Tutui ja viarai

eli suomeksi tuttuja ja vieraita. 

Vilin suhtautuminen muihin ihmisiin on melko miellyttävää. Iloisesti vastaanotetaan perhetutut, pahimmassa tapauksessa heidät käydään nylkyttämässä, mikä varmaan Vilin mielestä on se ylin ystävyyden osoitus. Vili tykkää nuuhkia kaikkia nenän seudulta, sen Vili suorittaa tarkkaan ja perusteellisesti, niin että Vilin viiksikarvat vaan kutittavat. En oikein tajua, miksi Vili nuuskii aina kaikki ulottuville osuvat kasvot juuri nenän kohdalta, mikähän juju siinä on? Tuon ensimmäisen kuvan tyttö on juuri Vilin nuuskukäsittelyssä. 

Tuntemattomat ovikelloa soittavat käydään lyhyesti nuuskaisemassa, sen enempää he eivät Viliä kiinnosta. Talonmiehelle ja asentajalle Vili suo täyden työrauhan, pentuna tosin hääräsi häiritsevästi osallistumassa hommiin, mutta ne ajat ovat onneksi ohi.

Vilin edeltäjä, lapinkoira Hessu, vastaanotti kaikki ihmiset, tutut ja vieraat, työntämällä heti ensimmäisenä kuononsa ihmisten jalkoväliin, varsinkin naispuolisten. Se oli kiusallista, mutta onneksi kastraatio poisti tämän(kin) ongelman Hessun elämästä.

Vili rakastaa lapsia, kaiken ikäisiä, pieniä ja suuria, tuttuja ja vieraita. En tiedä, onko se tyypillistä tälle rodulle vai onko se Vilin oma juttu. Kuvissa olevat lapsoset ovat lähiseudun lapsia, kukaan heistä ei ole meille "tuttu" sanan varsinaisessa merkityksessä, paitsi mitä ulkona tavataan.

Koirakavereitakin Vilillä piisaa. Joistakin on kuvia, monista taas ei. Osan kamuista Vili on perinyt edeltäjäkoiraltaan Hessulta. Jotta ei liikaa kiilloiteta Vilin kilpeä, niin on toki myönnettävä, että Vilillä on muutama inhokkikaverikin. Eräskin nuori musta koira, joka kovasti haluaisi olla Vilin kamu, herättää Vilissä pelkkää murinaa. Eivät koskaan ole päässeet alkua pidemmälle, kun Vili jo "suuttuu". 

Suuria koiria Vili välttelee. Ihan viisasta. Siinä on Vilin kokoinen koira heikoilla, jos vaikka tulisi riitaa tai jo pelkästään leikkiminen saattaisi aiheuttaa vammoja.

Tämä pikkusnautseri on uusi tuttavuus.

Tämä pieni kaunotar on Vilin uusin mielitietty.

Tämä miehen iässä oleva komea uros ei kovin lämpene Vilin näkemisestä,
mutta osaavat kumpikin sentään käyttäytyä...

Söpö pikkukoira on jo 14 vuotias pappa,
Vilin kaikkein paras poikakaveri. Hessulta peritty.

Tässä kuvassa vielä ystävyys kukki, nykyään tämä heimoveli ja Vili eivät voi sietää toisiaan.
Fiksuja tiibettiläisiä kun ovat, osaavat epäsovusta ja Vilin murinasta huolimatta ylväästi ohittaa toisensa.

Tässä Vilin tyttöystäviä oikein kaksin kappalein

Tämä nätti tyttö on Vilin sydänystävä.

Sopuisa pari tämäkin poikakaksikko

Betsi on Vilin maailman Marilyn

Lähistöllä asuu yksi Viliä pienempi tyttökoira, jonka nähdessään Vili saa vikkelään jalat alleen ja ei kun äkkiä pois. Se tyttö nimittäin kellistää Vilin alleen kuin pannukakun. Uroskoirahan alistuu nartun käsittelyssä, toisin kuin samaa sukupuolta olevien keskeisissä tohinoissa. Muutaman kerran Vili on kellistetty ja kyllä Vili näyttikin ansaan joutuneelta siinä maantasalla tyttökoiran otteessa ja nykyään Vili ei halua tietää enää mitään mokomasta koviksesta. 

Juveniili pyoderma

"Kaksi viikkoa sitten, kun pennulla oli ikää hieman yli 7 viikkoa, se ei eräällä kerralla noussutkaan koiranpedistä syömään muiden kanssa. Söi kyllä hyvällä ruokahalulla kun sen nosti kupille. Se oli muutenkin vaisu ja noin vuorokaudessa lakkasi myös kävelemästä. Se ei päässyt omin avuin jaloilleen, ja nostettunakin hoiperteli metrin tai pari, kunnes kaatui. Missään vaiheessa koiralla ei ole ollut kuumetta, ruokahaluttomuutta tai oksentelua... Kävely alkoi jälleen sujua pikkuhiljaa, mutta nyt siis alkoi ilmestyä selkeitä iho-oireita. Kuonoon, huuliin ja nenän ympärille sekä silmäluomien reunoihin nousi vaaleita paukamia."

Teksti on lainattu Koirat.comin viestistä ja siitä alkoi tippua vähitellen tiedonmurusia taudista, josta en ollut kuullut muuta kuin nimen. Pyoderma, koirien ihosairaus. En tiennyt, että siitä on olemassa toinenkin sairauden muoto eli pentujen pyoderma. 
Tauti on harvinainen eivätkä eläinlääkäritkään tunnista sairautta helposti. Sen oireilu voi viitata moneen muuhunkin terveysongelmaan. Siksi on hyvä, että sairaus saa lisää julkisuutta ja siksi minäkin siitä kirjoittelen.

Yleistietoa sairaudesta JUVENIILI PYODERMA, pentujen haavaumatauti

Juveniili pyoderma on sairaus, joka puhkeaa alle neljän kuukauden ikäisille pennuille, joissain harvoissa tapauksissa se voi puhjeta myös vanhemmille koirille. Sen syytä ei vielä täysin ymmärretä.

Sairautta kutsutaan monella nimellä:
• Juveniili pyoderma
• Juveniili selluliitti
• Lymphadeniitti eli imusolmuketulehdus
• puppy strangles

Tämä sairaus ei ole bakteeritulehduksen aiheuttama, vaan se on yliherkkyyttä tai immuunijärjestelmän toimintahäiriö. Immunologisen syyn puolesta puhuu sekin, että parhaimmat hoitotulokset saavutetaan yleensä kortisonilääkityksellä.










Oireet
• yhtäkkiä ilmenevä, kivulias turvotus huulilla, silmäluomilla, korvissa ja kasvoilla
• vuotavat haavaumat
• märkänäppylät
• ruvet
• iho-onkalot
• turvonneet imusolmukkeet

Märkänäppylöitä esiintyy yleensä kuonolla, korvien sisäpinnalla ja huulten reunoilla. Kuono saattaa turvota huomattavasti.
Märkänäppylöiden puhjettua syntyy haavaumia, jotka alkavat vuotaa muutaman päivän sisällä ja niiden kohdalle muodostuu onkaloita ja rupea.
Monilla koirilla saattavat imusolmukkeet turvota. Pennut voivat olla masentuneita, ja niillä voi olla kuumetta ja nivelkipua.

Perinnöllisyys
Sairauden periytymisestä on olemassa viitteitä, ja ennen kaikkea sairaus saattaa kulkea suvussa.
Juveniilia pyodermaa tavataan etenkin kultaisilla- ja labradorinnoutajilla sekä mäyräkoirilla. Voi puhjeta mille tahansa muullekin rodulle., 

Hoito
Hoito vaatii yleensä sekä antibiootti- että vahvan kortisonikuurin.
Taudin uusiutuminen on hyvin harvinaista.


Tekstit ja kuvat lainattu linkeistä:

Koirat.com/nimimerkki fox
Labradorinnoutaja Bono ja Leo
Solakan Dandies

Hyperoksaluria

Coton de Tuléar -koirarodulta on löydetty hyperoksaluriaa aiheuttava geeni

Coton de Tuléar -koirarodulta on löydetty geenimutaatio, joka aiheuttaa kuolemaan johtavan aineenvaihduntasairauden. Sairautta kutsutaan hyperoksaluriaksi. Geenimutaatio löydettiin Elintarviketurvallisuusvirasto Evirassa.

Hyperoksaluria johtuu viallisesta alaniini-glyoksylaatti aminotransferaasi (AGT) entsyymistä. Viallinen AGT-entsyymin toiminta johtaa oksalaatin kertymiseen elimistöön. Munuaisiin kiteytyvä oksalaatti aiheuttaa munuaisten toimintavajauksen jo ennen pentujen luovutusikää. Sairaus periytyy resessiivisesti eli peittyvästi ja molempien vanhempien on siten kannettava viallista geeniä, jotta osa pennuista sairastuisi. Terveiden vanhempien pentu sairastuu, jos se perii viallisen geenin sekä emältä että isältä. Tämä tarkoittaa, että kahden kantajan pentueissa keskimäärin neljännes pennuista sairastuu. Kantajan ja ei-kantajan yhdistelmissä kaikki pennut ovat terveitä, mutta pennun todennäköisyys olla taudin kantaja on 50 %.

Geenivirheen toteaminen on mahdollistanut geenitestin kehittämisen tälle rodulle. Sairaiden pentujen syntyminen on helppo estää, jos ei yhdistetä kahta kantajaa keskenään.

Tautigeenin esiintyvyys Coton de Tuléar rodulla oli Suomessa vuonna 2011 kerätyssä materiaalissa 8 % (284 tutkittua koiraa). Yhdelläkään tutkitulla koiralla ei todettu kahta tautigeeniä.

Tämä sairaus on aikaisemmin kuvattu ihmisellä ja tiibetinspanielilla.

lähde Evira
 

Vili vastaa

Essi Messinen emäntänsä Liftarin opastuksella haastattelee Viliä. Kysymyksiä piti olla 11 kpl, mutta Essi tykkäsi, että mikä tusina se semmoinen on, eikö emäntä osaa laskea vai loppuiko mielikuvitus ja lisäsi sitten vielä yhden. Essi oli antanut oman haastattelunsa kauniil Turu murttel, mut Vilin vastaukset kirjataan ihan kirjakielellä. Vili ku ei ossa tota turu murret oikeaoppisest ja oikesta kans sen takia, et muutki ymmärtävä, mitä Vili fundeeras...

se uusi

1. Millainen on petisi?
- mikä niistä? Mulla on monta petiä. Yksi on isännän kirjoituspöydän alla, siellä nukun, jos olen jotenkin pipi tai jos on kylmä, eli parvekkeen ovi on auki ja sieltä vetää. Yksi peti on mamman kirjoituspöydän vieressä, se on uusin peti, hieno ortopedinen, mutta vierastan sitä vielä. Kolmas peti on mun eka peti ja se rakkain, se on olohuoneen nurkassa paikassa, josta näen koko kodin. Kukaan ei pääse ohitseni huomaamattani, kaikki on hallinnassa. Niin, sitten mulla on yksi petintapainen kyttäyskassi eteisessä, siellä en koskaan nuku, pidän vain vahtia tai jos pelottaa, niin sinne on hyvä luikahtaa.

2. Lihaa vai kalaa kuppiin?
- sekä että, molempi parempi. Njam. Jos on peräisin isännän lautaselta, niin sitten oikein njam-njam.

3. Pitääkö sinusta puhua sanalla hän vai se?
- sekä että, molempi parempi, mutta minulla on muitakin nimiä kuin Se ja Hän. Kuuntelen (en siis tottele) sujuvasti sellaisia kutsuja kuin Ville, Vilijonkka, Villi, Willchen, Vilimai, muutamia mainitakseni.

lempilelu

4. Lempilelusi?
- ehdottomasti vauva-ajan leluni, jonka sain lapsuudenkodistani mukaan, kun muutin meille. Toiseksi paras on nahkahanska.

5. Kutittaako sinua ja milloin?
- juu, kutittaa. Onneksi vain silloin tällöin eikä niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Siis kutittaa vähän ja harvoin. Nykyään.

6. Pidätkö metsästä?
- tykkään. Ihan yhtä paljon kuin jalkakäytävistä, pihoista, Prisman parkkipaikasta, kaikki kelpaa. Metsässä ei kylläkään ole mitään tarkkailttavaa, kun siellä ei ole bussipysäkkejä eikä talojen ovia. Onneksi on sentään hajuja ja merkkauspaikkoja ja se jokikin on metsässä. Mun pikkuruisessa metsässäni. 

7. Meri vai järvi, kummassa uit mieluummin?

- meri? järvi? onko ne sama kuin kylpyamme? Minä en tunne kuin pikkuisen oman jokeni, mutta se ei nyt ole kuin kahlaamiseen sopivan syvä, mutta sitten kun sataa rankasti, niin sitten voisin kokeilla uimistakin. Se olisi kuulemma terveellistä mun pitkälle selälleni.

8. Osaatko uida? (hihihihiiiii...Tiuku ei osaa, niin menee kuin kivi pohjaan ja räpiköi)

- eikö kaikki koirat osaa... kauheaa, jos en osaakaan! Hukun!

9. Saatko nukkua sängyssä mamman kainalossa?

- juu, saisin juu, mutta en tykkää. Tulee kuuma ja hiki haisee, ei, kyllä mun mammani saa nukkua yksin kainalonsa kanssa. Voisi kyllä laittaa vaikka vähän dödöä. Ehkä sinne joku sitten uskaltautuisi.

10. Tykkäätkö katsoa teeveetä?
- en enää, nuorempana kyllä, niitä lastenohjelmia, joissa oli koiria ja muita eläimiä. Saunalahden mainokset olivat kans kivoja, mutta eivät enää jaksa kiinnostaa. Onkohan mainosten taso laskenut? Eikö niillä ole varaa tehdä enää kunnon mainoksia? Vai onko mun makuni kehittynyt?

11. Oletko ellulla hankala potilas vai kiva muksu?
- minäkö hankala? Ehei, olen oikea mallipotilas nyt, kun on joka kerta sama tuttu elli. En kyllä siltikään tykkää mennä ellille, kun ei koskaan tiedä, mitä ylläriä on tulossa, onnekseni ei siellä usein käydä. Meidän elli kehuukin minua aina, edellinen elli sanoi, että taidan olla sekarotuinen, se ei ollut kivasti sanottu, vaikka ihan mielelläni olisinkin sellainen, mutta että sillai sanotaan...huomasin, kuinka mammani kalpeni, ajatteli varmaan heti niitä euroja, jotka oli minusta maksanut.

12. Oleksää koira??? (Hups, tipahti yks ylimääräinen kysymys.)
- ei, en oo oikeasti koira, vaikka moni niin luulee. Olen tiibetinspanieli (huom. 50% kissageenejä), lisäksi mulla on monta virkaa, kuten  talonvahti,  kerrostalokyttääjä,  liikenteenlaskija. Prisman ulkovahti ja Jaaninojan lautturi. Lisäksi olen vielä palvelusväkeni isäntä.

Kuten huomaatte, vastaukset ovat yhtä kuivia kuin emäntäni mielikuvitus. Totinen ja yksioikoinen ihminen kun on. Askeettinen ja niukka. Valitettavasti huomaan muistuttavani aina enemmän ja enemmän isäntäväkeäni. Emäntäni kylläkin kääntää asian just toisinpäin, että muka minä olisin se tosikko ja kuiva tyyppi, jota he vähitellen alkavat muistuttaa.

* Messinen sanoi, että tähän kuuluu myös se, että keksii 11 kysymystä lisää jollekin vastattavaksi. Huhhuh.....mahdanko osata. Messisestä ei nyt ole apua, mutta tässä tulee. Meiltä herui vain 10 kysymystä. Kopioikaa, jos joku haluu tentattavaksi!

1. Minkä ikäisenä olet muuttanut nykyiseen perheeseesi?

2. Paljonko sinulla oli sisaruksia ja oletko niitten kanssa vieläkin tekemisissä?

3. Jyrsitkö puruluita vai niitä aitoja, ehtoja? Siis ei aita vaan aito eikä ehto vaan ehta...

4. Tykkäätkö kissoista? 

5. Onko sulla paljon koirakavereita?

6. Onko sulla inhokkikavereita?

7. Onko sun ihmisillä ollut aikaisemminkin koiria vai oletko eka harjoittelukappale?

8. Oletko käynyt koirakoulua vai kuka on sinut opettanut tavoille?

9. Oletko miellyttämisenhaluinen? Siis mielisteletkö kotiväkeäsi mielelläsi? 

10. Lempileikkisi? Mistä leikistä ihmisesi kanssa tykkäät eniten?

Terveisin

Vili

Kyttäyskassi

Joella

Vili ei ole tähän mennessä kertaakaan nähnyt merta, ei järveä eikä ole ikinä ollut uimassa. Ei, vaikka asumme rannikkokaupungissa. Silloinkin, kun olimme Saarijärvellä, oli talvi ja järvi jään peitossa. Ainoat vesikontaktit Vilille ovat olleet vesikuppi, sade ja suihkutukset kylpyhuoneessa.

Vilin luontopolku kulkee pienen joen varrella, tosin joki on niin pieni, että sen nimikin on ihan vain oja. Tämä polku on Vilin uusin villitys ja aluevaltaus. Aikaisemmin Vili ei ole suostunut kävelemään siellä, aina kääntyi kotiinpäin, vaikka yritti kuinka houkutella eteenpäin. Nyt keksimme, että polku pitää aloittaa toisesta päästä, kauimpana kotoa olevasta paikasta. Siis ensin kävellään tiet pitkin ja sitten palataan takaisin luontopolkua tallustellen.

Luonto esittää voimaansa Jaaninojan maastossa. Kaatuneen ja jo melkein maatuneen koivun rungosta kasvaa komea uusi koivu kohti taivasta. Kuva on 3 viikkoa sitten otettu, koivu vielä lehdetön.

Eikö olekin mahtavaa!

Jaaninoja on noin 8 km pituinen Turussa virtaavan Aurajoen sivujoki. Sen alkulähteet ovat Skanssin pohjavesialueella ja Varissuon soilla, joista tulevat maanalaiset vesiputket kohtaavat Lausteella ja tulevat maan pinnalle Lausteen Poropuiston kentän lähettyvillä. Joki virtaa läpi Biolaakson modernien rakennusten, jatkuen peltojen ja lähiöiden läpi, laskien Kuralan Kylämäen ohitse kampiförin kohdalla Aurajokeen. Jaaninojan leveys vaihtelee parista metristä, tulva-aikojen 5–6 metriin ja kuivien kesien melkein kuivattamaan jokeen.

Rentukat kukkivat joen törmällä

Jokeen on istutettu taimenenpoikasia ja jokirapuja. Joessa tavataan luontaisesti mm. haukea, ahvenia ja särkikaloja. Koska toinen haaroista tulee pohjavesialueelta, on vesi riittävän kylmää lohikaloille. Jokitörmien perusteella Jaaninojassa on aikoinaan virranut enemänkin vettä ja sen rannat ovat Kuralan Kylämäen kohdalla olleet asuttuja jo 600-luvulta.

Kaunis tervantuoksuinen kaarisilta kulkee joen yli

Hei, eikö täällä tarjota mitään?

Vili yllätti. 

Vili, kuivanmaan koira, maakrapu, halusi välttämättä mennä alas rannalle tutkimaan, mikä tuo lätäkkö on miehiään. Ja ei kun suoraan ensin hyppy kivelle ja sitten kahlaamaan. En olisi uskonut Vilistä, että noin rohkeasti pulahtaa veteen. 

Hyvä Vili!

Tämä polku on siitä erityisen mukava, että siellä saavat liikkua koirat, sauvakävelijät, maastopyöräilijät, luontoharrastajat, lenkkeilijät, kukaan ei ole ajamassa ketään pois. Ruuhkaa siellä ei silti ole huolimatta sen suuresta suosioista. Polku on niin pitkä, yleensä siellä ei tapaa ketään muuta vaeltajaa, ihan rauhassa saa liikkua. Lisäksi polun varsi on siisti ja puhdas, ei roskia, ei tölkkejä, ei lasinsirpaleita.
Mikä parasta, tämä paratiisi on lähellä, siihen tarvitaan vain yksi kadunylitys. Se on yhtä lähellä kuin tuo suuri risteys ja iso Prisma. Niin kohtaavat luonto ja kaupunki toisensa.

Märän koiran kotiinpaluu

Vili, tiipetinspanieli

Eräässä koiralehdessä luki, että tiipetinspanieli. Siis Vili on tiipetinspanieli! Mitä sitä pehmeällä b:llä hienostelemaan, eihän sellainen kuulu edes suomenkieleen, ei ainakaan alunperin.

Seudun koirien deittitolppa

Vilin elämä on sujunut oikein hyvin. Ei ole siitepölyt ainakaan vielä vaivanneet, vaikka koivu kukkii. Saa sitten nähdä, miten heinäkuu sujuu, viime vuonna se oli hankala kuukausi. Siitepölyallergiaa tosin  ei testien mukaan pitäisi ollakaan.

Kyttä asemissaan

Ruokailut ovat löytäneet oman paikkansa Vilin elämässä, ne painottuvat iltaan eivätkä aiheuta enää harmaita hiuksia emännällekään, niitä kun on siunaantunut jo muutenkin ihan tarpeeksi. Vili painaa 8,4 kg eli ihan hyvässä lihassa on poika pysynyt.
Kerjuukin kannattaa. Hauskasti Vili istuu jääkaaapin edessä ja mouruaa, jos haluaa jotain juuri jääkaapista. Jos haluttava löytyykin pakastimesta, niin sitten Vili mouruaa pakastimen edessä. Pakastimesta Vili saa joko luun tai naudanmahapalleron. Hyvin on Vili meidät ihmisensä kouluttanut, heti juostaan ja kiireenvilkkaa, kun Vili pyytää eli mouruaa keittiössä...Meidän viisas Vili.

Palkintopallilla

Jo todella kauan on ollut närästyksen puolesta rauhaisaa, kunnes pari päivää sitten Vili valvoi yön. Aina kun kylkeä käänsin, näin pojan istuma-asennossa. Arvasin jo, että nyt eivät asiat ole hyvin. Aamupuolella Vili kiipesi sänkyyni ja se on sitten jo varma merkki jostain vaivasta. Aamulla löytyi oksennustakin matolta.
Vili piti paastoa seuraavan päivän, sai muussattua perunaa lääkkeeksi ja illalla olikin jo nälkäinen ja söi runsaasti. Ruuan sekaan laitoin hiukan sitä  mineraalihiekkaa/vihreää savea ja tavallista reilummin perunaa.

Rakennustarkastaja kierroksellaan

Nyt vaikuttaa taas olotila paremmalta, mutta olen silti varpaisillani. Niin on huonoja muistoja tuosta närästyksestä. En tiedä, auttaako tuo muussattu peruna tai se mineraalihiekka, joka tapauksessa Vilin vointi kohentui. Lääkkeisiin en haluaisi turvautua, vasta sitten, jos muu apu ei auta.
Hiukan on Vili viikon aikana nuoleskellut tassujensa nilkkoja, ei kuitenkaan paljon ja on heti lopettanut, kun olen katsonut päin tai rykäissyt hiljaa. Luulen näin jälkikäteen, että nuoleskelun syynä on ollut tuo harmittava mahavaiva.

Täällä näitä kaivonkansia piisaa

Keskiviikon kimara

Tästä se kesä alkaa, keväästä. Koivut ovat saamassa lehtensä ja luonto herää eloon kiireellä, vauhdikkaasti. Ajattelin kirjoittaa juttukimaran, eli kaikkea pientä eri aiheista.

Eilen satuin näkemään erään kokkiohjelman, jossa harrastelijat kilpailevat viikon ajan kokkauksillaan. Eräs kandidaatti oli valmistanut pangasiusfilettä. Tuomarina toimiva Michelin-tähtikokki antoi merkillisen kommentin siitä kalasta ja se sai aikaan keskustelua Facebookin sivuilla. Sieltä löysin seuraavat linkit:

Don't Eat this fish





Onneksi löytyivät, en tiennytkään, mitä moskaa se on, onnekseni en ole ikinä syönyt sitä kalaa, mutta Vili on. Ja paljon. Tämä koko blogi alkaa kertomuksella Vilin ensimmäisen allergian ilmestymisestä. Silloin Prismassa oli tarjouksella, erittäin edullisesti, pangasius-pakastekalaa, taisi maksaa 0,99 euroa paketti. Isäntä hullaantui niihin ja osti pakastimen täyteen. Kantoi selkärepullisen sitä kalaa kotiin. Hän ja Vili söivät ainakin viikon joka päivä pangasiusta, olivat molemmat aivan hulluina siihen. Sitten seuraavaksi teinkin johtopäätöksen, että Vili on kalalle allerginen, kun oli kalunnut käpälänsä lähes verille. Sehän on nyttemmin osoittautunut erheeksi, tänään Vili voi syödä kalaa mielinmäärin. Meillä ei kuitenkaan ole sen jälkeen edes isäntä syönyt pangasiusta, onneksi. Ei ole ollut tarjouksessa...

* Nyt tulee vääjäämättä mieleen, että alkoiko Vilin kutinat pangasius-kalan antibiooteista, hormooneista, saastuneisuudesta? Villi ajatus, mutta jotenkin mahdollinen.

*******

Vili ja pieni ystävä

Jokainen koiranomistaja tietää, että koiran rabies-rokotukset ovat voimassa joko 2 tai 3 vuotta. Sopivassa tilanteessa tiedustelin asiaa eläinlääkäriltä, että mikä ero niillä on, onko toinen parempi kuin toinen. Ei ole.

RABDOMUN® vet 2v
RABISIN® 2v
NOBIVAC RABIES VET® 3v

Se lääkefirma, jonka rokote on voimassa 3 vuotta, on suorittanut tutkimuksia rokotteensa vaikutuksesta, teettänyt laboratoriossa selvitystä rokotettujen koirien immuniteetin kestosta ja siten näyttänyt toteen, että rokotteen vaikutus riittää 3 vuodeksi.
Ne lääkefirmat, jotka eivät ole uhranneet rahaa näihin tutkimuksiin, eivät ole saaneet oikeutta mainostaa rokotettaan pitempiaikaisena kuin 2 vuotta. Rokotteet ovat kuitenkin samaa alkuperää, niissä ei ole eroja.
Nyt ihmettelen taas, että miksi eläinlääkärit suosivat tuota 2 vuotta voimassa olevaa rokotetta? No tietenkin, taas kerran rahan valta jyllää, on eläinlääkärille tuottoisampaa rokottaa koira joka toinen vuosi kuin joka kolmas, selvähän se. Sivuseikka, että koira periaatteessa saa turhan usein rokotuksia.

*******

Plarasin jokin aika sitten Vilin papereita ja tulipa ensi kertaa luettua "Liite kauppasopimukseen".

"Tiibetinspanielilla esiintyviä vikoja ja sairauksia:
7. Selkäviat
Matalaraajaisilla roduilla, myös tiibetinspanielilla, rakenne on kondrodystrofinen, jalostuksella aikaan saatu virheellinen rustorakenne. Kondrodystofisilla roduilla selkänikamien välilevyt voivat rappeutua hyvin nuorena ja rappeutuneista välilevyistä suurin osa myös kalkkeutua. Kondrodystrofia altistaa selkärangan välilevyt vaurioille ja välilevyn paikoiltaan menosta seuraa ns. mäyräkoirahalvaus. Välilevytyrän oireet vaihtelevat vaurion sijainnin ja asteen mukaan lievistä kipuoireista täydelliseen takaraajojen halvaantumiseen. Vaurion vakavuudesta ja hoidosta riippuu kuinka koira toipuu."

Siis jalostuksella aikaansaatu! Argh!

*******

Oi aikoja, oi tapoja! Joskus ovat asiat olleet näinkin päin. Nykyään täysin toisin päin. Leike on kuulemma Tuomas Kyrön uusimmasta kirjasta.

*******

Sain tyttäreltäni lahjaksi hänen virkkaamansa, superkauniin ja ahkerasti kukkivan saintpaulian, ihanan helppohoitoisen kukkasen.

Vilin peitto edistyy hitaasti, mutta varmasti. Tunti kuluu yhden neliön kutomiseen. Kuvassa värit ovat taas kummallisen vääristyneet, ruskea näkyy sinertävänä, mistä lie johtuu, ihan päivänvalossa ilman salamaa otettu, kuten viimeksikin.

Aidot värit, onnistuipa se sittenkin...

*******

Lopuksi kunnon haukku.

" Ei ihme, ettemme aina osaa elää toistemme kanssa, koska kuulemme puolet siitä, mitä meille sanotaan, ymmärrämme kuulemastamme vain puolet, uskomme puolet ymmärtämästämme ja siitäkin muistamme vain puolet."

(Perheen vuosi -94)

Kodittomia

Jostain ihmeen syystä tuli tarve kirjoittaa kodittomista koirista. Mistä lie pulpahtanut tämäkin ajatus pinnalle. Poimin tähän muutaman yhdistyksen, jotka vapaaehtoisvoimin tekevät arvokasta työtä hädänalaisten eläinten hyväksi. Perinpohjin en pengo näitten onnettomien eläinten kohtaloita, koska itse en halua ahdistua niistä enkä aiheuttaa sellaisia tuntemuksia muillekaan, halutessaan niitä kyllä löytää netistä, toiset ihmiset ovat kyllin vahvoja kestämään niiden aiheuttaman tunnekuohun, minä taas en.

Jokaisella näillä yhdistyksillä on kattavat nettisivut, paljon asiallista tietoa ja kaikista näkyy rakkaus eläimeen, sen yhden tietyn koiran tai kissan pelastaminen elämälle. Kukaan ei voi pelastaa kaikkia maailman hätää kärsiviä, ei ihmisiä eikä eläimiä, mutta jo yhdenkin pelastaminen on tuikiarvokas asia juuri sille yhdelle.

Oitis tulikin mieleeni tarina, jonka jo kauan sitten olen kuullut ja jonka alkuperästä en ole selvillä:

- Vanhan tarinan mukaan mies näki pienen lapsen puuhaavan jotain rannalla. Hän kiinnostui ja lähti katsomaan, mitä oli tekeillä. Lähempää hän näki, kuinka lapsi kantoi simpukoita mereen hiekkarannan niistä nopeasti kuivuvista lätäköistä, joita laskuvesi oli jättänyt jälkeensä. Lapsi ei häiriintynyt siitä, että mies katseli hänen kiireistä toimintaansa. 

Lopulta mies kysyi: "Mitä sinä yrität tehdä?" "Minä pelastan simpukoita", lapsi vastasi. Mies jatkoi: "Ymmärrätkö sinä, että ranta on kilometrien mittainen. Näitä simpukoita on lähes loputtomasti. Et sinä voi niitä pelastaa". "En tietenkään kaikkia", sanoin käsiään katsoen ja jatkoi: "Mutta ainakin vielä tämän yhden minä voin pelastaa." 

Tässä sitten muutamia yhdistyksiä omine esittelyineen, otsikot toimivat linkkeinä:

Kodittomien koirien ystävät ry
Yhdistys on vuonna 2007 perustettu eläinsuojeluyhdistys. Se toimii Romaniassa Mustanmeren köyhällä rannikolla yhteistyössä Save the Dogs -järjestön kanssa.
Yhdistyksen tavoitteena on työskennellä Romanian kulkukoira- ja muiden eläinsuojeluongelmien ratkaisemiseksi kestävällä ja eettisellä koko yhteisön etua ajavalla tavalla, ja auttaa Romaniaa huolehtimaan jonakin päivänä omatoimisesti eläimistään. Tavoite on haasteellinen, sillä Romania on maa, jossa ei vielä tunneta lemmikki- tai eläinsuojelukulttuuria.
Yhdistyksen toiminta perustuu ennaltaehkäisevään eläinsuojelutyöhön, kuten koirien ja kissojen sterilointeihin, ihmisten valistamiseen sekä lainsäädäntötyöhön. Jokapäiväisen avun piiriin kuuluvat omistetut ja omistamattomat koirat, kissat, hevoset ja aasit, mutta myös köyhät ihmiset sekä kohdistetusti vammaiset lapset.

Kodittomat Espanjan Koirat ry
Yhdistys on perustettu kodittomien koirien auttamiseksi. Espanjassa toimintamme keskittyy Aurinkorannikon alueelle, missä hylättyjä ja kodittomia koiria on tuhansia.
Tavoitteemme on auttaa koiria ja löytää kodittomille koirille uusia pysyviä koteja myös Suomesta. Mahdollisuuksien mukaan autamme myös paikallisia yhdistyksiä, kroonisesta varojen puutteesta kärsiviä koiratarhoja lahjoituksin. Haluamme tiedottaa ja valistaa ihmisiä koirien tilanteesta ja osaltamme näin edistää eläinten hyvinvointia.

Rekku Rescue ry

Yhdistys toimii kodittomien eläinten auttamiseksi Suomessa ja Virossa ja on perustettu vuonna 2002.
Haluamme tukea eläinsuojelun edistämistä sekä Suomessa että Virossa etsimällä koteja kodittomille eläimille sekä tekemällä yhteistyötä eri eläinsuojeluyhdistysten ja viranomaisten kanssa.
Teemme edelleen alueellista eläinsuojelutyötä apua tarvitsevien eläinten auttamiseksi sekä avustustyötä yhteistyössä virolaisten löytöeläintahojen kanssa. Autamme ja tuemme hallituksen erillisillä päätöksillä yksityisiä eläinten omistajia eläinten pitoon ja hoitoon liittyvissä ongelmissa.
Tavoitteenamme on myös edelleen lisätä tietoa eläinten hyvästä kohtelusta sekä vähentää kodittomien eläinten määrää tiedottamalla mm. steriloinneista ja neuvomalla eläinten käytösongelmissa. Yksi päätavoitteistamme on edelleen steriloida ja kastroida mahdollisimman moni kauttamme kodin saava eläin.

Elämä Koirille ry

Yhdistys on uusi vuonna 2010 rekisteröity yhdistys, jonka tavoite on Venäjän kodittomien koirien auttaminen. Valitettavasti kodittomien eläinten tilanne Venäjällä on hankala ja monimutkainen. On vaikeaa löytää kotia tai edes paikkaa tarhalla jokaiselle eläimelle. Yhdistyksemme toivoo, että yhdessä voimme vaikuttaa kodittomien koirien määrän vähenemiseen ja antaa mahdollisuuden tuntea ihmisen rakkautta, hyväilyä ja huolenpitoa.

Emme rajoita apuamme vain määrätylle alueelle Venäjällä. Kaikki kodittomat eläimet tarvitsevat ja ansaitsevat yhtälailla apuamme. Pääasiassa kuitenkin avustamme kodittomia koiria Pietarista ja Pietarin alueelta.
Viemme koirille lahjoituksia, mikäli mahdollista huolehdimme rokotuksista, lääkkeistä ja muista tärkeistä tarvikkeista. Kuitenkin paras apu koiralle on aito lämmin koti, missä koira on turvassa ja saa hyvää hoitoa.

Pelastetaan Koirat ry 
Yhdistys toimii hylättyjen ja kodittomien eläinten hyväksi niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Pelastetaan Koirat ry:n toimintaideologiaan on aina kuulunut ajatus auttaa siellä missä apua eniten tarvitaan, siellä missä eläinten hätä on suurinta ja missä konkreettinen avun tarve on todellista. Tästä syystä yhdistys on jo kymmenen vuoden ajan keskittänyt voimavaransa Viroon sekä vuoden 2011 alusta Romaniaan.

Viipurin Koirat ry
Viipurin Koirat ry:n on perustanut joukko suomalaisia eläinten ystäviä vuonna 2006. Yhdistyksemme toimii vapaaehtoisvoimin ja lahjoitusvaroin Viipurin löytökoirien hyväksi. Viipurin Koirat ry avustaa kahta Viipurissa sijaitsevaa koiratarhaa parantamalla koirien elinoloja. Hankimme ja toimitamme koirille ruokaa, lääkkeitä ja autamme rakentamaan koirille suojia ja turvallisia aitauksia. Tärkeä osa avustustyöstä on myös etsiä Viipurin kodittomille koirille pysyviä koteja Suomesta.

Betsi - Elämä Koirille ry:n kautta pelastettu

Eri syistä kodittomia eläimiä löytyy tietysti myös Suomesta sekä muualta Euroopasta. Kuten Suomi, useimmat Euroopan maat osaavat hoitaa eläinsuojelunsa melko kunniakkaasti ja kodittomien eläinten välitys hoituu omassa maassa luontevasti.

Hesy

Kodittomat Koirat ry

Löytökoirajärjestöt Suomessa ja ulkomailla

Tilanne on aivan toinen monessa muussa maassa, esimerkiksi juuri näissä kohdemaissa, johon on perustettu yhdistyksiä. Eläinsuojelusta ei ehkä ole edes lakia olemassa eikä useimmilla ihmisillä ole mitään kunnioitusta eläintä kohtaan. Kulkukoirien pelastamista ja yleistä eläinsuojelutyötä näissä maissa tekevät useat yhdistykset eri maista, ei suinkaan vain suomalaiset.

Erityisesti olen ihaillut Brigitte Bardotin uhrautuvaa eläinsuojelutyötä. Hän, kuuluisa BB, aikansa seksisymboli, hylkäsi uransa jo 39 vuotiaana ja on siitä lähtien elänyt eläinsuojelun hyväksi. Nyt hän on jo lähes 80 vuotias, toivottavasti hänen perustamansa säätiö saa tulevaisuudessakin tuloksia aikaiseksi.

Fondation Brigitte Bardot





Olen nuorena asunut joitakin vuosia Välimeren läheisyydessä ja ainakin silloin siellä oli surkea asenne eläimiin. Oli sydäntäsärkevää nähdä omasta ikkunasta poikien pallottelevan pienellä koiranpennulla tai naulaavan tervapääskyn siivestään seinään ja heittävän siihen tikkaa. Tai koiranpentu naru kaulassa hylättynä, kasvaessaan siihen naruun tukehtuvana...
Kun yritin puuttua asioihin, joita näin, aikuiset, sivusta seuraavat ihmiset, vain nauroivat minulle. Kukaan ei puuttunut mihinkään lasten tekemiin eläinrääkkäystilanteisiin.
En ole niiden aikojen jälkeen halunnut koskaan matkustaa maahan, jossa joutuisin näkemään vastaavaa.
Minusta ei ikinä olisi voinut tulla esim. eläinsuojeluaktivistia tai eläinlääkäriä, ei edes pieneläinhoitajaa. En kestäisi nähdä niin paljon kärsimystä. Kunnioitan valtavasti kaikkia aktiivisesti eläinsuojelutyötä tekeviä ihmisiä, oli se sitten katukoirien pelastamista tai mitä tahansa muuta.

On vain kaksi tapaa elää. Kuin  mikään ei olisi ihme. Tai kuin kaikki olisi.  

- Albert Einstein

Äitienpäivä

 Agricolan merkkivuoden kunniaksi vuonna 2007 järjestetyssä kilpailussa suomenkielen kauneimmaksi sanaksi valittiin vanha tuttu ”äiti”. 

Äiti on biologinen tai sosiaalinen naaraspuolinen jälkeläistensä vanhempi. Äidiksi kutsutaan usein myös naista, joka ei ole lapsen biologinen vanhempi, mikäli hän käyttäytyy lapselle äidinomaisesti – jos äidin ja lapsen välillä on äiti–lapsisuhteelle ominainen kiintymys. Useimmiten tällaisia äitejä ovat adoptioäidit tai äitipuolet (biologisen isän vaimo). 

Suomenkielessä äidin alkuperäinen nimitys oli emo. 

Näin kertoo Wikipedia.

Äitienpäivään suhtaudun epätyypillisellä tavalla. En nimittäin tykkää äitienpäivän vietosta. 

Lapsena se oli aivan erikoisen ihana päivä, sai hakea valkovuokkoja ulkoa ja antaa itsetehdyn kortin äidille. Lapselle oma äiti on koko lapsenmaailman keskus, äiti on kaunis, äiti on paras, äiti on kiltti, äiti on kaikki. Uskon, että näin on kaikkien lasten mielestä, oma rakas äiti, ja siksi lasten pitääkin saada juhlistaa äitiään.

Aikuisena ja itse äitinä en siis halua mitenkään erityisemmin viettää virallista äitienpäivää. En halua itseäni enkä muitakaan äitejä nostettavan korokkeelle, aivan kuin he olisivat tehneet jotain poikkeavan ansioitunutta. Äitihän huolehtii lapsistaan luonnostaan lankeavana tehtävänä, ei se ole mielestäni mikään merkittävä ansio. Itsestään selvä asia. Eikä äiti uhraudu, äiti vain yksinkertaisesti rakastaa lapsiaan ja tekisi mitä tahansa heidän tähtensä. Ei se ole mikään sankariteko, vaan luonnon laki. Itsestään selvä asia. Äidinrakkaus. Äidin rakkaus. Jokainen äiti yrittää oman parhaansa äitinä olemisessa.

Entä nämä äidit, jotka oikein virallisesti palkitaan "hyvinä äiteinä"? Ovatko he jotenkin parempia kuin muut äidit? Onko 10 lapsen äiti "parempi" kuin yhden lapsen äiti? Onko kukaan näistä palkituista äideistä tehnyt jotain, mitä muut äidit eivät tekisi? Olenko minä tai sinä huonompi äiti kuin virallisesti ansiomerkillä kunnioitettu äiti?

Äidin "pakollinen" arvostaminen yhtenä päivänä vuodessa on mielestäni teennäistä. Äitienpäivä on joka päivä. Äiti on äiti joka päivä, ikuisesti. Itse olen vasta aikuisena tajunnut, kuinka paljon oma äitini on tehnyt eteeni "uhrauksia", olen kaikesta syvästi kiitollinen, mutta siitä huolimatta minunkin äitini on tehnyt vain sen, mitä äidin kuuluukin tehdä ja minkä äidit tekevät ilomielin. Minun osani on siis olla "vain" omasta äidistäni hyvin kiitollinen. Niin toivon omien lapsienikin olevan sisimmässään äidistään kiitollisia, se riittää minulle "kunnianosoitukseksi".

Lisäksi lippu salkoon, siitä tykkään!

- Jokaisella meistä on vaikutus lapsen elämään. -

♥

 Hyvää äitienpäivää kaikille äideille, ei vain tänään, vaan kaikkina päivinä!


*******