sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vaikeampi viikko

Viime viikko oli Vilille vaikea. Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin, Vili alkoi kovasti raapimaan ja että se oli muka vähenemään päin. Siinä olin kuitenkin väärässä, sillä Vilin kutina vaan lisääntyi ja Vili alkoi näykkimään kylkiään/lanteitaan, pyrki lähelle selkärankaa kirputtamaan hampaillaan. Muistan tuollaisen käyttäytymisen menneisyydestä. Nytkään en tiennyt, oliko se kutinaa vai kipua. Eläinlääkäri kerran sanoi, että se olisi kutinaa, mutta netti kertoo sen mahdollisesti olevan myös kipua.

Yksi yö valvottiin levottoman Vilin kanssa ja aamuyöllä maanantaina ja sitten vielä keskiviikkona Vili sai 2,5 mg kortisonia, se auttoi oitis kutinaan. Kyllä se on "taivaan lahja" tuo kortisoni, kaikesta huolimatta! Aloin pohtimaan myös mahdollisen kivun mahdollisuutta Vilin selän takia ja varsinkin, kun on täällä hyppinyt aika varomattomasti sohvilta ja sängyiltä alas lattialle käyttämättä jakkaraa.
Siispä annoin Vilille keskiviikkona ja torstaina aamuin illoin 10 mg Rimadyl-kipulääkettä. Perjantaina annoin vielä yhden satsin Rimadyliä, mutta Vili oksensi sen heti pois. Sen jälkeen Vili ei ole lääkkeitä saanut eikä ole itseään kirputtanut kuin ihan hiukan vain, melkein ei ollenkaan. On ihan iloinen koira, mutta ruokahalu hävisi tällä viikolla minimiin. Selvästi on nälkäisen oloinen, mutta ei syö kuin henkensä pitimiksi. Liekö närästys nostanut päätään taas näiden lääkkeiden ansiosta?

Yhteenvetona eli lyhyesti sanottuna. En tiedä, oliko kyseessä enemmän kutina, närästys vai kipu, kun tuo koirapentele ei kerro! Nyt on pahin peikko toivottavasti taas taltutettu. Sen verran päätettiin, että niitä purutikkuja ja kuivanappuloita ei anneta enää ollenkaan. Makupaloiksi ja palkkioiksi Vili saa taas lihanpaloja tms. luontaista. Koskahan me isäntäväki opitaan? Me sorrumme aina uudestaan kokeilemaan mitä milloinkin, vaikka oikeastaan tiedämme, ettei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.
Taas kerran terveellinen muistutus niiltä ajoilta, jolloin Vili sai säännöllisesti kortisonia eikä kutina tuntunut millään vähenevän. Toivon hartaasti, että ne ajat eivät ikinä palaa, oli se vaan niin kauheaa aikaa.

Me olemme ottaneet nyt sen tavan, että kierrämme kaukaa kaikki isot koirat. Vilille ne aiheuttavat nykyään vain stressiä eikä sellaisestä hyödy kukaan. Kun iso koira tulee vastaan, vaihdamme suuntaa tai kadun puolta emmekä altista Viliä enää ollenkaan niille kohtaamisille. Monta ns. taistelukoiraa on nähty ja muutamia laitapuolenkulkijoita useamman ison koiran kera. Millähän he rahoittavat koiranpitonsa? Vakuutuksen ja ruokinnan, koiraveron... Vai ovatko ne ns. pimeitä/laittomia koiria?
Täälläkin puistossa juoksenteli hihnapakosta huolimatta isoja hurttia vapaina, joten me kävelimme vain reunapolkuja pitkin. Onneksi on iso puisto, pääsee välttelemään ei-toivotut kohtaamiset ja kaikilla on oma rauha ja niillä isoilla koirillakin hauskaa päästä juoksemaan oikein vauhdilla.


8 kommenttia:

Marja-Leena kirjoitti...

No toivottavasti Vili on jo parempi. Nappulat, nappulat. Aijai. Eikös ne sisällä vehnää? Ainakin iso osa nappuloista sisältää vehnää. Sen jälkeen, kun Ossilla todettiin ne erilaiset allergiat, se on saanut pääsääntöisesti vain allergianappuloita ja sitten aineita joille se ei ole allerginen, paitsi kerran prkl appiukolta ja mieheltä PEURANlihaa.

Jotenkin kuuluu mielestäni postin toimintaan tuollainen, ettei jotain tyhjennettävää laatikkoa merkitä tyhjennyskierrokseen. Ihan helposti täälläkin voisin tuon kuvitella sattuvan.

Vilillä on aika mainio suojaväri Saksan loppusyksyyn. Terveisiä ja rapsutuksia Vilille M-L ja Ossi.

Liftari kirjoitti...

