Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauralima. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kauralima. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Kirous?

Nyt ei enää mieleeni tule muuta kuin että meidät on Vilin kanssa kirottu. Joku on varmaan pistellyt neuloja VooDoo-nukkeen...

Kuin suuri ihme hävisivät Vilin kutinat aivan kertaheitolla noin 6 viikkoa sitten ja se on edelleenkin täysin käsittämätöntä. Olen siitä niin totaalisen onnellinen! Joku ei tätä onnea ilmeisestikään ole meille (=Vilille) suonut. Vilin närästysvaivat ovat nimittäin nykyään sitä luokkaa, että vetävät jo vertoja aikaisemmalle kutinalle ja sen vaikutuksesta elämänlaadun tasoon..
Kaksi autuaallisesti nukuttua yötä + Vili oli peräti yhden päivän oikein leikkisä ja iloinen kaveri, siinä nämä positiiviset uutiset ovatkin. Sitten valvottiin (taas) koko yö. En enää uskaltanut antaa Pepsidiä eikä siitä ole viime aikoina apua ollutkaan, päinvastoin. Syötin yöllä kauralimaa Vilille sillä seurauksella, että aamun koitteessa oksensi koko satsin matolle. Päivällä poika makasi taas jo onnesta soikeena selällään. 

Miksi nuo vatsavaivat ovat pahimmillaan juuri yöllä? Miksi ei joka yö, vaikka ruoka on samaa?

Kauraliman syöttämistä jatkan joka tapauksessa. Sen verran olen muuttanut systeemejä, että en siivilöi sitä ollenkaan, vaan annan sen olla kauravellinä, jota ujutan Vilille ruuan mukana, ensin ihan vähän ja sitten annosta lisäämällä. Ei siitä nyt ainakaan haittaa pitäisi oleman, paitsi jos kaura alkaa aiheuttamaan oireilua. Tähän mennessä ei perunakaan ole saanut aikaiseksi korvien töhnimistä eikä tassujen jyrsimistä, ainakaan vielä...

Vilin makoilu onnellisen oloisena rajoittuu valitettavasti vain harvoihin hetkiin vuorokaudessa. Valtaosan ajasta Vili vaeltaa levottomana, ruoka maistuu tänään huononlaisesti. Hädissäni annoin Vilille jopa puolikkaan Antepsin-tabletin, mutta ei sekään mitään onnea tuonut. Vilin häntä roikkuu alhaalla, se on huonon merkki. Mies oli sitä mieltä, että Vili tarvitsee kipulääkkeen?
Itse olen kyllästynyt tähän ikuiseen huoleen, väsynyt unen puutteesta, pettynyt, ahdistunut, neuvoton, ymmällä. En kestä katsella kipeää Viliä, ahdistaa, kun en osaa auttaa millään tavalla. Päivystykseen en Viliä halua viedä ellei ihan pakko ole. Pelkään, että oma lääkärikään ei keksi, millä tavalla Viliä pitäisi auttaa...

Jos ymmärsin oikein, eläinlääkäri ei vaikuttanut kovin innostuneelta kokeilemaan Vilille uusia närästyslääkkeitä, sanoi famotidiinin olevan vaikuttavana aineena ehdottomasti suositeltavin. Tutkiskelin Pepsidin ja Famotidin HEXALin eroja, vaikuttava aine niissä on molemmissa sama, mutta apuaineet ovat osittain toisistaan poikkeavia. Jos Vili on herkistynyt vain Pepsidin apuaineille, niin siinä tapauksessa voisi Famotidin HEXAL olla sopiva lääke vieläkin. Kaipa taas täytyy soitella sinne lekuriin...

*******

Välitän Sheriffeiltä saamaani infoa eteenpäin, eli alla olevassa englanninkielisessä linkissä on tietoa mm. SPOT-allergiatestistä, joka kertoo myös ruoka-aineallergiat. Ne tosin ovat vähän niin kuin "hatusta vedettyjä" eli ne kaikki pitää kuitenkin kokeilla ruokinnan kautta. Useat eläinlääkärit eivät suosittele tätä testiä juuri sen epävarmojen tulosten takia, toiset taas katsovat asiakkaan hyötyvän myös suuntaa antavista vastauksista.
Spectrum Labs

*******

Hyvää Isienpäivää!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Jatkoa edelliseen

Vilin vatsavaivojen hoidossa päädyttiin eläinlääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen toistaiseksi ehdottamiini luontaishoitoihin eli kotikonsteihin. Varsinaisia vatsahappolääkkeitä löytyy markkinoilta pilvin pimein ja niitä olisi kokeiltava, kunnes löytyy sopiva. Pepsid eli famotidiini on kuulemma ns. parhaasta päästä ja muut tulevat perässä. Moni valmiste kuuluu samaan lääkeryhmään kuin famotidiini, joten niitä ei sen vuoksi kannata kokeillakaan.
Gastriitin syistä puhuttaessa tuli ilmi, että kortisoni ei välttämättä ole se aiheuttaja, mutta ehkä myötävaikuttaja? Vilin saamat määrät ovat olleet vähäisiä ja oikein pahaa gastriittia hoidetaan jopa kortisonilla, jos muut keinot eivät auta. Gastriitin syitä ovat usein koiralle sopimattomat, vieraat valkuaisaineet, esim. viljat (kuivamuona!), punaiset lihat tai mikä tahansa muu valkuaisaine. Ne saavat elimistön erittämään enemmän vatsahappoja kuin hyvä olisi. Tuosta tuli oitis mieleeni kuivamuonien suuri viljaosuus. Viljahan ei ole koiran luontaista ravintoa varsinkaan siinä määrin kuin kuivamuonat niitä usein sisältävät. Ehkä kuivamuonalla ruokkiminen on yksi niistä syistä, että koirat nykyään sairastavat sankoin joukoin närästystä ja muita vatsavaivoja.

Päivän annos

Kotihoitona Vilille on nyt sitten kauralima. Neljänneslitraan (2,5 dl) vettä lisätään 2 rkl kaurahiutaleita, keitetään pehmeän samettiseksi, siivilöidään (tai ei), ja syötetään koiralle päivän mittaan joko sellaisenaan tai ruokaan sekoitettuna. Vili saa sitä nyt sitten lusikalla suuhun pitkin päivää. Nyt on meidän välit kovalla koetuksella, Vili ei tykkää ollenkaan moisesta toimenpiteestä...



Ravinnon pitää olla vähärasvaista sekä -viljaista. Toivotaan parasta. Gastriittikoiran vointia voi päätellä mm. koiran makuuasennoista, letkeästi selällään makaava musti ei pode vatsavaivoja. Satunnaista oksentelua eläinlääkäri ei pitänyt kovin pahana asiana, tärkeämpää oli, että koiralla säilyy ruokahalu.
Mahdollisena jatkotoimenpiteenä olisi sitten tähystys nukutuksineen ja koepaloineen. Toistaiseksi en suunnittele sellaista.
On tämäkin taas aikamoinen projekti! Kuinka olisikaan ihan kaikki hyvin, jos ei nyt tuo vatsa vaivaisi. Katkonaisia, jopa valvottuja öitä, uskonpuutetta, väsymystä, ahdistusta. Viliä käy sääliksi. Ehkä me selätetään tämäkin riesa ja pidetään peukkuja, että kutina pysyy poissa.

*******

Turkuseura on ottanut uuden painoksen tästä nostalgisesta pikkukirjasesta. Seura keräsi v. 2001 kirjoituskilpailun avulla Turun kaupunkimaisemaan liittyviä lapsuusmuistoja. Tämä julkaisu sisältää kirjoituskilpailun satoa. Lisäksi mukana on Allan T. Koskimiehen postuumi kertomus viime vuosisadan alusta. Professori Harri Andersson on kirjoittanut artikkelin lapsuuden kaupunkiympäristöistä. 
Tervetuloa muistojen seikkailumatkalle entisaikojen turkulaisille pihoille ja kaduille, kotiportaille ja puistoihin! 
Kuulemma aivan uusikin kirja lapsuusmuistoista on ilmestymässä tai jo ilmestynyt...