Eteenpäin elävän mieli?

Tarkoitukseni oli alunperin pitää kuukausi bloggaustaukoa, ei lomaillakseni missään rannalla, vaan ihan vain ladatakseni akkujani. Voimat olivat vähissä, jaksaminen huonoa, kaikkea muuta olikin sitten ihan liikaa. Tästä "lomakuukaudesta" tulikin sitten yllättävän raskas muussakin mielessä kuin Vilin sairastumisella eli akut ovat edelleen puolitehoiset.

Eteenpäin elävän mieli. Niin sanoo vanha sananlasku ja sen mukaan nyt sitten eletään. Vältän edelleenkin monasti ajattelemasta Viliä, hän kun on ihan kaikkialla läsnä, kaikilla kaduilla, kujilla, ostoskeskuksessa, jokainen penkki ulkona "huutaa" Viliä. Usein en pysähdy ollenkaan ajattelemaan, ainoastaan noteeraan nuo huomioni ja sitten taas eteenpäin, kuten elävän mieli.

Tiedän, että olen parhaani yrittänyt Vilin suhteen ja kun ihminen tekee parhaansa, niin sen pitää riittää. Kuinka ollakaan, silti tuntuu, että minun olisi pitänyt osata olla vieläkin "parempi", aika usein olin ärtynyt, kun jouduin Vilin takia valvomaan öitä tai viime aikoina kantamaan jatkuvasti Viliä. En kylläkään kohdistanut ärtymystäni Viliin, mutta luulen Vilin huomanneen sen, että nyt emäntää ottaa päähän tai se ei jaksa enää. Olisin halunnut aina olla ihan oikeasti ymmärtäväisempi, jaksavampi ja vaikka mitä kaikkea vielä... Tiedän, että nämäkin ovat ihan turhia ajatuksia, mutta toisaalta luulen, että ne ovat aika inhimillisiä tunteita, kun on läheisensä menettänyt. Minun läheiseni oli Vili. ♥

Laitan tähän kuvasarjan Vilin perunanpopsinnasta. Nämä ovat lähes viimeisiä kuvia Vilistä, otettu 7.7. Joitakin kuvia ja videonpätkän otin ihan viimeisinä päivinä, mutta en tohdi niitä laittaa näytille. Kaivoin esiin myös Vilin verikokeen vastaukset, jos jotakuta kiinnostaa, niin jaan eteenpäin tai laitan tähän blogiin, itse en jaksa perehtyä niihin ollenkaan, ainakaan nyt. Olen päättänyt luottaa siihen, mitä eläinlääkäri niistä sanoi.

Käy enkeli vieressäs taivaan rantaan, on kulkusi kevyttä, jalkasi kantaa. 

Et suruja tunne taivaan tiellä, on monet rakkaat vastassa siellä.

Sinä elät myöskin keskellämme, koska säilyt aina sydämissämme. 

kirjoitti eräs blogikaveri


♥

Ja jatkan nyt sitten otsikon mukaisesti eli ihan muilla asioilla.

* Joku ehkä muistaa, että kirjoitin keväällä aiheesta D-vitamiini. 

Silloin annoin tarkastuttaa D-vitamiinipitoisuuteni ja se oli uskomattoman alhainen eli 20  nmol/l. Sain siihen vitamiinikuurin ja nyt kolmen kuukauden jälkeen vitamiinitaso kontrolloitiin. Se oli uskomattoman hyvä elikkä 81,3 nmol/l, olen todellakin tyytyväinen siihen ja myös lääkäriini, joka osasi olla avuksi. Olen nimittäin kuullut useista lääkäreistä, jotka eivät hallitse D-vitamiinipuutoksen hoitamista ollenkaan, vaan määräävät vain vitamiineja purkista sen enempää perehtymättä. Tavallisella päiväannoksella eivät kyllä nouse arvot juuri ollenkaan, kyllä täytyy aluksi aloittaa puutostilan hoito ihan siihen tarkoitukseen olevilla vitamiinivalmisteilla ja -määrillä.

* Käväisin apteekissa kysymässä, mitä teen vanhoille lääkkeille, Vililtäkin niitä jäi aika paljon. Muistaakseni Suomessa oli käytäntö, että ne voi palauttaa apteekkiin. Täkäläisestä apteekista sain kuitenkin ohjeen heittää ne roskikseen. Roskat poltetaan ja saman ne kai tekevät apteekkiin palautetuillekin lääkkeille. Tärkeintä on, että lääkkeet eivät joudu vesistöön eli vessaan eikä lavuaariin niitä ei saa missään nimessä laittaa. No, pakkohan minun oli tarkistaa asia vielä virallisemminkin kuin apteekista ja niin se vaan on, ihan terveysministeriön sivuilla lukee, että vanhat lääkkeet tulee laittaa roskiin.

* Sitten jäin ihmettelemään, miksi Katiska.infon sivut on poistettu, minne on Jagster hävinnyt?

Kivuista ja kipulääkkeistä

HUOM. Koristelen blogiani nyt taas lainahöyhenillä, sillä seuraavan tekstin on kirjoittanut Danielle omassa blogissaan. Aihe on meille kaikille lemmikkien omistajille tärkeä ja on ihan hyvä, että tätäkin asiaa jokainen pohtii mielessään ja toimii lemmikkinsä parhaaksi.

******

Muutama sananen kipulääkkeistä

"Farmiksen kurssin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen kipulääkkeistä. Ihmeellisen sitkeässä nimittäin tuntuu olevan jotkut uskomukset, jotka voivat olla kohtalokkaita. Ei kuitenkaan kannata uskoa ihan kaikkea mitä meikä kirjoittaa ja suuri osa on vain mun mielipiteitä...

Mitä kipulääkkeitä saa antaa? 

Olen jo monelta kuullut, että koirille voi tarvittaessa lasten kipulääkkeitä - lasten buranaa, lasten aspiriiniä tai mitä kukin suositteleekaan... Itse lähtökohtaisesti lähden siitä, että eläimille on omat valmisteet, eikä niille pidä antaa ihmisten lääkkeitä. Esimerkiksi parasetamoli on kissalle hyvin myrkyllistä. Myös koirille sitä ei saa antaa, ellei eläinlääkäri sitä ihan erikseen määrää. Pääsääntöisesti tämä on myrkyllistä. Ibuprofeiinia ei missään nimessä suositella myöskään, eli buranat voi suosiolla jättää kaappiin. Aspiriini on myös myrkyllistä. Eläimille on omat kipulääkkeensä, joita voi turvallisesti antaa, eläinlääkärin ohjeita noudattaen tietysti. Täytyy totta kai pitää mielessä, että mikä tahansa voi olla myrkky, jos sitä annostelee väärin. Mutta tämä menee jo toksikologian luennon puolelle :) Suosittelen aina ensin kääntymään eläinlääkärin puoleen, ennen kuin oma-aloitteisesti rupeaa lääkitsemään eläintään.

Löytyykö kipulääkkeitä apteekista? 

Ei löydy. Eläimille ei ole ainuttakaan kipulääkevalmistetta vapailla markkinoilla. En ihan tarkkaan tiedä miksi, mutta en usko, että tämä varsinaisesti on huono juttu. Jos eläin on kipeä ja tarvitsee kipulääkettä, se on muutenkin siinä kunnossa, että eläinlääkärikäynti voi olla hyvä idea...

Ei mun eläin ole kipeä, se on aina ollut tällainen

On suorastaan tyrmistyttävää, miten huonosti ihmiset havainnoivat eläimensä kipua. Omistajan pitäisi olla eläimensä asiantuntija, silti monet omistajat ovat ihan ällikällä lyötyjä, kun kipulääkekuurin aikana eläimen käytös muuttuu radikaalisti parempaan suuntaan. Jos eläin käyttäytyy oudosti, on agressiivinen tai passiivinen, sen ruokahalu muuttuu, sen liike on erilainen, se ääntelee hassusti tai se nuolee jotain paikkaa, se voi olla kipeä. Erityisesti kissat ovat mestareita piilottamaan kipunsa. Jos kissa vaikuttaa kipeältä, se on todennäköisesti erittäin kipeä.

Ei ontuminen sitä haittaa, ei se ole kipeä. 

Tämäkin on ihan uskomatonta, mutta tosi moni oikeasti kuvittelee, että ontuva eläin ei ole kipeä. En ihan tiedä, miksi ihmiset uskovat eläimen ontuvan, kun koko jutun syynähän on raajan kipu. Sitten sitä ollaan äimän käkenä kipulääkekuurin jälkeen, kun lemmikki käyttää taas neljättä raajaansa. Ei me tiedetty! Joo'o.

Kipu on hyväksi eläimelle. 

Tästä aiheesta saatiinkin luennon jälkeen ihan mukavasti väittelyä aikaiseksi. Mun kaveriporukassa mielipiteet jakautui aikalailla kahtia. Luennolla tämä väite teilattiin täysillä. Kipu on eläimelle täysin turhaa ja sitä pitää hoitaa joka tilanteessa. Jos pelätään, että eläin käyttää vaikkapa kipeää raajaansa, on se muilla keinoin saatava liikkumattomaksi ja hoidettava kipu asianmukaisesti. Itse olen kuitenkin joissain tapauksissa hieman eri mieltä, mielestäni kivusta voi olla hyötyä joissain tilanteissa, enkä lähtisi tuputtamaan eläimille kipulääkkeitä aina samantien. Tiedän koiria, jotka ovat niin vilkkaita, että ne ovat kipsistä huolimatta juosseet iloisina ympyrää ja vaarantanut jalan parantamisen. Koiralle ei voi sanoa, älä käytä tota raajaa, niin se paranee. Omalla hauvallakin on ollut jalassa haavoja, joita ei kannata sitoa, koska paranataminen on tällöin hitaampaa. Vaikka jalka voikin olla tässä tilanteessa kipeä, tiedän, että oma adhd-tapaus olisi rikkonut itsensä paljon pahemmin, jos se olisi ollut kipulääkityksessä. Mitä myös huomasin omalla koiralla on se, että kipulääkkeet peittävät ontumisen ja voivat antaa väärän kuvan parantamisesta. Itselleni kävi juuri näin - tuloksena kahden kuukauden sairasloma, puolen vuoden kuntoutusprojekti ja satojen eurojen lovi kukkarossa. Totta kai tämä täytyy miettiä aina tapauskohtaisesti.

Eläimet eivät koe kipua samalla tavalla kuin ihmiset

En ymmärrä miksi näin olisi, mutta tietenkään asiaa ei voi tietää, kun kukaan ei ole eläimiltä koskaan kysynyt. Mielestäni on kuitenkin oikeus ja kohtuu olettaa, että eläin kokee kipua samalla tavalla kuin ihminen. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun päättää, antaako eläimelle kipulääkettä vai ei. Outo uskomus on myös se, että mitä pienempi eläin on, sitä huonommin se tuntee kipua. En keksi ainuttakaan syytä, miksi hiiri tuntisi kipua huonommin kuin koira, tai kala huonommin kuin hevonen. Varmasti on eläinlajikohtaisia eroja, mutta liikaa ei saisi olettaa...

Eivät pennut tunne kipua, vai mitä? 

Itse asiassa tieteellisesti on osoitettu, että vastasyntyneet ovat paljon herkempiä kivulle kuin aikuiset. Muistaakseni luennolla sanottiin myös, että jos kokee vastasyntyneenä suurta kipua, voi tämä aikuisena aiheuttaa matalampaa kipukynnystä. Nämä tutkimustulokset aiheuttavat häntien ja korvien typistykset aika huonoon valoon, mä sanoisin. Tämä antaa myös lisää näkökulmaa esimerkiksi possujen kastraatioon, josta olen ennenkin puhunut.

Kissa ei ole pieni koira

No tämä on aivan totta. Kissan lääkitsemisen tekee hankalaksi se, että monesta lääkeaineesta on hirmu vähän tutkimustietoa kissojen osalta. Erittäin monen lääkkeen kohdalla on kuitenkin huomattu, että koiran annostelu on kissalle vaarallinen, jopa hengenlähtö voi olla vaarana. Kissat ovat monessa asiassa huomattavasti koiria herkempiä, eikä niihin koskaan pidä soveltaa koirien ohjeita.
Tää ei muuten liity suoranaisesti tähän, mutta mielenkiintoinen seikka, joka kissaihmisten kannattaa pitää mielessä: Kissa ei juuri koskaan hengitä suun kautta. Jos kissa läähättää tai hengitys tuntuu hankalalta, tila voi olla kriittinen. Kissoille keuhkot ovat ns. stressielin, hyvin monet tilat oireilevat keuhkojen kautta.

Tämmöisiä mietteitä tänään. Tosiaan, osa on vaan mun mielipiteitä ja osa on kirjoitettu hieman sarkastiseen sävyyn. Ei kannata teilata mua, jos satunkin olemaan väärässä jossain asiassa :) "

Pikavisiitti ellillä

Eilen Vili kävi pikavisiitillä eläinlääkärillä. Se on niin mukavaa, että kyseinen elli on tuossa ihan kulman takana ja vastaanotolle pääsee helposti. Vilin vaiva oli taas kerran anaalirauhasen täyttyminen. Tälläkin kertaa se oli vasen rauhanen, joka oli tukkeessa. Edellisestä käynnistä oli kulunut 5 viikkoa, joten ehkä jatkossa se on se aikaväli, jolloin pitää lähteä elliä tervehtimään. Pepa oli hiukan ärtynyt ja hoidoksi saatiin luonnonmukaista voidetta nimeltä VulnoPlant 10 g, vaikuttavina aineina kamomilla, calendula, hamamelis, hunaja sekä kalanmaksaöljy.
Hintaa käynnille tuli vähän alle 17 euroa, voiteen osuus oli noin 7e.

Nyt olen alkanut ajattelemaan Vilin vaihtelevia vaivoja, nirsoilua, yövalvomista, levottomuutta yms. pientä epämääräistä, että jos ne johtuvatkin aina tuosta anaalirauhasen täyttymisestä, kuten joku muistaakseni kerran kommentoikin. Vili oli elliltä palattuaan kuin uusi koira, iloinen kuin mikä ja leikkisä. Niin tapahtui viimeksikin, vietiin haluton ja tarmoton Vili ellille ja saatiin mukaamme vilkas ja iloinen koira.

*******

Jokin aika sitten ehdin hehkuttaa ihania kevätpäiviä ja sepä kostautuikin heti. Tänne tuli talvi. Lunta satoi 20 senttiä, raaka itätuuli puhalsi, koko maa oli osittain lamatilassa, teillä kaaos, lentokentillä samoin, lukuisia onnettomuuksia. Koko talven aikana ei lunta ollut kuin muutaman kerran tomusokerimainen kerrostuma aamutuimaan, siinä kaikki. Sitten oli se kaunis, lämpöinen kevätviikko ja nyt sitten vietetään talvea.

Ja voi sitä suolan ja "murusepelin" määrää! Vili kulkee anturat vaseliinissa, kunnes ihan oikeasti koittaa kevät. Turun talvessa oli sepeliä, sitä terävää kiveä, jota oli talviset kadut täynnä, mukavaksi ei sitä voinut sanoa, kun kulkeutuivat sisätiloihin ja ulkona sattuivat koiran tassuihin.
Täällä ei käytetä terävää sepeliä, vaan pyöreää granulaattia, kuin pieniä pippureita, joista osa murskana. Ne eivät satu eläimen tassuun, mutta kotona ne ovatkin hassunhauskoja palleroita, joita vierii ihan joka paikkaan, mattojen allekin. Niitä imuroidaan varmaan vielä juhannuksenakin...
Vili on yksi granulaattikuski tassuinensa ja isäntä toinen, kun ei ymmärrä jättää kenkiänsä heti eteiseen, vaan pitää ensin marssia lukaalin halki.

Meidän Nallu

Vanha, elämää nähnyt Nallukkamme.

Meidän Nallu. Ensin se oli pelkkänä makuuhuoneen koristeena, sitten vuosikausia kaikkien kolmen lapsenlapsen "potilaana". Nallu sai "insuliinipiikkejä", joutui "leikkauksiin", se sai siteitä, laastareita, "lääkkeitä" ja hoidettiin aina terveeksi. Seuraavat 10 vuotta Nallu oli lapinkoiramme Hessun ulkoilukaveri. Ilman Nallua Hessu ei milloinkaan lähtenyt ulos, aina oli ensin haettava Nallu ja Nallu hampaissa sitten kirmaistiin pihalle.

Nallu ja Hessu

Toiseen suuntaan homma ei toiminutkaan, vaan iltasella jouduimme etsimään Nallua pihalta, joskus ei löydetty ja Nallu joutui yöpymään yksin ulkona. Hessu saattoi kuljettaa Nallun kauaksikin eikä Hessusta ollut apua etsimisessä.
Nallu-ressukka on kestänyt ainakin 10-15 konepesuakin. Nyt Nallu on ilonamme täällä ja taas vanhoilla päivillään alkuperäisessä tehtävässään makuuhuoneen "koristeena".

Parivaljakko

Kaverukset

Uudestaan uudella ellillä

 Maanantaiaamuna vein Vilin ulostenäytteen eläinlääkärille, matoja ei ollut. En kyllä epäillytkään, että olisi ollut, mutta hyvä, että tuli tutkittua eikä annettua "varmuuden vuoksi"-matokuuria. Harvemminhan aikuisella, pentuna hyvin madotetulla koiralla on matoja. Tuo tutkimus maksoi 16e.

* Sitten minun on oikaistava eräs asia edellisestä postauksestani. Puusilmä minä. Onhan siellä ellin odotushuoneessa sittenkin pieni kaappi, jossa on lukkojen takana eläinten ruokapusseja ja tölkkejä myynnissä. Kuinka en sitä huomannut edellisellä käynnillä? Koska istuin sen kaapin vierellä ja nyt vastapäätä... Joskus tuntuu, että "ei ole tarpeeksi valoa vintillä", usein on jotain kadoksissa tai en muuten vaan muista mitään. Jouluksi oli tarkoitus antaa Vilille aikaisemmin ostamani lelu joululahjaksi. En vaan ole vieläkään sitä löytänyt, "talteenhan se vanha pistää, vaan ei muista, minne", kuten vanha sanonta kuuluu. Huoh.

Maanantai-iltana mentiin sitten taas jo uudestaan moikkaamaan elliä. Vili nimittäin oli jo parina päivänä nuoleskellut ahkerasti pepaansa, mutta en havainnut mitään erityistä. Maanantaina kuitenkin olin huomaavinani, että anaalirauhaset olivat pullollaan ja pinkeät. Torstaina oli eläinlääkäri katsonut ne anaalit eikä silloin ollut mitään vielä havaittavissa. Lämpimällä suihkulla yritin helpottaa tilannetta, mutta sitten lähdettiin varmuuden vuoksi ellille. Olin ihan sekaisin jo tästä jobinpostista, vatsassa kiersi ja hermostuksissani söin pussillisen suklaatryffeleitä, niin kuin se olisi asiaa auttanut, paha olo vain tuli. Liian tuoreessa muistissa ne kaksi aikaisempaa anaalirauhasen paisetta, edellisestä juuri vasta puoli vuotta kulunut.

Vastaanotolla oli nyt toisena lääkärinä läsnä sellainen "viittä vaille valmis", joka sitten hoiteli Vilin peräpäätä ja muutenkin koko visiittiä. Rauhaset olivat vähän täyttyneet, vasen rauhanen oli aika piukassa anaalinesteistä ja elli tyhjenteli niitä. Ei suositeltu ollenkaan anaalirauhasten poistoleikkausta, kuten Suomessa jo alusta alkaen. Kehoitettiin käymään ensin kahden tai neljän viikon välein tarkistuttamassa, jos ok, niin sitten kuuden viikon päästä ja jos silloinkin ok, niin kahdeksan viikon kuluttua jne. kunnes löytyy se Vilille sopiva väli. Tämä anaalirauhasten tyhjennys maksoi noin 8 euroa.

Sitten siirryttiin keskustelemaan Vilin vatsavaivoista. Vili kävelee nyt jo taas reippaasti, voinnin mittana voidaan pitää sitä, haluaako ostoskeskukseen vai ei. Leikkinytkin on ihan oma-aloitteisesti ja yöt nukkuu hyvin eikä oksentele (saa sitä pahoinvoinnin estolääkettä silloin tällöin...). Ruokahalu on minun mielestäni suhteellisen huonoa, Vili syö kuitenkin ainakin kertaalleen päivässä kuppinsa tyhjäksi. Ehkä se onkin riittävän paljon? Kanan siipeä olen antanut pikkuerissä ja naudan jauhelihaa perunan kera.
Ellit olivat sitä mieltä, että ei sittenkään olisi aihetta suurempiin tutkimuksiin ainakaan vielä tällä kertaa. Kotiin sain varalle Antra Mups 10 mg tabletteja, joista saa antaa yöksi puolikkaan. Vaikuttava aine on omeprazoli eli kauppanimellä Nexium ehkä tutumpi.
Kuulin elleiltä myös sellaisesta, että Hannoverissa on eläintieteellinen korkeakoulu, jonka yhteydessä on myös koirakissaklinikka ja maksua vastaan laskevat kotiruokaa saavan koiran aterioitten ravintoarvot.

Ne aikaisemmalla kerralla saadut Emeprid/(Primperan) - ruiskulääkkeet aiheuttivat myös päänvaivaa, sillä Vili muuttui lääkkeen antamisen jälkeen levottomaksi. Kuulemma se on eräs lääkkeen sivuvaikutus ja minun pitää antaa Vilille puoli milliä vähemmän ja jos siitäkin tulee oireilua, niin vielä toisetkin puoli milliä pois jne. Taidan jättää koko lääkkeen pois...

Nyt älysin pyytää myös laskut printattuina, joten näen, mitä mikin maksaa. Ensinnäkin, Vili on noissa papereissa Willi, Tibet Terrier, tiibetin terrieri. Huoh. Miksi senkin nyt pitää olla väärin, ensi kerralla täytyy huomauttaa siitä.
Laskuissa ei ole ollenkaan laskutettuna toimisto/poliklinikkamaksua eikä lääkärinpalkkiota, mitkä ovat ihan positiivisia asioita. Sen sijaan on maininnat "koiran yleistutkimus" (14,44e) sekä "anaalirauhasten manuaalinen tyhjennys" (6,86e) ja niiden hinnat. Hintoihin tulee lisäksi 19% arvonlisäveroa.
Hinnastosta elli luetteli joitakin hintoja, mm. iso verenkuva kaikkine tutkimuksineen ja kuluineen maksaa noin 160e ja anaalirauhasten poistoleikkaus kaikkiaan 350e. Muut eivät jääneet mieleen.

Vilin ravinnon suhteen pyrin raakaravintoon, niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu, saattaa olla että siirtymäkausi tulee olemaan pitkä, täydelliseen barffiin en pyri eikä ole resurssejakaan ainakaan juuri nyt. Olen lukenut artikkeleita ja osan printannutkin, mm. kaikki Marian barffausta koskevat tekstit, Musch-Blogin ja saksankielisestä netistä Drei Hunde Nacht. Lisäksi ne kaikki lukuisat ja kiitollisuudella vastaanotetut neuvot blogini kommentoijilta. Huh, olipa vaikea sana. Olen lukenut myös mielenkiintoista tekstiä mukaellusta barffauksesta ja se kuulostaa sopivalta Vilin tuntien ja myös omaan ajatusmaailmaani. Seuraavan postauksen kirjoitankin aiheesta, jos ei mitään kiireellisempää ilmaannu.

PS. Jotenkin tuntui siltä, että annoin siellä eläinlääkärillä itsestäni kuvan 

vanhana, hysteerisenä koiranomistajana.

Uudella ellillä

Vilin ensivisiitti uudella eläinlääkärillä. Torstaina oli tunne, että ideat itsellä ovat vähissä, oikeastaan lopussa enkä tiedä, miten edetä Vilin suhteen. Joten seuraava etappi oli loogisesti eläinlääkäri. Meillä on onnea sikäli, että lähin eläinlääkäri on vain 5 minuutin kävelymatkan päässä, joten toivoin kovasti, että on miellyttävä elli, ettei tarvitse vaihtaa toiseen, kauempana olevaan. 

Onni oli tässäkin myötä, sillä eläinlääkäri (naispuolinen) oli hyvin miellyttävä, hän muistutti paljon edellistä, Vettorin eläinlääkäriämme. Hän ei ollut liian nuori eikä liian vanha, ei siis kokematon keltanokka eikä myöskään työhönsä leipääntynyt ja eläkettään odottava. 

Hän oli kuunteleva, harkitsevainen, humoristinen ja kertoi tarkkaan, mitä pohti ja mitä teki. Olin printannut lappuselle Vilin sairaushistorian eikä hän tyrkännyt sitä heti minulle takaisin, vaan otatti siitä kopion Vilin tietoihin. Pieneläinhoitaja oli myös ylen ystävällinen. Eläinlääkäri käytti paljon aikaa Vilin asiassa, olimme siellä kai noin kolmevarttia tai enemmänkin.

Vilin status: "Vilin korvat ja silmät siistit, iho myös, ei kutia, ei raavi, ei oksentele, vatsantoiminta ok, ruokahalu nälkäisyydestä huolimatta huono, paino laskee, on haluton, kävelee ulkona vastentahtoisesti, hitaasti, asettuu kadulle makaamaan."

Tutkiessaan käsikopelolla Viliä, hän (ja minäkin) havaitsi, että Viliin sattui kovasti paljon ylävatsan kohdalta, mutta ei mistään muualta. Kertoi epäilevänsä vatsakalvontulehdusta, haimavaivaa tms. Ei kuitenkaan halunnut "ampua varpusia tykillä" Vilin historian luettuaan, vaan halusi ensin kokeilla lempeitä keinoja.
Totesi Vilin myös laihaksi, selkäranka ja kylkiluut ovat kovin pinnalla, mutta eihän ne tuuhean turkin alta näy (onneksi). Painoa oli 7,4 kg, kotona punnittaessa 7,1 kg. Vilin aikuispaino on ollut 8,4-8,5 kg.

* Ensinnäkin pitää ottaa ulostenäyte eli kolmena päivänä kerätä mukaan saatu putkilo täyteen. Jos ei ole matoja, niin ei anneta matokuuria.
* Saimme mukaan 3 tablettia Alfavet Dia-nimistä purutablettia, joita piti antaa puolikas aamuin illoin. Tabletin tarkoitus on rauhoittaa vatsan imeytymishäiriöitä yms. Vili ei tykännyt mausta, joten joudun antamaan ne muulla tavalla.
* Saimme myös 13 valmiiksi vedettyä ruiskullista lääkettä nimeltä Emeprid, annetaan aamuin illoin. Tätä lääkettä on aikaisemmin myyty nimillä Primperan ja MCP. Lääkettä käytetään mm. oksentelun estämiseksi. Ellin ajatus tässä oli, että se poistaisi Vililtä ehkä mahdollisesti olemassa olevan lievän pahoinvoinnin, joka estää nälästä huolimatta syömistä. Vili ei ole aikoihin oksennellutkaan, mutta lievää inhotusta voi hyvinkin olla. Tämän lääkkeen mausta Vili ei pidä ollenkaan, vastustelee raivokkaasti ja yrittää pärskiä lääkettä suustaan.
* Vili sai kolme piikkiä erilaisia vitamiinivalmisteita, niitä ei kuulemma voinut vetää yhteen ruiskuun, yksi niistä oli kirvelevä ja sen Vili saikin viimeisenä. Sitten elli antoi Vilille palkkioksi ihan pieniä palasia jotain kuulemma  sopivaa herkkua, Vili ottikin ne vastaan innolla, en olisi uskonut, että huolisi ollenkaan niiden kolmen piikin jälkeen yhtikäs mitään.

Jatko katsotaan sitten ulostenäytteen tutkimisen jälkeen. Jos vointi ei lähde kohentumaan, niin sitten olisi tarkoitus ottaa ainakin verikoe ja tutkia haiman tilanne uudestaan (se on tutkittu syksyllä 2011 ja oli ok) ja aloittaa mahdollisesti myös antibioottikuuri vatsakalvon rauhoittamiseksi.

Tämä visiitti lääkkeineen maksoi 58 euroa. Lienee samaa tasoa kuin Suomessa olisin maksanut? Olin sen verran pöllähtänyt, että kun maksaessa kysyttiin, haluanko printatun laskun myös, sanoin, että en. Toki olisin sen halunnut, siinä olisi ollut eriteltynä kaikki maksun osa-alueet, tyhmä minä. No, seuraavalla kerralla sitten, tuo kysymys vaan pääsi niin yllättämään, ei Suomessa sellaista kysytä ikinä.

Tein havaintoja sen verran siellä odotushuoneessa, että lemmikkien ruokahyllyjä ei näkynyt missään. En tosin ole käynyt muissa eläinlääkärinvastaanotoissa, joten en tiedä, mikä on yleinen käytäntö. Oletan, että niitä myydään myös eläinklinikoilla, mutta takahuoneesta tai varastosta, eikä niin kuin Suomessa, on kuin astuisi sisään lemmikkiruokakauppaan eikä eläinlääkärille. Esillä oli ainoastaan esitteitä (ei kuitenkaan ruokaesitteitä)  ja alan lehtiä. Odoteltiin siellä yhtaikaa yhden dobermannin ja kissan kanssa. Kaikki ihan siivosti ja hiljaa, vaikka odotushuone oli suhteellisen pieni.
Vastaanotto oli hyvin varusteltu, leikkaussali ja kaikki mahdolliset laitteet, pieneläinhoitajia oli paikalla kaksi ystävällistä tyttöä. Tämä vain yhden lääkärin vastaanotto toimii ajanvarauksella (hätätapauksia lukuunottamatta) ja vastaanottoajat ovat klo 9-12 ja 16-18/19 arkipäivisin.

Nyt on lauantai ja Vili on reippaampi. Kävelee ulkona jo taas paremmin, oiskohan vatsa vähemmän kipeä. On syönytkin jonkin verran enemmän. Muuta en osaa vielä päätellä.

Kuudes päivä

Tämä päivä on siinä suhteessa merkityksellinen, että Betsin 24-päiväinen täysihoito täällä meidän viiden tähden-koirahoitolassamme päättyi. Hassu sattuma, että Betsi nukkui vieressäni toisen yön, ja nyt toiseksi viimeisen. Betsillä oli ilmiselvästi joku logiikka?

Betsi odottamassa isäntäväkeään...

Ja kuinkas kävikään, kun isäntäväki yllättäen soitti ovikelloa? Betsi tuli varovaisesti katsomaan, keitä on tulossa ja murahti, kun näki kaksi ihmistä ovella, jotka jo huutelivat Betsi Betsi.
Betsi pakeni takaisin sohvalle, jossa juuri oli nukkunut. Isäntäväki istahti viereen ja siinä sitten pusuteltiin puolin ja toisin. Betsin elämässä eivät ole ihmiset koskaan tulleet takaisin, luuli nytkin kai, että me ollaan se seuraava hoitoperhe ja siinä se. Ei osannut odottaa jälleennäkemistä. Betsi tärisi ja hätäpissatkin pääsivät alle. Oli ressukka niin hämillään tilanteesta. Hetkeä myöhemmin ei enää tullut luokse, vaikka kuinka kutsuimme. Lähtiessään ei edes katsonut päinkään, oli taas niin osa omaa laumaansa, että...♥

Vili tiesi odottaa Betsin hakijoita

Vilin potkupuvun takalahkeet ovat saaneet isännän tennissukkien resoreista lisämittaa, joten nyt Vili ei pääse lahkeen kautta nuoleskelemaan. Onneksi nuoleskeluinto on vähentynyt selkeästi.
Kokeilimme tunnin verran tötterökauluriakin Vilille. Vili taisteli kovasti koko tunnin tötterön kanssa ja loppujen lopuksi alkoi ulisemaan ja vikisemään. Vili ei normaalisti vikise eikä ulise, äänet ovat käytössä ainoastaan komentaessaan palvelusväkeään eli meitä ihmisiä. Siis tötterö otettiin pois ja hylättiin ikiajoiksi.

Edellisiltana Vilin peppu aristi aivan hännän alapuolelta, siinä oli paksuhko kohta, jonka vähäinenkin koskettaminen sattui kovasti ja Vili oli muutenkin levoton. Minä sitten jo vaivuin taas epätoivon tilaan, stressinsietokykyni nykyään on aivan onnetonta tasoa. Joskus nuorena minut on testattu tuloksella "hyvä stressinsietokyky", mikä onkin pitänyt paikkansa. Vaan eipä pidä enää.
No, seuraavana päivänä eli eilen, tämä kipeä kohta hännän alla oli hävinnyt/pienentynyt ja siitä lähtien Vili ei ole enää paljonkaan ollut kiinnostunut takapäästään. Joko alkaisi tunnelin päästä näkymään valoa? Olen harventanut pepun suihkutuksia ja se tuntuu oikealta valinnalta tässä vaiheessa.

Oksentelua ei myöskään ole ollut sitten maanantain. Se ei siis johtunut antibiootista, vatsa ei myöskään ole ainakaan vielä reagoinut. Eläinlääkäri kovasti varoitti antibiootin negatiivisista vaikutuksista suolistoflooraan eli ripulia olisi ollut odotettavissa.

Jatkohoidoksi elli suositteli
- suihkuttelut 2-3 kertaa viikossa, mahdollisesti säännölliset anaalirauhasten tyhjentämiset esim. kuukausittain, jos oireilu uusii monesti, voi olla syytä harkita myös anaalirauhasten poistoleikkausta

Ulosteen massaa pitäisi saada kuiduilla lisättyä. Mikä avuksi? Inupekt Forte ? Fiber Husk ? Itse ehdotin luujauhoa, mutta elli oli sitä mieltä, että ei hyvä, vaan nimenomaan massan lisääminen on parempi. Vili ei luista piittaa, valitettavasti. Saattaa olla Vilin kohdalla, että ruokavalio ei auta asiaa, vaan syyt ovat muualla. Mielestäni Vilin vatsantoiminta on aina ollut parasta mahdollista, massan lisääminen lisäisi ulosteen pituutta, mutta ei paksuutta, Vai?


Ärsyyntymistä aiheuttavat apteekkien hinnat. Tarkoitus oli ostaa mm. Vetramil haavavoidetta. Pikkutuubi 10g maksoi yli 15 euroa! Tiedän, että se ei ole halpaa valmistetta, mutta että se maksaa lähes 5 euroa enemmän kuin tilattaessa nettiapteekista. Saman huomion tein muissakin tuotteissa, mutta tuo 10g voide ja 5e ylihintaa oli jo ihan huippu. Nyt teen tilauksen johonkin, josta saan kaikki koiran kotiapteekin tuotteet samasta paikasta ja hiukan edullisemmin, listallani on nyt useita tuotteita vastaisuuden varalle. Tarve yllättää aina yhtäkkisyydellä, joten hyvä olla kotona pieni apteekkivalikoima ihan koiraa varten. Suosituksesta ostan myös Cothivet-sumutetta, tähän anaalivaivaan se ei olisikaan ollut sopiva lääke, mutta kuulosti niin hyvältä, että on hyvä olla olemassa.

*******

Tässä kuvat Vilin avannepaiseen vaiheista, älä klikkaa, jos et halua nähdä...
12.7. toimenpiteen jälkeen
18.7.

Neljäs päivä

Kuten otsikko sanoo, nyt on vasta 4. päivä operaatiosta menossa. Tuntuu kuin siitä olisi jo pitkäkin aika, aika, joka matelee. Vilin peppu on paljon paremman näköinen kuin silloin klinikalta tullessa, silloin se oli suorastaan kauhistuttava. Suihkuteltaessa siinä tuntuu edelleenkin kovia alueita ja yritän niitä painella saadun ohjeen mukaan. Tuntuu siltä, että homma ei ole vielä tässä.  Vili on oksennellut myös tiuhaan tahtiin pieniä määriä, ympäri vuorokauden. Mikä mättää?

Vili-baby

Ruokahalu on kohtalainen, mitä nyt eilen paastosi. Betsi on otettu hyötykäyttöön eli animaattoriksi lenkille. Vili on saanut Betsistä virtaa ja kävellyt reippaasti eilen pikkulenkin. Pissasi ensimmäisen kerran 2. päivänä eli  lauantaina piiiitkät tyttöpissat, eilen illalla jo merkkaili. Vatsakin on jo toiminut.

Klinikalta saatiin lääkkeitä mukaan seuraavasti:
* Fuciderm vet geeli 15 g, ohuelti tulehtuneelle iholle 2 kertaa päivässä, kunnes iho on pafrantunut
* Kefavet 250 mg 20tabl, 1 tbl 2 kertaa päivässä kuuri loppuun (harmillisesti tämä piti hakea erikseen apteekista)
*Kipulääkkeeksi jo kotona olevia Rimadyl-tabletteja tarpeen mukaan, max. 2 kertaa 15 mg /vrk

Kipulääkettä Vili sai kaksi ensimmäistä päivää, nyt vaikuttaa pärjäävänsä ilman. No, minä kun olen minä, niin tuota voidetta en ole laittanut lainkaan, peläten, että Vili sittenkin onnistuu nuolemaan sitä, pakkausselosteessa teksti "annosteltaessa geeliä tulee käyttää kertakäyttökäsineitä. Kädet pestään huolellisesti annostelun jälkeen" ja jo tuo kertoi ainakin minulle, että on parempi olla nuolematta.
Sen sijaan olen voidellut pepaa Tummelilla, sillä lehmien antibakteerisella voiteella, joka on meidän perheen luottovoide, auttaa aina. 

Edellisellä anaalipaise-episodilla ei voidetta määrätty erikseen ollenkaan. Elli sanoi "te kun olette tuon ikäisiä, niin teiltä varmaan löytyy Mobilatia kotoa, sitä voisi laittaa". No, vaikka ollaan sen ikäisiä, niin eipä vaan löytynyt mobilaattia, ja ehdotin ellille Tummelia, sanoi sen olevan ihan yhtä sopivaa.

Kaksin aina kaunihimpi

Olen kovasti ahkeraan pohtinut anaalirauhasten poistoleikkausta. Suomenkielisessä netissä siitä on luettavissa pääasiassa positiivisia tuloksia, saksankielisessä taas varoitellaan ihan hirveän paljon ja tuntuu, että joka toiselle olisi käynyt huonosti eli tullut sitä pidätyskyvyttömyyttä. Siellä kauhisteltiin myös kovasti, jos joku ilmoitti itse tyhjentävänsä koiransa anaalit, tyyliin "miksi luulet eläinlääkärien opiskelevan vuosikausia, ettäkö asiakas osaisi samat hommat tuosta vaan, opiskelematta..."  Mielenkiintoista.

Joka tapauksessa siitä leikkauksesta toipuu nopeammin kuin tästä paiseesta, koska siihen ei liity tulehdusta. Nips naps ja pari tikkiä. Niin, ja siitä nukutuksesta pitäisi myös selvitä, se onkin se suuri kysymysmerkki.
Siis näitä anaalipaiseita en jaksaisi Vilillä enää ainuttakaan, niistä selviäminen kestää jopa kaksi viikkoa ja on koko pepa joka kerta revitty hajalle. Rahallisesti 3 kertaa anaalipaise = leikkaus.

* Jos joku osaa ottaa kantaa tuohon leikkaukseen ja ehkä suositella Turun seudulla jotain tiettyä, taitavaa eläinlääkäriä, niin sähköpostiini voi kirjoitella tai sitten kommentoida tänne. 

Tällä kertaa tuntuu taas niin toivottomalta tuo Vilin toipuminen ennalleen, vaikkakin peppu on jo paremman näköinen. Tällä kertaa se vaan oli klinikalta lähtiessä aivan karmea, edellisellä kerralla ei ollenkaan niin pahan näköinen.

Leikin huumassa

Henkisesti kärsin taas Vilin ohessa. Harmillisesti noita potkupukujakin on vain yksi kappale, olisi ollut kiva vaihtaa välillä, pestä tai edes kuivattaa se kostuva takaosa. Nyt onneksi on pysynyt kuivempana kuin aluksi. Kokeilin joitakin virityksiä, mutta en saanut mitään toimivaa aikaiseksi.
Vili sai eilen leikinpuuskan Betsin kanssa, sain sen vaikutelman, että Betsi leikki varovaisemmin kuin ennen, tiesikö se, että Vili on vasta toipilas? Betsi on onneksemme ollut vaivaton lomahoidokki, suuresta koostaan huolimatta. Betsi on toiminut isännän Personal Trainer'inä painonpudotuksessa ja tulosta on tullut. Molemmilla, niin Betsillä itsellään kuin treenattavallaan.

Vielä kaksi yötä...

Jokisen eväitä

Niinpä, tämä postaus on kuin Jokisen eväät. Urbaani sanakirja kertoo tämän sanonnan tarkoituksen näin: levällään, sekaisin, hajallaan, hujan hajan olevat asiat tai esineet. Siis juuri kuin tämän päivän aiheet.

Kutina
Minulla itselläni on juuri nyt kovasti kutiava ihottuma. Sitä samaa toivon kaikille kutiavan koiran omistajille! Ihan totta. Vain omakohtaisen kokemuksen kautta voi yrittää edes vähän paneutua kutisevan koiran asemaan ja ymmärtää, millainen sellaisen koiran elämänlaatu on. Onko elämänlaatua enää ollenkaan?
Oma kutiseva ihottumani on väliaikaista, se on hoidettavissa ja todennäköisesti on parissa viikossa parantunut. Se kutinakaan ei vaivaa 24h, vaan silloin tällöin. Kutina on silti suoraan sanoen helvetillistä. Jos minulla nyt olisi vielä kauluri estämässä raapimista, tulisin varmaan hulluksi. Toisaalta taas raapiminen lisää kutinaa eli noidankehä on valmis. Kovaa kutinaa voi todellakin verrata kipuun, sen elämänlaatua laskeva arvo on yhtä suuri.

Kutinamittari

Hei, kaikki kutisevien koirien omistajat!
Älkää antako koirienne kärsiä jatkuvasta, kovasta kutinasta. Tehkää kaikkenne koirienne hyväksi, että sen olotila kohenee. Pyytäkää siihen lääkettä eläinlääkäriltä, saneeratkaa ruokaa, etsikää syytä kutinaan, mutta älkää missään tapauksessa vähätelkö koiranne kutisemista. 
(kaikki em. koskee tietenkin kaikkia kutinasta kärsiviä eläimiä)

Koiran lääkitseminen
Tähän jatkoksi sopiikin aihe koirien lääkitsemisestä. Siitä on tullut trendi. Jos koiraa vaivaa ihan mikä tahansa, niin nykyään tartutaan liian helposti lääkepurkkiin.
Siinä sinänsä ei ole mitään moittimista, koiran kipua, kutinaa ja muuta akuuttia vaivaa tulee hoitaa heti eli parhaitenhan se käy lääkkeen avulla. Mutta se ei saa olla kaikki, mitä koiran hyväksi tehdään. Se nimittäin ei riitä.
Täytyy selvittää, mistä koiran vaiva johtuu, mikä sen on aiheuttanut, jotta tilanteen voi korjata. Tarkoittaa, että se syy täytyy poistaa tai ainakin minimoida. Mahdollisesti tarvitaan ruuan saneeraamista, koirakoulua, koiraterapeutin palveluja, hierontaa, oman ajankäytön muuttamista, koirapäiväkodin palveluja, lista on loputon, riippuen koiran vaivasta.

Huom. Seuraavan tekstin laitan kokonaisuudessaan, koska se hävisi netistä juuri kun sain sen tallennettua, saattaa toki ilmestyä takaisin.

Sari Penttinen: "Mielialalääkkeet ovat uusi eläinrääkkäyksen muoto."
Yliopistollisen eläinsairaalan farmakologian professori ennustaa, että koirien mielialalääkitys tulee lisääntymään. Voi tätä julmaa ja hullua maailmaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä tajutakseen koirien mielialalääkkeiden olevan suosittuja etenkin Yhdysvalloissa. Tällaisia uutisia suurin osa ihmisistä kommentoi aina epäuskon vallassa ja ihmetellen suureen ääneen. Valitettavasti tällaisen vaihtoehdon esilläpito madaltaa joidenkin ihmisten kynnystä kiinnostua asiasta. Jospa pillerit rauhoittaisivat meidänkin Murren? 
Pilleri piristää ja rauhoittaa. Mielialalääkkeitä määrätään etenkin koirille, jotka ovat alakuloisia ja pelokkaita. Miksi koira on alakuloinen ja miten koiran alakulo määritellään? Aivan absurdia pohdintaa. Koira on eläin ja se on onnellinen, kun se saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Uskallan väittää, että yksikään koira ei ole alakuloinen tai onneton, jos se muun muassa pääsee ulkoilemaan runsaasti, sen kanssa seurustellaan, se saa pieniä aivojumppatehtäviä ja luvallista jyrsittävää. Eläinrääkkäystä on monenlaista ja mielialalääkkeiden käyttö on sen yksi uusimmista muodoista.
Pilleri pitää vihan kurissa, vai pitääkö? Eläinlääkärin mukaan mielialalääke poistaa vihaiselta koiralta pelon tunteen. Mielialalääkkeitä määrätään vihaisille koirille kuulemma harkiten, juurikin tämän pelottomuuden takia. Eikä niitä määrätä ilman käytösterapiaa. No heti tuli parempi olo. Olen seurannut useampia koiria, jotka ovat käyneet omistajan kanssa tai ilman omistajaa koulutuksessa, jonka tavoitteena on ollut koiran hallittavuuden paraneminen. Valitettavasti ihmisen kyky muuttaa omaa käytöstään on rajallinen, ellei jopa olematon. Lääkkeet ja käytösterapia ovat suuren luokan itsepetosta ja vieläpä erittäin vaarallista sellaista. Koiran vihaisuudella on syynsä, vain murto-osassa tapauksia kyse on sairaudesta tai todellisesta luonneviasta. Vihaisia koiria kasvatetaan osaamattomissa ja välinpitämättömissä kodeissa.
”Nyt se repi tapetit seiniltä.” Koirien eroahdistus tulee yleensä kalliiksi omistajalle ja aiheuttaa äänihäiriöitä taloyhtiöissä. Kun yksinolo ei maistu, aloittaa moni koira irtaimiston hajottamisen ja ääntelee. Osalle koirista repiminen ja pureminen ovat lähinnä ajankulua, jotkut koirista todella stressaantuvat ja ahdistuvat yksinolosta. Mutta kyllä minäkin ahdistuisin, jos joutuisin elämään elämää, jota iso osa lemmikkikoirista elää. Ne pääsevät kymmeneksi minuutiksi tarpeilleen aamulla, omistajien työpäivän ajan ne ovat neljän seinän sisällä, kun omistaja lyhimmillään noin 9 tunnin kuluttua tulee kotiin, koira saattaa päästä hetkeksi ulos, kunnes omistajan on aika lähteä omiin harrastuksiin. Kohta onkin jo yö ja nukkumaanmenoaika.
Itsekäs mikä itsekäs. Sitä ihminen ennen kaikkea on. Huonokuntoisia, vanhoja ja kipeitä koiria ei lopeteta, vaan niiden laadutonta elämää venytetään, jotta ihmisen ei tarvitsisi luopua. Koirasta ei haluta myöskään luopua, vaikka sille ei ole aikaa tai halua tarjota laadukasta rodunomaista elämää. Koirakiertolaisiakin on liikaa, koiran lopettaminen olisikin monesti armollisempaa, kuin epävakaan ja stressaavan elämän jatkaminen.
Mielialalääkkeet on uusi eläinrääkkäyksen muoto

Madotus
Aivan järjetöntä on myös joidenkin koirien madotustiheys. Lääkefirmat mainostavat vieläpä samansuuntaisesti ja sitähän tavallinen koiranomistaja pitää suosituksena. Kyseessä tosin on enemmän lääkefirman myynnin edistäminen kuin koirien hyvinvointi...
Eräissä muissa Euroopan maissa koirien matolääkkeet ovat reseptilääkkeitä eli vain eläinlääkäri voi niitä määrätä.
Hyväkuntoinen aikuinen koira saa harvoin matoja. Pentujen madotus taas on asia erikseen, siinä on noudatettava vakiintuneita ohjeita, mutta sen jälkeen voi kyllä jo ottaa järjen käteen.
Uudet tuulet matolääkityksissä!

Antin blogi - Kaviokuume (otsikostaan huolimatta koskee pääasiassa eläinten ruokaa ja ns. hyvinvointia)


Yllytyshullu, minäkö?

No, en suinkaan, otan vain vinkeistä vaarin... Minulle tapahtuu usein, että otan noita vaareja, katunut en ole vielä koskaan, kuten en tälläkään kertaa.
Annamari nimittäin suositteli moista vempelettä irtoavan pohjavillan kampaamiseen. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun sellainen tilattiin ja eilen kotiinkannettiin. Toki se oli aika arvokas, mutta eiköhän ole hintansa väärtti. Uskon sen olevan niin laadukas, että se kestää koko koiran elämän ja jää jopa perinnöksi seuraaville. Suosittelen. Furminator

 *******

Betsi

Betsi, tämä koiratyttö Pietarista, on nyt ollut Suomessa uudessa kodissaan lähes kuukauden. Koira on oikea helmi, älykäs ja hyvin kiltti. Kotiin jää yksin ilman ongelmia, tulee kissojen kanssa toimeen ja pitää lapsista. Kotonaan on jo reipas ja leikkisä, kuten alle 2 vuotiaan koiran tuleekin olla. Pelkää edelleenkin uusia tilanteita, liikkuvia autoja ja aristelee vieraita ihmisiä. Tarvitsee paljon aikaa tottuakseen kaikkeen outoon. Pietarissa oli opetettu käytöstapojakin, mutta ei ollut paljon maailmaa nähnyt, kaikesta päätellen. Nyt pitää sitten antaa sosiaalista siedätyshoitoa.

Loma ohi - arki alkaa

Lomaltapaluun tunnelmat jatkuvat edelleenkin. Tulee muisteltua niitä kahdeksaa päivää siellä jylhässä metsässä. Vili oli niin onnellinen siellä, että oikein pahaa teki palata tänne kerrostaloon vilkkaan risteyksen vierelle. Vili on niin aito ulkokoira, että mielellään soisin hänelle sellaiset olosuhteet, että meillä molemmilla, siis Vilillä ja minulla, olisi hyvä mieli.

Kuten lomalla on tapana, monet asiat tehdään toisin kuin normaalissa arjessa. Vilin ruokailu oli juuri sitä "toisin tekemistä". Mukaan otettiin kyllä pakastettua possun kieltä, sydäntä, kanan ja broilerin lihasuikaleita ja perunoita. Lomahuumassa Vili sitten sai Frolicia, nappulaa, ns. lihatikkua (joka tuskin on lihaa nähnytkään), Ziwipeak'ia, spagettia, leipää, kakkua, kermavaahtoa jne. Mukana reissussa oli purkillinen kortisonitabletteja, kaiken varalta. Onneksi ei tarvittu! Koko tammikuu on sujunut hienosti, ei ainuttakaan kortisonitablettia, vaikka ruokavalio on ollut aika riskaabelia.
Pakkasessa odottaa vielä lintuNEU, jota en ole vielä uskaltanut antaa, koska siitä edellisestä NEU-kokeilusta seurasi aikamoinen allerginen hepuli poloiselle pojalle. Olen vähentänyt perunan antamista Vilille, nykyään annan ainoastaan pienen nokareen joka aterialla (syö 4x päivässä), olen ollut huomaavinani, että korvat töhnäävät vähemmän, tai ehkä vain kuvittelen.

Ihmettelen edelleenkin kauhiast tuota Vilin kehitystä allergisuuden tai oikeammin kutiavaisuuden suhteen.

* Olisi mielenkiintoista kuulla edes joku teoria, miksi asiat ovat muuttuneet näin positiiviseen suuntaan. 

Jatkuvasti olen kuitenkin jännittynyt siitä, mitä tuleman pitää ja pelkään pahinta. Tosin välillä onnistun unohtamaan totaalisesti Vilin mahdollisen kutinan. Aivan ihanaa huomata unohtaneensa, useinhan unohtaminen on negatiivista, tässä tapauksessa se on lepoa sielulle.

Kipulääkettä (Rimadyl) Vili ei ole saanut enää moneen viikkoon. Minulla on ollut joka kuukaudelle lista pakastekaapin ovessa, johon olen merkannut kaikki ruuat ja lääkkeet ja huomiot. Tämä kuukausi on ollut merkkausten puolesta aika tyhjä, joten aion nyt olla ottamatta helmikuulle uutta listaa, katsotaan, pärjätäänkö ilman.

*******

Lopuksi pari ikävän harmaata videonpätkää, sää oli pilvinen ja kameran asetukset päin prinkkalaa, enkä osannut näitä videoita jälkeenpäin mitenkään korjata...

Vahtikoira Vili haukkuu outoja ääniä ( = pilkkiaukon poraamista) kesto 140 sek.

Pippo ulkoilee Vilin kanssa, kesto 35sek.

Testitulokset

Vilin haima todettiin terveeksi, mikään labratuloksissa ei viitannut haiman sairauteen. Vakavammin suhtaudutaan nyt eläinlääkärin epäilemään selkärangan aristukseen, jonka totesi jo yleistutkimuksessa, mutta röntgenin mukaan mitään ei kuitenkaan näkynyt. Röntgentutkimus ei välttämättä kerro koko totuutta, ainoastaan magneettikuvaus tai TT-tutkimus olisi tarpeeksi tarkka löytämään kaikki poikkeamat.
Muistelin entisen eläinlääkärin myös sanoneen jotain rintarangasta ja kaivoin vanhat paperit esille ja niinhän siellä luki "voi olla pientä aristusta rintarangan alueella, mutta ei selvästi (25.10.2010 )".

Kuulemma 60 päivän tulehduskipulääkekuuri olisi sopiva hoitojakso tälle vaivalle. Nyt edetään kuitenkin seuraavasti:
10 päivää Rimadyl 10 mg aamuin illoin + 10 päivää Rimadyliä 10 mg iltaisin, sitten soittopyyntö lääkärille ja suunnitellaan jatko. Lisäksi vältettävä rasitusta sekä hyppyjä, varsinkin ylhäältä alaspäin.

Täytyy mainita, että tämä samainen eläinlääkäri aikoinaan pelasti Vilin edeltäjäkoiran Hessun elämälle. Hessun ollessa 3 vuotias, se alkoi ontumaan toista etutassuaan eikä ontuminen ottanut loppuakseen. Vein Hessun lääkärille, otettiin rtg-kuvat ja tutkittiin kaikin puolin. Lääkäri ei löytänyt parantavaa hoitoa Hessun ontumaan, vaan sanoi, että minun kannattaa vähitellen totutella ajatukseen, että Hessu ei tule olemaan pitkäikäinen koira. Ontuma tulee pahenemaan ja lisäksi Hessulla on erittäin huonot lonkat, joten lopetus tulee viimeistään lähivuosina ajankohtaiseksi.
En voinut hyväksyä tuota lopputulosta siltä istumalta ja kyselin puskaradion välityksellä, voisiko joku suositella minulle jotain hyvää eläinlääkäriä. Niin päädyin Hessun kanssa tälle samalle lääkärille, jossa nyt käyn Vilin kanssa. Hän katseli Hessun röntgenkuvia ja tutki ja käski minunkin kokeilla sormilla tiettyjä kohtia Hessun "olkapäässä". Siellä oli herneenkokoinen kivikova pallukka lihaksessa ja hoidoksi määrättiin kuukauden tulehduskipulääkekuuri ja samanpituinen vuodelepo. Hessun kohdalla se tarkoitti vain pissalla käyntiä eikä mitään sen pidempiä ulkoiluja. Hessu parani täydellisesti eikä ontunut ikinä enää. Lonkkien takia Hessulle suositeltiin paljon vapaata liikuntaa maastossa, jotta lihakset vahvistuvat ja siten tukevat huonoja lonkkia. Hessu eli 11 vuotiaaksi.

Vili on tänään ollut rauhallisempi, eikä niin riehakas kuin edelliset päivät. Tänään ruokahalukin on pysynyt aisoissa eikä ole mourunnut lisää. Nyt Vili syö neljä kertaa päivässä eli jokaisen lenkin jälkeen. Yöt on nukkunut läpi ja minäkin tietysti. Jo neljä perättäistä yötä! Vähitellen tulevat univelat maksettua...

Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi...

Näin kirjoitti aikoinaan runoilija Runeberg. Se onkin sopiva aasinsilta tämän päiväiseen elämäämme.

Koko kulunut viikonloppu oli stressaavan kauhea. Eilen illalla päätin vielä kokeilla kipulääkettä Vilille, onneksi löytyi Vilille määrättyjä, käyttämättömiä Rimadyl 20 mg purutabletteja, joista Vili sai yhden puolikkaan. Yö sujui luojankiitos rauhallisissa merkeissä. Aamuvarhaisella kuulin Vilin kolistelevan ruokakipolla ja menevän takaisin nukkumaan.
Aamulla oli unenpöpperöistä minua vastaanottamassa terhakka koirapoika tomerana häntä asianmukaisesti selän päällä. Niin sitä pitää! Aamulenkki sujui reippaasti, kuten normaalistikin ja sen jälkeen löytyi innostusta aamuaskartelupaketin avaamiseenkin. Mielelläni uskoisin ihmeisiin, mutta käytäntö opettaa usein ihan muuta. Kuitenkin viikonlopun painajainen on väistynyt hetkeksi. Mietin, mitä jatkossa?
Ensinnäkin haluaisin kokeilla tuota kipulääkkeen vaikutusta Vilin vointiin vielä ainakin kerran. Se olisi eläinlääkärillekin tärkeä tieto jatkotoimien kannalta. Ällistyttävää on joka tapauksessa, että närästyslääkkeet Pepsid ja Antepsin eivät tunnu auttavan ollenkaan, päinvastoin niistä tulee Vilille vieläkin huonompi olo.
Lääkäriaika on varattuna keskiviikolle.

Päivä jatkui rauhallisissa merkeissä. Tosin pitkille lenkeille Vili ei ollut innokas lähtemään. Ruoka maistui kuitenkin todella erinomaisesti. Lähes koko päivän ja illan Vili on makoillut, aina välillä asentoa vaihdellen. Paljon mahdollista, että rankka viikonloppu tuntuu Vilinkin jaksamisessa. Vointi näyttää hyvältä, aivan uskomaton muutos viikonloppuun verrattuna, todellinen täyskäännös. Kipulääkettä en anna yöksikään, jos Vili ei sitä näytä tarvitsevan, mieluummin sitten vaikka yön aikana, jos nukkumisesta ei tule mitään.

Olen yrittänyt nauttia tästä päivästä pohtimatta tulevaisuutta. Carpe diem.

*******

Sindi vuonna 2003

♥ Sindi ♥ 
1998 - 99 ? - 2011

Koko päivän ja illan palas
kuvas lempeä sydämeen.
Vedin uutimet alas,
surun laskin valloilleen.
(Kaarlo Sarkia)


Tänään saapui suruviesti. Tyttäreni koira ja meidän hoitokoiramme Sindi, Tallinnan tyttö, lähti viimeiselle matkalleen. Suuri suru, mutta vanhan tytön oli aika lähteä sinne, missä me kaikki joskus toisemme tapaamme.

Suo siellä - vetelä täällä

Pistää miettimään...

Edellinen viestini täältä meiltä oli hyvinkin positiivinen. Tietäähän sen, että pilviä tulee eikä risukasaan enää silloin paista aurinko. Juuri niin meille kävi. Taas. Taisi olla kokonaiset 10 päivää suhteellisen auvoista tämä olotila. Eihän sitä enempää kestäisikään, vai mitä?
Sitä voisi vaikka tottua.

Tätä nykyä Vili kutisee sieltä sun täältä. Kortisonia Vili ei ole joutunut ottamaan tässä kuussa vielä kertaakaan.
- Etukäpälät ovat kaluttuja ranteisiin? asti, anturat ovat onneksi melko hyvässä kunnossa.
- Kylkien/kupeitten kirputtaminen on jokapäiväistä, nappasin pari kuvaa siitä, epätarkkoja, koska liike on niin nopeaa, olisi pitänyt videoida.
- Naamaa hierotaan kaksin tassuin. Silmät eivät vuoda ja korvat ovat ihan siistit.
- Pippeliään Vili on alkanut myös nuolemaan turhan paljon. Istahtaa lenkilläkin oikein nuolemaan sitä. Mitään vuotoa tms siinä ei näy eikä Vili ole mitenkään seksuaalisesti aktiivisen oloinen ollut, paitsi mitä suvun nuorimmaista (17 kk) piti astua jatkuvasti, kun oli käymässä. Olen suihkuttanut sitä pippeliä muutaman kerran viileällä vedellä, siitä Vili on ilmiselvästi tykännyt. Luin jostain pippelin huuhtomisesta Betadinella, en osaa kuvitellakaan, miten se käytännössä onnistuisi. Enpä ole milloinkaan moiseen joutunut, vaikka suurin osa elämäni koirista ovat olleet uroksia.
- Peppuun on ilmestynyt samanlainen perineaalinen pullistuma kuin toukokuussa. Ymmärtääkseni ei tällä kertaa kuitenkaan ole kysymys anaalirauhasten tukkeutumisesta.

(peppukuva)

- Närästys muistutti myös itsestään. Vili, jolla on nykyään hyvä ruokahalu, jätti useita syöntikertoja väliin, vaikka ei ollut enää hellettä. Arvasin jo siitä, että jotain on mahassa taas mullinmallin. Sitten Vili nousi usein makuulta istumaan ja nieleskeli ja maha alkoi pitämään murinaa ja mölinää. Selvä juttu. Vili joutui (pakko)syötettäväksi, koska oletan tyhjän mahan olevan närästyksen kannalta paha juttu. Lusikalla kermaviiliä, siinä uskossa ja toivossa, että se olisi hyväksi liikahappoisuudessa. Iltasella sitten söikin jo ihan omasta aloitteestaan. Vili sai kahtena päivänä (pe-la) Pepsid 5 mg yhteensä 3 kertaa. Nyt on tilanne kaiketi taas parempi. Harmi, että jouduin jättämään perunan pois ruokavaliosta, se olisi ollut vatsaystävällistä tuollaiselle närästäväiselle.
- Kutinoihin olen antanut kahtena päivänä (su-ma) Cetimax 5 mg. Sen vaikutusta en osaa vieläkään arvioida, ei se kutina ainakaan ole yltynyt päivän mittaan.

Vili ei oksentele, ei pode ummetusta eikä ripulia. Vartalon iho on siisti kauttaaltaan ja turkki on hyvässä kunnossa. Ilmeisesti allerginen koira on kaikin puolin herkkä. Onhan elimistö pois raiteiltaan ja tavallaan hälytystilassa, kun pitää reagoida kaikkiin allergeeneihin, jotka terveellä eivät aiheuttaisi mitään oireilua.
Olen miettinyt, mitä tehdä? Pitäisikö Vilin kanssa lähteä eläinlääkärille? Mitä menisin sieltä hakemaan? Päänsilitystä ja nopeasti ovesta ulos... Menisinkö toiselle eläinlääkärille? Olen huomannut, että joillakin eläinlääkäriasemilla vaihtuu henkilökunta hyvin usein ja joissakin taas on melko pysyvä miehitys. Siitäkin voi ehkä tehdä jotain johtopäätöksiä. Silti saattaa olla "suo siellä, vetelä täällä" -tilanne vastassa, meni sitten kenelle lääkärille tahansa. Ihmisiä kun ovat, hekin.

Jatkoa edelliseen

Vähän enempi kivaa on tänään. Tuota blogissani olevaa siitepölytiedotetta kun katselin, niin huomasin Vilin kutinoitten lisääntyneen samanaikaisesti kuin kalenteri kertoi heinien kukinnan alkaneen täällä etelärannikolla. Nyt heinien siitepöly on jo vähäistä, sen sijaan pujo kukkii voimakkaasti.
Tiedä sitten, mutta nyt tuntuu homma olevan jotenkin paremmalla tolalla. Jossittelulle löytyy sijaa, kun en osaa sanoa, mikä aiheuttaa ja mikä auttaa.

Ensinnäkin, tavallinen keitetty peruna on ollut pois pelistä nyt viidettä päivää, hunaja 10 päivää. Tölkkiruokaa päätin sittenkin jonkin verran antaa lihojen lisukkeeksi. Perunaa siinä on vain 5% eli 400 gramman tölkissä 20 grammaa ja Vili saa sitä noin kukkuran ruokalusikallisen ateriaa kohden. Mitä siinä Vilin tölkkiruuassa voisi olla, mikä mahdollisesti aiheuttaisi kutinaa? Päättelin, että ei mitään. Tosin tölkkiruuat sisältävät histamiineja, jotka voivat aiheuttaa joillekin allergian kaltaisia oireita. Muitakin tölkkiruokia voisi kokeilla, jos sopivia olisi. Näillä näkymillä ei löydy. Tutkailin ZiwiPeak 'Daily-Dog' Cuisine - Kostea täysravinto-tölkkejä, muuten hyviä, mutta niissä on kaikissa viherhuuli- tai sinisimpukkaa, eikä kumpakaan suositella kala-allergikoille. Todella harmi.

Nyt on kolmas päivä, jolloin olen antanut Vilille ihmisten antihistamiinia eli allergialääkettä, Cetimax 10 mg:n tabletista puolet eli 5 mg. Vastaavia valmisteita löytyy täältä. Vaikuttava lääkeaine niissä kaikissa on setiritsiinidihydrokloridi.Tutkimusten mukaan vain 10% koirista hyötyy tämäntyyppisestä lääkityksestä.

Löysin siitä suomenkielisen annosteluohjeen koiralle, setiritsiiniä 1mg/kg x 3 eli 8 kg painavalle koiralle 8 mg peräti 3 kertaa vuorokaudessa. Siis paljon enemmän kuin ihmiselle suositellaan. Vilille olen antanut vain sen 5 mg / vrk. Kortisonia ei ole saanut kuin viimeksi 10 päivää sitten.Vili on nyt ollut vähemmän kutiava, mistä lie johtuukaan. Tulihan tuossa edellä noita eri vaihtoehtoja jo mainittua.

Voi kunpa tuo oma nuppi olisi kuin hyvin toimiva tietokone! Sen sijaan se jämähtää, kaatuu tai sivua ei löydy. Olisi hienoa, jos sieltä saisi tulostettua mieleen lukemansa artikkelit aina tarpeen vaatiessa. Olisi joku hakutoiminta, vaikkapa nuppigoogle. Sen sijaan unholaan vaipuu yksi jos toinenkin tieto, jos ei ole älynnyt tallentaa sitä asiasivua ja niin aina joutuu aloittamaan uuden haun sillä oikealla Googlella...
Koiran ruoka-aineallergia
Koiran atopia

Heleä heinäkuu

Wikipedia

Äkkiäpä tämä kesä hupenee, jo ollaan heinäkuussa! Täytyypä pitää varansa, ettei syksy yllätä, vaan ennen sitä ehtii nauttia tästä kauniista vuodenajasta täysin siemauksin. Lämpötilakin kun on nyt pohjoisen ihmiselle tutuissa lukemissa eli kookosöljy on taas jähmeää. Siinä onkin kesälämpömittaria kerrakseen, jos öljy on jähmeää, on korkeintaan +25 astetta, jos juoksevaa, niin lämpöä on vähintään +26. Enempää ei ihmisen tarvitse tietää, tuohan riittää mainiosti...
Vili vietti nuo "juoksevanöljynpäivät" maaten ja syömättä, mitä nyt vähän henkensä pitimiksi närppi. Kermaviiliä lähinnä. Ehdin jo hieman huolestumaan tuosta syömättömyydestä, mutta nyt maistuu ruoka taas senkin edestä. Stoppi tuli kylläkin kauralimalle, Vili ei suostu sitä enää syömään. Olen yrittänyt eri versioita ja määriä, mutta ei syö. Siispä en anna toistaiseksi ainakaan. Kermaviili maistuu onneksi vielä.

Gastriitin hoitoon on myös jo taas tullut muutos. Tuskin olin edellisen postauksen kirjoittanut, niin jo heti seuraavana päivänä Vili vaikutti jotenkin hyvin poissaolevalta, pahoinvoiva ehkä, en tiedä. Liitin sen kuitenkin Antepsin-tablettiin, koska siitä on aikaisemminkin tullut outoja olotiloja. En ole varma, osaanko lukea Viliä tarpeeksi hyvin, mutta päättelin, että en nyt sitten toistaiseksi anna sitä Antepsiniäkään enää. Nyt olen antanut Vilille jo 6 päivän ajan Pepcid 5 mg eli vain ½ tablettia, ensin 2 kertaa päivässä ja nyt kokeilen antamista vain yöksi. Yöt ovatkin sujuneet hyvin. Joka ilta silti jännitän tulevaa yötä, koska se olisi taas takapakkia, jos se sujuisi huonosti. Oksentelua ei ole ilmennyt, hyvä niin. Aikamoista arvuuttelua tämä hoito on.
Vilin gastraattia ei ole sen enempiä tutkittu eikä sen tilaa tarkkaan määritelty. Onko se lievä vatsakatarri vai peräti mahahaava? Jos siitä jatkossakin tulee olemaan riesaa, niin kai se täytyy tutkituttaa oikein perinpohjin.

Merkillinen juttu on, että Vilin oikea korva, joka on tähän asti aina ollut neitseellisen puhdas, on alkanut likastumaan. Sen sijaan vasen korva, joka aikaisemmin oli se töhnivä, on ollut jo kauan täysin siisti. Mikä sitä oikeaa korvaa likastaa? Se ei ole tulehtuneen oloinen, Vili ei raavi eikä ravistele sitä.
Kutina on taas ollut runsasta, mikä lie sitäkin taas aiheuttaa. Peruna? Hellepäivinä söi kermaviilin lisäksi vain keitettyä perunaa, jota isäntä jalomielisesti Vilille pilkkoi. Nyt on sitten perunansyöttökielto voimassa

Hassu juttu, mutta juuri siksi pakko kertoa. Televisiossa pyörii se Saunalahden (typerä) laamamainos, jonka jokainen on varmaan nähnyt. Kun se esitetään, Vili havahtuu haukkumaan, vaikka ei edes näe televisiota. Siinä ei koirat hauku eikä siinä ole mielestäni mitään erikoisia ääniä. Olen testannut Vilin reagointia tuohon mainokseen ja joka kerta sama juttu. Vili ei juokse television luo, katsoo kuitenkin siihen suuntaan ja samalla vilkuilee ulko-ovelle päin. Täytyyhän minullakin haasteita olla, joten aion vielä selvittää, mikä ääni tai tietty sana saa Vilin reagoimaan tuolla tavalla...

Ihminen saa ilonsa pienistä asioista, niin minäkin, kun eilen tipahti postiluukusta eläinlääkärilehti! Ihan ilmainen. Lehdestä ilmestyy tänä vuonna vielä toinenkin numero ja sen lukeminen sujuu hyvin netissäkin. Lähettäjänä eläinlääkäriasema, jossa olen käynyt aikaisempien koirieni ym. eläinten kanssa. Pitäisiköhän siirtyä heidän asiakkaakseen taas, jospa tämä oli vinkkivitonen...

Kamu-lehti

Onni yksillä, kesä kaikilla

Otsake ei kohdistu mihinkään konkreettiseen, se tuntui vaan niin sopivalta. Päivä paistaa, kookosöljy on taas juoksevassa muodossa. Suomen suvea kauneimmillaan.

Vilin ruoka-asioita.
Minä tunnollisena koiranomistajana ostin hänelle laktoositonta kermaviiliä, mutta Vili ei sitä syö. Tavallinen kermaviili sen sijaan maistuu. Sitä syötän, kun olen siinä uskossa, että hapan on hyvää gastriitille. Toivottavasti on näin. Toivon myös, että Vilin innostus ei lopahda tähän kermaviiliin, kuten piimän kanssa kävi.
Siitä lähtien, kun Vili saa osaksi myös tölkkiruokaa, Vili ei suostu syömään enää ollenkaan raakaa lihaa. Aikaisemmin söi sitä aina jonkin verran, mutta nyt se on loppu. Kaikki liha kypsennetään kevyesti. Vilin luontaishoitaja varmaan näkee punaista, kun lukee tästä, että tölkkiruokaa eikä enää lainkaan raakaa... Tölkkiruualle perusteluni ovat omasta mielestäni riittävät eli se varmistaa Vilille sopivan ruuan siltä varalta, että tulee syystä tai toisesta katkos tähän oman keittiön tuotantoon.

Gastriittia hoidan nyt pelkällä Antepsin-tabletilla, ainakin toistaiseksi. Annan iltaisin puolikkaan ja ainakin nyt se tuntuu riittävän, viime yönäkin Vili nukkui peräti aamukahdeksaan asti. Pari päivää sitten kokeilin Pepsid-tabletilla ja taas sattui niin, että noin 5 tuntia ruokailun jälkeen Vili oksensi ruuat täysin sulamattomina pois. Nettitieto on kertonut, että varsinkin liharuoka tarvitsee (runsaasti?) vatsahappoja ruuansulattamiseen. Maalaisjärjellä päättelin, että jos Pepsid vähentää liian roimasti niitä happoja, niin vatsa ei kykene sulattamaan ruokaa ja siksi se palautuu matolle täysin koskemattoman näköisenä. Voi olla, että maalaisjärki vie metsään, mutta näin päättelin kuitenkin. Oletan ja toivon, että Antepsin suojaa vatsan limakalvoja ja ne siten ehkä voivat parantua ja jopa vahvistua?
Olisi kivaa olla oikein viisas. Kaikki hoito tuntuu totaaliselta hakuammunnalta, toivottavasti edes muutama luoti osuu maaliin! Vilin vatsa ei ainakaan viime aikoina ole enää pitänyt sitä kovaäänistä konserttia, kuten yleensä, sitä pidän hyvänä merkkinä, kuten myös hyvin nukuttuja öitä. Kaikki voi hetkessä kuitenkin muuttua, siihen on tässä ehtinyt jo tottua...

Kutinoista sen verran, että niiden taso vaihtelee päivästä toiseen. Joskus raapii ja lutkuttaa oikeinkin kovasti, sitten tulee aivan rauhallisia päiviä ja sitten ehkä päiviä näiden ääripäiden välistä. Ei aavistustakaan, mikä milloinkin mitäkin aiheuttaa. Ruokavalio on jotakuinkin sama koko ajan. Oikein rajun kutinapäivän pelastan  kortisonilla (2,5 mg), onneksi niitä päiviä on ollut harvassa. Listaan ne oman vajavaisen muistini tueksi tuonne Yhteenveto-sivulle, jos jotakuta kiinnostaa.

 

Allerginen koira on ikänsä allerginen, allergia ei parane eikä häviä, se saadaan korkeintaan hallintaan. Joten kuten.

Armas arki

Seuraavat pyhät ovatkin sitten kai vasta joulun aikaan, vai unohdinko jonkun siitä välistä? Kaupunkijuhannus ei ollut ollenkaan hassumpi, liikenteen melua ei ollut juuri lainkaan ja muutenkin oli hyvin rauhaisaa. No, jussit on juhlittu ja nyt tuttu harmaa? arki on taas elettävänä.



Vili nukkui monen monta yötä normaalisti ihan aamuun asti ja nyt koettiin taas puoliksi valvottu yö. Muistelen, että ensi kertaa alkoi näitä huonosti nukuttuja öitä esiintymään joulukuussa viime vuonna. Sittemmin selvisi, että syynä on gastriitti. Yöt tuntuvat olevan niin kovin erilaisia, onko se sitten niin, että vatsa välillä vaivaa ja välillä taas ei?
En tajua, mikä se seikka on, joka saa Vilin nimenomaan aamuyöstä levottomaksi, päivät kun sujuvat aina ihan tavalliseen tahtiin.
Nyt siirryin taas antamaan Vilille Pepsid'iä ja se, jota kutsun mineraalihiekaksi, jätettiin tauolle. Eräät suosittelevatkin sitä vain kuuriluontoisesti annettavaksi ja jos aikoo antaa jatkuvasti, niin annosta olisi hyvä pienentää.
Pohdin, pitäisikö kokeilla Vilille omeprazolia (Losec) tuohon vatsakatarriin, se on joissain maissa virallisesti rekisteröity eläinlääkkeeksi (ei Suomessa). Tosin sillä on kuulemma yleisenä sivuvaikutuksena ripuli, ja sitä taas en kyllä Vilille halua, mutta sitä ei tarvitsisi antaa kuin kerran päivässä. Antepsin'in parantavaa vaikutusta en osaa arvioida, suojaako se vain mahalaukun seinämiä, vai tapahtuuko sen avulla myös jotain edistystä? Ehkä soittelen eläinlääkärille ja kyselen...
Sen gluteenittoman lakritsan jätin myös pois Vilin herkkulistalta, vaikka lakua suositellaan vatsavaivaisen herkuksi. Pysytellään nyt edelleen vain lakritsanjuurivalmisteessa, siinä ei ainakaan ole mitään lisäaineita.

Gastriitin paraneminen on kuulemma aikaa vievää touhua, joten työsarkaa on. Kermaviili, josta älysin vasta nyt ostaa laktoositonta vaihtoehtoa, pysyy jokapäiväisenä ruuanlisänä niin kauan, kuin Vili sitä suostuu syömään. Nyt näyttää ainakin maistuvan hyvin. Kaura- tai pellavalimaa ujutan myös jatkuvasti joka ruokaan, sellaisenaan Vili ei niitä halua syödä.
Eikä ole sanottua, että Vilin gastriitti paranee koskaan. Luin, että ruoka-aineallergisen koiran mahalaukun limakalvot joutuvat jatkuvasti allergeenien vaikutuksen piiriin, sillä ihan kaikkea allergisoivaa on lähes mahdotonta poistaa ruokavaliosta, kaikkia ei tiedetä, aina jää joku pieni joukko vaivaamaan ja uusia syntyy. Vili pärjää kuitenkin kohtalaisesti ja se on hyvä niin.

Kaikenlaista

Helteet ovat onneksi ohi!
Tervetuloa perinteinen, viileän vanhanaikainen suomalainen kesäsää. Rakastan sinua. 

Ostin Vilille Antepsin 1 g tabletteja, ovat aika isokokoisia, mutta onneksi niissä on jakouurre välissä. Laskin (toivottavasti oikein), että Antepsin-liuoksessa 2 ml = 400 mg sukralfaattia ja yhdessä Antepsin-tabletissa = 1 g eli 1000 mg, joten puolikas tabletti sisältäisi sen mukaan 500 mg sukralfaattia Näin ollen Vili saa hiukan suuremman annoksen tabletin muodossa kuin liuoksena. Annoin kahtena päivänä x1 puolikkaan Antepsin-tabletin, sitten kaksi päivää sujui ilman, eilen annoin taas. Yritän lukea Viliä ja hänen vointejaan, ressu kun ei osaa itse kertoa mitään tuntemuksistaan. Yöt ovat taas sujuneet oikein mallikkaasti.

Kutinatilanne on erittäin vaihteleva. Muutamia päiviä jo ehdin olla onnellinen vähäisistä kutinoista, kunnes tänä aamuna yllättäen Vili jyrsi tassuja sellaisella innolla, ettei auttanut huomion siirtäminen eikä edes kieltäminen. Aikani sitä seurattuani annoin pojalle kortisonitabletin (2,5 mg) ja kuinka siinä kävikään: heti tabletin nielaistuaan Vili asettui rauhallisesti nukkumaan. Murr. Olisin voinut purra itseäni vaikka minne, että miksi ehdinkään antaa sen vietävän kortisonin...
Minulle on käynyt aikaisemminkin monasti niin, että kun olen antanut Vilille jonkin lääkkeen (närästykseen tai kutinaan), se on heti oitis asettautunut rauhallisesti lepäilemään, ennen kuin se lääke on voinut edes auttaa. Pitäisikö Vilille antaa lumelääkettä, plaseboa? Ehkä kokeilen sitä ensi kerralla, kun tuntuu siltä, että Vili tarvitsee jotain, niin annankin vaikkapa maitohappotabletin....

Antepsiniä ei suositella ihmisille kauempaa kuin korkeintaan 8 viikkoa, joten ei se kai ole hyväksi koirallekaan kovin pitkään annettuna. Nyt yritän antaa Vilille kaikkea mahdollista vatsaa hellivää, kaura- tai pellavalimaa, naudanmahaa, kermaviiliä tai muuta hapanmaitotuotetta, lakritsaa, mineraalivalmistetta. Tuo naudanmaha on ollut kysymysmerkki tähän asti, en ole varma, onko nauta allergisoiva, aina on vähän siltä vaikuttanut ja nyt kun annoin yhden satsin naudanmahaa, niin nyt 4 päivää myöhemmin iski tassujen jyrsintä. Tai sitten se on poro, jota Vili sai kolmena päivänä tölkistä? On tämä vaikeaa... Kai se nauta on nyt sitten poistettava listoilta tai sitten kokeilen vielä yhden kerran, ilman poron samanaikaista antamista.

Kaivoin kätköistäni esille klikkerin. Vilin ollessa vielä pentu, ei klikkerille ollut mitään käyttöä. Vili oli kuuro kaikelle, mikä viittasi vähän oppimiseen päinkin, kuin olisi kissalle yrittänyt jotain opettaa. Nyt vanhempana Vili jaksaa paremmin keskittyä tähän elämän vakavampaan puoleen ja heti parin yrityksen jälkeen poika osasi jo kehoituksesta istua. Seuraavaksi ehkä harjoitellaan tassun antamista, se onkin haasteellista, sillä Vili ei omaehtoisesti tarjoa milloinkaan tassuaan.
Käytän Vilin kanssa jutellessa paljon samoja sanoja, peruja jo entisiltä koiriltani. Suppean sanavaraston oppii koira kuin koira kuin itsestään. Käytän usein myös käsimerkkejä samanaikaisesti.

Ihmeellisellä tavalla Vili osaa tulkita puheluitani. Jostain tietystä sanasta Vili tekee sen johtopäätöksen, että juttukaveri on tulossa meille ja asettuu ulko-ovelle odottamaan. Vili on hyvin kärsivällinen ja sitkeä odottaja ja on tulkinnoissaan 99% osunut oikeaan. En tiedä vielä, mikä se sana on, jonka perusteella Vili tietää tulevan vierailun.
Vili on myös itseoppinut ilmoittamaan murinalla ja haukunnalla, jos kännykkä soi enkä itse ole kuuloetäisyydellä. Viisas Vili.

Asiaan mitenkään littymättä liitän tähän runon, johon tykästyin ihan valtavasti.
Opetellaan elämään kiireettä.

"On nopsasti puettu, lehti puoliksi luettu.
Juoksuennätys lyöty, lounas hetkessä syöty.
Aika kiireisen retken - lento kestää vain hetken.
Sitten aivojen työ ja uneton yö.
Ja kun kaikki on loppu tämä hirveä hoppu
ja kaamea luisto,
elämästä on jäljellä hailakka muisto."
- Virginia Brasier: Time of the Mad Atom