Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koirat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kivuista ja kipulääkkeistä

HUOM. Koristelen blogiani nyt taas lainahöyhenillä, sillä seuraavan tekstin on kirjoittanut Danielle omassa blogissaan. Aihe on meille kaikille lemmikkien omistajille tärkeä ja on ihan hyvä, että tätäkin asiaa jokainen pohtii mielessään ja toimii lemmikkinsä parhaaksi.


******

Muutama sananen kipulääkkeistä


"Farmiksen kurssin innoittamana ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen kipulääkkeistä. Ihmeellisen sitkeässä nimittäin tuntuu olevan jotkut uskomukset, jotka voivat olla kohtalokkaita. Ei kuitenkaan kannata uskoa ihan kaikkea mitä meikä kirjoittaa ja suuri osa on vain mun mielipiteitä...

Mitä kipulääkkeitä saa antaa? 

Olen jo monelta kuullut, että koirille voi tarvittaessa lasten kipulääkkeitä - lasten buranaa, lasten aspiriiniä tai mitä kukin suositteleekaan... Itse lähtökohtaisesti lähden siitä, että eläimille on omat valmisteet, eikä niille pidä antaa ihmisten lääkkeitä. Esimerkiksi parasetamoli on kissalle hyvin myrkyllistä. Myös koirille sitä ei saa antaa, ellei eläinlääkäri sitä ihan erikseen määrää. Pääsääntöisesti tämä on myrkyllistä. Ibuprofeiinia ei missään nimessä suositella myöskään, eli buranat voi suosiolla jättää kaappiin. Aspiriini on myös myrkyllistä. Eläimille on omat kipulääkkeensä, joita voi turvallisesti antaa, eläinlääkärin ohjeita noudattaen tietysti. Täytyy totta kai pitää mielessä, että mikä tahansa voi olla myrkky, jos sitä annostelee väärin. Mutta tämä menee jo toksikologian luennon puolelle :) Suosittelen aina ensin kääntymään eläinlääkärin puoleen, ennen kuin oma-aloitteisesti rupeaa lääkitsemään eläintään.

Löytyykö kipulääkkeitä apteekista? 

Ei löydy. Eläimille ei ole ainuttakaan kipulääkevalmistetta vapailla markkinoilla. En ihan tarkkaan tiedä miksi, mutta en usko, että tämä varsinaisesti on huono juttu. Jos eläin on kipeä ja tarvitsee kipulääkettä, se on muutenkin siinä kunnossa, että eläinlääkärikäynti voi olla hyvä idea...

Ei mun eläin ole kipeä, se on aina ollut tällainen

On suorastaan tyrmistyttävää, miten huonosti ihmiset havainnoivat eläimensä kipua. Omistajan pitäisi olla eläimensä asiantuntija, silti monet omistajat ovat ihan ällikällä lyötyjä, kun kipulääkekuurin aikana eläimen käytös muuttuu radikaalisti parempaan suuntaan. Jos eläin käyttäytyy oudosti, on agressiivinen tai passiivinen, sen ruokahalu muuttuu, sen liike on erilainen, se ääntelee hassusti tai se nuolee jotain paikkaa, se voi olla kipeä. Erityisesti kissat ovat mestareita piilottamaan kipunsa. Jos kissa vaikuttaa kipeältä, se on todennäköisesti erittäin kipeä.

Ei ontuminen sitä haittaa, ei se ole kipeä. 

Tämäkin on ihan uskomatonta, mutta tosi moni oikeasti kuvittelee, että ontuva eläin ei ole kipeä. En ihan tiedä, miksi ihmiset uskovat eläimen ontuvan, kun koko jutun syynähän on raajan kipu. Sitten sitä ollaan äimän käkenä kipulääkekuurin jälkeen, kun lemmikki käyttää taas neljättä raajaansa. Ei me tiedetty! Joo'o.

Kipu on hyväksi eläimelle. 

Tästä aiheesta saatiinkin luennon jälkeen ihan mukavasti väittelyä aikaiseksi. Mun kaveriporukassa mielipiteet jakautui aikalailla kahtia. Luennolla tämä väite teilattiin täysillä. Kipu on eläimelle täysin turhaa ja sitä pitää hoitaa joka tilanteessa. Jos pelätään, että eläin käyttää vaikkapa kipeää raajaansa, on se muilla keinoin saatava liikkumattomaksi ja hoidettava kipu asianmukaisesti. Itse olen kuitenkin joissain tapauksissa hieman eri mieltä, mielestäni kivusta voi olla hyötyä joissain tilanteissa, enkä lähtisi tuputtamaan eläimille kipulääkkeitä aina samantien. Tiedän koiria, jotka ovat niin vilkkaita, että ne ovat kipsistä huolimatta juosseet iloisina ympyrää ja vaarantanut jalan parantamisen. Koiralle ei voi sanoa, älä käytä tota raajaa, niin se paranee. Omalla hauvallakin on ollut jalassa haavoja, joita ei kannata sitoa, koska paranataminen on tällöin hitaampaa. Vaikka jalka voikin olla tässä tilanteessa kipeä, tiedän, että oma adhd-tapaus olisi rikkonut itsensä paljon pahemmin, jos se olisi ollut kipulääkityksessä. Mitä myös huomasin omalla koiralla on se, että kipulääkkeet peittävät ontumisen ja voivat antaa väärän kuvan parantamisesta. Itselleni kävi juuri näin - tuloksena kahden kuukauden sairasloma, puolen vuoden kuntoutusprojekti ja satojen eurojen lovi kukkarossa. Totta kai tämä täytyy miettiä aina tapauskohtaisesti.

Eläimet eivät koe kipua samalla tavalla kuin ihmiset

En ymmärrä miksi näin olisi, mutta tietenkään asiaa ei voi tietää, kun kukaan ei ole eläimiltä koskaan kysynyt. Mielestäni on kuitenkin oikeus ja kohtuu olettaa, että eläin kokee kipua samalla tavalla kuin ihminen. Tämä täytyy ottaa huomioon, kun päättää, antaako eläimelle kipulääkettä vai ei. Outo uskomus on myös se, että mitä pienempi eläin on, sitä huonommin se tuntee kipua. En keksi ainuttakaan syytä, miksi hiiri tuntisi kipua huonommin kuin koira, tai kala huonommin kuin hevonen. Varmasti on eläinlajikohtaisia eroja, mutta liikaa ei saisi olettaa...

Eivät pennut tunne kipua, vai mitä? 

Itse asiassa tieteellisesti on osoitettu, että vastasyntyneet ovat paljon herkempiä kivulle kuin aikuiset. Muistaakseni luennolla sanottiin myös, että jos kokee vastasyntyneenä suurta kipua, voi tämä aikuisena aiheuttaa matalampaa kipukynnystä. Nämä tutkimustulokset aiheuttavat häntien ja korvien typistykset aika huonoon valoon, mä sanoisin. Tämä antaa myös lisää näkökulmaa esimerkiksi possujen kastraatioon, josta olen ennenkin puhunut.

Kissa ei ole pieni koira

No tämä on aivan totta. Kissan lääkitsemisen tekee hankalaksi se, että monesta lääkeaineesta on hirmu vähän tutkimustietoa kissojen osalta. Erittäin monen lääkkeen kohdalla on kuitenkin huomattu, että koiran annostelu on kissalle vaarallinen, jopa hengenlähtö voi olla vaarana. Kissat ovat monessa asiassa huomattavasti koiria herkempiä, eikä niihin koskaan pidä soveltaa koirien ohjeita.
Tää ei muuten liity suoranaisesti tähän, mutta mielenkiintoinen seikka, joka kissaihmisten kannattaa pitää mielessä: Kissa ei juuri koskaan hengitä suun kautta. Jos kissa läähättää tai hengitys tuntuu hankalalta, tila voi olla kriittinen. Kissoille keuhkot ovat ns. stressielin, hyvin monet tilat oireilevat keuhkojen kautta.

Tämmöisiä mietteitä tänään. Tosiaan, osa on vaan mun mielipiteitä ja osa on kirjoitettu hieman sarkastiseen sävyyn. Ei kannata teilata mua, jos satunkin olemaan väärässä jossain asiassa :) "

perjantai 14. syyskuuta 2012

Jutunjatkoja

Vilin kuulumiset ovat lähes kaikki positiivisia. Vili näyttää viihtyvän erinomaisen hyvin Saksanmaalla, ruoka ja uni maistuvat ja suostuu jäämään yksin tänne vieraisiin oloihin. Korvat ovat kunnossa eikä mitään muutakaan valittamista löydy. Punkkeja ei ole Vilistä löydetty, vaikka sellaisiakin kuulemma täältä on. Yhden kerran on reissattu kaupungin linja-autolla ja sekin meni kohtalaisen hyvin. Vili on tallannut keskustan katujakin kuin vanha tekijä.

Kaveri on käynyt parturissa sitten viime näkemän.

Kurjempi juttu oli, kun iso musta noutaja tarrasi Viliä niskavilloista kiinni ja komentamisen jälkeen vielä uudestaan. Silloin iso koira sai itse kyytiä, kun sen niskavilloihin tartuttiin ja nostettiin ilmaan. Koira oli vapaana ja naispuolinen omistaja tuli perässä vähän matkan päässä. Hän oli hyvin ymmärtäväinen ja pahoitteleva, halusi tietää, saiko Vili jotain vammoja ja lupasi korvata, jos niin kävi. Vili selvisi pelkällä säikähdyksellä, mutta nyt reagoi murinalla jokaiselle isolle koiralle.

Täällä koirat saavat kulkea vapaina sellaiseen sopivilla alueilla, tämä alue on siis Hampurin ulkopuolella eli kuuluu eri osavaltioon, jossa on jonkinverran väljemmät säännöt.
Koiranpito Hampurissa sen sijaan onkin tarkkaa, siellä ei saa ulkoiluttaa koiria vapaana muualla kuin koirien aidatuilla ulkoilualueilla. Vapautuksen tästä kiinnipitosäännöstä voi saada suorittamalla erinäisiä tottelevaisuustestejä.
Ns. taistelukoirat eli Pitbull Terrieri, American Staffordshire Terrieri, Bullterrierit sekä em. rotujen sekarotuiset luokitellaan aina vaarallisiksi koiriksi.
Bullmastiffi, Dogo Argentino, Dogue de Bordeaux, Fila Brasileiro, Kangal, Kaukasian Owtscharka, Mastiffi, Mastino Español, Mastino Napoletano, Rottweiler ja em. sekarotuiset luokitellaan samoin vaarallisiksi koiriksi ja ne joutuvat siten myös käyttämään aina ulkoillessa kuonokoppaa ja olemaan talutushihnassa. Luonnetestillä voidaan joillekin tähän ryhmään kuuluville koirille myöntää vapautus kuonokopasta.
Sakot koiria koskevan järjestyssäännön rikkomisesta ovat todella suuria, alin sakko 30 e, yläraja uskomattomat 50 000 euroa!
Koiravero Hampurissa on 90 euroa vuodessa, vaarallisiksi luokiteltujen koirien 600 euroa per vuosi. Lisäksi Hampurissa täytyy aivan kaikille koirille ottaa vastuuvakuutus.

Laki koiranpidosta (Hundegesetz)


Laki velvoittaa Hampurissa koirankakkojen poiskeräämiseen, ainoa vapautus tästä on koiran ripuli. Kakkapusseja saa ilmaiseksi useista paikoista, mm. puhtaanapitolaitoksen toimipisteistä ja niitä voi postimaksun hinnalla tilata kotiin tarvittaessa tai kestotilauksella 5e/kk. Yhden tilauksen määrä on 50 kakkapussia.



Pikkuhuomioita

* postia kannetaan myös lauantaisin
* kylpyhuoneissa ei ole lattiakaivoa, mutta useimmiten ikkuna
* lihakauppiaalta saa maistiaisia, varsinkin lapset, Vilikin sai tänään siivun makkaraa torikauppiaalta
* posteja suljetaan täälläkin, asiamiespostit ovat nykyaikaa
* kirje tai postikortti Saksasta Suomeen maksaa 0,75e, paikallinen kirje 0,55e ja postikortti 0,45e
* moniin paikkoihin voi ottaa koiran mukaan, suvaitsevaisuutta näyttää löytyvän, elintarvikeliikkeisiin ei kuitenkaan mennä koiran kanssa


Linja-autossa ompi tunnelmaa...


Täkäläisissä busseissa olen ihmeekseni nähnyt kirjahyllyn ja se antoi aihetta etsiä lisätietoa netistä. Osassa Hampurin linja-autoja on todellakin kirjahylly, josta saa ottaa lukemista mukaansa ja siihen saa sellaista myös tuoda.  Aika hauska juttu, eikö?





Hampurin tunnetuin kirkko on
evankelinen ST. MICHAELIS, lempinimeltään "Michel".
Sen kellonviisarit ovat peräti 5 metriä pitkät.
Kirkon torni näkyy kauas Elbelle ja on maamerkkinä satamaan saapuville laivoille. 

*******

“Mikään ei ole muuttunut paitsi asenteeni. Kaikki on siis muuttunut.” –Anthony de Mello


torstai 12. heinäkuuta 2012

Kuvien kertomaa



Betsin nöyrääkin nöyrempi katse ja koko olemus tuntui aluksi häiritsevältä, oudolta. Vili kun on kaikkea muuta kuin nöyrä, niin en oikein ollut tottunut nöyriin ilmeisiin. Saksanpaimenkoiria netissä katsellessani näin tämän saman ilmeen useilla, onko se palveluskoirille tyypillistä, sitä en tiedä. Betsi on myös innokas tassunantaja, paiskaa kättä kuin kunnon työmies ja tarvittaessa molempia. 




On ilmeisen älykäs koira, hoksaavainen ja helposti oppiva. Kehoituksesta sekä kehoituksetta istuu, menee maahan, antaa tassua, odottaa ja tulee heti luokse kutsuttaessa. Vaikka on kasvanut venäjänkielisessä ympäristössä, niin tuntuu ymmärtävän kaiken kaikilla kielillä. Minäkin sanoin Betsille harashoo, mutta siihen ei reagoinut mitenkään, ehkei siellä ole sellaista sanaa käytetty. 


Ensihetki uudessa kodissa viime tammikuussa
Oman nimensä Betsi sai pitää muuttaessaan Suomeen, se kuulosti ihan kauniilta eikä haluttu sitä ainoaa omaa asiaa eli nimeä muuttaa, kun kuitenkin on varmasti ollut kova koettelemus aralle koiralle muuttaa tänne Suomeen, uuteen kotiin ja kieleen. Kuvassa ressukka jähmettyneenä ulko-ovelle juuri saapuneena.

Mikäs tässä on ollessa...

Vili odottaa ulkoiluvuoroaan

Saatiin molemmat koiruliinit samaan kuvaan!

Näin kaunis puu kasvaa eräällä pihalla,
mikähän lienee nimeltään...

Vili-puudelihan siinä, kaimakset


lauantai 23. kesäkuuta 2012

Vähä sitä ja vähä tota

Vähän sitä ja vähän tuota eli sitäsun tätä...

Jussista on melkein selvitty, paitsi mitä nyt vielä huomenna nimipäiväänsä viettää. Onnea Jusseille, kaikenlaisille, pupujusseillekin.



Torkkupeitto on tekeillä. Tällä kertaa ei Vilille, vaan itselleni. Samoista hyväksi todetuista langoista kylläkin, Novitan 7-Veljeksestä. Nyt käytän helpompaa tekniikkaa, kudon ainaoikein neliöitä, lankaa on jäljellä 700 grammaa, luulisi sen riittävän pikkupeitoksi. Paloja on valmiina 26 kpl ja pari uutta väriäkin löysin kätköistäni. Kudon puikoilla 4½, yksi pala on kooltaan noin 11cm x 11 cm, silmukoita 22 ja kerroksia 38. Tavoitteena on saada se jouluksi valmiiksi. Eli nou hätä.
Idean sain Alvarin blogista, värit heidän peitossaan ovat hempeät, meidän peitossa taas vähän synkemmät. Meillä on sitten Vilin kanssa samansävyiset peitot, kyllä meitin kelpaa...

Alvarin peitto

*******

perunasalaattia, njam...
Minulla ja meitin isännällä on melko erilainen maku ruokien suhteen, mutta hänen valmistamansa kylmä perunasalaatti on kehumisen arvoinen. En ole koskaan seurannut sen valmistamista, pysyn suosiolla poissa keittiöstä, mutta syömiseen osallistun innokkaasti.
Tämä perunasalaatti säilyy hyvänä useita päiviä jääkaapissa, ei tarvitse pelätä pilaantumista, kuten majoneesia käytettäessä. Maultaan se on raikasta ja pitää keveydestään huolimatta nälän kauan loitolla. Myös lapset ovat tykänneet tästä.
Siihen tulee keitettyjä perunoita ja munia, paprika, vihreä kurkku, etikkakurkkua, sipulia, etikkakurkkujen lientä, suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Munien päällä koristeena paprikapulveria. Ohjetta on helppo muunnella mieleisekseen.

linkki: perunan viat
Tänä vuonna olen ihmetellyt sitä, että ns. vanhoja perunoita on saatavilla vielä juhannuksen aikaan eivätkä ne kasva ituja. Myöskään viimevuotiset sipulit ovat kuin uusia riihikuivattuja, itukasvua ei näy. Aikaisempina vuosina niin peruna kuin sipulikin ovat kevään tullen aloittaneet itämisen kaapin pimeydessäkin.
Millä niitä on käsitelty? Säteilytetty? Jos niistä on tapettu luonnollinen kasvaminen, on varmaan tuhottu myös jotain muutakin! Minä tahdon ne vanhanaikaiset perunat ja sipulit takaisin, ihan totta, en tykkää tästä elintarvikkeiden manipuloinnista ollenkaan. tahdon mahdollisimman aitoa, elävää ruokaa. "Barffia..."

*******

Kaveri on tulossa!
Vanha, rakas tyttökaveri, 13v.

*******



keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Koiran synty - loitsu


Löysin blogista Tomo & Kaede loitsurunon koiran synnystä ja tässä se on. Täytyyhän koirablogissa olla ehdottomasti historiallista ja jopa pakanallista taustatietoa, edes hiukan. Minä kun en jaksa perehtyä perusteellisesti mihinkään, mutta jos joku kiinnostuu aiheesta enemmänkin, niin tästä on helppo jatkaa.

Taustatietoa Wikipediasta:

Susi oli ainakin kristillisenä aikana vihatuin eläin. Se ei saanut kunnioitusta kuten muut petoeläimet. Suden syntyä on luettu varauduttaessa susien varalta. Susi on syntynyt naisesta, jonka hedelmöittää tuuli. Samaan tapaan syntyivät myös eräät taudit. Suden ja koiran sukulaisuus oli hyvin tiedossa, ja koiran syntykertomus oli samankaltainen kuin sudenkin. Suden ja koiran synnystä kerrottiin myös samassa kertomuksessa:

»Kohussansa koiran kantoi,
Suven muissa suolissahan,
Penin alla pernohinsa...» 




Koiran synty
Taikoja ja loitsuja vuodelta 1880
Toimittanut Elias Lönnrot 

Tuulest' on penuen synty,
Ahavasta koiran alku;
Louhiatar vaimo vanha,
Portto Pohjolan emäntä,
Perin tuulehen makasi,
Lonkamuksin luotesehen,
Teki tuuli tiineheksi,
Ahava kohun kovaksi,
Mit' on kohtunsa kovana?
Kohussansa koiran kantoi,
Penun alla pernojensa,
Maksoissansa maan itikan
Yksikuisen, kaksikuisen;
Kuun on kolmannen lopulla
Alkoi luoa luomiansa,
Vajennella vatsoansa
Kohustansa koiran luopi,
Penun alta pernojensa, 
Ken kantoi kapalorievut,
Lapsen karkean karpalon?
Haivon akka raivokerta,
Se kantoi kapalorievut,
Liinoissansa liekutteli,
Helmoissansa heilutteli,
Laitti poian polkemahan,
Villahännän viittomahan,
Pohjolan parahin neiti,
Sepä seisoi seinänvieret,
Asui ikkunan alukset,
Simoa sulaelevi;
Sima hyytyi hyppysihin,
Jolla voiti hampahia,
Tuli koira kunnollinen,
Sai sepeli siivollinen,
Jott' ei syö vähäistäkänä,
Pure pikkuruistakana.

Kyllä tieän koiran synnyn,
Arvoan alun penikan,:
Tehty on rikkatunkiolla,
Vainiolla valmistettu,
Yheksän isän aloa,
Yhen äitin synnyttämä.
Manuhutar maan emäntä,
Pään mäkäsi mättähästä,
Sääret hankki seipähistä,
Korvat lammin lumpehista,
Ikenet isänsä iski,
Turvan tuulesta rakensi.


keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Tutui ja viarai

eli suomeksi tuttuja ja vieraita. 

Vilin suhtautuminen muihin ihmisiin on melko miellyttävää. Iloisesti vastaanotetaan perhetutut, pahimmassa tapauksessa heidät käydään nylkyttämässä, mikä varmaan Vilin mielestä on se ylin ystävyyden osoitus. Vili tykkää nuuhkia kaikkia nenän seudulta, sen Vili suorittaa tarkkaan ja perusteellisesti, niin että Vilin viiksikarvat vaan kutittavat. En oikein tajua, miksi Vili nuuskii aina kaikki ulottuville osuvat kasvot juuri nenän kohdalta, mikähän juju siinä on? Tuon ensimmäisen kuvan tyttö on juuri Vilin nuuskukäsittelyssä. 

Tuntemattomat ovikelloa soittavat käydään lyhyesti nuuskaisemassa, sen enempää he eivät Viliä kiinnosta. Talonmiehelle ja asentajalle Vili suo täyden työrauhan, pentuna tosin hääräsi häiritsevästi osallistumassa hommiin, mutta ne ajat ovat onneksi ohi.
Vilin edeltäjä, lapinkoira Hessu, vastaanotti kaikki ihmiset, tutut ja vieraat, työntämällä heti ensimmäisenä kuononsa ihmisten jalkoväliin, varsinkin naispuolisten. Se oli kiusallista, mutta onneksi kastraatio poisti tämän(kin) ongelman Hessun elämästä.

Vili rakastaa lapsia, kaiken ikäisiä, pieniä ja suuria, tuttuja ja vieraita. En tiedä, onko se tyypillistä tälle rodulle vai onko se Vilin oma juttu. Kuvissa olevat lapsoset ovat lähiseudun lapsia, kukaan heistä ei ole meille "tuttu" sanan varsinaisessa merkityksessä, paitsi mitä ulkona tavataan.


Koirakavereitakin Vilillä piisaa. Joistakin on kuvia, monista taas ei. Osan kamuista Vili on perinyt edeltäjäkoiraltaan Hessulta. Jotta ei liikaa kiilloiteta Vilin kilpeä, niin on toki myönnettävä, että Vilillä on muutama inhokkikaverikin. Eräskin nuori musta koira, joka kovasti haluaisi olla Vilin kamu, herättää Vilissä pelkkää murinaa. Eivät koskaan ole päässeet alkua pidemmälle, kun Vili jo "suuttuu". 
Suuria koiria Vili välttelee. Ihan viisasta. Siinä on Vilin kokoinen koira heikoilla, jos vaikka tulisi riitaa tai jo pelkästään leikkiminen saattaisi aiheuttaa vammoja.

Tämä pikkusnautseri on uusi tuttavuus.
Tämä pieni kaunotar on Vilin uusin mielitietty.
Tämä miehen iässä oleva komea uros ei kovin lämpene Vilin näkemisestä,
mutta osaavat kumpikin sentään käyttäytyä...
Söpö pikkukoira on jo 14 vuotias pappa,
Vilin kaikkein paras poikakaveri. Hessulta peritty.
Tässä kuvassa vielä ystävyys kukki, nykyään tämä heimoveli ja Vili eivät voi sietää toisiaan.
Fiksuja tiibettiläisiä kun ovat, osaavat epäsovusta ja Vilin murinasta huolimatta ylväästi ohittaa toisensa.
Tässä Vilin tyttöystäviä oikein kaksin kappalein
Tämä nätti tyttö on Vilin sydänystävä.
Sopuisa pari tämäkin poikakaksikko
Betsi on Vilin maailman Marilyn
Lähistöllä asuu yksi Viliä pienempi tyttökoira, jonka nähdessään Vili saa vikkelään jalat alleen ja ei kun äkkiä pois. Se tyttö nimittäin kellistää Vilin alleen kuin pannukakun. Uroskoirahan alistuu nartun käsittelyssä, toisin kuin samaa sukupuolta olevien keskeisissä tohinoissa. Muutaman kerran Vili on kellistetty ja kyllä Vili näyttikin ansaan joutuneelta siinä maantasalla tyttökoiran otteessa ja nykyään Vili ei halua tietää enää mitään mokomasta koviksesta. 



lauantai 28. tammikuuta 2012

Lomaterveiset


Talviloma takana, kevät edessä!

Vietimme reilun viikon komeiden metsien uumenissa Etelä-Savossa, Huuhanaholla, Mikkelin seudulla. Meitä oli me kaksi ja Vili sekä kuopus puolisonsa kera sekä heidän snautserivanhuksensa Pippo. Automatka oli Vilille koettelemus. Lahteen saakka piti menomatkalla ajaa ja vasta silloin Vili rauhottui siedettävään olotilaan. Paluumatka oli samanmoinen eli ei taida meitin Vilistä ja autoista tulla ikinä sydänystäviä...
Maisemat lomametsässämme olivat huikeat. Ja se totaalinen hiljaisuus! Ei edes linnunlaulua, näimme kolme kertaa linnun lentävän ja nekin eri päivinä. Ei nähty kettua, ei sutta. Autotie oli tosin lähellä, mutta se tie oli autio ja rauhallinen. Järvi oli jäässä, puut komeita, eikä pakkasessakaan ollut valittamista. Alimmillaan se oli -6 ja enimmillään -27 astetta, vaan eipä paleltanut, toisin kuin täällä kotona rannikolla, jossa puhaltaa usein raaka merituuli.
Koirat olivat onnessaan siellä puhtaassa luonnossa, varsinkin Vili oli elementissään. Innokkaasti hän hoiti vahtikoiran tehtäväänsä ja kärsivällisesti jaksoi odottaa jotain tapahtuvaksi. Hiljaista oli, jää ja pakkanen sentään paukkuivat Vilin mieliksi. Ulkona Vili olisi viettänyt vuorokaudet ympäriinsä, tassuja ei paleltanut missään vaiheessa ja virtaa riitti tuossa pienessä koirasessa. Pidimme Viliä pitkän 15-metrisen narun päässä. Pelkäsimme sen juoksevan jäälle, putoavan pahimmassa tapauksessa avantoon tai että kettu nappaa tai jopa susilauma...

Kyllä oli ankeaa palata tänne kotiseudulle arjen keskelle, vaikka toki kotiinpaluu aina on mukavaa. Jäimme kaipaamaan sitä luonnon rauhaa ja jylhyyttä, puhtautta ja maaseudun verkkaista elämää, suomalaista lintukotoa...

Saarijärvi

Hiljainen on metsätie...






Tarkkana kuin porkkana...



*******
R.I.P.

Suru saapui lomamökkiimme. 
Koiravanhus Pippo, 15v 8kk joutui yllättäen lähtemään keskuudestamme.


Kaverukset Pippo & Vili


♥ Jätit tassunjälkiä sydämiimme ♥


sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Sitä sun tätä

Kiirettä on pitänyt. Tietokone ja sen ongelmat työllistävät edelleenkin, mutta mitäpä niistä sen enempiä. Taitaa olla koneessa joku vakavampikin vaiva, mille ei paljon mitään voi ja joka johtaa jonain rahakkaana päivänä uuden koneen hankintaan.

*******

Betsi  Elämä koirille ry:n sivuilla
Betsin tassua paleltaa...

Muistattehan Sindi-hoitokoiran? Sindihän menehtyi marraskuussa vanhuuden vaivoihin ja nyt Sindin viitoittamalle tielle on löytynyt uusi tallaaja. Betsi tulee Pietarista Elämä koirille - järjestön kautta. Betsi (tämä nimi oli annettu jo Pietarissa) on perinteinen peruskoira, vajaa 2 vuotias. On viettänyt tähän astisen elämänsä sijoituskodeissa eli ei ole joutunut elämään lainkaan koiratarhalla, mutta varmaankin vaihtamaan kotia useamman kerran. Betsin tarina lyhykäisyydessään on seuraavanlainen: koko pentue löytyi pahvilaatikosta joltain öljyteollisuusalueelta, ressukat lienevät jo sangen varhain erotettu emostaan. Vilin ja Betsin ensitapaaminen järjestettiin ulos, jotta Betsi omaksuu uuden kotinsa omaksi ennen kuin vierailee muiden kodeissa. Molemmat koirat olivat varautuneita, mutta kiinnostuneita toisistaan.

*******

"Toimittaja Jenni Toivoniemi syö vain kasviksia ja kalaa, mutta haluaisi tarjota kissoilleen ja koirilleen niille lajityypillistä ruokaa, siis lihaa. Mieluiten mahdollisimman eettisesti, mutta myös ekologisesti tuotettua. Pitääkö hänen hankkia metsästyskortti, perustaa hiirifarmi vai löytyykö muita vaihtoehtoja?"

