Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste oireilua. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste oireilua. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Vaikeampi viikko

Viime viikko oli Vilille vaikea. Kuten aikaisemmin jo kirjoitinkin, Vili alkoi kovasti raapimaan ja että se oli muka vähenemään päin. Siinä olin kuitenkin väärässä, sillä Vilin kutina vaan lisääntyi ja Vili alkoi näykkimään kylkiään/lanteitaan, pyrki lähelle selkärankaa kirputtamaan hampaillaan. Muistan tuollaisen käyttäytymisen menneisyydestä. Nytkään en tiennyt, oliko se kutinaa vai kipua. Eläinlääkäri kerran sanoi, että se olisi kutinaa, mutta netti kertoo sen mahdollisesti olevan myös kipua.

Yksi yö valvottiin levottoman Vilin kanssa ja aamuyöllä maanantaina ja sitten vielä keskiviikkona Vili sai 2,5 mg kortisonia, se auttoi oitis kutinaan. Kyllä se on "taivaan lahja" tuo kortisoni, kaikesta huolimatta! Aloin pohtimaan myös mahdollisen kivun mahdollisuutta Vilin selän takia ja varsinkin, kun on täällä hyppinyt aika varomattomasti sohvilta ja sängyiltä alas lattialle käyttämättä jakkaraa.
Siispä annoin Vilille keskiviikkona ja torstaina aamuin illoin 10 mg Rimadyl-kipulääkettä. Perjantaina annoin vielä yhden satsin Rimadyliä, mutta Vili oksensi sen heti pois. Sen jälkeen Vili ei ole lääkkeitä saanut eikä ole itseään kirputtanut kuin ihan hiukan vain, melkein ei ollenkaan. On ihan iloinen koira, mutta ruokahalu hävisi tällä viikolla minimiin. Selvästi on nälkäisen oloinen, mutta ei syö kuin henkensä pitimiksi. Liekö närästys nostanut päätään taas näiden lääkkeiden ansiosta?

Yhteenvetona eli lyhyesti sanottuna. En tiedä, oliko kyseessä enemmän kutina, närästys vai kipu, kun tuo koirapentele ei kerro! Nyt on pahin peikko toivottavasti taas taltutettu. Sen verran päätettiin, että niitä purutikkuja ja kuivanappuloita ei anneta enää ollenkaan. Makupaloiksi ja palkkioiksi Vili saa taas lihanpaloja tms. luontaista. Koskahan me isäntäväki opitaan? Me sorrumme aina uudestaan kokeilemaan mitä milloinkin, vaikka oikeastaan tiedämme, ettei siitä koskaan mitään hyvää seuraa.
Taas kerran terveellinen muistutus niiltä ajoilta, jolloin Vili sai säännöllisesti kortisonia eikä kutina tuntunut millään vähenevän. Toivon hartaasti, että ne ajat eivät ikinä palaa, oli se vaan niin kauheaa aikaa.

Me olemme ottaneet nyt sen tavan, että kierrämme kaukaa kaikki isot koirat. Vilille ne aiheuttavat nykyään vain stressiä eikä sellaisestä hyödy kukaan. Kun iso koira tulee vastaan, vaihdamme suuntaa tai kadun puolta emmekä altista Viliä enää ollenkaan niille kohtaamisille. Monta ns. taistelukoiraa on nähty ja muutamia laitapuolenkulkijoita useamman ison koiran kera. Millähän he rahoittavat koiranpitonsa? Vakuutuksen ja ruokinnan, koiraveron... Vai ovatko ne ns. pimeitä/laittomia koiria?
Täälläkin puistossa juoksenteli hihnapakosta huolimatta isoja hurttia vapaina, joten me kävelimme vain reunapolkuja pitkin. Onneksi on iso puisto, pääsee välttelemään ei-toivotut kohtaamiset ja kaikilla on oma rauha ja niillä isoilla koirillakin hauskaa päästä juoksemaan oikein vauhdilla.


torstai 14. huhtikuuta 2011

Mistä näitä oikein tulee?

Ei tällä kertaa senttejä eikä pennejä, vaan näitä kummallisia kohtauksia Vilille. Taatusti ei ainakaan Saunalahdelta.

Vilillä on taas totaalinen vetämättömyyskohtaus. Eilen ja edellisiltana jätti ruuan syömättä, söi kuitenkin muut ateriat ihan normaalisti. Kahtena edellisenä päivänä leikkisyys oli nollan luokkaa, mutta muuten oli ihan vetreä oma itsensä. Käveli pitkiä lenkkejä ja kantoi häntäänsä komeasti selän päällä. Yöt on nukkunut hyvin.

Tänä aamuna oli veto täysin poissa, lenkitys ei maittanut, häntä roikkui alhaalla, oli aivan flaatti. Ei ripuloi, ei oksentele. Vatsa on normaalin tuntuinen, pehmeä eikä vaikuta sitä aristavan. Vili on nukkunut tänään koko päivän, mitä kaksi kertaa on käynyt pissalla. Ei ole syönyt mitään, hiukan on vettä käynyt juomassa.

Näitä flaattipäiviä Vilillä on aina silloin tällöin. Mikä pojalla on vikana? Ymmärtäisin, jos oksentelisi tai vatsa olisi kuralla. Mittasin lämmönkin, oli 38,9 astetta. Toivon, että huomenaamulla herää se pirteä Vili, muuten ei kunnian kukko meille laula.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Oireilua

Vili oireili ensimmäisen allergialöydöksen aikaan elokuussa 2009 vain tassuja jyrsimällä. Tammikuussa 2010 oireilu oli koko kropan suunnatonta kutinaa ja totaalinen pohjavillan lähteminen.

Nyt oireilu on taas eriluontoista. Vili kaluaa tassunpohjia, nuolee käpäliä karvojen päältä, rapsuttelee kroppaansa ja ensimmäistä kertaa näyttää naamakin kutiavan. Sitä Vili hankaa tassuillaan monasti päivän aikaan. Minusta tuntuu, että Vilin naama on hiukan turvoksissa, vaikea ihan varmasti sanoa, kun on tuollainen ruttunaama jo luonnostaan.

Vilin saama lääkitys pitää näitä oireita kurissa, mten olisi kokonaan ilman kortisonia? Nykyistä suuremmalla kortisoniannoksella ei oireita olisi ollenkaan.

Uutta on myös silmävuoto, sitäkään ei ole aikaisemmin ilmennyt.
Korvat tuhriutuvat jonkin verran, myös se korva, joka tähän asti on aina ollut täysin puhdas.
Tassujen anturat ovat kuivat ja halkeilevat kaikesta rasvaamisesta huolimatta.

Vilillä ei ole mitään karvattomia kohtia turkissaan, karvapeite on kaunis ja tuuhea. Oksentelua ei ole, ruuansulatus tuntuu toimivan moitteettomasti, ei ole ripulia, ei kovaa vatsaa. Tuhnuja ei myöskään päästele.

Leikkiminen on ollut viime aikoina sangen vähäistä. Liekö helteillä osuutta asiaan?

Varomerkkejä Vilin kohdalla ovat juuri tuo leikkimättömyys, jos olo on huono. Samoin kiihkeä mattojen ja peittojen raapiminen kertoo kutinoista. Tällä hetkellä sellaista ei ilmene, petaaminen tuntuu olevan normaalin rajoissa ja siitä puuttuu se raivo ja kiihtyneisyys.