Tylsien juttujen jatkumo

Vilin peräpää on ollut nyt jo joitakin viikkoja tapahtumien keskipisteenä. Jatkoa edellisiin tuli sunnuntaina, äitienpäivänä. Vili oli heti aamusta aivan vetämätön ja heti aamulenkin jälkeen painui takaisin pehkuihin. Selitys siihen ilmaantui iltapäivällä vesiripulin muodossa. Uusi vaiva sekin Vilillä. Vilillä on ainoastaan kerran ollut maha kuralla, mutta ihan vesiripulia ei tätä ennen ole ollut. Äitienpäivää vietettiin sitten ravaamalla tiuhaan ulkona, muun ajan Vili nukkui. Seuraavakin päivä sujui Vilin osalta petissä, mutta onneksi ripulia ei enää ollut.
Mistä lie aiheutunut? Jos haluan ajatella positiivisesti, niin se on ollut osa elimistön puhdistautumisprosessia. Jos taas ajattelen negatiivisesti, niin Vilin vastustuskyky on huonontunut niin paljon, että saa nykyään pöpöjä mistä vaan. No, tässä ei auta googlettaminenkaan, vastausta ei ole olemassakaan. Pääasia, että tilanne meni ohi.

Vilin pepun perineaalinen pullistuma on vähitellen parantumaan päin. Vili ei enää ulkona istahtele yhtämittaa, joten olen lopettanut sen pullistuman vaseloimisen, se ei enää tarvitse sen kaltaista suojausta. Suihkutuksista olen tehnyt kompromissin. Suihkutan ensin lämpimällä ja viimeksi sitten kylmällä, jotta se pullistuma supistuu ja rauhoittuu. Vili on antanutkin sen olla aika rauhassa.
Niitä Canofite-tippoja olen laittanut siihen edelleenkin aamuin illoin. En ole oikein perillä kortisonitippojen vaikutusmekanismista, mutta luulen, että ne hillitsevät kutinaa.

Muutama viime yö on nukkumisen puolesta sujunut hyvin. Tänä aamuna Vili oli pirteänä poikana lelunsa kanssa sängyn vieressä jo joskus kuuden maissa. Ei ole vielä koskaan tapahtunut, että Vili jo aamuvarhaisella on leikkiin valmis.
Nyt kun ripuloinnit on nukuttu pois, niin nyt on vuorossa taas tassujen ja kylkien kirputtaminen ja yleinen rapsutus. Vielä toistaiseksi tilanne on kuitenkin hallinnassa.
Nyt toivon pitkää tervettä jaksoa. Kiitos, ei mitään uusia vaivoja eikä vanhojakaan.

Vatsa sekaisin

Tältä näyttää aito poromix-ateria! Tätä kuvaa vääristää kylläkin auringonpaiste. Poromix on puuromaista, aivan erilaista kuin se eilinen pötkö.



Mitä lie ollutkaan se raikkaalle tuoksuva eilinen? Se valitettavasti päätyi jätteisiin, ei ole ketään tässä lähellä, joka olisi sen voinut syödä. Harmi.

No, tarina jatkuu. Vili sai sitten korvikkeeksi eilen illalla pienen määrän raakaa saksanhirveä. Vili kun ei ole metsämiehen koira, niin seuraus oli ripuli. Vilin koko tähänastisen elämän (1v 7kk) ihka ensimmäinen löysä vatsa!
Aamulla klo 6 lähdettiin suoraan sängystä kovalla vauhdilla ulos. Ihanaa oli kyllä istuskella penkillä vasta heräävän kaupungin kesäaamussa. Puolelta päivin sama hoppu. Viisaana tiibettiläisenä Vili hoksasi myöhemmin hakeutua kylpyhuoneeseen, kun hätä vielä kerran yllätti.
Tänään on siis paastopäivä. Toivottavasti pahin on nyt ohi. Kotona on Tehobaktia, sitä lisään ruokaan muutamana päivänä, jotta suolisto rauhoittuu.