perjantai 12. lokakuuta 2012

Uusia ympyröitä

No niin. Muutosta ollaan joten kuten selvitty.
Koville otti kyllä. Oma kunto oli puolinainen, flunssanpoikasta lykkäsi, onneksi ei ihan taudiksi asti sentään. Muuttopäivän sää oli sateisin sitten miesmuistiin, lisäksi yksi jos toinenkin asia tökki eli muutto kesti arvioidut tuntimäärät tuplana.
Rankkaa oli siis fyysisesti kuten myös henkisesti. Jatkuva pohtiminen, mistä mikin tavara löytyy, on kyllä sitä vihonviimeistä huvia. Eilen oli ensimmäinen päivä sitten muuttopäivän, jolloin pärjättiin ilman särkylääkettä. Kas, kun vanha ei jaksa, kuten nuori. Vaikka kyllä nuoretkin valittavat muuttojansa, mutta tokenevat kai paljon nopeammin rasituksista kuin tämä kypsempi? ikäpolvi.

Pihalla
Uusi asuntomme on tarkalleen samankokoinen kuin entinenkin. Talo on 3-kerroksinen tässä meidän kohdallamme ja mukavasti on silti hissillä varustettu. Me asumme keskimmäisessä kerroksessa. Katu on vilkasliikenteinen, aivan kuten oli entisessäkin kodissamme. Vastapäätä taloamme on juuri valmistunut vanhusten hoivakoti. Näin hoitoalan ex-ammattilaisena se tuntuu jotenkin kivalta. Hassua, että se tuntuu kivalta....

Joka puolelta löytyy mukavia ulkoilureittejä Vilille ja isoja puistojakin on kuulemma lähistöllä. Koiria emme ole paljonkaan tavanneet, toista se oli väliaikaisessa majapaikassamme, jossa näki koiria ihan joka puolella ja vieläpä niitä vapaana kulkevia, joita opimme pelkäämään sen yhden ikävän hyökkäystapauksen takia. Täällä ei koiria saa kuljettaa hihnatta kuin tietyillä nimetyillä koirien ulkoilualueilla, Hundewiesen, joita on yli 100 kpl Hampurin kaupungissa. Ne eivät kuulemma ole aidattuja kuten Suomessa on tapana, vaan suuria, erityyppisiä puisto- tai luontoalueita. Osa puistoista on sallittu kaikille koirille (paitsi ns. vaarallisiksi luokitelluille), osa taas ainoastaan erityisen "koiranomistajan kurssin" suorittaneiden ihmisten koirille.

Vili on kotiutunut tänne hyvin, onhan tuttuja tuoksuja ja tuttuja tavaroita. Hiukan on oksennellut, vaikka olemme olleet tarkkoja ruuan suhteen. Olisikohan stressistä kyse? Vilin ruokavalio on ollut tähän asti täällä aika yksipuolinen, ihan peruselintarvikekaupasta on ostettu lihaa ja sitten lisukkeena perunaa. Kunhan nyt asetumme aloillemme, tutkiskelen, mistä saisi koiralle sopivaa monipuolisempaa muonaa. Joissakin kaupoissa olen nähnyt ankansydämiä ja siankurkkuja pakastettuina. Muistaako joku vielä sitä aikaa, kun Suomessa sai joka marketista kylmäaltaasta siankurkkuja koirille? Nykyään niitä ei kyllä löydy mistään, taitavat mennä teurastamolta suoraan rehutehtaille.

Uudella kotikadulla
*******

“Päämäärää kohti kulkiessaan ihminen joutuu usein muuttamaan suuntaa.” –Paolo Coelho


8 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Hoooiii ja ihanaa kun ootte takasin blogistelemassa. Wau mitkä puistot. Nyt on viittä vaille etten tuu perässä. Vaan kun en osaa saksaa.
Willin on hyvä siellä elellä. Kunhan talous asettuu ihan paikoilleen, niin voipi sitten sitä sapuskapuoltakin miettii enempi.
Meillä on edessä se karsea viikonloppu, kun tyttären tavarat lähtee. Ollaan täällä päässä lastaamassa muuttomiesten apuna. Onneksi ei tarvii olla siellä laatikkohelvetissä sitä purkamassa. Kaksi viikkoa enää on kolmen kopla koossa. Sitten tulee se synkeämpi arki kun Messinen on taas yksin päivisin.Snifff....miten sitä taas tottuu tuohon pitempään matkaan ja siihen ettei Onnin nassu ole aamuisin koko ajan vierellä. Ei, ei oo aina kivaa.

Viikonloppuja sinne teille täältä Essilästä ja terkkuja.

Laura ja Mauri kirjoitti...

Kivalta näyttää teidän uudet kulmat, ja on näköjään penkkejäkin Vilille ihan siinä kotikadulla! Toi kuullostaa minusta fiksulta ajatukselta, että puistoon pääsisi vain tietyn koulutuskurssin käyneet ihmiset. Semmoset ottaa oman koiransa käytöksen muutenkin vastuullisemmin. Mielenkiinnolla jäädään sitten seuraamaan millaisia uusia ystäviä Vili löytää, ja mitä herkkuruokia te löydätte Vilille :) Mukavaa viikonloppua uudessa kodissa!

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Kiva kuulla, että alkaa nurkat, sisällä ja ulkona, oleen jo tuttuja. Hyviä ulkoilukelejä, ainaskin lenkuramaastot näyttää kiinnostavilta.

Marja-Leena kirjoitti...

Ai kuinka kiva, että olette taas blogistaniassa. Muutto on ihan hirveää. Tässä organisoin juuri oman isäni muuttoa. Oma tyttökin sai tässä jokin päivä sitten kamalan siivousvimman. Tahtoo varmaan varmistaa, ettei tarvitse tyhjennellä yksin isoa omakotitaloa. Meillä kun on vain tuo yksi tytär.

Tuollainen isompi koirapuisto näyttää aika hienolta, mutta nuo koirat näyttävt jättiläismäisiltä. Tuollainen koiranomistajan kurssi kuulostaa hyvältä. Mikseihän Suomeen saada sellaisia?

Minä voisin kyllä hyvin kuvitella asuvani jonkin aikaa saksankielisessä maassa. Tulisipahan verestettyä kielitaitoa vaikka saksan kieltä en olekaan puhunut muutamaan vuoteen. Wilille rapsutuksia. Ipadillä on kyllä ihan kamalaa kirjoittaa kommenttia. Oikeasti, kun jos ei ole ihan hirmuisen tarkka, niin lipsahtaa sanoja joita ei ole tarkoittanut lainkaan. Tämä vempain kun tarjoilee itse ihan mitä sattuu. Terveisiä teille kaikille sinne ja Wilille erityisrapsutukset M-L ja Ossi

HooPee kirjoitti...

Muuttaminen on kauheaa, vaikka toisaalta se vie ihmisen uuteen ajanjaksoon. Vaan kun nykyihmisellä on sitä tavaraa vaikka huru mykke, niin ei oltais onnellisia kyllä siitäkään, että sitä tavaraa ei olisi. Eli ihminen ei osaa olla ikinä ihan onnellinen.
Terkkuja!

HooPee kirjoitti...

Koiranomistajan ajokortista kuulee puhuttavan aina silloin tällöin. Mutta ei sellainen varmaan koskaan toteudu, paitsi vapaaehtoisesti. Toista se on tietyissä suurkaupungeissa, joissa ongelmat kasaantuvat vaarallisiin mittasuhteisiin. Täälläkin protestoidaan tuota tiukkaa koiralakia vastaan, ymmärrettävää onkin. Vaan kun nuo lakipykälät laaditaan niitä sääntöjä rikkovien vuoksi, niin tottahan se ottaa pannuun kunnon kansalaisia.

HooPee kirjoitti...

Nuo lenkkimaastot onkin niitä viihtymisen kannalta tärkeimpiä asioita koiruliineille, eikö?

HooPee kirjoitti...

Ipad luo haasteita arkeen, pitää aivosolut vetreinä. Samoin kuin tämä meitin muutto tänne, niin on kovasti paljon vipinää pääkopassa, kun pitää miettiä sanoja ja kielioppia...
Kyllä se on viisasta teidänkin tytön siivoilla isoa taloanne, olen huomannut, että jälkikasvuilla on tapana raivata vanhustensa jäämistö kaatopaikalle, joten se pistää ajattelemaan, mistä kaikesta kannattaa luopua jo elinaikana. Ei nykyään juuri millään tavaralla ole mitään arvoa, kun ei ole pulaa mistään.
Kannattaa ruveta virkistämään kielimuistia lukemalla saksalaisia kirjoja, kun alkuun pääsee, niin ei huomaakaan lukevansa vierasta kieltä.
Rapsuja sinnekin!