Sitten lääkkeen antaminen lopetettiin ja siitä saakka Vili on voinut loistavasti. Vilistä tuli leikkisä, iloinen, ulkona kävelee tosi pitkiä lenkkejä, komean ylväästi häntä oikein korkella selän päällä. Haistelee, potkii maata, haukkuu perään. Osansa tähän kaikkeen on vissiin narttujen juoksut. Onneksi ei sentään sisällä voihki juoksunarttujen perään, vaan on ihan iisi ja purkaa tarmonsa leikkeihin.
Ystävänpäivän illan kunniaksi Vili tempaisi. Poika oli nukkumassa makuuhuoneessa, nukkui yllättävän pitkää pätkää. Me vanhukset olimme olohuoneessa ja töllötimme televisiota. Jossain vaiheessa Vili ilmestyi sinne unenpöppöröisenä, käveli suoraan meitin siniselle pikkuplyysimatolle ja liritteli siihen pissat kyykistyen kuin tyttökoira, loppua ei tullut ennen kuin Vili nostettiin pois.
Isäntä lähti siltä istumalta äkkiä Vilin kanssa ulos. Siellä Vili päästi kahteen kertaan vielä niin pitkät pisut, että vana valui ajotielle asti. Tankki ei ihan vieläkään tyhjentynyt, vaan merkkauksiin riitti vielä liruja.
Tällaista tapahtuu Vilille noin kerran vuodessa. Tämä oli ensimmäinen kerta täällä uudessa kotimaassa. Oliko Vilin rakko nukkuessa ehtinyt täyttymään niin, että hanat vaan aukesivat, vai liittyikö tämä pissailu johonkin muuhun? Vilillä on oikea seurapiirirakko, ollut jo ihan pennusta asti, aamuisin ei ole lähes koskaan kiire ulos, vaan Vili voisi ongelmitta ihan hyvin nukkua kello 9 tai 10 asti.
| Ostoskeskuksen takapihalta, jossa pidetään 2x viikossa toria, löytyi uusi kaveri. |
Vilin ruokavalio on mukautunut jotenkin, en kuitenkaan ole siihen tyytyväinen. On aivan liian yksipuolista, mutta ehkä kuitenkin alku johonkin parempaan. Peruna on out. Uskomatonta. Peruna kelpaa ainoastaan keitoista ongittuna, mutta ei ollenkaan enää keitettynä ja muussattuna. Liha on nykyään sentään raakaa, naudan- tai kalkkunan jauhelihaa, possunlihaa kun ei saa antaa raakana täälläpäin maailmaa. Hepanlihaa ei olla vielä lähikaupoista löydetty muussa muodossa kuin lasagnessa... Harvakseltaan syö kanansiiven. Luista ei välitä. Kalaa ei syö. Kanasta ei tykkää. Eli hyvin yksipuolista. Se, mikä menee nykyään perunan tilalla lisukkeena, jääköön mainitsematta. Jos kertoisin, saisin kaikkien moitteet päälleeni. Saatte arvata, jos haluatte.
| Vai pitäis mun syödä terveellisemmin? Eiks riitä, ett kuppi tyhjenee? |
Olen muuten tyytyväinen Vilin vointiin, laiha ruipelohan se on nykyään, mutta paino ei sentään laske, joten kai se 7,5 kg on Vilin uusi aikuispaino. Tosin salaa pelkään taas uutta muutosta huonompaan. Niinhän se on Vilin kohdalla tähän asti aina ollut, että aikansa menee oikeinkin hyvin ja sitten tulee takapakkia. Yritän kovasti elää tässä päivässä ajattelematta tulevia, muuten menee hukkaan ilo nykyisestä. Carpe diem.
Tassuja ei kirputa, ei raavi, ei oksentele, korvat ovat puhtaat eikä silmät vuoda, vatsa toimii hyvin, on reipas ja hyväntuulinen, mitä tässä enempää toivoisikaan? Jospa osaisin olla tähän tyytyväinen, vaikka muutama toive olis kyllä vielä mielessä...
| Onks muns jottai valittamist vai? |













.jpg)


