Sylttytehtaan Vili

"Kaislikkoa"

Tässä on Vilin ruohikko. Se sijaitsee kadullamme ihan lähellä, vain joitakin metrejä talostamme ja tuohon ruohikkoon Vilin on aivan pakko päästä aina ensin lenkille lähtiessään. Kun "kaislikko" on nuuskutettu ja merkki jätetty, sitten Vili muuttaa suuntaa. Liekö tuo ruohoa kasvava pläntti joku koirien ilmoitustaulu, kontaktipalsta?

Sitten itse asiaan. 

Vili on voinut hyvin, ei ole pepa vaivannut enkä ole siitä huoltakaan kantanut niin paljon kuin aiemmin. Reagoin vasta, jos Vili alkaa itse katselemaan peräpäätään tai istahtelee vähän väliä. Siinä vaiheessa lähdetään aina pepapesulle kylpyammeeseen. Koen tämän alituisen seurannan "laiminlyömisen" sopivan itselleni yllättävän hyvin, stressaan vähemmän, jos ollenkaan.

Sama juttu entisen päivittäisseurantani suhteen. Aikaisemmin minulla oli pakastimen ovessa kuukauden kalenteri, johon merkkasin tunnollisesti kaikki päivittäiset huomiot Vilistä, miten nukkui, rapsuttiko, oksensiko ja mitä sai ruuaksi jne. Muuttomme jälkeen en ole enää kalenterinsivuja ripustanut minnekään ja jos joku tarve on tullut seurata jotain lääkekuuria tms. niin olen merkannut ne seikat vain jollekin muistilapulle, jonka sitten olen heittänyt pois, kun kuuri on ohi.

Tää tarttee nuuskuttaa perinpohjin!

Varmaan monen mielestä ihan hupsua horinaa muistilapuista ja stressaamisesta, mutta satun nyt vaan olemaan tuollainen ylihuolehtija. Auttajasyndrooma? No, aikansa kutakin. Vili on elämänsä alkuvaiheissa aiheuttanut niin valtavan paljon huolta ns. allergisuudellaan, kutinoillaan yms.
Vilin allergisuus on ehkä oikealta nimeltään enemmänkin immuunisysteemin heikkoutta eli kehittymättömyyttä, siis periaatteessa immuunisysteemi ylireagoi, koska ihan varsinaista allergisuutta en osaa nimetä.

Olen siis nyt tyytyväinen itseeni, että olen kyennyt luopumaan monista Viliä koskevista, stressiä aiheuttavista seikoista. Ruokavalion olen pysytynyt minimoimaan enkä murehdi sitä sen enempää. Vilin vointi on stabiili ainakin tällä hetkellä.

Paitsi, että sattui viime viikolla yksi episodi, joka oli viedä taas kerran minulta jalat alta. Vili sai yllättäen taas sellaisen kauhean Hepuli- kohtauksen, joita on ollut muutama kerta aikaisemminkin. Se herätti taas kaikki omat varhaisemmat paniikkituntemukseni, "voi ei, toivottavasti ajat entiset eivät palaa, muistui heti mieleen eläinlääkärin lausahdus, että oireettomuus saattaa olla vain väliaikaista ja allergisuus palata takaisin".
Tämä hepulointi ei siis ole mitään ilosta johtuvaa, vaan Vilin silmät kertovat ahdistuksesta. Vili sinkoilee kuin ohjus paikasta toiseen ollenkaan katsomatta, mihin hyppää, mihin törmää. Tilannetta kuvaa parhaiten ehkä, että pakenee itseään, haluaa päästä jostain sisäisestä tunteesta, kutinasta, kihelmöinnistä, ahdistuksesta ?? eroon. Pois, pois, pois! 

Pitkä poika.

Kauan en nyt seurannut Vilin sinkoilua, vaan annoin 2,5 mg kortisonia, joka auttoi. Erään kerran odotin tilanteen laukeamista liian kauan ja siis annoin silloisen kortisonin vaiheessa, jossa jouduin jo pitämään Viliä sylissäni ns. holding-otteessa, kunnes lääke alkoi vaikuttamaan, jotta Vili ei sinkoilessaan loukkaisi itseään. Jouduin nyt antamaan Vilille kolmena päivänä peräkkäin tuon kortisonimäärän ja kaikki on taas hyvin.

Ja minne tämän episodin jäljet johtivatkaan? 

Suoraan sylttytehtaalle! Itsestäni tiesin, etten ole antanut Vilille mitään sopimatonta, joten katse kääntyi kysyvästi isännän suuntaan, joka auliisti tunnustikin heti, että on antanut Vilille useana päivänä "hiukan, ihan vähän vain" verimakkaraa ja vihanneskeittoa, jonka liemessä oli ollut lihaliemikuutio. Väitti kylläkin, että ei hepuli voinut niistä kummastakaan johtua, mitä jos onkin allerginen broilerinsiiville... Sovittin kuitenkin, että nyt ollaan ilman moisia "herkkuja" ja katsotaan, miten käy. Ja niin kävi, että nyt Vili on taas entisellään ja isäntäkin ymmärsi yskän eli ei enää mitään salaseuran herkutteluja miesten kesken.

Ja kuten huomaatte, niin sain yhdestä ainoasta hepulista näinkin pitkän sepustuksen aikaiseksi.

Voi voi minnuu...

Jatkoa edelliseen

Vähän enempi kivaa on tänään. Tuota blogissani olevaa siitepölytiedotetta kun katselin, niin huomasin Vilin kutinoitten lisääntyneen samanaikaisesti kuin kalenteri kertoi heinien kukinnan alkaneen täällä etelärannikolla. Nyt heinien siitepöly on jo vähäistä, sen sijaan pujo kukkii voimakkaasti.
Tiedä sitten, mutta nyt tuntuu homma olevan jotenkin paremmalla tolalla. Jossittelulle löytyy sijaa, kun en osaa sanoa, mikä aiheuttaa ja mikä auttaa.

Ensinnäkin, tavallinen keitetty peruna on ollut pois pelistä nyt viidettä päivää, hunaja 10 päivää. Tölkkiruokaa päätin sittenkin jonkin verran antaa lihojen lisukkeeksi. Perunaa siinä on vain 5% eli 400 gramman tölkissä 20 grammaa ja Vili saa sitä noin kukkuran ruokalusikallisen ateriaa kohden. Mitä siinä Vilin tölkkiruuassa voisi olla, mikä mahdollisesti aiheuttaisi kutinaa? Päättelin, että ei mitään. Tosin tölkkiruuat sisältävät histamiineja, jotka voivat aiheuttaa joillekin allergian kaltaisia oireita. Muitakin tölkkiruokia voisi kokeilla, jos sopivia olisi. Näillä näkymillä ei löydy. Tutkailin ZiwiPeak 'Daily-Dog' Cuisine - Kostea täysravinto-tölkkejä, muuten hyviä, mutta niissä on kaikissa viherhuuli- tai sinisimpukkaa, eikä kumpakaan suositella kala-allergikoille. Todella harmi.

Nyt on kolmas päivä, jolloin olen antanut Vilille ihmisten antihistamiinia eli allergialääkettä, Cetimax 10 mg:n tabletista puolet eli 5 mg. Vastaavia valmisteita löytyy täältä. Vaikuttava lääkeaine niissä kaikissa on setiritsiinidihydrokloridi.Tutkimusten mukaan vain 10% koirista hyötyy tämäntyyppisestä lääkityksestä.

Löysin siitä suomenkielisen annosteluohjeen koiralle, setiritsiiniä 1mg/kg x 3 eli 8 kg painavalle koiralle 8 mg peräti 3 kertaa vuorokaudessa. Siis paljon enemmän kuin ihmiselle suositellaan. Vilille olen antanut vain sen 5 mg / vrk. Kortisonia ei ole saanut kuin viimeksi 10 päivää sitten.Vili on nyt ollut vähemmän kutiava, mistä lie johtuukaan. Tulihan tuossa edellä noita eri vaihtoehtoja jo mainittua.

Voi kunpa tuo oma nuppi olisi kuin hyvin toimiva tietokone! Sen sijaan se jämähtää, kaatuu tai sivua ei löydy. Olisi hienoa, jos sieltä saisi tulostettua mieleen lukemansa artikkelit aina tarpeen vaatiessa. Olisi joku hakutoiminta, vaikkapa nuppigoogle. Sen sijaan unholaan vaipuu yksi jos toinenkin tieto, jos ei ole älynnyt tallentaa sitä asiasivua ja niin aina joutuu aloittamaan uuden haun sillä oikealla Googlella...
Koiran ruoka-aineallergia
Koiran atopia

Onni yksillä, kesä kaikilla

Otsake ei kohdistu mihinkään konkreettiseen, se tuntui vaan niin sopivalta. Päivä paistaa, kookosöljy on taas juoksevassa muodossa. Suomen suvea kauneimmillaan.

Vilin ruoka-asioita.
Minä tunnollisena koiranomistajana ostin hänelle laktoositonta kermaviiliä, mutta Vili ei sitä syö. Tavallinen kermaviili sen sijaan maistuu. Sitä syötän, kun olen siinä uskossa, että hapan on hyvää gastriitille. Toivottavasti on näin. Toivon myös, että Vilin innostus ei lopahda tähän kermaviiliin, kuten piimän kanssa kävi.
Siitä lähtien, kun Vili saa osaksi myös tölkkiruokaa, Vili ei suostu syömään enää ollenkaan raakaa lihaa. Aikaisemmin söi sitä aina jonkin verran, mutta nyt se on loppu. Kaikki liha kypsennetään kevyesti. Vilin luontaishoitaja varmaan näkee punaista, kun lukee tästä, että tölkkiruokaa eikä enää lainkaan raakaa... Tölkkiruualle perusteluni ovat omasta mielestäni riittävät eli se varmistaa Vilille sopivan ruuan siltä varalta, että tulee syystä tai toisesta katkos tähän oman keittiön tuotantoon.

Gastriittia hoidan nyt pelkällä Antepsin-tabletilla, ainakin toistaiseksi. Annan iltaisin puolikkaan ja ainakin nyt se tuntuu riittävän, viime yönäkin Vili nukkui peräti aamukahdeksaan asti. Pari päivää sitten kokeilin Pepsid-tabletilla ja taas sattui niin, että noin 5 tuntia ruokailun jälkeen Vili oksensi ruuat täysin sulamattomina pois. Nettitieto on kertonut, että varsinkin liharuoka tarvitsee (runsaasti?) vatsahappoja ruuansulattamiseen. Maalaisjärjellä päättelin, että jos Pepsid vähentää liian roimasti niitä happoja, niin vatsa ei kykene sulattamaan ruokaa ja siksi se palautuu matolle täysin koskemattoman näköisenä. Voi olla, että maalaisjärki vie metsään, mutta näin päättelin kuitenkin. Oletan ja toivon, että Antepsin suojaa vatsan limakalvoja ja ne siten ehkä voivat parantua ja jopa vahvistua?
Olisi kivaa olla oikein viisas. Kaikki hoito tuntuu totaaliselta hakuammunnalta, toivottavasti edes muutama luoti osuu maaliin! Vilin vatsa ei ainakaan viime aikoina ole enää pitänyt sitä kovaäänistä konserttia, kuten yleensä, sitä pidän hyvänä merkkinä, kuten myös hyvin nukuttuja öitä. Kaikki voi hetkessä kuitenkin muuttua, siihen on tässä ehtinyt jo tottua...

Kutinoista sen verran, että niiden taso vaihtelee päivästä toiseen. Joskus raapii ja lutkuttaa oikeinkin kovasti, sitten tulee aivan rauhallisia päiviä ja sitten ehkä päiviä näiden ääripäiden välistä. Ei aavistustakaan, mikä milloinkin mitäkin aiheuttaa. Ruokavalio on jotakuinkin sama koko ajan. Oikein rajun kutinapäivän pelastan  kortisonilla (2,5 mg), onneksi niitä päiviä on ollut harvassa. Listaan ne oman vajavaisen muistini tueksi tuonne Yhteenveto-sivulle, jos jotakuta kiinnostaa.

 

Allerginen koira on ikänsä allerginen, allergia ei parane eikä häviä, se saadaan korkeintaan hallintaan. Joten kuten.

Ne ensiaskeleet...

Noin puolitoista vuotta sitten otin ensiaskeleita viidakossa nimeltä "Allergia".
Nyt olen muistellut niitä aikoja ja aikoja sen jälkeenkin. Kipinän tähän olen saanut foorumeilta, joissa koiranomistajat kertovat koiriensa kutinoista, oksenteluista, rikkirevityistä tassuista ym. Olen huomannut heidän olevan aivan samalla tavalla eksyksissä, "viidakossa" kuin itsekin olin. Heidän on vaikea tajuta olennaisia asioita, saamistaan vastauksista heidän on vaikea tehdä mitään johtopäätöksiä, ovathan ne vain pieniä tiedonmurusia ja yksi neuvoo sitä ja toinen tätä ja kolmas kumoaa edelliset. Eikä em. ongelmiin ole yhtä ja ainoaa vastausta eikä helppoa ratkaisua.

En ollut joutunut koskaan allergioitten kanssa tekemisiin. Oman perheen allergiat ovat olleet helppoja juttuja ja jo kauan sitten ratkaistuja. Koko aihe oli melkein tuntematon minulle.

Allergia ja atopia, mikä ero niillä on? Tämäkin on alkanut valjeta vasta viime aikoina.

* Atopia tarkoittaa perinnöllistä taipumusta herkistyä tavallisille elinympäristössä oleville allergeeneille .

* Allerginen reaktio on epätarkoituksenmukainen immunologinen reaktio. Allergiassa immuunijärjestelmä ylireagoi ja elimistössä syntyy allerginen tulehdusreaktio.

Aivan alkuun kuvittelin olevani helpon ongelman parissa. Onneksi olin tuossa uskossa, pehmyt lasku allergikkokoiran elämään alkoi ja vähitellen paljastui koko totuus. Allergia koiralla on iso juttu. Iso ongelma.

Ensimmäiseksi käännyin netin puoleen, etsien vastauksia tuntemattomiin kysymyksiin. Löysin foorumeita täynnä viestejä allergiakoirista, luin viestin viestin perään enkä tullut hullua hurskaammaksi. Kaikki kertomukset jostain tietystä tapauksesta päättyivät ykskaks, en tiennyt, oliko kyseinen löytänyt apua koiransa ongelmiin vai ei. Parille kirjoitin jopa yksityisviestiä, mutta en saanut vastauksia.

Se viesti, jonka sain kaikilta foorumeilta, oli että eläinlääkärit tarjoavat vain antibioottia+kortisonia ja se ei ollut auttanut ketään, ajanut vain kierteeseen.
Seuraavaksi lueskelin eläinlääkärien sivuja. Niistä nyt sentään löytyi faktaa, mutta joko se oli kaikilla samantapaista tai sitten se oli liian erilaista, ristiriitaista.  Löysin monia asiantuntijasivuja, jotka olivat aivan liian tieteellisiä, jotta olisin niistä mitenkään hyötynyt.

Tuli luettua koiran ruokinnasta. Perusasiat tiesinkin, mutta esim. barffiin tutustuin ihka oikeasti vasta nyt. Puuroreseptejä, koiranmakkaroita, raakaa, kypsää, kasviksia, lihaa, luita. Kyllä, olin jo ihan sekaisin.
Kaiken lisäksi lueskelin näitä kaikkia suomen- ja saksankielellä. Vieraalla kielellä lukeminen on ainakin minulle melko haastavaa, joten mieluiten pysyttelen ihan äidinkielisillä sivustoilla.

Sitten etsin blogeja. Jossain oli maininta koiran eläinlääkärikäynnistä ja allergisista oireista, mutta sitten ei niistä sen enempää. Jossain toisessa oli mainintaa kortisonista, mutta ei mitään määristä eikä sen tarkempia tietoja.  Monen blogin kirjoittaminen oli loppunut enkä tiedä, miten ne tarinat olivat päättyneet.

Ja minä kun halusin jotain konkreettista, mihin tarttua, jotain rautalangasta väännettyä!

Siitä lähti idea aloittaa oma blogi. Ensisijaisesti itselleni muistikirjaksi, toissijaisesti avuksi toisille, samassa tilanteessa oleville. Siitä sai alkunsa Vilin blogi. Nimeksi tuli yksinkertaisesti "Allergisen koiran blogi". Tämän vuoden alusta alkaen se on nimeltään "Vilinää", mutta osoite on edelleenkin tuo edellämainittu.

Ne tuhannet valmistajien sivut, joissa hehkutellaan parantavaa shampoota, suihketta, voidetta, spraytä yms. ovat oma lukunsa. Pää menee pyörälle ja kukkaro laihaksi.

Kaikkein hankalin asia oli perehtyminen koiran ruokaan. Tuli seistyä yksi jos toinenkin nappulapussi sylissä kaupassa lukien sisällysluetteloa. Kirjoitin muistiin vaikeimmat sanat ja kotona katsoin netistä, mitä ne tarkoittavat. Lähes kaikkiin oli jollain salanimellä  ( = tieteellisellä) saatu ujutettua jotain kalan osaa, se oli yksi tutkimusteni aihe, koska Vili on kalalle allerginen. Sama juttu oli monella tuoreruokavalmisteella. Aina niistä löytyi kalaa muodossa tai toisessa, yleensä öljynä. Glukosamiini nivelten hyvinvointiin on valmistettu äyriäisistä ja sitäkin on lähes kaikissa koiranruuissa. JNE.

Sitten Vili alkoi reagoimaan allergisesti myös muuhun eli kananmunaan. Se mutkisti asioita taas entisestään. Olivat tarpeeksi mutkikkaita jo muutenkin.
Sen jälkeen on läpikäyty kaikki mahdolliset ruuat, murrenmurkinat, oskarinherkut, lihapakasteet marketin lemmikkiruokakylmiöstä, koiranruokien valmistajien nettisivut.
Ja niitä riitti.

Niistä kaikista pienenpienistä tiedon murusista sain sitten poimittua muutaman, jotta osasin aloittaa edes jotain yritystä Vilin auttamiseksi. Mm. tassukylpyä ja eliminaatiodieettiä.

Siitä alkoi tie tai paremminkin polku, jota on tallattu. Välillä eksytty ja sitten taas palattu polulle. Lohdullista on, että lähes kaikki polut johtavat jonnekin. Aniharva polku johtaa keskelle ei mitään. Toivottavasti meidän polkumme ei ole se Aniharvanpolku.

Sisäilman pölypunkit

 minä olen pölypunkki

Pölypunkki on hämähäkkieläin ja kooltaan niin pieni, että silmä ei sitä pysty erottamaan. 

Punkkeja on eniten vuodevaatteissa, kokolattiamatoissa ja pehmustetuissa huonekaluissa. Jo metrin päässä vuoteesta punkkipitoisuus pienenee oleellisesti, koska punkki käyttää ravintonaan ihmisen hilsettä ja jonkin verran myös sienirihmastoa ja toisia punkkeja.

Punkin eritteet sekä murskautunut kuollut pölypunkki aiheuttavat allergisia oireita. Oireet huomaa aamuisin tukkoisuutena, rähmivinä silminä, nenän vuotamisena tai yöllisenä yskimisenä.

Punkki lisääntyy ja voi hyvin, jos huoneilman kosteus on yli 50 % ja huoneilma on lämmintä. Tällaiset olosuhteet ovat vuoteessa yökosteuden jälkeen, kun sitä käytetään.

Punkkipöly pidetään kurissa säännöllisellä vuoteen puhdistamisella. Patja imuroidaan ja pölytetään kerran kuussa. Muut vuodevaatteet viikoittain. Vuodevaatteet tulisi pestä 60 asteen pesussaa. Pölypunkit eivät viihdy kuivassa, joten aina nukkumisen jälkeen vuoteen tulisi antaa olla jonkun aikaa sijaamatta  kosteuden haihduttamiseksi.

* Tyynyn suosituspesumäärä 1-3 kertaa / vuosi. Uusinta n. 2-3 vuoden välein.

* Peiton suosituspesumäärä 1-2 kertaa / vuosi. Uusinta n. 5-6 vuoden välein.

* Patjanpäällisen suosituspesumäärä 1-2 kertaa / vuosi. Patjan uusinta 8-10 vuoden välein.

* Sijauspatjan suosituspesumäärä 3-4 kertaa / vuosi. Uusinta 5-8 vuoden välein.

Punkeista pääsee eroon myös lämpökäsittelyllä. Silloin vuodevaatteet pidetään kuivassa, + 60 asteen saunassa tunti, jolloin kaikki punkit kuolevat. Vuodevaatteiden tuuletus pakkasella tappaa valtaosan pölypunkeista.

Senhetkinen punkkikasvusto voidaan hävittää kokonaan, jos on mahdollisuus tuulettaa vuodevaatteita vähintään -18 asteessa 24 tuntia. Jos pakkasta on -28, kaikki punkit kuolevat kuudessa tunnissa. Lämpö- ja kylmäkäsittelyjen jälkeen punkkipöly imuroidaan pois.

Punkkiriskiä lisäävät vanhat kokolattiamatot, pehmustetut huonekalut, lemmikkeläimet, runsaat huonekasvit, huoneiden tavarakuormitus, asukkaiden runsaus, vaatteiden kuivatus sisätiloissa, ilman suuri suhteellinen kosteus (yli 50 %), ilman korkea lämpötila (yli 25 astetta) ja huono ilmanvaihto.

Liian kauan käytössä olleet vuodevaatteet ovat selvä terveysriski. Älä koskaan käytä “perintönä” saatuja vuodevaatteita hygieniasyistä. Aikuisen vuoteessa saattaa olla jopa miljoonia pölypunkkeja. On laskettu että yhdessä grammassa vuodepölyä mahtuu sata pölypunkkia. Sijauspatjan käyttö patjan päällä on tärkeää myös lapsilla.

* Ilmankostuttimet voivat kiihdyttää pölypunkkien lisääntymistä.

* Pölypunkkiallergiaan liittyy myös höyhenallergia. Luultu höyhenallergia on useimmiten allergiaa pölypunkille.

Vanhat höyhentyynyt ja -peitot saattavat muodostua pölypesiksi. Uudet korkealaatuiset höyhentuotteet eivät ole allergiariski.

* Ristiallergia pölypunkin ja äyriäisten välillä on mahdollista.

Tekstit kopioitu lähes suoraan allaolevista lähteistä.

Terveyskirjasto
Tietoa pölypunkista
Ristiallergioista

Ilmanpuhdistimen hankinta

Apua! Sormi menee suuhun, niin vaikeaa on osata hankkia itselle ilmanpuhdistaja!

" Ilmanpuhdistimet poistavat epäpuhtauksia (kuten pölyä tai hajua) eri menetelmin. Ilmanpuhdistimen valinnan tekeminen on hankalaa, sillä etukäteen on mahdotonta sanoa, auttaako mikään laite vähentämään allergian oireita

1) Selvitä mihin käyttötarkoitukseen laitetta tarvitset

Esimerkiksi pelkän siitepölyn poistoon ei tarvita tarkinta mahdollista suodatusta.

2) Selvitä meluhaitta

• Yöaikaan makuuhuoneissa ei saisi olla yli 30 dB:n melua
• Laitteen melu on testattava sillä tehoasetuksella, jolla laitetta aiotaan käyttää
  • Huom. laitteen läpi virtaavan ilmamäärän tunnissa tulisi vastata yöaikaankin huoneen ilmatilavuutta

Vaikutukset hengityssairaiden oireisiin

Kotimaista tutkimusta ilmanpuhdistimien vaikutuksesta hengityssairaiden oireisiin ei ole tehty. Laitteiden tehoa on kyllä tutkittu, mutta tutkimukset tehdään usein ’laboratorio-olosuhteissa’, jotka eivät välttämättä vastaa kotiolosuhteita.

Ilmanpuhdistimet eivät ole hoitolaitteita. Laitteet eivät poista epäpuhtauslähteitä, korvaa ilmanvaihtoa, eivätkä huolellista siivousta. Laitteet eivät myöskään korjaa tai paranna kosteus- ja homevaurioita, eivätkä ne ilmeisesti pysty vähentämään merkittävästi tupakansavun terveyshaittoja. Kaasumaisten epäpuhtauksien poistosta laitteet suoriutuvat vaihtelevasti; osa laitteista pystyy suodattamaan jonkin verran kaasuja, mutta mikään laite ei pysty poistamaan radonia.

Yhdistelmälaitteiden, eli useampaa eri tekniikkaa hyödyntävien laitteiden hyödyn ja toimivuuden arviointi on vaikeaa, koska vertailevaa puolueetonta tutkimusta ei ole tehty. Vertailu on ylipäätään hankalaa eri tekniikoiden välillä."

 Lähde  Hengitysliitto/Ilmanpuhdistimet 

Voiko joku asia olla vaikeampaa, kuin omiin tarpeisiinsa oikean ja toimivan ilmanpuhdistajan valinta? Harvalla ihmisellä on varaa tehdä taloudellisesti huonoja ostoksia, nämäkin laitteet ovat sen verran hintavia, että varaa pettymykseen ei oikein ole. Halvallakin saa, mutta mitä?

Ilmanpuhdistimia on olemassa monta eri ryhmää: mekaanisia, kemiallisia, UV-säteileviä, elektrostaattisia, ionisoivia jne. Lisäksi vielä erilaisten tekniikoiden yhdistelmiä. Mikä laite on mekaaninen? Entä mikä kemiallinen?

Tietty laite voi olla edullinen hinnaltaan, mutta käyttökustannukset ovat suuria, toinen laite voi maksaa maltaita, mutta jatkossa kulut ovat pieniä.

Osa ilmanpuhdistimista on saanut allergialiiton hyväksynnän.

Allergialiiton hyväksymät

Laitteita ja neuvoja löytyy allergiakauppojen sivuilta, mutta bisnestähän nekin ovat ...

Allergiakauppa 

Allergia-apu

Runsaasti kehuttu on tuo Elixair. Ihmetyttää kuitenkin, että erinomaisuudestaan ja hienoista, monikielisistä sivuista huolimatta sen suosio ei ole yltänyt muualle Eurooppaan? Ainakaan en ole löytänyt siitä mitään tietoa muualta maailmasta...

Käyttäjien kokemukset ovat kuitenkin niitä arvokkaimpia! Kommentoikaa, mitä laitteita omistatte ja mitä mieltä olette niistä!

Ajatuksia

Kaikenlaisia ajatuksia pyörii mielessä ja yritän saada niitä nyt tekstin muotoon.

Tämän rotaatiodieetin olen kokenut hyväksi. Koiran ei tarvitse syödä jatkuvasti aina vain samaa ruokaa, vaan vaihtelua tulee jonkin verran, ei kuitenkaan liikaa. Erilaisia makuelämyksiä? En tiedä, miten koira ruokansa kokee, mutta olen ollut huomaavinani, että Vili tykkää pienestä vaihtelusta. Rotaatiodieetin tarkoitus ei kylläkään ole järjestää koiralle kulinaarisia elämyksiä, vaan pitää allergiat kurissa. Se on tavallaan jonkin sortin siedätyshoitoa. Jos koira tai ihminen syö jatkuvasti samaa, hyväksi havaittua ruokaa, niin se voi muuttua allergisoivaksi. Eli syntyy uusia allergioita entisten lisäksi. Jos syö kutakin ruokaa vain 1-2 päivää peräkkäin ja sitten aina ruokalaji vaihtuu, niin elimistö ehkä oppii sietämään sitä ruokaa, eikä uusia allergioita syntyisi enää.
Jopas tuli sekavasti selvitettyä...

Vilin ainoat todetut allergiat, kala ja kananmuna, ovat molemmat tulleet ilmi runsaan syömisen seurauksena. Silloin elokuussa 2009 meillä oli kotona kalaviikko. Kalaa oli runsaasti pakastimessa ja sitä syötiin joka päivä ainakin viikon verran. Myös Vili söi joka ikinen päivä kalaa, Vili tykkäsi kovasti kalaruuista. Seuraava vaihe olikin sitten Vilin verille kalutut käpälät.
Joulukuussa 2009 meillä oli munaviikko. Joulun jälkeen huomasimme, että jääkaappimme pursui kananmunia, niitä oli hamstrattu reilusti joulua ajatellen eikä sitten kuitenkaan löytynytkään käyttöä niille. Niinpä söimme viikon verran kananmunia eri muodossa, keitettynä, kokkelina, paistettuna, munakkaana. Vili pääsi myös päivittäin osalliseksi näistä kananmuna-aterioista. Seuraus Vilille oli käsittämättömän hirveä kutina tammikuun alussa, se oli pahempaa kuin ikinä osasin kuvitellakaan, Vili menetti silloin myös koko pohjavillansa kertaheitolla.

Herää kysymys: jos näitä kala- ja muna"orgioita" ei olisi vietetty, niin olisiko Vili tänä päivänä terve koira?

Alkuun minun oli vaikea hahmottaa tätä rotaatiodieetin vaatimaa liharumbaa. Piti löytää paikat, joista näitä eri lihalaatuja löytyi, piti totutella pakastelihan koostumuksiin. Eihän sellaisesta pakastekimpaleesta ollenkaan osaa aavistaa, mitä se sulattuaan sisältää. Yllätyksiä on ollut, hyviäkin. Tuo lihan käsitteleminen on myös ollut hiukan vastenmielistä, mutta siihenkin tottuu.

Vilin saamat XIE TANG™ tabletit ovat aika isoja, kovia ja niitten antamisessa on täytynyt kokeilla eri tapoja. On jauhettu ja piilotettu ruokaan, liuotettu veteen ja annettu ruiskulla suuhun, annettu Vilin aivan itse syödä se tabletti "vapaaehtoisesti". Nykyinen ja ainoa toimiva versio on, että se tabletti kääräistään voihin, annetaan kovettua jääkaapissa ja sitten se sujautetaan Vilin suuhun, kuonoa pidellään hellästi kiinni ja toisella kädellä sivellään kaulaa alaspäin. Sitten onkin palkkion paikka ja kiitoksia ja kehuja satelee Vilille myös runsaasti.
Tämä show toistuu aamuin illoin useampaan kertaan, koska se levätablettikin pitää antaa ja kortisonipilleri myös. Vastenmielistä touhua. En ollenkaan tykkää "pakkotoimista".

Kortisonista täytyisi päästä eroon! Vilin molemmat kyljet ovat harvakarvaisia ja se on kuulemma kortisonista johtuvaa. Lihasvoima heikkenee myös. Mitä kaikkea vahinkoa se aiheuttaakaan sisäelimissä...
Suunnitelmissa on nirhaista pieni murunen tabletista pois, pitää antoväli kuitenkin samana. Viikkoa myöhemmin nirhaistaan vähän enemmän jne. Siis tabletin koko pienenee, antoväli pysyy samana ja sitten jonain päivänä tabletista on niin pieni pala jäljellä, että ei anneta enää ollenkaan.

En kuitenkaan jaksa uskoa menestykseen. Toivon silti, että ihme tapahtuisi ja jonain päivänä Vili olisi vapautunut tuosta kortisonista. Ja kutinoista myös.
Jos elämä ilman kortisonia ei onnistu, niin olen kyllä hirveän pettynyt. Silloin ei auta muu, kuin antautua ja hyväksyä tilanne. Olen kuitenkin hyvillä mielin, sillä olen yrittänyt kaikkeni.

"Rokotukset eivät lisää allergioita"

lähde 'Lukijan postia' Koiramme 9/2010

"Allergioiden yleistymisen syitä ei tunneta ihmisilläkään. Mahdollisiksi syiksi on arveltu esimerkiksi elinympäristössämme tapahtuneita muutoksia ja loistautien vähenemistä. Koirien allergioiden lisääntymisen perimmäisiä syitä tunnetaan vielä huonommin. Koska ihmiset ja koirat elävät samassa ympäristössä, on oletettavaa, että samat tekijät voivat vaikuttaa allergioiden yleistymiseen sekä ihmisillä että eläimillä. Perinnöllisellä alttiudella on ilmeisesti vähemmän merkitystä kuin ympäristötekijöillä.

Rokottaminen turvallisempaa kuin sairastaminen

Rokotuksilla suojataan koiraa hengenvaarallisilta virustaudeilta, joita ovat esim. raivotauti, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja parvovirusinfektio.

Näihin tauteihin ei ole täsmähoitoa, joten rokottaminen on ainoa tehokas tapa ehkäistä koirien sairastumista ja kuolemia. Vaikka Suomessa tautitilanne on hyvä, raivotautia ja penikkatautia on yleisesti jo lähialueillamme. Esimerkiksi itäisen Euroopan raivotautitilanne on huonontunut viime vuosina. Myös Etelä-Euroopassa raivotauti on viimeisen vuoden aikana levinnyt Balkanilta Pohjois-Italiaan.

Penikkatautia todetaan Suomessa vuosittain muutamia tapauksia joko ulkomailta tuoduista koirista tai ulkomaisten koirien kanssa kontaktissa olleista koirista. Parvotartuntoja koirissa on myös kotoperäisinä, vaikka sitä todetaan tavallisimmin ulkomailta tuoduissa pennuissa. Pentukoirille myös parvo voi olla hengenvaarallinen tauti.

Rokotusten aikaansaama immuniteetti vaihtelee eri yksilöillä. Joku saa erittäin hyvän suojan, suurin osa kohtalaisen suojan ja joillakin suoja voi jäädä riittämättömäksi. Riittämättömän suojan saaneet koirat voivat sairastua, jos infektiopaine kasvaa riittävän suureksi. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että koirat on rokotettu riittävän kattavasti, jotta laumaimmuniteetti estää näiden tautien leviämisen suomalaiskoirien keskuudessa.

Hoitava eläinlääkäri laatii kullekin koiralle sille sopivan rokotusohjelman. Tällöin otetaan huomioon koiran terveydentila, käyttötarkoitus ja elinympäristö. Matkailevan metsästyskoiran, kansainvälisissä näyttelyissä käyvän koiran ja kotimaassa pysyttelevän, vanhenevan koiran rokotustarve on erilainen. Evira antaa vain yleisluontoisia suosituksia. Erityisesti pentuvaiheen rokotukset ja näiden tehostaminen vuoden iässä ovat tärkeitä kunnollisen suojan aikaan saamiseksi.

Hoitavan eläinlääkärin velvollisuus on kertoa eri rokotusvaihtoehdoista, rokotteista saatavasta hyödystä kuten myös rokotteiden mahdollisesti aiheuttamista haittavaikutuksista. Asiakas voi myös lukea tietoja rokotepakkauksissa olevasta pakkausselosteesta, josta selviää myös rokotteen koostumus. Asiakkaalla on oikeus saada riittävästi tietoa, jotta hän pystyy päättämään, miten hänen koiransa rokotetaan. Osa asiakkaista pitää hengitystievirusten varalta rokottamista tarpeellisena. Matkustavalle koiralle voidaan haluta leptospiroosirokote.
Rokottaminen on tärkeä osa koiran terveydenhoitoa eikä liukuhihnatoimintaa.

Koiran allergia ei ole vasta-aihe rokottamiselle. Vain silloin, kun rokote on aiheuttanut hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion, jossa koira menee shokkiin, koiraa ei tule rokottaa uudelleen samalla rokotteella. Tällaiset vakavat reaktiot ovat hyvin harvinaisia.

Prof. Liisa Kaartinen, yksikönjohtaja ja Erikoistutkija
Karoliina Alm-Packalén, Eläintautivirologian tutkimusyksikkö
Prof. Liisa Sihvonen, tutkimusjohtaja
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira"

"Ylijumala" on puhunut. Ei siis ole mahdollista keskustella asiasta Koiramme-lehden palstoilla. Aihe on kuopattu kuoliaaksi. Sensuuri on iskenyt.

Täytyy sanoa, että oheinen teksti on jotenkin hienosti ja asiallisesti kirjoitettu. Joitakin asioita en ymmärrä, mutta eihän sillä merkitystä ole. Otsikkoja lukuunottamatta lihavoinnit tekstissä ovat bloginpitäjän tekemiä.

* Onko joku saanut tekstissä mainittua palvelua eläinlääkäriltään? Palvelua, joka on eläinlääkärin velvollisuus ja asiakkaan oikeus!
* "Raivotautirokotteen antamista samanaikaisesti muiden rokotteiden kanssa ei suositella, koska samanaikaista käyttöä ei ole riittävästi tutkittu." sanoo Evira nettisivuillaan. Miksi eläinlääkäri ei toimi tämän suosituksen mukaisesti?
* Tutkitaanko koirien rokotuksista saamaa suojaa jotenkin? Tarvitseeko jokainen koira jatkuvia tehosterokotuksia? Jos suoja on hyvä, niin silloinhan sellainen tehoste on aivan turhaa.
* Miksi asiallista keskustelua aiheesta ei sallita?
* Miksi ei julkaista tutkimustuloksia aiheesta?
* Miksi ei sanallakaan mainita ravinnon ja rokotusten mahdollista osuutta allergioiden syntyyn?

Luulen tietäväni, miksi. Taloudelliset intressit ovat päällimmäisinä, taas kerran.

Vuosi vierähti

Juuri kun joitakin päiviä sitten hehkutin, että tassuasiat ovat kohtalaisen hyvällä mallilla, niin eikö nyt sitten kaluta vähän jokaista tassua.
Tilanne on edelleenkin ihan hallinnassa, mutta tassujen jyrsiminen on lisääntynyt.

Porotattarimix ei maistu edelleenkään. Ei sitten ollenkaan. Jatkuvasti heitän ruokaa pois. Minusta on kurjaa pakottaa koiraa henkensä pitimiksi syömään jotain, mistä se ei ollenkaan tykkää. Syömisen kuuluu olla jonkinlainen nautinto, koirallekin.
En tiedä, millä Vili nykyään elää. Pyhällä hengellä?

Kyläreissulla popsi onnellisena kyläpaikan koiran nappuloita, joita se löysi jostain... Yhdessä kävivät myös keittiössä varkaissa, voi olla, että Vili ei saanut mitään saalista, olipa mukana kuitenkin.

Olen niin tylsistynyt ja tympääntynyt tähän poropuurodieettiin! En ainakaan tältä istumalta aio kokeilla enää mitään eliminaatiodieettiä. Mielessä pyörii ajatus antaa barffimaisesti vähän kaikkea. Ei tietenkään kalaa eikä kananmunaa.

Kortisonista kun ei kai päästä ikinä eroon. Samahan se, mitä koira syö, kunhan on jotain terveellistä.

Nyt on kulunut vuosi Vilin allergian toteamisesta. Viime vuonna elokuussa löysin Vilin punaiset ja karvattomatkin tassut.

Yhteenveto tästä vuodesta näyttää tältä:

* elo-syyskuu 2009 allergiataistelu (kala)
* loka-joulukuu 2009 hyviä kuukausia, ei oireita
* tammikuu 2010 allergiataistelu (kananmuna)
* helmi-maaliskuu 2010 hyviä kuukausia, ei oireita
* huhti-elokuu 2010 allergiataistelu tuntematonta vastaan, kortisonia koko aika

En voi olla lisäämättä tähän, että maaliskuun lopulla 2010 Vili sai 3. rokotukset...

Lisäksi on julkisuudessa ilmennyt, että
Tuotantoeläimiä kuten sikoja ja nautoja lääkitään nyt huomattavasti enemmän kuin aiempina vuosina. Yllättävä lääkepiikki on saanut viranomaiset varpailleen, sillä lääkkeiden liiallisesta käytöstä on haittaa myös ihmiselle. Suomalaiseläimille annetut lääkkeet ovat olleet tapetilla sen jälkeen kun Venäjä ilmoitti löytäneensä suomalaissioista kahta antibioottia. HS.

Siis ei ole luottaminen edes suomalaisen lihan puhtauteen. Entä se teurasliha, joka selkeästi ei päädy ihmisten ruokapöytään liiallisten lääkepitoisuuksien tms. syyn takia, päätyykö se eläinten ruuaksi? Koirien barffilihaksi kenties?

Pitäisikö jatkossa ostaa Vilille ihmisten lihahyllystä lihat? Vilin kokoiselle koiralle se on taloudellisestikin mahdollista. Jospa ne olisivat edes hiukan parempilaatuisia kuin koirille tarkoitettu liha. Jos nyt oletetaan, että koirille tarkoitettu olisi huonoa.

Mösjöö Vili, saisiko olla paistijauhelihaa ja kyljyksiä vaiko sisäfilettä ja broilerinrintaa?

Vähän sitä sun tätä

Vilin nirsoilulle tuli loppu, kun keksin kypsentää niitä saksanhirvenlihoja voissa paistinpannulla. Sekoitin sitten niitä ja poromixiä sekaisin. Vili söi kolmella aterialla kuppinsa putipuhtaaksi. Nälkä oli siis aikamoinen.
Sitten Vili viisaana tiibettiläisenä hoksasi, että toisinkin voisi tehdä. Nyt parina viime päivänä Vili syö sapuskaansa kauan ja hartaasti, valikoiden hyvin tarkkaan kaikki pienet hirvenlihapalat sieltä poromixin seasta. Kuppiin jää vain keko poromixiä...
Täytyy kai silputa ne hirvenpalat vieläkin pienemmäksi.

Olen alkanut uskoa jo vähitellen siihen, että Vilin oireilu ei enää nykyään johdu ruuasta. Vili on kyllä allerginen kalalle ja kananmunalle, mutta tuskin millekään muulle ruualle. Tai sitten kaikelle.
Kuten eläinlääkärikin sanoi, että on ihan turha kokeilla eri ruokia, syy on atopia. Jospa se on sitten niin. Atopiasta ei kai parane, joten lopun ikänsä joutuu syömään jotain kutinaa hillitsevää lääkettä.

Mitä olen siedätyshoidosta lukenut, niin yllätyksekseni koirat ovat joutuneet saamaan sitä hoitoa vuositolkulla, jopa koko elinikänsä. Silloinhan se on verrattavissa muuhun pysyvään lääkitykseen, ainoastaan antomuodossa on eroa. Aikaisemmin luulin, että se olisi vain sarja siedätyspistoksia ja sitten ne jätetään pois ja koira taas sietäisi niitä tiettyjä, aikaisemmin allergisoivia aineita. Jotenkin en usko siedätyshoidoista olevan mitään hyötyä Vilin tapauksessa.

Allergiatesteistä ihotestaus ei tule Vilille kysymykseenkään tuon kortisonin takia, mutta sitten ehkä veritesti.

'Veritestissä mitataan allergeenikohtaisesti seerumin IgE-vasta-aineiden määrää. Ihon kunnolle ei aseteta vaatimuksia, lääkkeiden käyttö ei vaikuta testitulokseen, eikä testi ole potilaalle immunologinen riski. Veritestillä voidaan selvittää myös ruoka-aineiden aiheuttamia IgE-vasteita sekä sellaisten ärsykkeiden reaktiota, joiden säilyvyys ihotestiliuoksissa on huono.'

Tuollaisen testin ehkä annan ottaa, täytyy perehtyä vielä vähän paremmin niihin, kuulemma niitä on erilaisia, hyviä ja vähemmän hyviä. Toisaalta kyllä vähän arvelluttavat nuo testit, jopa eläinlääkärimme mukaan niiden tulos on vähän kuin arpapeliä.

Tässä heinäkuun kortisonikalenteri:

Sininen merkki tarkoittaa ½ tablettia Prednison'ia eli 2,5 mg kortisonia. Koko kuukauden saldo siis 35 mg.
Toivoin sen olevan vähemmän, mutta ei se nyt vaan sujunut niin kuin luulin. Hyvä näinkin.

Sekalaisia mietteitä

Vili paastoaa. Nyt on jo kolmas päivä, jolloin Vili syö vain juuri sen verran, että ei kuukahda. Jos inhimillistäisin Viliä, niin voisin sanoa, että Vili murjottaa, koska ei saa enää piimää eikä saanut eilen myöskään kahvikakkua. Murr.

Luin tänään itselleni uutta tietoa maidosta.
Sen mukaan lehmien rehujen sisältämät vieraat proteiinit siirtyvät lehmänmaitoon. Aivan kuten imettävän äidin syömän ruuan proteiinit kulkeutuvat äidinmaitoon ja voivat aiheuttaa vauvalle allergisen reaktion.

Minä en siis ymmärrä mitään lehmien rehuista paitsi että ne sisältävät usein hernettä ja rypsirouhetta. Sisältääkö rehu mahdollisesti myös esim. vehnää? Onko johtopäätös se, että herneelle/rypsille allerginen koira saa maitotuotteista näitä proteiineja itselleen? Kaikistako maitotuotteista, raejuustosta, piimästä, juustoista?

Jos lehmät nykyäänkin söisivät vain ruohoa laitumella, niin ei tarvitsisi tätäkään miettiä!

Vili on elänyt tähän astisen elämänsä meillä marsujen kanssa ja loogisesti myös heinän keskellä. Nyt on kulunut kuukausi marsujemme siirtymisestä autuammille porkkanamaille ja koti on siistiytynyt heinästä ja kutterinpurusta. Nyt tuli mieleeni, että tämä saattaisi vaikuttaa parantavasti Vilin atooppisiin vaivoihin. Aikaisemmin en ole ollenkaan ajatellut marsujen+heinien mahdollisesti lisäävän Vilin allergisia oireita, esim. silmien vuotamista. Nyt sitten peukut pystyyn!

Allergiaa, atopiaa, utopiaa...

Atopia tarkoittaa perinnöllistä taipumusta herkistyä tavallisille elinympäristössä oleville allergeeneille.

Allergia vai yliherkkyys?

Termit allergia ja yliherkkyys eivät ole toistensa synonyymejä. Yliherkkyys kattaa laajan joukon erilaisia immunologisella mekanismilla välittyviä haitallisia reaktioita, kun taas varsinainen allergia tarkoittaa vain IgE-välitteisiä reaktioita. (IgE = immunoglobuliini E)

Allergian ja yliherkkyyden raja on usein epäselvä. Ruuan aiheuttama yliherkkyys on ruoka-allergiaa, jos se on spesifinen, tietyn aineen aiheuttama, immunologisien mekanismien välityksellä syntynyt reaktio.
Ruokayliherkkyyden eli intoleranssin syynä sen sijaan voi olla ruuan sisältämä histamiini tai muu biogeeninen amiini, joka aiheuttaa yliherkkyysoireita.

Allerginen reaktio on epätarkoituksenmukainen immunologinen reaktio. Silloin immuunijärjestelmä ylireagoi ja elimistössä syntyy allerginen tulehdusreaktio.
Allergisessa reaktiossa vapautuu vasta-aineita ja niiden reagoidessa allergeenin kanssa vapautuu histamiinia, joka saa aikaan allergian oireet: ihon kutinaa, punoitusta, ihottumia ja ruoansulatuskanavan oireita. Ruoka-allergiassa allergeeneinä toimivat tavallisesti ruuan sisältämät proteiinit tai eräät muut aineet.
Vaikeissa tapauksissa allergia voi aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen shokin, joka vaatii välitöntä lääkärihoitoa.

Oikein toimiessaan immuunijärjestelmä tuhoaa valkosolujen vasta-aineiden avulla elimistöön tunkeutuneet taudinaiheuttajat. Immuunijärjestelmä myös muistaa torjutut taudinaiheuttajat, jotta sama sairaus ei iskisi uudestaan (esim. ihmisillä vesirokko). Rokotteet perustuvat myös solumuistiin.

Biogeeniset amiinit
Niitä ovat mm. histamiini, tyramiini, tryptamiini, serotoniini ja fenyylietyyliamiini. Ne eivät ole normaalisti mitenkään haitallisia aineita, osa ihmisistä ja eläimistä voi kuitenkin olla jollekin amiinille yliherkkä.

Runsaasti eri amiineja sisältäviä ruoka-aineita

Tyramiinia: säilötyt sillit, hiivauute. makrilli, aromaattiset juustot, kananmaksa, salami, naudanmaksa, pepperoni, soijakastike, tofu, avokado, hapankaali, banaani, vadelma, viini, olut, kaalirapi, punaiset luumut

Histamiinia: anjovis, makrillifileet, aromaattiset juustot, hiivauute, salami, pinaatti, hapankaali, sardellit, tomaatit, viini, tonnikala

Tryptamiinia: pepperoni, kinkku, salami, banaani, tomaatti

Serotoniinia eli ns ”mielalahormonia”: ananas, avokado, banaani, viikuna, tomaatti, pekaanipähkinä, luumu, suklaa ja saksanpähkinä

Fenyylietyyliamiinia eli ns. ”rakkaushormonia”: sardellit, matjesilli, salami, suklaa, emmentaali- ja cheddarjuustot

Histamiini on lämmölle stabiili aine. Se kestää kuumentamista ja sterilisoimista ja sen takia sitä voi esiintyä myös säilykepurkkiruuissa.

Rokotus maaliskuu 2010

Sitten tuli se päivä, jolloin lähdettiin Vilin kanssa eläinlääkärille hakemaan rokotuksia. Kyseessä oli Vilin kolmas rokotuskerta.
Alkajaisiksi kerroin Vilin allergioista vuolaasti ja eläinlääkäri kehottikin jatkamaan samoilla ruuilla, koska tilanne on ilmeisesti niiden avulla rauhoittunut. Vinkiksi kertoi mahdollisen kutinan yllättäessä, että koiralle voi sellaisessa tapauksessa antaa kyytabletin.

Sitten Vili sai molemmat piikkinsä, neli- sekä rabiesrokotteen.

Heti seuraavana päivänä alkoi pään hierominen tassuilla ja raapiminen lisääntyi. Vili raapi lähinnä kylkiään, tassuja ei jyrsinyt. Rokotuspaikkaan nousi näppylä ja iho oli menemässä rikki raapimisen seurauksena.
Kolmantena päivänä soitin eläinlääkärille kysellen, että voiko tämä nyt johtua siitä rokotteesta. Kuulemma voi. Rokotteissa on runsaasti lisäaineita ja vieraita proteiineja. Kiitos vaan. Jonkun toisen valmistajan rokote ei ehkä olisi aiheuttanut mitään reaktiota, käyttävät kuulemma eri lisäaineita ja proteiineja.

Aikaisemmat rokotuskerrat sujuivat ongelmitta, mutta niinhän se on allergioissa, että ensimmäisillä altistuskerroilla ei tule mitään oireita. Vasta sitten, kun elimistö on ehtinyt muodostaa vasta-aineita, tapahtuu allerginen reaktio. Kaikki Vilin saamat rokotteet olivat saman valmistajan.

Olisin voinut mennä lankoja pitkin eläinlääkärimme kimppuun, onneksi se ei ollut mahdollista. Olin niin kiukkuinen ja myös pettynyt, että hän ei edes kyseenalaistanut rokotteen antamista Vilille kuultuaan kertomukseni koirani allergioista. Hän olisi vähintään voinut varoittaa siitä, että tämä kolmas rokotuskerta voi aiheuttaa oireita! Silloin olisin voinut olla mukana päättämässä, annetaanko Vilille se rokote vai ei.

Vilille määrättiin heti aloitettavaksi 4 viikon kortisonikuuri. Prednison 5 mg.

Seuraava rokotus olisi 3 vuoden kuluttua. Ei kyllä mennä!

Kutina

Kutina luokitellaan kivun yhdeksi muodoksi.

Joka tapauksessa kutina on sietämätön olotila. Jokainen on sen varmaan kokenut. Hyttysenpistoa on pakko raapia, vielä pahempia ovat esim. lintukirpun pistot. Niitä joutuu raapimaan kolmekin viikkoa, ennen kuin ne rauhoittuvat.

Entä jatkuva kutina? Se on pakko olla yhtä helvettiä. Varsinkin, jos se kutina on itsellä. Minä en kylläkään kestä katsella ahdistumatta kutiavaa koiraa. Jaan sen pahan olon ahdistumalla itsekin, mutta sehän ei koiraani auta.

Kutina voi johtua monestakin syystä. Yleisin syy on allergia. Allergisista koirista vain noin 10% on allergisia ruoka-aineille, loput potevat atopiaa eli ovat allergisia jollekin pölylle tai muulle ulkoiselle vaikutteelle. Asiantuntijoiden mukaan varhain alkava allergia on yleensä aina atopiaa, toiset asiantuntijat ovat taas sitä mieltä, että se on aina ruoka-aineyliherkkyyttä. Asiantuntijat tässä tapauksessa ovat eläinlääkäreitä. Löytämäni tiedot allergioista ovat niin ristiriitaisia, että en kykene muodostamaan mitään kuvaa koirani tilasta.

Olen nyt yrittänyt kehitellä omaa versiotani, se on pelkkää oletusta ja arvailua, valitettavasti. Jos olisin edes saanut koirani kasvattajalta edes vähäisenkin tiedonmurusen Vilin vaiheista ennen luovutusikää, se olisi auttanut suuresti visioni luonnissa.

Toivon, että koirani on ruoka-aineallergikko, en tiedä, onko mitään järkeä edes toivoa sitä. Onko se muka parempi vaihtoehto kuin atopia? Vai toisin päin?
Kysymysmerkkejä! Niitä on paljon ja yhtä monia eriäviä vastauksia löytyy noihin kysymysmerkkeihini.

Fazit: toivon koirani allergioiden häviävän...

Pohdintaa I

Olin hyvin hyvin yllättynyt, kun koirani reagoi yliherkkyydellä "jollekin". Se oli aivan uusi asia minulle. Tiedonhaku oli työlästä, luin varmaan tuhansia tekstejä allergioista. Löytyi paljon ristiriitaista tietoa ja niistä oli vaikea muodostaa omaa käsitystä, kun mitään luotettavaa tietoa ei ollut.

Eläinlääkärille en halunnut mennä, ennen kuin on aivan pakko. Eläinlääkäri olisi hoitanut vain oiretta eikä hänellä olisi ollut resursseja syyn selvittämiseen. Laboratoriokokeet tiettävästi ovat epävarmat, tulokset ovat ihan arpapeliä. En halunnut mitään hatusta vedettäviä laboratoriovastauksia, en antibioottikuuria enkä kortisonia.

Olisin toivonut vastauksia kasvattajalta. Vili on reagoinut jo ihan vierotusikäisenä allergisesti jollekin ja olisin ollut halukas tietämään mille. Olisin halunnut tietää, mitä ruokaa Vili on silloin saanut. Jouduin siis pähkäilemään itsekseni, mitä se olisi voinut olla. Mitä pikkupentu saa ruuaksi? Jotain kuivamuonaa? Todennäköisesti.

En tiedä vieläkään, onko Vili kuivamuonalle eli varastopunkeille allerginen. Todennäköisemmin kuivamuonassa oleva joku aine allergisoi, kala, lisäaineet ehkä. Tiedä häntä. Kuivamuonasta lukemani tieto kauhistutti kyllä, pääruuaksi en sitä Vilille edes havittele, mutta herkkupalana silloin tällöin sitä olisi helppo antaa pari nappulaa.

Nykyiset aikuiset koiranomistajat ovat varmaan usein siinä käsityksessä, että koiran kuuluu syödä vain kuivamuonaa. Luja usko siihen, että se on parasta mahdollista koiralle. Tottakai niitä mainostetaan "kaikki, mitä koirasi tarvitsee". Bisnestähän se on. Suuri bisnes onkin.

Nyt kun olen tuoteselostuksia lukenut oikein suurennuslasin kanssa, niin kyllä sieltä ihmeellisiä asioita löytyy... Mainosten mukaan kaikki muka niin terveellistä ja hyvää.

Allergisia koiria on nykyään todella paljon. Kauppoihin on ilmestynyt ruokia allergisille koirille, sellaisia ei aikaisemmin ollut. Eläinlääkäriasemilta ostetaan valtavia määriä erikoisruokia. Joskus eläinklinikalla odotushuoneessa on tullut seurattua, kuinka ovi kävi yhtenään ja ihmiset hakivat eläinten ruokia. Minä uskon, että koirien allergioiden syynä on teollinen ruoka. Vain ja ainoastaan.

Sitäkin ihmettelen, että eräät allergisen koiran omistavat ihmiset vaihtavat kuivamuonaa toiseksi yhtenään eikä heille tule mieleenkään, että koiraa voisi ruokkia tavallisellakin ruualla. Koiraparat oireilevat jatkuvalla syötöllä ja taas omistaja hakee uuden säkin "kokeiltavaksi".

Alkusanat

Tämä blogi olisi pitänyt aloittaa jo lähes vuosi sitten. Silloin en osannut aavistaa, että tästä allergiasta tulee pitkäaikainen seuralainen.
Meillä on koira ja sen kylkiäisenä myös "allergia" lemmikkinä ja jokapäiväisenä seuralaisenamme. Melkoinen parivaljakko.
Yritän nyt koota menneitä tietoja tähän ja sitten päästään vähitellen päivittäiseen seurantaan.