Sa se ! Se on kyllä kummaa miten toi tarkkaavaisuus ja varovaisuus herpaantuu, kun kaikki menee mukavasti. Ehkä se sitten on sitä lillumista siinä henkisessä vapaaolossa, kun ei mikään hirveästi rasita sitä hermorakennetta. Kunnes !!!
Kyllä mekin aina välillä käydään kortisonipurkilla, mutta onneksi nykyään niin harvoin, etä ei haittaa nuo satunnaiset käynnit. ÄJa jotenkin tuntuu, että nyt kun se ei ole vakikäytössä, sen teho on parempi.
Ihania noi maisemat siellä. Voisinpa melkeen muuttaa niiden takia sinne. Ja tällä hetkellä vähän lumen takia voisin muuttaa hesaan. Vaikka totuuden nimessä viime yönä on lähteny lumet vesisateen myötä. Ja luojan kiitos ei ollut pakkasyötä. Että ihan sulana on maa. Josko nyt illalla sais korjattua lehdet pois ja ruukut puutarhasta.

Mukavan näköinen kaupunki. Kielen puolesta joutuisin kyllä valitsemaan englannin. Skotlannissakin on hulppeita maisemia. Ja Irlannissa, jonka musiikkia kohtaan tunnen suurta rakkautta.

Voikaa hyvin ja terkkuja Vilille, joka ei tosissaan ole yhden ilmeen koira. Hän vain on mietteliäs rotunsa mukaan. Ihan koko ajan. Eihän hän nyt turhaan ole tiibetiläinen.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Toivottavasti kutina loppuu Vililtä! Pelottavaa tuo, että isoja koiria juoksentelee vapaana...ei uskallettais ollenkaan mennä moiseen paikkaan, kun mäyräkoirat ovat heti muutenkin vetämässä kovia kierroksia kun näkevät isompia koiria...se on se ego joka meidän poikia liikuttaa ja haluaisivat kumpainenkin mitellä voimiaan sellaista norsunkokoista lajitoveria vastaan. Valitettavasti.



Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Mekin toivotaan Vilille rapsuttomia päiviä ja ilosia lenkuroita.

Äippä pyys sanoon, että kirja lähtee tänään matkalle. Sähän olit fiksu ton postilaatikon kanssa. Suoamalista nokkeluutta.

HooPee kirjoitti...

Kuulkaas pojat, kyllä suomalainen nokkeluus+elämänkokemus yhdessä ovat kova sana. Painakaa mieleenne, ties vaikka joskus olis tarpeen tuo kova sana. Äipälle terveisiä ja kiitoksia.

HooPee kirjoitti...

Tuo se on se hankala noitten isojen ja pienten koirien kohtaamisissa, että pienet usein nostavat kauhean älämölön ja ne aggressiivisimmat isot vastaavat siihen samalla mitalla. Olen kyllä tavannut vuosien varrella isoja koiria, joita pikkukoiran rähinäprovokaatio ei hetkauta ollenkaan, mutta sen varaan ei noita kohtaamisia uskalla jättää.

HooPee kirjoitti...

Vilin palkkionappulat eivät sisällä mitään gluteenipitoisia viljoja, riisiä kyllä. http://www.belcando.de/fi_fi/tuotteet/kuivaruoka/aikuiset-koirat/adult-finest-croc.html Ne ovat pienen pieniä nappuloita ja Vili on saanut niitä vain palkkioksi tms. Vilillä ei pitäisi tutkimusten perusteella olla edes varastopunkkiallergiaa, mutta jokin noissa nappuloissa saa ongelmia aikaan, mikä lie. Osa ongelmaa naputtelee tätä vastausta juuri. Tiedän, että nappulamäärä vähitellen kasvaa, vaikka alunperin on tarkoitus antaa vain 10 pikkunapua päivässä... Vili tykkää ihan hirveästi noista nappuloista ja sillä 10 kpl/vrk ei kai oirehdi ollenkaan, mutta kun isäntäväkeä ei saa kuriin. Pitäiskö vielä yrittää?
Minulle tuli tuosta meitin uudesta postilaatikosta heti mieleen se, että toivottavasti on merkattu myös tyhjennyslistaan eli osasin aavistella pahinta. Laatikko oli kyllä heti merkitty nettiin postin sivuille, mutta se onkin eri asia kuin tyhjentäminen. Nyt saatiin sitten se itselle kirjoitettu korttikin, toivottavasti tyhjentävät jatkossakin, ettei ollut kertaoperaatiosta kysymys...Terveisiä täältä sinne!

HooPee kirjoitti...

Valitettavan tosi on, että valtaosa koirien ongelmista on lähtöisin niistä kaksijalkaisista otuksista, joita sanotaan isäntäväeksi. Ihmisten erheitä ja lankeemuksia kutsutaan peitesanalla "inhimillistä". Niin se vaan on. Olen vähitellen unohtamassa sen kauhean ajan Vilin elämässä, jolloin kaikki oli päin prinkkalaa, mutta jokainen kortisonipurkin avaaminen tuo kaiken liiankin elävästi mieleen. Hyvä niin. Kaikesta huolimatta.
Mukavan näköinen kaupunki tämä onkin, kun valitsee mukavan näköiset reitit. On täällä rumempiakin paikkoja, epäsosiaalista asuinaluetta ja hirveen isoja ja korkeita taloja, johon on tungettu valtava määrä ihmisiä asumaan. Mutta me kierrämme sellaiset kaukaa.
Toivottelen sulle talvensietokykyä ja positiivista ajattelua sen suhteen ♥