Marraskuuko jo?

Jos olisin kirjoitellut tätä edellispäivänä, olisin vain hehkuttanut, kuinka kiva viikko meillä on ollut. Vili on harvoin ollut niin reipas, iloinen ja leikkisä, kuin menneellä viikolla. Ruoka on maistunut hyvin ja yöt nukkunut eli auvoista koiranelämää.

Mutta kun en kirjoittanut mitään edellispäivänä, oli siihen syynsä. Sinä päivänä Vili valvotti meitä aamuyöstä alkaen, oli levoton, ruoka ei maistunut. Ulkoili silti lenkkinsä reippaanlaisesti. Ajattelin, että taasko mennään alamäkeen? Iloisuus oli kokonaan poissa niin Vililtä kuin minultakin. Tunsin, kuinka mielialani laski nollalukemille, ei huvittanut kirjoittaa riviäkään.

Vili oli koko päivän hyvin levoton, kulki perässä, vaihtoi paikkaa, nousi aina vähän väliä makuulta istumaan, ruokakaan ei oikein maistunut, söi kylläkin jonkin verran. Ja minä en tiennyt, mikä Viliä vaivaa. Alkoi taas se ainainen arvaaminen.

Närästys? Sen puolesta puhui istumaan nouseminen, huulten lipominen ja huono ruokahalu. Ei kuitenkaan oksennellut, kuten yleensä närästysvaivoissa. Ruoka on koko viikon ollut ns. ohjekirjanmukaista eli ei mitään kiellettyjä hedelmiä. Vaihteluksi on saanut keitettyä kanaa lisänä aikaisempaan lihavalikoimaan.

Kipu? Sen puolesta puhui levottomuus, mutta ei mikään muu. Liikkui ihan normaalisti ja hyppi sohvalle, sänkyyn ja niistä lattioille.

Molemmat korvat olivat yllätyksekseni töhnäiset, vaikka ovat jo kauan olleet putipuhtaat. Merkillistä.

Oletettuun närästykseen annoin Vilille ensin perunaa, se on yleensä auttanut. Kun mitään ei tapahtunut, annoin uudestaan perunaa, jossa oli joukossa happoa vähentävää, ns. vihreää savea. Iltaan mennessä ei tapahtunut muuta kuin että Vili oli edelleenkin levoton ja minä neuvoton. Tuleva yö pelotti, Vilin kivuliaisuus on kauheaa kestää ja valvottu yö on pitkä, ahdistava ja masentava. Nukkumaan mentäessä annoin Vilille kokeeksi kipulääkkeen, Rimadyl 10 mg, Vili jäi heti rauhassa petilleen. Niin nopeasti ei mikään lääke auta, joten jännitti yön sujuvuus.

Kuinka ollakaan, Vili nukkui yönsä hyvin ja rauhallisesti, oli aamulla taas oma itsensä, enkä taaskaan tiedä, mikä Viliä vaivasi. Se siitä. Toivottavasti ei tule jatkoa tälle tarinaosuudelle.

*******

“Minä tulen milloin minulle sopii.

Ehkä en tule ollenkaan,

ehkä menen aivan toiselle suunnalle.”

-Nuuskamuikkunen-

Nuo Nuuskamuikkusen sanat sopivat täydellisesti Viliin, juuri tuollainen se on. 

Lyhyt ja ytimekäs luonnekuva Vilistä.

Vili on kotiutunut aivan loistavasti tänne. Meillä on sellainen olo, että se on enemmän kotonaan nyt kuin koskaan missään. Voiko se olla edes mahdollista? Joka tapauksessa meillä ei nyt ole niin hirveän lämmintä kuin oli Suomen kodissa, jossa aurinko porotti lämpimään vuodenaikaan ihan liikaa. Vilille on kehittynyt uusia tapojakin, tyyliin maassa maan tavalla. Esim. Vili ei enää mene ollenkaan kaapin alle makaamaan, vaikka se ihan sama kaappi täälläkin seisoo. Aikaisemmin Vili ei viihtynyt sohvalla kuin käväisemässä, nyt nukkuu usein siinä ja poikkeaa sinne monta kertaa päivässä, sohvalta Vili on valinnut oman paikkansakin jo. Viisaasti valitsikin, siihen puoliskoon olisimme mekin hänet tuupattu.

*******

Itse jouduin myös hakemaan apua lääkäriltä. Noin viisi vrk podin sellaista yllättävää, entuudestaan outoa vaivaa kuin patti kielen alla. Liekö ollut ajos, tukos, näppylä vai mikä, mutta päivä päivältä se tuli kipeämmäksi eikä osoittanut aikeitakaan paranemisesta. Loppujen lopuksi se säteili kipua korvaan, otsaan, nieluun, syöminen oli yhtä tuskaa eikä nukkumisestakaan tullut mitään. Netti tarjosi kauhukuvia kasvaimista ja muusta kauheasta ja niinpä menin täkäläiselle lääkäriasemalle.

Kohdalleni sattui ikänsä puolesta kokenut lääkäri, joka heti sanoi, että ei tuo ole vaarallista, joku stressireaktio todennäköisesti. Niitähän minulla on riittänytkin täällä, se kämmenihottuma kesti 11 päivää ja sen jälkeen on ollut muuta samankaltaista. Tohtorisetä kirjoitti sitten reseptiä ja sanoi sanan kamomilla, mielessäni ajattelin, että ei kai hän vaan määrää kamomillateetä, siitä kun en tykkää ollenkaan. Odotin saavani antibioottireseptin.
Ei, ei määrännyt teenjuontia eikä antibioottia, sen sijaan Kamillosan kamomillatiivistettä, jolla penslataan sitä "kasvainta" useasti päivän mittaan. Olin suoraan sanoen hieman epäileväinen sen suhteen, ajattelin, mitä lie huuhaata. Mieli muuttui tuota pikaa, sillä jo illalla hävisivät kivut ja yön sain nukuttua ja seuraavana päivänä olin kuin uusi ihminen. Olin aivan euforinen, niin hyvä olo oli monen päivän kitutuksen jälkeen. Paraneminen tapahtui huimaa vauhtia ja minä ihastuin tuohon kamomillauutteeseen totaalisesti, ajattelin käyttää sitä Vilin hoitoonkin, jos joskus on tarve. Se on hyvin monikäyttöistä, haavanhoitoon, ruuansulatusvaivoihin, höyryhengitykseen ja vaikka mihin. Käyttörajoituksena on allergisuus mykerökukkaisiin kasveihin. Lääkettä saa apteekista ja pieni 30 ml puteli maksoi noin 4 euroa. Sitä käytetään aina laimennettuna.

Vaikeampi viikko

Viime viikko oli Vilille vaikea. Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin, Vili alkoi kovasti raapimaan ja että se oli muka vähenemään päin. Siinä olin kuitenkin väärässä, sillä Vilin kutina vaan lisääntyi ja Vili alkoi näykkimään kylkiään/lanteitaan, pyrki lähelle selkärankaa kirputtamaan hampaillaan. Muistan tuollaisen käyttäytymisen menneisyydestä. Nytkään en tiennyt, oliko se kutinaa vai kipua. Eläinlääkäri kerran sanoi, että se olisi kutinaa, mutta netti kertoo sen mahdollisesti olevan myös kipua.

Yksi yö valvottiin levottoman Vilin kanssa ja aamuyöllä maanantaina ja sitten vielä keskiviikkona Vili sai 2,5 mg kortisonia, se auttoi oitis kutinaan. Kyllä se on "taivaan lahja" tuo kortisoni, kaikesta huolimatta! Aloin pohtimaan myös mahdollisen kivun mahdollisuutta Vilin selän takia ja varsinkin, kun on täällä hyppinyt aika varomattomasti sohvilta ja sängyiltä alas lattialle käyttämättä jakkaraa.
Siispä annoin Vilille keskiviikkona ja torstaina aamuin illoin 10 mg Rimadyl-kipulääkettä. Perjantaina annoin vielä yhden satsin Rimadyliä, mutta Vili oksensi sen heti pois. Sen jälkeen Vili ei ole lääkkeitä saanut eikä ole itseään kirputtanut kuin ihan hiukan vain, melkein ei ollenkaan. On ihan iloinen koira, mutta ruokahalu hävisi tällä viikolla minimiin. Selvästi on nälkäisen oloinen, mutta ei syö kuin henkensä pitimiksi. Liekö närästys nostanut päätään taas näiden lääkkeiden ansiosta?

Yhteenvetona eli lyhyesti sanottuna. En tiedä, oliko kyseessä enemmän kutina, närästys vai kipu, kun tuo koirapentele ei kerro! Nyt on pahin peikko toivottavasti taas taltutettu. Sen verran päätettiin, että niitä purutikkuja ja kuivanappuloita ei anneta enää ollenkaan. Makupaloiksi ja palkkioiksi Vili saa taas lihanpaloja tms. luontaista. Koskahan me isäntäväki opitaan? Me sorrumme aina uudestaan kokeilemaan mitä milloinkin, vaikka oikeastaan tiedämme, ettei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.
Taas kerran terveellinen muistutus niiltä ajoilta, jolloin Vili sai säännöllisesti kortisonia eikä kutina tuntunut millään vähenevän. Toivon hartaasti, että ne ajat eivät ikinä palaa, oli se vaan niin kauheaa aikaa.

Me olemme ottaneet nyt sen tavan, että kierrämme kaukaa kaikki isot koirat. Vilille ne aiheuttavat nykyään vain stressiä eikä sellaisestä hyödy kukaan. Kun iso koira tulee vastaan, vaihdamme suuntaa tai kadun puolta emmekä altista Viliä enää ollenkaan niille kohtaamisille. Monta ns. taistelukoiraa on nähty ja muutamia laitapuolenkulkijoita useamman ison koiran kera. Millähän he rahoittavat koiranpitonsa? Vakuutuksen ja ruokinnan, koiraveron... Vai ovatko ne ns. pimeitä/laittomia koiria?
Täälläkin puistossa juoksenteli hihnapakosta huolimatta isoja hurttia vapaina, joten me kävelimme vain reunapolkuja pitkin. Onneksi on iso puisto, pääsee välttelemään ei-toivotut kohtaamiset ja kaikilla on oma rauha ja niillä isoilla koirillakin hauskaa päästä juoksemaan oikein vauhdilla.

Mikä mättää?

Vili aiheuttaa huolta edelleenkin. Pepa näyttää olevan ihan kunnossa, senhän totesi eläinlääkärikin. Anaalit eivät mielestäni vaivaa nyt mitenkään.
Vili ei syö. Siis kuten minä haluaisin. Syynä saattaa olla tämä kesähelle. Vaikka ulkona on jo viileämpää kuin ennen ukkosia, niin meillä on kotona edelleenkin +27°C ympäri vuorokauden, aurinkoisen kattohuoneiston kesäinen haittapuoli. Kattotuulettimet pyörivät ja läpivetoa harrastetaan silloin tällöin.

Jotenkin Vili vaikuttaa apealta, ehkä siihenkin on syynä tämä lämmin sää. Ei edes aamunakki kelpaa kuin toisinaan. Eläinlääkäri kyseli viime käynnillä Vilin selästä, onko se vaivannut (tämä on yksi omalääkärin etu, muistaa koiran aikaisempia vaivoja) ja siihen kiireesti vastasin, että en ole mitään huomannut.
Nyt kuitenkin kotona tuli mieleen, että ei kai syömättömyys ja apeus johdu kivuista? No, Vili kun ei mitään kerro vaivoistaan, niin päätin kokeilla kipulääkkeellä.
Muistan, kuinka Vili aivan kuin puhkesi kukkaan, kun viimeksi sai kipulääkekuurin selkänsä takia lääkärin kehotuksesta. Olen nyt antanut Rimadyl'iä 10 mg aamuin illoin kahtena päivänä. En huomaa mitään eroa. Siis ehkä sittenkin on kyse vain liian lämpimästä säästä?

Mitä tuohon ruokailupuoleen tulee, niin Vili käy syömässä tarkkaan valikoiden iltaisin, joskus syö kuppinsa jopa tyhjäksi. Kaikki viittaa siis helteeseen. Vilille kaikki yli +20 asteiset päivät ovat hellepäiviä... Kuivanappulaa menisi vaikka kuinka runsaasti, helteestä riippumatta. Merkillinen koira. Pihisti saa niitä, aktivointilelussaan ainoastaan, mutta kaapin edessä mouruaa, että saiskos lisää. Joskus sorrun antamaan...
Jos on koira merkillinen, niin sitä olen minäkin. Oletan, että Vilin sairasteluhistoria on saanut sen aikaiseksi, että näen mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Siis jos koirani on naapurikyttääjä, niin minä olen sitten koirani oirekyttääjä. Todennäköisesti Vilillä ei ole mitään ongelmaa, se ongelma on minulla, parempi näin päin kuin toisinpäin!

Risteyksenvalvoja työssään. Hiljaista on.

Ja arvatkaa, mitä Vili teki viime yönä! Sellaista, jota ei ole tehnyt miesmuistiin, taisi edellinen kerta olla yli kaksi vuotta sitten, nuoruuden huumassa. Vili pissasi keittiön matolle! Jos Vilillä on hätä ulos, Vili kyllä herättää, tämä keittiön matolle pissaaminen on joku toinen juttu. Vili möyrii maton kasaan ja antaa lorista. Onneksi se matto on muovimatto, nopea pestä ja kuivuu hetkessä. 

Edellisyön raju ukonilma sai Vilin aivan pois tolaltaan. Salamointi alkoi puolenyön jälkeen ja kesti pitkälti toista tuntia. Sälekaihtimet pidettiin piukasti kiinni, mutta eihän se estänyt niitä tuhansia salamoita näkymästä. Vili haukkui kimakkaa haukkua ja pyrki ulko-ovelle, kylpyhuoneeseen, jopa ammeeseen halusi itsensä nostettavan. Rauhallinen hieronta jossain vaiheessa ukkosnäytelmää tuntui lopulta rauhoittavan Viliä.

Kaunis istutus naapuruston pihalla.

Ei täsä pal uutta ol, mut pal assia silti

Niin, ei tässä ole paljon uutta kerrottavaa, mutta silti olevinaan paljon asiaa. Ruokakokeilu on sydän pamppaillen aloitettu ja osin jo suoritettu.
Vuorossa oli lintuNEU, jonka syöttämistä jännitin todenteolla.
Perjantaina klo 11.00 oli kokeilun lähtölaukaus eli Vili sai ensimmäisen annoksensa sekoitettuna muuhun ruokaan. Maistuvuus 100%. Laitoin jääkaappiin jo valmiiksi kortisonitabletin puolikkaan voihin käärittynä, että mahdollisten oireiden ilmestyessä saan sen nopeasti annettua Vilille. Kokemukseni NEU:sta on ollut huono, mutta halusin vielä kokeilla tämän version. Pidän kuitenkin NEU-ruokia  (koiran täysravinto, pakaste, säilyvyys –18°C 9kk) hyvinä ja ne maistuvat Vilille erinomaisesti, joten haluaisin niin mielelläni syöttää Vilille niitä muun ruuan ohella.

Vilin kutinahepuli
Toinen kutinahepuli

Nyt on jo sunnuntai eikä mitään ole tapahtunut. Paitsi, että Vili syö hyvällä ruokahalulla, on iloinen ja leikkisä. Tähän mennessä ei ole ainuttakaan kutinamerkintää tältä vuodelta eikä kortisoniakaan ole tarvittu. Siis vointi ihan parasta mahdollista.

Olen pohtinut sitä, mikä aiheutti ne kauheat kutinahepulikohtaukset kahdella edellisellä kerralla NEU-perusruuan + lintuNEU:n antamisen jälkeen ja nyt tämän pelkän lintuNEU:n syömisen jälkeen ei ole tapahtunut mitään kauheaa. Näillä kahdella ei ole suurta eroa valmistusaineissa, toisessa liha on lintua ja toisessa ei.

NEU
Ainekset:
sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä

Vogel (lintuNEU) 
Ainekset:
kanan lihamassa, broilerin maksa, sydän, kivipiira, kananmuna, riisi, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, omena/luumu 

Sitten tarkastellessani Vilin kalenteria joulukuulta hoksasin yhden asian: molemmilla edellisillä kerroilla Vili oli Rimadyl-kipulääkekuurilla ja nyt ei! Voiko se lääke aiheuttaa allergistyyppisen oireilun yhteisvaikutuksena tietyn ruuan kanssa?
Kuulostaa uskomattomalta, mutta silti uskottavalta.
Vili sai Rimadyliä tavallista pienemmällä annostuksella, mutta silti noilla kahdella on pakko olla joku yhteys. Joka tapauksessa en keksi mitään muutakaan selitystä sille, että kahdella kerralla NEU aiheutti pahan oireilun ja nyt ei mitään.

*******

Laitanpa tähän lainauksen tuosta Rimadyl-lääkkeestä, oli jo itseltänikin ehtinyt unohtua:
* Varoitus Rimadyl-lääkkeen pakkausselosteesta: "Hyvin harvoin esiintyviä haittavaikutuksia ovat mahasuolikanavan oireet, munuaisiin kohdistuvat ja allergian kaltaiset (idiosynkraattiset) maksan haitat sekä mahasuolikanavan verenvuodot. Nämä haittavaikutukset voivat yksittäisissä tapauksissa olla vakavia ja johtaa kuolemaan."
Jotensakin kamalaa, että jollain lääkkeellä on virallisesti tunnustettu haittavaikutus, joka johtaa kuolemaan...

*******

uusi peti

vanha peti

Petien paikkoja vaihdettu päittäin. Toimii erinomaisesti, Vili hyväksyy molemmat pedit + paikat tasapuolisesti. Hyvä. Tänään Vilin maattua vanhassa pedissään, huomasin petityynyn olevan reilusti märkä. Siinä sitten pähkäilimme ja tutkailimme tyynyä ja sen kastumista. Oliko Vili pissannut petiinsä? Hui, ei kai... Sitten selvitimme tapahtumien kulkua ja löytyihän se selitys: Vili oli aamulenkkinsä jälkeen lumisine vatsanalusineen käynyt petillensä makaamaan ja se oli siis vain sulanutta lunta. Ja kun me jo luultiin Vilistä tulleen vuoteenkastelijan...