Iho-ongelmia

Ostoksilla apteekissa.
Pehmeä itsekiinnittyvä joustoside lemmikeille. Ei tartu kiinni ihoon tai karvoihin, mutta pysyy kuitenkin hyvin paikallaan. Side on helppo tarvittaessa katkaista käsin. Kestävä, pestävä tukiside. Hylkii vettä ja hikeä.






Hinta noin 5 euroa. Tämä on "no chew"-teippiä eli pahanmakuista, jotta koira tai kissa ei sitä nuolisi. Tavallistakin olisi ollut. Pakkauksesta löytyi huomautus, että teippi on valmistettu luonnonlatexista, joka saattaa joillekin aiheuttaa allergisen reaktion. Tuotetta on saatavana myös latexittomana. Toivottavasti Vilille ei tule ristiallergiareaktiota tästä teipistä. Luin omaa blogiani taaksepäin ja sieltäpä löytyi tietoa ristiallergioista.

* Latex
siitepölyt: pujo, timotei
ruoka: avocado, banaani, viikuna, peruna, selleri, kiwi, tomaatti, persikka, tattari
muu: limoviikuna ( = huonekasvi)

Mikä tämä on?

elokuussa 2011

heinäkuussa 2010   

Kuvasin sen jo viime kesänä, sitten se häipyi kuonosta ja unohdin koko asian. Nyt on samanlainen ilmestynyt samaan paikkaan. Se ei kai voi olla minkään elukan purema, koska sijaitsee tasan tarkkaan samassa paikassa.
Se ei ole tavallinen näppylä, se ei ole koholla muusta ihosta. Se ei kutia eikä mitenkään häiritse Viliä.

Tassut

oikea

vasen

Vili on ensimmäistä kertaa nuollut etutassujensa ranteet lähes karvattomiksi, vasemman jopa vereslihalle. Niistä oli vaikea saada kuvia, koska Vili ei tässä tilanteessa halua, että tutkiskelen niitä. Vilin asento oli sen verran kommervenkkinen, että oli pakko salamoida.
Eilen meni Vilin suuhun tämän kuukauden ensimmäinen kortisoniannos 2,5 mg. Tuohon ranteiden kaluamiseen oli pakko saada stoppi ja se todellakin onnistui. Eilen ja tänään ovat ranteet saaneet olla täysin rauhassa. No, jossitellaan nyt: onko se kortisonin ansiota vai onko tilanne rauhoittunut muusta syystä, sitä en tietenkään tiedä.

Allergiatesteistä minua alkoi eniten kiinnostamaan ihotestit. Niillä kuulemma selviää atooppiset allergeenit parhaiten. Allergiatesti ihotestinä  Toivottavasti ei tule enää niin pahaa tilannetta, että olisi pakko lääkitä Viliä kortisonilla, muuten testaus siirtyy ja siirtyy...

Vilin sekalaiset uutiset

Gastriittirintamalta sen verran tietoa, että jo joitakin päiviä Vili on saanut vain aamuin illoin Famotidin/Pepsid 10 mg, Antepsin on jätetty pois. Peräti viisi peräkkäistä hyvin nukuttua yötä ollaan vietetty, joten ainakin nyt tuo lääkitys tuntuu riittävän.
Ihmetyttää se, että tuota lääkettä on määrätty hiukan isommalle koiralle puolta pienempi annostus kuin Vilille. Voihan olla, että Vilin tilanne aikaisemmin on vaatinut suuremman annostuksen ja jatkossa voin sitten puolittaa tuon lääkkeen ja kokeilla, riittääkö se.
Vilin vatsa on ollut hiljainen nyt lääkityksen aikana, muutenhan se pitää sellaista mölyä ja mekastusta, että oksat pois!
Se tv-mainos, jossa "ripuli saa vatsasi soimaan epävireisesti" voisi olla juuri osuva kuvaus Vilin mölymahasta. Tosin Vilillä ei ole ripulia. Onneksi.

Vilin käpälät tai oikeammin anturakarvat ovat punertavia, Vili nuolee ja kirputtaa niitä aina silloin tällöin oikeinkin kiivaasti. Poika tietää varsin hyvin, että minä en siitä touhusta tykkää ollenkaan ja lopettaa yleensä, jos vain katseemme kohtaavat tai hiukan rykäisen. Tilanne ei kuitenkaan ole vielä huolestuttava, vaan jopa ehkä parempaan suuntaan menossa. Toivon ainakin niin.

Klikkaa lisätietoa tästä

Mikään kuningasajatus ei tietenkään ole ollut se juttu, että juuri nyt, kun on noita kutinoitakin jonkun verran, niin päätin silti antaa Vilille sitä purkkiruokaa, jota helmikuussa jo tilasin netistä. Luottamukseni siihen, että se ruoka sopii Vilille, on ollut suuri.

Vili aivan hullaantui, kun avasin ensimmäisen tölkin, ei malttanut edes ulos lähteä, kun tölkkiruuan ihana? tuoksu kiiri hänen nenuunsa. Olen antanut sitä sekoitettuna Vilin normaaliruokaan suhteessa 50/50 eikä meillä ole ikinä ennen nähty niin puhtaaksi nuoltuja ruokakippoja kuin nyt. Vili on saanut tätä sekoitusta nyt melkein viikon ajan ja tykkää siitä kovasti eikä vatsakaan ole siihen reagoinut mitenkään negatiivisesti.

Syy tähän tölkkiruuan käyttöönottoon on yksinkertaisesti se, että lampaan- ja heppalihan saaminen on aina niin kyseenalaista ja epävarmaa. Heppalihan saanti on pelkästään Vauhti-Raksun varassa ja jo kerran sattui niin, että se oli loppunut. Nyt onneksi äskettäin oli pääsiäinen ja marketeista on saanut ostettua luuttomia lampaanpaisteja melko kohtuuhinnalla eli 7,95 euroa/kg.
Haluan, että Vilillä on jotain varamuonaa kaapissa. Tämä tölkkiruoka vaikuttaa olevan ihan sopivaa ja tuoteseloste tuntuu pitävän paikkansa, ulkoisesti katsottunakin tämän tölkin sisältö on aika herkullisen näköistä. Haju ja maku ovat Vilin mieleen.

Tulipa ostettua kookosöljyä, ensimmäistä kertaa elämässäni. En ole kovinkaan syvällisesti ehtinyt perehtyä eri kookosöljyihin, mutta tämän ostin, koska se oli tarjouksessa, 5,85 euroa / 200 grammaa. Vili tykkää sen mausta ja olen nyt varovaisesti aloittanut sitä antamaan.  Ruohonjuuri

"Kookosöljy sisältää yli 90% raakoja, saturoituja rasvahappoja, jotka ovat harvinaisia ja tärkeitä rakennusaineita kehomme joka solulle. Nämä rasvahapot tukevat immunijärjestelmämme toimintaa, kilpirauhasta, hermostoa, ihon kuntoa ja tarjoavat myös nopeaa energiaa. Keskipitkäketjuiset rasvahapot kiihdyttävät aineenvaihduntaa ja tukevat sen vuoksi painon pudottamisessa. 

Keskipitkäketjuiset rasvahapot tunnetaan bakteereja, sieniä ja viruksia loitolla pitävistä ominaisuuksistaan ja kookosöljy onkin yksi parhaista rasvanlähteistä hiivaongelmista kärsivän ruokavaliossa. Kookosrasva muuttuu nestemäiseksi noin +25 asteen lämpötilassa ja pysyy oikein säilöttynä laadukkaana jopa useita vuosia. 
Huom! Säilytä kookosrasva huoneenlämmössä: viileässä, kuivassa ja valolta suojatussa paikassa."

Rapsua

Heti kun antibioottikuuri loppui, lisääntyi kutina. Vili jyrsii anturoitaan, ne punoittavat sen verran, että Betadinehuuhtelut otetaan käyttöön. Vili kirputtaa myös kylkiään ja lisäksi rapsuttaa perinteisellä tavalla itseään. Aamuöisin Viliä vaivaa myös joku asia, koska tulee herättelemään.

Taas tuntuu siltä, että huoletonta päivää ei meille taida olla luvassa milloinkaan.

Selasin nettiä ja sieltä löysin mainintoja, että antibioottikuurin jälkeen lisääntyvään hiivaan monet koirat reagoivat kutinalla. Yksikään aikaisempi koirani ei ole joutunut antibiootteja napsimaan eikä kai ihan perusterve koira kovin herkästi oireilekaan kuin nämä atooppiset tapaukset. Onneksi ei ole vielä tarvinnut tarttua kortisonipurkkiin.

Sen sijaan Vili saa nyt levätabletteja sekä Lacto Seven-maitohappobakteereita. Vitamiineja en nyt anna, koska nuo levätabletit sisältävät runsaasti kaikenlaisia ravinteita. Harmikseni joudun vielä toistaiseksi antamaan yöksi happosalpaajatabletin, jotta ne vatsan limakalvot toipuisivat.
Saapa nähdä, mitä tuleman pitää...

Missä mennään nyt?

"Meidän koiriemme allergiat ovat kuitenkin hyvin hallussa, koirat hyväkuntoisia. Netti on pullollaan paljon kaameampia tarinoita. Meillähän on helppoa."

Yritän pitää yllä olevaa lausetta mielessäni aina, kun tuntuu toivottomalta. Pitää olla kiitollinen, että oman koiran asiat ovat näinkin hyvin. Moni kroonisesti sairaan koiran omistaja vaihtaisi paikkaa kanssani, siitä olen aivan varma. Terve koira olisi ihana asia, mutta elämä ei ole toivekonsertti. Täällä tanssitaan sen musiikin mukaan, mitä milloinkin soitetaan. Ja onhan minulla ollut onni omistaa monta tervettä koiraa ennen Viliä. Kuinkahan minun ja Vilin olisikaan käynyt, jos koirieni järjestys olisi ollut käänteinen ja Vili vasta ensimmäinen koirani?

Vili aloitti taas syömisen. Jo eilen illalla maistui ruoka kahteen otteeseen ja tänäänkin on jo syöty. Tiedän Vilin pitävän noita paastoja noin 2-3 kertaa kuukaudessa, mutta joka kerta huolestun. Olisi kai jo aika ottaa ne paastotkin iisisti...

Vilin vointi on hyvä. Mitä nyt nenä vähän tuhisee, liekö nuhaa? Milloinkaan ei koirillani ole ollut nuhaa, mutta Vili saattaa olla tuon kortisonin  ja allergisuuden takia herkempi tartunnoille.
Korvia ei ole tarvinnut putsata muutamaan viikkoon lainkaan, eihän ne ihan vastasyntyneen puhtoiset ole, mutta eivät myöskään puhdistamisen tarpeessa.
Tassut ovat myös primakunnossa. Naamaansa hankaa tassuillaan silloin tällöin. Rapsutus on vähäistä, melkein olematonta, kiitos kortisonin.
Vilin turkki on ohentunut siitä, mitä se oli vielä viime vuoden lopulla. Varsinkin kyljistä se on hyvin ohut, "kiitos" kortisonin.
Henkinen vointi on hyvä, kävelee innokkaasti, nyt kun kesähelteistä on selvitty. Vili ilmiselvästi tykkää viileästä. Yöt nukkuu hyvin. Paino on pysynyt samassa eli on edelleenkin 8 kg.

Viime aikoina Vili on satunnaisesti oksennellut. Vatsa on ollut löysä myös satunnaisesti, varsinaista ripulia ei ole. Toivon näiden Vilille epätyypillisten oireiden johtuvan niistä kiinalaisista yrteistä ja niiden tarkoituksellisesta elimistön puhdistautumisprosessista. Minähän en niistä mitään ymmärrä, mutta nyt ei auta kuin luottaa niiden tehoon. Ei siinä voi hullummin käydä kuin eläinlääkärin vastaanotollakaan. Sielläkin on tapanani ollut luottaa, kun ei itsellä ole tarpeellista tietotaitoa.
Tuo yrttifirma on lähettänyt jo kyselyn, miten ne yrtit ovat Viliä auttaneet, mutta on vielä liian aikaista vastata siihen. Käyttäjillä on palautteiden perusteella kuitenkin ollut enimmäkseen positiivisia kokemuksia. Koin sen positiivisena, että kysellään lääkkeiden toimivuuden perään, eikä pelkästään myydä. Jatkossa aion hankkia sieltä myös matolääkityksen Vilille.

Minun tulee kuulemma varautua useamman kuukauden pituiseen jaksoon, ennen kuin kortisoni mahdollisesti olisi poissa käytöstä. Olisihan se hieno joululahja niin Vilille kuin meille ihmisillekin. Tai uudenvuodenlahja. Tai loppiaislahja...
Kasvisten vaihtamista puuroon ei suositella Vilille. Tattari saattaa aiheuttaa kutinaa, joten nyt sitä ei kannata kokeilla. Jatketaan rotaatiodieettiä kasvislisukkeen kanssa, kuten tähänkin asti. Se kasvisosuus Vilin kohdalla on pidettävä sangen pienenä, muuten jää ruoka lautaselle.

Lisää oljenkorrestamme

On ollut aika vaativaa perehtyä uusiin ruokintatottumuksiin. Ne täytyy jotenkin itse ensin sisäistää ja saada rutiiniksi kaikki ja sitten vielä, jos Vili suostuisi yhteistyöhön, niin kyllä se sitten sujuu.
Vili kun ei noista kasviksista paljon tykkää, niin hänelle täytyy sekoittaa kaikki hyvin sekaisin ja toivoa, että tottuu vähitellen niiden makuun.

Päätavoite on antaa lihat raakana, jos ei maistu, niitä voi kevyesti käyttää paistinpannun kautta houkuttelevan maun lisäämiseksi. Erilaisia luita pitää myös antaa. Vili onneksi tykkää luitten kaluamisesta, broilerinkauloja on syönyt jo kauemminkin. Vielä pitää hankkia erisorttisia luita, muidenkin lintujen siipiä ja kauloja ja muita järeämpiä lihaisia luita, liittyen tähän rotaatioon.
Hoitokoiran takia ei nyt kahteen viikkoon voi antaa Vilille luita jyrsittäviksi, koska Sindin vatsa ei siedä niitä. Nyt luiden korvikkeeksi Vili saa pestyä ja murskattua kananmunankuorta pieniä määriä ruokansa joukkoon kalsiumin saamisen varmistamiseksi. Vili kun ei saa sitä kalasta eikä kananmunasta sen allergisuutensa takia.
Luut tulee antaa aina tyhjään vatsaan. Vilin kohdalla se tarkoittaa päivän ensimmäistä ateriaa.
Eri lihalaatujen hankinnat ovat vielä kesken ja muutenkin tuntuu olevan hidas tämä alku.Vaan mikäs kiire tässä...

Vilille on suunniteltu pitkän tähtäimen projekti erilaisine vaiheineen. Se on tuo kortisoni, joka vaatii vaiheittaista etenemistä. Ensimmäinen päätavoite on kortisonin annostuksen vähentäminen ja siitä sitten pikkuhiljaa lopettaminen.
Ennen kuin ollaan niin pitkällä, pitäisi Vilin tämän uuden ravinnon avulla olla kutiamaton, tai ainakin siedettävässä kutinan vaiheessa, että kortisonin poisjättö voi onnistua.
Sitten kun kortisoni jätetään pois, alkaa saadun ohjeen mukainen Vilin elimistön puhdistaminen ja vahvistaminen oikein todenteolla. Siitä sitten enemmän, kunhan ollaan niin pitkällä.

Nyt näiden kasvisten ja marjojen antioksidanttien tarkoitus on auttaa Vilin immuuni- ja kortisonivaurioitunutta elimistöä. Elimistöön pitää saada lisää myös niitä hyviä bakteereita, ja siinä tarkoituksessa Vilille annetaan mahdollisimman monipuolista maitohappobakteeria.
Tarkoitus on antaa myös Naturamedian Multimix-monivitamiinijauhetta. Tärkeää on antaa luonnollisia vitamiineja, ei synteettisiä, sillä ne rasittavat omalla tavallaan elimistöä. Ihan terveelle ei ehkä sillä ole merkitystä, mutta Vilin kroppa on vielä heikoilla. Vitamiinit eivät saa myöskään sisältää ksylitolia eikä lisäainetta E 171.

Tassuja huuhdellaan omenaviinietikkavedellä. Suhde on 1 osa omenaviinietikkaa + 5 osaa vettä. Verestäviä, ihorikkoisia tassuja ei tietenkään saa huuhdella tällä seoksella, se kirveltää, ainoastaan ehjiä tassuja. Etikkavesi lievittää kutinaa ja sillä tavalla ennaltaehkäisee tassujen rikkinuolemista.

Tämä sepustus on tällaista kansanomaista, joku asiantuntija osaa selittää nämä samat asiat paljon hienommin, mutta minun ei auta muu kuin selittää ne niin kuin olen itse ymmärtänyt...

Elokuun syntilista

Kirjaanpa nyt tähän kaiken sen, mitä Vili on saanut syödäkseen ja sen seuraukset viimeisen kuukauden aikana. Nykytilanne tulikin tuossa jo edellä kerrottua.

9. elokuuta: naudanjauhelihaa --> vatsa sekaisin ja turvoksissa, oli levoton, paastosi pari päivää, ei kuitenkaan ripulia eikä oksentelua --> jauhelihan syöttäminen loppui tähän
13.-14. elokuuta: spaghettiorgiat, Vili sai pastaa molempina päivinä
15.8. aloitti runsaan raapimisen, pastan syöminen loppui tähän
17.8. tassut punaiset tolkuttomasta nuolemisesta

Loppukuusta on saanut joitain kertoja possunkylkeä, ns. kastikelihaa. Ettei vaan sattunut olemaan viljapossun lihaa?
Lisäksi joitakin kertoja 100% hevoskakkaroita, niitä kevyesti kypsennettyjä "lihapullia". Vili ei kylläkään niistä oikein tykkää.

Tästä eteenpäin on jouduttu antamaan kortisonia enemmän, jopa perättäisinä päivinä.

Huomaan, kuinka vaikeaa on kirjata tapahtumia loogisesti ja samalla selkeästi. On kuin en näkisi metsää puilta, kun näitä ravintoasioita ja niistä mahdollisesti johtuvia seurauksia yrittää saada jonkinmoiseen ruotuun.


Tämän päivän tilanne.

Vili antaa tassujensa olla täysin rauhassa. Ainakin minun silmiltäni...
Kaikki blogin tassukuvat on otettu ilman salamaa, vapisevin käsin, laatu sen mukainen.

PS. Lisätty "Vastauksia".

Uusi alku taas kerran

Nyt on pakko nostaa taas purjeet ja lähteä uuteen suuntaan. Turha tässä on murehtia, kuinka tyhmä taas olenkaan ollut, ei se miksikään siitä murehtimisesta muutu. Ehkä kaikki kokemus on kuitenkin tarpeellista, oppiihan kaikesta jotakin, joten ihan turhaan ei tätäkään polkua tallata.
Se aikaisempi "neuvonantaja" saa nyt jäädä unholaan. Hänen puoleensa minun tuli kääntyä uudestaan vasta, kun Vili pärjää ilman kortisonia. Toisaalta, ei hän mikään oppinut neuvonantaja ollutkaan, kokenut kylläkin.
Uutta tuulta purjeisiin lähdetään hakemaan nyt muualta. Toivotaan, että jonkinmoista apua löytyy ja ennenkaikkea tarvitsen taas uuden potkun takalistoon, että jaksan jatkaa. Ajatukseni ovat yhtenä sekamelskana tuolla nupissa, ihan kuin kaikki mapit olisi vedetty lattialle...




Tassut 23.8.2010

Vili on jättänyt tassunsa rauhaan (uskallankohan tätä tähän edes kirjoittaa). En huuhtele niitä nyt mitenkään säännöllisesti. Yritän saada niistä uuden kuvan huomenna. Tilanne tuntuu olevan nyt jonkin tasoisessa hallinnassa.

