Yksitoista kysymystä ja kolme sydäntä

Ässä hihassa- blogin Anne haastoi minut vastaamaan 11 kysymykseen. Parastani yritin tässä "tietokilvassa" ja tässä tulokset:

1) Minkä rotuinen koira olisit?
Vaikea kysymys. Rotu on vähemmän tärkeä, haluaisin enemmänkin vastata kysymykseen "minkä tyyppinen koira olisit". Haluaisin olla avustajakoira, se vastaisi jotenkin omaa luonnettani. Sellaisen koiran ei tarvitse olla paljon yksin, sillä on tehtävä. Sokean ihmisen opaskoira sen sijaan en haluaisi missään tapauksessa olla. Se ei ole koiran virka, vaikka usea opaskoira sen loistavasti hoitaakin. Sokea henkilö ansaitsisi minun mielestäni rinnalleen avustajaihmisen, koiran hän voisi ottaa mieluummin vain lemmikikseen. 
No, jos en olisi avustajakoira, niin sitten lammastilan paimenkoira. Wau, sekin olisi komea koiran homma.

2) Voisitko ottaa marsun lemmikiksi?
Voisin, vaan en enää tässä iässä. Marsut vaativat paljon tilaa ja niiden tarvikkeet samoin, puru- ja heinäpaalit mainitakseni. Marsut teettävät myös paljon työtä, täytyisi jaksaa siivota niiden iso häkki säännöllisesti jne. Tykkään marsuista ja vielä Vilin tullessa meille 4 vuotta sitten, meillä oli neljä marsua.

klikkaa Marsut

4) Lempivärisi koirilla?
Värillä ei väliä. Ei kuitenkaan mielellään valkoinen.

5) Yhdistykset joihin kuulut?
Paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen sekä kotipaikkakuntani eli Turun kotiseutuyhdistykseen.

6) Jos aloittaisit koiratanssin, minkä biisin valitsisit esityksesi taustamusiikiksi?
I Follow Rivers, luultavasti.

7) Missä/millaisessa paikassa haluaisit asua? Vastaako nykyinen asuinpaikkasi tätä?
Unelma olisi  kaikin mukavuuksin varustettu mökki keskellä kauneinta luontoa kaukana muusta asutuksesta. Niin, se on vain unelma ja pysyy sellaisena. Nykyinen asuinpaikkani vastaa kaikin puolin realistista unelmaa. Luulen, että vaikka voittaisin suuren summan rahaa, en vaihtaisi tätä nykyistä kotia muuhun. 

8) Arvokkain esine, joka sinulla on (tunnetasolla tai rahallisesti)
Rahallisesti en omista ainuttakaan arvokasta esinettä. Sen sijaan tunnetasolla arvokkaita esineitä minulla on koti tulvillaan. Katsonpa melkein mitä tahansa kotonani, niin siihen liittyy joku läheinen ihminen tai muu muisto, tilanne tai aika. Oma lapsuus, nuoruus, eri elämänvaiheet ja sitten ne kaikki minulle läheiset ihmiset. Oma henkilökohtainen menneisyyteni. ♥

Saint Paulia

9) Sisustat asuntosi kokonaan uusiksi. Mitä värejä ja materiaaleja käyttäisit?
Maanläheisiä värejä, ruskeaa, vihreää, sinistä, tietyissä värisävyissä. Materiaalina suosin puuta, lasia, puuvillaa, villaa, en erityisemmin pidä muovista enkä muustakaan keinotekoisesta. Sisustustyylini on hyvin askeettinen eikä minulla oikeastaan olekaan mitään tyylitajua, tärkeää on vain kaiken toimivuus.

10) Jos saisit tehdä työksesi mitä vain, mitä tekisit?
Olisin oikeastaan aina halunnut olla kotiäiti eli "kotirouva". Onneksi niin ei käynyt, olisin menettänyt paljon, jäänyt paljolti vaille sosiaalisia kontakteja, olisin pysynyt aika tiiviisti vain omassa kodissani omieni ympärillä. Minulla on aika vahva hoivaamisvietti ja siksi suuntauduin aikoinani hoitoalalle ja se on ollut juuri sitä, "mitä tekisin, jos saisin tehdä mitä vaan työkseni".

11) Maksimimäärä koiria, jota voisit pitää?
Kaksi. Nykyään vain yksi, en haaveile tosissani toisesta koirasta, leikisti vain.

Mai antoi sydämen ♥

Marja-Leena antoi sydämen ♥

Emmi antoi sydämen ♥

Kiitos!

Ryijyjä piisaa

Kimmoke saatiin tai oikeammin, napattiin Myrskyn ja Tuiskun pihapiiristä 

ja täältähän pesee, ryijyjä piisaa, arkeen ja juhlaan.

Arkiryijy.

Tuulentuivertama ryijy.

Kammattu ryijy.

Tuunattu ryijy.

Vauvaryijy, neljä vuotta sitten.

Peräkammarin ryijy.

Eikä ne tähän loppuneet. Pari ryijynriepua löytyi vielä...

Haaste

Haaste tipahti "postiluukusta" jokin aika sitten ja nyt on oiva hetki vastata siihen.

"Ohjeet:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita ja haastaa haluamansa määrä bloggaajia, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista."

Lauran kysymykset blogista Koiran haukuntaa minulle:

1. Mitä tekisit miljoonalla?
Alkuun menettäisin yöunet. Sitten jakaisin siitä tasasumman kaikille läheisilleni, seuraavaksi valitsisin jonkun tai joitakin avustuskohteita ja viimeksi jättäisin itselleni vararahaston omia tarpeitani varten.

2. Kaupunkikämppä keskustassa, rivitaloasunto metsän reunalla vai omakotitalo maalla?
Unelma olisi ilman muuta omakotitalo maalla. Miljoonalla se voisi toteutuakin...

3. Millaisena koiranomistajana näet itsesi?
Ihan hyvänä, mutta liian tunteellisena ja herkkänä. Olen aina ollut, jo lapsesta lähtien, hyvin kiltti eläimilleni, en ole koskaan huutanut, enkä suuttunut koirilleni tai lyönyt enkä rankaissut koiriani. Kasvattanut vain kiitoksella ja kehulla, olen todennut ne parhaaksi tavaksi kasvattaa koiraa.
Jos olisin kovempi tai vahvempi luonteeltani, voisin kuvitella tekeväni aktiivista eläinsuojelutyötä, mutta en näillä eväillä...

4. Millainen on tavallinen arkipäiväsi?
Laiskanletkeä. Rutiineja, joista pidän, esim. päiväkahvi. En ole aktiivinen enkä menevä, vaan enempikin kotikissa.

5. Vahditko blogisi kommenttien julkaisua, jos niin miksi?
Välillä olen käyttänyt kommenttien hyväksymistoimintaa, koska sain roskapostia ulkomailta sekä mainoskommentteja kotimaasta.

6. Kuinka pitkä olet?
174 cm. Nykyään väittävät, että ainoastaan 173 cm, mutta en ole samaa mieltä. Eihän minusta ole senttiä poisleikattu eli jossain se kadonnut sentti on, ehkä olen mennyt vähän lyttyyn, mutta pidän silti itseäni 174 senttisenä, se on piilosentti se yksi.

7. Onko sinulla ollut jossain vaiheessa koirasi kanssa jotain ongelmia?
Kyllä. Ensimmäinen koirani rikkoi kaiken, sohvatyynyt ja parvekkeen oven, oman koirankoppinsa, sekä  kengät, hatut ja matot. Viliä edeltävät koirat tappelivat ja siitä selvittiin kastroimalla nuorempi koira. Vilin kanssa on ollut vain terveydellisiä ongelmia, kutinaa ja kortisonia, anaalirauhasen paiseita yms. Nykyään pärjätään onneksi jo aika hyvin aikaisempaan verrattuna.

8. Tuhlaatko viimeiset rahasi ennemmin koiraasi kuin itseesi?
En. Ainoastaan siinä tapauksessa, että koiralta on ruoka loppu tai tarvitsee välttämättä esim. eläinlääkäriä. Mitään turhanpäiväistä en osta viimeisillä rahoillani koiralleni, korkeintaan itselleni. :)

9. Koetko koiranpidon rajoittavan elämääsi?
En koe. Olen tottunut lapsesta lähtien jakamaan kotini ja elämäni koiran kanssa, joten koen koiran luonnollisena lisänä elämässäni enkä rajoituksena. Koirani saattaa kyllä rajoittaa muita ihmisiä tulemasta kylään, esim. koira-allergikkoja. Se on harmi.

10. Huonoin luonteenpiirteesi koiran omistajana?
En ole tarpeeksi ahkera siivoamaan eli koirankarvoja on joka paikassa.

11. Milloin olit viimeksi ylpeä koirastasi, miksi?
Olen jatkuvasti ylpeä Vilistä, käyttäytyy siivosti kotosalla, ei hauku mitään naapuruston ääniä eikä häiriköi.  Ulkona olen ylpeä siitä, että Vili antaa auliisti lasten ja aikuisten silitellä itseään, eikä hypi eikä hauku.


Yksitoista seikkaa minusta.
- tykkään kirjoittaa, lukea ja tehdä käsitöitä
- tykkään ihmisistä, eläimistä ja luonnosta
- tykkään pohtia asioita
- tykkään makeasta, vaikka se ei minulle sovi
- olen ronkeli ruuan suhteen
- en osaa kokata paljon mitään
- olen melkein 100% vegetaristi, kylässä syön sitä, mitä tarjotaan ja joskus harha-askelia kotonakin
- en omaa tyylitajua, en meikkaa, en harrasta sisustamista
- kammoksun puhelimessa puhumista, haluan nähdä keskustelukumppanini
- olen sovitteleva, en tykkää riitelystä
- tykkään sananlaskuista, aforismeista, viisauksista, elämänohjeista

Haastan kaikki, jotka haluavat tulla haastetuiksi. 

Samat kysymykset, kuin mihin minä vastasin.

Taas vaa kuvei

eli "Taas vain kuvia"

Sain Vilin hyväksymään tämän ortopedisen sohvansa monen kuukauden karttamisen jälkeen! Vaihdoin sen paikkaa, se on nyt kodin keskeisemmällä paikalla, ns. "tiibettiläisessä peilisalissa", tosin se ei ole aikaisemmin auttanut Viliä hyväksymään muita tarjolla olleita petejä. Samanaikaisesti valmistui Vilin peitto, johon Vili tykästyi. No, joka tapauksessa Vili on nyt ottanut tämän "kanapeen" omakseen, tuntuu tykkäävän kovastikin ainakin siitä päätellen, että makoilee siinä useammin kuin missään muualla.

Tuo peili ei ole siinä sisustusideana, vaan sattumalta, seinässä on edellisiltä asukkailta peritty proppu, johon sai kätevästi ruuvin laitettua ja tälle peilille ei löydy muuta paikkaa meitin huushollista. Niin Vili sai ikioman peilin ja siitä peilailevat itseään myös taaperoikäiset kyläilijät.

Väsyttää tämä kontakti-ilmoitusten lukeminen...

Pliis, nostaisitko?

Tämä kuva löytyi jostain tämän kevään lehdestä, olisikohan ollut Kodin Kuvalehti. 

Artikkeli kertoi Turun kaupungin eläinsuojelijasta, joka on nimeltään Heidi Leyser-Kopra. 

Tuo söpö tipsu on peräisin siitä kennelistä, josta Vilikin on kotoisin ja asuu nyt Leyserin omana koirana..

Tämä kuva on pakko julkaista! 

Olen nauranut tätä niin, että kyyneleet ovat lentäneet silmistäni, minusta tämä on niin hauska kuva. 

Kuvan omistaa seuraamani blogi nimeltä Tuuloksen lauman elämää

Vili vastaa

Essi Messinen emäntänsä Liftarin opastuksella haastattelee Viliä. Kysymyksiä piti olla 11 kpl, mutta Essi tykkäsi, että mikä tusina se semmoinen on, eikö emäntä osaa laskea vai loppuiko mielikuvitus ja lisäsi sitten vielä yhden. Essi oli antanut oman haastattelunsa kauniil Turu murttel, mut Vilin vastaukset kirjataan ihan kirjakielellä. Vili ku ei ossa tota turu murret oikeaoppisest ja oikesta kans sen takia, et muutki ymmärtävä, mitä Vili fundeeras...

se uusi

1. Millainen on petisi?
- mikä niistä? Mulla on monta petiä. Yksi on isännän kirjoituspöydän alla, siellä nukun, jos olen jotenkin pipi tai jos on kylmä, eli parvekkeen ovi on auki ja sieltä vetää. Yksi peti on mamman kirjoituspöydän vieressä, se on uusin peti, hieno ortopedinen, mutta vierastan sitä vielä. Kolmas peti on mun eka peti ja se rakkain, se on olohuoneen nurkassa paikassa, josta näen koko kodin. Kukaan ei pääse ohitseni huomaamattani, kaikki on hallinnassa. Niin, sitten mulla on yksi petintapainen kyttäyskassi eteisessä, siellä en koskaan nuku, pidän vain vahtia tai jos pelottaa, niin sinne on hyvä luikahtaa.

2. Lihaa vai kalaa kuppiin?
- sekä että, molempi parempi. Njam. Jos on peräisin isännän lautaselta, niin sitten oikein njam-njam.

3. Pitääkö sinusta puhua sanalla hän vai se?
- sekä että, molempi parempi, mutta minulla on muitakin nimiä kuin Se ja Hän. Kuuntelen (en siis tottele) sujuvasti sellaisia kutsuja kuin Ville, Vilijonkka, Villi, Willchen, Vilimai, muutamia mainitakseni.

lempilelu

4. Lempilelusi?
- ehdottomasti vauva-ajan leluni, jonka sain lapsuudenkodistani mukaan, kun muutin meille. Toiseksi paras on nahkahanska.

5. Kutittaako sinua ja milloin?
- juu, kutittaa. Onneksi vain silloin tällöin eikä niin paljon kuin joskus aikaisemmin. Siis kutittaa vähän ja harvoin. Nykyään.

6. Pidätkö metsästä?
- tykkään. Ihan yhtä paljon kuin jalkakäytävistä, pihoista, Prisman parkkipaikasta, kaikki kelpaa. Metsässä ei kylläkään ole mitään tarkkailttavaa, kun siellä ei ole bussipysäkkejä eikä talojen ovia. Onneksi on sentään hajuja ja merkkauspaikkoja ja se jokikin on metsässä. Mun pikkuruisessa metsässäni. 

