Eilinen ruoka-annos saatiin perille kädestä syöttämällä. Eipä olla sellaista aikaisemmin tehtykään, nyt kokeilin ja poika söi mielellään. Itse kupista ei kuitenkaan kelvannut.
Yö sujuikin sitten valvoen. Vili piti hereillä lähes koko yön. Pääsi jopa pissalenkille joskus kolmen aikoihin, kaiken varalta. Oli levoton, tunki sänkyyn, raapi lakanoita, lepäsi sängyssä vierellä, mikä ei ole tyypillistä Vilille. Nuoli niskaa ja naamaa, siis ei omaansa. Tulkitsin levottoman yön niin, että Vili oli nälkäinen.
Aamulla Vili sai yhden broilerinkaulan, jonka söikin innolla. Pari tuntia sen jälkeen oksensi taas, tällä kertaa ne saksanhirvipalaset, jotka oli saanut broilerinkaulan jälkeen. Nyt iltapäivällä sai ruuakseen karitsanlihaa ja hernesosetta (hernekeitosta eroteltua).
Tuo oksentelu ja nirsous eivät ole kumpikaan mukavia asioita. Vili ei ole mikään kova oksentelija, joten tämä on sangen poikkeuksellista: on oksentanut neljä kertaa viikon aikana.
Tuskin on kysymys mistään puhdistusprosessista, vai onko, ollaanhan tätä ruokavaliota noudatettu nyt vasta viikon verran.
3 kommenttia:
Mitäpäs jos jauhaisit niin broilerinkaulat kuin muunkin lihan? Voi olla ettei Vilin massu tottumattomana oikein sulata lihapaloja. Koirat tuppaavat olemaan hotkijoita, jotka ahmaisevat lihapalat pureksimatta sen kummemmin. Kyllähän itsellekin, jos tulee syödyksi jotain vaikeammin sulavaa, tulee raskas olo ja ehkä vähän oksukin olo.
Tai sitten pitää vain tyytyä kypsentämään se liha, vaikka barffi-tyyli siitä sitten häviääkin ja puolet ideasta. Vili voi varmasti hyvin vaikka liha olisikin kypsennettyä, kun muu ravinto ja se kokonaisuus ylipäätään on terveellinen. Kasvissoseet rikottuina eli mössättynä ovat aika helposti sulavaa ruokaa koirallekin, en uskoisi niiden oksuttavan tai vaikeuttavan ruuan sulatusta. Enemmän sen uskoisi johtuvan juuri lihasta.
Voi näitä meidän urbaaniotuksia,kauas ovat joutuneet koiran susiajoista. Ja voihan olla, että kroppa myös puhdistaa itseään. Sen varmaan saisit selville kysymällä siltä terapeutilta.
Kyllä tämä vielä tästä suttaantuu, alku voi olla harmillisen hankalaa ja itsellä ja koirallakin sellainen takapakki-olo koko ajan. Eiköhän se kuitenkin helpota. Ainakin jos pikkuisen helpottaa sitä lihan puolta kypsennyksellä.
Maija,
Vili on syönyt hyvällä menestyksellä noita broilerinkauloja jo aika kauan. En anna niitä kokonaisena, vaan pilkon puutarhasaksilla pieniksi palasiksi heti vielä jäätyneenä, siten homma sujuu parhaiten.
Oksentelua voi aiheuttaa esim. paprika, joka meillä on porkkanan parina.
Eihän kaikkien ihmistenkään mahat kaikkea kestä, yksilöllistä se ruuan sietäminen on.
En ole onnekseni barffauksen (enkä minkään muunkaan) fanaattinen kannattaja, tavoite on vain ja ainoastaan koiran hyvinvointi eikä minkään suuntauksen fanittaminen.
Eiköhän kaikki koiranomistajat ajattele näin, toivottavasti...
Totta. Paprika on aikas vahva tuote, en ole sitä Essille kokeillutkaan ihan jonkun parina.
Tunnen monta barffaajaa ja pakko on myöntää ettei heidän koiransa ole sairastaneet murto-osaakaan siitä mitä Essi. Voi olla, että johtuu siitä. kun ovat olleet pennusta asti barffaajia. En kyllä itsekään kannata fanaattisesti mitään suuntausta vaan pyrin siihen mikä koiralle tuntuu olevan parasta kaikin puolin. Joku pääsee hyvään tasoon yhdellä keinolla, joku jollain toisella sillä koirathan ovat mitä suurimmassa määrin yksilöitä. "Yhen kaunis ei oo jokkaisen kaunis" sanoo sananlasku ja oikeassa on.
Jotain taikaa luonnonmukaisessa ruokinnassa on, koskapa sitä noudattavat koirat ovat terveempiä, näin se vaan on.
Mutta eiköhän tässä päästä hyvään lopputulokseen niin Vilin kuin Essinkin kanssa, kun meillä kummallakin on se paras motiivi ajamassa asiaa; koiralle hyvä terveys ja hyvä elämänlaatu sitä kautta. Antaahan se meillekin siinä samalla paljon.
Hellyyttävän suloinen muuten tuo Vilin päälaki tuossa Takkuilua-tekstissä. Olen ihan heikko ns. pehmokuvien suhteen mitä koiriin tulee ja pieniin lapsiin. Niissä on jotain niin herkkää, puhdasta ja viatonta. Herkempää kuin aikuisen maailmassa.
Lähetä kommentti