No niin. Mistäpä sitä aloittaisi? Ensinnäkin kiitos monista kommenteista, kaikki niin sydämellisesti tervetulleita! Olisikin aivan lohdutonta, jos ihan yksin täällä pohtisin niitänäitä eikä kukaan tuntisi olevansa edes hiukan samassa veneessä...
Kertaan tähän nyt viime viikon tapahtumia Vilin osalta. Vilillä oli ilmeisesti joku vatsaflunssa.
Viime viikolla Vili oksenteli useana päivänä, aamuyöstä tai aamulla, ei muulloin. Ruokahalu oli koko ajan ihan hyvä eikä ollut ripulia. Yöllistä levottomuutta ja emännän/isännän häirintää runsaasti aamukahdesta-kolmesta eteenpäin kunnes joku suvaitsi nousta. Nuo lyhyet yöt olivat kyllä aika rankkoja.
Nyt oksentelut ovat loppuneet ja kas kummaa: öistä on tullut ihanan rauhallisia! Jo kaksi yötä ollaan kaikki nukuttu ihan aamuun asti. Nyt sitten sekin ilo kai loppuu, kun hehkutan sitä ihan näin julkisesti.
Vilin kutinat ovat nyt häipyneet taka-alalle, liekö tullut se vaihe, että luonnostaan helpottaa se, mikä lie sen on aiheuttanut tai sitten kiitoksen ansaitsee kortisoni, jota meni viikon ajan joka päivä. Nyt ollaan vaiheessa kortisonia
joka 2. päivä ja ensi viikolla olisi tarkoitus kokeilla, onnistuuko se
joka 3. päivä.
Pelkään huoahtaa helpotuksesta. Niin usein on kaikki näyttänyt niin ihanan lupaavalta ja lähes yhtä usein paluu todellisuuteen on ollut yhtä suurta pettymystä.
Vaan, eikö pidä elää tässä ja nyt? Siis iloitsen siitä, että nyt näyttää taas hyvältä tai ainakin paremmalta, huomisella olkoon sitten huomisen murheet.
Vilillä oli tänään kylpypäivä! Ensimmäinen päivä moneen kuukauteen, että lämpötila ulkona oli nollan yläpuolella, joten uskalsin pestä Vilin. En käytä fööniä, koska Vili pelkää sitä kovin, siksi turkin kuivuminen kestää kauan eikä saa olla pakkasta, kun lähdetään kylvyn jälkeen ensimmäiselle lenkille. Stressasin jo kauan itseäni Vilin pesemisen takia ja nyt vihdoin sekin asia on poissa päiväjärjestyksestä.
Kotona meillä puhaltavat myös uudet, raikkaat tuulet. Olen alkanut saneeraamaan kotiamme.
Kävin nimittäin jokin aika sitten lyhyen keskustelun. Aiheena oli pöly ja pölypunkit.
"Vanhoilla ihmisillä on vanhoja tavaroita"
"No, ei meillä ainakaan"
Tuon jutustelun jälkeen aloin pohtimaan, kuinka kauan meillä mikin tavara on ollut. Ja voi kauhistus: ei niitä nyt todellakaan oltu hankittu eilen eikä edellispäivänä, vaan kyllä oli pakko myöntää, että "vanhoilla ihmisillä on vanhoja tavaroita".
Kotiin hankittiin siltä istumalta mm. uudet tyynyt ja täkit, verhot lähtivät muutamista ikkunoista kokonaan pois jne, Pölypesien vähentämistä siis. Siivouksen helpottamista. Tästä on tarkoitus koko perheen hyötyä, Vili mukaanluettuna.
Imurina meillä on jo kauan ollutkin erinomainen Dyson Allergy ja nyt on tulossa vielä ilmanpuhdistaja.
Huonekasveihin kertyvän pölyn saa parhaiten pois tietenkin suihkuttamalla, mutta sitä ei voi suositella jokapäiväiseksi toimenpiteeksi. Suihkutusten välipäivinä oiva apulainen on strutsinsulkapölyhuiska Sahlins Struts, hinta noin 7-8 euroa.
"Staattinen. Vetää puoleensa kuivaa pölyä. Pestään kädenlämpöisessä, miedossa saippualiuoksessa. Hellävaraiset höyhenet eivät naarmuta."
Sitten saa kevät ja kevätaurinko tulla. Odotan sitä hetkeä, että vaikka kevätaurinko paistaa täydeltä terältä, että en silti näe yhdenkään koirankarvan leijuvan ilmassa päämääränään laskeutua kahvikuppiini...