Kortisonia on saanut nyt seuraavasti:



Jos nyt jonkin aikaa annosteluna 'joka toinen päivä' olisi riittävä, niin ihan hyvä niin.

Jostain syystä epäilen vehnän osuutta tähän Vilin allergisuuden yhtäkkiseen aktivoitumiseen. Voisiko se olla ennemminkin nauta?

NEU sisältää sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä, mutta tämä NEUP, jota Vili nyt syö, on "perunapohjainen NEU ilman nautaa, kananmunaa ja ohraa".
Hevosdieetti on vielä tulevaisuuden yksi vaihtoehto. Ehkä.

Jostain (lattialle vedetystä mapista) bongasin sellaisenkin tiedon, että viljoille allergiselle koiralle ei suositella annettavaksi viljoilla ruokittua possua eikä kanaa. Päinvastoin olisin luullut, että nehän nyt ovatkin erityisen terveellisiä, kun ovat laadukasta rehua saaneet.

Samalla tuli taas mieleeni, että kalalle ja kananmunalle allerginen koira voisi olla myös kanalle allerginen tällä samalla periaatteella. Jos kanoille syötetään kalarehua, niin voiko se kala jotenkin vaikuttaa sitten vielä kananmunassa ja kananlihassa? Kommentissa minulle kyllä selitettiin, että ei kana kalaksi muutu, vaikka kalarehua söisikin, mutta mutta...

Se on syssy ny!

Vilin tassuja olen nyt muutamina päivinä huuhdellut kylmällä, laimennetulla tea-tree-vedellä. Kyllä on tujua tavaraa, yksi ainoa tippa litrassa vettä saa aikamoisen tuoksun aikaiseksi. Vili ei millään olisi halunnut työntää tassujaan siihen vesiastiaan. Homma hoidettiin silti ja nyt tassut ovat paremmassa kunnossa, Vili ei niitä ainakaan julkisesti jyrsi. Kiitos ei ole mitenkään ilman muuta tea-treen ansiota, tilanne saattaa rauhoittua jo muutenkin. Ehkä pitäisi kiittää kortisonia, jota on nyt mennyt neljänä päivänä peräkkäin...tänään ensimmäinen välipäivä taas. Tykkäsin tuosta tea-tree-huuhtelusta, jatkossa tulen käyttämään sitä Vilin tassuihin ja aika näyttää, onko se oikeasti hyödyllistä.


                                                                                                                                  HUOM.
Tea Tree-öljy on myrkyllistä koirille ja kissoille, sen annostelun tulee olla varovaista ja ohjeen mukaista eikä eläin saa nuolla sitä! Sitä saa käyttää ainoastaan ulkoisesti edellä mainituin varotoimin!


Tea-Tree-öljyn annostelu

Vilin tilanne on siis rauhoittumaan päin. Syytä en tiedä, kuten edellä jo kirjoitin. Ehkä poisjätetyistä ruoka-aineista, tai ehkä kortisonista? Niitä poistettuja ruokia on vehnä ja nauta, muita ei nyt muistu mieleen. Pääasia, että ollaan menossa parempaan suuntaan taas.

Yllätys yllätys, olen saanut Vilin syömään hiukan sitä voimamixiä! Muun ruuan joukossa, ei pelkästään, mutta hyvä näinkin. Ensi kertaa annoin nyt Vilille myös liotettuja kauraryynejä. Sujuvasti poika söi niitä muun ruuan joukossa. Ei ollenkaan hassumpi idea. Raakoja broilerin kauloja pilkottuna menee myös.
Maahanmuuttajakaupasta käytiin ostamassa yksi pakastekana (3,80e kg, Prismassa 5,30e kg) ja lisäksi luulin ostavani pakastettuja lampaan ydinluita, mutta kotona huomasin niiden olevan vasikansorkkia. Iso pussi. Periaatteesta en osta "eläinlasten" lihoja, mutta nyt niitä sitten tuli epähuomiossa. Pah.

Voi että, miten minua inhottaa noiden raakojen lihojen käsitteleminen, minulla on aina ollut voimakas inho niihin. Muistan silloin joskus, kun kaupoista sai ostaa kurkunpäitä koirille, hyi, miten inhottavia nekin olivat! Nykyään niitä ei myydä enää kai ollenkaan, jauhavat vissiin koiranruokien joukkoon tunnistamattomaksi pöperöksi.
Aikoinaan, kun asuin joitakin vuosia Välimeren rannalla, niin silloin en meinannut keksiä, mitä koiralle syöttäisin. Siellä pikkukaupungissa ei ollut lemmikkikoiria tuskin kenelläkään, joillakin oli metsästyskoira tai vahtikoira. Päädyin sitten kerjäämään lihakaupoista "jätteitä" ja sain aina vain kanojen keltaisia jalkoja ja kokonaisia katkaistuja päitä. Voi kuinka inhosin niitä, mutta niillä oli pakko ruokkia koira.

Niinpä, mitäpä sitä ei tekisi oman rakkaan koiransa parhaaksi.

Tervetuloa elokuu

Onneksi helteet ovat nyt mennyttä elämää! Ei tämmöinen suomalainen ihminen ja tiibettiläinen koira ole luotu helteitä kestämään. Mieluummin kylmä sää ja peiton alle, kumpikin.

Vili on täysin kyllästynyt tuohon poropuuroon (Poro-Mix), se jää aina viimeiseksi hätävaraksi. Raa'at saksanhirvipalaset herkkuina annettuina tulevat myös paluupostissa matolle. Nyt ollaan siirrytty siis kauemmaksi barffaamisesta, Vili saa herkkuvälipalansa täst'edes kypsennettyinä. Onkohan tuo poropuuron tattari niin tuhtia vatsalle, että aiheuttaa tällaista raa'an lihan hylkimistä?

Muuten elellään ihan rauhaisesti, nautiskellaan Suomen suveen sopivista kesäilmoista. Oikean tassun ranteen nuoleminen on Vilille edelleen mieleistä puuhaa, valitettavasti, mutta ei mitään huolestuttavaa muuten.
Olen nyt ottanut tavaksi pyyhkäistä Vilin ulkoilun jälkeen nihkeällä pyyheliinalla mahdollisen siitepölyn aiheuttaman ärsytyksen minimoiseksi. Voi olla ihan turhaa hommaa, mutta eihän se maksa kuin vaivan.

Mietin, että olisiko mitään järkeä antaa koiran tassuille öljyhoitoa? Niin kuin ihmisten hiuksille on olemassa. Tassun mentävään astiaan jotain laadukasta öljyä ja tassuja huljutettaisiin siinä yksi kerrallaan. Sitten pestäisiin pois. Kaikki öljy ei lähde edes pesemällä tassuista, joten siitä jäisi öljykerros anturoihin.
Saattaa olla kuolleena syntynyt idea...

Kortisonia menee nyt 2,5 mg joka 3. päivä. Pitäisi kai sopeutua tilanteeseen eikä pyristellä vastaan...

Tassunhoitoa

Vilin tassut punoittavat aina välillä. Olen pohtinut, mikä olisi se paras keino hoitaa niitä. Tietenkin Vilin tapauksessa hoitoa täytyy tulla ensisijaisesti sisältä päin eli ruuan pitäisi olla sellaista, joka ei aiheuta tassujen punoitusta. Helpotusta pitää lisäksi tietenkin antaa myös ulkoa päin.
Jos tassut ovat ärsyyntyneet pelkästään ulkoisesta syystä, kuvittelen niiden hoitamisen silloin olevan helpompaa.

Suolavesihuuhtelu
Tietämäni mukaan suolavesi on desinfioivaa ja erittäin hyvää iholle. Ihmisille myös! Akneihon hoidossa kuulemma se on vertaansa vailla. Itse olen käyttänyt suhdetta yksi litra vettä ja yksi ruokalusikallinen suolaa. Ei tarvitse huuhtoa iholta pois.


Mäntysuopahuuhtelu
Mäntysuopa on myös kuulemma aseptista ja desinfioivaa ja erittäin hyvää varsinkin hiivatassuille. se on emäksinen aine ja sen pH on noin 10.
Loraus mäntysuopaa pesuveteen, sitten huuhtelu ja kuivaus.





Betadinekäsittely
Minulle on edelleen epäselvää, miten tämän Betadinen kanssa toimitaan. Sitä pitäisi kai sivellä anturoitten väliin ja antaa kuivua. Entä sitten? Koira kai aloittaa nuolemaan sitä pois ja se ei varman ole kovin terveellistä.





Lääkkeet , apteekista saatavat, tassujen hoitoon
Niistä ei itselläni ole lainkaan kokemusta. Vierastan sitä, että jätän tassuihin koiran nuoltavaksi lääkeaineita. Kauluria en halua koirallani käyttää kuin äärimmäisessä tapauksessa. Kuvittelen sen olevan sietämätöntä, jos kovasti kutiaa eikä pääse sitä edes nuolemalla lievittämään. Ainakaan omalle kohdalleni en haluaisi sellaista tilannetta. Jos kutisee, niin täytyy raapia...

Muut hoitoaineet
Löysin uuden PROB-hoitosarjan, valmistaja Ekholm Nordic. Kokemusta siitä ei vielä ole, mutta kuulostaa sangen mielenkiintoiselta:
PROB öljy toimii myös moniin iho-ongelmiin kuten sieni-ihottumiin, tulehduksiin ym. Koirien tassuongelmat häviävät noin viikossa. Haavat paranevat tavallisesti muutamassa päivässä.
Käytetään myös koirien furunkuloosi- ja hotspot oireiden lieventämiseen.
PROB Voide on lääkitsevä ja pehmentävä, monikäyttöinen, ei kirvele haavoissa,pehmittää nopeasti ihon, tassut jne. Rauhoittaa myös kutisevan ärtyneen ihon. Super Voide sisältää aloeveraa. Käytetään vaikeissa tapauksissa ja hoidon alussa.
PROB-tuotteet ovat rekisteröity EU:ssa eläinlääkärituotteiden alle, mutta ne eivät ole lääkkeitä, vaan myrkyttömiä luonnontuotteita.


Tummeli. Se on se voide, jota joskus laitan Vilin anturoihin, se imeytyy nopeasti ja on hajutonta, desinfioivaa ja eläimille tarkoitettua. Olen huomannut, että tuubissa myytävän Tummelin tuoteseloste on erilainen kuin purkissa myytävän Tummelin. Itse osta aina sen purkin.

Se on iso purkki, säilyy kuitenkin hyvin ja sitä voi käyttää koko perhe ihonhoitoon.

Oma suosikkitapani tassunhoitoon on pelkkä vesipesu. Käytän haaleaa tai jopa viileää vettä. En edes kuivaa föönillä vaan pelkästään pehmeällä pyyheliinalla. Uskon, että liika hoitaminen on pahasta ja saa koiran vain entistä innokkaammin nuolemaan anturoitaan.

Tassunhoitoa on myös kynsien leikkaaminen. Vilin kynsiä ei kesällä tarvitse paljon lyhentää, mutta talvella ne kasvavat nopsaan.
Meillä on käytössä kahdet erilaiset leikkurit. Molemmat käteviä.


Millers Forge USAlaiset erittäin laadukkaat ja koko koiraniän kestävät leikkurit


Tavalliset ihmisille tarkoitetut kynsileikkurit



Tämmöiset purnukat löytyvät meiltä myös Vilin anturoiden hoitoon. Ylempänä olevaa käyttää emäntäkin joskus. Näitä käytetään oikeastaan vain talvella.

Päivä kerrallaan

Tänään on välipäivä. Kortisonia Vili saa nyt sen yhden neljännesosatabletin joka toinen päivä. Se on kaiketi kiikunkaakun annostus, ei vie ihan kaikkea kutinaa pois, mutta sentään noin 95%. Vili on virkeämpi tällä pienellä annoksella ja on myös etu huomata sen kutinan määrä. Isommalla annoksella kutina häviää tyystin ja siinä ollaan sitten harhakuvitelmassa, että mitään kutinoita ei olekaan.
Voi olla, että tämä annostus pitkällä tähtäimellä on liian alhainen. Ainakin siinä tapauksessa, jos Vilin kutinat lisääntyisivät yhtäkkiä, niin silloin pitäisi nostaa annostasta.

Luin tämän päiväisestä sanomalehdestä lauseenosan "rokote luo pitkäaikaisia muutoksia immuunijärjestelmään". Koskien kylläkin ihmisrokotteita, mutta kai se toimintatapa on sama kaikilla elävillä olioilla. Johtuvatko nykypäivänä niin yleiset allergiat sittenkin enemmän noista rokotuksista kuin ruuasta ja ympäristöstä?
Niin koirille kuin ihmislapsillekin annetaan nykyään valtava määrä erilaisia rokotuksia ja uusia tehtaillaan koko ajan lisää. Rokotetaan sellaisiakin sairauksia vastaan, jotka ovat helposti hoidettavia eivätkä ollenkaan hengenvaarallisia. Mitä tavallinen tallaaja tietää näistä kaikista rokotteista ja niiden vaikutuksista? Ei yhtään mitään.

Vilin tassujen anturoiden välit punoittavat hieman, Vili ei kylläkään jyrsi niitä juuri ollenkaan. Ostin kuitenkin varalle jo pullon Mäntysuopaa. Luin jostain, että loraus sitä pesuvedessä sopii tassujen puhdistukseen oikein hyvin. Lopetin suolavesihuuhtelut, huuhdon toistaiseksi vain vedellä, jos on tarve.

Mitähän Vili tekee öisin? Raapiiko? Pureeko tassujaan? Aamuiset ihotarkastukset eivät ole kuitenkaan tuoneet mitään huolestuttavaa esille.

Huhtikuu 2010 jatkoa...

Aloitin antamaan Vilille Nutrolin® Ravintoöljyä, siinä ei ole kalaöljyä, vaan on kasvispohjainen. Se on melko kallis tuote, edullisimman sitä voi tilata valmistajalta suoraan. Toivon tämän tuotteen vahvistavan Vilin ihoa, kuulemma on hyvää atoopikoille. Vili kun on taas alkanut hiukan rapsuttelemaan...

Ruokalistaan tuli myös lisäyksiä:
* NEUfrau Oy:n NEU AK, kanaa ja perunaa, ns. allergiaversio
* Lemmikki Oy:n Oscar Popcorn, herkkupaloiksi
"99 % pitkäjyväistä riisiä, 1 % siipikarjan maksaa. Rasvaa alle 1 %. Ei sisällä keinotekoisia väri- eikä säilöntäaineita. Gluteeniton ja sokeriton."

Huhtikuun 25. päivä löysin Vililtä muutaman täin! Toisaalta olin onnessani, jospa ei kutina johtuisikaan rokotusreaktiosta eikä mistään ruuasta, vaan täistä. Toisaalta surin sitä, että taas täytyy jotain myrkkyä antaa allergiselle koiralle. Vilin immuunisysteemi oli jo valmiiksi häiriintynyt ja elimistön oli nyt tarkoitus muodostaa vasta-aineita niihin sairauksiin, joihin se oli rokotuksen saanut. Nyt yksi rasite lisää.
Niinpä Vili sai Frontline-loishäädön niskaansa. Pelkäsin allergista reaktiota, koska Vili oli jo kaksi kertaa saanut tuon täihäädön eli olisi voinut allergisoitua sille.
Onneksi en huomannut mitään erikoista, paitsi, että Vili hiukan alkoi taas raapimaan.

