sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Ne ensiaskeleet...

Noin puolitoista vuotta sitten otin ensiaskeleita viidakossa nimeltä "Allergia".
Nyt olen muistellut niitä aikoja ja aikoja sen jälkeenkin. Kipinän tähän olen saanut foorumeilta, joissa koiranomistajat kertovat koiriensa kutinoista, oksenteluista, rikkirevityistä tassuista ym. Olen huomannut heidän olevan aivan samalla tavalla eksyksissä, "viidakossa" kuin itsekin olin. Heidän on vaikea tajuta olennaisia asioita, saamistaan vastauksista heidän on vaikea tehdä mitään johtopäätöksiä, ovathan ne vain pieniä tiedonmurusia ja yksi neuvoo sitä ja toinen tätä ja kolmas kumoaa edelliset. Eikä em. ongelmiin ole yhtä ja ainoaa vastausta eikä helppoa ratkaisua.

En ollut joutunut koskaan allergioitten kanssa tekemisiin. Oman perheen allergiat ovat olleet helppoja juttuja ja jo kauan sitten ratkaistuja. Koko aihe oli melkein tuntematon minulle.

Allergia ja atopia, mikä ero niillä on? Tämäkin on alkanut valjeta vasta viime aikoina.
* Atopia tarkoittaa perinnöllistä taipumusta herkistyä tavallisille elinympäristössä oleville allergeeneille .
* Allerginen reaktio on epätarkoituksenmukainen immunologinen reaktio. Allergiassa immuunijärjestelmä ylireagoi ja elimistössä syntyy allerginen tulehdusreaktio.

Aivan alkuun kuvittelin olevani helpon ongelman parissa. Onneksi olin tuossa uskossa, pehmyt lasku allergikkokoiran elämään alkoi ja vähitellen paljastui koko totuus. Allergia koiralla on iso juttu. Iso ongelma.

Ensimmäiseksi käännyin netin puoleen, etsien vastauksia tuntemattomiin kysymyksiin. Löysin foorumeita täynnä viestejä allergiakoirista, luin viestin viestin perään enkä tullut hullua hurskaammaksi. Kaikki kertomukset jostain tietystä tapauksesta päättyivät ykskaks, en tiennyt, oliko kyseinen löytänyt apua koiransa ongelmiin vai ei. Parille kirjoitin jopa yksityisviestiä, mutta en saanut vastauksia.

Se viesti, jonka sain kaikilta foorumeilta, oli että eläinlääkärit tarjoavat vain antibioottia+kortisonia ja se ei ollut auttanut ketään, ajanut vain kierteeseen.
Seuraavaksi lueskelin eläinlääkärien sivuja. Niistä nyt sentään löytyi faktaa, mutta joko se oli kaikilla samantapaista tai sitten se oli liian erilaista, ristiriitaista.  Löysin monia asiantuntijasivuja, jotka olivat aivan liian tieteellisiä, jotta olisin niistä mitenkään hyötynyt.

Tuli luettua koiran ruokinnasta. Perusasiat tiesinkin, mutta esim. barffiin tutustuin ihka oikeasti vasta nyt. Puuroreseptejä, koiranmakkaroita, raakaa, kypsää, kasviksia, lihaa, luita. Kyllä, olin jo ihan sekaisin.
Kaiken lisäksi lueskelin näitä kaikkia suomen- ja saksankielellä. Vieraalla kielellä lukeminen on ainakin minulle melko haastavaa, joten mieluiten pysyttelen ihan äidinkielisillä sivustoilla.

Sitten etsin blogeja. Jossain oli maininta koiran eläinlääkärikäynnistä ja allergisista oireista, mutta sitten ei niistä sen enempää. Jossain toisessa oli mainintaa kortisonista, mutta ei mitään määristä eikä sen tarkempia tietoja.  Monen blogin kirjoittaminen oli loppunut enkä tiedä, miten ne tarinat olivat päättyneet.

Ja minä kun halusin jotain konkreettista, mihin tarttua, jotain rautalangasta väännettyä!

Siitä lähti idea aloittaa oma blogi. Ensisijaisesti itselleni muistikirjaksi, toissijaisesti avuksi toisille, samassa tilanteessa oleville. Siitä sai alkunsa Vilin blogi. Nimeksi tuli yksinkertaisesti "Allergisen koiran blogi". Tämän vuoden alusta alkaen se on nimeltään "Vilinää", mutta osoite on edelleenkin tuo edellämainittu.

Ne tuhannet valmistajien sivut, joissa hehkutellaan parantavaa shampoota, suihketta, voidetta, spraytä yms. ovat oma lukunsa. Pää menee pyörälle ja kukkaro laihaksi.

Kaikkein hankalin asia oli perehtyminen koiran ruokaan. Tuli seistyä yksi jos toinenkin nappulapussi sylissä kaupassa lukien sisällysluetteloa. Kirjoitin muistiin vaikeimmat sanat ja kotona katsoin netistä, mitä ne tarkoittavat. Lähes kaikkiin oli jollain salanimellä  ( = tieteellisellä) saatu ujutettua jotain kalan osaa, se oli yksi tutkimusteni aihe, koska Vili on kalalle allerginen. Sama juttu oli monella tuoreruokavalmisteella. Aina niistä löytyi kalaa muodossa tai toisessa, yleensä öljynä. Glukosamiini nivelten hyvinvointiin on valmistettu äyriäisistä ja sitäkin on lähes kaikissa koiranruuissa. JNE.

Sitten Vili alkoi reagoimaan allergisesti myös muuhun eli kananmunaan. Se mutkisti asioita taas entisestään. Olivat tarpeeksi mutkikkaita jo muutenkin.
Sen jälkeen on läpikäyty kaikki mahdolliset ruuat, murrenmurkinat, oskarinherkut, lihapakasteet marketin lemmikkiruokakylmiöstä, koiranruokien valmistajien nettisivut.
Ja niitä riitti.

Niistä kaikista pienenpienistä tiedon murusista sain sitten poimittua muutaman, jotta osasin aloittaa edes jotain yritystä Vilin auttamiseksi. Mm. tassukylpyä ja eliminaatiodieettiä.

Siitä alkoi tie tai paremminkin polku, jota on tallattu. Välillä eksytty ja sitten taas palattu polulle. Lohdullista on, että lähes kaikki polut johtavat jonnekin. Aniharva polku johtaa keskelle ei mitään. Toivottavasti meidän polkumme ei ole se Aniharvanpolku.

3 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Viisaita sanoja HooPee ja niin tuttuja tuntemuksia minullakin. Meillä tuota matkaa on tehty jo kolme vuotta ja tuntuu välillä siltä etten mitään tiedä enkä mitään ole oppinut. Mutta eihän sekään ihan totta ole. Halu auttaa omaa rakastaan saa aina välillä kompastumaan, ehkä juuri tuosta ratkaisujen moninaisista tarjonnoista netissä. Nykyisin osaan paremmin seuloa. Kiinnitit huomiota hyvään asiaan. Olisi todella mukavaa tietää niiltä kirjoittamisensa lopettaneilta, onko se loppunut siksi että ratkaisu on löydetty. Ja muutenkin olisi kivaa lukea myös allergian saralta kokemuksia.
Pienikin tiedonmurunen voi olla ratkaiseva sellaiselle, joka tätä polkua on jo pitemmälti talsinut.
Meilläkin ollaan taas jo tasamaalla, nyt sitten onkin tähtäin taas parempaan. Mukavaa jatkoa ihanalle Vilille.

Pyry-mäykkyläinen kirjoitti...

Tiedätkö, että onko näitä koiran allergioita ollut aina, vai ovatko nämä tulleet jalostuksen tai jonkun muun ulkoisen syyn vuoksi yleisiksi?
Terkut Vilille!

Maija kirjoitti...

Jotenkin tuntuu, että ovat yleistyneet tuon teollisen ruuan myötä. Koiratkin siis ovat ns. roskaruuan uhreja. Ja siihen lisänä tämä lisäaineiden viidakko, luonnon saastuminen ym kaikki. En muista kuulleeni lapsuudessani mistään koirien allergioista. Missään tapauksessa ei ainakaan tässä mittakaavassa. Ja varmaan osasyynsä on tuolla jalostuksella, sen ylilyönneillä. Voi meitä. Ja yleistyneet ne ovat ihmistenkin allergiat ja kaikenlaiset elintasosairaudet.
Itsellänikin oli muuten mäykkypoika, karkeakarvainen joka eli 14,5 vuotiaaksi. Rakastin sitä poikaa, persoonallinen kuin mikä. Niin ihana kuin vain mäykky osaa olla. Tähän nykyiseen koiraani olen aivan hullaantunut, me olemme sieluntoverit jos näin voi sanoa.