torstai 2. syyskuuta 2010

Se on syssy ny!


Vilin tassuja olen nyt muutamina päivinä huuhdellut kylmällä, laimennetulla tea-tree-vedellä. Kyllä on tujua tavaraa, yksi ainoa tippa litrassa vettä saa aikamoisen tuoksun aikaiseksi. Vili ei millään olisi halunnut työntää tassujaan siihen vesiastiaan. Homma hoidettiin silti ja nyt tassut ovat paremmassa kunnossa, Vili ei niitä ainakaan julkisesti jyrsi. Kiitos ei ole mitenkään ilman muuta tea-treen ansiota, tilanne saattaa rauhoittua jo muutenkin. Ehkä pitäisi kiittää kortisonia, jota on nyt mennyt neljänä päivänä peräkkäin...tänään ensimmäinen välipäivä taas. Tykkäsin tuosta tea-tree-huuhtelusta, jatkossa tulen käyttämään sitä Vilin tassuihin ja aika näyttää, onko se oikeasti hyödyllistä.


                                                                                                                                  HUOM.
Tea Tree-öljy on myrkyllistä koirille ja kissoille, sen annostelun tulee olla varovaista ja ohjeen mukaista eikä eläin saa nuolla sitä! Sitä saa käyttää ainoastaan ulkoisesti edellä mainituin varotoimin!


Tea-Tree-öljyn annostelu

Vilin tilanne on siis rauhoittumaan päin. Syytä en tiedä, kuten edellä jo kirjoitin. Ehkä poisjätetyistä ruoka-aineista, tai ehkä kortisonista? Niitä poistettuja ruokia on vehnä ja nauta, muita ei nyt muistu mieleen. Pääasia, että ollaan menossa parempaan suuntaan taas.

Yllätys yllätys, olen saanut Vilin syömään hiukan sitä voimamixiä! Muun ruuan joukossa, ei pelkästään, mutta hyvä näinkin. Ensi kertaa annoin nyt Vilille myös liotettuja kauraryynejä. Sujuvasti poika söi niitä muun ruuan joukossa. Ei ollenkaan hassumpi idea. Raakoja broilerin kauloja pilkottuna menee myös.
Maahanmuuttajakaupasta käytiin ostamassa yksi pakastekana (3,80e kg, Prismassa 5,30e kg) ja lisäksi luulin ostavani pakastettuja lampaan ydinluita, mutta kotona huomasin niiden olevan vasikansorkkia. Iso pussi. Periaatteesta en osta "eläinlasten" lihoja, mutta nyt niitä sitten tuli epähuomiossa. Pah.

Voi että, miten minua inhottaa noiden raakojen lihojen käsitteleminen, minulla on aina ollut voimakas inho niihin. Muistan silloin joskus, kun kaupoista sai ostaa kurkunpäitä koirille, hyi, miten inhottavia nekin olivat! Nykyään niitä ei myydä enää kai ollenkaan, jauhavat vissiin koiranruokien joukkoon tunnistamattomaksi pöperöksi.
Aikoinaan, kun asuin joitakin vuosia Välimeren rannalla, niin silloin en meinannut keksiä, mitä koiralle syöttäisin. Siellä pikkukaupungissa ei ollut lemmikkikoiria tuskin kenelläkään, joillakin oli metsästyskoira tai vahtikoira. Päädyin sitten kerjäämään lihakaupoista "jätteitä" ja sain aina vain kanojen keltaisia jalkoja ja kokonaisia katkaistuja päitä. Voi kuinka inhosin niitä, mutta niillä oli pakko ruokkia koira.

Niinpä, mitäpä sitä ei tekisi oman rakkaan koiransa parhaaksi.

Ei kommentteja: