Sivut

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Vili ja Betsi


Tervetuloa viettämään meille heinäkuista sunnuntaita! Nyt on melkein viikko kulunut kahden koiran kanssa. Betsin ja minun välillä ei suhde päässyt sen läheisemäksi eli jäi yhden yön jutuksi. Betsi (onneksi) tajusi, että ei meistä paria tule, edes öiksi. Betsi, fiksu tyttö, valitsi sohvan yöpymiseen, nukkuu kaikki kaikki yöt siinä eikä vaella ympäriinsä, kuten edellinen Sindi-koira.


Vili tuntuu olevan toisinaan hiukan pihalla tuon Betsin kanssa. Vilillä ei ole aikaisempaa kokemusta nartun kanssa elämisestä ja poikaressu on ymmällään. Betsi puolustaa luita, ruokaa ei, sitä syövät sulassa sovussa samalta lautaselta. Näköjään raaka luu herättää vaistot. Molemmilla on oma luunsa, mutta Betsi vahtaa niitä molempia, vaikka olisivat eri huoneissa. Betsi hakee pois ja Vili ei kyllä ymmärrä tuollaista. Vili ei vahdi eikä murise ruokiaan eikä ymmärrä myöskään mitään luunpiilottamisen päälle.


Älkää kauhistelko (tai kauhistelkaa vaan...) videoissa näkyvää likaista pyyheliinaa, se on ollut tuoreen luun alla suojaamassa ylenmääräiseltä sotkulta. Nämä luut otetaan esille vain silloin, kun näyttää siltä, että koirille tulee aika pitkäksi. Sitten luut vaeltavat takaisin jääkaappiin. Olivat sen verran rahallisesti arvokkaita, etten viitsi heti roskiinkaan heittää. Kolme luuta maksoi yli 8 euroa.


Vilin ilmeet kertovat paljon. Tulkitsen ne hämmästyneiksi, ymmällään olemiseksi. Voi olla, että merkitsevät ihan jotain muuta, mutta eihän miehetkään naisia ymmärrä, niin ei kai uroksetkaan narttuja. Merkillisiä olioita nuo tytöt, vai mitä? Naispuolisten, siis narttujen tahto on laki ainakin koirien maailmassa, kuinkahan paljon se on samoin ihmisten kesken? Eivät taida miespuoliset kansalaiset arvatakaan, että ihan samoin se on...


Viimeisessä videossa Betsin näyte luun kaluamisessa.


10 kommenttia:

Myrsky kirjoitti...

Sulle kävi, kuomaseni, samoin kun mulle, noinhan se Inkkukin jakoi meidän luut eli kaikki Inkulle/Betsille. Joo, tää on meijän miäskoirien osa.

Mä kuule kattoin sitä sun luutas, että sehän on suurempi kuin sä.

Liftari kirjoitti...

Betsillä on ihan samat vinkeet kuin Messisellä puruluun suhteen. Liekö sitten tosiaan joku narttujen alkukantainen juttu tuo luun jemmaaminen ja peittely. Messinen ei myöskään suvaitse ketään omaa luutaan napsimaan tai edes nuolemaan. ÄOnni haluaisi haalia kaikki luut itelleen ja sehän ei neideille käy. Niimpä siinä sitten on istuttava kuin tatti vahtimassa laumaa ettei riidaksi asti pääse.
Terkkuja ihanalle Vilille. Nää videot tuo ihan uutta ulottuvuutta Vilin habitukseen. Kerrassaan ihana poju.

Marja-Leena kirjoitti...

Voi Vili. Tyttö vie luut ihan sun nenäs edestä. Minäkin annoin Ossille ihan järjettömän ison luun eilisiltana, jotta mies sai katsoa futiksen finaalin rauhassa. Siitä on ihan pieni sellainen sentti kertaa sentti biitti rustoa jäljellä. Vili ei taida olla ihan hirmuisen innostunut luista. Terveisin M-L
ja Ossi

Hanne kirjoitti...

Mitä pienempi koira, sitä isompi luu...Onneksi tyttöjen kanssa ei tule tappeluita, miäskoirat osaavat kunnioittaa tyttökoiria, se on hieno asia.

Hanne kirjoitti...

Lienee naaraseläinten vaisto joka sanoo, että kaikki sapuska täytyy haalia jälkikasvun varalle? Meitin edelliset koirat eli Niilo ja Hessu kalusivat usein samaa luuta, toinen toisesta päästä, toinen toisesta. Se oli aina Niilo, joka salli Hessulle tämän, toisin päin ei koskaan. Ja Niilo oli sentään se pomokoira. Kyllä nuo eläimet ovat mielenkiintoisia otuksia tavoiltaan.

Hanne kirjoitti...

Vili ei todellakaan erityisemmin välitä luista, nyt seurassa tuntuu maistuvan yksi jos toinenkin aikaisemmin hyljeksitty makunautinto. Tuosta meitin luusta ei lähde juuri mitään irti, tarkoituksella ostin sellaisia, ettei tuolle Betsille käy köpelösti, esim. että menisi vatsa sekaisin, kun en tiedä, kuinka hyvin se sietää luunsyöntiä.

Laura ja Mauri kirjoitti...

Heh, voi Viliä, noiden tyttöjen kanssa saakin kyllä olla ihmeissään :-) Mira-noutajani oli samanlainen, ruokaa sai Mauri tulla syömään mutta luita ja leluja Mira vahti niin, että ne piti korjata heti pois, kun niillä ei enää leikitty.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Vilin ilme kyllä oli vähän sellainen hämmentyneen pettynyt, aivan kuin pelissä olisivat olleet sille täysin tuntemattomat säännöt...tuollaisia ne tytöt vähän ovat; pelaavat niillä omilla säännöillään ;)

Meillä tosin Aslan on sellainen, joka vielä kaikki puruluut itselleen - ja lelut. Sitten kun varsinaista luuateriaa syödään, niin Alphonse pitää kyllä huolen, ettei Aslan tule osingoille :)

Hanne kirjoitti...

Luonnossa on varmaan tarkoituksensa tuolla narttujen käyttäytymisellä. Vaistot ovat näköjään vahvoja, eihän niitä oikeastaan kotikoiran tarvitsisi "noudattaa", vaan minkäs sitä luonnolleen voi.

Hanne kirjoitti...

Vilin ilme on ollut kovin samanlainen kuin silloin jouluna, kun sai elämänsä ensimmäisen nakin, siinä riitti ihmetystä, ennen kuin pojalle valkeni, että syötäväksi se on tarkoitettu. Tyttöjen suhteen tuskin löytyy minkäänlaista ratkaisua, niitä saa ihmetellä lopun ikää...