Jutunpätkiä

* Ihan ensimmäiseksi synninpäästö noutajille: Vilin kimppuun käynyt koira ei ollutkaan noutaja, vaan sekarotuiselta vaikuttava ajokoira. Pyydän anteeksi, että "haukuin" väärää rotua.
Näin mokoman koiran nyt omin silmin ja kylläpä se rähisi jo kaukaa Vilille, onneksi oli hihnan päässä. Vili vastasi samalla mitalla eli rähinöimällä Vili harmillisesti itse provosoi noita isoja koiria.
Mies joutui tästä noutaja-maininnasta tilille, oli kuulemma sanonut, että noutajan kokoinen koira ja minun korvissani se kuulosti noutajan rotuiselta eli sillai pääsi käymään.

* Koirista puheenollen, näimme täällä urospuolisen Parson-koirakaksikon, joka oli lenkillä emäntänsä kanssa sellaisella kahden koiran talutushihnakytköksellä kuin Myrsky & Tuiskukin. Ne kaksi kävelivät kauniisti samaan suuntaan sulassa sovussa ja oikeaoppisesti, syykin selvisi, toinen oli 7 vuotias ja toinen täyttänyt elokuussa 16 vuotta! On ollut aikaa harjoitella.
Tuo 16-kesäinen oli terhakka kuin pieni pentu ja sellaiselta se näyttikin. Kuulemma kuulo on kadonnut, mutta muuten ei mitään sairauksia. Ajatella, että joku saa pitää lemmikkinsä noinkin kauan ja fyysisesti ihan terveenä.

* Sitten kuulin sellaista, että tämän esikaupungin eläkkeellä olevat pikkukoirienomistajat tapaavat toisiaan aamuisin klo 9 eräällä turvallisella kentällä, jossa voivat antaa koiriensa telmiä vapaina ilman pelkoa auton alle joutumisesta. Kuulostaa kivalta, eikö?

* Niin, ja olen kyllä täysin sortunut täkäläisen leipomon pauloihin. Ohi en onnistu kävelemään, jos on rahaa taskussa. Liikehuonekin on niin kutsuva, valoisa ja jotenkin keltaisen sävyinen, kuin täynnä auringonpaistetta, sinne on aivan pakko poiketa.
Olen tehnyt havainnon, että kaikki pullat täällä ovat hirveän isoja, periaatteessa kyllä, veitsi on keksitty eli niistä voisi nauttia kahteen pekkaankin. Kuinkas se tuleekin aina mieleeni vasta sitten, kun olen ehtinyt syödä koko pullan yhdellä kertaa...
Lisäksi kaikki leivonnaiset ovat hirveän tahmeita, sokeriglasuuria on jokaisen päällä eli niistä ei selviä puhtain sormin. Muistelen, että Tanskassa oli samankaltaisia leivonnaisia, liekö Pohjois-Saksan maantieteellinen läheisyys Tanskaan vaikuttavan asiaan? Talotkin ovat täällä paljolti saman näköisiä kuin Tanskassa.

Vili se tässä piilottelee, vain häntä näkyy ovenraosta. On syytäkin piileksiä. Vili nimittäin aloitti viikko sitten oksentelemisen, monta kertaa päivässä, ruokakaan ei enää oikein maistunut. Ihme ja kumma, kutinaa ei tullut ollenkaan, pelkästään tuo vatsan ärsyyntyminen, liekö ollut närästystä vaiko vain pahoinvointia. Onneksi ei tullut myöskään yövalvomisia. Olimme aika ymmällä.
Sitten selvisi, että leikkiessään sen kaverikoiran kanssa, Vilillä on ollut tapana tyhjentää, mikäli mahdollista, sen Arnie-koiran nappularuokakuppi. Sitä emme olleet koskaan näkemässä, kun Vili juoksenteli heidän pihallaan ja luikahti sisällekin ja me seistiin aina vain siinä pihan reunalla. Ihmettelin sitä, että Vili joi siellä pihalla olevan vesiastian aina tyhjäksi. Syy tuli ilmi, kun Arnien omistaja aivan ohimennen mainitsi, että Vili on ihan villinä nappuloihin. Heille on nyttemmin kerrottu, että Vili ei saa syödä nappuloita ja nyt sitten pitävät huolen, että Vili ei enää pääse niihin käsiksi.

Vili on ollut tehostetulla perunakuurilla ja nyt on asiat taas mallillaan. En kyllä kaipaa aikoja entisiä Vilin kohdalla enää koskaan takaisin. Oli se vaan niin kauheaa aikaa. Yövalvomisia ja neuvottomuutta ja kärsivä koira, olen kyllä ihan valtavan kiitollinen tästä nykyisestä olotilasta.
Peppuun tulee kurkattua useamman kerran päivässä, ettei vaan anaalipaise pääse yllättämään, se on tosi salakavala ja ikävä ylläri, joten painelen koko peppuosuutta ympäriinsä, ettei vaan ole jossain paiseenalku kasvamassa. Tähän asti on kaikki ollut hyvin.

* Talonäkymiä lisää. Paljon on pientaloja, 1-4 perheen asuttavia, mutta muutamia kerrostalojakin.

Tässä esimerkkejä:

Suurin osa taloista on hyvin kauniita, mutta joukkoon mahtuu ihmeellisiäkin värivalintoja. Myös kummalliselta näyttää iso omakotitalo ja pienen pieni tontti. Alimmassa kuvassa on molemmat ihmetyksen aiheet.
Lähistöllä on uudisrakennusalue, siihen on rakennettu pientaloja joitakin vuosia sitten. Kaikki talot ovat erilaisia, mutta kauniita ja yhteensopivia, tontit näyttävät kyllä melko pieniltä, mutta ei sentään niin pikkuruisilta, kuin juuri nuo alimman kuvan esimerkit. Minusta näyttää vähemmän kauniilta asuinalue, jonka talot ovat kaikki saman mallisia, sellainen muistuttaa mielestäni kasarmialuetta tai kolhoosia... huono vertaus

Tahtoo mukaan!

Taas sapuska mielessä

En tajua, kuinka aina päädyn Vilin kanssa tilanteeseen, että Vilille ei enää kelpaa se, mitä aiemmin söi innokkaasti. Tämä sama kaava toistuu jatkuvasti. Nyt esim. kala ei maistu missään muodossa, tölkkiruoka on out, broileri on pakkoruokaa ja kalkkuna on hyi. Vili norkoilee ihmisten ruokia ja sieltä saadut muruset maistuvat hyvin. Iltaisin Vili yleensä syö runsaasti, eihän terve koira näännytä itseään nälkään. Mukamas koiran parasta olisi, että se syö aina samaa ruokaa. Näin ainakin ns. viisaat väittävät. Pöh. Eihän luonnonvarainen koiraeläin syö joka päivä samaa ruokaa. Joskus saa jäniksen kiinni, joskus joutuu tyytymään hiiriin tai lintuihin ja onnenpäivinä pääsee peräti peura-aterialle. Kyllä siinä vaihtelua riittää.
Kuivamuona eli nappulat, joita annan päivittäin muutaman kappaleen aivotyöskentelyn merkeissä aktivointilelujen täytteenä, niin niitten perään Vili hinkuaa. En soisi, että Vili syö sen enempää nappuloita kuin mitä nyt. Näissä Vilin nappuloissa on tuoteselosteen mukaan hiilihydraatteina peruna+ohra tai riisi+kaura.
En kertakaikkiaan usko nappularuuan turvaavan koiralle edes paljon mainostettua ja kaikenkattavaa suojaravinteiden saantia, puhumattakaan viljojen ja huippukuumennetun mössön (terveys)vaikutuksista. Onkohan niihin lisätty jotain ruokahalun kiihoketta tai riippuvuutta aiheuttavaa ainetta? Ei kai koira voisi muuten hinkua sellaisten perään.

Millä reseptillä voisin itse valmistaa kuivanappuloita koiralleni? Tietenkin ottaisin lihaa, ehkä perunaa, terveellisiä öljyjä ja vitamiineja. Sitten jauhaisin kaiken mössöksi ja kuivattaisin nappulankokoisina uunissa tai kuivurissa. Tulisiko niistä koiran kuivamuonaa, mitäs luulette?

Selasin saksankielistä nettiä ja löysin sellaisia mainintoja, että kuivamuonaan sekoitetaan houkutusaineiksi useita erilaisia aromivahventeita, mm. glutamaattia E 621, jota on runsaasti mm. hiivauutteissa. Luonnollisia maunparantajia ovat mm. sokeri, suola, virtsa!, mallas ym., jotka eivät myöskään ole koiralle hyväksi. Toisin kuin ihmisten teollisissa ruuissa eläinten rehuissa ei lakisääteisesti tarvitse luetella lisättyjä makuaineita. Hui, tuli taas niin paha olo kaikesta lukemastani...

Deutschen servieren Haustieren den letzten Frass
Mistä on pienet nappulat tehty?

Mieleeni tuli, että koska kuivamuonaan käytetään kaikki mahdollinen eläinperäinen sivutuote sen mahdollisen oikean lihan lisäksi, niin onko mahdoton ajatus, että koirillekin syötetään koiraa...
Muistelen monia vuosia sitten tapahtunutta juttua, jolloin syötettiin jollekin eläimelle rehun joukossa oman lajinsa lihajauhoa ja siitähän ei tietenkään hyvää seurannut. Muistaakseni oli vielä kyse kasviksista ravintonsa saava eläin. Ahneudessaan teollisuus kyllä kykenee mihin vaan. Siis se ihminen siinä teollisuudessa.

*******

Löysin blogilistaltani hyvän jutun koiran mm. barfruokinnasta, olkaa hyvä:

Ajatuksia koiran ruokinnasta

Jagsterilta bongasin artikkelin ravinnon vaikutuksista koiran aggressioihin:

Rasvalla seis aggressiolle

*******

Kevät on tulossa!

maata näkyvissä

kevätfiiliksiä

jalkakäytävä

Lyhyet kuulumiset

Vilin allergiatestitulokset saatiin paperiversiona, ihme ja kumma, mutta kyllä nyt on ihan mustaa valkoisella, että jokainen testattu allergeeni on antanut tulokseksi negatiivinen. Voisiko paremmin ollakaan?
Vilin kutinatilanne on edelleen horroksessa eli ei mitään mainittavampaa ole tapahtunut. Olen niin onnellinen tästä tilanteesta, ja siitä, että kortisonista on eroon päästy. Nyt kokeilen Vilille erilaisia ruokia, ehkä vähän liian tiuhaan tahtiin, mutta en millään malta odotella montaa viikkoa jotain reaktiota. Oletan, että jos joku ruoka aiheuttaa allergiaa, niin eiköhän se näy viimeistään muutaman päivän kuluttua. Toivon ainakin niin.
Olen jännityksestä kankea ja sydän syrjällään, kun koko ajan pelkään kutinan yllättäen yltyvän. Järkeä käyttäen yritän selittää itselleni, että se on vain tietoa mahdollisesta allergiasta eli ei ollenkaan paha juttu, mutta sellainen hurja kutina herättää kaikki vanhatkin pelot henkiin. Kunhan olen testejäni tehnyt, teen niistä sitten yhteenvedon.

Käväisin Lemmikkiasemalla ja tuli pitkän ajan jälkeen katseltua myös kuivamuonahyllyjä. Toinen toistaan parempia, olevinaan. Vilistä ei niiden vakiokäyttäjää tule milloinkaan, jos se minusta on kiinni, mutta vaihtoehtona makupalalle voisin jotain ostaakin. Nyt sain sieltä erilaisia näytepussukoita, niissä lienee kaikissa viljaa, joten menevät naapurin mustille. Onneksi sain myös yhden pussin Ziwipeak'iä, sitä aion antaa joskus kokeeksi.
Tässä lopuksi vielä hiukan luettavaa, ns. päivän artikkeli. Koirat syövät koiraa
 
Lisään lopuksi yhden videon aamu-uutisista. En olisi ikinä uskonut uroskarhua noin suureksi ja massakkaaksi, kuin nyt tässä filminpätkässä. Toki tiesin sen painon noin suurinpiirtein, mutta tuo koko... On se silti vaan niin söötti eläin. ♥

Miten saada karhu puntarin päälle?

Ylen aamu-uutiset

Mistä on pienet nappulat tehty?

Kuivamuonia on ollut markkinoilla jo ainakin 40 vuotta. Se on helppo tapa ruokkia koira. Jos valmistajien mainoksiin on uskominen, niin tuotteessa on ”kaikki, mitä koirasi tarvitsee”.
Kaunis ajatus ja kuulostaa kuluttajan korvissa erinomaiselle. Eihän koiranomistaja haluakaan muuta, kuin parasta koiralleen.

En ole puolesta enkä vastaan, pohdin vain mielessäni kuivamuonan perusolemusta. Ainakin se on kypsää ruokaa, nappulat valmistetaan erittäin korkeissa lämpötiloissa. Valmistusprosessi olisi mielenkiintoista nähtävää. Eipä taida löytyä mitään filminpätkää sellaisesta.

Paperipussin kyljestä löytyy se pitkä tuoteseloste, josta ei tavallinen ihminen ymmärrä kovinkaan paljon.

* Mitä tarkoittanee, jos tuote sisältää ”eläinperäisiä sivutuotteita”?

Suomeksi sanottuna teurasjätettä; kaikkea sitä, mitä eläimestä jää jäljelle, kun kaikki ihmisravinnoksi kelpaava on otettu pois. Käytännössä nappulat voivat sisältää kynsiä, nokkia, jalkoja, sisäelimiä, höyheniä, turkkia, karvaa, verta, jne. Osa edellämainituista on ihan käypää koiranruokaa, mutta missä mittasuhteessa mitäkin nappuloissa on, niin se lienee valmistajan salaisuus.

Amerikkalaisen AAFCO:n mukaan teollisissa koirien ruuissa on ollut luvallista käyttää täyteaineina mm. sairaaloiden ja ravintoloiden ruoanjätteitä, kuivattua tuotantoeläinten ulostetta, sahanpurua, hiekkaa, kiviä, puuta ja pakkausmateriaaleja, kuten selluloosaa. Myös lopetettujen eläinten ruhoja käytetään lemmikkien ruuissa.

Vasta vuodesta 2004 on EU:n alueella seuraavien ainesten markkinoille saattaminen ja käyttö eläinten ravinnoksi kielletty (2004/217/EY)

1. Ulosteet, virtsa sekä ruoansulatuskanavan sisältö, joka on saatu ruoansulatuskanavan tyhjennyksen tai poiston yhteydessä
2. Parkkiaineilla käsitellyt vuodat ja niiden jätteet.
3. Siemenet ja muu kasvien lisäysaineisto, jotka on sadonkorjuun jälkeen käsitelty kasvinsuojeluaineilla sekä niistä peräisin olevat sivutuotteet.
4. Puu mukaan lukien sahanpuru ja muut puusta peräisin olevat tuotteet, jotka on käsitelty puunsuoja-aineilla
5. Yhdyskunta-, talous- ja teollisuusjätevesien käsittelyn kaikki eri vaiheissa muodostuvat jätteet
6. Kiinteät yhdyskuntajätteet, kuten kotitalousjätteet.
7. Maatalouselintarviketeollisuuden tuotteiden käytöstä peräisin olevat pakkaukset ja pakkausten osat.

Tämä siis Euroopassa, miten lie USA:n lainsäädäntö?

Joitakin vuosia sitten vedettiin markkinoilta useita eri kuivamuonamerkkejä niiden sisältämien myrkkyjen takia. Myrkky oli peräisin Kiinassa käytetystä vehnägluteenin lisäaineesta, melamiinista, jonka avulla saadaan tuote keinotekoisesti näyttämään siltä, että proteiinipitoisuus olisi korkeampi. Muutama vuosi sitten tätä ainetta oli Kiinassa lisätty myös lasten maitotuotteisiin ja lukuisia lapsia kuoli, syylliset tuomittiin kuolemaan.
Kolme eläinruokaa valmistavaa yritystä on vetänyt tuotteitaan markkinoilta Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Etelä-Afrikassa.
Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan Suomen markkinoilla ei ollut myynnissä myrkyttynyttä kissan- tai koiranruokaa.

* Säilöntäaineet?

Rasvan eltaantumisen vuoksi ruokaan on pakko lisätä suuria määriä säilöntäaineita ja siitä huolimatta rasva tuskin säilyy eltaantumatta kovinkaan kauan.

Tuttu teksti pussin kyljestä kuuluu "sisältää EU:n hyväksymiä lisäaineita ja antioksidantteja".
Yleisimmin käytettyjä säilöntäaineita hapettumisenestoon ovat E320 eli BHA ja E321 eli BHT. Molemmat myrkyllisiä aineita, jotka saattavat aiheuttaa mm. syöpää ja yliherkkysreaktioita.

Myös etoksikiinia eli E324 käytetään eläinten ruokien säilöntäaineena.
Se saattaa aiheuttaa mm. immuunipuolustuksen heikkoutta, syöpää, iho-ongelmia. Etoksikiini on terveydelle niin vaarallista, että sen säilytys ihmisten ruokien lähellä on kielletty. Sitä käsiteltäessä pitää suojautua hengityssuojaimella, koska se on myrkyllistä hengitettynäkin. Eläinten ruokiin etoksikiinia saa lisätä 150 mg per kiloon ruokaa. Etoksikiinia ja muita säilöntäaineita käytetään usein myös eläinlääkäreillä myytävissä erikoisruoissa.

* Entä maininta ”ei lisätty säilöntäaineita”?

Miten se tuote sitten säilyy? Ovatko raaka-aineet jo valmiiksi niin säilöntäaineiden kyllästämiä, että säilöntäaineita ei ole todellakaan enää tarvinnut lisätä?

Kysyin vuosia sitten tuosta säilyvyydestä valmistajan edustajalta ja vastauksessa luki, että ’parasta ennen’-päiväys on mitoitettu kuumaan ilmastoon, siis tuote säilyy +40 asteen helteessäkin sen luvatun ajan. Tuotettahan myydään ympäri maailman, kuumiinkin maihin. Joten kyllä säilyvyys on aina jotenkin pyritty varmistamaan. En usko väitteeseen, että tuote säilyisi ilman mitään säilöntäainetta.

* Ei ole käytetty keinotekoisia säilöntäaineita?

Silloin ne on säilötty esim. rosmariinin ja tokoferolien avulla. Jos nämä luonnolliset aineet ovat riittäviä takaamaan säilymisen, niin miksi eivät kaikki valmistajat käytä niitä? Kuinka suuria määriä näitä aineita tarvitaan takaamaan ruuan säilyvyys? Ovatko ne suurina määrinä, yliannoksina, vielä haitattomia? Ovatko ne vain kosmetiikkaa ja varsinaiset säilöntäaineet ujutetaan muulla tavalla tuotteeseen?

* Väri- ja makuaineet?

Eläinten teollisiin ruokiin lisätään usein myös väri- ja makuaineita parantamaan ruokien ulkonäköä ja maittavuutta. Suomessa atsoväriaineet olivat jo kerran kiellettyjä, mutta EU:n myötä ne sallittiin uudestaan. Ne saattavat aiheuttaa allergiaa.
Eräät keinotekoisista makuaineista tekevät eläimestä fyysisesti riippuvaisen ruuasta. Sen takia omistaja kuvittelee koiransa tykkäävän ihan valtavasti nappuloistaan, koska lemmikki popsii ruokaa aivan innoissaan.


Lisäaineet:  E-koodit

* Nykyään löytyy kaupoista runsaasti myös luomunappuloita, joiden raaka-aineiden todellakin pitäisi olla laadukkaita ja terveellisiä. Valmistusprosessi tuskin kuitenkaan on hellävaraisempi.
* Kuinka paljon valvotaan koiranruokien teollista valmistamista? Käykö niillä tehtailla kukaan koskaan tutkimassa valmistusprosessia? Luulisi tehtaiden entisten työntekijöiden kertovan julkisuudessa suurta rahaa vastaan jotain siitä nappulanvalmistuksesta. Hyvää tai pahaa. Vai kuuluuko heidän työsopimukseensa pykälä, että vaitioloa tullaan palkitsemaan jollain summalla?

Yksi asia on varma. Kuivamuonateollisuus on valtava bisnes ja raha on se, joka maailmaa pyörittää.

Elokuu 2009

Kerran viikossa minulla oli tapana kammata Vilin komea turkki ja tutkiskella korvat ym. Sitten kuun puolivälissä huomasin takajalkojen "kantapäät" kalutuiksi, juuri ne samat kohdat, joissa Vilillä oli ruvet pikkupentuna! Lisäksi etutassutkin olivat tulehtuneet! Kauhistuin.



En ollut huomannut Vilin pureskelevan tassujaan, hiljaista touhua se onkin ja todennäköisesti sängyn alla ja öisin on ollut rauha kaluta tassuja.


Sitten aloitin tiedon hakemisen. Kirjoitin kasvattajalle kysellen mahdollisia neuvoja. Turhaan. Vastausta ei tullut. Kirjoitin Vilin isän kasvattajalle, jos hänellä olisi edes jotain kokemusta jaettavaksi. Turhaan.
Maalaisjärki oli pakko ottaa käyttöön ja netti siihen jatkoksi.

Vili sai loishäädön ja matokuurin varmuuden vuoksi. Tassuja liotettiin jokaisen ulkoilun jälkeen suolavedessä (1 tl suolaa + 1 litra vettä). Jonkin ajan kuluttua hoksasin ruveta aamuin illoin liottamaan tassuja Betadinevedessä. Satunnaisesti rasvasin takajalkoja Tummelilla.

Ruokaremontti alkoi. Koska elokuun alussa Vili sai erityisen usein, päivittäin kalaa syödäkseen, päättelin, että se olisi voinut olla iho-ongelmien laukaisija. Kala pois ruokalistalta!
Kokeilin eliminaatiodieettiä perinteisellä tavalla. Valmistin riisiä ja jauhelihaa. Vili ei tykännyt ollenkaan. Niin ei voinut rakas Vilini elää, kyllä ruuan täytyy olla maistuvaa, koirallekin!

Piti keksiä uudet suunnitelmat. Onneksi jalkakylvyt alkoivat tuottamaan tulosta.

Vili

Vili on tiibetinspanieli, kuten nimestäkin voi päätellä, uros. Hän saapui meille noin 3 kk ikäisenä maaliskuussa 2009.
Vili on hyvin älykäs, itsetietoinen, kaikin puolin miellyttävä koira. Miellyttämisenhalu on minimissään, mutta tottelevaisuus on siitä huolimatta melko kiitettävää tasoa. Ymmärtää kiellot erinomaisen hyvin ollakseen tipsu.

Huomasin heti ensimmäisinä päivinä Vilin takajaloissa ruvet, ihmettelin niitä, mutta en osannut aavistaa mitään pahaa. Kasvattajaltakin näköjään "unohtui" mainita niistä. En ollut koskaan omistanut enkä tuntenut yhtäkään allergista koiraa, vaikka koiraharrastusta onkin yli puolivuosisataa takana ja omia koiria on ollut jo lukuisa määrä. Olin siis valitettavan sinisilmäinen ja naiivi. En kylläkään tiedä, mitä olisin toisin tehnyt, jos vaikka olisinkin ollut jo sinut allergian kanssa...

Alku uudessa kodissa sujui ongelmitta. Kuivamuona ProPlan, jota Vili sai lapsuudenkodistaan evääksi, aiheutti töhnän kerääntymistä vasempaan korvaan. Siitä syystä vaihdoin ruuan Eukanubaan ja korva pysyi siistinä. Vili sai ruuaksi muutakin, kaikenlaisia kotiruoka-aineksia, mutta ei mitään suolaisia eikä maustettuja ihmisten ruokia.
Vatsantoiminta oli ok, oksentelua ei ilmennyt. Rokotukset käytiin hakemassa ja eläinlääkäri piti Viliä hiukan liian tuhtina. Vaan mitenkäs nyt pentua laihduttamaan? Keksejä ja karkkeja Vili ei syönyt muutenkaan.

Tämä oli loistava alku ja olisi saanut jatkuakin.