tiistai 14. syyskuuta 2010

Hoitokoira Sindi


Sindi vielä Tallinnan koiratarhalla.

Tähän kaiken ravintouudistuksen keskelle saimme hoitokoiran kahden viikon ajaksi.
Kyseessä on maahanmuuttajakoira, Tallinnan tyttö, aikoinaan sieltä koiratarhalta pelastettu. Hankittu kuin 'sika säkissä', näkemättä edes valokuvaa koirasta. Sindi on nyt noin 12 vuotias, täyden kympin koira, oikea onnenpotku, voisi sanoa jopa, että aivan täydellinen koira. Ainoa miinus on, että Sindi pelkää salamaa ja valokuvaamista, menee niistä aivan paniikkiin. Sain nyt otettua ilokseni edes yhden salakuvan Vilistä ja Sindistä.



Sindi on asunut Suomessa melkein 10 vuotta. Sindi kuuroutui pari vuotta Suomeen tulonsa jälkeen, on ihan umpikuuro ja kaihikin jo haittaa näköä.
Jääkaapin ovessa on nyt kaksi lääkelistaa, Vilin kortisonilista ja Sindin Propalin-lista. Sindi saa lääkettä aamuin illoin virtsankarkailuun. On erinomaisen hyvä lääke, pitää oireet 100% kurissa, voin suositella! Siis koirille.

Sindi on kaikkiruokainen, myös nappulaa syövä koira, ei ole millekään allerginen eikä ole tarvinnut eläinlääkärinpalveluja muuta kuin tuohon em. reseptiin. Kyllä ihan ihastuksella katselin Sindin vanhoja käpäliä, kuinka vahvat ja terveet ne ovat. Mitä nyt olen Sindiä tarkkaillut, niin ei ole kertaakaan rapsutellut itseään. Pitkästä aikaa silmieni edessä on perusterve koira, joka ei kutise.

Vaikeutta aiheuttaa se, että Sindin ja Vilin ruokavaliot ovat totaalisen erilaiset. On vahdittava, että kumpikin saa syödäkseen sopivaa ruokaa. Käytännössä se tarkoittaa, että Vili ei saa syödä Sindille tarkoitettuja ruokia. Siinä on tehtävä runsaasti järjestelyjä ja vahdittava koiria ruokailun ajan. Toisinaan annan sellaista sapuskaa, joka sopii Vilillekin, niin saavat syödä yhdessä samalta lautaselta.

Ei kommentteja: