Onnesta soikeena

Onnesta soikeena ja samalla lähes sanaton.
Vili on ollut yllättävän seesteinen ja tyyni. Viime viikkoisesta eläinlääkärikäynnistä lähtien on Vilin arjessa jotain muuttunut. Vili ei ole sen jälkeen juurikaan nuollut enää ranteitaan/nilkkojaan eikä ole rapsutellut sen enempää kuin kuka tahansa terve koira. Huom. klinikalla Vili ei saanut mitään lääkityksiä tms, siellä otettiin vain allergiatesti.

Aloitin viime viikon tiistaina kalatestin. Vili sai kypsäksi höyrytettyä kalaa (pakasteseitä ja -merilohta) lähes viikon ajan. Mitään reaktiota ei tullut! Ei yhtään mitään.
Hätähousu kun olen ja koska Vili on ollut oireeton, pelokkuudestani huolimatta päätin kokeilla myös luomukananmunaa. Sen antaminen pelotti todella. Vilin kananmunaepisodi  lähes kaksi vuotta sitten oli hurja ja ehdottomasti pahin, mitä olen Vilin kanssa kokenut. Vili sai tiistaina puolet raa'asta kananmunasta ja keskiviikkona toisen puolen. Olen ollut melkein hengittämättä ja hiljaa, ettei vaan mitään kauheaa pääse tapahtumaan, koko ajan koiraa tarkkaillen. Aivan kauhea pelko! Heti sen ensimmäisen muna-annoksen jälkeen jo kaduin, että annoin sen. Nyt on jo torstai-ilta eikä mitään reaktiota ei ole tullut! Ingenting! Olen aivan sanaton, ymmällä, onnellinen ja iloinen.

Käsittämätöntä. Kertakaikkiaan. Kaksi vuotta olen tarkkaillut kuin haukka, että Vili ei saa suuhunsa mitään kalan näköistäkään eikä munan munaa. Olen täysin erheellisesti ollut siinä käsityksessä, että ne ovat Vilin yliherkkyysreaktion aiheuttajat. En kyllä tällä nykyiselläkään tiedollani olisi osannut tehdä muuta johtopäätöstä, niin ilmiselvältä se tuntui.

Mikä on aiheuttanut Vilin kaikki kutinat näiden kahden vuoden aikana?
Ja miksi nyt taas on tällainen suhteellisen auvoinen aika?
Onko Vilin yleiskunto kohentunut näinä kahtena vuotena niin paljon, että nyt on jotenkin vastustuskykyisempi? Vili on tosiaan tänä aikana saanut syödäkseen hyvää ja terveellistä ruokaa, laadukkaita vitamiineja ja öljyjä, kuivamuonaa ei ole nähnytkään koko aikana.

Eikö Vilillä olekaan mitään ruoka-aineallergiaa?
Onko kyse vain ja ainoastaan atooppisesta yliherkkyydestä ulkoallergeeneja kohtaan, siitepölyt, pöly- ja varastopunkit yms?
Jos näin on, niin miksi ihmeessä välillä on huonoja aikoja ja sitten taas auvoisia päiviä?
Miksi nyt pärjää ilman kortisonia ja aikaisemmin ei?
Voiko vielä tulla joku reaktio tästä ruokakokeilusta?

Vanhasta kokemuksesta tiedän, että huomenna tai ylihuomenna voi kaikki olla taas toisin. Allergiatestin tuloksia odotellen...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Lopuksi viisaita sanoja, jotka taaskaan eivät mitenkään liity tähän aiheeseen, vaan ovat lähinnä parisuhteessa eläville ihmisille suunnattuja.

"Sanon aina, että avioliitossa ei rakkaudella ole mitään tekemistä. Kyse on pelkästä tahdosta. Joka jumalan aamu sinun on tahdottava. On ajateltava, että tämä on se kumppani, jonka valitsin - ehkä tyhminkin perustein, mutta valitsinpa kuitenkin. Tämän kanssa haluan elää tämän päivän niin hyvin kuin mahdollista. Tiedän täsmälleen, mikä tekee sen hulluksi, ja yritän välttää sitä. Tiedän, millä sen saa iloiseksi, pyrin siihen. Ja jos on päivällä mennyt pielehen, illalla sovitaan.
Riittää, kun tahtoo päivä kerrallaan. Silloin kaikki avioliitot onnistuvat. 
Ja sekin pitää tajuta, ettei toista voi ikinä muuttaa. Se on juuri niin ärsyttävä elämänsä loppuun asti."
Kirjailija Kirsti Manninen/Kodin Kuvalehti 17/2011

Uudet projektit

Aikaisemmin mainitsin suunnittelevani uusia ruokakokeiluja Vilille, ja nyt ollaan siinä pisteessä, että se on jo totista totta.
Nämä kuluneet kaksi vuotta olen ollut vakuuttunut siitä, että Vili on allerginen kalalle ja kananmunalle, enkä ole tätä seikkaa lainkaan kyseenalaistanut. Vilin reaktiot silloin aikanaan olivat melko rajuja ja ilmiselvästi liittyivät jotenkin em. ruoka-aineisiin.
Nyt olen sen verran valaistunut, että olen alkanut pohtimaan asiaa syvällisemmin. Niihin aikoihin Vili söi monenlaista ruokaa, viljoja ja nappulaa, ties mitä. Ajallisesti nuo kaksi rajua allergisoitumista tosin osuivat kalan ja kananmunan kanssa hyvin yhteen.
Jos asia kuitenkin on toisin? Jos olenkin tulkinnut väärin? Tunnen itseni aivan ääliöksi. Niin monessa asiassa olen erehtynyt, pakko myöntää oma rajallisuus.

Nyt Vili on saanut kalaa tiistaista lähtien eli 5 päivää, pieniä annoksia sekoitettuna muuhun ruokaan. Pakasteseitiä sekä -merilohta höyrytettynä. Mitään järisyttävää ei ole tapahtunut. Ainakaan vielä. Olen silti edelleen sydän syrjällään jännityksestä, kortisonipurkki käden ulottuvilla, valmiina antamaan ensiapua...

Mitä opimme tästä? Mikään ei ole niin epävarmaa kuin varma. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että allerginen tai siltä vaikuttava reaktio on mahdollinen, jos jotain, kuten kalaa tai kananmunaa, syö epätavallisen runsaasti pitkän aikaa. Juuri näinhän silloin Vilille kävi. Kokonainen viikko syötiin joka päivä kalaa, kukkuramitoin, Ahti oli nääs ollut antelias. 

Olen alkanut tutustumaan perussuomalaiseen, ehkä nykyään aliarvostettuun juurekseen nimeltä nauris. Se sisältää perunaan verrattuna vähemmän hiilihydraattia, mikä on hyvä asia Vilille, joka saa herkästi hiilareista tassukutinoita ja korvan töhnimistä. Toivottavasti se on vatsaystävällistä (keitettynä), niin sillä olisi käyttöä lisukkeena.
Näitä ruokakokeiluja on tarkoitus jatkaa tässä pitkin syksyä. Jos Vili aikanaan osoittautuu allergiseksi naudanlihalle, niin silloin saattaa käydä niin, että myös kermaviili sekä muut maitotuotteet poistuvat Vilin ruokalistalta. Nauta on siis myös jonossa tähän kokeiluprojektiin. Samoin kananmuna, luomusellainen.

Monen monta ajatusta pörrää tuolla päässäni, aika näyttää, kehkeytyykö niistä mitään vai katoavatko tyhjyyteen...

Jatkoa eiliselle

Juuri eilen kirjoitin, että Vili ei ole pitkään aikaan oksennellut, niin tietenkin heti jo viime yönä oksensi puolisulanutta ruokaa (vinkki: kätevä väline oksennuksen siivoamiseen matolta on tukevalapainen paistinlasta tai muu samankaltainen vempele). Herätteli minut turhan aikaisin ja oitis tajusin, että se maha vaivaa taas. Heti aamuvarhaisella syötin Vilille pari lusikallista kermaviiliä ensiavuksi. Tuo lusikalla ruokkiminen sujuu erinomaisen hyvin ja siitä oli nytkin apua. Iloisena Vili lähti aamulenkille ja sen jälkeen maistui jo taas ihan oma-aloitteisesti niin ruoka kuin kermaviilikin.

Pohdiskelin sitä, että toimiiko eliminaatiodieetti silloin, kun koira saa säännöllisesti kortisonia. Mielestäni se ei voi onnistua, ainakaan tuloksista ei voi päätellä paljon mitään. Kortisoni peittää alleen kutinat tai ainakin osan niistä, joten johtopäätösten tekeminen on aikamoista arpajaispeliä.
Toisin sanoen, sinä aikana eli 4/2010 - 3/2011, jolloin Vili sai jatkuvasti kortisonia, on periaatteessa hukkaan heitettyä kaikki se tieto, mitä luulin saaneeni selville Vilin allergisuudesta niin ruokiin kuin muihinkin aiheuttajiin.

Onko se todellakin näin?

Minulla lienee pitkät piuhat, kun vasta nyt tätäkin asiaa mietin. Jos se on näin, niin kuin luulen, niin olisi ollut kivaa, jos edes eläinlääkäri olisi vinkannut siitä. Vai onko se niin, että koiranomistajan tulee ihan itse älytä tämäkin asia?

Vili tosiaan kutisi koko sen vuoden, joten turhaan en tosiaan sitä kortisonia hänelle antanut. Kertauksena vielä, että sitten Vilin määrätietoisen yleiskunnon kohentamisen jälkeen päädyin lammas-heppadieettiin ja se tuntui toimivan niin hyvin, että kortisonista päästiin eroon. Nyt se lääke on hätävarana, Vili saa sitä, jos kutina äityy pahaksi.

Vilin tilanteesta sen verran, että tuo ranteiden/nilkkojen nuoleminen saattaa johtua vaikkapa happovaivoista tai muista epämukavuutta aiheuttavista tuntemuksista, kuten myös tuo kylkien kirputtelu. Ihan perinteinen rapsuttelu on sitten luultavasti aidon kutinan aiheuttamaa. 

Ne ensiaskeleet...

Noin puolitoista vuotta sitten otin ensiaskeleita viidakossa nimeltä "Allergia".
Nyt olen muistellut niitä aikoja ja aikoja sen jälkeenkin. Kipinän tähän olen saanut foorumeilta, joissa koiranomistajat kertovat koiriensa kutinoista, oksenteluista, rikkirevityistä tassuista ym. Olen huomannut heidän olevan aivan samalla tavalla eksyksissä, "viidakossa" kuin itsekin olin. Heidän on vaikea tajuta olennaisia asioita, saamistaan vastauksista heidän on vaikea tehdä mitään johtopäätöksiä, ovathan ne vain pieniä tiedonmurusia ja yksi neuvoo sitä ja toinen tätä ja kolmas kumoaa edelliset. Eikä em. ongelmiin ole yhtä ja ainoaa vastausta eikä helppoa ratkaisua.

En ollut joutunut koskaan allergioitten kanssa tekemisiin. Oman perheen allergiat ovat olleet helppoja juttuja ja jo kauan sitten ratkaistuja. Koko aihe oli melkein tuntematon minulle.

Allergia ja atopia, mikä ero niillä on? Tämäkin on alkanut valjeta vasta viime aikoina.

* Atopia tarkoittaa perinnöllistä taipumusta herkistyä tavallisille elinympäristössä oleville allergeeneille .

* Allerginen reaktio on epätarkoituksenmukainen immunologinen reaktio. Allergiassa immuunijärjestelmä ylireagoi ja elimistössä syntyy allerginen tulehdusreaktio.

Aivan alkuun kuvittelin olevani helpon ongelman parissa. Onneksi olin tuossa uskossa, pehmyt lasku allergikkokoiran elämään alkoi ja vähitellen paljastui koko totuus. Allergia koiralla on iso juttu. Iso ongelma.

Ensimmäiseksi käännyin netin puoleen, etsien vastauksia tuntemattomiin kysymyksiin. Löysin foorumeita täynnä viestejä allergiakoirista, luin viestin viestin perään enkä tullut hullua hurskaammaksi. Kaikki kertomukset jostain tietystä tapauksesta päättyivät ykskaks, en tiennyt, oliko kyseinen löytänyt apua koiransa ongelmiin vai ei. Parille kirjoitin jopa yksityisviestiä, mutta en saanut vastauksia.

Se viesti, jonka sain kaikilta foorumeilta, oli että eläinlääkärit tarjoavat vain antibioottia+kortisonia ja se ei ollut auttanut ketään, ajanut vain kierteeseen.
Seuraavaksi lueskelin eläinlääkärien sivuja. Niistä nyt sentään löytyi faktaa, mutta joko se oli kaikilla samantapaista tai sitten se oli liian erilaista, ristiriitaista.  Löysin monia asiantuntijasivuja, jotka olivat aivan liian tieteellisiä, jotta olisin niistä mitenkään hyötynyt.

Tuli luettua koiran ruokinnasta. Perusasiat tiesinkin, mutta esim. barffiin tutustuin ihka oikeasti vasta nyt. Puuroreseptejä, koiranmakkaroita, raakaa, kypsää, kasviksia, lihaa, luita. Kyllä, olin jo ihan sekaisin.
Kaiken lisäksi lueskelin näitä kaikkia suomen- ja saksankielellä. Vieraalla kielellä lukeminen on ainakin minulle melko haastavaa, joten mieluiten pysyttelen ihan äidinkielisillä sivustoilla.

Sitten etsin blogeja. Jossain oli maininta koiran eläinlääkärikäynnistä ja allergisista oireista, mutta sitten ei niistä sen enempää. Jossain toisessa oli mainintaa kortisonista, mutta ei mitään määristä eikä sen tarkempia tietoja.  Monen blogin kirjoittaminen oli loppunut enkä tiedä, miten ne tarinat olivat päättyneet.

Ja minä kun halusin jotain konkreettista, mihin tarttua, jotain rautalangasta väännettyä!

Siitä lähti idea aloittaa oma blogi. Ensisijaisesti itselleni muistikirjaksi, toissijaisesti avuksi toisille, samassa tilanteessa oleville. Siitä sai alkunsa Vilin blogi. Nimeksi tuli yksinkertaisesti "Allergisen koiran blogi". Tämän vuoden alusta alkaen se on nimeltään "Vilinää", mutta osoite on edelleenkin tuo edellämainittu.

Ne tuhannet valmistajien sivut, joissa hehkutellaan parantavaa shampoota, suihketta, voidetta, spraytä yms. ovat oma lukunsa. Pää menee pyörälle ja kukkaro laihaksi.

Kaikkein hankalin asia oli perehtyminen koiran ruokaan. Tuli seistyä yksi jos toinenkin nappulapussi sylissä kaupassa lukien sisällysluetteloa. Kirjoitin muistiin vaikeimmat sanat ja kotona katsoin netistä, mitä ne tarkoittavat. Lähes kaikkiin oli jollain salanimellä  ( = tieteellisellä) saatu ujutettua jotain kalan osaa, se oli yksi tutkimusteni aihe, koska Vili on kalalle allerginen. Sama juttu oli monella tuoreruokavalmisteella. Aina niistä löytyi kalaa muodossa tai toisessa, yleensä öljynä. Glukosamiini nivelten hyvinvointiin on valmistettu äyriäisistä ja sitäkin on lähes kaikissa koiranruuissa. JNE.

Sitten Vili alkoi reagoimaan allergisesti myös muuhun eli kananmunaan. Se mutkisti asioita taas entisestään. Olivat tarpeeksi mutkikkaita jo muutenkin.
Sen jälkeen on läpikäyty kaikki mahdolliset ruuat, murrenmurkinat, oskarinherkut, lihapakasteet marketin lemmikkiruokakylmiöstä, koiranruokien valmistajien nettisivut.
Ja niitä riitti.

Niistä kaikista pienenpienistä tiedon murusista sain sitten poimittua muutaman, jotta osasin aloittaa edes jotain yritystä Vilin auttamiseksi. Mm. tassukylpyä ja eliminaatiodieettiä.

Siitä alkoi tie tai paremminkin polku, jota on tallattu. Välillä eksytty ja sitten taas palattu polulle. Lohdullista on, että lähes kaikki polut johtavat jonnekin. Aniharva polku johtaa keskelle ei mitään. Toivottavasti meidän polkumme ei ole se Aniharvanpolku.

Kesä loppuu pian

Vili on ollut hyvin reipas poika viime päivinä, lelut ovat levällään kuin lastenhuoneessa konsanaan ja ulkona tassu nousee kevyesti. Vili tekee pidempiä lenkkejä ihan omasta halustaan kuin vielä koskaan aikaisemmin. Kuuliaisuuskin on lisääntynyt ja "ylimielisyys" vähentynyt. Onkohan poika kasvamassa aikuiseksi?



Tassut ovat edelleen lähes yhtä kurjassa kunnossa kuin vuosi sitten. Tällä kertaa takatassut ovat onneksi saaneet olla rauhassa. Onko pelkkää sattumaa, että silloinkin oli elokuu, kun tassut olivat viimeksi tässä kunnossa? Tilanne ei kuitenkaan ole pahentunut, ehkä lievästi parempi kuin joitakin päiviä sitten.

Pienenä ilonaiheena ovat silmät. Ne eivät ole vuotaneet pariin viikkoon ollenkaan. Mikä lie hyvä vaihe menossa.

Murren Murkinan Mixit eivät maistu. Ei ollenkaan. Liekö syynä ne kasvikset, Vili kun ilmiselvästi ei ole jäniksensukua, niin ei tykkää mistään kasviksista. Aikaisemmat koirani ovat kaikki syöneet mielellään porkkanasiivuja tai -raastetta, Vili ei. Minä soisin mielelläni, että Vili söisi noita Mixejä, mutta kun ei niin ei. Niissä näyttää olevan nestettä ihmeen paljon, liekö kasviksista peräisin. Ne tuoksuvat miellyttäviltä ja niiden koostumus on myös ok. Paitsi se runsas nesteen määrä.

Hevosen jauheliha oli eilen käsittelyssä. En oikein tiennyt, mitä siitä tehdä ja missä muodossa sitä antaisin Vilille. Pyörittelin siitä sitten pieniä palleroita, osan pakastin sellaisenaan ja osan kypsensin ensin lievästi lämpimässä uunissa. Maistiaiset on annettu ja Vili tykkäsi. Nyt täytyy ostaa lisää erilaisia hevostuotteita.

Olen nimittäin oppinut taas jotain lisää. Oikeastaan ainakin luulen oppineeni. Ensinnäkin, ei ollut hyvä idea siirtyä vapaamieliseen ruokailuun Vilin kohdalla. Tämä ns. uusi elämä ei kuitenkaan ole ollut turha kokeilu, opinhan tuon edellämainitun seikan...
Eliminaatiodieetit eivät ole tähän mennessä tuoneet mitään uutta tietoa paitsi sen, että niistä ei Vilin kohdalla ole apua.

Uusi kuningasajatukseni on soveltaa sellaista vanhaa tietoa kuin että atooppisilta ihmisiltä/eläimiltä kannattaa minimoida kaikki allergianaiheuttajat.
Muistui mieleeni kuopukseni, joka on ollut pienestä pitäen atooppinen. Hän oli aikoinaan sairaalassa tutkimuksissa allergiansa takia ja lähinnä silloin oli kyseessä koiranpito. Lapseni oli allerginen monille eläimille, pölyille ym. Viisas ja ymmärtäväinen lääkäri silloin neuvoi, että voidaksemme mahdollisesti pitää koiran, tulisi koti saneerata kaikesta mahdollisesta allergisoivasta materiaalista. Niin teimme ja koira sai silloin jäädä. Kuopuksellani on yhä edelleenkin koira.

Jos ympäristössä/ravinnossa on runsaasti erilaisia allergeeneja, niin niillä kaikilla on oireita lisäävä vaikutus. Jos ympäristössä/ravinnossa sen sijaan on vain muutama allergeeni, niin niiden yhteisvaikutus on loogisesti vähäisempi, lievempi.

Vilin kohdalla se tarkoittaa, että Vilin ruokavalion pitänee olla aika yksioikoinen, vain muutama proteiininlähde ja vähäinen määrä hiilihydraattia. Kuitenkin kyllin vaihteleva, että poika ei pääse kyllästymään ja saa myös tarpeeksi ravintoa ruuastaan. Niin, ja sitä kortisonia sitten kai loppuikä...

Tämä on nyt sellaista kotikutoista ongelmanratkaisua. Ei ota jos ei annakkaan.
Ongelmana on edelleen se, että en tiedä, oliko se vehnä, joka aiheutti yllättävän kutinan lisääntymisen. Nyt on sentään jo 10 päivää kulunut eikä vieläkään olla selvillä vesillä, kutinaa on edelleenkin ja kortisonia 2,5 mg melkein joka toinen päivä.

PS. Lisätty "Vastauksia".

Pähkäilyjä

Poromix on poistettu listalta. Vili ei syö sitä. Piste.
Myöskään lihaisa poronluu sai olla koskemattomana. Ensimmäisen sellaisen söi kyllä innokkaasti, mutta ei enää tätä toista ole koskenutkaan. Mikä lie aiheuttanut tämän totaalisen kyllästymisen/inhon tuota poroa kohtaan.

Mietin taas pienessä päässäni tuota ruoka-allergiaa ja eliminaatiodieettiä. Tosiasia on, että Vili on jo ehtinyt syödä oikeastaan kaikkea mahdollista lihaa ja hiilihydraattia. Mistään kokeiluista ei ole tähän mennessä ollut mitään hyötyä.

Jos Vili saisi vaikkapa pingviininlihaa syödäkseen, niin siitä voisin olla varma, että Vili ei ole aikaisemmin sitä saanut.
Entä tämän tiedon hyöty?

Pingviininlihaan en voisi lisätä mitään, koska kaikki Vilin ruuat ovat pitäneet kutinaa yllä. Tuskin kuluisi kauaakaan, kun tämä pingviininlihakin alkaisi aiheuttamaan kutinoita.

Eli kaikki yhtä tyhjän kanssa!

Tänään tein sitten sen mullistavan päätöksen, että kaikki eliminaatiot heitetään romukoppaan! Saattaa olla erittäin tyhmä päätös...
Kaupasta ostettiin ihmisille tarkoitetusta hyllystä liharuokia, jauhelihaa, viljapossun suikaleita ja pakastekana, siis oikea kana eikä broileri. Se kana olikin todella kallis, 6,90 euroa!

Tehobaktia ja AB-piimää aion antaa taas. VauhtiRaksusta tilataan jotain lisäksi, en ole vielä tehnyt tarkkoja suunnitelmia.

Olkoon tämä uusi alku. Aika näyttää, millainen alku tämä tulee olemaan. Pahimmassa tapauksessa mennään ojasta allikkoon.

Jatkoa seuraa.....

Jaksamisen ongelma

Taas kerran olen pohtimassa tämän kaiken mielekkyyttä. Tuntuu olevan loputon suo, tämä Vilin allergisuus, tämä ei tunnu loppuvan ikinä. Toisinaan löydän jotain positiivista, saan kerättyä uskoa parempaan, toivonkipinä herää ja sitten taas mennään syöksyliitoa maankamaralle.
Koko ajatusmaailmani pyörii Vilin ympärillä. Jos ei tietoisesti, niin alitajuntaisesti. Onhan minulla toki muutakin elämää, edes vähän, mutta nuo harmaat aivosolut raksuttavat taukoamatta...

Yritin eilen pitkittää kortisonin antamista ja jo illalla Vili oli hyvin levoton, käpälänjyrsintää, rapsutusta, kuopimista, peittojen raapimista. Siis kortisonista ei varmaan päästä ikinä eroon.
Toisaalta mietin, että pitäisikö sittenkin uskaltaa kohdata totuus silmästä silmään ja jättää seurauksista välittämättä kortisoni pois.

Vili pärjää hyvin annoksella 2,5 mg Prednison'ia joka 3. päivä, eli kahdella välipäivällä. Miten oppisin hyväksymään sen, että Vili todennäköisesti tarvitsee kortisonia lopun ikänsä? Hyväksymään myös sen, että se toisaalta auttaa ja toisaalta vahingoittaa Viliä, että Vilin elinaika lyhenee ehkä muutamalla vuodella.

Vähitellen alan uskomaan eläinlääkäriämme. Hän oli sitä mieltä, että eliminaatiodieeteistä ei ole apua, että olisi enemmänkin kyseessä atopia, mitä se sitten tarkoittaakaan. Lisäksi kortisonia loppuikä.

Tekisi mieleni lopettaa tämä ruokarumba ja antaa Vilille vaihtelevaa, monipuolista ruokaa. Kala ja kananmuna ovat allergisoivia, niistä olen aivan varma, oireilu oli niin johdonmukaista ja ilmiselvää. Muista allergisoivista elintarvikkeista ei ole näyttöä eikä edes mitään epäilyksenalaista.

Yhteenvetoa:

* 08/2009 kala-allergia todettu
* 01/2010 muna-allergia todettu
* 03/2010 3. rokotuskerta
* 04/2010 alkaen kutinaa+kortisonia

Tiedän, että olo helpottaisi, jos osaisin hyväksyä Vilin tilanteen. Olen kuitenkin edelleenkin katkera siitä, että Vili on allergiakoira. En ole katkera kenellekään, vaan vain tälle tosiasialle. Tahtoisin voida muuttaa tilintaan toisenlaiseksi, mutta minun tahtoni ei riitä. On kuin takoisin jatkuvasti päätäni seinään enkä silti ota siitä opikseni.

Vili on ulkoisesti ihan terveen oloinen koira. Kukaan vastaantulija kadulla ei arvaisi Vilin olevan kroonisesti sairas. Vilin turkki on vielä kaunis ja kiiltävä, tosin se on ohentunut huomattavasti. Liekö hellekesästä johtuvaa vai kortisonista? Silmät hiukan vuotavat, mutta niinhän ne tekevät usein tällaisilla kurttukuonoisilla.

Vinkkinä pentujen kasvattajille ja uusille omistajille haluaisin sanoa jotain:
- antakaa jo vieroitettaville pennuille yksinkertaista ruokaa, josta tiedätte kaiken, mitä se sisältää
- antakaa pennulle uudessa kodissa myös yksinkertaista ruokaa, josta tiedätte kaiken, mitä se sisältää

Yksinkertainen ruoka ei tarkoita huonoa ruokaa, vaan päinvastoin, hyvistä, tarkoin valituista raaka-aineista valmistettua koiranruokaa.

Jos käy niin hullusti, että koira myöhemmin allergisoituu, niin eliminaatiodieetissä ei ole mitään mieltä, jos koira on jo saanut syödäkseen monenlaisia, tuntemattomia proteiineja.

Kuivamuonat sisältävät mm. monia eri lihalaatuja ja eri viljoja. Myös suosittu Yrjölän puuro sisältää hirssiä, tattaria, riisiä ja ohraa.
Pakaste- ja kylmähyllyruuissa ja tölkeissä ym. siis lähes kaikissa on käytetty useampaa kuin yhtä liha- ja viljalähdettä.

Jos koira on ehtinyt syömään edellä mainittuja ruokia ja saamaan jo ainakin kertaalleen lähes kaikkia proteiini- ja hiilihydraattilähteitä, seurauksena se, että sopivan eliminaatiodieetin löytyminen on lähes mahdotonta.

Keskiviikon kertomuksia

Siitä ison luun nielaisemisesta ei koitunut onneksi mitään ikäviä yllätyksiä. Kyllä koiran nielu on ihmeellinen, todellakin kaiken vetävä, en olisi ikinä uskonut sen edes mahtuvan Vilin kurkusta alas, vielä kun se pala oli jäinen ja kova. Mutta niinhän nuo sudet syövät, nielaisevat isoja paloja eivätkä suinkaan pureskele 33 kertaa, kuten ihmisille neuvotaan. Tuntui vaan ihan hirveän pelottavalta tuo pienen Vilin tapaus.

Huomenna Vili saa vauhtiraksun tuomana isoja luita kaluttavaksi, kyllä pojan sitten taas kelpaa!



Tänään napattiin Vili heti aamulenkin jälkeen kylpyyn. Reippaasti sujui kylpeminen ja vielä reippaammin sen jälkeinen ympäri huushollia juokseminen.
Nyt meillä on pussattavanpuhdas koirapoika.

Nyt on tätä porodieettiä syöty kaksi viikkoa. Vili kaluaa kaikkia neljää käpäläänsä, pitkästä aikaa. Toistaiseksi vielä kohtuuden rajoissa.
Tuntuu, että ei tästä mitään tule. Mieskin tuossa jo kyseli, milloin Vilille saa taas antaa kunnon ruokaa...

Voi harmi, jos...

Antaessani Vilille tänään ruokaa, siis sitä poromixiä, heräsi epäilys, että jos se ei olekaan sitä. Niiden pakastepötköjen päällä ei lue mitään, joten on luotettava myyjään, että on antanut oikeita tuotteita.
Näin eliminaatiodieetissä se on kyllä kamalan kurjaa, jos Vili nyt saa jotain muuta kuin mitä pitäisi.
Tämä pötkö näyttää vähän tummemmalta tai oikeastaan jotenkin eriväriseltä kuin muut poromixit, kuva tosin valehtelee johtuen salamavalosta. Toisaalta ne voivat olla eri valmistuserästä ja siksi erisävyisiä. Jotenkin se koostumuskin vaikutti erilaiselta. Minulla ei ole kokenutta silmää erottamaan nyt, mitä se on, oikeaa vai väärää.



Aikani tuumailin ja sitten päätin heittää tämän todella herkullisen näköisen annoksen pois. Poromix ei kyllä ole noin herkullisen tuoksuista eikä näköistä, jatkossa täytyy ottaa valokuva siitäkin.
Vili sai nyt sitten tyytyä pelkkään saksanhirveen, kunnes toivottavasti aito poromix-pötkö sulaa jääkaapissa sopivaksi.

Taas uskotaan huomiseen

Nyt on pakastimen sisältö saneerattu, vanhat pakasteet löysivät uutta käyttöä onneksi, että ei tarvinnut roskiin heittää.

Vilin lokero on nyt täytetty uusilla ruuilla. Sieltä löytyy:
- MurrenMurkinan Poro-Mix, 500g / 3,15e
- poron luita
- Polarica-riistakäristys, 240g / 2,77e
- Lapinliha Oy:n Saksanhirvikäristysliha, 750g / 6,69e

Lisäksi Vili saa AB-piimää, en tiedä, onko sen syömisessä/juomisessa mitään järkeä. Vili kuitenkin tykkää siitä.

Poron lisäksi oli saatava jotain muutakin, pelkän poropötkön varassa ei kauan voi olla, alkaa Vilille muuten tulemaan korvistakin ulos. Jotain herkkupalaa piti saada ja niinpä ostin ihan ihmisille tarkoitettuja riistapakasteita. Varsinkin tuo saksanhirviliha tuntuu mukavalta makupalalta otettavaksi suoraan pakkasesta. Noissa ihmisten riistalihoissa on hiukan suolaa, 0,3%, ei liene haitaksi.

Nuo kaikki edellä mainitut lihalajit ovat Vilille uutta ruokaa, toivon ainakin niin. Monissa koiranruuissa on niin sekaisin kaikenlaisia lihoja, että kyllä Vili on voinut jotain noista tietämättäni jo saadakin.

Jos tästä ruokaremontista ei seuraa mitään positiivista (ja niinhän eläinlääkäri ennusti), niin sitten luovutan. Ainakin nyt tuntuu siltä. Syököön koira sitten kortisonia hamaan kuolemaansa asti.

Mietin tässä vielä, mitä vielä voisin lisäksi hankkia Vilille ruokavalion täytteeksi...

Uusi suunta

Masennuksen alhosta kohti uusia ulottuvuuksia!
Pohdintojeni tuloksena päätin heittää kanat nurkkiin ja tehdä Vilistä porokoiran. Kanadieetti ei ole tuottanut toivottua tulosta, ikävä kyllä. Kana olisi ollut niin helppo ruoka, mutta kun ei niin ei.

Yritetään nyt porolla. Se eläimenä ei ole osana tehotuotantoa, vaan ymmärtääkseni vaeltaa vapaana ja villinä, kunnes poroisäntä päättää päättää sen elinpäivät. Toivottavasti saatavuusongelmia ei tule.

'Poron liha, poron luut, poron maksa,
tattari, jäävuorisalaatti, lehtisalaatti, kurkku, pellavasiemenöljy.
Tuote sopii yleensä eliminaatiodiettiin ja allergisille koirille.'

Pitäisikö ehkä sittenkin uskoa eläinlääkäriä 'turhaa touhua'?
Luin juuri netistä, että eläinlääkärien koulutuksessa on kurssi ruuasta ja ravinnosta vapaaehtoinen. Siis jos se ei eläinlääkäriksi valmistuvaa kiinnosta, niin ei tarvitse sitä tietoa päähänsä päntätä. Sellainen eläinlääkäri kai sitten neuvoo asiakkaitaan kuivamuonateollisuuden edustajien jakaman tiedon perusteella...

Mitä Viliin tulee, niin kortisoninpuolikas per päivä, taas kerran. Olin turhan optimistinen vähentäessäni lääkettä.
Jatkossa yritän hillitä optimismiani ja ruveta pessimistiksi. Hehheh.

Päivitystä

Ne kolme lääkkeetöntä välipäivää sujuivat oikein hyvin. Minä kylläkin jännitin niitä ihan 'kauhiasti', tuskin osasin niistä päivistä nauttiakaan. Sitten 4. päivänä Vili jo heti aamulla ei tiennyt, mistä rapsuttaisi ensiksi, oikealla tassulla vai vasemmalla? Oli selvästi levoton, ainakin minun silmissäni.
Minä heti antamaan kortisonia! Olin jo lähes paniikissa, että nyt se kauhea kutina alkaa todenteolla.
Olin salaa uneksinut siitäkin mahdollisuudesta, että en enää antaisikaan kortisonia...

No, nyt jatkan ainakin ne kaksi viikkoa vielä antamalla kortisonia joka 4. päivä. pelottaa kyllä nyt, miten nuo välipäivät jatkossa tulevat sujumaan. Tänään on 1. välipäivä.
Ruuaksi Vili saa nyt vielä toistaiseksi noita kanaruokia, niitä on pakkasessa aika määrä. Syököön ne pois ja sitten teen yhteenvedon tuloksista.

Korvat putsasin eilen ja olin näkeväni, että ne olivat siistimmät kuin viikko sitten. Tassut ovat nyt oikeastaan aika kivassa kunnossa.

'Oletko harkinnut vaihtoehtoa, että kyseessä ei edes ole allergia?'

Lukijan kommentissa minulle heitettiin pohdittavaksi, että jos Vilillä ei olisikaan allergiaa. En osaa edetä tuossa pohdintatehtävässä mihinkään suuntaan, mitä se sitten voisi olla?

Juhannuksena

Nyt on kulunut kuukausi tätä eliminaatiodieettiä. Silti korva töhnääntyy ja tassut punoittavat ja Vili rapsuaa aina välillä.
- Olisiko jo pitänyt huomata, jos kana on se Vilille sopiva ruoka?
- Vai onko kana se allergisoiva?
- Syötetäänkö nykykanoja, tai oikeammin broilereita, vielä kalarehulla? Vilihän on kalalle todistetusti allerginen.
- Entä ne kaikki kasvuhormonit, lääkkeet, joita tuotantoeläimiin käytetään?
- Mitä jäämiä edellämainituista on lihoissa vielä jäljellä, kun ne lojuvat kaupan tiskillä?

Pitäisikö jo vaihtaa muuhun eliminaatiodieettiin?