Koiranruokaa... eli mitä?
Mitä syöttäisin kissalleni ja koiralleni?

*******

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä Vilin kuulumiset. 

Vili voi oikeastaan ihan hyvin. Huolestumista on aiheuttanut se, että Vili syö huonosti aikaisempaan verrattuna. Niinhän sanotaan, että koira ei vaihtelua kaipaa, voi syödä ikänsä samaa ruokaa. Vili on siinä tapauksessa se kuuluisa poikkeus, joka vahvistaa säännön. Jo pennusta alkaen Vili on tarvinnut vaihtelua vai onko se nirsoilua? Eikö se ole sama asia? Nyt ei meinaa kana, kala, broileri, possunsuikale & k:nit maistua. Tölkkiruokaa ei suostu edes nuuskaisemaankaan. 
Korvia täytyy putsata joka viikko, se on harmillista, mutta sittenkin vähäistä verrattuna kaikkeen aikaisemmin kokemaamme. Pitäisi keksiä perunan tilalle jotain tai vähentää radikaalisti perunan määrää ruokavaliossa. Niin mielelläni lisäisin kuivamuonaa Vilin kuppiin, vaan en uskalla ja toisaalta pidän kuivamuonaa huonona ruokana, mutta se helppous houkuttaa...
Perinteisesti tammikuussa Vilillä on pohjavillan vaihtumisviikot, joten karvaa riittää! Kuinka se vaihtuukin juuri kylmimmän talven aikaan, johtuuko se lämpimästä sisäilmasta? No, uskomaton määrä sitä ainakin on, noinkin pienessä koirassa.
Vilillä on edelleen tallella leikkimieli, joka päivä tarjoaa lelujaan heitettäväksi ja siitä päätellen Vilillä ei ole mitään ongelmanpoikastakaan, vaikka syöminen nyt takkuaakin.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Mikä koiralle nimeksi?

Kaikki elämäni koirat -blogi oli taas kerran innoittajana ja niinpä listaan tähän joidenkin koirieni nimiä ja niiden taustoja.

Musti oli ensimmäinen oma koirani. Olin vasta noin 8-9 vuotias ja koiran nimeä ei sen enempiä mietitty. Musti oli käypä nimi koiralle kuin koiralle ja oma Mustini oli sopivasti väriltäänkin musta.
Inka sai nimensä pitkän pohdinnan jälkeen. Ajatuksena oli Etelä-Amerikan inka-kansa ja harmikseni mieleen putkahti kuitenkin useasti Inka Oy:n kanttinauha.
Pippo on italian kielellä Aku Ankan Hessu sekä Giuseppe-nimen lempinimi. Pippo-nimisiä koiria meillä on ollut kaksi kappaletta ja lisäksi poikani koira on myös Pippo. Suvussa kulkeva nimi siis.
Niilo kuulosti minun korvissani jotenkin lappalaiselta nimeltä ja tuntui siksi sopivalta lapinkoiralle. Helppo ääntää ja huudella. Tämän nimen mieheni valitsi kirjoittamastani nimilistasta, jossa oli kaikki minulle mieleiset nimet.
Hessu tuli Niilon kaveriksi ja oli tärkeää, että nimet eroavat ääniasultaan toisistaan selkeästi. Oikeastaan Hessu oli alunperin Heikki, eli se työkaverini, joka aikoinaan suositteli lapinkoiraa minulle. Äitini mielestä Heikki ei ollut kyllin kaunis nimi koiralle ja hän alkoi kutsumaan Heikkiämme Hessuksi, ja se nimi sitten vakiintui käyttöön.
Vili sai nimensä mieheni edesmenneen isoisän mukaan. Muita ehdotuksia ei ollutkaan ja mieheni ehdottaessa tätä nimeä hyväksyin sen heti. Tämä isoisä oli hyvin eläinrakas ja ihana ihminen, olisi varmaan mielissään, että koiramme on hänen kaimansa.

Jos Vili olisi ollut tyttökoira, saattaisi olla todellakin niin, että nimeksi olisi tullut Tipsu. Se oli nimittäin isäni minulle antama lempinimi ollessani vielä ihan pieni.

Vilin edeltäjiä

torstai 30. syyskuuta 2010

Eläinsuojeluviranomaiset sulkivat kennelin Turussa



"Turun eläinsuojeluviranomaiset sulkivat kotikutoisen kennelin Turussa tiistaina. Noin 25-vuotiaalta turkulaisnaiselta otettiin huostaan peräti 20 koiraa sekä kaksi kissaa. Pahoin nälkiintyneet eläimet vietiin kaupungineläinlääkärin hoitoon eläinsuojelulain perusteella.

Tapauksen tutkinnanjohtaja, komisario Vesa Aaltonen Varsinais-Suomen poliisista kertoo, että koko koiralauma asui Katariinan kaupunginosassa olevassa pientalossa. Aaltosen mukaan tapaus tuli päivänvaloon eläinsuojeluviranomaisten omassa tarkastuksessa.

Turun eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopran mukaan koiria pidettiin kenneltarkoituksessa, mutta niiden hoito oli laiminlyöty kokonaan.

