torstai 13. tammikuuta 2011

Tavarakaaos

klikkaa kuva tarv. isommaksi

Kotoisa kaaos ja tavarapaljous. Hyvä vai paha?
Nappasin paikallisesta ilmaisjakelulehdestä nyrkkisäännöt kaaoksesta selviämiseen.
Laiskana en jaksanut tuota tekstiä naputella, vaan päätin laittaa pelkkänä lehtileikkeenä.

Iloista kaaoksenkesyttelyä!

3 kommenttia:

Tiia kirjoitti...

Tuli tarpeeseen... :D
Me ollaan muuttamassa pienempään asuntoon, "taloudellisista" syistä ja kun pitäis vähän elää niin kuin opettaa - ekologisemmin ja taloudellisemmin. Eli ts. kahden hamstraajaihmisen ja yhden koiran melkein 60 neliössä lojuvat tavarat pitäis saada tungettua n. puolet pienempään asuntoon.

Että jos joku on jotain vailla niin voi laittaa vaikka viestiä että jos täältä liikenisi... :D

Sillä ihan tottahan se on, että ei meistä kukaan täältä mitään mukaansa saa, kun lähdön päivä koittaa. Eikä me ainakaan tarvita kuin ehkä neljäsosaa siitä tavarapaljoudesta, mitä on tullut haalittua.

Ehkä mielikin olis seesteisempi, kun ei tää "poissa silmistä, poissa mielestä" näytä toimivan :)

Mai kirjoitti...

Aika hauskaa, että nyt yltäkylläisyyden keskellä on alettu puhua tavaroista luopumisesta pelkän uuden ostamisen sijaan. Olen jo useammasta lehdestä lukenut tänä talvena vastaavaa. Ylenpalttinen tavaran kerääminen voi stressata, sitoa ja ahdistaa omistajaansa. Kaaos, josta ei ota mitään tolkkua, muuttuu hallitsemattomaksi, ja tavarat ovat vain tiellä, eivät hyödyksi.

Itse tein suuremman luokan raivauksen vaatehuoneessa, joka toimii ylimääräisten tai sillä hetkellä ei-käytössä olevien tavaroiden varastona (ei siis suinkaan minkkiturkkien ja juhlamekkojen säilytykseen, kuten vaatehuoneen tulisi...)
Myönnän että olo oli helpottunut, kun sain kannettua kirpputorille ja roskiin tavaraa, jota ei oltu käytetty moneen vuoteen. Tuli tilaa, ja nyt huoneesta löytää haluamansa ilman suurta manausta ja laatikoiden vyörymistä niskaan.

HooPee kirjoitti...

Entisaikaan ei tavaranpaljousongelmaa ollut. Se on nykyajan ilmiö. Elintasosairaus.
Aikaisemmin ihmiset asuivat ahtaasti, yksiössäkin kokonainen perhe, ei sinne olisi voinut tavaraa haalia, vaikka olisi ollut muuten mahdollista.
On totta, että on huojentavaa luopua turhasta tavarasta. Se eron hetki on kyllä usein vaikea, millään ei raaskisi laittaa kiertoon jotain, joka on jollakin tavalla sittenkin rakas, vaikka onkin tungettu kaapin viimeiseen nurkkaan. Mutta sitten kun on siitä eronhetkestä selvitty, niin jo helpottaa.
Itse en ole ikinä kaivannut luovuttamiani tavaroita jälkeenpäin, enkä parkunut niitten perään.