maanantai 9. elokuuta 2010

Pähkäilyjä

Poromix on poistettu listalta. Vili ei syö sitä. Piste.
Myöskään lihaisa poronluu sai olla koskemattomana. Ensimmäisen sellaisen söi kyllä innokkaasti, mutta ei enää tätä toista ole koskenutkaan. Mikä lie aiheuttanut tämän totaalisen kyllästymisen/inhon tuota poroa kohtaan.

Mietin taas pienessä päässäni tuota ruoka-allergiaa ja eliminaatiodieettiä. Tosiasia on, että Vili on jo ehtinyt syödä oikeastaan kaikkea mahdollista lihaa ja hiilihydraattia. Mistään kokeiluista ei ole tähän mennessä ollut mitään hyötyä.

Jos Vili saisi vaikkapa pingviininlihaa syödäkseen, niin siitä voisin olla varma, että Vili ei ole aikaisemmin sitä saanut.
Entä tämän tiedon hyöty?

Pingviininlihaan en voisi lisätä mitään, koska kaikki Vilin ruuat ovat pitäneet kutinaa yllä. Tuskin kuluisi kauaakaan, kun tämä pingviininlihakin alkaisi aiheuttamaan kutinoita.

Eli kaikki yhtä tyhjän kanssa!

Tänään tein sitten sen mullistavan päätöksen, että kaikki eliminaatiot heitetään romukoppaan! Saattaa olla erittäin tyhmä päätös...
Kaupasta ostettiin ihmisille tarkoitetusta hyllystä liharuokia, jauhelihaa, viljapossun suikaleita ja pakastekana, siis oikea kana eikä broileri. Se kana olikin todella kallis, 6,90 euroa!

Tehobaktia ja AB-piimää aion antaa taas. VauhtiRaksusta tilataan jotain lisäksi, en ole vielä tehnyt tarkkoja suunnitelmia.

Olkoon tämä uusi alku. Aika näyttää, millainen alku tämä tulee olemaan. Pahimmassa tapauksessa mennään ojasta allikkoon.

Jatkoa seuraa.....

4 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Uskoisinpa, että lähdet kuitenkin oikeampaan suuntaan. Eliminaatiodieetin ansa on monesti juuri siinä, että se helposti johtaa väärille jäljille, sillä ruokavaliossa saattaa olla kuitenkin joku joka ylläpitää oireita. Ja sitten luulee sen olevan juuri se, jota kokeilee. Sen tähden allergiatesti antaa paremmat aseet. Poro on muuten ollut meillä se, joka on allergisoinut, vaikka sen pitäisi olla yleensä hyvin siedetty. Tyttären koira sai mahtavan reaktion siitä. Läiskiä siellä täällä ja kaveri oli kaluta häntänsä irti. Kyytabletilla saatiin rauhoittumaan yöksi, että päästiin lääkäriin seuraavana päivänä. Jouluksi meinattiin hemmotella anakanfileellä . Onneksi jäi tekemättä, sillä vaikka se olisi Essille käynyt, niin Onni olisi ollut pulassa ja meidän joulu piloilla. Testit osoittivatkin Onnin olevan sille allerginen.
Se on niin valtava se arvailujen maailma ettei siitä suosta kyllä selviä ilman aseita. Meille ne testit olivat se ase. Kun Vilin tassutarinaa luen, se on kuin Essin. Kaikkea epäilin syyksi, kaikkea kokeilin rasvauksesta lähtien. Mutta mikään ei auttanut ennenkuin ruokavalio tuli oikeaksi. Ja kas, tassunpohjat vaalenivat normaaleiksi. Märkä multa on sellainen, joka saa ne hetkeksi punastumaan, mutta pesu ja hyvä kuivaus rauhoittaa heti.
Essin ruuat teen kaikki itse. Tiedänpähän sitten ettei lisäaineita ole ja koostumuksen muutenkin. Kalkkunalihat ja kaikki muukin tulee sieltä ihmisten ruokahyllystä, mitään en hae eläinruokien puolelta. Muutaman kerran olen barffi-myymälästä hakenut lihaa, mutta nyt sekin on jäänyt. Piimää minäkin annan ajoittain, maitohappobakteerit on hyvä juttu.
Aikansa se kestää ennenkuin elimistö puhdistuu. Ja toisaalta yksi väärä ruoka, siipalekin sitä, voi pitää kehoa allergisessa tilassa jopa kuukauden. Siinä ajassa ehtii itse jo sekoilla vaikka miten. Jos ei tiedä mille koiruli on allerginen. Juu , tää on just sitä miltä kuulostaa. Olen vankasti testien puolella juuri siitä syystä että kaikenlainen musta tuntuu-arvailu loppui kertaheitolla minulta. Mutta kestihän se jonkun aikaa, ennen kuin Essi pääsi tasapainoon. Ja olen läksyni oppinut muutenkin muutaman kokeilun jälkeen, aineilla joita ei testissä oltu kokeiltu. Pysyn tiukasti siinä jo hyväksi ja oikeaksi koetussa ruuassa. Ei koira kaipaa vaihtelua samalla tavalla kuin ihminen.
Onnea matkaanne ja kaikkea hyvää Vili-pojulle. Usko vain vakaasti, että kyllä se vielä siitä selville vesillekin purjehtii tuo Vili allergiansa kanssa. Ja kun tuet kroppaa vitamiineilla ja muulla hyvällä, menee kaikki varmasti hienosti.
Jos ei muu auta, niin eiköhän noita pingviinejäkin.....no joo. Haisevat vaan niin pirun kamalalle. Miten olis kenguru tai strutsi? Eiköhän stokkan altaalta löydy :) Vois muuten käydä toi strutsi Essillekin.Jos uskaltais joskus kokeilla.
Mitä sitä ei koiransa eteen tekis, me tiedetään se jos ketkä.

HooPee kirjoitti...

Maija,
"Se on niin valtava se arvailujen maailma" - oikeassa olet. En suinkaan ole vakuuttunut siitä, että tämä olisi se oikea tie...
Tuntemukseni ovat lähinnä sekavia. Elätän unelmaa terveestä koirasta, minun on niin vaikea hyväksyä Vilin sairastelua. Naapuritalon tiibetinspanieli, Vilin hyvä koirakaveri, on samanikäinen ja aivan terve, se herättää niin paljon katkeruutta, miksei Vilikin voi olla terve.
Nuo allergiatestit ovat suunnitelmissa, olen kuitenkin vielä vasta sisäistämässä sitä, epävarmakin vielä. Ei taida olla enää mitään muuta jäljellä.
Odottelen nyt heinä- ja homeitiökauden päättymistä, ymmärtääkseni testit ovat luotettavampia kesäkauden päätyttyä, tiedä häntä sitten, pitääkö paikkansa.

Maija kirjoitti...

Voih, ymmärrän tunteesi niin hyvin. Samoja ajatuksia on monesti sielussa vaeltanut katsellessani muita terveitä saman rodun edustajia ja oikeastaan mitä koiria tahansa. Kyllä siinä katkeruus nostaa päätään. Olen sitä tallonut itse alas ajattelemalla. kuinka hyvä on, että Essi on juuri minulla. Miksi? Koska jaksan välittää hänen hyvinvoinnistaan ja ponnistelen sen eteen. Luoja jos hän olisi joutunut jonnekin jossa olisi kintaalla viitattu koko asialle ja hänen elämänsä olisi voinut olla kärsimystä täynnä ja kukaties lyhyt.
Vilillä on varmasti nyt just oikea äiti huolehtimassa murun voinnista. Kun saat tuloksia ja ne tulokset alkavat pysyä aina pitemmän ajan, mielesi tulee keveämmäksi ja huomaat kuinka kaikki ponnistelusi on ollut sen väärti. Vili on hyvissä käsissä. Vaikka tämä on todella kulunut fraasi, sanon sittenkin, kyllä se vielä siitä.

HooPee kirjoitti...

Maija,
kiitos kauniista ja kannustavista sanoistasi!
Kaikellahan on tarkoituksensa, sillä että Vili on päätynyt meille ja sillä, että minä olen saanut allergisen koiran.