Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste syöminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syöminen. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. helmikuuta 2013

Vilin kuulumisia

Vilin vaiheet ovat viime aikoina olleet vaihtelevaisia. Jossain vaiheessa, väsyneenä liian aikaisiin herätyksiin Vilin taholta, päätin kokeilla niitä elliltä saatuja omeprazoleita. Annoin Vilille kolmena iltana sen sovitun puolikkaan eli 5 mg, illat ja yöt sujuivat hyvin, mutta päivät eivät. Vili oli jo heti aamusta levoton, vaelsi ympäriinsä, istuskeli ja nuoleskeli huuliaan. Iltaa kohden rauhoittui. Tämä toistui siis kaikkina kolmena päivänä, jolloin oli edellisenä iltana saanut sitä vatsahappolääkettä. Päätelmä oli siis, että Vili ei tarvitse mitään happolääkkeitä, kysymys ei ole ollut närästyksestä.

Sitten lääkkeen antaminen lopetettiin ja siitä saakka Vili on voinut loistavasti. Vilistä tuli leikkisä, iloinen, ulkona kävelee tosi pitkiä lenkkejä, komean ylväästi häntä oikein korkella selän päällä. Haistelee, potkii maata, haukkuu perään. Osansa tähän kaikkeen on vissiin narttujen juoksut. Onneksi ei sentään sisällä voihki juoksunarttujen perään, vaan on ihan iisi ja purkaa tarmonsa leikkeihin.



Ystävänpäivän illan kunniaksi Vili tempaisi. Poika oli nukkumassa makuuhuoneessa, nukkui yllättävän pitkää pätkää. Me vanhukset olimme olohuoneessa ja töllötimme televisiota. Jossain vaiheessa Vili ilmestyi sinne unenpöppöröisenä, käveli suoraan meitin siniselle pikkuplyysimatolle ja liritteli siihen pissat kyykistyen kuin tyttökoira, loppua ei tullut ennen kuin Vili nostettiin pois.
Isäntä lähti siltä istumalta äkkiä Vilin kanssa ulos. Siellä Vili päästi kahteen kertaan vielä niin pitkät pisut, että vana valui ajotielle asti. Tankki ei ihan vieläkään tyhjentynyt, vaan merkkauksiin riitti vielä liruja.
Tällaista tapahtuu Vilille noin kerran vuodessa. Tämä oli ensimmäinen kerta täällä uudessa kotimaassa. Oliko Vilin rakko nukkuessa ehtinyt täyttymään niin, että hanat vaan aukesivat, vai liittyikö tämä pissailu johonkin muuhun? Vilillä on oikea seurapiirirakko, ollut jo ihan pennusta asti, aamuisin ei ole lähes koskaan kiire ulos, vaan Vili voisi ongelmitta ihan hyvin nukkua kello 9 tai 10 asti.


Ostoskeskuksen takapihalta,
jossa pidetään 2x viikossa toria,
löytyi uusi kaveri.

Vilin ruokavalio on mukautunut jotenkin, en kuitenkaan ole siihen tyytyväinen. On aivan liian yksipuolista, mutta ehkä kuitenkin alku johonkin parempaan. Peruna on out. Uskomatonta. Peruna kelpaa ainoastaan keitoista ongittuna, mutta ei ollenkaan enää keitettynä ja muussattuna. Liha on nykyään sentään raakaa, naudan- tai kalkkunan jauhelihaa, possunlihaa kun ei saa antaa raakana täälläpäin maailmaa. Hepanlihaa ei olla vielä lähikaupoista löydetty muussa muodossa kuin lasagnessa... Harvakseltaan syö kanansiiven. Luista ei välitä. Kalaa ei syö. Kanasta ei tykkää. Eli hyvin yksipuolista. Se, mikä menee nykyään perunan tilalla lisukkeena, jääköön mainitsematta. Jos kertoisin, saisin kaikkien moitteet päälleeni. Saatte arvata, jos haluatte.


Vai pitäis mun syödä terveellisemmin?
Eiks riitä, ett kuppi  tyhjenee?

Olen muuten tyytyväinen Vilin vointiin, laiha ruipelohan se on nykyään, mutta paino ei sentään laske, joten kai se 7,5 kg on Vilin uusi aikuispaino. Tosin salaa pelkään taas uutta muutosta huonompaan. Niinhän se on Vilin kohdalla tähän asti aina ollut, että aikansa menee oikeinkin hyvin ja sitten tulee takapakkia. Yritän kovasti elää tässä päivässä ajattelematta tulevia, muuten menee hukkaan ilo nykyisestä. Carpe diem.
Tassuja ei kirputa, ei raavi, ei oksentele, korvat ovat puhtaat eikä silmät vuoda, vatsa toimii hyvin, on reipas ja hyväntuulinen, mitä tässä enempää toivoisikaan? Jospa osaisin olla tähän tyytyväinen, vaikka muutama toive olis kyllä vielä mielessä...


Onks muns jottai valittamist vai?

lauantai 25. elokuuta 2012

Kesän viime hetkiä

Tässä meidän kuulumisiamme, vaihteeksi. Alkuun heti tuo ikuinen ruoka + syöminen, meidän jokapäiväinen teemamme, vai mitä! Olen antanut siinä asiassa vastuuta isännälle. Usein päätyy hän antamaan ja valmistamaan Vilille ruokaa. Tämä järjestely säästää minua, sälytän vastuun toiselle ja avot, on paljon helpompi olla. Ja aika usein Vili myös syö, mitä isäntä tarjoaa. Onneksi hän on hyvin kärryillä siitä, mitä Vilille saa antaa ja mitä ei.

Ilta-auringossa
Muutenkin syöminen on paremmin taas aisoissa kuin aikaisemmin. Muussattu peruna ja munakokkeli on Vilin mielestä poikaa ja muu osa ruuasta onkin sitten lihaa. Tuskin rohkenen kertoa, miten nämä asiat meillä menevät: Isännällä on Vilin kanssa ulkoillessa purkki mukana, missä on lihapaloja ja niitä Vili sitten syö pitkin lenkkiä.
Pyöritelkää vaan päitänne, se on terveellistä kaulan lihaksille...(nauraa)
Mutta ei se tähän lopu, nimittäin toinen kummajainen on se, että nykyään odotan Vilin oikeasti haluavan ruokaa, silloin säästyn siltä turhautumiselta, ettei maistukaan. Eli siis nälän yllättäessä Vili pyytää ( = käskee) haukulla tms. sapuskaa. Voi hyvänen aika, mihin me isäntäväki olemmekaan joutuneet, kohta varmaan nukumme lattialla ja syömme itse koirankupista.

Eikö täällä ole tarjoilua?
Tämä meidän suloinen työllistäjämme Vili on ottanut uuden tehtävän myös itselleen. Tähän asti on mouruttu jääkaapin tai pakastimen edessä, nyt uusin juttu on maukuminen kahvinkeittimen luona. Eihän me varmaan ilman Vilin huolenpitoa muistettaisi itse ollenkaan juoda päiväkahvia, eihän.
Tämä muistutus Vilin taholta tulee silloin, kun päiväkahvimme on "myöhässä", syystä tai toisesta.
Oi voi, Vili, meidän omaishoitajamme. ♥ Kerrottakoon kuitenkin nyt rehellisesti, että Vilillä on myös ns. oma lehmä ojassa, eli Vili saa jotain hyvää itselleenkin, silloin kun me ihmiset nautimme kahvihetkestä. Eli ei Vilin huolenpito ole aivan pyyteetöntä, eihän Vili sentään mikään tyhmä ole...

Tähän on valmistunut vanhusten palvelutalo,
ankean näköinen on kyllä.
* Apteekista tuli ostettua Inupekt Forte-tabletteja kaiken varalle. Yllättävän hintavia nuo kaikki eläintuotteet, on varmaan hyvä bisnes niin lääketehtaille kuin apteekeillekin, koiriahan on kuulemma tänä päivänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
* Olen tehnyt myös sellaisen huomion, että se maan mainio fairy-astianpesuneste ei olekaan enää maanmainio. Aikaisemmin se päihitti mennen tullen kaikki muut tiskiaineet, sitä ei tarvinnut lorauttaa kuin ihan vähän tiskiveteen, kun muita merkkejä sai laittaa oikein paljon, ennen kuin pesutehoa löytyi.
Jo kauemman aikaa olen huomannut, että fairya on joutunut lorauttamaan yhtä paljon kuin muitakin ja nyt huomasin uusimmassa pullossa olevan paljon isomman kaatoaukon, sieltä tulee heti ilman mitään puristeluja tosi tujaus pesuainetta eli pullo tyhjenee nopsaan. (kaikki oli ennen paremmin, huokaa...)

Moikka!
Terveysasiat Vilillä ovat vähän niin ja näin. Muutamia viikkoja sitten oikea korvalehti kutitti ja oli punainen. Nyt sama vasemmassa korvassa. Canofitella hoidetaan kuten toinenkin. Onneksi Vili tykkää tästä hoitotoimenpiteestä. Pientä rapsutusta on ollut ja tassujakin tutkiskelee liian innokkaasti. Ei kuitenkaan mitään sen kummempaa. 
Kortisonia ei ole tarvittu koko kesänä eikä helmikuun jälkeen kertaakaan. Se helmikuinenkin oli vain yhden kerran juttu. Jotenkin odotan edelleen jotain mörköä, en osaa vieläkään olla iisisti. 
Anaalit ovat aina mielessä, ei niistä kai eroon pääse kuin sillä leikkauksella. Aika usein Vili myös herättää tapojensa vastaisesti aamuvarhaisella, on olevinaan kovakin hätä. 
Mitä lie, tapa vaiko jotain uutta ja arvaamatonta.

Bussipysäkillä, missä se viipyy?
Punkkeja on ollut ehkä tusinan verran. Punkinpoisto-operaatio on myös Vilin mieleen. Alkajaisiksi mainitaan sana punkki ja jo Vili tietää, mitä tuleman pitää. Jos punkki on sellaisessa paikassa, minne Vili ylettää katsoa, niin aluksi tuijottelemme yhdessä sitä elukkaa. Sitten punkkipihdit käteen ja Vili tarkkana seuraa toimenpidettä. Seuraavana on sitten punkin lähempi tarkastelu, Vili nuuskuttaa ja nuuskuttaa, sitten haluaisi haukata tai puraista mokomaa. No, siinä vaiheessa punkki lähteekin sitten jo punkkien taivaaseen. 

Keinahteluja
*******

Aivan pakko kertoa eräs uni. Näen harvoin mitään unta, jonka vielä aamulla muistaisin, mutta tämä oli aivan erikoislaatuinen. Mieleeni tuli nuo sanat ilmestyi unessa. Juuri niillä sanoilla kuvailisin Hessu-koirani ilmestymistä uneeni. Hessu oli Vilin edeltäjäkoira, joka kuoli tammikuussa 2009, Vili tuli meille maaliskuussa samana vuonna.

Hessu-pentu
Olin jossain ulkona, missä oli paljon ihmisiä, ehkä puutarhakutsut. Siellä näin Hessun, oli muiden seurassa. Kutsuin Hessua ja Hessu hölkötti omalla pentumaisella tavallaan luokseni, häntä heilui ja ilme veikisteli. Hessu oli vanhettunut entisestään, jotain mustaa oli kuonossakin ja oli jotenkin ränsistyneen näköinen. Jälleennäkemisemme oli onnen täyttämää, Hessu oli oma itsensä, veikeän pentumainen. Sitten huomasin Hessun kyljessä ison, tumman ja syvän reiän, ihmettelin sitä ja hiukan kurkistinkin sinne, mutta en nähnyt mitään. Uni tuntui kestävän kauan ja oli tunnelmaltaan hyvin positiivinen. Herättyäni oli aivan kuin olisin oikeasti tavannut Hessun. Kova ikävä iski päivän mittaan monta kertaa ja kaipaus oli suuri. Voi, mitä sitä antaisikaan siitä hetkestä, jonka saisi vielä kerran viettää jo poisnukkuneen rakkaan ihmisen tai eläimen kanssa!
Pohdin, mistä moinen uni?
Hessun viimeinen talvi

*******

Tammikuu 2012
Elokuu 2012

Betsi-koiran puolesta iloisena laitan nämä kaksi kuvaa näytille. Kuinka onkaan tuosta surkean näköisestä otuksesta kehittynyt tasapainoinen ja reipas koira!
Hyvä Betsi!






torstai 16. elokuuta 2012

Turkanen sentään

Turkanen ei ole tässä yhteydessä Turun Setan jäsenlehti, vaikka sen nimisenä se ilmestyy. Turkanen on kuulemma lievähkö kirosana!, kun sitä googletin. Urbaani sanakirja oli sen verran ystävällisempi, että kertoi sen olevan lausahdus, kun harmitellaan jotain pientä vastoinkäymistä.
Kylläpä on sivistävää tämä bloggaaminen, koko ajan oppii uutta.

Tuo Vili!
Oi noita aikoja entisiä. Vili söi 4 kertaa vuorokaudessa ja komensi lisäannoksia annettavaksi. Uskomatonta, että sellainenkin aika on joskus ollut. Nyt puhaltaa tuuli pohjoisesta. Betsin lähdön jälkeen syöminen on ollut onnetonta. Liekö vain sattumaa tuo ajankohta? Edelsihän tätä vaihetta myös se anaalirauhasen paise lääkityksineen. Olisiko ne lääkkeet saaneet pojan systeemit horjumaan? Ovathan ne lisärasite heikonpuoleisen immuunisysteemin omaavalle koiralle.

Viliä on syötetty monena päivänä peruna+munakokkeliseoksella, valikoiden on itse kädestä syönyt possunlihaa. Uskomatonta, eikö totta. Tuo ns. pakkosyöttö pienissä määrin johtuu närästyksen pelosta, tyhjä vatsa voi aiheuttaa happovaivoja, luulisin. Vili on oksennellut muutaman kerran, tänäänkin oikein reilusti. Viime yön oli jonkin verran levoton, huomasin isännän ja pojan olevan ulkona joskus puoli neljän aikoihin. Mielenrauhaani on lepytellyt Vilin makuuasento, selällään, koivet oikosenaan, eli ei kai ainakaan närästystä ole odotettavissa ainakaan vielä.

pieni polku metsän halki vie...
Tänään oli ensimmäinen kerta Betsin lähdön jälkeen, ja siitä on sentään 4 viikkoa kulunut, että Vili vaatii ruokaa keittiössä. Ihan korvia hiveli tuo komentohaukku. ♥ Juoksujalkaa kiirehdin palvelemaan ja Vili sai pienen annoksen perunaa, munakokkelia ja silputtua possunlihaa. Hetken kuluttua kuului keittiöstä lautasen kilkatusta, ai kun sekin kuulosti kuin musiikilta, pitkästä aikaa. ♥ No, palvelija kävi täyttämässä ruokakuppia oitis ja niin ensi kertaa kuukauteen Vili söi niin kuin koiran kuuluu. Saa nähdä, mitä tuleman pitää. Jospa homma alkaisi sujumaan kuin ennen, hyvään aikaan.

Päätimme lopettaa toistaiseksi kokonaan nappulan antamisen Vilille. Aktivointilelussaan tulee vastedes saamaan koiranakin paloja tai possua. Jos ei kelpaa, niin sitten ei, olen päättänyt pysyä lujana. Siinä onkin tekemistä. Tarkoitus on kokeilla, onko nappuloissa osasyy Vilin merkilliseen ruokailukäyttäytymiseen.
Toisinaan luulen jo, että me olemme syömishäiriöisiä koko perhe, Vili samaistuu tosiaankin laumaansa.

totista touhua tämä elämä
Muutama postaus taaksepäin kirjoitin Vilin oikeasta korvasta, että muka on jo hyvä. 
Ei sittenkään pitänyt paikkaansa, vaan korvalehti punoitti edelleenkin epäilyttävästi. Ei kutinaa, ei pään ravistelua, mutta punoitusta. Syvemmällä korvassa ei näkynyt mitään poikkeavaa, ainakaan näin silmämääräisesti. Pohdinnan jälkeen laitoin korvalehteen Canofite vet. korvatippoja, siis penslasin vain korvalehteä.
Kas kummaa, jo seuraavana päivänä iho muuttui vaaleammaksi, ja nyt 3. päivänä se on lähes yhtä kaunis kuin vasenkin korva. Mikä lie aiheuttanut moisen kutinan ja punoituksen, mahtaako palata, kun lopetan lääkityksen?

* Unohtunut mainita, että saimme viimeksi elliltä hätävaroiksi purkin kortisonitabletteja, tällä kertaa ei Prednison 5mg vaan Medrol vet.4mg. Siitä riittää Vilille myös puolikas eli 2mg, Prednisonista puolet on 2,5mg, kuulemma annokset vastaavat toisiaan, mutta Medrol olisi jostain syystä eläimelle parempi vaihtoehto.


aamuauringossa klo 7.15

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Mikä mättää?

Vili aiheuttaa huolta edelleenkin. Pepa näyttää olevan ihan kunnossa, senhän totesi eläinlääkärikin. Anaalit eivät mielestäni vaivaa nyt mitenkään.
Vili ei syö. Siis kuten minä haluaisin. Syynä saattaa olla tämä kesähelle. Vaikka ulkona on jo viileämpää kuin ennen ukkosia, niin meillä on kotona edelleenkin +27°C ympäri vuorokauden, aurinkoisen kattohuoneiston kesäinen haittapuoli. Kattotuulettimet pyörivät ja läpivetoa harrastetaan silloin tällöin.


Jotenkin Vili vaikuttaa apealta, ehkä siihenkin on syynä tämä lämmin sää. Ei edes aamunakki kelpaa kuin toisinaan. Eläinlääkäri kyseli viime käynnillä Vilin selästä, onko se vaivannut (tämä on yksi omalääkärin etu, muistaa koiran aikaisempia vaivoja) ja siihen kiireesti vastasin, että en ole mitään huomannut.
Nyt kuitenkin kotona tuli mieleen, että ei kai syömättömyys ja apeus johdu kivuista? No, Vili kun ei mitään kerro vaivoistaan, niin päätin kokeilla kipulääkkeellä.
Muistan, kuinka Vili aivan kuin puhkesi kukkaan, kun viimeksi sai kipulääkekuurin selkänsä takia lääkärin kehotuksesta. Olen nyt antanut Rimadyl'iä 10 mg aamuin illoin kahtena päivänä. En huomaa mitään eroa. Siis ehkä sittenkin on kyse vain liian lämpimästä säästä?

Mitä tuohon ruokailupuoleen tulee, niin Vili käy syömässä tarkkaan valikoiden iltaisin, joskus syö kuppinsa jopa tyhjäksi. Kaikki viittaa siis helteeseen. Vilille kaikki yli +20 asteiset päivät ovat hellepäiviä... Kuivanappulaa menisi vaikka kuinka runsaasti, helteestä riippumatta. Merkillinen koira. Pihisti saa niitä, aktivointilelussaan ainoastaan, mutta kaapin edessä mouruaa, että saiskos lisää. Joskus sorrun antamaan...
Jos on koira merkillinen, niin sitä olen minäkin. Oletan, että Vilin sairasteluhistoria on saanut sen aikaiseksi, että näen mörköjä sielläkin, missä niitä ei ole. Siis jos koirani on naapurikyttääjä, niin minä olen sitten koirani oirekyttääjä. Todennäköisesti Vilillä ei ole mitään ongelmaa, se ongelma on minulla, parempi näin päin kuin toisinpäin!

Risteyksenvalvoja työssään. Hiljaista on.

Ja arvatkaa, mitä Vili teki viime yönä! Sellaista, jota ei ole tehnyt miesmuistiin, taisi edellinen kerta olla yli kaksi vuotta sitten, nuoruuden huumassa. Vili pissasi keittiön matolle! Jos Vilillä on hätä ulos, Vili kyllä herättää, tämä keittiön matolle pissaaminen on joku toinen juttu. Vili möyrii maton kasaan ja antaa lorista. Onneksi se matto on muovimatto, nopea pestä ja kuivuu hetkessä. 


Edellisyön raju ukonilma sai Vilin aivan pois tolaltaan. Salamointi alkoi puolenyön jälkeen ja kesti pitkälti toista tuntia. Sälekaihtimet pidettiin piukasti kiinni, mutta eihän se estänyt niitä tuhansia salamoita näkymästä. Vili haukkui kimakkaa haukkua ja pyrki ulko-ovelle, kylpyhuoneeseen, jopa ammeeseen halusi itsensä nostettavan. Rauhallinen hieronta jossain vaiheessa ukkosnäytelmää tuntui lopulta rauhoittavan Viliä.

Kaunis istutus naapuruston pihalla.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Vanha teema

Vanha tuttu teema, voisiko jo sanoa, että lempiaihe eli Vilin ruokailu. Siitä on tullut kirjoitettua tekstiä runsaasti. Aikaisemmin se oli allergiaoireiden jyllätessä pääteema ja nykyään "pääteema". Sellaista se elämä on, jostain päähänpinttymästä? ei niin vaan eroon pääse.

Suuri muutos asiassa on se, että en jaksa enää stressata Vilin syömisiä. Huomaan, että koira on hengissä ja voi hyvin. Olen nyt oppinut hyväksymään Vilin omat ruokailutavat, ainakin toistaiseksi...
Vili on omaksunut kerjäläisprinssin roolin, tosin siinä ei ole mitään uutta. Nimittäin aikaisemmat koirani olivat myös omineet sen käsityksen, että kun isäntä ruokailee, niin koirien kuuluu osallistua siihen. Voisin sanoa, että koirani ovat aina olleet oppivaista sorttia ja isäntä on aina ollut loistava opettamaan koiria tähän ruokailusysteemiin.


Tässäpä paljon kontakti-ilmoituksia!

Siis homma on alkanut sujumaan omalla painollaan. Vili osallistuu isännän ruokailuun, isäntä on yleensä varannut Viliä varten jo etukäteen suunnitelemansa sopivat herkkupalat, jotta Vili ei saa mitään voimakkaasti maustettua tms. sopimatonta. No, molemmat urokset ovat tyytyväisiä tähän järjestelyyn.
Meillä on tapana juoda päivittäin päiväkahvit johonkin aikaan ja silloin Vili saa oman "pullan" eli jotain sopivaa, esim. puolikkaan koiranakin tai koirien hammasharjaherkun. Sen jälkeen Vili menee keittiöön syömään lautasensa tyhjäksi. Seuraavaksi Vili syö illalla ennen tai jälkeen päivän viimeisen ulkoilun.


Missä ne lampaat viipyvät, tyhjä aitaus?
Kauppaan on ilmestynyt nyt toinenkin Vilille ja allergikoille sopiva mausteeton nakki: Olen tykästynyt niihin ja Vilikin tykkää. Ne ovat aika hintavia, mutta niinhän kaikki koirienkin herkut ovat ja onneksi näitä löytyy usein 30% alennuksella.

Allergikon A-luokan nakki 200g
Nitriititön A-luokan nakki 350g

Olennaisin asia tässä on se, että minä olen lopettanut stressaamisen. Tai se on vaan loppunut itsestään ja hyvä niin. Vilin vointi on hyvä, kiehnaa kyllä päätänsä jonkin verran, mutta ei alvariinsa. Korvat ja silmät ok, tassut samoin. Helmikuun jälkeen Vili ei ole oireillut närästyksen takia kertaakaan. Olisikohan niin, että vähitellen vatsa toipuu?

Aurinko häikäisee
*******

Punkkien aika on alkanut. Varsinkin täällä rannikolla niitä piisaa. Tässä aikaisempi bloggaukseni punkeista.

uusi punkkipihti

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Juttumix



Vili ja ruokakuppi ♥

No niin, mitäpä olisi pitkästä aikaa juttu Vilin ruokailusta? Mielenkiintoista, eikös vaan. Ensinnäkin, se on asia, jonka jokainen koiranomistaja joutuu päivittäin kohtaamaan, mitä annan koiralleni, millä ruokin koirani? 
Vili on tapaus sinänsä, onkohan Vilissä se kissamaisuus hallitseva ominaisuus tässä ruokailuasiassa?

Olen päätymässä siihen lopputulokseen, että Vili kokee olevansa täysivertainen lauman jäsen meidän pikkuperheessämme. Vili todennäköisesti haluaa istua kanssamme ruokapöydässä ja saada sitä samaa ruokaa, mitä mekin syömme. Vilin kulinaarisiin nautintoihin näyttää kuuluvan mm. karjalanpaisti + survottu peruna sekä norjalainen uunilohi + survottu peruna. Sen sijaan koiran puurot ja padat eivät uppoa. Ilmeisesti, koska  niitä pitäisi meidän syödä koko perhekunta yhdessä. Lauma on lauma. 



Tässä seuraavassa videossa on Vilin näköinen koira, ei kai tämä ole Vilin salainen tavoite...




Mustin ja Mirrin Maukas-pakasteet eivät ole Vilin herkkua. Ihmettelen edelleenkin sitä, että pakasteet ovat sellaista mössöä, kaikki jauhettu soseeksi. Eivätkö ne voisi olla siinä muodossa, että hampaillekin olisi jotain hommia? Vai onko tarkoitus, että ei haluta näyttää, mitä pakasteruoka oikeasti sisältää? NEU:n kunniaksi on sanottava, että niistä löytyy sattumia, herneet, porkkanat, riisit ja lihapalaset ovat näkyvissä suurimmassa osassa pakastetta. Maukas-pakasteet ovat tasaista ruskeaa mössöä, kuin kosteaa nappulaa pakastettuna.

*******




Ensimmäinen ruutu on kudottu! Tästä tulee peitto Vilin petille. Kunhan saan kudottua muutaman ruudun lisää... Värien valitseminen ei ollut vaikeaa, sillä vain näitä värejä löytyy kaapista ja ne on saatava poiskudottua, jotta jonain päivänä voivat uudet tuulet puhaltaa käsityöpakissani. 
Lanka on Novitan 7-veljestä, puikot 4½, ruudun mitat 12x12 cm. Hauskaa oli kutoa ulkoa sisäänpäin, vaikeinta oli sen yhden sauman ompeleminen siististi.



Ohje

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Ronkeli konkeli


Hohhoijaa, taas puhutaan minusta...

Otsikko jo kertookin, että puhe on Vilistä. Hänestä on kehittynyt todellisen nirso ja valikoiva. Mietin kyllä sitäkin, että ehkä asia ei olekaan niin, vaan nirsous ilmenee, koska ei ole oikeastaan nälkä. Siis tulkitsen sen tavallaan väärin. Vili painaa noin 8,5 kg eli on ihan normaalimitoissaan, kylkiluut tuntuvat ja vaikuttaa käsin kosketellessa laihalta, hoikalta, missään tapauksessa Vili ei ole lihava. Paino tuntuu suurelta tiibetinspanielille, mutta Vili on valitettavan pitkä poika, sellainen metrin pätkä.



Käväisin paikallisessa Musti & Mirri-liikkeessä ostamassa muutaman maistiaispötkön Maukas-ruokaa. Liikkeeseen oli ilmestynyt moderni pakasteallas, jossa oli siististi kaikki tuotteet esillä, raakoja luitakin monta eri sorttia. Ostin sieltä Vilille yhden ison sian ns. disney-luun, se ei tosin saanut Viliä lämpenemään ajatukselle. Luu päätyi sitten Betsi-koiralle, joka ahmi sen parissa tunnissa silmät innosta loistaen. 



Kaupasta mukaan lähti tällä kertaa vain kypsiä valmisteita, raa'at eivät olleet Vilin mieleen. Kirjoitin myös asiakaspalveluun kysyen tarkempia tuoteselosteita, ettei tarvitse pakastepötkön päältä kopioida. Sieltä tulikin nopeasti ystävällinen vastaus. Uusi paranneltu Maukas-esite on menossa painoon, siinä on nyt tarkat tiedot kaikista tuotteista. Sainkin siitä pdf-version sähköpostiini. Uusi esite on oikein hyvä. Näytille laitan tähän niiden kypsien tuotteiden tuoteselosteet. Klikkaamalla kuvat saa isommiksi.
  
* Jos olet kiinnostunut saamaan uuden Maukas-esitteen, niin ota yhteyttä sähköpostitse, niin lähetän sen sinulle. 
(en osaa liittää itselläni olevaa pdf-tiedostoa tänne linkiksi...)


Vili ei näistä uusista ruuista ollut lainkaan kiinnostunut, syö kylläkin sekoitettuna muuhun. Maisteltu on Junior ja Adult. (mielestäni koira voi satunnaisesti syödä aikuisenakin juniori- ja energiaruokia). Sulattuaan ruuat olivat aika kosteita verrattuna NEU:n tuotteisiin, ei sentään vetisiä, kuten ne raakapakasteet. Kosteus on ehkä eduksi, jos sekoittaa sitä kuivamuonaan. 



Vili on voinut oikein hyvin. Ruokailuongelmista huolimatta. Luulen, että ne ongelmat ovatkin vain minun ongelmiani. Vili saa nykyään kaksi kertaa päivässä ruokakupin eteensä, syö molemmilla kerroilla tai ainoastaan illalla, useimmiten vain illalla.
Aikuiselle koiralle se onkin täysin riittävää. Olemme sen verran lepsuja, että Vili saa päivän mittaan muutamia välipaloja, mm. nakinpuolikkaan, käy kerjuulla ja onnistuu saamaan jotain lautaselta jne... Vaan miksipä olla liian tiukkapipoinen? Pipo kiristää muutenkin jo liian usein.


*******

Vilin palvova katse, kohteena Betsi ♥


maanantai 2. huhtikuuta 2012

Sitkeän sissin sekalaiset

Voi olla, että asia on niin, sillä jollain tavalla sen on oltava, harvoin on, että jokin asia ei ole millään tavalla. (Svejk)

Niinpä,  jotenkin on tämän ruokailunkin oltava, niin, näin tai noin. Vili on osoittautunut sitkeäksi sissiksi. Ensimmäiset päivät uuden ruokailusysteemin alkaessa Vili tuli toimeen kai ns. pyhällähengellä tai saksaksi sanottuna von Luft und Liebe. Ihan ensimmäisenä päivänä Vili osoitti ihastuttavan laajaa ääniskaalaa. Keittiöstä kuului hiljaista murinaa, surinaa, maukumista, naukumista, narinaa ja vanhan saranan valitusta. Toivottua reaktiota palvelijoilta ei kuulunut ja sen huomattuaan Vili lopetti mouruamisen ja ylväästi sieti nälkäisen koiran kohtalonsa, mukisematta ja tyynesti. Sitkeä sissi.

pari päivää sitten oli vielä näin keväistä, nyt on maass' valkeaa taas...

Sitten vähitellen ruokailurytmi vakiintui noin kahteen ateriaan vuorokaudessa. Tuo noin tarkoittaa, että kahden aterian välillä Vili saa pientä välipalaa. Tämä tuntuu tällä hetkellä hyvältä ratkaisulta. Olisin mielelläni kuullut enemmän toisten koirien ruokailuratkaisuista, mutta nämä muutamat kommentit, jotka sain, olivat kaikki samansuuntaisia ja vahvistivat valintaa.
Jos nyt ilmenee närästystä, niin en aio enää siirtyä neljään ruokailuun, vaan lisään pieniä välipaloja päivään.
Tänään aion valmistaa kokeeksi pienen annoksen "yrjölänpuuroa" á la Vili eli lihaperunapaistosta. Perästä kuuluu, sanoi torven tekijä eli saapa nähdä, mitä poika tykkää siitä...

*******

hinta 66 senttiä kpl

Tällaisia hammashoitopuruluita Vili sai maistiaisiksi 10 kpl. Ne ovat 7,5 cm pitkiä ja valmistusaineina mainitaan vehnägluteiini, luonnollisia aromeja, selluloosa, glyseriini, maitoproteiini, rosmariini, kuivattu persilja, klorofylli, minttuöljy (0,5%)
Analyysi: proteiineja 50%, rasvaa 0,26%, kuituja 2,5%, tuhkaa 2%, kosteutta 12%
Vili saa sunnuntaisin yhden, tykkää kovasti ja syö sitä hitaan hartaasti nakerrellen.



*******

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Jatkoa edelliseen

Ilokseni sain runsaasti kommentteja edelliseen eli auttavia käsiä löytyi. Kun "hätä" on suuri, niin apuakin löytyy. Kaikkein parasta on juuri tämä starttiapu eli kommentit saavat omat ajatusvirrat taas virtaamaan. Kiitos!

tilannekatsausta tekemässä

Päätin aloittaa nyt aluksi ruuan antamisen vain kolme kertaa päivässä. Närästysvaivojen takia olen antanut nyt nuo 4 kertaa, sitä ennen Vili sai kolme kertaa sapuskakupin eteensä. Palataan siis aikaisempaan käytäntöön. Onko se tyypillistä pikkukoirille, että aikuisenakin syövät monta kertaa päivässä? Isokokoiset koirat pärjäävät yleensä yhdellä ruokointakerralla aikuistuttuaan, mutta tämä pienten koirien ruokailu on itselleni vähän epäselvä. 
Kuten olette varmaan jo huomanneetkin... 

* Kuinka usein teidän koiranne saa ruokaa päivän mittaan?

naapuripihan kevättouhuja on mielenkiintoista seurata

Vilillä on ollut se tapa, että heti lenkiltä tultuaan syöksyy katsomaan, onko mahdollisesti joku aktivointileluista lattialla, jos ei, niin kurvaa keittiöön tsekkaamaan ruokakuppiaan ja normaalisti syö kaiken tai osan, usein kilauttelee vellikelloaan, että lisää pliis. Tämä toistuu siis 4 kertaa vrk. Aktivointilelu jossain muodossa on esillä säännöllisesti kolme kertaa päivässä, Vili kuitenkin tarkastaa aina sen puuttuvan neljännen kerran, että jos vaikka emäntä olisi seonnut laskuissaan, eihän sitä koskaan tiedä ja toivossa on hyvä Vilinkin elää.
Vili on tähän asti saanut ruokaa siis jokaisen lenkin jälkeen, ajallisesti suurinpiirtein klo 7-8, 12-13, 17-18 ja 22-23. Olen yrittänyt pitää annoksen koon suhteellisena ja välillä kaikki onkin sujunut hienosti.


kukahan tähän on ruikkinut?

Nyt sitten laitetaan uudet tuulet puhaltamaan! Jospa yritän vielä kerran kokeilla jotain perinteistä, yrjölänpuuron kaltaista osana ateriaa, siitä tulee todennäköisesti lihaperunapaistos, siinä on ne Vilin herkkuruuat jo nimessä mainittuina. Siihen kun sitten lisää päivittäin jotain muuta, vaikkapa kananmunaa? tai jotain ihmisten ruokalistalta. Peruna muusina ja lihat pieniksi pilkottuina. Kunpa nyt saan kehiteltyä jonkinmoisen reseptin. En tajua, kuinka koiran ruokkiminen voikin olla minulle niin vaikeaa...uusavutonko? Eikä ole ensimmäinen koira kyseessä, ensimmäinen tiibetinspanieli kylläkin.


mihinkäs tuo ihminen on menossa?

Kuulun varmaan siihen koiranomistajakastiin, joille nappularuoka olisi kuin luotu, ei tarvitse itse miettiä mitään, nappuloita kuppiin vaan. Huom. tämä ei ole tarkoitettu kritiikkinä kenellekään koiralleen nappuloita syöttävälle. Itsekin antaisin (vain) nappuloita Vilille, mutta kun....
Mielelläni nyt tässä tilanteessa jopa lisäisin nappulan määrää Vilille, mutta pelkään siitä mahdollisesti aiheutuvia oireita, korvien töhnimistä, silmien vuotamista, ruuansulatushäiriöitä ja ennenkaikkea närästystä. Viimeksi mainittu on se suurin peikko. 
Vilin vatsa toimii kuin unelma, jo aikojen alusta asti ja siihen en kyllä halua muutosta. Vilin korvat ovat nykyään hienossa kunnossa, niille ei tarvitse tehdä mitään, ei edes puhdistaa, kun ei ole mitään puhdistettavaa. Silmät valuttavat hiukan, mutta otaksun sen johtuvan kevään katupölyistä ja voimakkaista tuulista. Vilihän kokonsa vuoksi jyrää  tuolla ulkona kuin kadunlakaisukone, siitä taitaa johtuakin, että meidän lähiympäristön kadut ovat niin puhtaita ja siistejä...

jaahas, tuolta tulee rottweileri

Vilin aktivointilelun sisällön nappulamerkki on  Belcandon Adult Finest Croc. Sain kerran maistajaisrasian eläinkaupasta ja nyt olen jo ostanutkin pikkupussin. Nämä nappulat ovat pienenpieniä verrattuna muihin tuntemiini nappulamerkkeihin. Aktivointileluina Vilillä on Dog Spinny, ihanan yksinkertainen, mutta Vilin supersuosikki, "ongelma" ratkeaa sekunneissa...  
Viime vuonna ostamani hienot aktivointilelut ovat menneet jakoon, ei Vili oppinut niitä käyttämään tai sitten minä en ollut tarpeeksi kärsivällinen. Lisäksi käytetään aktivointiin kaikki paperipussit, pahvirasiat, munakennot ym. ja Vilillä on kehittyneitä tekniikoita niiden avaamiseen. Vili on myös hyvin kärsivällinen, ei luovuta, ennen kuin pakkaus on saatu auki. Kongia käytetään aniharvoin. Nuo viimeksi ostetut maustamattomat nakit maistuvat Vilille todella hyvin, paljon paremmin kuin taannoin se joululahjanakki. Näitä uusia nakkeja käytän myös noissa piilotustehtävissä, pieninä palasina siis.



Itselleni ei olisi tullut mieleeni tätä ideaa kongin jatkokäyttöön. Näitä myydään valmiina, mutta mikäpä estää tekemästä tavallisesta kongista heittokongia. 

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Ruokaa, ruokaa, uutta tuokaa...

Rohkeasti uskaltaudun kertomaan ihan julkisesti, mihin olen sortunut Vilin kulinaaristen vaatimusten edessä. Koirallani Vilillä kun ei ole ollenkaan miellyttämisentarvetta ihmistä kohtaan, niin minulla sen sijaan on suuri tarve miellyttää Viliä. Onko Vili manipuloinut minut? Olemmeko tietoisesti vaihtaneet osia? Onko Vili mahdollisesti kouluttanut minut haluamakseen palvelijaksi? Tiibetinspanielin yleisenä rotuominaisuutena mainitaan tuo puuttuva miellyttämisenhalu (vrt. kissa). Puuttuuko se siksi, että koiralla on taito manipulinointiin?
Entä onko koirani nirso, vaihtelunhaluinen, kulinaristi vai näitä kaikkia? Tunnustan olevani koirani palvelija. Vili kun soittaa vellikelloa (= lyö tassullaan ruokakuppia niin, että se kilahtaa), niin emäntä jättää kaiken muun ja rientää juoksujalkaa katsomaan, mitähän se poika haluaa, onko kuppi tyhjä vai tuleeko nenuun joku houkutteleva tuoksu?

Ennen kuin päästään varsinaiseen asiaan, (käytän pitkitystaktiikkaa...) kertaan muutaman faktan. Vili on totaalisen kyllästynyt tavalliseen ruokaansa. Ei maistu kana, kala, liha eikä luut, tölkkiruoka kierretään kaukaa. Ostin jopa heppapaistia, mutta ei, ei kelpaa. Ruinataan ihmisten ruokia, kuivamuonaa söisi vaikka kuinka innokkaasti (niissä on pakko olla jotain lisättyä houkutinta...), jos vaan antaisin. Vili saa vain 8 kpl pienenpieniä nappuloita päivässä aktivointilelussaan. NEU:n lintuversiot eli Vogel'it maistuvat onneksi edelleenkin, jotenkuten. Peruna myös. Vilin vointi muuten on ihan hyvä, on leikkisä ja iloinen, paitsi se iloisuus kyllä katoaa ruokakupin äärellä hyvinkin pian...

Pitkästä aikaa ostin mm. laktoositonta kermaviiliä, mutta ei kelpaa. Ja minä kun en voi katsella koiraa, joka nälissään vain pysyäkseen hengissä alistuu syömään jotain, mistä ei yhtään tykkää. Eikö ruokailun pitäisi tuottaa mielihyvää? Muukin kuin nälän taltuttaminen ja kylläisyys? Pitääkö koiran tykätä ruuastaan? Syödä mielellään? Saada makunautintoa?
Ainakin koirat (muutkin kuin Vili) valitsevat, jos voivat, mieleistään ruokaa, kerjäävät herkkuja, sylkevät suustaan pahanmakuiset jne. Siis koiralla on makuaisti. Kuinka tärkeää on koiran saada mielihyvää makuaistinsa kautta?

Pitkän esipuheen jälkeen asiaan:

Vatajan A-luokan mausteeton nakki 
Ostin Vilille em. kermaviilin lisäksi muutakin. Mausteettomia nakkeja. Suolaa niissä toki on, mutta ei muuta. Vili tykkää, (ainakin vielä) eikä ole ilmaantunut mitään oireilua. Vielä.
Ostin myös rusinatonta Rainbow-maksalaatikkoa. Siinä on vähemmän suolaa kuin muissa, kalliimmissa. Siitä tuli mieleeni, että pitäisikö tehdä itse maksalaatikkoa koiraversiona? Muistelen saaneeni kommentin joskus kauan sitten, että kaupan maksalaatikko on aivan ala-arvoista ruokaa. Onko se niin? Onhan se ihmisille tarkoitettua, vanhaa ja perinteistä. Vili ei puuroruuista pidä, mutta maksalaatikko tuntuu maistuvan, saa sitä kuitenkin ainoastaan lusikallisen ateriaa kohti.

E-koodit.fi

Ei  ole toki tarkoitus heittää nurkkaan hyviä koiranruokinnan periaatteita, mutta Vili vaatii jonkin sortin uudistautumista aina vähän väliä. Nirso? Vilikö...?

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Taas sapuska mielessä

En tajua, kuinka aina päädyn Vilin kanssa tilanteeseen, että Vilille ei enää kelpaa se, mitä aiemmin söi innokkaasti. Tämä sama kaava toistuu jatkuvasti. Nyt esim. kala ei maistu missään muodossa, tölkkiruoka on out, broileri on pakkoruokaa ja kalkkuna on hyi. Vili norkoilee ihmisten ruokia ja sieltä saadut muruset maistuvat hyvin. Iltaisin Vili yleensä syö runsaasti, eihän terve koira näännytä itseään nälkään. Mukamas koiran parasta olisi, että se syö aina samaa ruokaa. Näin ainakin ns. viisaat väittävät. Pöh. Eihän luonnonvarainen koiraeläin syö joka päivä samaa ruokaa. Joskus saa jäniksen kiinni, joskus joutuu tyytymään hiiriin tai lintuihin ja onnenpäivinä pääsee peräti peura-aterialle. Kyllä siinä vaihtelua riittää.
Kuivamuona eli nappulat, joita annan päivittäin muutaman kappaleen aivotyöskentelyn merkeissä aktivointilelujen täytteenä, niin niitten perään Vili hinkuaa. En soisi, että Vili syö sen enempää nappuloita kuin mitä nyt. Näissä Vilin nappuloissa on tuoteselosteen mukaan hiilihydraatteina peruna+ohra tai riisi+kaura.
En kertakaikkiaan usko nappularuuan turvaavan koiralle edes paljon mainostettua ja kaikenkattavaa suojaravinteiden saantia, puhumattakaan viljojen ja huippukuumennetun mössön (terveys)vaikutuksista. Onkohan niihin lisätty jotain ruokahalun kiihoketta tai riippuvuutta aiheuttavaa ainetta? Ei kai koira voisi muuten hinkua sellaisten perään.


Millä reseptillä voisin itse valmistaa kuivanappuloita koiralleni? Tietenkin ottaisin lihaa, ehkä perunaa, terveellisiä öljyjä ja vitamiineja. Sitten jauhaisin kaiken mössöksi ja kuivattaisin nappulankokoisina uunissa tai kuivurissa. Tulisiko niistä koiran kuivamuonaa, mitäs luulette?

Selasin saksankielistä nettiä ja löysin sellaisia mainintoja, että kuivamuonaan sekoitetaan houkutusaineiksi useita erilaisia aromivahventeita, mm. glutamaattia E 621, jota on runsaasti mm. hiivauutteissa. Luonnollisia maunparantajia ovat mm. sokeri, suola, virtsa!, mallas ym., jotka eivät myöskään ole koiralle hyväksi. Toisin kuin ihmisten teollisissa ruuissa eläinten rehuissa ei lakisääteisesti tarvitse luetella lisättyjä makuaineita. Hui, tuli taas niin paha olo kaikesta lukemastani...

Deutschen servieren Haustieren den letzten Frass
Mistä on pienet nappulat tehty?

Mieleeni tuli, että koska kuivamuonaan käytetään kaikki mahdollinen eläinperäinen sivutuote sen mahdollisen oikean lihan lisäksi, niin onko mahdoton ajatus, että koirillekin syötetään koiraa...
Muistelen monia vuosia sitten tapahtunutta juttua, jolloin syötettiin jollekin eläimelle rehun joukossa oman lajinsa lihajauhoa ja siitähän ei tietenkään hyvää seurannut. Muistaakseni oli vielä kyse kasviksista ravintonsa saava eläin. Ahneudessaan teollisuus kyllä kykenee mihin vaan. Siis se ihminen siinä teollisuudessa.

*******

Löysin blogilistaltani hyvän jutun koiran mm. barfruokinnasta, olkaa hyvä:

Jagsterilta bongasin artikkelin ravinnon vaikutuksista koiran aggressioihin:

*******

Kevät on tulossa!

maata näkyvissä
kevätfiiliksiä
jalkakäytävä

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Ruuasta ja vähän loisistakin


Vili-possu on syönyt.


Kuten kuvasta näkyy, meidän Vili on pikkuporsas, ainakin ruokailun siisteyden suhteen. Mitään ruokailualustaa Vilillä ei enää nykyään ole, koska se kulkeutuu aina jonnekin kauas, kuten ruokakipotkin. Senkin pikkupossu.

Nyt on Maukas-tuotesarjan ensimaistelut ja -haistelut suoritettu. Annoin Maukasta ensin sellaisenaan ja sitten muuhun ruokaan sekoitettuna ja Vili suoritti sitten koehaistelun ja siihen se sitten tyssäsi. Tarjolla oli broilerinsiipiä jauhettuna sekä broilerin sisäelinseosta, raakavalmisteita siis. Erittäin inhottavan näköistä massaa. Miksiköhän ne on jauhettu ihan mössöksi kuin hampaattomille koirille konsanaan?
Mielekkäämpää olisi suikaloida tai pilkkoa ne niin, että niistä saa selkoa, mitä ne ovat ja olisi koirien purukalustolle edes hiukan hommia. Ehkä on tarkoituskin, että niistä ei mitään tolkkua saa...
Ei taida meitin Vili ymmärtää barffauksesta yhtään mitään. Seuraavaksi kokeilen niitä Maukas-sarjan kypsiä tuotteita, niiden valikoima tosin on enemmän kuin huono. Neljä erilaista pötköä, pennulle, seniorille, energiselle ja aikuiselle. Ainoa Vilille sopiva eli aikuiselle tarkoitettu sisältänee pääasiassa sianlihaa. Kyllä se on puute, että täytyy mennä kauppaan lukemaan tuoteselostetta pakastepötkön kyljestä...

*******
Löysinpä selkeät kuvasepustukset koiran madoista ym. loisista:

*******

Näitä talvisia kuvia riittää! Ihan mukavan paljon on lunta vieläkin ja ainakin meillä päin se on puhdasta. Kokeilin talutushihnan häivyttämistä alkeellisella korjausohjelmalla näissä molemmissa kuvissa. Suurennetuissa sen huomaa hyvin, joten ihailkaa mieluummin vain näitä pikkukuvia...