tiistai 11. toukokuuta 2010

Tammikuu 2010

Loppuvuosi kuluikin ihan normaaleissa tunnelmissa. Vili voi hyvin eikä mitään allergiaoireita ollut.
Joulun jälkeisellä viikolla huomasin, että jääkaappini käy ahtaaksi ja niinpä keitin kaikki kananmunat pois tilaa viemästä. Kuinka ollakaan, annoin Vilille munan päivässä tai jopa enemmänkin.
Se oli suuri virhe!

Tammikuun 4. päivä, tai oikeammin yö, alkoi Vilillä kova kutina. Oli levoton ja rapsutteli itseään ihan jatkuvasti. Tuli pitkin yötä luo eikä osannut ollenkaan rauhoittua nukkumaan.
Oitis tiesin, että ne kananmunat ovat nyt aiheuttaneet reaktion! Kuinka tyhmä olinkaan ollut, että annoin Vilille niitä ruuaksi. Jotenkin olin tuudittautunut siihen uskoon, että kala on se paha. Muu häipyi mielestä.

Sitten Vili raapi itseään todella paljon, pohjavilla irtosi kaikki yhdellä kertaa. Aina kun Vili raapi itseään, oli tassu sen jälkeen täynnä untuvaista karvaa...
Vili alkoi inisemään ja itkemään, sellaisia ääniä Vili ei ollut vielä koskaan pitänyt. Oli sydäntäsärkevää katsella pikkukoiraa osaamatta auttaa sitä. Vili alkoi raapimaan mattoja ja peittoja raivokkaasti, sananmukaisesti sinkoili paikasta toiseen, "lensi" kuin raketti seinästä seinään. Yritti päästä itsestään eroon, irti nahoistaan. Pyrki jatkuvasti ulos, itki ulko-ovella. Joku allerginen kutinahepuli oli kai kyseessä. Aivan kauhea.

Niinpä Vilin kanssa sitten seistiin -17 asteen pakkasessa lumihangessa vähän väliä. Siellä Vili rauhoittui. Pidin asuntoamme myös mahdollisimman viileänä ja itse kuljin villatakki harteilla.

Yöt olivat kaikki rauhattomia, jo aamuvarhaisella Vili herätteli ja tahtoi ulos pakkaseen. Onneksi Vili sentään pystyi nukkumaan ihan rauhallisesti, sitten kun vihdoin ja viimein nukahti.
Karvanlähtö oli totaalinen, koko pohjavilla todellakin lähti. Kun Vili sinkoili ympäriinsä, jätti hän jälkeensä pohjavillapilven...

Vilillä oli koko ajan hyvä ruokahalu eikä vatsantoiminnassa ollut mitään outoa. Ei myöskään oksennellut. Tassut saivat myös olla täysin rauhassa. Kutina oli siis erilaista kuin se kalan aiheuttama. Silloin purtiin tassut ja nyt raavittin kroppaa.
Vili ei leikkinyt ollenkaan, sitä ei pystynyt edes houkuttelemaan mihinkään hauskaan.

jatkuu...

Ei kommentteja: