Ainakin "kypsän" ikäiset ihmiset tietävät ja muistavat, mikä on pumppernikkeli. Onhan niitä edelleenkin myynnissä, mutta tuskin ovat niin merkityksellisiä nykylapsille kuin meille eilisen tenaville. Taitavat olla enemmänkin kaupanhyllyn kummajaisia.
Ollessani pikkutyttö, ostettiin kotitalomme Valion maitokaupasta usein yksi tuore pumppernikkeli herkuksi minulle. Pumppernikkelin historia on lähtöisin Saksasta. Täällä sen nimi on Pumpernickel, joka tarkoittaa "furzender Nickel" eli pieriskelevä peikko, menninkäinen tai muu outo tyyppi. Muunkinlaisia versioita on liikkeellä, mutta tämä mainitsemani lienee se yleisin.
Saksassa pumppernikkelin historia ulottuu jonnekin 1500-luvulle asti. Nykyäänkin voi täkäläisestä kaupasta ostaa pumppernikkeliä, joka yllätys yllätys, onkin ruisleipää. Valmistettu täysjyvärukiista, vedestä ja suolasta, paistettu vähintään 16 tuntia ja pakattu tiiviisti. Sen säilyvyys on erinomaisen hyvää ja se on erittäin terveellistä. Ja tietenkin nimensä veroista, ruuansulatusta edistävää.
Myös Suomessa on tätä tiiviisti pakattua leipää myytävänä ihan alkuperäisenä, hyvin säilyvänä ruisleipänä. Tuo meille suomalaisille tuttu makea pumpperi on hieno juhlaversio alkuperäisestä, joka ei kuitenkaan ole saanut suosioita muualla kuin Suomessa.
*******
“Mikään ei riitä sille, jolle riittävä on liian vähän.”
Sattuneesta syystä mielessäni on viime aikoina ollut D-vitamiini. Sehän on ollut "muotivitamiini" jo pari vuotta. Täällä minulle ehdotti lääkäri D-vitamiinitasoni mittaamista. Suhtauduin siihen ensin aika epäilevästi, lääkäri puhui Hampurin pohjoisesta sijainnista ja siksi D-vitamiinin tärkeydestä. No, Suomi sijaitsee aika paljon pohjoisempana eli siellä sen tason mittaaminen olisi paljon tärkeämpää kuin täällä. Vaan enpä ole kuullut monenkaan sitä mittauttaneen. Se laboratoriotesti on suhteellisen kallis ja siksi lääkärit eivät sitä mielellään ota, saavat vissiin satikutia, jos otattavat liikaa kalliita tutkimuksia... Täällä sen joutuu itse maksamaan, noin 30 euroa.
Päädyin sitten pohdinnan jälkeen otattamaan sen näytteen. Suuren suuri yllätys oli, että tulos oli 20 nmol /l. Kansainvälinen viitearvo on 50-150 nmol /l , ikäiselläni suositus on noin 100 nmol /l. Nyt saan 3kk hevoskuurin D:tä, sitten tarkastetaan taas taso.
Ja miksikö kerron tätä? Suosittelen kaikille oman D-vitamiinitasonsa selvittämistä. Isohko puutos vaikuttaa hyvin moneen seikkaan ihmisen terveydessä ja sitä ei voi korvata normaalilla annoksella D:tä jostain purkista, vaan se on korjattava tarkkaan lasketulla kuurilla. Jos taso on normaali, niin sekin on hyvä ja huojentava tieto.
Loppuun vielä tiivistetysti D-vitamiinifaktaa: kopsattu täältä
* D-vitamiinin tarve on yksilöllinen. Siihen vaikuttaa mm. ihonväri, ikä, terveydentila, painoindeksi, aur ingonvalon saanti, ravitsemus, pukeutuminen ja se, oleskeleeko henkilö suurimmaksi osin sisätiloissa vai ulkoileeko hän paljon. * D-vitamiinin puutosta ei huomaa välttämättä mistään. Äärimmäiset puutokset voivat aiheuttaa kiputiloja ja väsymystä. * Jos tarkkoja ollaan, D-vitamiini luokitellaan itse asiassa hormoniksi: keho tuottaa sitä itse auringon vaikutuksesta ja näin ollen se ei ole perinteinen vitamiini. * Lasten ja nuorten kehittyvä luusto tarvitsee D-vitamiinia. THL suosittelee alle kaksivuotiaille lapsille 10 mikrogramman lisää ympäri vuoden. HYKS:n Lastenklinikalla toimiva lastenendokrinologian erikoislääkäri Outi Mäkitie suosittelee kuitenkin lapsillekin 20 mikrogramman ympärivuotista annosta päivittäin.* THL:n suositusannos 18-60-vuotiaille on 7,5 mikrogrammaa päivässä läpi vuoden. Ilari Paakkari suosittelee kuitenkin vähintään 20 mikrogrammaa/ pvä ja auringottomissa olosuhteissa eli talvella 40 mikrogramman annosta vuorokaudessa. * Osteoporoosia sairastavat ja kasvissyöjät tarvitsevat D-vitamiinilisää ympäri vuoden. * D-vitamiinilisä voi olla tarpeen herkkäihoisille kesällä, jos henkilö ei ihon palamisen vuoksi voi oleskella auringossa. * Mitä tummempi ihmisen iho on, sen vähemmän hän saa D-vitamiinia auringosta. Tumma iho tuottaa Suomen leveysasteilla auringossa huomattavasti heikommin D-vitamiinia kuin vaalea iho. * Ylipainoiset tarvitsevat myös D-vitamiinilisää, sillä rasva imee D-vitamiinia itseensä. * Raskaana olevat tarvitsevat D-vitamiinia normaalia enemmän, sillä sen tulee riittää myös sikiön luuston kehittymiseen. Raskaana olevien ja imettävien päivittäinen D-vitamiinin saantisuositus Suomessa on tällä hetkellä 10 mikrogrammaa. Yhdysvalloissa se on 15 mikrogrammaa. * Tutkimuksissa on osoitettu, että D-vitamiini osallistuu aktiivisesti ihmisen vastustuskyvyn ylläpitoon: väestötutkimukset osoittavat, että influenssakauden huippu osuu lopputalveen, jolloin suomalaisten veren D-vitamiinipitoisuus on matalimmillaan." D-vitamiini — hyötyä koko terveydelle Tapaus D-vitamiini Veteraaniurheilija / D-vitamiini Tietoa + linkkejä Kelan tutkimusblogi
Kevätnurmella
Lapset, lakritsi ja salmiakki
Tässä aihe, josta ei löydy juurikaan suomenkielistä infoa. Törmäsin tähän aiheeseen, kun huomasin täältä löytyvän aikuisten lakritsia ja erikseen lasten lakritsia. Siis pakkausmerkintänä jompikumpi. Otin asiasta hiukan selvää ja huomasin, että Saksassa ja ainakin Tanskassa on salmiakkia koskeva laki, joka määrittelee, mikä on lapsille sallittua lakua.
Saksan aromisäädösten mukaan lapsille sopiva lakritsi saa sisältää max. 2% salmiakkia ja sitä korkeampi salmiakkipitoisuus on lapsille sopimaton. Näitä korkeaprosenttisia tuotteita sanotaan aikuisten lakritsaksi...
Salmiakki eli ammoniumkloridi vaikuttaa elimistön elektrolyyttitasapainoon aiheuttaen jopa aikuisellekin myrkytystilan, päänsärkyä, verenpaineen nousua, turvotuksia jne. Lapsilta ei taideta useinkaan mitata verenpainetta?
Toinen lakritsin hyväpaha on glykyrritsiini, jolle eräät ihmiset ovat hyvinkin herkkiä. Kyseinen aine vaikuttaa mm. verenpaineeseen. En ryhdy sen enempiä selittämään, koska en ole ammattilainen. Ketä kiinnostaa, tutkikoon linkkejä. Itse kuulun siihen ryhmään ihmisiä, joka ei voi syödä lakua ollenkaan, ja niin paljon kun siitä tykkäisin.
Se, että lakritsi on raskausaikana pannaan julistettu makeinen, lienee kaikkien tiedossa. Eräällä foorumilla kertoi joku äiti ylpeänä, että hänen pikkulapsensa saa joka kauppareissulla oman turkinpippuripussin. Voih..
Minua ihmetyttää se, että monissa muissa maissa on havahduttu siihen, että salmiakki ei sovellu lapsille terveyteen vaikuttavien haittojen takia, niin miksi Suomessa ei vastaavaa huolta kanneta. Onko taas rahan voima suuri eli makeisteollisuudella valta, Suomihan on lakritsin- ja salmiakinsyöjien maa.
Vieraita kieliä osaavien kannattaa etsiä tietoa netistä muun kielisenä, suomeksi ei taida löytyä juuri mitään lapsia koskevaa infoa. Salmiakki ja lakritsi Salmiakkimakeisista
"Ihminen uhraa terveytensä, että saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä. Seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa. Hän elää kuin ei koskaan kuolisi ja sitten hän kuolee eikä ole koskaan edes elänyt." - Dalai Lama
Janottaa.
*******
Rübe (suom. nauris) on saanut uuden kodin! Tämä pikkuinen pinseri on ehtinyt kokea kovia, se löydettiin helmikuun lopulla jäteautosta, kerroinkin siitä täällä. Rübe-tyttö on todettu noin vuoden ikäiseksi, on terve, luottavainen ja kiltti ja saanut taas lihaa luittensa ympärille. Nyt löytyi uusi omistaja Bremenistä, nuoripari, jolla on entuudestaan urospinseri. Valitettavasti sitä ns."ihmistä" ei ole löydetty, joka hylkäsi Rüben niin raakamaisella tavalla.
Montlai on aitoa turkulaista kieltä, muut suomalaiset kai sanoisivat, että murretta... Montlai eli monenlaista, eks tiärä, ku on monelaist, ku pitäis tehrä tai sannoo. Mut eiks vaa kuulostakki hianolt, iha kui olis jottai ranskankiältä?
Teen tällaisen pikkupostauksen, uhkaava frozen shoulder on ilmoitellut olemassaolostaan taas kerran. Podin sellaista jo yli 20 vuotta sitten, paraneminen kesti pienen iäisyyden eli ensimmäiset puoli vuotta olivat kipuilua ja liikerajoitteita, sitten alkoi vähitellen parantua. Nyt onnekseni tiedän, mikä on kysymyksessä ja osaan heti ottaa oikeat hoitotoimenpiteet käyttöön. Netin käyttö tai oikeastaan hiiri aiheuttaa lisää kipua ihan olkapäähän asti, joten nettiä olen käyttänyt vain hyvin vähän viime päivinä.
janottaa...
Vili on innostunut juomaan janoonsa vettä parvekkeelta, toisin sanoen, syömään lunta oikein urakalla. Yhden kerran annoimme Vilin viihtyä lumensyönnin parissa niin kauan kuin halusi. Seurauksena oli muutaman minuutin kuluttua alkanut kova vapina. Vili tärisi koko kropallaan eikä meinannut loppua tulla. Pelästyimme kovasti, sellaista ei ollut vielä koskaan aiemmin tapahtunut, että Vili tärisee. Meillä oli vieraita juuri silloin ja joku sanoi, että Vilille tuli varmaan vilu parvekkeella. Vilille vilu? Ei todellakaan, Vili viihtyy vaikka kuinka kovassa pakkasessa, vilua Vili ei tunnekaan. No, muutamien minuuttien päästä vapina loppui ja Vili oli taas oma itsensä. Päättelimme, että runsas kylmän lumen syönti aiheutti Vilille jonkinmoisia vatsakramppeja. Nyt Vili pyrkii jatkuvasti pääsyä parvekkeelle, jos siellä on lunta, mutta annamme pojan "ruokailla" siellä vain hetkisen ja sitten heti sisälle taas.
Vilille tilattiin vitamiineja, CANIPUR - vitaNatur ja CANIPUR - mineral, molemmat jauheen muodossa, toinen sisältää mineraaleja ja toinen vitamiineja, ajattelin antaa niitä vuoroviikoin. Purnukat sisältävät 500g ja maksoivat noin 15 euroa kumpikin. Uskon niiden olevan ihan laadukkaita. Jos jotakuta kiinnostaa, niin valmistajan sivut eli nuo linkit voi muuttaa yhdellä klikkauksella myös englanninkielelle.
Täällä on mukavaa, kun kaikki paketit tuodaan kotiovelle asti, edellyttää tietenkin sitä, että joku on kotosalla vastaanottamassa.
Varoitus!
Tällainen onnettomuus tapahtui täällä (oikeastaan Stuttgartissa) viikko sitten. Emäntä joutui avuttomana seuraamaan, kuinka hänen pieni terrierinsä raahautui kuoliaaksi jäätyään suljetun oven taakse. Tällaista voi tapahtua myös hississä, jos koira jää hihnansa kanssa oven eri puolelle.
*******
Lopuksi ajattelemista antava roolileikki. Ollako mieluummin koira vaiko ihminen?
https://www.facebook.com/WagtheDogGC
Ei tähän nyt kovin montlai tullutkaan, mutta olkoon...
Jos olisin kirjoitellut tätä edellispäivänä, olisin vain hehkuttanut, kuinka kiva viikko meillä on ollut. Vili on harvoin ollut niin reipas, iloinen ja leikkisä, kuin menneellä viikolla. Ruoka on maistunut hyvin ja yöt nukkunut eli auvoista koiranelämää.
Mutta kun en kirjoittanut mitään edellispäivänä, oli siihen syynsä. Sinä päivänä Vili valvotti meitä aamuyöstä alkaen, oli levoton, ruoka ei maistunut. Ulkoili silti lenkkinsä reippaanlaisesti. Ajattelin, että taasko mennään alamäkeen? Iloisuus oli kokonaan poissa niin Vililtä kuin minultakin. Tunsin, kuinka mielialani laski nollalukemille, ei huvittanut kirjoittaa riviäkään.
Vili oli koko päivän hyvin levoton, kulki perässä, vaihtoi paikkaa, nousi aina vähän väliä makuulta istumaan, ruokakaan ei oikein maistunut, söi kylläkin jonkin verran. Ja minä en tiennyt, mikä Viliä vaivaa. Alkoi taas se ainainen arvaaminen.
Närästys? Sen puolesta puhui istumaan nouseminen, huulten lipominen ja huono ruokahalu. Ei kuitenkaan oksennellut, kuten yleensä närästysvaivoissa. Ruoka on koko viikon ollut ns. ohjekirjanmukaista eli ei mitään kiellettyjä hedelmiä. Vaihteluksi on saanut keitettyä kanaa lisänä aikaisempaan lihavalikoimaan.
Kipu? Sen puolesta puhui levottomuus, mutta ei mikään muu. Liikkui ihan normaalisti ja hyppi sohvalle, sänkyyn ja niistä lattioille.
Molemmat korvat olivat yllätyksekseni töhnäiset, vaikka ovat jo kauan olleet putipuhtaat. Merkillistä.
Oletettuun närästykseen annoin Vilille ensin perunaa, se on yleensä auttanut. Kun mitään ei tapahtunut, annoin uudestaan perunaa, jossa oli joukossa happoa vähentävää, ns. vihreää savea. Iltaan mennessä ei tapahtunut muuta kuin että Vili oli edelleenkin levoton ja minä neuvoton. Tuleva yö pelotti, Vilin kivuliaisuus on kauheaa kestää ja valvottu yö on pitkä, ahdistava ja masentava. Nukkumaan mentäessä annoin Vilille kokeeksi kipulääkkeen, Rimadyl 10 mg, Vili jäi heti rauhassa petilleen. Niin nopeasti ei mikään lääke auta, joten jännitti yön sujuvuus.
Kuinka ollakaan, Vili nukkui yönsä hyvin ja rauhallisesti, oli aamulla taas oma itsensä, enkä taaskaan tiedä, mikä Viliä vaivasi. Se siitä. Toivottavasti ei tule jatkoa tälle tarinaosuudelle.
*******
“Minä tulen milloin minulle sopii.
Ehkä en tule ollenkaan,
ehkä menen aivan toiselle suunnalle.”
-Nuuskamuikkunen-
Nuo Nuuskamuikkusen sanat sopivat täydellisesti Viliin, juuri tuollainen se on.
Lyhyt ja ytimekäs luonnekuva Vilistä.
Vili on kotiutunut aivan loistavasti tänne. Meillä on sellainen olo, että se on enemmän kotonaan nyt kuin koskaan missään. Voiko se olla edes mahdollista? Joka tapauksessa meillä ei nyt ole niin hirveän lämmintä kuin oli Suomen kodissa, jossa aurinko porotti lämpimään vuodenaikaan ihan liikaa. Vilille on kehittynyt uusia tapojakin, tyyliin maassa maan tavalla. Esim. Vili ei enää mene ollenkaan kaapin alle makaamaan, vaikka se ihan sama kaappi täälläkin seisoo. Aikaisemmin Vili ei viihtynyt sohvalla kuin käväisemässä, nyt nukkuu usein siinä ja poikkeaa sinne monta kertaa päivässä, sohvalta Vili on valinnut oman paikkansakin jo. Viisaasti valitsikin, siihen puoliskoon olisimme mekin hänet tuupattu.
*******
Itse jouduin myös hakemaan apua lääkäriltä. Noin viisi vrk podin sellaista yllättävää, entuudestaan outoa vaivaa kuin patti kielen alla. Liekö ollut ajos, tukos, näppylä vai mikä, mutta päivä päivältä se tuli kipeämmäksi eikä osoittanut aikeitakaan paranemisesta. Loppujen lopuksi se säteili kipua korvaan, otsaan, nieluun, syöminen oli yhtä tuskaa eikä nukkumisestakaan tullut mitään. Netti tarjosi kauhukuvia kasvaimista ja muusta kauheasta ja niinpä menin täkäläiselle lääkäriasemalle.
Kohdalleni sattui ikänsä puolesta kokenut lääkäri, joka heti sanoi, että ei tuo ole vaarallista, joku stressireaktio todennäköisesti. Niitähän minulla on riittänytkin täällä, se kämmenihottuma kesti 11 päivää ja sen jälkeen on ollut muuta samankaltaista. Tohtorisetä kirjoitti sitten reseptiä ja sanoi sanan kamomilla, mielessäni ajattelin, että ei kai hän vaan määrää kamomillateetä, siitä kun en tykkää ollenkaan. Odotin saavani antibioottireseptin.
Ei, ei määrännyt teenjuontia eikä antibioottia, sen sijaan Kamillosan kamomillatiivistettä, jolla penslataan sitä "kasvainta" useasti päivän mittaan. Olin suoraan sanoen hieman epäileväinen sen suhteen, ajattelin, mitä lie huuhaata. Mieli muuttui tuota pikaa, sillä jo illalla hävisivät kivut ja yön sain nukuttua ja seuraavana päivänä olin kuin uusi ihminen. Olin aivan euforinen, niin hyvä olo oli monen päivän kitutuksen jälkeen. Paraneminen tapahtui huimaa vauhtia ja minä ihastuin tuohon kamomillauutteeseen totaalisesti, ajattelin käyttää sitä Vilin hoitoonkin, jos joskus on tarve. Se on hyvin monikäyttöistä, haavanhoitoon, ruuansulatusvaivoihin, höyryhengitykseen ja vaikka mihin. Käyttörajoituksena on allergisuus mykerökukkaisiin kasveihin. Lääkettä saa apteekista ja pieni 30 ml puteli maksoi noin 4 euroa. Sitä käytetään aina laimennettuna.
No niin. Muutosta ollaan joten kuten selvitty.
Koville otti kyllä. Oma kunto oli puolinainen, flunssanpoikasta lykkäsi, onneksi ei ihan taudiksi asti sentään. Muuttopäivän sää oli sateisin sitten miesmuistiin, lisäksi yksi jos toinenkin asia tökki eli muutto kesti arvioidut tuntimäärät tuplana.
Rankkaa oli siis fyysisesti kuten myös henkisesti. Jatkuva pohtiminen, mistä mikin tavara löytyy, on kyllä sitä vihonviimeistä huvia. Eilen oli ensimmäinen päivä sitten muuttopäivän, jolloin pärjättiin ilman särkylääkettä. Kas, kun vanha ei jaksa, kuten nuori. Vaikka kyllä nuoretkin valittavat muuttojansa, mutta tokenevat kai paljon nopeammin rasituksista kuin tämä kypsempi? ikäpolvi.
Pihalla
Uusi asuntomme on tarkalleen samankokoinen kuin entinenkin. Talo on 3-kerroksinen tässä meidän kohdallamme ja mukavasti on silti hissillä varustettu. Me asumme keskimmäisessä kerroksessa. Katu on vilkasliikenteinen, aivan kuten oli entisessäkin kodissamme. Vastapäätä taloamme on juuri valmistunut vanhusten hoivakoti. Näin hoitoalan ex-ammattilaisena se tuntuu jotenkin kivalta. Hassua, että se tuntuu kivalta....
Joka puolelta löytyy mukavia ulkoilureittejä Vilille ja isoja puistojakin on kuulemma lähistöllä. Koiria emme ole paljonkaan tavanneet, toista se oli väliaikaisessa majapaikassamme, jossa näki koiria ihan joka puolella ja vieläpä niitä vapaana kulkevia, joita opimme pelkäämään sen yhden ikävän hyökkäystapauksen takia. Täällä ei koiria saa kuljettaa hihnatta kuin tietyillä nimetyillä koirien ulkoilualueilla, Hundewiesen, joita on yli 100 kpl Hampurin kaupungissa. Ne eivät kuulemma ole aidattuja kuten Suomessa on tapana, vaan suuria, erityyppisiä puisto- tai luontoalueita. Osa puistoista on sallittu kaikille koirille (paitsi ns. vaarallisiksi luokitelluille), osa taas ainoastaan erityisen "koiranomistajan kurssin" suorittaneiden ihmisten koirille.
Vili on kotiutunut tänne hyvin, onhan tuttuja tuoksuja ja tuttuja tavaroita. Hiukan on oksennellut, vaikka olemme olleet tarkkoja ruuan suhteen. Olisikohan stressistä kyse? Vilin ruokavalio on ollut tähän asti täällä aika yksipuolinen, ihan peruselintarvikekaupasta on ostettu lihaa ja sitten lisukkeena perunaa. Kunhan nyt asetumme aloillemme, tutkiskelen, mistä saisi koiralle sopivaa monipuolisempaa muonaa. Joissakin kaupoissa olen nähnyt ankansydämiä ja siankurkkuja pakastettuina. Muistaako joku vielä sitä aikaa, kun Suomessa sai joka marketista kylmäaltaasta siankurkkuja koirille? Nykyään niitä ei kyllä löydy mistään, taitavat mennä teurastamolta suoraan rehutehtaille.
Uudella kotikadulla
*******
“Päämäärää kohti kulkiessaan ihminen joutuu usein muuttamaan suuntaa.” –Paolo Coelho
Vilin kuulumiset ovat lähes kaikki positiivisia. Vili näyttää viihtyvän erinomaisen hyvin Saksanmaalla, ruoka ja uni maistuvat ja suostuu jäämään yksin tänne vieraisiin oloihin. Korvat ovat kunnossa eikä mitään muutakaan valittamista löydy. Punkkeja ei ole Vilistä löydetty, vaikka sellaisiakin kuulemma täältä on. Yhden kerran on reissattu kaupungin linja-autolla ja sekin meni kohtalaisen hyvin. Vili on tallannut keskustan katujakin kuin vanha tekijä.
Kaveri on käynyt parturissa sitten viime näkemän.
Kurjempi juttu oli, kun iso musta noutaja tarrasi Viliä niskavilloista kiinni ja komentamisen jälkeen vielä uudestaan. Silloin iso koira sai itse kyytiä, kun sen niskavilloihin tartuttiin ja nostettiin ilmaan. Koira oli vapaana ja naispuolinen omistaja tuli perässä vähän matkan päässä. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja pahoitteleva, halusi tietää, saiko Vili jotain vammoja ja lupasi korvata, jos niin kävi. Vili selvisi pelkällä säikähdyksellä, mutta nyt reagoi murinalla jokaiselle isolle koiralle.
Täällä koirat saavat kulkea vapaina sellaiseen sopivilla alueilla, tämä alue on siis Hampurin ulkopuolella eli kuuluu eri osavaltioon, jossa on jonkinverran väljemmät säännöt.
Koiranpito Hampurissa sen sijaan onkin tarkkaa, siellä ei saa ulkoiluttaa koiria vapaana muualla kuin koirien aidatuilla ulkoilualueilla. Vapautuksen tästä kiinnipitosäännöstä voi saada suorittamalla erinäisiä tottelevaisuustestejä.
Ns. taistelukoirat eli Pitbull Terrieri, American Staffordshire Terrieri, Bullterrierit sekä em. rotujen sekarotuiset luokitellaan aina vaarallisiksi koiriksi.
Bullmastiffi, Dogo Argentino, Dogue de Bordeaux, Fila Brasileiro, Kangal, Kaukasian Owtscharka, Mastiffi, Mastino Español, Mastino Napoletano, Rottweiler ja em. sekarotuiset luokitellaan samoin vaarallisiksi koiriksi ja ne joutuvat siten myös käyttämään aina ulkoillessa kuonokoppaa ja olemaan talutushihnassa. Luonnetestillä voidaan joillekin tähän ryhmään kuuluville koirille myöntää vapautus kuonokopasta.
Sakot koiria koskevan järjestyssäännön rikkomisesta ovat todella suuria, alin sakko 30 e, yläraja uskomattomat 50 000 euroa!
Koiravero Hampurissa on 90 euroa vuodessa, vaarallisiksi luokiteltujen koirien 600 euroa per vuosi. Lisäksi Hampurissa täytyy aivan kaikille koirille ottaa vastuuvakuutus.
Laki velvoittaa Hampurissa koirankakkojen poiskeräämiseen, ainoa vapautus tästä on koiran ripuli. Kakkapusseja saa ilmaiseksi useista paikoista, mm. puhtaanapitolaitoksen toimipisteistä ja niitä voi postimaksun hinnalla tilata kotiin tarvittaessa tai kestotilauksella 5e/kk. Yhden tilauksen määrä on 50 kakkapussia. Pikkuhuomioita
* postia kannetaan myös lauantaisin
* kylpyhuoneissa ei ole lattiakaivoa, mutta useimmiten ikkuna
* lihakauppiaalta saa maistiaisia, varsinkin lapset, Vilikin sai tänään siivun makkaraa torikauppiaalta
* posteja suljetaan täälläkin, asiamiespostit ovat nykyaikaa
* kirje tai postikortti Saksasta Suomeen maksaa 0,75e, paikallinen kirje 0,55e ja postikortti 0,45e
* moniin paikkoihin voi ottaa koiran mukaan, suvaitsevaisuutta näyttää löytyvän, elintarvikeliikkeisiin ei kuitenkaan mennä koiran kanssa
Linja-autossa ompi tunnelmaa...
Täkäläisissä busseissa olen ihmeekseni nähnyt kirjahyllyn ja se antoi aihetta etsiä lisätietoa netistä. Osassa Hampurin linja-autoja on todellakin kirjahylly, josta saa ottaa lukemista mukaansa ja siihen saa sellaista myös tuoda. Aika hauska juttu, eikö?
Hampurin tunnetuin kirkko on
evankelinen ST. MICHAELIS, lempinimeltään "Michel".
Sen kellonviisarit ovat peräti 5 metriä pitkät.
Kirkon torni näkyy kauas Elbelle ja on maamerkkinä satamaan saapuville laivoille.
*******
“Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut.” –Anthony de Mello
Vaihteeksi laitan esille joitakin lausahduksia, mietelauseita, aforismeja, mitä lienevätkään. Osa on ihan oikeasti viisaita helmiä, osa viehättää minua muuten vaan.
Samaan syssyyn haluan suositella Konrad Lorenz'in kirjoja, niitä saattaa löytyä kirjastojen varastoista tai antikvariaateista, Huutonetistä jne. Olen lukenut kaikki suomeksi ilmestyneet, silloin joskus, kauan sitten, ja ne ovat jääneet mieleeni aivan ihanina kirjoina. Jos jostain saan käsiini, niin aion lukea uudestaan. Lorenz kirjoitti eläinten käyttäytymisestä useita kansantajuisia kirjoja ja tässä lista suomennetuista kirjoista:
* Eläimet kertovat: Eläinten käyttäytyminen tiedemiehen tulkitsemana. (Er redete mit dem Vieh, den Vögeln und den Fischen, 1949.)
* Koiran elämää: Tiedemies kertoo koirista. (So kam der Mensch auf den Hund, 1950.)
* Niin sanottu paha. (Das sogenannte Böse: Zur Naturgeschichte der Aggression, 1963.)
* Eläimet ja ihmiset. (Über tierisches und menschliches Verhalten: Aus dem Werdegang der Verhaltenslehre.
* Kahdeksan kuolemansyntiä. (Die acht Todsünden der zivilisierten Menschheit, 1973.)
Kokemuksen ja kalkkeutumisen välinen raja on veteen piirretty viiva.
- Pirkko Koskinen, apulaisoikeusasiamies Kaikki lähtee siitä kun sä opit syömään lihapullat haarukalla. Silloin sä osaat tehdä mitä tahansa.
- M. Nykänen, urheilija Ennen sitä ajatteli, jotta kuuskymppiset on iankaikkisen vanhoja äijiä. Mutta nyt kun itte on siinä iäs, tuntuu, jottei puperteetti-ikäkää oo vielä kunnolla alakanu.
- Juha Mieto, urheilija Ei oo millonkkaan kahta huonnoo päivvee peräkkäin, aina on yö välissä.
- Ilomantsin ajattelija
"Muumipeikko ja Niiskuneiti löysivät kevään ensimmäisen leskenlehden. “Laitetaan sen päälle lasikupu, niin se kestää kylmät yöt“, ehdotti Niiskuneiti. “Ei laiteta. Se pärjää paremmin, kun sillä on vähän vaikeaa”, sanoi Muumipeikko." "Voi miten ihanaa on olla vihdoinkin vanha ja eläkkeellä. Voi kuinka pidän sukulaisistani. Eikä minun tarvitse enää edes ajatella heitä." - Hemuli joka rakasti hiljaisuutta
Voidaksesi olla onnellinen sinun tulee tehdä hyvää. - Leo Tolstoi
Se joka tarvitsee vähän, ei joudu sellaiseen asemaan, että hänen täytyy luopua paljosta. - Plutarkhos Siemen, joka on kätketty omaan sydämeen, on näkymätön puutarha. - Kahlil Gibran Raha ei ole vielä tehnyt ketään rikkaaksi. - Seneca Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on. - Demokritos Tie onneen: Vapauta sydämesi vihasta, mielesi huolista. Elä yksinkertaisesti, vaadi vähän, anna paljon. Täytä elämäsi rakkaudella. Kylvä auringon paistetta. Unohda itsesi, ajattele muita. Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän. - Norman Vincent Peale Mitä maailmassa omistatkaan, sen huomaat kuolinpäivänäsi kuuluvan jollekulle toiselle. Mutta se mitä olet, on säilyvä sinun ainaisesti. - Henry van Dyke Lapsia ja kelloja ei pidä lakkaamatta vetää, niiden on annettava myös käydä. - Jean Paul Jos annamme lapselle liikaa leluja, tuhoamme häneltä leikin maailman. - R Tagore Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa? - Lauri Viita On vain yksi tapa tyrehdyttää pahuus: vastata pahaan hyvällä. - Leo Tolstoi Ei raha eikä tavara, vaan sydän lämmin avara. - Mika Waltari / Kieku ja Kaiku Kyky ajatella tänään toisin kuin eilen erottaa viisaat jääräpäistä. - John Steinbeck Toivo on puoli elämää, välinpitämättömyys puoli kuolemaa. - Kahlil Gibran Onni? Terveys ja huono muisti. - Albert Schweitzer "Jos en olisi Ali, tahtoisin olla." - Muhammad Ali
Albert Einstein on jättänyt jälkeensä useita lausahduksia, tässä muutama:
"En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota soditaan, mutta neljäs maailmansota tullaan sotimaan kepeillä ja kivillä." "Hankaluuden keskellä lojuu mahdollisuus." "Hulluutta on se, että tekee samat asiat uudelleen ja uudelleen ja odottaa eri tuloksia." "Jos olisin tiennyt, että se johtaa tähän, olisin ryhtynyt korjaamaan käkikelloja ammatikseni." Tämän Einstein sanoi, kun Hirošiman ydinpommi pudotettiin. "On kaksi tapaa elää: joko niin, että mikään ei ole ihmeellistä, tai niin, että kaikki on ihmeellistä." "Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestäkään aivan varma." "Vain toisten vuoksi eletty elämä on elämisen arvoinen."
Viisauksia tuntemattomilta:
- Kaikki ne päivät, jotka tulivat ja menivät; enhän minä tiennyt, että se oli elämä. - Toivon, et läskit ensi vuonna lähtevi. Naapurin hoikkahan rouvahan siirtyvi. Siihen, joka aina hyvältä näyttävi. Rahaa sais olla vaikka muille jakaa, velkojat pois oven takaa. Onnea mulle paljon suo, samat lahjat ystävilleni myös tuo. - Parempi skitsofrenia, kuin ihan yksin... - Muista, että mustatkin päivät ovat hyviä päiviä.... - Det räcker inte att ha någonting att leva av - man måste också ha någonting att leva för. - "Olemme huolissamme siitä, mikä lapsestamme tulee, mutta unohdamme usein, että hän on jo joku." - Jos rakastat jotain elämässäsi, anna sen mennä, kun luopumisen aika tulee. - Timanttisi eivät ole kaukaisilla vuorilla, eivätkä etäisissä merissä, ne ovat takapihallasi, jos vain osaat niitä sieltä etsiä. - Elä jokahinen päivä siihen lajihin, notta se vois olla sun viimmeeses. Jonakin päivänä soot viälä siinä oikias. - Ihmiset, jotka valittavat, että eivät saa ansioidensa mukaan, eivät tiedä, kuinka onnekkaita ovat. - Kukaan ei ole hyödytön. Aina voi olla edes huonona esimerkkinä. - Kun on korviaan myöten kusessa, on parempi pitää suunsa kiinni. - Mielikuvitus korvaa sen, mitä emme ole ja huumori auttaa meitä hyväksymään sen mitä olemme. - Avainrengas on kätevä pikku härveli, jonka ansiosta voit hukata kaikki avaimesi kerralla.
Olisin halunnut jakaa nämä rivit toisin, mutta bloggeri oli eri mieltä ja hänellä sananvalta,
Tästä se kesä alkaa, keväästä. Koivut ovat saamassa lehtensä ja luonto herää eloon kiireellä, vauhdikkaasti. Ajattelin kirjoittaa juttukimaran, eli kaikkea pientä eri aiheista.
Eilen satuin näkemään erään kokkiohjelman, jossa harrastelijat kilpailevat viikon ajan kokkauksillaan. Eräs kandidaatti oli valmistanut pangasiusfilettä. Tuomarina toimiva Michelin-tähtikokki antoi merkillisen kommentin siitä kalasta ja se sai aikaan keskustelua Facebookin sivuilla. Sieltä löysin seuraavat linkit:
Onneksi löytyivät, en tiennytkään, mitä moskaa se on, onnekseni en ole ikinä syönyt sitä kalaa, mutta Vili on. Ja paljon. Tämä koko blogi alkaa kertomuksella Vilin ensimmäisen allergian ilmestymisestä. Silloin Prismassa oli tarjouksella, erittäin edullisesti, pangasius-pakastekalaa, taisi maksaa 0,99 euroa paketti. Isäntä hullaantui niihin ja osti pakastimen täyteen. Kantoi selkärepullisen sitä kalaa kotiin. Hän ja Vili söivät ainakin viikon joka päivä pangasiusta, olivat molemmat aivan hulluina siihen. Sitten seuraavaksi teinkin johtopäätöksen, että Vili on kalalle allerginen, kun oli kalunnut käpälänsä lähes verille. Sehän on nyttemmin osoittautunut erheeksi, tänään Vili voi syödä kalaa mielinmäärin. Meillä ei kuitenkaan ole sen jälkeen edes isäntä syönyt pangasiusta, onneksi. Ei ole ollut tarjouksessa...
* Nyt tulee vääjäämättä mieleen, että alkoiko Vilin kutinat pangasius-kalan antibiooteista, hormooneista, saastuneisuudesta? Villi ajatus, mutta jotenkin mahdollinen.