– Pieneen tilaan oli haalittu liian paljon eläimiä, siellä oli yksitoista aikuista koiraa ja yhdeksän pentua. Asunnossa oli äärimmäisen likaista ja siivotonta, ja kahta koiraa lukuunottamatta kaikki luokiteltiin nälkiintyneiksi tai todella laihoiksi, Leyser-Kopra kuvailee.

Osa koirista vietiin jo vuosi sitten.
Leyser-Kopran mukaan nuori nainen oli yrittänyt pyörittää kenneliään omin voimin, mutta resurssit olivat lopulta loppuneet kesken. Aivan uusi tuttavuus hän ei ole eläinsuojeluviranomaisille, sillä samaa kenneliä on seurattu jo vuoden ajan. Ensimmäisen kerran osa koirista otettiin huostaan vuosi sitten, mutta silloin toimintaa ei lopetettu kokonaan.

– Huostaanoton tarkoituksena tietysti oli, että se parantaisi omistajan tapoja. Mutta jos resurssit eivät riitä, niin viranomaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puhaltaa peli poikki, Leyser-Kopra toteaa.

Koirien omistaja ei ollut ilmoittanut yhdeksää pentua rekisteröitäväksi, tai onnistunut myymään niitä. Leyser-Kopra laskeskelee, että pienirotuisen koiran kohdalla yhdeksän pentua olisi voinut tuottaa nettikaupassa noin 5 000 euroa. Hän harmittelee, että jopa eläinsuojelulakeja rikkova kenneltoiminta vaikuttaisi olevan kasvava trendi, sillä monet kuvittelevat sen tuottavan helppoa rahaa."

Turun Sanomat 29.9 2010


Olen järkyttynyt. Minun Vili-koirani on tuolta kotoisin! Vilin kuvankaunis äitimuorikin se näkyy olevan tuossa kuvassa.
Mitkä lienevät Vilin lähtökohdat? Enpä enää ihmettele, miksi en saanut vastauksia yhteydenottoihini, miksi koko kennel hävisi virallisten kasvattajien listalta ja miksi kennelin kotisivujakaan ei enää pitkään aikaan ole löytynyt.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Aikansa kutakin

Tänään lähti kiltti hoitokoiramme Sindi takaisin omaan kotiinsa. Iloissaan hän otti oman laumansa vastaan eikä pois lähtiessä tuntunut meitä yhtään kaipailevan. Vili oli niin mielissään Sindin täällä olosta, mutta Vilin palvova kiintymys Sindiin tuskin sai vastakaikua...
Tässä kuvassa Sindi-ryökäle on vallannut Vilin petipaikan kirjoituspöydän alla.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Hoitokoira Sindi


Sindi vielä Tallinnan koiratarhalla.

Tähän kaiken ravintouudistuksen keskelle saimme hoitokoiran kahden viikon ajaksi.
Kyseessä on maahanmuuttajakoira, Tallinnan tyttö, aikoinaan sieltä koiratarhalta pelastettu. Hankittu kuin 'sika säkissä', näkemättä edes valokuvaa koirasta. Sindi on nyt noin 12 vuotias, täyden kympin koira, oikea onnenpotku, voisi sanoa jopa, että aivan täydellinen koira. Ainoa miinus on, että Sindi pelkää salamaa ja valokuvaamista, menee niistä aivan paniikkiin. Sain nyt otettua ilokseni edes yhden salakuvan Vilistä ja Sindistä.



Sindi on asunut Suomessa melkein 10 vuotta. Sindi kuuroutui pari vuotta Suomeen tulonsa jälkeen, on ihan umpikuuro ja kaihikin jo haittaa näköä.
Jääkaapin ovessa on nyt kaksi lääkelistaa, Vilin kortisonilista ja Sindin Propalin-lista. Sindi saa lääkettä aamuin illoin virtsankarkailuun. On erinomaisen hyvä lääke, pitää oireet 100% kurissa, voin suositella! Siis koirille.

Sindi on kaikkiruokainen, myös nappulaa syövä koira, ei ole millekään allerginen eikä ole tarvinnut eläinlääkärinpalveluja muuta kuin tuohon em. reseptiin. Kyllä ihan ihastuksella katselin Sindin vanhoja käpäliä, kuinka vahvat ja terveet ne ovat. Mitä nyt olen Sindiä tarkkaillut, niin ei ole kertaakaan rapsutellut itseään. Pitkästä aikaa silmieni edessä on perusterve koira, joka ei kutise.

Vaikeutta aiheuttaa se, että Sindin ja Vilin ruokavaliot ovat totaalisen erilaiset. On vahdittava, että kumpikin saa syödäkseen sopivaa ruokaa. Käytännössä se tarkoittaa, että Vili ei saa syödä Sindille tarkoitettuja ruokia. Siinä on tehtävä runsaasti järjestelyjä ja vahdittava koiria ruokailun ajan. Toisinaan annan sellaista sapuskaa, joka sopii Vilillekin, niin saavat syödä yhdessä samalta lautaselta.