Toukokuun 4. päivä Vili oksentaa hiukan matolle illalla myöhään. Oksennuksessa on matoja! Poimin ne 5-6 matoa pinseteillä paperille ja tutkiskelen suurennuslasilla. Olen ennenkin nähnyt suolinkaisia, nämä ovat kuitenkin kuolleita, eivät liiku ollenkaan. Etsin netistä suolinkaisten kuvia ja teen vertailuja. Kyllä ne vaan ovat matoja! Olen ihan kauhuissani, koirallani on allergiaa, täitä ja matojakin. En kylläkään ymmärrä, kuinka ne madot ovat liikkumattomia?
Vili joutui ottamaan 3-päiväisen Axilur-kuurin, koiraressukkani, vielä tämäkin myrkky oli pakko antaa.
Kortisonikuuri päättyi toukokuun 9. päivä. Sitä seuraava päivä oli Vilille hyvä päivä. Vili oli iloinen ja leikkisä eikä raapinut ollenkaan itseään. Uskottelin itselleni jo ihmeparantumista. Olin itsekin oikein hyväntuulinen ja lauleskeleva, elämä tuntui hymyilevän taas. Omat mielialani ovat kulkeneet jo kauan käsikädessä Vilin voinnin kanssa.
Seuraava päivä palautti sitten taas meidät maan pinnalle. Vili jyrsi tassujaan kiivaasti, oli levoton ja rapsutteli koko päivän itseään joka puolelta. Meinasi parku päästä, eilisen hyvän päivän jälkeen taas tämä sama epätoivoinen kutina ja kärsivä koira ja ahdistunut emäntänsä. Voi surkeus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti