asiallinen ja ymmärrettävä kirjoitus. Ei kuitenkaan mitään uutta. Yhdistyksellä on muitakin, terveyteen liittyviä artikkeleita saatavilla, laitanpa tähän linkin sinne. Artikkelit
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
Ne ensiaskeleet...
Noin puolitoista vuotta sitten otin ensiaskeleita viidakossa nimeltä "Allergia".
Nyt olen muistellut niitä aikoja ja aikoja sen jälkeenkin. Kipinän tähän olen saanut foorumeilta, joissa koiranomistajat kertovat koiriensa kutinoista, oksenteluista, rikkirevityistä tassuista ym. Olen huomannut heidän olevan aivan samalla tavalla eksyksissä, "viidakossa" kuin itsekin olin. Heidän on vaikea tajuta olennaisia asioita, saamistaan vastauksista heidän on vaikea tehdä mitään johtopäätöksiä, ovathan ne vain pieniä tiedonmurusia ja yksi neuvoo sitä ja toinen tätä ja kolmas kumoaa edelliset. Eikä em. ongelmiin ole yhtä ja ainoaa vastausta eikä helppoa ratkaisua.
En ollut joutunut koskaan allergioitten kanssa tekemisiin. Oman perheen allergiat ovat olleet helppoja juttuja ja jo kauan sitten ratkaistuja. Koko aihe oli melkein tuntematon minulle.
Allergia ja atopia, mikä ero niillä on? Tämäkin on alkanut valjeta vasta viime aikoina.
Aivan alkuun kuvittelin olevani helpon ongelman parissa. Onneksi olin tuossa uskossa, pehmyt lasku allergikkokoiran elämään alkoi ja vähitellen paljastui koko totuus. Allergia koiralla on iso juttu. Iso ongelma.
Ensimmäiseksi käännyin netin puoleen, etsien vastauksia tuntemattomiin kysymyksiin. Löysin foorumeita täynnä viestejä allergiakoirista, luin viestin viestin perään enkä tullut hullua hurskaammaksi. Kaikki kertomukset jostain tietystä tapauksesta päättyivät ykskaks, en tiennyt, oliko kyseinen löytänyt apua koiransa ongelmiin vai ei. Parille kirjoitin jopa yksityisviestiä, mutta en saanut vastauksia.
Se viesti, jonka sain kaikilta foorumeilta, oli että eläinlääkärit tarjoavat vain antibioottia+kortisonia ja se ei ollut auttanut ketään, ajanut vain kierteeseen.
Seuraavaksi lueskelin eläinlääkärien sivuja. Niistä nyt sentään löytyi faktaa, mutta joko se oli kaikilla samantapaista tai sitten se oli liian erilaista, ristiriitaista. Löysin monia asiantuntijasivuja, jotka olivat aivan liian tieteellisiä, jotta olisin niistä mitenkään hyötynyt.
Tuli luettua koiran ruokinnasta. Perusasiat tiesinkin, mutta esim. barffiin tutustuin ihka oikeasti vasta nyt. Puuroreseptejä, koiranmakkaroita, raakaa, kypsää, kasviksia, lihaa, luita. Kyllä, olin jo ihan sekaisin.
Kaiken lisäksi lueskelin näitä kaikkia suomen- ja saksankielellä. Vieraalla kielellä lukeminen on ainakin minulle melko haastavaa, joten mieluiten pysyttelen ihan äidinkielisillä sivustoilla.
Sitten etsin blogeja. Jossain oli maininta koiran eläinlääkärikäynnistä ja allergisista oireista, mutta sitten ei niistä sen enempää. Jossain toisessa oli mainintaa kortisonista, mutta ei mitään määristä eikä sen tarkempia tietoja. Monen blogin kirjoittaminen oli loppunut enkä tiedä, miten ne tarinat olivat päättyneet.
Ja minä kun halusin jotain konkreettista, mihin tarttua, jotain rautalangasta väännettyä!
Siitä lähti idea aloittaa oma blogi. Ensisijaisesti itselleni muistikirjaksi, toissijaisesti avuksi toisille, samassa tilanteessa oleville. Siitä sai alkunsa Vilin blogi. Nimeksi tuli yksinkertaisesti "Allergisen koiran blogi". Tämän vuoden alusta alkaen se on nimeltään "Vilinää", mutta osoite on edelleenkin tuo edellämainittu.
Ne tuhannet valmistajien sivut, joissa hehkutellaan parantavaa shampoota, suihketta, voidetta, spraytä yms. ovat oma lukunsa. Pää menee pyörälle ja kukkaro laihaksi.
Kaikkein hankalin asia oli perehtyminen koiran ruokaan. Tuli seistyä yksi jos toinenkin nappulapussi sylissä kaupassa lukien sisällysluetteloa. Kirjoitin muistiin vaikeimmat sanat ja kotona katsoin netistä, mitä ne tarkoittavat. Lähes kaikkiin oli jollain salanimellä ( = tieteellisellä) saatu ujutettua jotain kalan osaa, se oli yksi tutkimusteni aihe, koska Vili on kalalle allerginen. Sama juttu oli monella tuoreruokavalmisteella. Aina niistä löytyi kalaa muodossa tai toisessa, yleensä öljynä. Glukosamiini nivelten hyvinvointiin on valmistettu äyriäisistä ja sitäkin on lähes kaikissa koiranruuissa. JNE.
Sitten Vili alkoi reagoimaan allergisesti myös muuhun eli kananmunaan. Se mutkisti asioita taas entisestään. Olivat tarpeeksi mutkikkaita jo muutenkin.
Sen jälkeen on läpikäyty kaikki mahdolliset ruuat, murrenmurkinat, oskarinherkut, lihapakasteet marketin lemmikkiruokakylmiöstä, koiranruokien valmistajien nettisivut.
Ja niitä riitti.
Niistä kaikista pienenpienistä tiedon murusista sain sitten poimittua muutaman, jotta osasin aloittaa edes jotain yritystä Vilin auttamiseksi. Mm. tassukylpyä ja eliminaatiodieettiä.
Siitä alkoi tie tai paremminkin polku, jota on tallattu. Välillä eksytty ja sitten taas palattu polulle. Lohdullista on, että lähes kaikki polut johtavat jonnekin. Aniharva polku johtaa keskelle ei mitään. Toivottavasti meidän polkumme ei ole se Aniharvanpolku.
Nyt olen muistellut niitä aikoja ja aikoja sen jälkeenkin. Kipinän tähän olen saanut foorumeilta, joissa koiranomistajat kertovat koiriensa kutinoista, oksenteluista, rikkirevityistä tassuista ym. Olen huomannut heidän olevan aivan samalla tavalla eksyksissä, "viidakossa" kuin itsekin olin. Heidän on vaikea tajuta olennaisia asioita, saamistaan vastauksista heidän on vaikea tehdä mitään johtopäätöksiä, ovathan ne vain pieniä tiedonmurusia ja yksi neuvoo sitä ja toinen tätä ja kolmas kumoaa edelliset. Eikä em. ongelmiin ole yhtä ja ainoaa vastausta eikä helppoa ratkaisua.
En ollut joutunut koskaan allergioitten kanssa tekemisiin. Oman perheen allergiat ovat olleet helppoja juttuja ja jo kauan sitten ratkaistuja. Koko aihe oli melkein tuntematon minulle.
Allergia ja atopia, mikä ero niillä on? Tämäkin on alkanut valjeta vasta viime aikoina.
* Atopia tarkoittaa perinnöllistä taipumusta herkistyä tavallisille elinympäristössä oleville allergeeneille .
* Allerginen reaktio on epätarkoituksenmukainen immunologinen reaktio. Allergiassa immuunijärjestelmä ylireagoi ja elimistössä syntyy allerginen tulehdusreaktio.
Ensimmäiseksi käännyin netin puoleen, etsien vastauksia tuntemattomiin kysymyksiin. Löysin foorumeita täynnä viestejä allergiakoirista, luin viestin viestin perään enkä tullut hullua hurskaammaksi. Kaikki kertomukset jostain tietystä tapauksesta päättyivät ykskaks, en tiennyt, oliko kyseinen löytänyt apua koiransa ongelmiin vai ei. Parille kirjoitin jopa yksityisviestiä, mutta en saanut vastauksia.
Se viesti, jonka sain kaikilta foorumeilta, oli että eläinlääkärit tarjoavat vain antibioottia+kortisonia ja se ei ollut auttanut ketään, ajanut vain kierteeseen.
Seuraavaksi lueskelin eläinlääkärien sivuja. Niistä nyt sentään löytyi faktaa, mutta joko se oli kaikilla samantapaista tai sitten se oli liian erilaista, ristiriitaista. Löysin monia asiantuntijasivuja, jotka olivat aivan liian tieteellisiä, jotta olisin niistä mitenkään hyötynyt.
Tuli luettua koiran ruokinnasta. Perusasiat tiesinkin, mutta esim. barffiin tutustuin ihka oikeasti vasta nyt. Puuroreseptejä, koiranmakkaroita, raakaa, kypsää, kasviksia, lihaa, luita. Kyllä, olin jo ihan sekaisin.
Kaiken lisäksi lueskelin näitä kaikkia suomen- ja saksankielellä. Vieraalla kielellä lukeminen on ainakin minulle melko haastavaa, joten mieluiten pysyttelen ihan äidinkielisillä sivustoilla.
Sitten etsin blogeja. Jossain oli maininta koiran eläinlääkärikäynnistä ja allergisista oireista, mutta sitten ei niistä sen enempää. Jossain toisessa oli mainintaa kortisonista, mutta ei mitään määristä eikä sen tarkempia tietoja. Monen blogin kirjoittaminen oli loppunut enkä tiedä, miten ne tarinat olivat päättyneet.
Ja minä kun halusin jotain konkreettista, mihin tarttua, jotain rautalangasta väännettyä!
Siitä lähti idea aloittaa oma blogi. Ensisijaisesti itselleni muistikirjaksi, toissijaisesti avuksi toisille, samassa tilanteessa oleville. Siitä sai alkunsa Vilin blogi. Nimeksi tuli yksinkertaisesti "Allergisen koiran blogi". Tämän vuoden alusta alkaen se on nimeltään "Vilinää", mutta osoite on edelleenkin tuo edellämainittu.
Ne tuhannet valmistajien sivut, joissa hehkutellaan parantavaa shampoota, suihketta, voidetta, spraytä yms. ovat oma lukunsa. Pää menee pyörälle ja kukkaro laihaksi.
Kaikkein hankalin asia oli perehtyminen koiran ruokaan. Tuli seistyä yksi jos toinenkin nappulapussi sylissä kaupassa lukien sisällysluetteloa. Kirjoitin muistiin vaikeimmat sanat ja kotona katsoin netistä, mitä ne tarkoittavat. Lähes kaikkiin oli jollain salanimellä ( = tieteellisellä) saatu ujutettua jotain kalan osaa, se oli yksi tutkimusteni aihe, koska Vili on kalalle allerginen. Sama juttu oli monella tuoreruokavalmisteella. Aina niistä löytyi kalaa muodossa tai toisessa, yleensä öljynä. Glukosamiini nivelten hyvinvointiin on valmistettu äyriäisistä ja sitäkin on lähes kaikissa koiranruuissa. JNE.
Sitten Vili alkoi reagoimaan allergisesti myös muuhun eli kananmunaan. Se mutkisti asioita taas entisestään. Olivat tarpeeksi mutkikkaita jo muutenkin.
Sen jälkeen on läpikäyty kaikki mahdolliset ruuat, murrenmurkinat, oskarinherkut, lihapakasteet marketin lemmikkiruokakylmiöstä, koiranruokien valmistajien nettisivut.
Ja niitä riitti.
Niistä kaikista pienenpienistä tiedon murusista sain sitten poimittua muutaman, jotta osasin aloittaa edes jotain yritystä Vilin auttamiseksi. Mm. tassukylpyä ja eliminaatiodieettiä.
Siitä alkoi tie tai paremminkin polku, jota on tallattu. Välillä eksytty ja sitten taas palattu polulle. Lohdullista on, että lähes kaikki polut johtavat jonnekin. Aniharva polku johtaa keskelle ei mitään. Toivottavasti meidän polkumme ei ole se Aniharvanpolku.
Tunnisteet:
allergia,
atopia,
eliminaatiodieetti,
pohdintaa,
ravinto
tiistai 11. tammikuuta 2011
Sisäilman pölypunkit
![]() |
| minä olen pölypunkki |
Pölypunkki on hämähäkkieläin ja kooltaan niin pieni, että silmä ei sitä pysty erottamaan.
Punkkeja on eniten vuodevaatteissa, kokolattiamatoissa ja pehmustetuissa huonekaluissa. Jo metrin päässä vuoteesta punkkipitoisuus pienenee oleellisesti, koska punkki käyttää ravintonaan ihmisen hilsettä ja jonkin verran myös sienirihmastoa ja toisia punkkeja.
Punkin eritteet sekä murskautunut kuollut pölypunkki aiheuttavat allergisia oireita. Oireet huomaa aamuisin tukkoisuutena, rähmivinä silminä, nenän vuotamisena tai yöllisenä yskimisenä.
Punkki lisääntyy ja voi hyvin, jos huoneilman kosteus on yli 50 % ja huoneilma on lämmintä. Tällaiset olosuhteet ovat vuoteessa yökosteuden jälkeen, kun sitä käytetään.
Punkkipöly pidetään kurissa säännöllisellä vuoteen puhdistamisella. Patja imuroidaan ja pölytetään kerran kuussa. Muut vuodevaatteet viikoittain. Vuodevaatteet tulisi pestä 60 asteen pesussaa. Pölypunkit eivät viihdy kuivassa, joten aina nukkumisen jälkeen vuoteen tulisi antaa olla jonkun aikaa sijaamatta kosteuden haihduttamiseksi.
* Tyynyn suosituspesumäärä 1-3 kertaa / vuosi. Uusinta n. 2-3 vuoden välein.
* Peiton suosituspesumäärä 1-2 kertaa / vuosi. Uusinta n. 5-6 vuoden välein.
* Patjanpäällisen suosituspesumäärä 1-2 kertaa / vuosi. Patjan uusinta 8-10 vuoden välein.
* Sijauspatjan suosituspesumäärä 3-4 kertaa / vuosi. Uusinta 5-8 vuoden välein.
Punkeista pääsee eroon myös lämpökäsittelyllä. Silloin vuodevaatteet pidetään kuivassa, + 60 asteen saunassa tunti, jolloin kaikki punkit kuolevat. Vuodevaatteiden tuuletus pakkasella tappaa valtaosan pölypunkeista.
Senhetkinen punkkikasvusto voidaan hävittää kokonaan, jos on mahdollisuus tuulettaa vuodevaatteita vähintään -18 asteessa 24 tuntia. Jos pakkasta on -28, kaikki punkit kuolevat kuudessa tunnissa. Lämpö- ja kylmäkäsittelyjen jälkeen punkkipöly imuroidaan pois.
Punkkiriskiä lisäävät vanhat kokolattiamatot, pehmustetut huonekalut, lemmikkeläimet, runsaat huonekasvit, huoneiden tavarakuormitus, asukkaiden runsaus, vaatteiden kuivatus sisätiloissa, ilman suuri suhteellinen kosteus (yli 50 %), ilman korkea lämpötila (yli 25 astetta) ja huono ilmanvaihto.
Liian kauan käytössä olleet vuodevaatteet ovat selvä terveysriski. Älä koskaan käytä “perintönä” saatuja vuodevaatteita hygieniasyistä. Aikuisen vuoteessa saattaa olla jopa miljoonia pölypunkkeja. On laskettu että yhdessä grammassa vuodepölyä mahtuu sata pölypunkkia. Sijauspatjan käyttö patjan päällä on tärkeää myös lapsilla.
* Ilmankostuttimet voivat kiihdyttää pölypunkkien lisääntymistä.
* Pölypunkkiallergiaan liittyy myös höyhenallergia. Luultu höyhenallergia on useimmiten allergiaa pölypunkille.
Vanhat höyhentyynyt ja -peitot saattavat muodostua pölypesiksi. Uudet korkealaatuiset höyhentuotteet eivät ole allergiariski.
* Ristiallergia pölypunkin ja äyriäisten välillä on mahdollista.
Tekstit kopioitu lähes suoraan allaolevista lähteistä.
Terveyskirjasto
Tietoa pölypunkista
Ristiallergioista
Tunnisteet:
allergia,
atopia,
pölypunkit,
siivous,
sisäilma
torstai 6. tammikuuta 2011
Ne uudet kujeet?
"Minulla on omat epäilykseni kutinan aiheuttajasta, mutta kerron sitten, kun saan vastauksia kysymyksiini."
Nyt olen saanut vastauksen valmistajalta ja epäiltyjen penkillä ollut Immunkomplex™ on vapautetty syyttömänä. Kuulemma se ei sisällä mitään eläinperäisiä valmistusaineita. Saattaahan se silti olla syypää, jos Vili vaikka reagoi johonkin kasviin...
Ehdin antaa niitä tippoja vasta 5 päivää, kun se kova kutina iski silloin joulukuun puolivälissä.
Nyt olen hoomoilasena, mistä Vilin kaikki yhä jatkuvat kutinat johtuvat!
Onko Vili kaikelle ruualle allerginen?
Ovatko kyseessä pölypunkit kenties?
Eikö kortisoni auta enää yhtä hyvin?
Allergiatesteihin ei mennä, ensinnäkin, koska Vilin pitäisi olla lääkkeetön niitä otettaessa ja toiseksi, koska en usko niiden antamaan tulokseen 100%:sti enkä ole kovinkaan kiinnostunut epämääräisestä tutkimustuloksesta ja sitä paitsi, ei niistä sisä- ja ulkoilman allergeeneistä pääse millään eroonkaan. Niitä on sisäilmassa enemmän tai vähemmän. Yritän nyt päästä siihen olotilaan, että niitä olisi mieluummin vähemmän kuin enemmän. Eli siivoamalla.
Hohhoijaa tätä koiranelämää!
Nyt olen saanut vastauksen valmistajalta ja epäiltyjen penkillä ollut Immunkomplex™ on vapautetty syyttömänä. Kuulemma se ei sisällä mitään eläinperäisiä valmistusaineita. Saattaahan se silti olla syypää, jos Vili vaikka reagoi johonkin kasviin...
Ehdin antaa niitä tippoja vasta 5 päivää, kun se kova kutina iski silloin joulukuun puolivälissä.
Nyt olen hoomoilasena, mistä Vilin kaikki yhä jatkuvat kutinat johtuvat!
Onko Vili kaikelle ruualle allerginen?
Ovatko kyseessä pölypunkit kenties?
Eikö kortisoni auta enää yhtä hyvin?
Allergiatesteihin ei mennä, ensinnäkin, koska Vilin pitäisi olla lääkkeetön niitä otettaessa ja toiseksi, koska en usko niiden antamaan tulokseen 100%:sti enkä ole kovinkaan kiinnostunut epämääräisestä tutkimustuloksesta ja sitä paitsi, ei niistä sisä- ja ulkoilman allergeeneistä pääse millään eroonkaan. Niitä on sisäilmassa enemmän tai vähemmän. Yritän nyt päästä siihen olotilaan, että niitä olisi mieluummin vähemmän kuin enemmän. Eli siivoamalla.
Hohhoijaa tätä koiranelämää!
maanantai 3. tammikuuta 2011
Ilmanpuhdistimen hankinta
Apua! Sormi menee suuhun, niin vaikeaa on osata hankkia itselle ilmanpuhdistaja!
" Ilmanpuhdistimet poistavat epäpuhtauksia (kuten pölyä tai hajua) eri menetelmin. Ilmanpuhdistimen valinnan tekeminen on hankalaa, sillä etukäteen on mahdotonta sanoa, auttaako mikään laite vähentämään allergian oireita
1) Selvitä mihin käyttötarkoitukseen laitetta tarvitset
Esimerkiksi pelkän siitepölyn poistoon ei tarvita tarkinta mahdollista suodatusta.
2) Selvitä meluhaitta
2) Selvitä meluhaitta
- Yöaikaan makuuhuoneissa ei saisi olla yli 30 dB:n melua
- Laitteen melu on testattava sillä tehoasetuksella, jolla laitetta aiotaan käyttää
- Huom. laitteen läpi virtaavan ilmamäärän tunnissa tulisi vastata yöaikaankin huoneen ilmatilavuutta
Vaikutukset hengityssairaiden oireisiin
Kotimaista tutkimusta ilmanpuhdistimien vaikutuksesta hengityssairaiden oireisiin ei ole tehty. Laitteiden tehoa on kyllä tutkittu, mutta tutkimukset tehdään usein ’laboratorio-olosuhteissa’, jotka eivät välttämättä vastaa kotiolosuhteita.
Ilmanpuhdistimet eivät ole hoitolaitteita. Laitteet eivät poista epäpuhtauslähteitä, korvaa ilmanvaihtoa, eivätkä huolellista siivousta. Laitteet eivät myöskään korjaa tai paranna kosteus- ja homevaurioita, eivätkä ne ilmeisesti pysty vähentämään merkittävästi tupakansavun terveyshaittoja. Kaasumaisten epäpuhtauksien poistosta laitteet suoriutuvat vaihtelevasti; osa laitteista pystyy suodattamaan jonkin verran kaasuja, mutta mikään laite ei pysty poistamaan radonia.
Yhdistelmälaitteiden, eli useampaa eri tekniikkaa hyödyntävien laitteiden hyödyn ja toimivuuden arviointi on vaikeaa, koska vertailevaa puolueetonta tutkimusta ei ole tehty. Vertailu on ylipäätään hankalaa eri tekniikoiden välillä."
Ilmanpuhdistimet eivät ole hoitolaitteita. Laitteet eivät poista epäpuhtauslähteitä, korvaa ilmanvaihtoa, eivätkä huolellista siivousta. Laitteet eivät myöskään korjaa tai paranna kosteus- ja homevaurioita, eivätkä ne ilmeisesti pysty vähentämään merkittävästi tupakansavun terveyshaittoja. Kaasumaisten epäpuhtauksien poistosta laitteet suoriutuvat vaihtelevasti; osa laitteista pystyy suodattamaan jonkin verran kaasuja, mutta mikään laite ei pysty poistamaan radonia.
Yhdistelmälaitteiden, eli useampaa eri tekniikkaa hyödyntävien laitteiden hyödyn ja toimivuuden arviointi on vaikeaa, koska vertailevaa puolueetonta tutkimusta ei ole tehty. Vertailu on ylipäätään hankalaa eri tekniikoiden välillä."
Voiko joku asia olla vaikeampaa, kuin omiin tarpeisiinsa oikean ja toimivan ilmanpuhdistajan valinta? Harvalla ihmisellä on varaa tehdä taloudellisesti huonoja ostoksia, nämäkin laitteet ovat sen verran hintavia, että varaa pettymykseen ei oikein ole. Halvallakin saa, mutta mitä?
Ilmanpuhdistimia on olemassa monta eri ryhmää: mekaanisia, kemiallisia, UV-säteileviä, elektrostaattisia, ionisoivia jne. Lisäksi vielä erilaisten tekniikoiden yhdistelmiä. Mikä laite on mekaaninen? Entä mikä kemiallinen?
Tietty laite voi olla edullinen hinnaltaan, mutta käyttökustannukset ovat suuria, toinen laite voi maksaa maltaita, mutta jatkossa kulut ovat pieniä.
Osa ilmanpuhdistimista on saanut allergialiiton hyväksynnän.
Laitteita ja neuvoja löytyy allergiakauppojen sivuilta, mutta bisnestähän nekin ovat ...
Runsaasti kehuttu on tuo Elixair. Ihmetyttää kuitenkin, että erinomaisuudestaan ja hienoista, monikielisistä sivuista huolimatta sen suosio ei ole yltänyt muualle Eurooppaan? Ainakaan en ole löytänyt siitä mitään tietoa muualta maailmasta...
Käyttäjien kokemukset ovat kuitenkin niitä arvokkaimpia! Kommentoikaa, mitä laitteita omistatte ja mitä mieltä olette niistä!
torstai 29. heinäkuuta 2010
Vähän sitä sun tätä
Vilin nirsoilulle tuli loppu, kun keksin kypsentää niitä saksanhirvenlihoja voissa paistinpannulla. Sekoitin sitten niitä ja poromixiä sekaisin. Vili söi kolmella aterialla kuppinsa putipuhtaaksi. Nälkä oli siis aikamoinen.
Sitten Vili viisaana tiibettiläisenä hoksasi, että toisinkin voisi tehdä. Nyt parina viime päivänä Vili syö sapuskaansa kauan ja hartaasti, valikoiden hyvin tarkkaan kaikki pienet hirvenlihapalat sieltä poromixin seasta. Kuppiin jää vain keko poromixiä...
Täytyy kai silputa ne hirvenpalat vieläkin pienemmäksi.
Olen alkanut uskoa jo vähitellen siihen, että Vilin oireilu ei enää nykyään johdu ruuasta. Vili on kyllä allerginen kalalle ja kananmunalle, mutta tuskin millekään muulle ruualle. Tai sitten kaikelle.
Kuten eläinlääkärikin sanoi, että on ihan turha kokeilla eri ruokia, syy on atopia. Jospa se on sitten niin. Atopiasta ei kai parane, joten lopun ikänsä joutuu syömään jotain kutinaa hillitsevää lääkettä.
Mitä olen siedätyshoidosta lukenut, niin yllätyksekseni koirat ovat joutuneet saamaan sitä hoitoa vuositolkulla, jopa koko elinikänsä. Silloinhan se on verrattavissa muuhun pysyvään lääkitykseen, ainoastaan antomuodossa on eroa. Aikaisemmin luulin, että se olisi vain sarja siedätyspistoksia ja sitten ne jätetään pois ja koira taas sietäisi niitä tiettyjä, aikaisemmin allergisoivia aineita. Jotenkin en usko siedätyshoidoista olevan mitään hyötyä Vilin tapauksessa.
Allergiatesteistä ihotestaus ei tule Vilille kysymykseenkään tuon kortisonin takia, mutta sitten ehkä veritesti.
'Veritestissä mitataan allergeenikohtaisesti seerumin IgE-vasta-aineiden määrää. Ihon kunnolle ei aseteta vaatimuksia, lääkkeiden käyttö ei vaikuta testitulokseen, eikä testi ole potilaalle immunologinen riski. Veritestillä voidaan selvittää myös ruoka-aineiden aiheuttamia IgE-vasteita sekä sellaisten ärsykkeiden reaktiota, joiden säilyvyys ihotestiliuoksissa on huono.'
Tuollaisen testin ehkä annan ottaa, täytyy perehtyä vielä vähän paremmin niihin, kuulemma niitä on erilaisia, hyviä ja vähemmän hyviä. Toisaalta kyllä vähän arvelluttavat nuo testit, jopa eläinlääkärimme mukaan niiden tulos on vähän kuin arpapeliä.
Tässä heinäkuun kortisonikalenteri:

Sininen merkki tarkoittaa ½ tablettia Prednison'ia eli 2,5 mg kortisonia. Koko kuukauden saldo siis 35 mg.
Toivoin sen olevan vähemmän, mutta ei se nyt vaan sujunut niin kuin luulin. Hyvä näinkin.
Sitten Vili viisaana tiibettiläisenä hoksasi, että toisinkin voisi tehdä. Nyt parina viime päivänä Vili syö sapuskaansa kauan ja hartaasti, valikoiden hyvin tarkkaan kaikki pienet hirvenlihapalat sieltä poromixin seasta. Kuppiin jää vain keko poromixiä...
Täytyy kai silputa ne hirvenpalat vieläkin pienemmäksi.
Olen alkanut uskoa jo vähitellen siihen, että Vilin oireilu ei enää nykyään johdu ruuasta. Vili on kyllä allerginen kalalle ja kananmunalle, mutta tuskin millekään muulle ruualle. Tai sitten kaikelle.
Kuten eläinlääkärikin sanoi, että on ihan turha kokeilla eri ruokia, syy on atopia. Jospa se on sitten niin. Atopiasta ei kai parane, joten lopun ikänsä joutuu syömään jotain kutinaa hillitsevää lääkettä.
Mitä olen siedätyshoidosta lukenut, niin yllätyksekseni koirat ovat joutuneet saamaan sitä hoitoa vuositolkulla, jopa koko elinikänsä. Silloinhan se on verrattavissa muuhun pysyvään lääkitykseen, ainoastaan antomuodossa on eroa. Aikaisemmin luulin, että se olisi vain sarja siedätyspistoksia ja sitten ne jätetään pois ja koira taas sietäisi niitä tiettyjä, aikaisemmin allergisoivia aineita. Jotenkin en usko siedätyshoidoista olevan mitään hyötyä Vilin tapauksessa.
Allergiatesteistä ihotestaus ei tule Vilille kysymykseenkään tuon kortisonin takia, mutta sitten ehkä veritesti.
'Veritestissä mitataan allergeenikohtaisesti seerumin IgE-vasta-aineiden määrää. Ihon kunnolle ei aseteta vaatimuksia, lääkkeiden käyttö ei vaikuta testitulokseen, eikä testi ole potilaalle immunologinen riski. Veritestillä voidaan selvittää myös ruoka-aineiden aiheuttamia IgE-vasteita sekä sellaisten ärsykkeiden reaktiota, joiden säilyvyys ihotestiliuoksissa on huono.'
Tuollaisen testin ehkä annan ottaa, täytyy perehtyä vielä vähän paremmin niihin, kuulemma niitä on erilaisia, hyviä ja vähemmän hyviä. Toisaalta kyllä vähän arvelluttavat nuo testit, jopa eläinlääkärimme mukaan niiden tulos on vähän kuin arpapeliä.
Tässä heinäkuun kortisonikalenteri:

Sininen merkki tarkoittaa ½ tablettia Prednison'ia eli 2,5 mg kortisonia. Koko kuukauden saldo siis 35 mg.
Toivoin sen olevan vähemmän, mutta ei se nyt vaan sujunut niin kuin luulin. Hyvä näinkin.
lauantai 29. toukokuuta 2010
Allergiaa, atopiaa, utopiaa...
Atopia tarkoittaa perinnöllistä taipumusta herkistyä tavallisille elinympäristössä oleville allergeeneille.
Allergia vai yliherkkyys?
Termit allergia ja yliherkkyys eivät ole toistensa synonyymejä. Yliherkkyys kattaa laajan joukon erilaisia immunologisella mekanismilla välittyviä haitallisia reaktioita, kun taas varsinainen allergia tarkoittaa vain IgE-välitteisiä reaktioita. (IgE = immunoglobuliini E)
Allergian ja yliherkkyyden raja on usein epäselvä. Ruuan aiheuttama yliherkkyys on ruoka-allergiaa, jos se on spesifinen, tietyn aineen aiheuttama, immunologisien mekanismien välityksellä syntynyt reaktio.
Ruokayliherkkyyden eli intoleranssin syynä sen sijaan voi olla ruuan sisältämä histamiini tai muu biogeeninen amiini, joka aiheuttaa yliherkkyysoireita.
Allerginen reaktio on epätarkoituksenmukainen immunologinen reaktio. Silloin immuunijärjestelmä ylireagoi ja elimistössä syntyy allerginen tulehdusreaktio.
Allergisessa reaktiossa vapautuu vasta-aineita ja niiden reagoidessa allergeenin kanssa vapautuu histamiinia, joka saa aikaan allergian oireet: ihon kutinaa, punoitusta, ihottumia ja ruoansulatuskanavan oireita. Ruoka-allergiassa allergeeneinä toimivat tavallisesti ruuan sisältämät proteiinit tai eräät muut aineet.
Vaikeissa tapauksissa allergia voi aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen shokin, joka vaatii välitöntä lääkärihoitoa.
Oikein toimiessaan immuunijärjestelmä tuhoaa valkosolujen vasta-aineiden avulla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat. Immuunijärjestelmä myös muistaa torjutut taudinaiheuttajat, jotta sama sairaus ei iskisi uudestaan (esim. ihmisillä vesirokko). Rokotteet perustuvat myös solumuistiin.
Biogeeniset amiinit
Niitä ovat mm. histamiini, tyramiini, tryptamiini, serotoniini ja fenyylietyyliamiini. Ne eivät ole normaalisti mitenkään haitallisia aineita, osa ihmisistä ja eläimistä voi kuitenkin olla jollekin amiinille yliherkkä.
Runsaasti eri amiineja sisältäviä ruoka-aineita
Tyramiinia: säilötyt sillit, hiivauute. makrilli, aromaattiset juustot, kananmaksa, salami, naudanmaksa, pepperoni, soijakastike, tofu, avokado, hapankaali, banaani, vadelma, viini, olut, kaalirapi, punaiset luumut
Histamiinia: anjovis, makrillifileet, aromaattiset juustot, hiivauute, salami, pinaatti, hapankaali, sardellit, tomaatit, viini, tonnikala
Tryptamiinia: pepperoni, kinkku, salami, banaani, tomaatti
Serotoniinia eli ns ”mielalahormonia”: ananas, avokado, banaani, viikuna, tomaatti, pekaanipähkinä, luumu, suklaa ja saksanpähkinä
Fenyylietyyliamiinia eli ns. ”rakkaushormonia”: sardellit, matjesilli, salami, suklaa, emmentaali- ja cheddarjuustot
Histamiini on lämmölle stabiili aine. Se kestää kuumentamista ja sterilisoimista ja sen takia sitä voi esiintyä myös säilykepurkkiruuissa.
Allergia vai yliherkkyys?
Termit allergia ja yliherkkyys eivät ole toistensa synonyymejä. Yliherkkyys kattaa laajan joukon erilaisia immunologisella mekanismilla välittyviä haitallisia reaktioita, kun taas varsinainen allergia tarkoittaa vain IgE-välitteisiä reaktioita. (IgE = immunoglobuliini E)
Allergian ja yliherkkyyden raja on usein epäselvä. Ruuan aiheuttama yliherkkyys on ruoka-allergiaa, jos se on spesifinen, tietyn aineen aiheuttama, immunologisien mekanismien välityksellä syntynyt reaktio.
Ruokayliherkkyyden eli intoleranssin syynä sen sijaan voi olla ruuan sisältämä histamiini tai muu biogeeninen amiini, joka aiheuttaa yliherkkyysoireita.
Allerginen reaktio on epätarkoituksenmukainen immunologinen reaktio. Silloin immuunijärjestelmä ylireagoi ja elimistössä syntyy allerginen tulehdusreaktio.
Allergisessa reaktiossa vapautuu vasta-aineita ja niiden reagoidessa allergeenin kanssa vapautuu histamiinia, joka saa aikaan allergian oireet: ihon kutinaa, punoitusta, ihottumia ja ruoansulatuskanavan oireita. Ruoka-allergiassa allergeeneinä toimivat tavallisesti ruuan sisältämät proteiinit tai eräät muut aineet.
Vaikeissa tapauksissa allergia voi aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen shokin, joka vaatii välitöntä lääkärihoitoa.
Oikein toimiessaan immuunijärjestelmä tuhoaa valkosolujen vasta-aineiden avulla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat. Immuunijärjestelmä myös muistaa torjutut taudinaiheuttajat, jotta sama sairaus ei iskisi uudestaan (esim. ihmisillä vesirokko). Rokotteet perustuvat myös solumuistiin.
Biogeeniset amiinit
Niitä ovat mm. histamiini, tyramiini, tryptamiini, serotoniini ja fenyylietyyliamiini. Ne eivät ole normaalisti mitenkään haitallisia aineita, osa ihmisistä ja eläimistä voi kuitenkin olla jollekin amiinille yliherkkä.
Runsaasti eri amiineja sisältäviä ruoka-aineita
Tyramiinia: säilötyt sillit, hiivauute. makrilli, aromaattiset juustot, kananmaksa, salami, naudanmaksa, pepperoni, soijakastike, tofu, avokado, hapankaali, banaani, vadelma, viini, olut, kaalirapi, punaiset luumut
Histamiinia: anjovis, makrillifileet, aromaattiset juustot, hiivauute, salami, pinaatti, hapankaali, sardellit, tomaatit, viini, tonnikala
Tryptamiinia: pepperoni, kinkku, salami, banaani, tomaatti
Serotoniinia eli ns ”mielalahormonia”: ananas, avokado, banaani, viikuna, tomaatti, pekaanipähkinä, luumu, suklaa ja saksanpähkinä
Fenyylietyyliamiinia eli ns. ”rakkaushormonia”: sardellit, matjesilli, salami, suklaa, emmentaali- ja cheddarjuustot
Histamiini on lämmölle stabiili aine. Se kestää kuumentamista ja sterilisoimista ja sen takia sitä voi esiintyä myös säilykepurkkiruuissa.
perjantai 14. toukokuuta 2010
Rokotus maaliskuu 2010
Sitten tuli se päivä, jolloin lähdettiin Vilin kanssa eläinlääkärille hakemaan rokotuksia. Kyseessä oli Vilin kolmas rokotuskerta.
Alkajaisiksi kerroin Vilin allergioista vuolaasti ja eläinlääkäri kehottikin jatkamaan samoilla ruuilla, koska tilanne on ilmeisesti niiden avulla rauhoittunut. Vinkiksi kertoi mahdollisen kutinan yllättäessä, että koiralle voi sellaisessa tapauksessa antaa kyytabletin.
Sitten Vili sai molemmat piikkinsä, neli- sekä rabiesrokotteen.
Heti seuraavana päivänä alkoi pään hierominen tassuilla ja raapiminen lisääntyi. Vili raapi lähinnä kylkiään, tassuja ei jyrsinyt. Rokotuspaikkaan nousi näppylä ja iho oli menemässä rikki raapimisen seurauksena.
Kolmantena päivänä soitin eläinlääkärille kysellen, että voiko tämä nyt johtua siitä rokotteesta. Kuulemma voi. Rokotteissa on runsaasti lisäaineita ja vieraita proteiineja. Kiitos vaan. Jonkun toisen valmistajan rokote ei ehkä olisi aiheuttanut mitään reaktiota, käyttävät kuulemma eri lisäaineita ja proteiineja.
Aikaisemmat rokotuskerrat sujuivat ongelmitta, mutta niinhän se on allergioissa, että ensimmäisillä altistuskerroilla ei tule mitään oireita. Vasta sitten, kun elimistö on ehtinyt muodostaa vasta-aineita, tapahtuu allerginen reaktio. Kaikki Vilin saamat rokotteet olivat saman valmistajan.
Olisin voinut mennä lankoja pitkin eläinlääkärimme kimppuun, onneksi se ei ollut mahdollista. Olin niin kiukkuinen ja myös pettynyt, että hän ei edes kyseenalaistanut rokotteen antamista Vilille kuultuaan kertomukseni koirani allergioista. Hän olisi vähintään voinut varoittaa siitä, että tämä kolmas rokotuskerta voi aiheuttaa oireita! Silloin olisin voinut olla mukana päättämässä, annetaanko Vilille se rokote vai ei.
Vilille määrättiin heti aloitettavaksi 4 viikon kortisonikuuri. Prednison 5 mg.
Seuraava rokotus olisi 3 vuoden kuluttua. Ei kyllä mennä!
Tunnisteet:
allergia,
atopia,
eläinlääkäri,
kortisoni,
kutina,
kuvia,
kyytabletti,
rokotus
torstai 13. toukokuuta 2010
Kutina

Kutina luokitellaan kivun yhdeksi muodoksi.
Joka tapauksessa kutina on sietämätön olotila. Jokainen on sen varmaan kokenut. Hyttysenpistoa on pakko raapia, vielä pahempia ovat esim. lintukirpun pistot. Niitä joutuu raapimaan kolmekin viikkoa, ennen kuin ne rauhoittuvat.
Entä jatkuva kutina? Se on pakko olla yhtä helvettiä. Varsinkin, jos se kutina on itsellä. Minä en kylläkään kestä katsella ahdistumatta kutiavaa koiraa. Jaan sen pahan olon ahdistumalla itsekin, mutta sehän ei koiraani auta.
Kutina voi johtua monestakin syystä. Yleisin syy on allergia. Allergisista koirista vain noin 10% on allergisia ruoka-aineille, loput potevat atopiaa eli ovat allergisia jollekin pölylle tai muulle ulkoiselle vaikutteelle. Asiantuntijoiden mukaan varhain alkava allergia on yleensä aina atopiaa, toiset asiantuntijat ovat taas sitä mieltä, että se on aina ruoka-aineyliherkkyyttä. Asiantuntijat tässä tapauksessa ovat eläinlääkäreitä. Löytämäni tiedot allergioista ovat niin ristiriitaisia, että en kykene muodostamaan mitään kuvaa koirani tilasta.
Olen nyt yrittänyt kehitellä omaa versiotani, se on pelkkää oletusta ja arvailua, valitettavasti. Jos olisin edes saanut koirani kasvattajalta edes vähäisenkin tiedonmurusen Vilin vaiheista ennen luovutusikää, se olisi auttanut suuresti visioni luonnissa.
Toivon, että koirani on ruoka-aineallergikko, en tiedä, onko mitään järkeä edes toivoa sitä. Onko se muka parempi vaihtoehto kuin atopia? Vai toisin päin?
Kysymysmerkkejä! Niitä on paljon ja yhtä monia eriäviä vastauksia löytyy noihin kysymysmerkkeihini.
Fazit: toivon koirani allergioiden häviävän...
torstai 6. toukokuuta 2010
Pohdintaa I
Olin hyvin hyvin yllättynyt, kun koirani reagoi yliherkkyydellä "jollekin". Se oli aivan uusi asia minulle. Tiedonhaku oli työlästä, luin varmaan tuhansia tekstejä allergioista. Löytyi paljon ristiriitaista tietoa ja niistä oli vaikea muodostaa omaa käsitystä, kun mitään luotettavaa tietoa ei ollut.
Eläinlääkärille en halunnut mennä, ennen kuin on aivan pakko. Eläinlääkäri olisi hoitanut vain oiretta eikä hänellä olisi ollut resursseja syyn selvittämiseen. Laboratoriokokeet tiettävästi ovat epävarmat, tulokset ovat ihan arpapeliä. En halunnut mitään hatusta vedettäviä laboratoriovastauksia, en antibioottikuuria enkä kortisonia.
Olisin toivonut vastauksia kasvattajalta. Vili on reagoinut jo ihan vierotusikäisenä allergisesti jollekin ja olisin ollut halukas tietämään mille. Olisin halunnut tietää, mitä ruokaa Vili on silloin saanut. Jouduin siis pähkäilemään itsekseni, mitä se olisi voinut olla. Mitä pikkupentu saa ruuaksi? Jotain kuivamuonaa? Todennäköisesti.
En tiedä vieläkään, onko Vili kuivamuonalle eli varastopunkeille allerginen. Todennäköisemmin kuivamuonassa oleva joku aine allergisoi, kala, lisäaineet ehkä. Tiedä häntä. Kuivamuonasta lukemani tieto kauhistutti kyllä, pääruuaksi en sitä Vilille edes havittele, mutta herkkupalana silloin tällöin sitä olisi helppo antaa pari nappulaa.
Nykyiset aikuiset koiranomistajat ovat varmaan usein siinä käsityksessä, että koiran kuuluu syödä vain kuivamuonaa. Luja usko siihen, että se on parasta mahdollista koiralle. Tottakai niitä mainostetaan "kaikki, mitä koirasi tarvitsee". Bisnestähän se on. Suuri bisnes onkin.
Nyt kun olen tuoteselostuksia lukenut oikein suurennuslasin kanssa, niin kyllä sieltä ihmeellisiä asioita löytyy... Mainosten mukaan kaikki muka niin terveellistä ja hyvää.
Allergisia koiria on nykyään todella paljon. Kauppoihin on ilmestynyt ruokia allergisille koirille, sellaisia ei aikaisemmin ollut. Eläinlääkäriasemilta ostetaan valtavia määriä erikoisruokia. Joskus eläinklinikalla odotushuoneessa on tullut seurattua, kuinka ovi kävi yhtenään ja ihmiset hakivat eläinten ruokia. Minä uskon, että koirien allergioiden syynä on teollinen ruoka. Vain ja ainoastaan.
Sitäkin ihmettelen, että eräät allergisen koiran omistavat ihmiset vaihtavat kuivamuonaa toiseksi yhtenään eikä heille tule mieleenkään, että koiraa voisi ruokkia tavallisellakin ruualla. Koiraparat oireilevat jatkuvalla syötöllä ja taas omistaja hakee uuden säkin "kokeiltavaksi".
Eläinlääkärille en halunnut mennä, ennen kuin on aivan pakko. Eläinlääkäri olisi hoitanut vain oiretta eikä hänellä olisi ollut resursseja syyn selvittämiseen. Laboratoriokokeet tiettävästi ovat epävarmat, tulokset ovat ihan arpapeliä. En halunnut mitään hatusta vedettäviä laboratoriovastauksia, en antibioottikuuria enkä kortisonia.
Olisin toivonut vastauksia kasvattajalta. Vili on reagoinut jo ihan vierotusikäisenä allergisesti jollekin ja olisin ollut halukas tietämään mille. Olisin halunnut tietää, mitä ruokaa Vili on silloin saanut. Jouduin siis pähkäilemään itsekseni, mitä se olisi voinut olla. Mitä pikkupentu saa ruuaksi? Jotain kuivamuonaa? Todennäköisesti.
En tiedä vieläkään, onko Vili kuivamuonalle eli varastopunkeille allerginen. Todennäköisemmin kuivamuonassa oleva joku aine allergisoi, kala, lisäaineet ehkä. Tiedä häntä. Kuivamuonasta lukemani tieto kauhistutti kyllä, pääruuaksi en sitä Vilille edes havittele, mutta herkkupalana silloin tällöin sitä olisi helppo antaa pari nappulaa.
Nykyiset aikuiset koiranomistajat ovat varmaan usein siinä käsityksessä, että koiran kuuluu syödä vain kuivamuonaa. Luja usko siihen, että se on parasta mahdollista koiralle. Tottakai niitä mainostetaan "kaikki, mitä koirasi tarvitsee". Bisnestähän se on. Suuri bisnes onkin.
Nyt kun olen tuoteselostuksia lukenut oikein suurennuslasin kanssa, niin kyllä sieltä ihmeellisiä asioita löytyy... Mainosten mukaan kaikki muka niin terveellistä ja hyvää.
Allergisia koiria on nykyään todella paljon. Kauppoihin on ilmestynyt ruokia allergisille koirille, sellaisia ei aikaisemmin ollut. Eläinlääkäriasemilta ostetaan valtavia määriä erikoisruokia. Joskus eläinklinikalla odotushuoneessa on tullut seurattua, kuinka ovi kävi yhtenään ja ihmiset hakivat eläinten ruokia. Minä uskon, että koirien allergioiden syynä on teollinen ruoka. Vain ja ainoastaan.
Sitäkin ihmettelen, että eräät allergisen koiran omistavat ihmiset vaihtavat kuivamuonaa toiseksi yhtenään eikä heille tule mieleenkään, että koiraa voisi ruokkia tavallisellakin ruualla. Koiraparat oireilevat jatkuvalla syötöllä ja taas omistaja hakee uuden säkin "kokeiltavaksi".
perjantai 30. huhtikuuta 2010
Alkusanat
Tämä blogi olisi pitänyt aloittaa jo lähes vuosi sitten. Silloin en osannut aavistaa, että tästä allergiasta tulee pitkäaikainen seuralainen.
Meillä on koira ja sen kylkiäisenä myös "allergia" lemmikkinä ja jokapäiväisenä seuralaisenamme. Melkoinen parivaljakko.
Yritän nyt koota menneitä tietoja tähän ja sitten päästään vähitellen päivittäiseen seurantaan.
Meillä on koira ja sen kylkiäisenä myös "allergia" lemmikkinä ja jokapäiväisenä seuralaisenamme. Melkoinen parivaljakko.
Yritän nyt koota menneitä tietoja tähän ja sitten päästään vähitellen päivittäiseen seurantaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

