Koiran nenäpunkki

     

Pneumonyssus caninum

 

Nenäpunkki on yleinen, mutta harvoin diagnosoitu koiran loinen. Nenäpunkit ovat pieniä, millimetrin mittaisia hämähäkkieläimiä, jotka elävät nimensä mukaisesti koiran nenäontelossa. Tartunta koirasta toiseen tapahtuu todennäköisesti niiden nuuskiessa toisiaan kirsut vastakkain.

Koiran nenäpunkki on yleisempi Skandinaviassa kuin Keski-Euroopan maissa.

Nenäpunkkitartunta ei ole vaarallinen koiralle, kiusallinen kylläkin ja huonontaa hajuaistia voimakkaasti. Nenäpunkki ei myöskään tartu ihmiseen eikä muihin kotieläimiin. Kissalla on oma nenäpunkkilajinsa.

Diagnoosin teko on verrattain vaikeaa ja perustuu punkin löytymiseen ja että se on paljain silmin nähtävissä. Punkki on valkoisenkellertävä väriltään ja soikea muodoltaan, noin 1.0-1.5 mm pitkä ja noin 0.5-0.9 mm leveä ja se on hyvin nopea liikkeissään . 

Oireina esiintyy ”käänteistä aivastelua” eli jonkinlaista röhkivää niiskuttamista sekä kirkasta sierainvuotoa, hajuaistin heikkenemistä ja kuonon alueen kutinaa, jolloin koira usein raapii kuonoaan tassulla tai hankaa päätänsä lattiaan. 

Ennen hoitoon ryhtymistä kannattaa eliminoida muut mahdolliset oireiden aiheuttajat. Kirkas sierainvuoto saattaa johtua tavallisesta nuhasta tai virustartunnasta, esim. penikkataudissa. Aivastelun syynä voi olla allergia, vierasesine nenässä tai tulehdus. Sydänsairaudet aiheuttavat toisinaan hengenahdistusta. Hengenvetokohtaukset voivat johtua myös liian pitkästä pehmeästä kitalaesta, jota esiintyy erityisesti lyhytkuonoisilla sekä kääpiökoirilla.

Nenäpunkkeihin käytetään seuraavia, reseptillä saatavia lääkkeitä (joista yksikään ei ole rekisteröity nenäpunkin häätöön).

* Stronghold on turkkiin levitettävä loishäätölääke, joka tehoaa, kuten kaikki muutkin alla mainitut lääkkeet, nenäpunkkien lisäksi muihin koiran loiseläimiin, kuten matoihin, täihin ja kirppuihin. Hintaansa nähden huonohko teho, kuulemma.

* Interceptor on erikoisluvan vaativa ja siksi hinnaltaan kallein loishäätölääke.  Kuuri sisältää neljä viikon välein annettavaa pilleriä. Interceptor hoidon etu on kuitenkin vähäiset sivuvaikutukset ja sitä voidaan antaa kaikille koiraroduille. Tehokkaaksi koettu lääke!

* Milbemax on reseptillä saatava laajakirjoinen loishäätölääke. Ei suositella collie-rotuisille koirille.

* Ivermektiini on laajakirjoinen pistoshoito. Se ei ole turvallinen lammaskoiraroduille (colliet, partacolliet, shetlanninlammaskoirat ja niiden risteytykset), joten sitä ei ole rekisteröity lainkaan koirille tarkoitetuksi lääkeaineeksi. 

Kaikkien näiden lääkeaineiden kanssa on suositeltavaa, että hoito uusitaan 2-3 viikon kuluttua ensimmäisestä käsittelystä. Saman perheen kaikki koirat on hoidettava samanaikaisesti.

Kaikki edellä kirjoitettu on poimittu allaolevista linkeistä.

Canine Nasal Mites 

Nasal Mites in Dogs 

Koiran nenäpunkki - Orion 

Reverse Sneeze - Käänteinen aivastelu VIDEO 

Punkit ja hirvikärpäset

Punkki on tuttu elukka useimmille koiranomistajille. Olen tullut punkkien kanssa sinuiksi asuessamme saaristossa, siellä niitä riitti joka lähtöön. Musta koiramme oli oikea punkinpesä, joka ilta, huhtikuusta lokakuun loppuun asti, poistimme häneltä tusinan verran punkkeja. Sen sijaan vaalea koiramme oli aniharvoin punkin hyökkäyksen kohteena.



Ehdottomasti parhaat punkkipihdit ovat kuvassa olevan kaltaiset. Meillä on ollut käytössä nuo jo vuodesta 1992 lähtien, yhä ovat ehjät ja niitä on käytetty todella paljon!






Näin tartutaan punkkiin kiinni. Paina punkkikynän päästä, jotta pihdin leuat aukeavat. Sitten asetat leuat punkin ympärille kuvan osoittamalla tavalla, ihan lähelle ihoa ja päästät punkkipihtien päästä irti, niin että leuat lukkiutuvat. Sitten kierrät pihtien avulla punkkia vasemmalle, kunnes se irtoaa.

Tämä punkkipihti on helppo käytössä.
Ihan pieniä punkkeja sillä ei saa pois.

Punkeilla on kolme elinvaihetta ja jokaisen vaiheen kehittymiseksi ne tarvitsevat ainoastaan yhden veriaterian voidakseen siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Yksi veriateria pitää punkin hengissä siis vuosia.
Sellainen pyöreän paksu punkki on elinkaarensa loppupäässä ja imee itsensä täyteen verta voidakseen synnyttää ne ehkä jopa 3000 munaa. Uros kuolee pariutumisen jälkeen ja naaras myös saatuaan ne munat maailmaan.

Koiralle voi halutessaan hankkia punkkipannan. Se on kuitenkin myrkyllinen eikä saa joutua varsinkaan lasten koskettelemaksi. Kissoille se on vaarallinen. Kannattaa miettiä, altistaako koiransa puoleksi vuodeksi joka vuosi myrkkypannalle vai viitsiikö poistella punkkeja sen puoli vuotta joka vuosi. Kumpaa pitää omalle koiralle turvallisempana vaihtoehtona, se on omistajan päätettävissä.

Punkkipanta
Lisää tietoa punkeista


Hirvikärpänen on todella epämiellyttävä tuttavuus. Punkki on ihan kiva eläin verrattuna tähän varsinkin tänä vuonna erittäin runsaslukuiseen kärpäseen. Tosin punkit saattavat levittää sairauksia...

Vasemmassa kuvassa hirvikärpänen siipineen ja toisessa kuvassa ilman siipiä. Se heittää siipensä heti pois löydettyään isännän.

Hirvikärpänen on vikkeläkinttuinen eläin, sitä on vaikea saada pois, vaikka sen löytäisikin. Se tarraa koukkujaloillaan karvoihin ja jos sen päästää hetkeksi irti, niin sen uudelleen löytäminen on melkein mahdotonta. Hirvikärpänen sietää hyvin saunaa ja suihkua, on todella sitkeähenkinen öttiäinen. Sen hengiltä saaminen on hankalaa, koska sillä on kova panssari.

Kerran olin kuljettamassa sellaista ulos pidellen sitä sormieni välissä. En ilmeisestikään puristanut tarpeeksi lujaa (enhän toki halunnut litistää kärpäsressukkaa) ja tämä käytti tilaisuutta hyväkseen ja puri minua sormeen! Sattui!

Hirvikärpäsprojekti
Hirvikärpänen Wikipedia

Varastopunkki

Niitä on yli 30.000 lajia, ne ovat hämähäkkieläimiä, jotka elävät mm. huonepölyssä, homeissa, jauhoissa, heinissä, kuivatuotteissa ja varastoissa. Niitä löytyy ei-toivotusti myös joistakin juustoista, tosin joihinkin niitä laitetaan jopa tarkoituksella antamaan pikanttia makua. Ranskalaiset juustot Mimolette ja Tomme de Montagne sekä saksalainen Würchwitzer Milbenkäse kiittävät suosiotaan juuri punkeista.

Jauhopunkki (Acarus siro), joka on yleisin koiria allergisoiva laji, on kooltaan noin 0,3-0,5 mm, harmahtavanvalkea, pitkulaisen ovaali muodoltaan. Lisääntyy parhaiten 15-30°C kosteassa lämpötilassa.
Muita tunnettuja varastopunkkeja ovat mm.
- Tyrophagus putrescentiae
- Glycyphagus destructor
- Dermatophagoides pteronyssinus
- Dermatophagoides farinae



Varastopunkkeja ei ole kaikissa kuivatuotteissa. Niiden ilmaantuminen on varastointiolosuhteista johtuvaa. Punkit pilaavat tuotteen muuttamalla sen makua ja hajua epämiellyttäväksi. Osa ihmisistä ja eläimistä allergisoituu varastopunkeille, muille varastopunkki ei ole mitenkään vaarallinen.

Varastopunkille allergisoituneelle koiralle pitäisi antaa kuivatuotteita vain harkitusti. Mahdollisimman tuoreista raaka-aineista valmistetut kuivatuotteet ovat kuitenkin turvallisia. Kaikenlainen pitempiaikainen varastointi lisää saastumisen riskiä. Parasta ennen-päiväyksiä kannattaa tarkkailla ja tuotteita tulee säilyttää kuivassa ja viileässä. Myös samassa taloudessa elävät lemmikit, jotka käyttävät heinää, saattavat pahentaa tällaisen koiran olotilaa.

Murheita tulossa?

Vili aiheuttaa murheita.
Viime päivinä Vilille ei ole ruoka maistunut, ajattelin, että on vain nirso, mutta ilmeisesti siitä ei ole kysymys. Viikonlopun aikana olen heittänyt aterian toisensa jälkeen pois eikä Vili ole tänäänkään vielä mitään syönyt. Kello on jo 19, kun tätä kirjoittelen.
Eilen päivällä Vili söi broilerinkaulan ja ihan hiukan omaa ruokaansa. Tänään annoin myös broilerinkaulan, Vili söi sen, mutta oksensi sen jo vartin kuluttua kokonaisuudessaan. Vili on myös sangen haluton ja väsynyt. Ei leiki. Viime yön oli levoton ja herätteli klo 4 alkaen jatkuvasti ilman mitään näkyvää syytä.

Lähes kaksi viikkoa Vili on ollut pienemmällä kortisoniannoksella.Vaaniiko Viliä nyt Addisonin tauti eli lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta? Olen hyvin huolestunut. Tämä tästä vielä puuttuu.

"Joskus pitkäaikaisen kortisonilääkityksen lopettamisen jälkeen koiran lisämunuaiskuori ei enää toimikaan. Addisonin tautia sairastava koira on usein väsynyt, innoton ja sillä on huono ruokahalu. Tällainen oireilu voi jatkua pitkäänkin. Oksentelua ja ripulointia voi myös esiintyä ja sairautta voi helposti ensin luulla tavanomaiseksi mahataudiksi.".

Toinen asia vielä.
Soitin eläinlääkäriasemalle ja tiedustelin Vilin pikkupentuna saamia loishäätöjä. Sellaista tietoa sieltä ei löytynyt lainkaan. Itse kuitenkin olen ollut läsnä, kun eläinlääkäri katsoi tietokoneelta ja varmensi asian, että Vili oli todellakin saanut mainitsemani loishäädöt.

Suolinkaisia!

Kortisonikuuri jatkuu edelleen. Täit lienevät jo eilisen eläviä.

Toukokuun 4. päivä Vili oksentaa hiukan matolle illalla myöhään. Oksennuksessa on matoja! Poimin ne 5-6 matoa pinseteillä paperille ja tutkiskelen suurennuslasilla. Olen ennenkin nähnyt suolinkaisia, nämä ovat kuitenkin kuolleita, eivät liiku ollenkaan. Etsin netistä suolinkaisten kuvia ja teen vertailuja. Kyllä ne vaan ovat matoja! Olen ihan kauhuissani, koirallani on allergiaa, täitä ja matojakin. En kylläkään ymmärrä, kuinka ne madot ovat liikkumattomia?

Vili joutui ottamaan 3-päiväisen Axilur-kuurin, koiraressukkani, vielä tämäkin myrkky oli pakko antaa.

Kortisonikuuri päättyi toukokuun 9. päivä. Sitä seuraava päivä oli Vilille hyvä päivä. Vili oli iloinen ja leikkisä eikä raapinut ollenkaan itseään. Uskottelin itselleni jo ihmeparantumista. Olin itsekin oikein hyväntuulinen ja lauleskeleva, elämä tuntui hymyilevän taas. Omat mielialani ovat kulkeneet jo kauan käsikädessä Vilin voinnin kanssa.

Seuraava päivä palautti sitten taas meidät maan pinnalle. Vili jyrsi tassujaan kiivaasti, oli levoton ja rapsutteli koko päivän itseään joka puolelta. Meinasi parku päästä, eilisen hyvän päivän jälkeen taas tämä sama epätoivoinen kutina ja kärsivä koira ja ahdistunut emäntänsä. Voi surkeus.

Huhtikuu 2010 jatkoa...

Aloitin antamaan Vilille Nutrolin® Ravintoöljyä, siinä ei ole kalaöljyä, vaan on kasvispohjainen. Se on melko kallis tuote, edullisimman sitä voi tilata valmistajalta suoraan. Toivon tämän tuotteen vahvistavan Vilin ihoa, kuulemma on hyvää atoopikoille. Vili kun on taas alkanut hiukan rapsuttelemaan...

Ruokalistaan tuli myös lisäyksiä:
* NEUfrau Oy:n NEU AK, kanaa ja perunaa, ns. allergiaversio
* Lemmikki Oy:n Oscar Popcorn, herkkupaloiksi
"99 % pitkäjyväistä riisiä, 1 % siipikarjan maksaa. Rasvaa alle 1 %. Ei sisällä keinotekoisia väri- eikä säilöntäaineita. Gluteeniton ja sokeriton."

Huhtikuun 25. päivä löysin Vililtä muutaman täin! Toisaalta olin onnessani, jospa ei kutina johtuisikaan rokotusreaktiosta eikä mistään ruuasta, vaan täistä. Toisaalta surin sitä, että taas täytyy jotain myrkkyä antaa allergiselle koiralle. Vilin immuunisysteemi oli jo valmiiksi häiriintynyt ja elimistön oli nyt tarkoitus muodostaa vasta-aineita niihin sairauksiin, joihin se oli rokotuksen saanut. Nyt yksi rasite lisää.
Niinpä Vili sai Frontline-loishäädön niskaansa. Pelkäsin allergista reaktiota, koska Vili oli jo kaksi kertaa saanut tuon täihäädön eli olisi voinut allergisoitua sille.
Onneksi en huomannut mitään erikoista, paitsi, että Vili hiukan alkoi taas raapimaan.

Huhtikuun 30. päivä huomasin Vilin jyrsivän tassujaan, ja ne alkoivat punottamaan. Taas kerran. Tassuhuuhtelua Betadinella muutamana iltana ja sitten tassut näytti taas paremmilta.

Näillä eväillä selvittiin huhtikuun loppuun.