lauantai 1. toukokuuta 2010

Vili

Vili on tiibetinspanieli, kuten nimestäkin voi päätellä, uros. Hän saapui meille noin 3 kk ikäisenä maaliskuussa 2009.
Vili on hyvin älykäs, itsetietoinen, kaikin puolin miellyttävä koira. Miellyttämisenhalu on minimissään, mutta tottelevaisuus on siitä huolimatta melko kiitettävää tasoa. Ymmärtää kiellot erinomaisen hyvin ollakseen tipsu.

Huomasin heti ensimmäisinä päivinä Vilin takajaloissa ruvet, ihmettelin niitä, mutta en osannut aavistaa mitään pahaa. Kasvattajaltakin näköjään "unohtui" mainita niistä. En ollut koskaan omistanut enkä tuntenut yhtäkään allergista koiraa, vaikka koiraharrastusta onkin yli puolivuosisataa takana ja omia koiria on ollut jo lukuisa määrä. Olin siis valitettavan sinisilmäinen ja naiivi. En kylläkään tiedä, mitä olisin toisin tehnyt, jos vaikka olisinkin ollut jo sinut allergian kanssa...

Alku uudessa kodissa sujui ongelmitta. Kuivamuona ProPlan, jota Vili sai lapsuudenkodistaan evääksi, aiheutti töhnän kerääntymistä vasempaan korvaan. Siitä syystä vaihdoin ruuan Eukanubaan ja korva pysyi siistinä. Vili sai ruuaksi muutakin, kaikenlaisia kotiruoka-aineksia, mutta ei mitään suolaisia eikä maustettuja ihmisten ruokia.
Vatsantoiminta oli ok, oksentelua ei ilmennyt. Rokotukset käytiin hakemassa ja eläinlääkäri piti Viliä hiukan liian tuhtina. Vaan mitenkäs nyt pentua laihduttamaan? Keksejä ja karkkeja Vili ei syönyt muutenkaan.

Tämä oli loistava alku ja olisi saanut jatkuakin.

Ei kommentteja: