Arkeen paluuta

Juhlat on juhlittu ja nyt Vili voi hetkisen hengähtää ja totutella uuteen petiinsä. Kiitokset onnittelijoille!

Nyt on kaksi päivää eletty niin, että Vili saa kipulääkkeen vain yöksi ja tätä annostusta olisi tarkoitus jatkaa kaikenkaikkiaan 10 päivää. Edelliset 10 päivää Vili sai aamuin illoin kipulääkkeen. Eläinlääkärin kanssa oli puhetta siitä, että jos se yksi kipulääkeannos ei tunnu riittävän, voin antaa edelleenkin 2x vrk.
Edellisten 10 päivän aikana Vili ei oksentanut kertaakaan ja ruoka maistui paremmin kuin milloinkaan aikaisemmin. Söi kuin hevonen. Nyt tänään on oksentanut sulamatonta ruokaa jo kaksi kertaa, kahden tunnin välein, neljä ja kuusi tuntia ruokailun jälkeen. Aamuruuan jälkeen ei ole syönyt enää mitään, mikä on ok tässä tilanteessa. Muuten on ihan virkeä ja leikkisä ja kaikki yöt on nukkunut hyvin.
Tosin tänään on möyrinyt sängynpeittojen alla, mikä on Vilin kohdalla aina merkki jostain huonosta. Huomasin myös Vilin aivan selvästi välttelevän kylvyn jälkeen sänkyyn hyppäämistä, jossa yleensä kiehnaa itsensä kuivaksi.

Kysymys kuuluu: onko tällä kipulääkevähennyksellä jotain tekemistä tuon oksentelun kanssa? Mistä tiedän, pärjääkö yhdellä tabletilla? Vili kun ei kerro mitään...

Hiukan rapsutustakin on ilmennyt. Ei mitään hälyttävää, vaikka kaikki kutina saa kyllä meikäläisen hälytyskellot soimaan. Kipulääkkeessä on makuaineena sianmaksajauhe, se voi olla syy. Muuta en nyt keksikkään. Ensi kerralla on kai paras ostaa niitä ei-maustettuja tabletteja. Perunaa Vili syö aika paljon, sekin voi aiheuttaa kutinoita... Muuta hiilihydraattia Vili ei perunan lisäksi saakaan.

* Yhteenveto-sivulta löytyy nippelitietoa Vilin asioista.

Uuden elinvuoden Vili aloitti kylpemällä. Edellisestä kerrasta on kulunut 3 kk ja se tuntuu olevan Vilille sopiva pesuväli. Toki tassuja ja vatsanalustaa huuhdellaan aina tarvittaessa. Eläinlääkärin kanssa oli juttua kylvetyksestä. Ohjeeksi hän sanoi "niin harvoin kuin mahdollista ja niin usein kuin tarpeellista". Kerroin peseväni Vilin neljännesvuosittain liikenteen likaistaman ympäristön takia, siihen lääkäri huomautti, että "muistakaa sitten käyttää mahdollisimman hellävaraista shampoota, jos noinkin usein joutuu pesemään".

Vili 3v

Vili täyttää 3 vuotta

"Onko tämä teidän koiranne?"

"Ei, minä olen hänen ihmisensä."

(Voitto Viro: Toni, veljeni (1980)

- kertomus koiran ja ihmisen ystävyydestä)

Synttärilahja

♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Näin on aikaisempia vuosipäiviä vietetty:

Vili 6 kk

Vili 1v

Vili 2v

Kyttääjä

Kerrostalokyttääjä

Vilin mielipuuhaa on aina ollut ympäristön tapahtumien seuraaminen. Jos pysäkille saapuu bussi ja siitä nousee matkustajia, Vilin täytyy nähdä jokaisen menevän jonnekin. Vasta kun kaikki ihmiset ovat hävinneet näköpiiristä, voidaan jatkaa matkaa. On käynyt niinkin, että satumme bussipysäkille, jossa on ihmisiä odottamassa linja-autoa. Eikös Vilin pidä jäädä siihen viereen makaamaan ja odottamaan myös sen bussin tuloa ja varmistamaan, että kaikki varmasti pääsevät kyytiin.
Toisinaan Vili jää makaamaan risteykseen seuraamaan autojen ohiajoa. Pihalla Vilin lempitehtävä on olla kerrostalokyttääjä. Vili haluaa nähdä, kuka tulee naapuritalon ulko-ovesta ulos, entä kuka menee omaan taloon, sekin täytyy noteerata.

Vilin vointi on edelleenkin hyvä, ei mitään valittamista. Ruokaa saa neljä kertaa päivässä ja kuppi tyhjenee joka kerta pohjia myöden. Eipä ole ikinä tätäkään koettu, että Vili syö innolla kaiken, mitä kuppiin laitetaan ja vieläpä joka aterialla. Toivon, että tilanne säilyy jatkossakin näin ja että niistä neljästä ruokailukerrasta tulisi myös tapa. Vatsavaivat ovat tipotiessään, Vili ei ole oksentanut kertaakaan sitten eläinlääkärillä käynnin. Liekö Vilillä ollutkaan närästystä/gastriittia, vaikka siltä se oireilu on vaikuttanut? On se aikamoista, jos Vilillä ei ollut kyse liikahappoisuudesta ja siitä huolimatta sai happosalpaajia...

Nyt on palannut se vanha Vili takaisin. Ei enää maukumista eikä mouruamista, yletön riehakkuus on ollutta ja mennyttä. Voiko koiralle käydä kuten ihmisille? Hankalan, ehkä kivuliaan elämänjakson mentyä ohi, ihminen voi muuttua joksikin aikaa eufooriseksi. Kipu ja tuska (+ mielihyvää tuottavat asiat) aiheuttavat ainakin ihmisen elimistössä reaktion, joka vapauttaa endorfiineja (ns.ihmiselimistön omia opiaatteja) ja siitä seuraa voimakas hyvänolontunne. Miksei näin voisi tapahtua koirallekin? Se ainakin selittäisi Vilin oudon vauhdikkuuden kipulääkkeen alettua vaikuttamaan.
Minustakin tuli hyväntuulinen ja eufoorinen, kun Vilin vointi muuttui hyväksi. Tähän olotilaan voisin vaikka tottua.

Testitulokset

Vilin haima todettiin terveeksi, mikään labratuloksissa ei viitannut haiman sairauteen. Vakavammin suhtaudutaan nyt eläinlääkärin epäilemään selkärangan aristukseen, jonka totesi jo yleistutkimuksessa, mutta röntgenin mukaan mitään ei kuitenkaan näkynyt. Röntgentutkimus ei välttämättä kerro koko totuutta, ainoastaan magneettikuvaus tai TT-tutkimus olisi tarpeeksi tarkka löytämään kaikki poikkeamat.
Muistelin entisen eläinlääkärin myös sanoneen jotain rintarangasta ja kaivoin vanhat paperit esille ja niinhän siellä luki "voi olla pientä aristusta rintarangan alueella, mutta ei selvästi (25.10.2010 )".

Kuulemma 60 päivän tulehduskipulääkekuuri olisi sopiva hoitojakso tälle vaivalle. Nyt edetään kuitenkin seuraavasti:
10 päivää Rimadyl 10 mg aamuin illoin + 10 päivää Rimadyliä 10 mg iltaisin, sitten soittopyyntö lääkärille ja suunnitellaan jatko. Lisäksi vältettävä rasitusta sekä hyppyjä, varsinkin ylhäältä alaspäin.

Täytyy mainita, että tämä samainen eläinlääkäri aikoinaan pelasti Vilin edeltäjäkoiran Hessun elämälle. Hessun ollessa 3 vuotias, se alkoi ontumaan toista etutassuaan eikä ontuminen ottanut loppuakseen. Vein Hessun lääkärille, otettiin rtg-kuvat ja tutkittiin kaikin puolin. Lääkäri ei löytänyt parantavaa hoitoa Hessun ontumaan, vaan sanoi, että minun kannattaa vähitellen totutella ajatukseen, että Hessu ei tule olemaan pitkäikäinen koira. Ontuma tulee pahenemaan ja lisäksi Hessulla on erittäin huonot lonkat, joten lopetus tulee viimeistään lähivuosina ajankohtaiseksi.
En voinut hyväksyä tuota lopputulosta siltä istumalta ja kyselin puskaradion välityksellä, voisiko joku suositella minulle jotain hyvää eläinlääkäriä. Niin päädyin Hessun kanssa tälle samalle lääkärille, jossa nyt käyn Vilin kanssa. Hän katseli Hessun röntgenkuvia ja tutki ja käski minunkin kokeilla sormilla tiettyjä kohtia Hessun "olkapäässä". Siellä oli herneenkokoinen kivikova pallukka lihaksessa ja hoidoksi määrättiin kuukauden tulehduskipulääkekuuri ja samanpituinen vuodelepo. Hessun kohdalla se tarkoitti vain pissalla käyntiä eikä mitään sen pidempiä ulkoiluja. Hessu parani täydellisesti eikä ontunut ikinä enää. Lonkkien takia Hessulle suositeltiin paljon vapaata liikuntaa maastossa, jotta lihakset vahvistuvat ja siten tukevat huonoja lonkkia. Hessu eli 11 vuotiaaksi.

Vili on tänään ollut rauhallisempi, eikä niin riehakas kuin edelliset päivät. Tänään ruokahalukin on pysynyt aisoissa eikä ole mourunnut lisää. Nyt Vili syö neljä kertaa päivässä eli jokaisen lenkin jälkeen. Yöt on nukkunut läpi ja minäkin tietysti. Jo neljä perättäistä yötä! Vähitellen tulevat univelat maksettua...

Vaihturi?

Takana toinen perättäinen kokonaan nukuttu yö! Wau!
Vili on elämänsä kunnossa. Varsinkin, jos haluaa unohtaa, että on lääkityksen alaisena. Poika syö hyvin, vähän liiankin hyvin, ei noin pienellä koiralla voi olla noin isoa nälkää! Kauralimat ym. luonnonmukaiset ruuat on toistaiseksi viskattu syrjään ja nyt Vilin arkiaterioihin kuuluu keitettyä kanaa tai broileria, lohta tai lampaanpaistia + keitettyä perunaa. Lisäöljyjä en anna enkä mitään muutakaan ylimääräistä. Olen heikkouttani sortunut antamaan tälle kerjäävälle kiljukaulalle muutaman koirankeksin (joihin hullaantui totaalisesti), Vili sai pussillisen sellaisia synttärilahjansa kylkiäisenä. Nyt jännätään, tuleeko jotain oireilua niistä tai perunasta, jota Vili syö aika runsaasti.

Vaihturi? Niin, jo epäilemme, että Vili on vaihtunut jossain vaiheessa. Ehkä klinikalla oli kaksi tiibetinspanielia ja me saimme sen väärän ja nyt meidän Vili on jossain vieraassa perheessä. Ei kai nyt kuitenkaan...

Vili on niin erilainen kuin aikaisemmin. Äänekäs ja vaativa. Komentelee jatkuvasti antamaan kaapista jotain ja pyytää päästä pöydille tutkimaan, mitähän hyvää siellä on. Haukkua, murinaa sekä monia muita vaikeasti nimettäviä äänilajeja riittää.
Löysin kaapin perukoilta yllätyksekseni muovipussin, jossa oli Vilin pentuna hylkäämiä puruluita. Vili ei ole tähän mennessä huolinut ainuttakaan puruluuta, kaikki ovat olleet vikaostoksia ja kahteen vuoteen en ole mitään sellaista enää Vilille tarjonnutkaan. Nyt näytin Vilille niitä luita ja hän osoitti heti kiinnostusta ja alkoi innolla pureskelemaan. Pitkän tovin ahersi kivikovan pururullan kimpussa ja sai jotain irtikin. En ollut aikaisemmin nähnyt Vilin koskaan pureskelevan sellaista! Jos Vili on sittenkin vaihtunut? Vili on niin ihmeellisen aktiivinen ja vauhdikas. Hyväntuulinen. Kuinka se voi olla niin erilainen? Sittenkin ehkä vaihturi...

Kauanko annan Vilille Rimadyliä, sitä en tiedä. Annos on melko pieni, mutta silti pelko jäytää, että se voi aiheuttaa vatsavaivoja tai muuta haittaa. Ehkä kysynkin eläinlääkärin mielipidettä asiasta, sitten kun soittaa niistä labravastauksista.

Välil vähä valosamppa

Näin on. Välil vähä valosamppa eli suomeksi välillä vähän valoisampaa.
Ei kuitenkaan päivä vaan meitin olotila. Tuhkasta nousemme entistäkin voimakkaimpina kuin feenikslintu! Ei Viliä ja minua niin vaan nujerreta, vaikka välillä painummekin maanrakoseen ihmettelemään tätä maailmanmenoa. Pieni ihminen (174cm) ja vielä pienempi koira kun eivät aina jaksa ymmärtää. Ja voimatkin loppuvat aina välillä. Tekohengitystä saamme onneksemme niin blogi- kuin oikean elämän ystäviltämme.

Olen antanut nyt Vilille Rimadyl-kipulääkettä 10 mg aamuin illoin eli 12 tunnin välein. Yön poika nukkui hyvin ja on tänään jotakuinkin oma itsensä. Syö hyvin, kävelee reippaasti häntä komiasti selän päällä. On kuitenkin yllättävän äänekäs ja vaativainen. Mouruaa kuin kissa halutessaan jotain jääkaapista, päästelee ihan outoja ääniä, haukahtaa, tuhahtelee, kurnuttaa, melkein naukuukin, asiaa tuntuu olevan paljon. Tuollaisena en Viliä tunne, normaalisti on hiljainen ja maltillinen koirapoika. Eilinen ripuli on tipotiessään, tilalla puheripulia. Hyvä niin!

Siis kaikesta päätellen Vilillä ei ole ollut ongelmia närästyksen kanssa, koska kipulääke rauhoittaa hänet. Yritän perehtyä nyt vähärasvaiseen ja -proteiiniseen muonaan, luin, että se on hyväksi niin gastriitissa kuin haimasairauksienkin hoidossa ja ehkäisyssä.
Itsellä olo on kuin uudestisyntyneellä, nukuttu yö takana ja juuri tällä hetkellä ei huolta Vilin kipuilusta. On äärimmäisen raskasta ja kuluttavaa seurata kipeää koiraa osaamatta auttaa. Lähin ajatus silloin on ottaa koira kainaloon ja hypätä yhdessä alas parvekkeelta. Ihan totta.

Vili lääkärillä

Eilen kävimme Vilin kanssa eläinlääkärillä. Vilille sattui tavallaan harmillisesti ns. hyvä päivä, olisi ollut lääkärin kannalta parempi nähdä Vili sellaisena kipuilevana kuin Vili useimmiten on. Edellisen yönkin Vili nukkui hyvin. Vilin vointi on ollut sahaavaa, oikeata vuoristorataa. Useita huonoja öitä ja levottomia päiviä, sitten silloin tällöin hyvin nukuttu yö ja mukavahko päivä.
Vastaanottotiloissa Vili oli rauhallinen, asettui lattialle makaamaan ja seurailemaan ihmisten toimia. Edellisellä käynnillä Vili oli todella stressaantunut ja levoton. Ilmeisesti nyt tultiin Vilille jo tuttuun paikkaan eikä pojan tarvinnut enää panikoida.

Vili joutui rauhoituksen saatuaan röntgeniin, kuvattiin selkäranka mahdollisena kivunaiheuttajana lääkärin löydettyä sieltä lievän kipukohdan ja siinä samalla saatiin kuvat vatsastakin. Ranka oli ok, ei havaittu mitään poikkeavaa, mutta vatsassa oli runsaasti kaasuja aina ohutsuolen alkuosaan asti. Tämän johdosta Vililtä otettiin haimatulehdusepäilyn takia vielä verinäyte. Vastaus siitä saadaan joskus viikon kuluttua. Vilin paino oli edellisestä punnituksesta (8 viikkoa sitten) pudonnut, silloin painoi 8,2 ja nyt 7,6 kg. Ensimmäinen kerta, että Vili aikuisiällä painaa alle 8 kiloa. Sillälailla.
Kotihoidoksi tarvittaessa kipulääkettä, Rimadyl /max.30 mg /vrk.

Nyt on siis haima tapetilla. En ole tähän mennessä uhrannut ajatustakaan haimasairauksille, ei ole tullut mieleeni edes epäillä mitään sellaista. Niin rajallinen on näköjään tavallinen maallikkokoiranomistaja. Nyt toivon, että Vilillä ei ole mitään vakavaa haimasairautta, mutta toisaalta toivon hartaasti, että Vilin vaivojen syy selviää.
Tuntuu jo siltä, että Vili on kuin eläinsairauksien kurssikirja, kaikki vaivat, joita Vili on läpikäynyt, ovat olleet minulle entuudestaan tuntemattomia. Toki olen kuullut niistä mainintoja, mutta yhdelläkään aikaisemmalla koirallani ei ole ollut ainuttakaan Vilin sairaskertomuksen sisällöstä. Oppia ikä kaikki.

Rauhoituksen takia Vili oli aivan raato kotiin tullessa, mies oli paniikissa, että nyt se kuolee. Vili tokeni kotona kuitenkin melko pian, nousi syömään noin 5 tuntia kotiinpaluun jälkeen ja vaihtoi illan mittaan useasti nukkumapaikkaansa. Kun vertasin Vilin edellistä rauhoitusta anaalirauhastulehduksen hoidossa, niin silloin Vili ei meinannut herätä lainkaan, vasta seuraavana aamuna oli jotenkuten jaloillaan. Olisiko rauhoittavan aineen määrässä tai valmisteessa ollut eroja vai onko herääminen koirilla eri kerroilla erilaista?

Viime yönä Vili oli jalkeilla klo 4 lähtien, melko levoton, kerran oksentanut. Pääsi aamupissalle jo klo 5 ja tuntia myöhemmin annoin kipulääkettä. Tuntuu siltä nyt, ettei se auta tai annos on liian alhainen tai sitten Vili on pahoinvoipa. Vaeltaa ympäriinsä, läähättää...
Syy selvisi hiukan myöhemmin - Vilillä vatsa sekaisin. Eipä ole aikoihin ollutkaan, toivottavasti on nyt vain joku eilisestä rauhoituksesta johtuva häiriö.
Mitähän tästäkin tulee?

Tänään näin

Viime yö alkoi lupaavasti, mutta päättyi siihen, kun Vili tuli herättelemään klo 3.30. Tunti siitä ja annoin Rimadyliä 10mg. Loppuyö sujui jotenkuten.
Aamulla Vili söi halukkaasti ruokansa, mutta muuten oli sangen vaisu. Koko päivä on sujunut alakuloisissa merkeissä, ei edes kylässä käynyt Vilille rakas henkilö saanut Viliin minkäänlaista virtaa.

Kolme ymmällystä (= olla ymmällään).
- mikä aiheutti Vilille 2 vuoden kutinat?
- mikä aiheutti Vilille kutinoitten äkillisen loppumisen?
- mikä mättää juuri nyt Vilin voinnissa?

En rohkene lukea tätä blogia vanhoista postauksista uusiin. Epäilen, että yhtenä päivänä olen kirjoittanut yhtä ja toisena ihan muuta. Epäloogisesti ja ilman johdonmukaisuuden häivääkään. Yhtenä päivänä olen varmaan hehkuttanut jotain uutta ja ihmeellistä, josta jatkossa en kerro enää mitään. Yhtä epäjohdonmukaisia ovat myös omat tunteet. Yhtenä päivänä onnenpekkana, toisena murheen murjomana.

On tämä ihmeellistä elämää.

Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi...

Näin kirjoitti aikoinaan runoilija Runeberg. Se onkin sopiva aasinsilta tämän päiväiseen elämäämme.

Koko kulunut viikonloppu oli stressaavan kauhea. Eilen illalla päätin vielä kokeilla kipulääkettä Vilille, onneksi löytyi Vilille määrättyjä, käyttämättömiä Rimadyl 20 mg purutabletteja, joista Vili sai yhden puolikkaan. Yö sujui luojankiitos rauhallisissa merkeissä. Aamuvarhaisella kuulin Vilin kolistelevan ruokakipolla ja menevän takaisin nukkumaan.
Aamulla oli unenpöpperöistä minua vastaanottamassa terhakka koirapoika tomerana häntä asianmukaisesti selän päällä. Niin sitä pitää! Aamulenkki sujui reippaasti, kuten normaalistikin ja sen jälkeen löytyi innostusta aamuaskartelupaketin avaamiseenkin. Mielelläni uskoisin ihmeisiin, mutta käytäntö opettaa usein ihan muuta. Kuitenkin viikonlopun painajainen on väistynyt hetkeksi. Mietin, mitä jatkossa?
Ensinnäkin haluaisin kokeilla tuota kipulääkkeen vaikutusta Vilin vointiin vielä ainakin kerran. Se olisi eläinlääkärillekin tärkeä tieto jatkotoimien kannalta. Ällistyttävää on joka tapauksessa, että närästyslääkkeet Pepsid ja Antepsin eivät tunnu auttavan ollenkaan, päinvastoin niistä tulee Vilille vieläkin huonompi olo.
Lääkäriaika on varattuna keskiviikolle.

Päivä jatkui rauhallisissa merkeissä. Tosin pitkille lenkeille Vili ei ollut innokas lähtemään. Ruoka maistui kuitenkin todella erinomaisesti. Lähes koko päivän ja illan Vili on makoillut, aina välillä asentoa vaihdellen. Paljon mahdollista, että rankka viikonloppu tuntuu Vilinkin jaksamisessa. Vointi näyttää hyvältä, aivan uskomaton muutos viikonloppuun verrattuna, todellinen täyskäännös. Kipulääkettä en anna yöksikään, jos Vili ei sitä näytä tarvitsevan, mieluummin sitten vaikka yön aikana, jos nukkumisesta ei tule mitään.

Olen yrittänyt nauttia tästä päivästä pohtimatta tulevaisuutta. Carpe diem.

*******

Sindi vuonna 2003

♥ Sindi ♥ 
1998 - 99 ? - 2011

Koko päivän ja illan palas
kuvas lempeä sydämeen.
Vedin uutimet alas,
surun laskin valloilleen.
(Kaarlo Sarkia)


Tänään saapui suruviesti. Tyttäreni koira ja meidän hoitokoiramme Sindi, Tallinnan tyttö, lähti viimeiselle matkalleen. Suuri suru, mutta vanhan tytön oli aika lähteä sinne, missä me kaikki joskus toisemme tapaamme.

Kirous?

Nyt ei enää mieleeni tule muuta kuin että meidät on Vilin kanssa kirottu. Joku on varmaan pistellyt neuloja VooDoo-nukkeen...

Kuin suuri ihme hävisivät Vilin kutinat aivan kertaheitolla noin 6 viikkoa sitten ja se on edelleenkin täysin käsittämätöntä. Olen siitä niin totaalisen onnellinen! Joku ei tätä onnea ilmeisestikään ole meille (=Vilille) suonut. Vilin närästysvaivat ovat nimittäin nykyään sitä luokkaa, että vetävät jo vertoja aikaisemmalle kutinalle ja sen vaikutuksesta elämänlaadun tasoon..

Kaksi autuaallisesti nukuttua yötä + Vili oli peräti yhden päivän oikein leikkisä ja iloinen kaveri, siinä nämä positiiviset uutiset ovatkin. Sitten valvottiin (taas) koko yö. En enää uskaltanut antaa Pepsidiä eikä siitä ole viime aikoina apua ollutkaan, päinvastoin. Syötin yöllä kauralimaa Vilille sillä seurauksella, että aamun koitteessa oksensi koko satsin matolle. Päivällä poika makasi taas jo onnesta soikeena selällään. 

Miksi nuo vatsavaivat ovat pahimmillaan juuri yöllä? Miksi ei joka yö, vaikka ruoka on samaa?

Kauraliman syöttämistä jatkan joka tapauksessa. Sen verran olen muuttanut systeemejä, että en siivilöi sitä ollenkaan, vaan annan sen olla kauravellinä, jota ujutan Vilille ruuan mukana, ensin ihan vähän ja sitten annosta lisäämällä. Ei siitä nyt ainakaan haittaa pitäisi oleman, paitsi jos kaura alkaa aiheuttamaan oireilua. Tähän mennessä ei perunakaan ole saanut aikaiseksi korvien töhnimistä eikä tassujen jyrsimistä, ainakaan vielä...

Vilin makoilu onnellisen oloisena rajoittuu valitettavasti vain harvoihin hetkiin vuorokaudessa. Valtaosan ajasta Vili vaeltaa levottomana, ruoka maistuu tänään huononlaisesti. Hädissäni annoin Vilille jopa puolikkaan Antepsin-tabletin, mutta ei sekään mitään onnea tuonut. Vilin häntä roikkuu alhaalla, se on huonon merkki. Mies oli sitä mieltä, että Vili tarvitsee kipulääkkeen?
Itse olen kyllästynyt tähän ikuiseen huoleen, väsynyt unen puutteesta, pettynyt, ahdistunut, neuvoton, ymmällä. En kestä katsella kipeää Viliä, ahdistaa, kun en osaa auttaa millään tavalla. Päivystykseen en Viliä halua viedä ellei ihan pakko ole. Pelkään, että oma lääkärikään ei keksi, millä tavalla Viliä pitäisi auttaa...

Jos ymmärsin oikein, eläinlääkäri ei vaikuttanut kovin innostuneelta kokeilemaan Vilille uusia närästyslääkkeitä, sanoi famotidiinin olevan vaikuttavana aineena ehdottomasti suositeltavin. Tutkiskelin Pepsidin ja Famotidin HEXALin eroja, vaikuttava aine niissä on molemmissa sama, mutta apuaineet ovat osittain toisistaan poikkeavia. Jos Vili on herkistynyt vain Pepsidin apuaineille, niin siinä tapauksessa voisi Famotidin HEXAL olla sopiva lääke vieläkin. Kaipa taas täytyy soitella sinne lekuriin...

*******

Välitän Sheriffeiltä saamaani infoa eteenpäin, eli alla olevassa englanninkielisessä linkissä on tietoa mm. SPOT-allergiatestistä, joka kertoo myös ruoka-aineallergiat. Ne tosin ovat vähän niin kuin "hatusta vedettyjä" eli ne kaikki pitää kuitenkin kokeilla ruokinnan kautta. Useat eläinlääkärit eivät suosittele tätä testiä juuri sen epävarmojen tulosten takia, toiset taas katsovat asiakkaan hyötyvän myös suuntaa antavista vastauksista.
Spectrum Labs

*******

Hyvää Isienpäivää!

Jatkoa edelliseen

Vilin vatsavaivojen hoidossa päädyttiin eläinlääkärin kanssa käydyn keskustelun jälkeen toistaiseksi ehdottamiini luontaishoitoihin eli kotikonsteihin. Varsinaisia vatsahappolääkkeitä löytyy markkinoilta pilvin pimein ja niitä olisi kokeiltava, kunnes löytyy sopiva. Pepsid eli famotidiini on kuulemma ns. parhaasta päästä ja muut tulevat perässä. Moni valmiste kuuluu samaan lääkeryhmään kuin famotidiini, joten niitä ei sen vuoksi kannata kokeillakaan.
Gastriitin syistä puhuttaessa tuli ilmi, että kortisoni ei välttämättä ole se aiheuttaja, mutta ehkä myötävaikuttaja? Vilin saamat määrät ovat olleet vähäisiä ja oikein pahaa gastriittia hoidetaan jopa kortisonilla, jos muut keinot eivät auta. Gastriitin syitä ovat usein koiralle sopimattomat, vieraat valkuaisaineet, esim. viljat (kuivamuona!), punaiset lihat tai mikä tahansa muu valkuaisaine. Ne saavat elimistön erittämään enemmän vatsahappoja kuin hyvä olisi. Tuosta tuli oitis mieleeni kuivamuonien suuri viljaosuus. Viljahan ei ole koiran luontaista ravintoa varsinkaan siinä määrin kuin kuivamuonat niitä usein sisältävät. Ehkä kuivamuonalla ruokkiminen on yksi niistä syistä, että koirat nykyään sairastavat sankoin joukoin närästystä ja muita vatsavaivoja.

Päivän annos

Kotihoitona Vilille on nyt sitten kauralima. Neljänneslitraan (2,5 dl) vettä lisätään 2 rkl kaurahiutaleita, keitetään pehmeän samettiseksi, siivilöidään (tai ei), ja syötetään koiralle päivän mittaan joko sellaisenaan tai ruokaan sekoitettuna. Vili saa sitä nyt sitten lusikalla suuhun pitkin päivää. Nyt on meidän välit kovalla koetuksella, Vili ei tykkää ollenkaan moisesta toimenpiteestä...



Ravinnon pitää olla vähärasvaista sekä -viljaista. Toivotaan parasta. Gastriittikoiran vointia voi päätellä mm. koiran makuuasennoista, letkeästi selällään makaava musti ei pode vatsavaivoja. Satunnaista oksentelua eläinlääkäri ei pitänyt kovin pahana asiana, tärkeämpää oli, että koiralla säilyy ruokahalu.
Mahdollisena jatkotoimenpiteenä olisi sitten tähystys nukutuksineen ja koepaloineen. Toistaiseksi en suunnittele sellaista.
On tämäkin taas aikamoinen projekti! Kuinka olisikaan ihan kaikki hyvin, jos ei nyt tuo vatsa vaivaisi. Katkonaisia, jopa valvottuja öitä, uskonpuutetta, väsymystä, ahdistusta. Viliä käy sääliksi. Ehkä me selätetään tämäkin riesa ja pidetään peukkuja, että kutina pysyy poissa.

*******

Turkuseura on ottanut uuden painoksen tästä nostalgisesta pikkukirjasesta. Seura keräsi v. 2001 kirjoituskilpailun avulla Turun kaupunkimaisemaan liittyviä lapsuusmuistoja. Tämä julkaisu sisältää kirjoituskilpailun satoa. Lisäksi mukana on Allan T. Koskimiehen postuumi kertomus viime vuosisadan alusta. Professori Harri Andersson on kirjoittanut artikkelin lapsuuden kaupunkiympäristöistä. 
Tervetuloa muistojen seikkailumatkalle entisaikojen turkulaisille pihoille ja kaduille, kotiportaille ja puistoihin! 

Kuulemma aivan uusikin kirja lapsuusmuistoista on ilmestymässä tai jo ilmestynyt...

Unta, unelmaa ja painajaista

On tämä elämä merkillistä.
Vili on edelleenkin täysin rapsuton, ei raavi edes sen vertaa, mitä kuvittelen tavallisen mustin rapsuttelevan. En saata ymmärtää, kuinka tämä voi olla totta. Ensin kutistaan 2 vuotta putkeen ja sitten kertaheitolla ruvetaan kutinattomaksi. Kaikki ruokakin maistuu (jos maistuu) eikä aiheuta mitään reaktioita.
Tuntuu niin epätodelliselta, ihan kuin kaikki aikaisemmin koettu olisikin ollut vain unta ja painajaista. Ehkä se onkin toisin päin? Aikaisempi oli totista totta ja nyt elämme Vilin kanssa unta, unelmaa, satua?
Unesta puheenollen, elämme Vilin kanssa toisaalta aivan satumaisen ihanaa olotilaa, ei kutinaa, ei tassujen järsimistä, ei niin mitään. Jopa karvojen punertavuus  nilkoissa ja ranteissa on häipynyt itsekseen ja turkki on niillä kohdin taas kaunis ja vaalea.

Toisaalta elämme painajaista.

Vilin gastriitti eli mahakatarri on ryöstäytynyt kokonaan. Onhan se aina välillä vaivannut, mutta nyt on kärsitty ainakin kuukausi. Eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan Vili sai parin viikon kuurin Pepsidiä, se tuntui auttavan. Muutama päivä sujui hyvin, sitten se riesa alkoi uudestaan. Eipä auttanut enää Pepsid, vaan Vilille tuli siitä todella paha olo. Ensimmäisellä kerralla luulin sitä Vilin huonovointisuutta sattumaksi enkä niinkään Pepsidin aiheuttamaksi. Eikä suomalainen usko ennenkuin kokeilee uudestaan.

Vili oksenteli, huohotti, läähätti ja oli levoton kokonaiset 4 tuntia annetun Pepsidin puolikkaan (5mg) jälkeen. Vasta sitten löytyi rauha. Tämä tuli koettua nyt sitten peräti kahteen kertaan, joten Pepsidiä eikä muutakaan famotidiniä lykätä enää ikinä Vilin suuhun!
Keksin sitten kokeilla Tehobaktia ja se tuntui antavan ainakin kahdeksi yöksi rauhaisan unen. Pitkän päälle sekään ei näytä ihmeitä tekevän. Nyt odotellaan eläinlääkärin yhteydenottoa jatkosta. Oma-aloitteisesti en taida rohjeta ryhtyä mihinkään lääkitykseen.

Pepsidin jälkeisestä oireilusta otin pätkän videota, televisio huutaa taustalla ja puoliyökin on jo ohi. Ahdistavaa, ahdistavaa... Viliressu

Kun yksi vaiva helpottaa, tulee uusi riesa! Ei lopu haasteet, ei. Kauhun tasapaino?
Ja minulla on ikävä sitä iloista Viliä.

Uutisia

Kiitos!
Kaikki elämäni koirat-blogia on kiittäminen tästä kauniista huomionosoituksesta, joka osuu oikeaan siinä, että tämä Vilin blogi on alusta alkaen sisältänyt fantastisen projektin. Oikeastaan tämän blogin nimi voisi olla juuri tuo Fantastinen Projekti. Tosin se kuulostaa ehkä aavistuksen liian pramealta meille tavallisille tallaajille, niin Vilille kuin minullekin. Ei kai kuitenkaan kenellekään ole jäänyt epäselväksi, mikä tämä meitin blogin fantastinen projekti on ollut?

*******

Vili on kärvistellyt vatsansa kanssa päivän ja yön toisensa perään. Ruokahalu on välillä ollut kateissa, oksentelut ovat onneksi jääneet pois. Närästyslääkkeistäkään ei tunnu apua tulevan, sorruin taas pahan paikan tullessa kokeilemaan niitäkin. Nyt siirryin antamaan Vilille Tehobaktia ja kas kummaa, ensimmäinen läpinukuttu yö miesmuistiin! Sattumaako? 

No, joka tapauksessa mennään nyt eteenpäin Tehobaktin kanssa ja katsotaan, mitä tuleman pitää. Kotikonsteja ei sitten olekaan enempää jemmassa. Perunan syöttö jätetään taas vähemmälle, olen huomannut Vilin tuijottavan anturoitaan sen tapaisesti, että kohta aletaan nuoleskelemaan. Mietin sitä taaron antamistakin. Ehkä se on oikeasti vatsaystävällisempää kuin peruna, mutta samalla tavalla se kuitenkin voi alkaa kutittamaan, koska sisältää pitkälti samoja hiilareita ja tärkkelystä kuin tuo pottukin.

Vili on nyt sitten saanut syödäkseen yhtä jos toistakin eikä mitään kutinoita ole ilmennyt. Ihmettelen suuresti. Broileria, kalkkunaa, seitiä, lohta ja luomukananmunan keltuaista. Kala ja kalkkuna ovat jo ehtineet kokea inflaation Vilin lempiruokalistassa, ehdoton huippusuosikki on raaka munankeltuainen. Lammasta en ole nyt toistaiseksi tohtinut antaa, jos se vaikka vaikuttaa epäedullisesti Vilin vatsavaivoihin. Minua kiehtoo kovasti kokeilla Vilille NEU-pakasteruokaa...

Vilin ruokakuppiin uskaltauduin eilen rohkeasti laittamaan jopa uutta tölkkiruokaa, Chicken-Paté with pasta, melon and cress, joka sisältää nuudeleita onneksi vain 4%. Nämä tölkit voitin siinä yhdessä valokuvakilvassa ja lahjoitin ne oikeastaan täkäläiselle eläinsuojeluyhdistykselle, mutta lupauksesta ja jo sovitusta ajankohdasta huolimatta ovat jääneet noutamatta. Avoimien ovien päivänä kuukausi sitten eläinyhdistys saikin niin valtavasti ruokalahjoituksia, että päätin ottaa nuo tölkit omaan käyttöön. Tämän ruuan kutinavaikutuksista en vielä tiedä mitään, Vilille maistui kuitenkin hyvin.

*******

Kurinpitolautakunta (huh, kuinka ruma nimi) on kerrankin toiminut eläinsuojeluksen puolesta ja jopa avoimesti nimillä! Kerroin tästä tapauksesta alkuvuonna. Edelleenkin ihmettelen sitä, että ansioituneelta kasvattajalta karkaa mopo niin käsistä, että unohtaa ajatella koiransa parasta. Hämärtyykö eläinrakkaus maineen ja kunnian kasvaessa?

Nyt Kennelliiton kurinpitolautakunta on kokouksessaan määrännyt Anne Johanssonille näyttely- koe ja rekisteröintikiellon, joka päättyy 31.12.2012. Kiellon aikana Johansson mm. ei saa osallistua koiranäyttelyihin eikä rekisteröidä pentuja Kennelliittoon.
Koiramme-lehti 10/2011

Taustatietoa
 Uutinen koiragaalasta.
" Nartun synnytys alkoi eikä sitä voinut jättää yksin kotiin, joten kokenut ja arvostettu kasvattaja ja hänen seuralaisensa päättivät ottaa synnyttävän nartun mukaansa koiranäyttelyyn. Siellä narttu joutui sitten synnyttämään pentunsa kaiken hälinän keskellä ja ylpeä kasvattaja esitteli ensimmäisenä syntynyttä pentua ympäri salia."
Tiibetinspanieli synnytti näyttelyssä