torstai 16. syyskuuta 2010

Uusin eväin

Nyt olen saanut hankittua jo joitakin eri lihalaatuja pakkaseen.

* broilerin lihaa, kauloja, ja maksaa
* karitsaa (voihan surku)
* naudanmahaa
* hevosen lihaa ja luita
* possun lihaa ja kieltä

Lisäksi pahan päivän varalle ostin muutaman paketin sopivaksi katsomiani valmisaterioita
* Kana-ateria
* Inkiväärikana
* Marjapossu

Tulen täydentämään varastoja vähitellen, sitä mukaa, kuin löydän niitä. Pitäisi hankkia kaniinia (!), ankkaa, kalkkunaa, riistaa jne.

Luulisi, että täältä Suomen vanhasta pääkaupungista löytyisi helposti kaikkea, vaan totuus on toisenlainen. Turhauttavaa kiertelyä ympäri kaupunkia, vieläpä vesisateessa, se saa jo kenet tahansa hiukan tuohtumaan. Jopa kauppahalli oli pettymys tai sitten en osaa etsiä enkä löytää. Onneksi Vili on pieni koira, sille raaskii ostaa ihan ihmisten lihojakin.
Eläinruokakauppa toi myös pettymyksen, myyjän asiantuntemus oli pöytälaatikkotasoa ja myynti-intokin oli rajallinen, joutuihan hän keskeyttämään takiani henk.kohtaisen puhelunsa. Ja sitä ei oota, sitä tarjottiin muissakin kaupoissa. Ns. terveyskaupan löytyminenkin tuntui olevan kiven alla, ne jotka muistin entuudestaan, ovat lopettaneet tai muuttaneet. Nehän ovatkin nykyään nimeltään luontaistuoteliikkeitä. Puhelinluettelon keltaiset sivutkaan eivät paljon apua suoneet. Pitääkö alkaa tilaamaan kaikki nettikaupoista?

Vili on nyt jo hiukan oppinut syömään soseita, alkuun sai ihan vähän ja nyt suurennan hiukan annosta päivittäin. Hoksasin, että Vili syö vaikka pieniä kiviä, kunhan se tarjoillaan hoitokoira Sindin pesuvadin kokoisesta ruokakulhosta. Ihan tarpeellinen hoksaus tässä vaiheessa uusien makuelämysten opettelemisessa!

Hoitokoira saa syödäkseen kaikki ne ruuat pakkasesta, joita Vili ei huoli eikä muutenkaan enää saa. Sekoitan puoliksi nappuloiden kanssa ja sitten varmuuden vuoksi vielä Tehobaktia, ettei uudet ruuat sekoita Sindin mahaa.

Kyllä ne ihmiset pääsevät helpolla, jotka lappavat koiransa kuppiin vain nappuloita! En ollenkaan ihmettele kuivaruuan suosiota. Vaan en kyllä haluasi olla sellaisen perheen koira...
Luonnonmukaisen ruuan antaminen koiralleen vaatii ponnisteluja, perehtymistä ja organisaatiota, sen jälkeen siitä tulee rutiinia, niin kuin mistä tahansa toistuvasta tekemisestä. Totuttujen tapojen muuttaminen on se työläin osa koko hommassa. Opetella uudet rutiinit. Ihminen, tapojensa orja, niinhän sanotaan.
Olen todella onnellinen siitäkin, että Vilille ei tarvitse ostaa kaupasta tuliaisia puruluiden tai muiden kaupallisten herkkujen muodossa. Ihminen itse jää sellaiseen koukkuun, että aina pitäisi muistaa tuoda koiralle "namia" ja koirahan koukuttuu myös, kerjää ja mamma antaa. Ja kaikki ihan turhaa suolen täytettä! Ja täysin turhaa rahan menoa!

Minulla on muistilappuja keittiössä, seurantalistoja ja vaikka mitä muistinvirkistämistä, onhan tämä mielenkiintoista, toden totta!
Vilin vointi on nyt hyvä, tassut ok, en ole niitä edes huuhdellut vähään aikaan, rapsuttelu on minimissään, silmät ja korvat ovat ok. Taas pelkään kirjata tähän positiivisia huomioita, niin usein tilanne on heti kohta muuttunut päinvastaiseksi... Isäntä, joka vastaa enimmäkseen Vilin ulkoilusta, on ollut jo huolissaan, koska Vili kakkaa niin vähän ja harvoin nykyään. Vielä viime viikolla kakkasi lähes joka ulkoilukerralla.

Kortisoninjakelussa on päästy taas vaiheeseen "j.3.pv" eli joka kolmas päivä = kaksi lääkkeetöntä välipäivää.

6 kommenttia:

Jemima kirjoitti...

Lueskelin hieman alempana olevia kommentteja noista viljoista ja kuinka luontaishoitajien neuvot ovat niin eriäviä. Olen paljon pohtinut näitä mystisiä viljoja viime aikoina, tietysti siitä syystä että Fionan ruokavaliosta yli puolet koostuu niistä.

On hassua, että ihmisille viljat ovat terveellisiä suolen toiminnalle ja koirille ilmeisesti ainakaan gluteenia sisältävät eivät ole. On uskomatonta miten eri "asiantuntijat" voivat olla niin eri mieltä mitä tulee koiran ruokintaan. Niin kummallista ettei tätä ole tutkittu ilmeisesti lainkaan?!

Eri ruokintamuotojen asiantuntijoiden väittely olisi todennäköisesti hyvin kiinnostavaa kuultavaa.

Voi tietysti osaksi olla, että teille neuvottiin viljaton toisin kuin Creekin ja minun koirilleni, kun meillä kyse oli ruoansulatusongelmista.

Fionan kohdalla jos tämä käytännössä täysin viljallinen ruokavalio ei tuota tulosta niin seuraava kokeilu on täysin viljaton.

Mielenkiintoista seurata miten Vilin vointi sujuu tästä eteenpäin! Toivotaan parasta.

Maija kirjoitti...

Vitsit, että tämä blogi on mulle nykyisin oikea tietolaari ja kultaakin kalliimpi. Niinkun sitä sanotaan, että kahta en vaihda jne, niin tämä blogi kuuluu kyllä niiden kyllä useampien kuin kahden asian listaan joita en vaihda. Seuraan perässä kuin oppipoika, jospa päästäisiin kumpikin siihen kortisoonittomuuteen.
Lisää vaan tietoa, minä ahmin joka sanan ja mutustelen niitä sitten. Essikään ei muuten rapsuttele itseään harmiksi asti, että hyvällä linjalla nyt taidetaan olla.
Liha-asioissa riittää vielä mietintää. Eläinkaupoista en kysele enää mitään, olen läksyni oppinut. Tietävät asioista vähemmän kuin minä, eli siis todella vähän. Vaan heillä tietysti tärkeämpää on se tuotemyynti, bisnestä ja rahaa, sehän se.
Katselin Anna Multasen sivut ja sain paljon tietoa sieltäkin. Nyt on sitten vain samat kuviot kuin sinulla. Asiat pitää järjestellä tuonne pään kovalevylle ja pitää saada alkuun ja rullaamaan se rutiini tekemisissä. siinä on hommaa ja opettelemista, mutta kaikkihan se tapahtuu tuon oman murun takia. Ja hänen vuokseen sitä kävelee vaikka piikkimaton päällä paljain jaloin, jos se vaan auttaa.
Tämä on kuitenkin kaikki virkistävää aivojumppaa, seikkailua makujen maailmaan suuntana terveys. Siinä on jo valtava joukko syitä tallustaa tätä polkua eteenpäin.
Kuvassa sinulla oli mielenkiintoisen näköinen ruokateline koirilla. Ja ajattelinkin, että pitänee laittaa Essinkin kupin alle koroke, että hän pystyy syömään suoremmassa ja luonnollisemmassa asennossa, ei tarvitse roikuttaa päätä. Täytyy kehitellä malli, jota voi käyttää silloinkin, kun tyttären kaksi termiittiä tulevat hoitoon. Jep, kyllä tämä tästä.

HooPee kirjoitti...

Jemima,
viisasten kiveä tuossa "oikeassa ruokavaliossa" ei löydetä koskaan.
On varmaan monta tapaa ruokkia koira oikein. Koirien mielihalutkin ovat kovin erilaisia, kuten myös elinympäristöt, ilmasto-olosuhteet, kulutus, tottumus ja koiran yksilöllinen tapa sietää ruokia.
Myös ihmisten ravintosuositukset ovat kovin erilaisia, virallisella taholla on omansa (jota se nyt onkin onneksi muokkaamassa)ja kansalaisilla jokaisella omansa.
Pahinta on fanaattisuus.

Tiia kirjoitti...

Osahan on sitä mieltä, että ei niitä viljoja ollenkaan, vaan pelkkää lihaa. Tiedä sitten siitäkään... vaikka tottahan sekin on joo, ettei koiran ruuansulatuselimistö tarvitse samalla tavalla kuituja ym., kuin mitä ihminen tarvitsee.

Jos noita luonnontuotteita vielä etsit etkä ole käyny, niin käy ihmeessä Linnankadulla Ruohonjuuressa (Forumin korttelissa) tai sitten Ekolossa(?) Humalistonkadulla, Maalaisten taloa vastapäätä. Muistaakseni kummassakin on hyvät valikoimat, ja vielä luomua/reilua.

HooPee kirjoitti...

Tiia,

viljoista olen itse sitä mieltä, että ne eivät todellakaan sovi pääravinnoksi millekään koiralle, mutta toinen ääripää on yhtä outo ajatus. Ei villikoira onnistu joka päivä saamaan lihasaalista ja joutuu siis tyytymään toisinaan mihin tahansa ravintoon. Sitä paitsi koira elää jo niin kauan ihmisen kanssa, että se on kyllä tottunut syömään muutakin kuin lihaa. Viljat siis ovat minun käsitykseni mukaan vain vähäisessä roolissa koiran ravinnossa, mutta täysin pannaan en niitä julistaisi. Paitsi allergian takia.
Vilillä on nyt tällainen viljaton kausi menossa, koska tuntuu reagoivan tassujen kutinalla, nyt toivotaan, että helpottaa.

Ruohonjuuressa olen käynyt useastikin, mutta sieltäkään ei löydy sitä, mitä haen. Helsingin myymälästä varmaan löytyisikin, mutta ei tästä rakkaasta käpykylästämme. Tuo toinen kauppa on katsastamatta, täytyypä mennä käymään. Kuulemma myös Apilan myymälä Humalistonkatu 14 on myös hyvä, en ole käynyt sielläkään vielä.

Tiia kirjoitti...

Mä muistin nimen väärin, Luomuidylli on se toinen liike. Nettisivuillaan sanovat olevansa Omenahotellia vastapäätä, eli jossain niillä nurkilla :) En oo käynyt kuin kerran, mutta ihan kivasti tuntui olevan kaikkea.