7. Meri vai järvi, kummassa uit mieluummin?

- meri? järvi? onko ne sama kuin kylpyamme? Minä en tunne kuin pikkuisen oman jokeni, mutta se ei nyt ole kuin kahlaamiseen sopivan syvä, mutta sitten kun sataa rankasti, niin sitten voisin kokeilla uimistakin. Se olisi kuulemma terveellistä mun pitkälle selälleni.

8. Osaatko uida? (hihihihiiiii...Tiuku ei osaa, niin menee kuin kivi pohjaan ja räpiköi)

- eikö kaikki koirat osaa... kauheaa, jos en osaakaan! Hukun!

9. Saatko nukkua sängyssä mamman kainalossa?

- juu, saisin juu, mutta en tykkää. Tulee kuuma ja hiki haisee, ei, kyllä mun mammani saa nukkua yksin kainalonsa kanssa. Voisi kyllä laittaa vaikka vähän dödöä. Ehkä sinne joku sitten uskaltautuisi.

10. Tykkäätkö katsoa teeveetä?
- en enää, nuorempana kyllä, niitä lastenohjelmia, joissa oli koiria ja muita eläimiä. Saunalahden mainokset olivat kans kivoja, mutta eivät enää jaksa kiinnostaa. Onkohan mainosten taso laskenut? Eikö niillä ole varaa tehdä enää kunnon mainoksia? Vai onko mun makuni kehittynyt?

11. Oletko ellulla hankala potilas vai kiva muksu?
- minäkö hankala? Ehei, olen oikea mallipotilas nyt, kun on joka kerta sama tuttu elli. En kyllä siltikään tykkää mennä ellille, kun ei koskaan tiedä, mitä ylläriä on tulossa, onnekseni ei siellä usein käydä. Meidän elli kehuukin minua aina, edellinen elli sanoi, että taidan olla sekarotuinen, se ei ollut kivasti sanottu, vaikka ihan mielelläni olisinkin sellainen, mutta että sillai sanotaan...huomasin, kuinka mammani kalpeni, ajatteli varmaan heti niitä euroja, jotka oli minusta maksanut.

12. Oleksää koira??? (Hups, tipahti yks ylimääräinen kysymys.)
- ei, en oo oikeasti koira, vaikka moni niin luulee. Olen tiibetinspanieli (huom. 50% kissageenejä), lisäksi mulla on monta virkaa, kuten  talonvahti,  kerrostalokyttääjä,  liikenteenlaskija. Prisman ulkovahti ja Jaaninojan lautturi. Lisäksi olen vielä palvelusväkeni isäntä.

Kuten huomaatte, vastaukset ovat yhtä kuivia kuin emäntäni mielikuvitus. Totinen ja yksioikoinen ihminen kun on. Askeettinen ja niukka. Valitettavasti huomaan muistuttavani aina enemmän ja enemmän isäntäväkeäni. Emäntäni kylläkin kääntää asian just toisinpäin, että muka minä olisin se tosikko ja kuiva tyyppi, jota he vähitellen alkavat muistuttaa.

* Messinen sanoi, että tähän kuuluu myös se, että keksii 11 kysymystä lisää jollekin vastattavaksi. Huhhuh.....mahdanko osata. Messisestä ei nyt ole apua, mutta tässä tulee. Meiltä herui vain 10 kysymystä. Kopioikaa, jos joku haluu tentattavaksi!

1. Minkä ikäisenä olet muuttanut nykyiseen perheeseesi?

2. Paljonko sinulla oli sisaruksia ja oletko niitten kanssa vieläkin tekemisissä?

3. Jyrsitkö puruluita vai niitä aitoja, ehtoja? Siis ei aita vaan aito eikä ehto vaan ehta...

4. Tykkäätkö kissoista? 

5. Onko sulla paljon koirakavereita?

6. Onko sulla inhokkikavereita?

7. Onko sun ihmisillä ollut aikaisemminkin koiria vai oletko eka harjoittelukappale?

8. Oletko käynyt koirakoulua vai kuka on sinut opettanut tavoille?

9. Oletko miellyttämisenhaluinen? Siis mielisteletkö kotiväkeäsi mielelläsi? 

10. Lempileikkisi? Mistä leikistä ihmisesi kanssa tykkäät eniten?

Terveisin

Vili

Kyttäyskassi

Tipsun 10 toivomusta

Koirilla, ainakin tiibetinspanieleilla, on olemassa oma (lakisääteinen?) sopimus elinikäisestä liitosta oman ihmisensä kanssa. Vähän niin kuin avioehto... Kopioin tämän toisen tiibetinspanielin blogista, käykääpä tervehtimässä komeaa Roomeota osoitteessa Roomeon metkut.


1. Kun tulet kotiin, älä hermostu revityistä matoista ja risaisesta sohvasta etkä vihaisesta lapusta postiluukussa, otanhan sinut riemulla vastaan ja olen siitä kertonut päivän mittaan jokaiselle naapurillemme.

2. Kun olet kiireinen, älä suivaannu minusta vaikka olenkin koko ajan jaloissasi, haluan seurata jokaista liikettäsi ja varmistaa, että olet (ja pysyt) edelleen kotona.

3. Kun syöt, älä hermostu tuijotuksesta sekä kuolaisista suunpielistäni, vaan sula nappisilmieni anovasta katseesta -saisko palan sitä pihviä, pliis!!

4. Kun menet vessaan, älä käske minua poistumaan äläkä kiellä minua raapimasta suljettua vessanovea - enhän voi olla erossa sinusta.

5. Kun viet minut lenkille, älä hermostu jojo-kumipalloilmiöstä, minusta kun on ihanaaa päästä sinun kanssasi ulkoilemaan (ja naapurin hemaiseva Tassu on taas, tiedätte kyllä mitä...).

6. Kun annat minulle ruokaa, älä kauhistele *krhm* ehkä hieman hiomattomia pöytätapojani, sillä haluan näyttää kuinka rakastan antamaasi sapuskaa (kunhan se on jotain muuta kuin omia napujani, joohan?).

7. Ethän moiti minua siitä, että otan ystäväsi riemumielin vastaan osoittamalla kuinka tervetulleita he ovat, pussaamalla heidät kuoliaaksi (ja suojelen sinua minusta epäilyttäviltä tuntemattomilta henkilöiltä kumealla murinalla).

8. Annathan minun tuoda sinulle lempileluni uudestaan ja uudestaan, vaikka yrität syventyä lempiohjelmasi kinkkisiin ja mieltä kiihottaviin juonenkäänteisiin. Haluan, että juuri nyt leikit kanssani!

9. Ethän suutu, vaikka unisena viet minut vielä viimeiselle pissakierrokselle, enkä aiokaan ihan heti tehdä isompia tarpeitani (mikäs kiire tässä vielä on?).

10. Otathan minut viereesi nukkumaan, vaikka yön mittaan sinä olet käpertynyt alaosaa sänkyä ja minä nukun tyynyjen päällä, poikittain. Ja vaikka aamulla minä nukun sängyn keskellä poikittain ja sinä olet peittoon kietoutuneena pudonnut jo neljältä...

Aavarttia pukkaa ovist ja ikkunoist

Ei maar sentäs, harvakseltaan maistuu paremmalta. Ei karkkia joka päivä.

Annamari Kaikki elämäni koirat- sekä Liftari Messinen ja Liftari-blogeista ystävällisesti ojensivat blogilleni tämän tunnustuksen.
Oikkem pal kiitoksi!





Kaikella on hintansa eli tunnustukseen kuuluu seuraavat kolme tehtävää:

1. Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän Awardin.
2. Kirjoita seitsemän random faktaa itsestäsi.
3. Lahjoita tämä sama Award 15:lle blogille/bloggaajalle


Itsestään kertominen on oikeastaan hauskaa, mutta minulle tulee silti aina sellainen olo kuin riisuisin itseäni. Kuulun kai siihen ikäpolveen, jolloin itsestä puhuminen ja varsinkin omakehu olivat ei toivottuja-ominaisuuksia ihmisessä. Mutta kun se sentään on niin hauskaa, niin antaa mennä! Sanoi mäenlaskija, kun hyppyriltä alas lähti.

Ensin piti tarkistaa, mitä random oikeastaan tarkoittaa...


1.  Olen ns. kunniastani arka. En voi sietää sitä, että joku panettelee, parjaa tai vääristelee ts. puhuu minusta perättömiä eli syyttää minua aiheetta. Syystä minusta saa puhua mitä vain, eli seison tekemisieni takana. Olen joutunut usean kerran em. kaltaisen panettelun uhriksi, vieläpä aina hyvin yllättäviltä tahoilta.

Eräässä työpaikassani osastonlääkäri kertoi minun puhuneen negatiivisia asioita esimiehestäni. Olin irtisanoutunut siitä työstä ja muuttanut takaisin Suomeen. Kuinka ollakaan, noin puolen vuoden kuluttua palasin takaisin tekemään erään sijaisuuden. Heti kättelyssä esimieheni otti minut puhutteluun oletetun parjaamiseni takia. Olin kuin halolla päähän lyöty. En ollut ikinä vaihtanut ko. lääkärin kanssa sanaakaan, paitsi mitä työn kannalta oli pakko. Hän varmaan oletti, että en koskaan enää palaa takaisin ja omien mielipiteittensä tueksi kertoi minun olleen kanssaan samaa mieltä. Oli vaikeaa saada esimiehiäni uskomaan, että en ollut syyllinen, lääkärin sana painaa vaa'assa enemmän kuin tavallisen hoitsun. Nykyään tämä rontti osastonlääkäri on kyseisen sairaalan ylilääkäri.

2.  Olen huono ottamaan yhteyttä. En tykkää soittaa puhelimella minnekään, en edes kavereilleni. Kuvio menee siis aina niin, että ihmiset (ystävät, tuttavat, perheenjäsenet) ottavat yhteyttä minuun. Itselleni helpoiten pidän yhteyttä kirjoittamalla, sähköpostilla, mesen välityksellä tai kirjeitse.

3.  Olen syrjäänvetäytyvä luonne, viihdyn erinomaisen hyvin (yksin) kotona. En halua olla keskipisteenä, en hyvässä enkä pahassa. Ihmeellistä kyllä, minulla on yllättävän paljon hyviä ystäviä. Jatkuvasti koen syylliyyttä siitä, että olen huono ystävä vähäisten kontaktikykyjeni takia, mutta onneksi ystäväni ovat niin hyviä ystäviä, että eivät siitä hätkähdä.

4.  Olen koko elämäni kokenut olevani pidetty ihminen. Joskus lapsuudessa kylläkin kateus sai eräät lapset ja myös aikuiset! kohtelemaan minua vähemmän ystävällisesti, mutta tajusin jo silloin sen kaiken johtuvan silkasta kateudesta eli minulla oli jotain, mitä muilla ei ollut (kerron tästä joskus toiste lisää...).
Aikuisena olen sitten kuitenkin joutunut muutaman kerran tilanteeseen, jossa joku ei olekaan tykännyt minusta ja ilmaissut sen ilman väärinkäsityksen mahdollisuutta. Se vasta oli häkellyttävää! Minusta ei tykätä? Ei voi olla totta! Kaikkein hassuinta on, että itse pidän näistä henkilöistä hyvin paljon, edelleenkin.

5.  Yleensä pidän kaikista ihmisistä. Kuitenkin joskus on sattunut niin, että esim. jostain työtoverista en ole tykännyt. Tapoihini on kuulunut etsiä syytä itsestäni. Miksi en pidä hänestä? Mikä hänessä ärsyttää minua? Muistuttaako hän jotain tuntemaani henkilöä? Olenko hänelle alitajuntaisesti jotenkin kateellinen? No, sitten olen toiminut sillä tavalla, että olen ollut erityisen ystävällinen tälle ihmiselle. Olen keskustellut paljon ja jutellut mukavia. En ole vaihtanut työvuoroja hänen takiaan, vaan etsinyt kontaktia. Tämä sama kaava on toistunut aina vastaavassa tilanteessa. Ja kappas, en ole kyseistä ihmistä ottanut sydänystäväksi sentään, mutta ole oppinut tulemaan paremmin toimeen ja kokemaan tämän ihmisen silti melko mukavaksi.

6.  Vältän ristiriitoja. en tykkää riidellä kenenkään kanssa, pahoitan mieleni sellaisesta tosi voimakkaasti. En myöskään koe pärjääväni riitelyssä sille toiselle osapuolelle. Kuitenkin elämässä sattuu ja tapahtuu, joten olen riidellyt rankimman mukaan muutaman ihmisen kanssa. Voin vakuuttaa, että riitely tosiaan puhdistaa ilmaa, sillä olen näiden riitelykumppanieni kanssa hyvin lämpöisissä väleissä, nykyään.

7.  En voi sietää huutavia ihmisiä, sellaisia kovaäänisiä kiukkuisesti karjuvia tyyppejä. Yleensä voin alkaa jopa itkemään, vaikka se huutaminen ei kohdistuisi ollenkaan minulle. Koen sen vaan niin kamalan pelottavaksi. Televisio-ohjelmissakaan en tykkää vihaisesta huutamisesta. Silti itse käytän voimakasta äänivoluumia heti, kun kiivastun. Mutta sehän on ihan eri asia...

 Tässäpä näitä syvällisempiä katsauksia sieluuni. Ihan tuli riisuttu olo, mutta olkoon!

Tunne lukkosi - vapaudu tunteiden vallasta

Ojennan tämän Awardin jokaiselle blogiluetteloni blogille.  

Oon tosi kiva blogikamu!

Myrskyn pihapiiri

Tällaisen löysin tiibettiläisen? mäyräkoiran Myrskyn blogista ja heti nappasin itselleni! Myrsky on vielä melkein lapsenkengissä oleva piiitkä ja vähäkarvainen koiruus. Kun tarkemmin ajattelen, niin ei se taidakaan olla tiibettiläinen, noin lyhyellä turkilla paleltuisi kuoliaaksi siellä minun kotikulmillani.

Me ollaan kuitenkin tosi kivoja blogikamuja Myrskyn kanssa. Viime aikoina Myrsky onkin käynyt useasti riehumassa täällä meillä päin, se on vähän vallaton vielä, kun on niin nuorikin. Myrskyn äippä ei varmaan tiedä, missä kaikkialla se nakkipoika luuhaa...

Tällaisia kysymyksiä se Myrsky esitti:

1. Mitä toivot Joulupukilta?
- mikä Joulupukki? En ole ikinä nähnytkään... Minä en huoli mitään vierailta, minulle on sanottu, että ei saa ottaa mitään, voisi olla vaikka myrkkyä!

2. Paljonko painat? Tämä on hyvä tietää näin ennen joulua…
- toivon saaneeni painoni taas ennalleen eli luulen painavani taas 8,2 kg ja olen lisäksi aika pitkä, vaikken luultavasti olekaan mäyräkoira...

3. Mukavin lelusi?

-  lapsuudenkodistani sain mukaani lelun, joka on edelleenkin se kaikista rakkain
- se on ollut pesukoneessakin ainakin jo 20 kertaa ja se on vieläkin ihan ehjä
- sitä on helppo heittää ja se lentää kauas





4. Paras herkkusi?
- olen haistanut sellaista olevan, jota ihmiset sanovat nakiksi. Se voisi olla herkullista, ainakin siitä päätellen, että ihmiset eivät raaski antaa minulle edes maistiaisiksi sellaista nakkia. Olen kuullut muitten koirien syövän myös nappuloita. Se kuulostaa oudolta, syödä nyt nappuloita. Hissin nappuloita? Ne olisivat varmaan myös oikein maittavia.

Jouluisin terveisin
Vili - se pitkä tiibettiläinen

Onnen hetkiä

Kun katselen lattialla makoilevaa, täysin kutinatonta Viliäni, voin sanoa olevani onnellinen. Voiko tästä kenties tulla pysyvä tilanne? On aivan uskomatonta, että Vili ei kutise. Miten se on mahdollista? Kutinat ovat kuin pois pyyhittyjä, simsalabim! Ihme? En ymmärrä.
Vaikka noita kysymyksiä ilmassa leijuukin, niin onneksi osaan nauttia tästä hetkestä. "Mamman rakas koira" - sitä Vili saa kuulla monen monta kertaa joka päivä...
Harmia aiheuttaa ainoastaan Vilin maha eli gastriitti, närästys, mikä lie. Jotenkin muistelen menneisyydestä, että kun yksi vaiva katoaa, tulee toinen tilalle. Kunpa nyt saisi tuon vatsan terveemmäksi.

*******

Paikallinen ilmaisjakelulehti Kulmakunta kertoi niin mielenkiintoisesta paikallisesta rakennushankkeesta, että hetken piti miettiä, onko nyt aprillipäivä. Ei ole, joten ihan totta on, että syrjäytyneille alkoholisteille on rakennettu oma Metsäpubi.

Klikkaamalla kuva isommaksi

Blogioskari eli Blogitunnustus

Kiittäen vastaanotan kunnianosoitukset eli blogien Messinen & liftari sekä Kaikki elämäni koirat  myöntämät + mahdolliset myöhemmin saapuvat pokaalit...

Tunnustuksen saaneen tehtävät:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa.

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle 

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle bloggaajalle                                                        

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Annan huomionosoituksen eteenpäin seuraaville blogeille

* Messinen & liftari  on blogi, joka on kulkenut rinnalla siitä lähtien, kun aloitin tämän Vilinää-blogini. Liftari oli muistaakseni juuri päättänyt lopettaa bloginsa päivittämisen, kun minä astuin blogini kanssa areenalle. Liftari innostui uudestaan kirjoittamaan, onneksi, sillä hänen tekstinsä suorastaan pursuvat hersyvää huumoria. Luonnonlahjakkuus, näin on.

* Kaikki elämäni koirat -blogi puolestaan edelliseen verrattuna on melko uusi tuttavuus, mutta sitäkin tiiviimpi. Mielenkiintoinen sekoitus elämää, koirista ja kaikesta siinä ohessa.

* Mäyräkoira Myrskyn pihapiiri on jokapäiväinen positiivarini. Sieltä löydän aina takuuvarmasti hyvän mielen, vaikka kuinka olisin noussut väärällä jalalla ylös. Myrsky-koiran äippä on näitä armoitettuja lahjakkuuksia, niin sanankäyttäjänä kuin valokuvaajana.

* Dilbertin, Wilman, Sennin ja Trillianin blogia kirjoittaa neljän täysin erilaisen, mutta niin ihanan koiran omistava perheenäiti. Jokaisen koiran kanssa harrastetaan aktiivisesti jotain lajia ja nautin suuresti niistä lukuisista laadukkaista kuvista, joita on blogi pullollaan.

* MiniPommi on blogina vielä nuori, mutta olen seurannut tämän urhean pikkukoiran taivalta netissä jo niin kauan, kuin olen omaa blogiani pitänyt. Kirjoittaja on nuori nainen, joka on ensimmäisen koiransa kanssa joutunut kokemaan todella paljon kaikenlaista.

* Eikka-Yellowmellow Åsterix-blogin kirjoittaja, nuori nainen ihkuihanan aprikoosin värisen Eikka-puudelin omistaja, on ollut apuna ja tukena aloittaessani oman Vilini tarinan kertomista. Eikka harrastaa mm.tokoa ja on silmiähivelevän kaunis koira.

* Isoäidin reseptillä on keittokirja vuodelta 1909, se kiehtoo minua kaukaisena viestinä menneisyydestä. Sieltä löytyy monia aivan outojakin ruokia, ja on mielenkiintoista todeta, kuinka vähäisistä tarvikkeista on osattu loihtia pöytäänpantavaa. Moni resepti on tuttu myös nykypolvellekin, sellaisia ikivihreitä, kuten esim. Hannatädin kakut.

Tykkään kaikista blogeista, jotka olen listannut tämän oman blogini blogilistaan. Edellä mainitut halusin kuitenkin nostaa esiin, niissä kaikissa on sitä jotakin.

Turku joitakin vuosia sitten...

Satunnaisia asioita itsestäni.
* Olen todellinen nurkkapatriootti, rakastan kotikaupunkiani, enkä tiedä mitään kauniimpaa kuin Turun murre, se on musiikkkia korvilleni. Tosin sukuni juuret löytyvät itärajan kahta puolta, tunnen vetoa myös siihen suuntaan, karjalaisuuteen. 

* Rakastan luontoa ja luonnollisuutta sekä eläimiä, erityisesti koiria. Pikkutyttönä ulkoilutin naapuruston koiria ja kun se ei riittänyt tyydyttämään koirankaipuutani, keksin uuden idean. Vein naapuritalon vapaana kulkevan pystykorvan poliisilaitokselle monen monta kertaa siinä toivossa, että jos omistaja ei hae koiraansa, niin minä saisin sen. Vesiperä. Vasta 9-10 vuotiaana sain ensimmäisen ihkaoman koiran.

* Minulla on kirjeenvaihtokaveri. Aloitimme kirjeenvaihdon ollessamme 11-12 vuotiaita ja olemme edelleenkin kirjekavereita. Emme ole milloinkaan tavanneet toisiamme ja se on ehkä hyvä niin, sillä kirjekaveri on eräänlainen päiväkirja, hänelle voi kertoa kaikki salaisimmatkin asiat. Olemme keskenämme myös Facebook-kavereita ja kirjeitä ei enää kuljeta polkeva Kusti vaan sähköposti.

* Omasta mielestäni olen huumorintajuinen. Olen ainoa, joka on tätä mieltä...

* Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä toiveammatissani. 

* Enempää kerrottavaa ei minusta sitten olekaan, eiköhän tämä riitä.

  Huom. Kuva on nettilöytö.

Koulut alkavat...

Saksankielistä kielijumppaa

Kuten kaikki tietävät, hottentottien maassa (Hottentottenland) on paljon pussirottia (Beutelratten). Niitä pidetään häkeissä (Gattern), joita kutsutaan kottereiksi (Kotter). Kotterit rakennetaan säleistä ja siksi niitä kutsutaan yleensä sälekottereiksi (Lattengitterkotter). Usein nämä sälekotterit sijaitsevat ulkona, ja siksi niitä kutsutaan nimellä ulkoilmasälekotteri (Lattengitterwetterkotter).

Jotta eläimet eivät loukkaisi itseään pohjasäleikössä, laitetaan sinne erikseen tätä tarkoitusta varten valmistettuja mattoja (Lattengitterwetterkottermatten).
Toisinaan pussirotat lisääntyvät runsaasti ja silloin niitä otetaan kiinni ja suljetaan ulkoilmasälekottereihin (Lattengitterwetterkotter). Ne istuskelevat siellä näillä matoilla ja siksi niitä alettiin kutsumaan kansanomaisesti ulkoilmasälekotterinmattopussirotiksi (Lattengitterwetterkottermattenbeutelratten).

Hottentottien maassa (Hottentottenland) asui eräs höperö muori (trottelige Mutter), joka änkytti (stotterte). Muut hottentotit pilkkasivat nimittelemällä häntä änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter).
Kerran tehtiin attentaatti tätä muoriparkaa kohtaan. Attentaattoria nimitettiin änkyttävän höperön hottentottimuorin attentaattoriksi ( Hottentottenstottertrottelmutterattentäter). Attentaattorin kiinnisaamisesta luvattiin palkkio.

Tosiaan kävi niin, että änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter) itse sai attentaattorin (Hottentottenstottertrottelmutterattentäter) kiinni ja sulki hänet ulkoilmasälekotteriin (Lattengitterwetterkotter), jossa oli jo useita kiinniotettuja ulkoilmasälekotterinmattopussirottia (Lattengitterwetterkottermattenbeutelratten).

Änkyttävä höperö hottentottimuori (Hottentottenstottertrottelmutter) meni poliisin puheille ja ilmoitti, että on saanut änkyttävän höperön hottentottimuorin-attentaattorin (Hottentottenstottertrottelmutterattentäter) ansaan.
Poliisi kiitteli häntä ja sanoi: "Ottakaa tämä änkyttävän höperön hottentottimuorin attentaattorin ulkoilmasälekotterinmattopussirottakotteriin kiinnisaantipalkkio
(Hottentottenstottertrottelmutterattentäterlattengitterwetterkottermattenbeutelrattenkotter-fangprämie) ja palatkaa rauhassa kotiinne.