Sivut

tiistai 28. helmikuuta 2012

Vilinää

Vili on selvinnyt NEU:n aiheuttamasta koettelemuksesta hyvin. Tyttären koira Betsy perii jäljellä olevat NEUt, hänelle ne tuntuvat sopivan. Vili jatkaa lintuNEU:n (kanan lihamassa, broilerin maksa, sydän, kivipiira, kananmuna, riisi, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, omena/luumu) syömistä, se näyttää sopivan ihan hyvin. Nyt olisi tarkoitus ostaa Vogelin perunaversiota (perunapohjainen lintuNEU, jossa liha/elimet ovat kanaa), sitä löytyy ainakin Vauhti-Raksusta. Ihmettelen, että sitä ei ollut eläinkaupassa, luulisi viljattoman vaihtoehdon menevän viljallisen edelle ja olevan edes valikoimissa.

Edelleenkin ihmettelen sitä, mikä siinä perusNEUssa (sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä) aiheutti Vilille ongelmia. Ihmettelen paljon muutakin, ei sen puoleen. Ihmetystä aiheuttaa edelleen se, että kaikista vaikeuksista huolimatta Vili pääsi eroon jatkuvasta kortisonilääkityksestä saatuaan sitä peräti kokonaisen vuoden. Nyt siitäkin on jo melkein vuosi kulunut! Ihmettelen vieläkin sitä, että Vilille tuntuu sopivan lähes mikä tahansa sellainen ruoka, josta olin aikaisemmin aivan varma, että ovat syypäitä kutinoihin. Elämä on ihmeellistä.

*******

Vilillä on tapana aina iltaisin pyrkiä isännän syliin ottamaan nokoset tai muuten vaan nauttimaan löhöilystä. Minun syliini Vili ei ole koskaan halunnut, aina vaan äkkiä pois, ainoastaan isännän syli on hyvä syli. kateellinen...

höyhensaarilla


Vili rakastaa penkkejä, niin kesällä kuin talvellakin. Jokaisella ulkoilulenkillä on hypättävä jok´ikiselle matkan varrelta löytämälleen penkille. Sieltä käsin Vili tarkkailee niin liikenteen kulkua kuin ohimeneviä ihmisiäkin. Aurinkoisina päivinä Vili useasti paistattelee vain päivää, sulkee silmänsä ja nauttii elämästä. Vähäinen lumi penkin päällä ei haittaa, eihän...

korkealta näkee enemmän
talvista penkkeilyä
viime vuonnakaan ei lumesta ollut pulaa ja  penkille oli kyllä vaikeaa kiivetä...

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Voihan taas...


Eihän tässä näin pitänyt käydä, mutta kävipäs vaan. Toisaalta kaikki kokemus lisää tietoa, olkoon se lohdutuksena.

Innostuneena lintuNEU:n sopivuudesta Vilille ampaisin ostamaan pötkön perusNEU:ta, maanantaina annoin sitä Vilille ensimmäisen kerran. Tiistai-iltana alkoi outo käytös, joka kokemukseni mukaan ennakoi kutinahepulikohtausta. Vili oli hyvin levoton, raapi itseään sekä kaikkea mahdollista muutakin, kaivautui peittojen alle ja pyrki jatkuvasti lenkille. Kumman tuttua, ikävällä tavalla.
Illalla klo 23 annoin Vilille 2,5 mg kortisonia, vielä klo 00.15 ei mitään vaikutusta, joten annoin vielä toisen mokoman lisää.
Yö sujui rauhallisesti, Vili on ollut tänään hieman väsähtänyt, mutta syönyt ihan hyvin, tietenkin jotain muuta kuin NEU:ta...

Eiköhän nyt olla taas yhtä kokemusta rikkaampia, oletukseni Rimadylin ja NEU:n yhteydestä on siis ollut väärä. Tuossa perusNEU:ssa on jotain, mikä ei ollenkaan sovi Vilille. Mikähän se olisi? Sianliha? Vili syö kylläkin ilman ongelmia possunluita ja sydäntä sekä kieltä. Onkohan NEU:n sianliha jotain tavattoman rasvaista vai onko sitä ihan kauhean paljon tässä tuotteessa? Vilin vatsantoiminnassa ei ole ilmennyt kuitenkaan mitään outoa eikä ole oksentanut.

NEU
Ainekset:
sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä

Tietenkin olen harmissani tästä. Mutta kuten edellä jo mainitsin, niin arvokas tieto tämä kylläkin on. Hyvinhän me muuten olemme pärjänneet, toivottavasti tulee jatkumaan samalla tavalla, kunhan tästä on päästy yli. Huokaa.

Vilin penkki, talvellakin

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Ei täsä pal uutta ol, mut pal assia silti

Niin, ei tässä ole paljon uutta kerrottavaa, mutta silti olevinaan paljon asiaa. Ruokakokeilu on sydän pamppaillen aloitettu ja osin jo suoritettu.
Vuorossa oli lintuNEU, jonka syöttämistä jännitin todenteolla.
Perjantaina klo 11.00 oli kokeilun lähtölaukaus eli Vili sai ensimmäisen annoksensa sekoitettuna muuhun ruokaan. Maistuvuus 100%. Laitoin jääkaappiin jo valmiiksi kortisonitabletin puolikkaan voihin käärittynä, että mahdollisten oireiden ilmestyessä saan sen nopeasti annettua Vilille. Kokemukseni NEU:sta on ollut huono, mutta halusin vielä kokeilla tämän version. Pidän kuitenkin NEU-ruokia  (koiran täysravinto, pakaste, säilyvyys –18°C 9kk) hyvinä ja ne maistuvat Vilille erinomaisesti, joten haluaisin niin mielelläni syöttää Vilille niitä muun ruuan ohella.

Vilin kutinahepuli
Toinen kutinahepuli

Nyt on jo sunnuntai eikä mitään ole tapahtunut. Paitsi, että Vili syö hyvällä ruokahalulla, on iloinen ja leikkisä. Tähän mennessä ei ole ainuttakaan kutinamerkintää tältä vuodelta eikä kortisoniakaan ole tarvittu. Siis vointi ihan parasta mahdollista.

Olen pohtinut sitä, mikä aiheutti ne kauheat kutinahepulikohtaukset kahdella edellisellä kerralla NEU-perusruuan + lintuNEU:n antamisen jälkeen ja nyt tämän pelkän lintuNEU:n syömisen jälkeen ei ole tapahtunut mitään kauheaa. Näillä kahdella ei ole suurta eroa valmistusaineissa, toisessa liha on lintua ja toisessa ei.

NEU
Ainekset:
sianliha, naudan maha, elimiä (kurkun lukko, kieltä, maksaa, munuaista) kananmuna, riisi, ohra, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, AB piimä

Vogel (lintuNEU) 
Ainekset:
kanan lihamassa, broilerin maksa, sydän, kivipiira, kananmuna, riisi, porkkana, herne, nokkonen, valkosipuli, omena/luumu 



Sitten tarkastellessani Vilin kalenteria joulukuulta hoksasin yhden asian: molemmilla edellisillä kerroilla Vili oli Rimadyl-kipulääkekuurilla ja nyt ei! Voiko se lääke aiheuttaa allergistyyppisen oireilun yhteisvaikutuksena tietyn ruuan kanssa?
Kuulostaa uskomattomalta, mutta silti uskottavalta.
Vili sai Rimadyliä tavallista pienemmällä annostuksella, mutta silti noilla kahdella on pakko olla joku yhteys. Joka tapauksessa en keksi mitään muutakaan selitystä sille, että kahdella kerralla NEU aiheutti pahan oireilun ja nyt ei mitään.


*******
Laitanpa tähän lainauksen tuosta Rimadyl-lääkkeestä, oli jo itseltänikin ehtinyt unohtua:
* Varoitus Rimadyl-lääkkeen pakkausselosteesta: "Hyvin harvoin esiintyviä haittavaikutuksia ovat mahasuolikanavan oireet, munuaisiin kohdistuvat ja allergian kaltaiset (idiosynkraattiset) maksan haitat sekä mahasuolikanavan verenvuodot. Nämä haittavaikutukset voivat yksittäisissä tapauksissa olla vakavia ja johtaa kuolemaan."
Jotensakin kamalaa, että jollain lääkkeellä on virallisesti tunnustettu haittavaikutus, joka johtaa kuolemaan...

*******

uusi peti
vanha peti
Petien paikkoja vaihdettu päittäin. Toimii erinomaisesti, Vili hyväksyy molemmat pedit + paikat tasapuolisesti. Hyvä. Tänään Vilin maattua vanhassa pedissään, huomasin petityynyn olevan reilusti märkä. Siinä sitten pähkäilimme ja tutkailimme tyynyä ja sen kastumista. Oliko Vili pissannut petiinsä? Hui, ei kai... Sitten selvitimme tapahtumien kulkua ja löytyihän se selitys: Vili oli aamulenkkinsä jälkeen lumisine vatsanalusineen käynyt petillensä makaamaan ja se oli siis vain sulanutta lunta. Ja kun me jo luultiin Vilistä tulleen vuoteenkastelijan...

torstai 16. helmikuuta 2012

Hieroisinko koiraani?

Olen joskus kauan sitten käynyt koirahierontakurssilla, siis sellaisella yhden illan kestävällä, jossa annettiin perustietoa ja -taitoa ja mahdollisuus ohjattuna hieroa omaa koiraansa juuri opitun ohjeen mukaisesti. Minulla oli mukanani Niilo-koirani, joka oli perusluonteeltaan pidättyväinen ja varovainen. Tarkoitukseni oli hieronnalla vahvistaa Niilon luonnetta kehittymään vahvemmaksi, itsevarmaksi, antaa lisää itseluottamusta ja hyväksyntää.

* Se koirahieronta, jolla halutaan vaikuttaa lihaksistoon parantamisen tarkoituksessa, on asia erikseen. Sen tyyppistä hierontaa ei pidä tavallisen koiranomistajan ryhtyä ollenkaan harrastamaan. Ammattimaiseen koiran fysikaaliseen hoitoon vaaditaan oikea koulutus.
Meille suositeltu koirahieroja Turun seudulla Koirahierontaa RentoWuh

Nyt on siis tarkoitus keskittyä vaarattomaan hierontaan, jolla ei voi saada mitään pahaa aikaiseksi. Hierontaliikkeiden tulee olla aina helliä, koiralle miellyttäviä eikä niissä missään tapauksessa pidä käyttää voimaa. Oman Niiloni kohdalla hieronta tuotti tulosta. Aluksi Niilo ei siitä tykännyt, oudoksui, mutta vähitellen tuli itse jo tyrkylle. Nämä hierontahetket lähensivät myös meidän suhdettamme ja rauhoittivat meitä molempia miellyttävällä tavalla. Lempihierontamme oli korvien sively, sitä oli helppo tehdä milloin vain koiran istuessa jalkojen juuressa ja samalla itse katsella vaikkapa teeveetä tai seurustella toisen kanssa...


Suomenkielisiä ohjeita on ollut vaikea löytää, enkä halunnut ihan ulkomuistista mitään kirjoittaa. Alkuperäinen sivu löytyy englanninkielisenä linkkinä alempana, samoin saksankielinen.
Kopsasin tähän sen ainoan selkeän suomenkielisen ohjeen, jonka löysin ja se vastaa sisällöltään sitä, mitä minullekin on opetettu.

"TTouch jaetaan kolmee ryhmään: pyörityksiin, liu´utuksiin ja nostoihin. Hieronnan tavoitteena on siis että koira oppii hyväksymään kosketuksen ja nauttimaan siitä, se vahvistaa itseluottamusta ja vähentää ei-toivottua käyttäytymistä.

Tässä muutamia TTouch-tapoja:
Clouded Leopard TTouch on kaikkien pyöreiden TTouchien perusliike. Kuvittele iholle kellontaulu, jonka halkaisija on noin 1cm. Taivuta vähän sormiasi ja pyöritä iho sormenpäillä myötäpäivään hieman yli täyden ympyrän. Lying Leopard TTouch on muuten samanlainen kuin Clouded Leopard, mutta siinä kämmen on vähän suorempana, niin että sormien koko alapuoli koskettaa ihoa.
Chimp TTouch sopii erityisesti hermostuneille koirille. Pane kätesi kevyesti nyrkkiin, pidä sormet yhdessä ja pyöritä koiran ihoa hellävaraisesti myötäpäivään hieman yli täyden ympyrän verran.
Karvojen liu`uttaminen tekee hyvää pitkäkarvaisille koirille, ja siitä on hyötyä myös koirille, joikka on turkinhoito-ongelmia tai jotka ovat kovia haukkumaan. Kierrä karvoja varovasti ja liu´uta sormesi niiden päähän asti. Jos koirasi ei pidä kiertämisestä, tee pelkkiä liu`utuksia.
Raccoon TTouch parantaa verenkieroa, vähentää turvotusta ja edistää paranemista. Tee kuten Clouded Leopardissa, mutta käytä pyöritysliikkeeseen vain sormien kärkiä. Tee Raccoon TToucheja korvanjuureen, hännäntyveen, selkärangan molemmille puolille, varpaiden väliin ja lapojen taakse.
LIama TTouch tehdään kämmenselällä, ja se sopii hienosti hermostuneiden eläinten aloitushieronnaksi, koska niistä kämmenselän kosketus voi vaikuttaa vähemmän uhkaavalta. Pidä sormet pehmeinä ja silitä koiraa kevyesti tai tee myötäpäivään hieman yli kokonaisia TTouch-ympyröitä koiran kuonoon ja runkoon.
Korvien sively poistaa korvanjuuren, otsan ja niskan yläosan kireyttä, rentouttaa ja auttaa koiraa rauhoittumaan. Ota hellästi, mutta kunnolla kiinni koiran korvasta ja sivele sitä tyvestä suoraan kärkeen asti. Siirrä käden paikkaa joka sivelyn jälkeen varmistaaksesi, että käyt läpi koko korvan."
lähde

engl. Tellington TTouch Training
saks. TTouchforYou
saks. Massage & Gymnastik

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Vilin kuulumisia



Bigbay®

Vili sai marraskuussa täyttäessään 3 vuotta lahjaksi pedin, jota ei oppinut hyväksymään ollenkaan. Ei auttanut muu, kuin myydä vanha peti pois, ostaja löytyikin heti yhdessä päivässä. Toivottavasti uudet omistajat, mopsi ja kaverinsa belgianpaimenkoira, ilahtuvat siitä ja oppivat käyttämään sitä. Se peti oli kyllä ihan hyvä, ja sopiva myös parvekkeelle ja terassille lämpöeristyksensä takia.
Eihän Vili ilman petiä voi olla, eihän? Sopivasti ystävänpäiväksi saapui uusi hieno peti, valmistaja tai maahantuoja Flamingo. Siihen Vili on asettautunut vapaaehtoisesti jo yllättävän monasti eli eiköhän hyväksy sen. Uusi peti on pehmoinen ja vartalon malliin mukautuva, päällinen konepesun kestävää 100% puuvillaa ja kätevästi vetoketjulla avattava.

v.2009 tuliterät koira, peti ja lelu
v.2012 Vilin "makkarissa" on peili...

Onhan Vilillä vielä olemassa pentupeti, johon mahtuu edelleenkin ihan hyvin. Se oli halpa peti, maksoi 3e Mustissa ja Mirrissä. Harmi vaan, että sen peseminen on erittäin hankalaa.
Vili on lattialla viihtyvä, nukkuu usein koko yön ihan paljaalla lattialla tai sitten pedissään. Sohvalla, nojatuolissa tai sängyssä ei nuku milloinkaan öitään, päiväsaikaan voi käydä oleilemassa niissä, mutta ei nuku. Aamulla voi tulla sänkyyn viereen, muuten ei.

taas tyhjä kuppi...

Vilin ruokailu on ajautunut tietyille raiteille. Vain kana/broileri, kananmuna ja possu eri muodoissaan. Mielellään syöttäisin mm. kalaa ja kalkkunaa, mutta sälli ei vilkaise päinkään. Olen yrittänyt tarjota em. erittäin harvoin, mutta silti yäk.
Vilillä on kiva tapa ilmoittaa, että ruokaa oli liian vähän, saiskos kiitos lisää. Jää makaamaan kuppinsa viereen ja kolistelee sitä. Jos toivottua vaikutusta ei tule, niin poika laittaa päänsä kuppiin ja makaa mielenosoitukseksi pää siinä tyhjässä ruokakupissaan. Jos vieläkään ei mitään tapahdu palvelusväen taholta, silloin Vili örisee/haukkuu tai naukuu ihan hiljaa, juuri ja juuri kuuluvasti. Tämä viimeistään tehoaa, mutta jos jo kolmatta kupillista kerjää, niin silloin taikasana "loppu" lopettaa todellakin ruinaamisen.
Voi meidän poikaa. ♥

maanantai 13. helmikuuta 2012

♥ Hyvää Ystävänpäivää ♥



















Historia
Ystävänpäivä on mahdollisesti saanut alkunsa muinaisen Rooman Lupercalia-juhlasta, jota vietettiin 15. helmikuuta. Juhlalla kunnioitettiin Junoa, roomalaista naisten ja avioliiton jumalatarta, sekä Pania, luonnon jumalaa. Nuoret miehet kokoontuivat Palatinus-kukkulalla olevaan luolaan ja uhrasivat vuohia ja koiran. Juhlan jälkeen nuoret miehet kulkivat ympäriinsä vuohennahkoihin pukeutuneina ja läiskivät vastaantulijoita vuohennahkaisilla remmeillä. Sen uskottiin lisäävän hedelmällisyyttä.

Ystävänpäivä Suomessa
Ystävänpäivää on Suomessa vietetty 1980-luvulta lähtien. Suomen kalenteriin ystävänpäivä on merkitty vuonna 1987. Se on muodostunut toiseksi suosituimmaksi korttipäiväksi joulun jälkeen. Päivän tunnuksena tunnetaan kautta maailman punainen sydän.
Kansainvälisestä Valentinuksen päivästä poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisemmin ystävien muistamisen, ei vain rakastavaisten juhlapäivä
lähde


Käymme yhdessä ain
käymme aina rinnakkain
vaikka esteitä on
joskus tiellä kohtalon
voimme kaikki ne voittaa
kun kuljemme vain
tiemme yhdessä näin rinnakkain.
(Pertti Reponen)

perjantai 10. helmikuuta 2012

Jokisen eväitä

Niinpä, tämä postaus on kuin Jokisen eväät. Urbaani sanakirja kertoo tämän sanonnan tarkoituksen näin: levällään, sekaisin, hajallaan, hujan hajan olevat asiat tai esineet. Siis juuri kuin tämän päivän aiheet.

Kutina
Minulla itselläni on juuri nyt kovasti kutiava ihottuma. Sitä samaa toivon kaikille kutiavan koiran omistajille! Ihan totta. Vain omakohtaisen kokemuksen kautta voi yrittää edes vähän paneutua kutisevan koiran asemaan ja ymmärtää, millainen sellaisen koiran elämänlaatu on. Onko elämänlaatua enää ollenkaan?
Oma kutiseva ihottumani on väliaikaista, se on hoidettavissa ja todennäköisesti on parissa viikossa parantunut. Se kutinakaan ei vaivaa 24h, vaan silloin tällöin. Kutina on silti suoraan sanoen helvetillistä. Jos minulla nyt olisi vielä kauluri estämässä raapimista, tulisin varmaan hulluksi. Toisaalta taas raapiminen lisää kutinaa eli noidankehä on valmis. Kovaa kutinaa voi todellakin verrata kipuun, sen elämänlaatua laskeva arvo on yhtä suuri.

Kutinamittari

Hei, kaikki kutisevien koirien omistajat!
Älkää antako koirienne kärsiä jatkuvasta, kovasta kutinasta. Tehkää kaikkenne koirienne hyväksi, että sen olotila kohenee. Pyytäkää siihen lääkettä eläinlääkäriltä, saneeratkaa ruokaa, etsikää syytä kutinaan, mutta älkää missään tapauksessa vähätelkö koiranne kutisemista. 
(kaikki em. koskee tietenkin kaikkia kutinasta kärsiviä eläimiä)

Koiran lääkitseminen
Tähän jatkoksi sopiikin aihe koirien lääkitsemisestä. Siitä on tullut trendi. Jos koiraa vaivaa ihan mikä tahansa, niin nykyään tartutaan liian helposti lääkepurkkiin.
Siinä sinänsä ei ole mitään moittimista, koiran kipua, kutinaa ja muuta akuuttia vaivaa tulee hoitaa heti eli parhaitenhan se käy lääkkeen avulla. Mutta se ei saa olla kaikki, mitä koiran hyväksi tehdään. Se nimittäin ei riitä.
Täytyy selvittää, mistä koiran vaiva johtuu, mikä sen on aiheuttanut, jotta tilanteen voi korjata. Tarkoittaa, että se syy täytyy poistaa tai ainakin minimoida. Mahdollisesti tarvitaan ruuan saneeraamista, koirakoulua, koiraterapeutin palveluja, hierontaa, oman ajankäytön muuttamista, koirapäiväkodin palveluja, lista on loputon, riippuen koiran vaivasta.

Huom. Seuraavan tekstin laitan kokonaisuudessaan, koska se hävisi netistä juuri kun sain sen tallennettua, saattaa toki ilmestyä takaisin.

Sari Penttinen: "Mielialalääkkeet ovat uusi eläinrääkkäyksen muoto."
Yliopistollisen eläinsairaalan farmakologian professori
ennustaa, että koirien mielialalääkitys tulee lisääntymään. Voi tätä julmaa ja hullua maailmaa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä tajutakseen koirien mielialalääkkeiden olevan suosittuja etenkin Yhdysvalloissa. Tällaisia uutisia suurin osa ihmisistä kommentoi aina epäuskon vallassa ja ihmetellen suureen ääneen. Valitettavasti tällaisen vaihtoehdon esilläpito madaltaa joidenkin ihmisten kynnystä kiinnostua asiasta. Jospa pillerit rauhoittaisivat meidänkin Murren? 

Pilleri piristää ja rauhoittaa. Mielialalääkkeitä määrätään etenkin koirille, jotka ovat alakuloisia ja pelokkaita. Miksi koira on alakuloinen ja miten koiran alakulo määritellään? Aivan absurdia pohdintaa. Koira on eläin ja se on onnellinen, kun se saa toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä. Uskallan väittää, että yksikään koira ei ole alakuloinen tai onneton, jos se muun muassa pääsee ulkoilemaan runsaasti, sen kanssa seurustellaan, se saa pieniä aivojumppatehtäviä ja luvallista jyrsittävää. Eläinrääkkäystä on monenlaista ja mielialalääkkeiden käyttö on sen yksi uusimmista muodoista.
Pilleri pitää vihan kurissa, vai pitääkö?
Eläinlääkärin mukaan mielialalääke poistaa vihaiselta koiralta pelon tunteen. Mielialalääkkeitä määrätään vihaisille koirille kuulemma harkiten, juurikin tämän pelottomuuden takia. Eikä niitä määrätä ilman käytösterapiaa. No heti tuli parempi olo. Olen seurannut useampia koiria, jotka ovat käyneet omistajan kanssa tai ilman omistajaa koulutuksessa, jonka tavoitteena on ollut koiran hallittavuuden paraneminen. Valitettavasti ihmisen kyky muuttaa omaa käytöstään on rajallinen, ellei jopa olematon. Lääkkeet ja käytösterapia ovat suuren luokan itsepetosta ja vieläpä erittäin vaarallista sellaista. Koiran vihaisuudella on syynsä, vain murto-osassa tapauksia kyse on sairaudesta tai todellisesta luonneviasta. Vihaisia koiria kasvatetaan osaamattomissa ja välinpitämättömissä kodeissa.
”Nyt se repi tapetit seiniltä.” Koirien eroahdistus tulee yleensä kalliiksi omistajalle ja aiheuttaa äänihäiriöitä taloyhtiöissä. Kun yksinolo ei maistu, aloittaa moni koira irtaimiston hajottamisen ja ääntelee. Osalle koirista repiminen ja pureminen ovat lähinnä ajankulua, jotkut koirista todella stressaantuvat ja ahdistuvat yksinolosta. Mutta kyllä minäkin ahdistuisin, jos joutuisin elämään elämää, jota iso osa lemmikkikoirista elää. Ne pääsevät kymmeneksi minuutiksi tarpeilleen aamulla, omistajien työpäivän ajan ne ovat neljän seinän sisällä, kun omistaja lyhimmillään noin 9 tunnin kuluttua tulee kotiin, koira saattaa päästä hetkeksi ulos, kunnes omistajan on aika lähteä omiin harrastuksiin. Kohta onkin jo yö ja nukkumaanmenoaika.
Itsekäs mikä itsekäs. Sitä ihminen ennen kaikkea on. Huonokuntoisia, vanhoja ja kipeitä koiria ei lopeteta, vaan niiden laadutonta elämää venytetään, jotta ihmisen ei tarvitsisi luopua. Koirasta ei haluta myöskään luopua, vaikka sille ei ole aikaa tai halua tarjota laadukasta rodunomaista elämää. Koirakiertolaisiakin on liikaa, koiran lopettaminen olisikin monesti armollisempaa, kuin epävakaan ja stressaavan elämän jatkaminen.

Mielialalääkkeet on uusi eläinrääkkäyksen muoto

Madotus
Aivan järjetöntä on myös joidenkin koirien madotustiheys. Lääkefirmat mainostavat vieläpä samansuuntaisesti ja sitähän tavallinen koiranomistaja pitää suosituksena. Kyseessä tosin on enemmän lääkefirman myynnin edistäminen kuin koirien hyvinvointi...
Eräissä muissa Euroopan maissa koirien matolääkkeet ovat reseptilääkkeitä eli vain eläinlääkäri voi niitä määrätä.
Hyväkuntoinen aikuinen koira saa harvoin matoja. Pentujen madotus taas on asia erikseen, siinä on noudatettava vakiintuneita ohjeita, mutta sen jälkeen voi kyllä jo ottaa järjen käteen.
Uudet tuulet matolääkityksissä!

Antin blogi - Kaviokuume (otsikostaan huolimatta koskee pääasiassa eläinten ruokaa ja ns. hyvinvointia)


Yllytyshullu, minäkö?

No, en suinkaan, otan vain vinkeistä vaarin... Minulle tapahtuu usein, että otan noita vaareja, katunut en ole vielä koskaan, kuten en tälläkään kertaa.
Annamari nimittäin suositteli moista vempelettä irtoavan pohjavillan kampaamiseen. Ei siinä kauan nokka tuhissut, kun sellainen tilattiin ja eilen kotiinkannettiin. Toki se oli aika arvokas, mutta eiköhän ole hintansa väärtti. Uskon sen olevan niin laadukas, että se kestää koko koiran elämän ja jää jopa perinnöksi seuraaville. Suosittelen. Furminator


 *******

Betsi
Betsi, tämä koiratyttö Pietarista, on nyt ollut Suomessa uudessa kodissaan lähes kuukauden. Koira on oikea helmi, älykäs ja hyvin kiltti. Kotiin jää yksin ilman ongelmia, tulee kissojen kanssa toimeen ja pitää lapsista. Kotonaan on jo reipas ja leikkisä, kuten alle 2 vuotiaan koiran tuleekin olla. Pelkää edelleenkin uusia tilanteita, liikkuvia autoja ja aristelee vieraita ihmisiä. Tarvitsee paljon aikaa tottuakseen kaikkeen outoon. Pietarissa oli opetettu käytöstapojakin, mutta ei ollut paljon maailmaa nähnyt, kaikesta päätellen. Nyt pitää sitten antaa sosiaalista siedätyshoitoa.


tiistai 7. helmikuuta 2012

Lapsuusmuistoja osa I


Tältä näytti kotitaloni ympäristö syntymäni aikoihin. Kotitaloni oli siis tuo taustalla näkyvä kerrostalo ja kotimme ikkunat näkyvät tuossa kuvassakin. Sen 5. eli ylimpään kerrokseen minut tuotiin uunituoreena kansalaisena tunnetulta von Heidekenin synnytyslaitokselta. Vain tuossa sairaalassa syntyminen on aina ollut aidon turkulaisuuden tavaramerkki ®, mutta se oli ennen se, sillä synnytyssairaalassa toimii nykyään Perhetalo Heideken.



Elämäni ensimmäiset 11 vuotta asuin tuossa talossa ja sitä aikaa pidän varsinaisena lapsuutenani. Äitini kävi töissä, mikä silloin ei ollut ihan niin yleistä kuin nykyisin. Vietin siis paljon aikaa päivisin yksin kotona. Vaikka olin kiltti ja rauhallinen lapsi, niin uskallusta ja kekseliäisyyttä piisasi. Kerran alle kouluikäisenä istuskelin kotini ikkunalaudalla niin, että heiluttelin jalkoja ulos ikkunasta, ei vaivannut silloin vielä korkean paikan kammo. Muistan vieläkin kadulla bussipysäkillä seisovien ihmisten kauhistuneet katseet, kun näkivät minun istuvan ylimmän kerroksen ikkunassa, siitä innostuneena heiluttelin jalkojani vieläkin enemmän. Tieto tästä kiiri ilmeisesti vanhempieni korviin, sillä ikkunoihin ilmestyivät tuota pikaa Abloy-lukot. Seuraavat Abloy-lukot ilmestyivät samoihin aikoihin ruokakaapin oveen, sillä olin ottanut tavakseni syödä Sirkku-palasokerit suoraan pakkauksesta, kaikki tyhjäksi siis.
Oy Abloy Ab:n menestyminen lukkomarkkinoilla oli siis ainakin osaksi minun ansiotani.

Kotitaloni lähellä sijaitsi puisto, kirkko, rautatie eikä Kakolakaan kovin kaukana ollut. Kävin katolisten nunnien lastentarhaa puolipäiväisesti, sekin sijaitsi siinä parin korttelin päässä. Lastentarha oli katolisen kirkon piharakennuksessa. Lisäksi nämä hollantilaiset nunnat pitivät myös lastenkotia. Nykyään niissä tiloissa toimii Turun birgittalaisluostari.

Minä 3v istun takana oikealla, pojan ja rusettipäisen tytön välissä,
valkonappinen villatakki päälläni
Silloin pikkulapsena pyysin nunnilta lupaa päästä tutustumaan siihen katoliseen kirkkoon, kun huomasin muutaman lapsen lähtevän sinne. Minua ei kuitenkaan päästetty sinne, koska en ollut uskoltani katolinen. Koin tuon kiellon jo silloin epäoikeudenmukaiseksi, ensi kertaa taisin huomata, etten ole jonnekin tervetullut, vaan pitäisi olla jotain muuta, mitä en ollut. Lastentarhani oli hyvin edistyksellinen, lelut ja välineet olivat ns. kehittäviä ja me lapset saimme ihan itse aina vapaasti valita, minkä lukuisista askartelutavaroista kulloinkin halusimme ottaa. Olin hiljainen, syrjäänvetäytyvä, omissa oloissaan viihtyvä vakava lapsi ja eräs sisar (= nunna) sanoikin äidilleni, että "tästä tytöstä tulee isona nunna". Ihan nyt ei kuitenkaan mennyt nappiin tämä ennustus...

Tokaluokkalaiset koulun talonmiehen asunnon portailla
 Kotikatuni varrella sijaitsi myös ensimmäinen kouluni, Snellmanin kansakoulu. "Huippuvuonna 1953 koulussa oli 1088 oppilasta. Kun koulu oli oikein täynnä, koulua käytiin kahdessa vuorossa: aamu- ja iltavuorossa."  Minulla oli onni saada käydä kaikki neljä luokkaa aamuvuorossa. Tuo kansakouluaika oli parasta kouluaikaa koko elämässäni (ehkä autokoulua lukuunottamatta). Silloin vielä pidin itseäni osaavana ja erinomaisena kaikessa. Sain osakseni vain hyvää ja palkitsevaa kohtelua, kaikki olivat kilttejä, maailma oli ruusuinen. Vuosien varrella on moni luulo karissut ja elämän karu todellisuus paljastunut. Ruusuista löytyi piikkejäkin.

 Nurmis-luistimet 



"Nurmis oli siis tuotemerkki, jota valmisti Porin Konepaja. Luistinten patentti oli tiettävästi saksalainen. Nurmekset ruuvattiin suoraan kenkään. Kengän anturaan, kannan kohdalle, kiinnitettiin metallipala, jossa oli reikä. Terässä oli vastanuppi, joka sopi kenkään. Näin luistin pysyi jalassa. Sivuruuvilla nurmes kiristettiin vielä paikoilleen."

Voi kuinka kadehdin lapsena kaikkia leikkikavereitani, sillä heillä kaikilla oli joko nurmikset tai sitten ei luistimia ollenkaan! Minulla oli hienot, ulkomailta tuodut valkoiset luistimet, varsi oli lyhyt kuin hokkareissa, mutta terä kuin taitoluistimissa. Olisin niin mielelläni halunnut ruuvata teriä monoihin sillä mielenkiintoisella ruuviavaimella ja olla samanlainen kuin muut. En ikinä oppinut nauttimaan siitä, että minulla oli hienompia tavaroita ja leluja, kuin muilla lapsilla. Samaistumisen tarve oli suuri, olla osa muuta lapsilaumaa, sitä olisin halunnut.




Olin ihan pienestä pitäen ahkera sanomalehden lukija. Alkuun katselin kuvia ja sitten myöhemmin opin ihan yhtäkkiä lukemaan lehden Nalle-sarjakuvaa "lukiessani". Ymmärsin sanan vene siitä tekstistä ja siitä se lähti lukeminen etenemään.


Seurasin myös sarjakuvaa nimeltä "Juliet Jonesin sydän", mutta huolimattomasti olin lukenut, että Juliet Jones syödään. Luin joka päivä ihan innostuksissani sarjakuvaa ja odotin sitä kohokohtaa, että Juliet Jones syödään ja petyin päivästä toiseen. Eräänä päivänä sitten hoksasin, että eihän sitä Juliet Jonesia syödäkään...