Huhtikuun 30. päivä huomasin Vilin jyrsivän tassujaan, ja ne alkoivat punottamaan. Taas kerran. Tassuhuuhtelua Betadinella muutamana iltana ja sitten tassut näytti taas paremmilta.

Näillä eväillä selvittiin huhtikuun loppuun.

Tassut keväällä 2010

Näin kauniisti on karva taas kasvanut Vilin melkein luuhun asti kaluttuihin takatassuihin. Nykyään tarkastan Vilin kaikki tassut lähes päivittäin, ettei vaan yön hiljaisuudessa poika ole aloittanut taas tassujen jyrsimistä...

Syyskuu II 2009

Opiskelin ahkerasti tuoteselostuksia ja valmistusaineita, netti oli ahkerassa käytössä. Ei sitä tavallinen pulliainen ymmärräkään, mitä kaikkea hienojen sanojen taakse kätkeytyy, onko aineosa eläintä, mitä eläintä, lisäaine kenties, hyödyllinen, turha, vaarallinen?. Yllättäviä löytöjä, esim. ruoka, jota mainostetaan "ankkaa + riisiä", sisältääkin ankkaa vain 6%, loput on kanaa ym. lihoja. Käsittämätöntä kuluttajan harhaan johtamista.

Tassuja hoidettiin edelleenkin päivittäin 12.9. asti. Tältä ne näyttivät kuun puolivälissä. Olin tyytyväinen. Rapsutteli kuitenkin itseään vaihtelevasti.




Kirjasin muistiin kaiken ruuan, mitä Vilille annoin. Keksin omasta päästäni kirjaamistavat, kukaan muu ei niistä olisi saanutkaan mitään selvää. Kätevää olisi ollut joku valmis pohja, myöhemmin löysinkin sellaisen netistä.
Koko ruokaremontti oli täydellistä hakuammuntaa, mutta paremman tiedon puutteessa ajattelin kokeilla onneani.

Kala-aterian jälkeen runsasta raapimista. Kokeilin myös silakkaa, ajattelin, että merikala on eri kala kuin kasvatettu. Raapimista siitäkin. Päätin kokeilla kalaa vielä myöhemmin, tuntui, että se on pahasta, mutta halusin saada enemmän varmuutta. Vili nimittäin pitää kalasta erityisen paljon.
Vehnä ei aiheuttanut mitään erityisen huomattavaa, joten se palautettiin ruokalistalle. Vili rakastaa myös spaghettia yli kaiken.
Kananmunaa ei kokeiltu ollenkaan, koska kanoja ehkä syötetään kalajauholla, ja tiedon löytyminen asiasta oli ihan toivotonta. Siis kananmuna jätettiin vielä toistaiseksi kiellettyjen listalle.

Näin sujui syyskuu, koko ajan parempaan suuntaan. Luulin, että asia on nyt loppuunkäsitelty.

Elokuu 2009

Kerran viikossa minulla oli tapana kammata Vilin komea turkki ja tutkiskella korvat ym. Sitten kuun puolivälissä huomasin takajalkojen "kantapäät" kalutuiksi, juuri ne samat kohdat, joissa Vilillä oli ruvet pikkupentuna! Lisäksi etutassutkin olivat tulehtuneet! Kauhistuin.



En ollut huomannut Vilin pureskelevan tassujaan, hiljaista touhua se onkin ja todennäköisesti sängyn alla ja öisin on ollut rauha kaluta tassuja.


Sitten aloitin tiedon hakemisen. Kirjoitin kasvattajalle kysellen mahdollisia neuvoja. Turhaan. Vastausta ei tullut. Kirjoitin Vilin isän kasvattajalle, jos hänellä olisi edes jotain kokemusta jaettavaksi. Turhaan.
Maalaisjärki oli pakko ottaa käyttöön ja netti siihen jatkoksi.

Vili sai loishäädön ja matokuurin varmuuden vuoksi. Tassuja liotettiin jokaisen ulkoilun jälkeen suolavedessä (1 tl suolaa + 1 litra vettä). Jonkin ajan kuluttua hoksasin ruveta aamuin illoin liottamaan tassuja Betadinevedessä. Satunnaisesti rasvasin takajalkoja Tummelilla.

Ruokaremontti alkoi. Koska elokuun alussa Vili sai erityisen usein, päivittäin kalaa syödäkseen, päättelin, että se olisi voinut olla iho-ongelmien laukaisija. Kala pois ruokalistalta!
Kokeilin eliminaatiodieettiä perinteisellä tavalla. Valmistin riisiä ja jauhelihaa. Vili ei tykännyt ollenkaan. Niin ei voinut rakas Vilini elää, kyllä ruuan täytyy olla maistuvaa, koirallekin!

Piti keksiä uudet suunnitelmat. Onneksi jalkakylvyt alkoivat tuottamaan tulosta.