*******
Vili ja pieni ystävä
Jokainen koiranomistaja tietää, että koiran rabies-rokotukset ovat voimassa joko 2 tai 3 vuotta. Sopivassa tilanteessa tiedustelin asiaa eläinlääkäriltä, että mikä ero niillä on, onko toinen parempi kuin toinen. Ei ole.
RABDOMUN® vet 2v
RABISIN® 2v
NOBIVAC RABIES VET® 3v
Se lääkefirma, jonka rokote on voimassa 3 vuotta, on suorittanut tutkimuksia rokotteensa vaikutuksesta, teettänyt laboratoriossa selvitystä rokotettujen koirien immuniteetin kestosta ja siten näyttänyt toteen, että rokotteen vaikutus riittää 3 vuodeksi.
Ne lääkefirmat, jotka eivät ole uhranneet rahaa näihin tutkimuksiin, eivät ole saaneet oikeutta mainostaa rokotettaan pitempiaikaisena kuin 2 vuotta. Rokotteet ovat kuitenkin samaa alkuperää, niissä ei ole eroja.
Nyt ihmettelen taas, että miksi eläinlääkärit suosivat tuota 2 vuotta voimassa olevaa rokotetta? No tietenkin, taas kerran rahan valta jyllää, on eläinlääkärille tuottoisampaa rokottaa koira joka toinen vuosi kuin joka kolmas, selvähän se. Sivuseikka, että koira periaatteessa saa turhan usein rokotuksia.
"Tiibetinspanielilla esiintyviä vikoja ja sairauksia: 7. Selkäviat Matalaraajaisilla roduilla, myös tiibetinspanielilla, rakenne on kondrodystrofinen, jalostuksella aikaan saatu virheellinen rustorakenne. Kondrodystofisilla roduilla selkänikamien välilevyt voivat rappeutua hyvin nuorena ja rappeutuneista välilevyistä suurin osa myös kalkkeutua. Kondrodystrofia altistaa selkärangan välilevyt vaurioille ja välilevyn paikoiltaan menosta seuraa ns. mäyräkoirahalvaus. Välilevytyrän oireet vaihtelevat vaurion sijainnin ja asteen mukaan lievistä kipuoireista täydelliseen takaraajojen halvaantumiseen. Vaurion vakavuudesta ja hoidosta riippuu kuinka koira toipuu."
Siis jalostuksella aikaansaatu! Argh!
*******
Oi aikoja, oi tapoja! Joskus ovat asiat olleet näinkin päin. Nykyään täysin toisin päin. Leike on kuulemma Tuomas Kyrön uusimmasta kirjasta.
*******
Sain tyttäreltäni lahjaksi hänen virkkaamansa, superkauniin ja ahkerasti kukkivan saintpaulian, ihanan helppohoitoisen kukkasen.
Vilin peitto edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tunti kuluu yhden neliön kutomiseen. Kuvassa värit ovat taas kummallisen vääristyneet, ruskea näkyy sinertävänä, mistä lie johtuu, ihan päivänvalossa ilman salamaa otettu, kuten viimeksikin.
Aidot värit, onnistuipa se sittenkin...
*******
Lopuksi kunnon haukku.
" Ei ihme, ettemme aina osaa elää toistemme kanssa, koska kuulemme puolet siitä, mitä meille sanotaan, ymmärrämme kuulemastamme vain puolet, uskomme puolet ymmärtämästämme ja siitäkin muistamme vain puolet."
Jostain ihmeen syystä tuli tarve kirjoittaa kodittomista koirista. Mistä lie pulpahtanut tämäkin ajatus pinnalle. Poimin tähän muutaman yhdistyksen, jotka vapaaehtoisvoimin tekevät arvokasta työtä hädänalaisten eläinten hyväksi. Perinpohjin en pengo näitten onnettomien eläinten kohtaloita, koska itse en halua ahdistua niistä enkä aiheuttaa sellaisia tuntemuksia muillekaan, halutessaan niitä kyllä löytää netistä, toiset ihmiset ovat kyllin vahvoja kestämään niiden aiheuttaman tunnekuohun, minä taas en.
Jokaisella näillä yhdistyksillä on kattavat nettisivut, paljon asiallista tietoa ja kaikista näkyy rakkaus eläimeen, sen yhden tietyn koiran tai kissan pelastaminen elämälle. Kukaan ei voi pelastaa kaikkia maailman hätää kärsiviä, ei ihmisiä eikä eläimiä, mutta jo yhdenkin pelastaminen on tuikiarvokas asia juuri sille yhdelle.
Oitis tulikin mieleeni tarina, jonka jo kauan sitten olen kuullut ja jonka alkuperästä en ole selvillä:
- Vanhan tarinan mukaan mies näki pienen lapsen puuhaavan jotain rannalla. Hän kiinnostui ja lähti katsomaan, mitä oli tekeillä. Lähempää hän näki, kuinka lapsi kantoi simpukoita mereen hiekkarannan niistä nopeasti kuivuvista lätäköistä, joita laskuvesi oli jättänyt jälkeensä. Lapsi ei häiriintynyt siitä, että mies katseli hänen kiireistä toimintaansa.
Lopulta mies kysyi: "Mitä sinä yrität tehdä?" "Minä pelastan simpukoita", lapsi vastasi. Mies jatkoi: "Ymmärrätkö sinä, että ranta on kilometrien mittainen. Näitä simpukoita on lähes loputtomasti. Et sinä voi niitä pelastaa". "En tietenkään kaikkia", sanoin käsiään katsoen ja jatkoi: "Mutta ainakin vielä tämän yhden minä voin pelastaa."
Tässä sitten muutamia yhdistyksiä omine esittelyineen, otsikot toimivat linkkeinä:
Kodittomien koirien ystävät ry
Yhdistys on vuonna 2007 perustettu eläinsuojeluyhdistys. Se toimii Romaniassa Mustanmeren köyhällä rannikolla yhteistyössä Save the Dogs -järjestön kanssa.
Yhdistyksen tavoitteena on työskennellä Romanian kulkukoira- ja muiden eläinsuojeluongelmien ratkaisemiseksi kestävällä ja eettisellä koko yhteisön etua ajavalla tavalla, ja auttaa Romaniaa huolehtimaan jonakin päivänä omatoimisesti eläimistään. Tavoite on haasteellinen, sillä Romania on maa, jossa ei vielä tunneta lemmikki- tai eläinsuojelukulttuuria.
Yhdistyksen toiminta perustuu ennaltaehkäisevään eläinsuojelutyöhön, kuten koirien ja kissojen sterilointeihin, ihmisten valistamiseen sekä lainsäädäntötyöhön. Jokapäiväisen avun piiriin kuuluvat omistetut ja omistamattomat koirat, kissat, hevoset ja aasit, mutta myös köyhät ihmiset sekä kohdistetusti vammaiset lapset.
Kodittomat Espanjan Koirat ry
Yhdistys on perustettu kodittomien koirien auttamiseksi. Espanjassa toimintamme keskittyy Aurinkorannikon alueelle, missä hylättyjä ja kodittomia koiria on tuhansia.
Tavoitteemme on auttaa koiria ja löytää kodittomille koirille uusia pysyviä koteja myös Suomesta. Mahdollisuuksien mukaan autamme myös paikallisia yhdistyksiä, kroonisesta varojen puutteesta kärsiviä koiratarhoja lahjoituksin. Haluamme tiedottaa ja valistaa ihmisiä koirien tilanteesta ja osaltamme näin edistää eläinten hyvinvointia.
Yhdistys toimii kodittomien eläinten auttamiseksi Suomessa ja Virossa ja on perustettu vuonna 2002.
Haluamme tukea eläinsuojelun edistämistä sekä Suomessa että Virossa etsimällä koteja kodittomille eläimille sekä tekemällä yhteistyötä eri eläinsuojeluyhdistysten ja viranomaisten kanssa.
Teemme edelleen alueellista eläinsuojelutyötä apua tarvitsevien eläinten auttamiseksi sekä avustustyötä yhteistyössä virolaisten löytöeläintahojen kanssa. Autamme ja tuemme hallituksen erillisillä päätöksillä yksityisiä eläinten omistajia eläinten pitoon ja hoitoon liittyvissä ongelmissa.
Tavoitteenamme on myös edelleen lisätä tietoa eläinten hyvästä kohtelusta sekä vähentää kodittomien eläinten määrää tiedottamalla mm. steriloinneista ja neuvomalla eläinten käytösongelmissa. Yksi päätavoitteistamme on edelleen steriloida ja kastroida mahdollisimman moni kauttamme kodin saava eläin.
Yhdistys on uusi vuonna 2010 rekisteröity yhdistys, jonka tavoite on Venäjän kodittomien koirien auttaminen. Valitettavasti kodittomien eläinten tilanne Venäjällä on hankala ja monimutkainen. On vaikeaa löytää kotia tai edes paikkaa tarhalla jokaiselle eläimelle. Yhdistyksemme toivoo, että yhdessä voimme vaikuttaa kodittomien koirien määrän vähenemiseen ja antaa mahdollisuuden tuntea ihmisen rakkautta, hyväilyä ja huolenpitoa.
Emme rajoita apuamme vain määrätylle alueelle Venäjällä. Kaikki kodittomat eläimet tarvitsevat ja ansaitsevat yhtälailla apuamme. Pääasiassa kuitenkin avustamme kodittomia koiria Pietarista ja Pietarin alueelta.
Viemme koirille lahjoituksia, mikäli mahdollista huolehdimme rokotuksista, lääkkeistä ja muista tärkeistä tarvikkeista. Kuitenkin paras apu koiralle on aito lämmin koti, missä koira on turvassa ja saa hyvää hoitoa.
Pelastetaan Koirat ry
Yhdistys toimii hylättyjen ja kodittomien eläinten hyväksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Pelastetaan Koirat ry:n toimintaideologiaan on aina kuulunut ajatus auttaa siellä missä apua eniten tarvitaan, siellä missä eläinten hätä on suurinta ja missä konkreettinen avun tarve on todellista. Tästä syystä yhdistys on jo kymmenen vuoden ajan keskittänyt voimavaransa Viroon sekä vuoden 2011 alusta Romaniaan.
Viipurin Koirat ry
Viipurin Koirat ry:n on perustanut joukko suomalaisia eläinten ystäviä vuonna 2006. Yhdistyksemme toimii vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin Viipurin löytökoirien hyväksi. Viipurin Koirat ry avustaa kahta Viipurissa sijaitsevaa koiratarhaa parantamalla koirien elinoloja. Hankimme ja toimitamme koirille ruokaa, lääkkeitä ja autamme rakentamaan koirille suojia ja turvallisia aitauksia. Tärkeä osa avustustyöstä on myös etsiä Viipurin kodittomille koirille pysyviä koteja Suomesta.
Betsi - Elämä Koirille ry:n kautta pelastettu
Eri syistä kodittomia eläimiä löytyy tietysti myös Suomesta sekä muualta Euroopasta. Kuten Suomi, useimmat Euroopan maat osaavat hoitaa eläinsuojelunsa melko kunniakkaasti ja kodittomien eläinten välitys hoituu omassa maassa luontevasti.
Tilanne on aivan toinen monessa muussa maassa, esimerkiksi juuri näissä kohdemaissa, johon on perustettu yhdistyksiä. Eläinsuojelusta ei ehkä ole edes lakia olemassa eikä useimmilla ihmisillä ole mitään kunnioitusta eläintä kohtaan. Kulkukoirien pelastamista ja yleistä eläinsuojelutyötä näissä maissa tekevät useat yhdistykset eri maista, ei suinkaan vain suomalaiset.
Erityisesti olen ihaillut Brigitte Bardotin uhrautuvaa eläinsuojelutyötä. Hän, kuuluisa BB, aikansa seksisymboli, hylkäsi uransa jo 39 vuotiaana ja on siitä lähtien elänyt eläinsuojelun hyväksi. Nyt hän on jo lähes 80 vuotias, toivottavasti hänen perustamansa säätiö saa tulevaisuudessakin tuloksia aikaiseksi.
Olen nuorena asunut joitakin vuosia Välimeren läheisyydessä ja ainakin silloin siellä oli surkea asenne eläimiin. Oli sydäntäsärkevää nähdä omasta ikkunasta poikien pallottelevan pienellä koiranpennulla tai naulaavan tervapääskyn siivestään seinään ja heittävän siihen tikkaa. Tai koiranpentu naru kaulassa hylättynä, kasvaessaan siihen naruun tukehtuvana...
Kun yritin puuttua asioihin, joita näin, aikuiset, sivusta seuraavat ihmiset, vain nauroivat minulle. Kukaan ei puuttunut mihinkään lasten tekemiin eläinrääkkäystilanteisiin.
En ole niiden aikojen jälkeen halunnut koskaan matkustaa maahan, jossa joutuisin näkemään vastaavaa.
Minusta ei ikinä olisi voinut tulla esim. eläinsuojeluaktivistia tai eläinlääkäriä, ei edes pieneläinhoitajaa. En kestäisi nähdä niin paljon kärsimystä. Kunnioitan valtavasti kaikkia aktiivisesti eläinsuojelutyötä tekeviä ihmisiä, oli se sitten katukoirien pelastamista tai mitä tahansa muuta.
On vain kaksi tapaa elää. Kuin mikään ei olisi ihme. Tai kuin kaikki olisi.
Voi olla, että asia on niin, sillä jollain tavalla sen on oltava, harvoin on, että jokin asia ei ole millään tavalla. (Svejk)
Niinpä, jotenkin on tämän ruokailunkin oltava, niin, näin tai noin. Vili on osoittautunut sitkeäksi sissiksi. Ensimmäiset päivät uuden ruokailusysteemin alkaessa Vili tuli toimeen kai ns. pyhällähengellä tai saksaksi sanottuna von Luft und Liebe. Ihan ensimmäisenä päivänä Vili osoitti ihastuttavan laajaa ääniskaalaa. Keittiöstä kuului hiljaista murinaa, surinaa, maukumista, naukumista, narinaa ja vanhan saranan valitusta. Toivottua reaktiota palvelijoilta ei kuulunut ja sen huomattuaan Vili lopetti mouruamisen ja ylväästi sieti nälkäisen koiran kohtalonsa, mukisematta ja tyynesti. Sitkeä sissi.
pari päivää sitten oli vielä näin keväistä, nyt on maass' valkeaa taas...
Sitten vähitellen ruokailurytmi vakiintui noin kahteen ateriaan vuorokaudessa. Tuo noin tarkoittaa, että kahden aterian välillä Vili saa pientä välipalaa. Tämä tuntuu tällä hetkellä hyvältä ratkaisulta. Olisin mielelläni kuullut enemmän toisten koirien ruokailuratkaisuista, mutta nämä muutamat kommentit, jotka sain, olivat kaikki samansuuntaisia ja vahvistivat valintaa.
Jos nyt ilmenee närästystä, niin en aio enää siirtyä neljään ruokailuun, vaan lisään pieniä välipaloja päivään.
Tänään aion valmistaa kokeeksi pienen annoksen "yrjölänpuuroa" á la Vili eli lihaperunapaistosta. Perästä kuuluu, sanoi torven tekijä eli saapa nähdä, mitä poika tykkää siitä...
*******
hinta 66 senttiä kpl
Tällaisia hammashoitopuruluita Vili sai maistiaisiksi 10 kpl. Ne ovat 7,5 cm pitkiä ja valmistusaineina mainitaan vehnägluteiini, luonnollisia aromeja, selluloosa, glyseriini, maitoproteiini, rosmariini, kuivattu persilja, klorofylli, minttuöljy (0,5%)
Analyysi: proteiineja 50%, rasvaa 0,26%, kuituja 2,5%, tuhkaa 2%, kosteutta 12%
Vili saa sunnuntaisin yhden, tykkää kovasti ja syö sitä hitaan hartaasti nakerrellen.
Tämän blogin tapahtumien ratkaiseva alku oli alkusyksyllä 2009 eli noin 2½ vuotta sitten, kun Vilin takajalat olivat tämän näköiset. Vili oli vasta 9-10 kk ikäinen. Siitä alkoi aivan uusi ja tuntematon tie, mitä oli pakko kulkea. Vili, elämäni ensimmäinen koira, jolla on iho-oireita ja minä emäntä olin kuin Liisa ihmemaassa, en tiennyt mistään mitään. Ihan ummikkona aloitin perehtymisen allergioihin ja nettisivut vaan soljuivat toinen toisensa perään ja oma pääni oli kuin huolimattoman halkovaja, kaikki klapit sikinsokin.
takajalat v. 2009
Blogin pitämisen aloitin vasta runsas puoli vuotta myöhemmin tultuani siihen tulokseen, että apua ei sittenkään löydy niin helposti kuin olin toivonut ja luullut. Oli välttämätöntä perustaa oma blogi, 1. itselleni muistikirjaksi, 2. mahdolliseksi avuksi muille allergiakoiran omistajille ja 3. toivoin itse saavani vertaistukea ja -apua. Blogi onkin toiminut toivotulla tavalla ja luulenpa voivani sanoa, että ilman tätä blogia ja sen mukanaan tuomaa suurta tietomäärää, vertaistukea ja ihan konkreettista apua emme olisi nyt tässä.
Blogini kommentit ovat olleet se olennaisen tärkeä osa koko blogista. Ne ovat antaneet tietoa, tukea, vinkkejä ja paljon ajattelemisen aihetta, muillekin kuin minulle. Kommentit ovat blogin suola. En ole tähän mennessä saanut ainuttakaan ei-toivottua kommenttia, vaikka niitä on jo yli 800, tosin puolet ehkä omia vastauksiani, ja olen sallinut kaikki vastaajat enkä ole niitä etukäteen hyväksynyt. Toivottavasti tilanne jatkuu entisellään, ettei tarvitse tehdä mitään rajoituksia.
ai, puhutaanko minusta?
Erilaisia vaiheita on tullut käytyä läpi. Vaikka mitä. Kaikkea on kokeiltu. Koko skaala. Eläinlääkäriin petytty ja vaihdettu, luonteistuotteita, ruokavalioita, eliminaatiodieettiä, sairasteluja, kortisonia, tutkimuksia... Uskomaton määrä kaikkea. Suurin osa omia tutkimusmatkailuja asian tiimoilta, vähäisempi määrä eläinlääkärien toimesta.
Käänteentekeviä asioita ovat olleet mm. oma oivallus muiden kokemusten ja neuvojen perusteella, eläinten luontaishoitajan opastus ja tuki, erään satunnaisen eläinlääkärin lausahdus ja erään foorumin eräs viesti. Vilin yleiskunnon kohentaminen aloitettiin luontaishoitajan neuvoilla, elimistön puhdistautuminen kuului myös siihen. Tämä ei tietenkään tapahtunut kädenkäänteessä, vaan vaati aikaa.
Eläinlääkäriasemalla sijaisena työskentelevältä eläinlääkäriltä sain sitä edes kysymättä tukea kortisonin lopettamiseen ja siihen tapaan, millä se oli parasta tapahtua. Olikin ensimmäinen eläinlääkäri, joka ylipäänsä kehoitti edes yrittämään kortisonin lopetusta, muut päinvastoin väittivät Vilin atooppisena koirana tarvitsevan elämänsä loppuun asti kortisonia. On siis pienen pienestä sattumasta kiinni, millaisen neuvon satut saamaan lääkäriltä. Myöhemmin sain toiselta eläinlääkäriltä kehuja, että juuri näin pitäisi aina pitkäaikainen kortisonikuuri osata ja malttaa lopettaa.
Vähäisin potku eteenpäin ei ollut se erään foorumin viesti, joka herätti minut pohtimaan kortisonin antamisen ja eliminaatiodieetin yhtaikaisen toteuttamisen mielekkyyttä.
Kohtalo piti siitä huolen, että nämä tärkeät seikat tapahtuivat samoihin aikoihin, vieläpä oikeassa järjestyksessä. Ja että oivalsin jotain, kuulin selvästi, miten tuolta pääkopastani kuului "klick" ja ajatus kytkeytyi toiseen. Siltikään en ihan oikeasti tiedä, mikä on johtanut tähän Vilin nykyiseen tilanteeseen. Ihme?
♥ Nyt on kulunut vuosi siitä, kun Vili pääsi kortisonin orjuudesta vapaaksi.
Kulunut vuosi on ollut hyvä vuosi. Kuitenkin pelkään yhä vieläkin alitajuntaisesti paluuta entiseen ja panikoin herkästi, jos Vili käyttäytyy tavalla, joka muistuttaa niistä pahimmista ajoista. Hälytyskellot ovat starttivalmiudessa edelleenkin. Iltaisin nukkumaan käydessäni yksi monista ajatuksistani on, että "toivottavasti Vili voi huomennakin hyvin". Olen hyvin kiitollinen nykyisestä olotilastamme, me Vilin kanssa olemme nykyään onnellinen parivaljakko.
Muumipeikko ja Niiskuneiti löysivät kevään ensimmäisen leskenlehden.'Laitetaan sen päälle lasikupu,niin se kestää kylmät yöt' ehdotti Niiskuneiti. 'Ei laiteta.Se pärjää paremmin, kun sillä on vähän vaikeaa' sanoi Muumipeikko
Herra,
minä valvon!
Jos minua ei olisi,
kuka vartioisi heidän taloaan?
Kuka paimentaisi heidän lampaitaan?
Kuka olisi heille uskollinen?
Ei ole muita kuin sinä ja minä
joka ymmärtää
mitä on uskollisuus.
He sanovat minulle: hyvä koira! kunnon koira!
Sanoja...
Otan vastaan heidän hyväilynsä
ja ne vanhat luut, joita he minulle heittävät,
ja näytän tyytyväiseltä.
He uskovat todella tekevänsä minulle hyvää!
Otan vastaan myös potkut
kun on niiden vuoro.
Ei sillä ole väliä.
Minä, minä valvon ja vartioin!
Herra,
älä salli minun kuolla
ennen kuin kaikki vaara
on väistynyt heidän tieltään!
Tapahtukoon niin!
- Carmen Bernos de Gasztold, kirjasta Ääniä Nooan arkista
.jpg)