Siihen aikaan oli sanomalehdissä ilmoituksia kuten esim.  Maaliskuussa syntyvä lapsi annetaan omaksi hyvään perheeseen. Vast.pyyd. nimimerkillä "Nuori äiti" tai jopa Terve 3-vuotias poika annetaan kasvatiksi tai ottolapseksi hyvään perheeseen. Vast.pyyd. nimim. "Äiti vaikeuksissa"  Ahkerasti leikkasin näitä ilmoituksia lehdestä ja vein äidilleni työpaikalle, sillä olisin niin mielelläni halunnut pikkusisarta tai - veljeä perheeseemme. Turhaan niitä leikkelin...

Sisu-pastillit


Kotiani lähellä sijaitsi moni mielenkiintoinen paikka, mutta kaikkein lähimpänä oli Sisu-pastillien tehdas. Tavallisen kerrostalon kellarikerroksessa niitä tehtiin. Taloa kutsuttiin Sereksen taloksi, sillä tehtaan nimi oli Seres. Siellä pidettiin aina ikkunoita auki ja koko lähitienoo tuoksui Sisupastilleilta, mikä helpotti lasten makeannälkää. Makeisia syötiin silloin sangen harvoin.
Nykyään samoissa tiloissa toimii kaupungineläinlääkärin vastaanotto.




*******

Silloin kun olin lapsi, ei ollut mm. televisiota, pussilakanoita, sukkahousuja, teippiä eikä edes värifilmiä kameroissa. Koulua käytiin myös lauantaisin ja kesälomaa oli täydet kolme kuukautta. Työviikko oli myös 6-päiväinen, tosin lauantaisin oli lyhyempi työaika. Palkka maksettiin suoraan käteen ns. palkkapussissa eli kirjekuoressa. Postia kannettiin kotiin kaksi kertaa päivässä. Kaupat olivat auki arkisin klo 17 ja lauantaisin klo 13 asti. Turussa oli vielä silloin raitiovaunu ja Nokia valmisti vain kumisaappaita ja pyöränrenkaita. Talvella oli aina lunta ja kesällä paistoi aina aurinko.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Närästää

Ei ole kauan siitä, kun kirjoitin "Jatkuvasti olen kuitenkin jännittynyt siitä, mitä tuleman pitää ja pelkään pahinta.". No, esimakua tuli, kun sitä tuossa oikein vonkasin.

En edes muista, milloin viimeksi Vili olisi häirinnyt eli herätellyt yöllä, mutta nytpä sekin tuli taas  koettua. Tuskin ollaan lomalta palattu, kun jo ihan oikeasti alkoi arki!
Kaikki alkoi muutamilla oksennuksilla ja sitten seurasikin erittäin nirso syömisvaihe. Silloin osasin jo odottaa jotain epämiellyttävää. Sitten Vili piti meitä hereillä lähes koko yön, ei ollut mitenkään kovin ahdistunut, mutta levoton. Annoin ensiavuksi keskellä yötä Rimadyliä 10 mg, ajattelin, jos on kipua, niin se auttaa. Ei auttanut eli kyse ei ollut kivusta.
Sitten Vili ei syönyt enää oikeastaan yhtään mitään. Ei tarvinnut minunkaan paljon enää miettiä, mistä on kyse. Sen verran on kokemusta kertynyt, että tässä vaiheessa jo tiesin, että närästys vaivaa. Olen tullut siihen tulokseen, että närästyslääke ei ole heti eikä aina se oikea apu. Pilleripurkkiin on liian helppo tarttua. Tarkoitan, että närästyksen syy pitää yrittää poistaa eikä lääkitä pelkästään seurausta. Tietenkin on olemassa tilanteita, joissa närästyslääke on paikallaan, mutta silti se syy närästykseen pitää yrittää selvittää ja poistaa. Käytännössä se tarkoittaa yleensä koiran ruokavalion muuttamista tavalla tai toisella.

Viittaan tässä Jagsterin juttuihin närästyslääkkeen vaaroista.
Närästyslääkkeistä ongelmia?
Vatsahappolääkitys lisää ruoka-allergioita                       
Uskon Jagsterin kirjoittelevan ihan viisaita, vaikka onkin mies...

Olin juuri ehtinyt postata tämänkin lauseen " Olen vähentänyt perunan antamista Vilille". En tiedä, oliko tällä asialla mitään tekemistä Vilin närästyksen kanssa, mutta nyt lisäsin taas perunan määrää. Juuri perunan otin nyt ensiavuksi Vilille. Tarjosin sitä ensin sellaisenaan, mutta ei kelvannut. Sitten tein keitetystä, haarukalla muussatusta perunasta sormien välissä pikkupalleroita ja syötin "väkisin" kuten olisin lääkepillerin antanut. Iltapäivän aikana meni tällä tavalla kolme pientä perunaa. Ja kas kummaa, illan koittaessa poika suorastaan syöksyi ruokakupille ja lisääkin kolisteli ja nukkui koko yön ja vaikuttaa nyt olevan ihan ok.

*******



Hienot tossunteko-ohjeet vaihe vaiheelta !

Sheriffit: Ommellaan tossut




*******


Pari viikkoa sitten menehtyneen, lähes 16 vuotiaan Pippo-koiran muistoksi tehty video.