Eilen haimme ruokasatsin koiranmuona-autolta. Se on todella kätevä tapa hankkia koiralle ruuat. Tämä oli nyt ensimmäinen kerta, mutta taatusti ei viimeinen. Sieltä olin tilannut myös Poro-Mixiä, silmällä pitäen sitä, että siirryn ruokkimaan Viliä poronlihalla. Nyt annoinkin sitä jo hiukan sekoitettuna nykyiseen ruokaan. En uskalla kertaheitolla vaihtaa ruuan laatua, siinä porossa on myös tattaripuuroa ja parempi kai antaa ensin varovasti. Mielellään Vili sitä kyllä söi.
Toisaalta mietin, jos jatkaisin vielä broileridieetillä.

Vili on ollut taas ihan normaali sen parin päivän takaisen "pahoinvoinnin" jälkeen. Broilerinkaulatkin on syönyt oksentamatta. Uskaltaisinko jo huokaista, ettei ole Addison vaanimassa nurkan takana?

Huomenna on sitten se ratkaisun päivä. En tiedä vieläkään, miten annan jatkossa tuota kortisonia. Päätän, on pakko päättää huomenna.

Päivästä toiseen

Nyt Vili on saanut viikon ajan joka päivä puolikkaan kortisonitabletin. Huomenna on sitten se ensimmäinen välipäivä ja sitten on tarkoitus jatkaa puolikkaalla joka toinen päivä. Kyllä taas jännittää, miten se tulee sujumaan. Lisääntyykö kutina?

Vili piti yhden nirsoilupäivän ja suostui syömään ruokansa vasta, kun mitään muuta ei saanut. Murren Murkinan KANAKASVIS-MIX ei ota oikein tuulta purjeisiin, Vili ei ole suostunut sitä edes maistamaan. Sen pitäisi olla oikeaa koirien herkkua, mutta Vili ei sitten kai ymmärrä hyvän päälle. Jatketaan harjoituksia.

Murren Murkinan sivuilta:
"Jauhetun broilerin, sisäelimien, kasvisten ja lihaisen luumateriaalin yhdistelmä turvaa tasapainoisen ja hyvin sulavan aterian päivittäiseen ruokintaan.
*Helppo ja turvallinen Barf- ruokintaa aloittaville sekä koirille joille ei voida antaa kokonaisia lihaisia luita.
*Sopii hyvin ahneille, heikkokuntoisille ja vanhoille koirille sekä pennuille.
*Rypsiöljy, pellavansiemenöljy ja merilevä ihon sekä turkin hyvinvointiin.
* Eläinproteiinin lähteenä vain kana"
Ruokaremontti on muuten sujunut oikein hyvin. Vilin korvat eivät tällä hetkellä likaannu ollenkaan, se on oikein positiivinen asia. Vilin vasen korva on ollut se töhnää työntävä, oikea korva on ollut aina puhtoisen puhdas, mutta rokotuksen jälkeen sekin työnsi likaa.

Tassut punoittavat vielä kuin pikkupossun nahka. Nythän lääkityksen ansiosta Vili ei rapsuttele eikä nuole tassujaan juuri ollenkaan, joten saisivat ne käpälät nyt vähitellen jo parantua! Olen huuhdellut niitä vain pelkällä vedellä aamuin illoin, nyt tänään laitoin niihin Tummelia.
Vili on ollut viime päivinä edelleenkin oikein reipas ja leikkisä, osasyynä on naapurin tyttökoiran juoksuaika...

Elokuu 2009

Kerran viikossa minulla oli tapana kammata Vilin komea turkki ja tutkiskella korvat ym. Sitten kuun puolivälissä huomasin takajalkojen "kantapäät" kalutuiksi, juuri ne samat kohdat, joissa Vilillä oli ruvet pikkupentuna! Lisäksi etutassutkin olivat tulehtuneet! Kauhistuin.



En ollut huomannut Vilin pureskelevan tassujaan, hiljaista touhua se onkin ja todennäköisesti sängyn alla ja öisin on ollut rauha kaluta tassuja.


Sitten aloitin tiedon hakemisen. Kirjoitin kasvattajalle kysellen mahdollisia neuvoja. Turhaan. Vastausta ei tullut. Kirjoitin Vilin isän kasvattajalle, jos hänellä olisi edes jotain kokemusta jaettavaksi. Turhaan.
Maalaisjärki oli pakko ottaa käyttöön ja netti siihen jatkoksi.

Vili sai loishäädön ja matokuurin varmuuden vuoksi. Tassuja liotettiin jokaisen ulkoilun jälkeen suolavedessä (1 tl suolaa + 1 litra vettä). Jonkin ajan kuluttua hoksasin ruveta aamuin illoin liottamaan tassuja Betadinevedessä. Satunnaisesti rasvasin takajalkoja Tummelilla.

Ruokaremontti alkoi. Koska elokuun alussa Vili sai erityisen usein, päivittäin kalaa syödäkseen, päättelin, että se olisi voinut olla iho-ongelmien laukaisija. Kala pois ruokalistalta!
Kokeilin eliminaatiodieettiä perinteisellä tavalla. Valmistin riisiä ja jauhelihaa. Vili ei tykännyt ollenkaan. Niin ei voinut rakas Vilini elää, kyllä ruuan täytyy olla maistuvaa, koirallekin!

Piti keksiä uudet suunnitelmat. Onneksi jalkakylvyt alkoivat tuottamaan tulosta.