lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kortisonista eroon

Ajatuksia ja pohdintaa...

Nöyränä ja kiitollisin mielin kirjoitan tätä blogipäivitystä. Voisin sanoa, että tämä on yksi pienistä/suurista arkipäivän ihmeistä. Ei niin suuri, että koko muu maailma kohahtaisi ja uutisissa kerrottaisiin siitä. Vilin näkökulmasta katsottuna se on kuitenkin todella suuri ihme, suuri onni!
En voi kiittää itseäni tästä saavutuksesta. Omin voimin en olisi saavuttanut yhtään mitään, en edes tahdonvoimallanikaan, vaikka sitä kyllä riitti. Meille, Vilille ja minulle kävi hyvä tuuri. Se tekee nöyräksi.

Myötävaikuttajana on ehdottomasti suurimman kiitoksen ansainnut Vilin luontaishoitaja. Oman teoriani mukaan juuri hän on eniten auttanut Viliä selviämään.

Jo se, miten hänet löysin, on aika erikoinen juttu. Jossain vaiheessa etsin aktiivisesti netistä luontaishoitajia ja huomasin heidän kaikkien asuvan kaukana. Nykyään autottomana ihmisenä hylkäsin sitten koko ajatuksen, matkat olivat liian hankalia toteuttaa. Sitten eräänä päivänä elo-syyskuun vaihteessa "törmäsin" nettiselailussani aivan sattumalta eläinten luontaishoitajaan, joka asuu melkein naapurissa, "nurkan takana", kävelymatkan päässä! Sinne sitten mentiin Vilin kanssa. 

Hänen neuvoillaan olen saanut Vilin terveyden oikeille raiteille, vaikka toisinaan uskonpuute nostikin päätään. Vilin vastustuskykyä vahvistettiin syksyn aikana mm. vitamiineilla, yrteillä, hiilihydraattien vähentämisellä sekä ruokavalion korjaamisella siirtymällä täysin kotitekoiseen ruokaan.
Vilin elimistön puhdistautuminen sinne kuulumattomista ja sitä rasittavista aineista ( = myrkyistä) on mielestäni ollut aivan käänteentekevä seikka. Näitä ovat olleet mm. rokotusten sisältämät apuaineet, loishäätöjen myrkyt ja ehkä myös pitkäaikaisesta kortisonilääkityksestä kertyneet jäämät. Kaikki elimistöön kuulumaton on ollut haitaksi Vilin jo valmiiksi herkälle ja vaurioituneelle immuunisysteemille. Siksi vältän edelleenkin "turhia" lääkityksiä ja lisäaineita, jos suinkin mahdollista. Tätä puhdistautumisprosessia suoritettiin siihen tarkoitukseen valmistetulla levävalmisteella.

Marras- ja joulukuussa 2010 Vili sai kesken seesteisten ajanjaksojen täysin yllättävät, rajut kutinajaksot, joihin en kumpaankaan löytänyt syyllistä Vilin ruuasta.
Näin jälkikäteen ajateltuna ne ehkä olivatkin elimistön tavallista aggressiivisempia puhdistautumisreaktioita.
Tammikuussa 2011 alkoi sitten viimeinkin hyvä jakso, paras ikinä ja sillä tiellä ollaan edelleenkin.  En voi kiittää tästä pelkästään  lammas-hepparuokavaliota, koska sellaista Vili on saanut aikaisemminkin joitakin jaksoja ja silti tarvitsi kortisonia kutinan hillitsemiseksi.

 En voi tätä teoriaani todistaa oikeaksi, mutta muuta selitystä en keksi. Jos joku tyrmää tämän täysin, niin toivoisin hänellä olevan joku muu selitys tai oletus esitettäväksi.

Tämän vuoden alussa saneerasimme kotiamme, hävitimme kaikki höyhentyynyt, pölypesät yms. ja  hankimme mm. ilmanpuhdistimen. Tämän operaation vaikutusta Viliin en osaa ollenkaan arvioida, haitaksi se ei ainakaan ole ollut, se on varmaa se.




Niiaan syvään ja Vili pokkaa kiitokseksi luontaishoitaja Annalle, joka koko ajan, syyskuusta 2010 tähän asti on ollut tukenamme ja aina tavoitettavissa sähköpostin päässä.

Samoin suurensuurena tukena ovat olleet lukuisat kommentoijat niin blogitse kuin sähköpostitse.
Kiitos!



Nyt edetään Vilin kanssa kohti uusia haasteita. Allergia ja atopia ovat elämänpituisia seuralaisia eikä niistä pääse ikinä eroon. Niitä voi, jos hyvin käy, korkeintaan hallita, pitää kurissa. Se on nyt tavoitteenamme. Todennäköisesti tulee huonoja jaksoja, jolloin joudutaan ehkä turvautumaan taas kortisoniin, mutta eiköhän niistä tulevaisuuden haasteista selvitä. Selvittiinhän me tästäkin.

3 kommenttia:

Jemima kirjoitti...

Upeaa kuulla, että Vilillä menee näin hienosti! Sydäntä lämmittää tosi paljon, ihan liikaa jouduittekin jo kärsimään allergia tai minkä lie ongelmien kanssa.

Toivotaan että ongelmat olisivat lopullisesti taakse jääneet ja Vilillä olisi loppuelämä kortisonitonta aikaa edessään :)

Maija kirjoitti...

Sulla on nyt mahtiaseet selättää kortisoni, jos joskus siihen joudutte turvautumaan. Ja kun aseet vihollisen kukistamiseen on , ei se enää ole kovin vahva vihollinen.
Onnea. En osaa muuta nyt sanoa, onhan tässä sanat jo ihan haileita tuon kaiken rinnalla. Uskoa se antaa kyllä meille muille. Siitä iso kiitos.

Nettimartta kirjoitti...

Ooh, aivan ihana uutinen. Hieno juttu!