Heti toukokuun 12. päivän aamuna soitin eläinlääkärillemme. Tosin eräät ihmettelevät, että en tuon rokotusepisodin jälkeen ole vaihtanut lääkäriä. Minäpä menen jatkossakin samalle eläinlääkärille. Näin hänellä on mahdollisuus oppia jotain Vilin tapauksesta ja ehkä osaa auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia koiria.
Kerroin täistä, madoista, lääkekuurista ja Vilin kuulumisia laidasta laitaan. Kerroin kurjasta päivästä kortisonikuurin loputtua. Kutinasta.
Sovittiin, että kortisonikuuria jatketaan. Minun tulee kokeilla, pärjääkö Vili yhdellä 1/4 tabletilla joka toinen päivä. Jos ei, on annettava 1/2 tablettia joka toinen päivä. Mahdollisesti aluksi on taas annettava suurempikin annos...
Uusi kortisoniresepti lähti taas apteekkiin.
Lääkäri kertoi kutinan muistakin mahdollisista hoitomuodoista.
* Allergiatesteistä, jotka antavat jopa parikymmentä ylimääräistäkin positiivista tulosta, mutta olisivat suuntaa-antavia.
* Siklosporiini-lääkityksestä, jolla on vähemmän sivuvaikutuksia kuin kortisonilla, mutta on monin kerroin kalliimpi.
* Siedätyshoidoista.
Lääkärin mielestä Vili on atoopikko eikä ruoka-aineille allerginen. Siis pölyille yms. allerginen. Tulevaisuuden näkymät vaikuttavat kuulemma synkiltä, kortisonia voidaan joutua antamaan vaikka koko koiran ikä, mutta se lyhentää Vilin elinvuosia melkoisesti.
Joko lääkäri on realisti ja suorasukainen eikä halua herättää turhaa toivoa epätoivoisessa tapauksessa tai sitten hän on, mitä? En keksi, mikä se toinen vaihtoehto olisi. Hän kuitenkin tyrmäsi erittäin tarmokkaasti minun toiveikkaat odotukseni Vilin toipumisen suhteen.
Niihin kuolleisiin suolinkaisiin sain lääkäriltä selityksen: Vilin 9 päivää aikaisemmin saama Frontline vaikuttaa myös matoja tappavasti. Aikamoista myrkkyä sekin siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti