maanantai 9. huhtikuuta 2012

Tiibet




ཁྱེད་རང་སྐུ་གཇུགས་བདེ་པོ་ཡིན་པས།


(kayrang kusu debo yimbay?)

eli mitä kuuluu?  tiibetinkielellä

Olen ollut jo aina kiinnostunut vieraista maista ja siten myös Tiibetistä ja lisäsyvyyttä siihen sain luettuani kirjan  Heinrich Harrer: Seitsemän vuotta Tiibetissä. Siitä on olemassa myös elokuva. Silti en tunneTiibetin historiaa kovinkaan tarkkaan, se on pitkä ja monimutkainen, joten kopioin tähän nettitietoa ihan lyhyesti. Sivun alhaalta löytyy runsaasti linkkejä, jos joku haluaa perehtyä aiheeseen enemmän.


Tiibet sijaitsee Keski-Aasian ylängöillä Intian ja Kiinan välissä. Vuosina 1720-1911 Tiibet kuului yhdessä Kiinan kanssa manchujen keisarikuntaan. Kiinaan varsinainen Tiibet ei ole kuitenkaan historiallisesti koskaan kuulunut, ja manchujen keisarikunnan kukistuttua Tiibet toimi itsenäisenä valtiona 1911-1950, kunnes Mao Zedongin kommunistijoukot miehittivät sen 1950-1951.


Nykyinen 14. Dalai-lama joutui Kiinan uhan takia pakenemaan Tiibetistä 1959 Intiaan, josta käsin hän edelleen johtaa Tiibetin hallitusta. Tiibetissä tiibetiläinen kulttuuri kärsi suuria tappioita varsinkin Kiinan kulttuurinvallankumouksen vuosina 1966-1976. Kiinan nykyisten talousuudistusten aika on tuonut maahan osin korkeamman elintason, mutta samalla Tiibetiä uhkaa kasvava kiinalaisten maahanmuuttajien tulva, joka on jättämässä tiibetiläiset vähemmistöksi omassa maassaan. Selviytyäkseen Tiibetin maa, kansa ja kulttuuri tarvitsevat laajaa kansainvälistä tukea.


Verrattuna mihin tahansa maailman asuttuihin alueisiin Tiibetillä oli erittäin onnistunut ympäristönsuojelujärjestelmä. Luonnonsuojelua puistojen ja rauhoitettujen alueiden muodossa ei tarvittu, koska tiibetinbuddhalaisuus opetti ihmisille kaikkien elävien olentojen keskinäistä riippuvuutta sekä kasvien, eläinten, ihmisten ja myös elottomien luonnon elementtien, kuten vuorten, laaksojen, järvien, ilman ja taivaan keskinäisiä suhteita. Buddhalaisuus kieltää eläinten tappamisen ja luonnon väärinkäytön. Ihmiset elivät läheisessä sopusoinnussa luonnon kanssa.

"Planeetta on kotimme ja meidän tulee pitää se kunnossa ja huolehtia siitä, mikäli aidosti välitämme omasta, lastemme, ystäviemme ja kaikkien muiden tuntevien olentojen onnellisuudesta - kaikkien niiden, jotka jakavat tämän suurenmoisen asuinpaikan kanssamme." -  Dalai-lama





Mount Everest


Mount Everest on maailman korkein vuori Nepalin ja Tiibetin rajalla Himalajan vuoristossa. Vuoren tiibetinkielinen nimi  Chomolangma   ཇོ་མོ་གླང་མ   eli "Maailmankaikkeuden äiti" on vuoren ainoa alkuperäinen, paikallisten asukkaiden antama nimi.
Vuoren englanninkielinen nimi on annettu maantieteilijä George Everestin mukaan.


Alemmassa kuvassa Himalaja kuvattuna Kansainväliseltä avaruusasemalta.  Kuvaan on lisätty vuorien nimiä. Neljä maailman neljästätoista yli 8000 m vuoresta on näkyvissä.

Itsenäisen Tiibetin lippu, joka on nykyisessä Kiinan Tiibetissä kielletty. 


Tiibetinspanieli

Tiibettiläisten munkkien ja ylimysten lahja maailmalle on tiibetinspanieli. Tiibetissä oletetaan olleen tiibetinspanielin tyyppisiä koiria jo vuodesta 200 eKr. Kuvauksia tällaisista koirista on löydetty 1100-luvulta. Rodun alkuperä nivoutuu läheisesti yhteen kiinalaisten rotujen, kuten kiinanpalatsikoiran kanssa. Tiibet on aina elänyt eristettyä elämää, niinpä koirien alkuperän selvittäminen ei ole ollut mikään helppo tehtävä.

Kotimaassan tiibetinspanieli oli arvostettu luostareiden ja ylhäisön seurakoira. Se mitä ilmeisimmin on ollut sisäkoira, koska sen turkki on lyhyempi kuin serkkujensa, tiibetinterrierin ja lhasa apson. Tiibettiläiset koirat olivat pyhiä, niinpä niitä ei myyty, vaan koiria saatettiin lahjoittaa suurena suosion ja arvostuksen osoituksena.


Tiibetinspanieli on erittäin valpas rotu, niinpä sitä käytettiin myös vahtikoirana; nämä lepäsivät luostarin muureilla ja pitivät silmällä ympäröivää seutua. Kun näköpiiriin ilmaantui vieras, antoivat ne hälytyksen luostarin munkeille ja isoille koirille.
Tämä valppaus ja tarkkailuvietti on rodulle tyypillinen piirre tänäkin päivänä. Tiibetinspanieli hakeutuu yhä edelleen korkeille paikoille ja ikkunan ääreen, josta sen on helppo pitää silmällä ympäristöään. Pieniä tiibettiläisiä käytettiin myös jalkojen lämmittäjinä vuoteissa ja munkit pitivät niitä kaikkein pienikokoisimpia koiria leveissä hihoissaan lämmikkeenä.


Ensimmäiset tiibetinspanielit tuotiin Suomeen Englannista vuonna 1964. Tätä nykyä Suomen tiibetinspanielikanta on maailman suurin. Vuosittain rekisteröidään noin 500 uutta tiibetinspanielin pentua.

 Tiibetinspanielin rotumääritelmän tulkinta, mielenkiintoisesti ja erittäin selkeästi selitettynä.

Tiibetinspanielit ry
Tibetan Spaniel Network


Nepalilainen keittiö

Nepalilainen keittiö, joka tunnetaan myös Himalajan keittiönä, saa ainutlaatuisuutensa yhdistämällä kaksi alueellista kulinaarista perinnettä, intialaisen ja tiibetiläisen, omaksi kulinaariseksi kulttuurikseen. Makujen runsaus ja mausteiden monipuolisuus heijastaa Himalajan maantieteellistä ja väestöllistä monimuotoisuutta.
Suosittelen! Satkar - nepalilainen ravintola



Lähteinä käytetty kaikkia edellä mainittuja linkkejä, lukemiani artikkeleita ja kirjoja sekä mm. 

Wikipedia
Tibet Online TV
Free Tibet
Tiibetinfo
Tibet Online
Suomalais-tiibettiläinen kulttuuriseura



3 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Tiibet on kyllä mielenkiintoinen maa, olisi hyvä päästä joskus käymään, vielä kun se on edes etäisesti "entisensä". Free Tibet! Hieno rotu hienosta maasta tuo tipsukin kyllä, olen jostain syystä lämmennyt sille viime aikoina todella paljon :)

Mutta ei tuo perhosten kotimaa Belgiakaan huono ole, sieltä tulee Hercule Poirot ja maailman paras vaalea lager Stella Artois ;) Ja sinne ois lyhkäsempi matkakin kuin Tiibetiin.

HooPee kirjoitti...

Tiibet on yksi näistä alistetuista maista, jollainen Suomikin olisi voinut olla, vrt. Baltian maat, onneksemme olemme saaneet säilyttää itsenäisyytemme.
Tiibetinspanieli rotuna on ainakin Suomessa harmillisessa asemassa: suosittu rotu altistuu tehtailulle ja siitähän ei hyvä seuraa. Harmi.
En tiennytkään, että perhoskoirat tulevat Belgiasta, aina sitä oppii uutta. Minunkin silmääni ne ovat todella viehättäviä koiria. Henk.kohtaisesti en tosin tunne ainuttakaan.
Sen sijaan muistan, että joskus 70-80-luvulla vähemmistökansaan kuuluvat naiset alkoivat pitää koiria ja ne olivat järjestään kaikki perhoskoiria. Mikä lie villitys ollutkaan.
Tulee Belgiasta muutakin hyvää, mm. ranskanperunat...

Tiia kirjoitti...

Tuo suosion kasvu on kyllä surullinen asia, toivottavasti perhosilla ei ole tapahtumassa samaa. Kurjaa kyllä toivoa omaa rodulle täysin päinvastaista maineesta ja mammonasta, mutta eipä se nopea suosion kasvu ole tainut tehdä millekään rodulle muuta kuin huonoa.
Ja jos puhumme samasta vähemmistökansasta, niin ei se mieltymys mihkään ole kadonnut - entiset naapurit tarjosivat Hugosta pentuna rapeat 500 euroa :)