Ellillä

Teimme pitkästä aikaa aivan yllättäen visiitin eläinlääkärille. Juttu alkoi seuraavasti, kun ajattelen muutamaa päivää taaksepäin: Vili oli viime päivinä tavallista enemmän omissa oloissaan, syyksi epäilin mm. painostavaa säätä tai väsymystä toisen koiran kanssa olemiseen. 

Keskiviikkona Vili ei tullut aamunakille ja se on merkki siitä, että asiat eivät ole kunnossa. Kaiken lisäksi oli nukkunut yönsä kirjoituspöydän alla, se on tavallaan Vilin sairastupa, siellä se nukkuu aina, kun on jotain ongelmaa. Oletin, että on mahavaivoja ja että iltaan mennessä olisi taas oma itsensä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mitään oireita ei ilmennyt, tutkailin anaalejakin, kuten tapanani on, kaikki näytti olevan hyvin. Ei ripulia, ei oksentamista, ei raapimista, vain vetäytyminen oli oire.
Illalla sitten päädyimme isännän kanssa siihen oletukseen, että Vilillä on kipuja, ehkä Betsin törmäilyt ovat kolhineet ja niin annoin Vilille 10 mg Rimadyliä yöksi. Ehkä oli satuttanut selkänsä, jossa oli vanhaa vaivaa?

Vili oli tässä jo hiukan poissaoleva, outo

Torstai-aamuna Vili olikin omasta halustaan jalkeilla ja häntäkin oli selän päällä taas. Sitten alkoi pepun nuoleminen ja otin Vilin uudestaan syyniin. No, yhtäkkiä yhdessä yössä oli kehittynyt anaalipaise! Taas. Huhtikuussa 2011 oli vastaava tilanne, pahempi kylläkin ja sekin tuli silloin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Mitäs muuta, kuin puhelimeen aikaa varaamaan eläinlääkärille. Heinäkuu ei ole se paras mahdollinen kuukausi saada elliä kiinni. Luottolääkäriasemalle ei päästy ollenkaan puhelimitse, tunti yritettiin ja aina vaan oli ruuhkaa. Sitten turvauduin edelliseen elliasemaamme, siellä ei ollut puhelinruuhkaa, vaan vastattiin heti, mutta seuraava aika olisi ollut vasta seuraavana päivänä, oikein oli usea aika tarjolla, joista valita. Varasin sen varhaisimman ajan varmuuden vuoksi. Sitten soitto Kaarinaan, ei päästy läpi, sitten Tuhatjalkaan, sinnekään ei päästy puhelimitse, mutta netin kautta sain varatuksi perjantaille aikaisemman ajan kuin sen jo tehdyn varauksen.

ns. Betsin petillä makoileva Vili

En millään olisi halunnut antaa Vilin kärsiä yön yli ja ottaa sitä riskiä, että taas tulee avanne sinne anaalialueelle, joten jatkoin soittelua. Sitten sain entuudestaan tuntemattomalta elliasemalta ajan illaksi, viimeisen mahdollisen vastaanottoajan eli klo 20.00. Olin todella kiitollinen siitä! Sitten peruutin ne jo tekemäni aikaisemmat varaukset. Kaksi tuntia siinä vierähti. Jos olisi koiran välittömästä hengenlähdöstä ollut kyse, niin kovin toivotonta olisi tuo ellin löytyminen ollut, siinä tapauksessa olisi varmaan pitänyt viedä koira lääkäriasemalle suoraan, ilman mitään soitteluja.

Käytössä taas

Illalla sitten nökötimme lääkärin odotushuoneessa. Poika sai rauhoituspiikin ja sitten hänet vietiin toiseen huoneeseen käsittelyyn, se oli itselleni uusi tilanne, viimeksi olin koko ajan itse läsnä. Puoli tuntia sanottiin kestävän, kolmen vartin kuluttua tuotiin Vili syliini käärittynä pyyhkeisiin, peppu oli pesty desinfioivalla shampoolla ja lisäksi Vilin vähäinen hammaskivikin oli poistettu ns. kaupan päälle.

Peppu näytti/näyttää aivan kauhistuttavalta, toivottavasti se paranee eikä tarvita uusia toimenpiteitä. Vili oli jo taksissa hereillä, toisin kuin viimeksi, mutta kotona jatkoi uniaan ja nukkuu nytkin, tai ainakin lepäilee.
Viime yö meni valvoessa, vahdin Vilin vointia enkä halunnut Vilin yöllä toikkaroivan ympäri huushollia, kun on tuo iso Betsikin vielä. Olen siis ihan väsynyt ja kanttuvei, mutta eiköhän tämä tästä.

Nuolemisen estoa on taas jonkin aikaa harjoitettava. Vilin vanha potkupuku on pieni, hankala ja ahdas, juuri ja juuri ajaa asiansa. Neuvoisin kaikkia koiranomistajia valmistamaan/hankkimaan koiralleen jo etukäteen kaikenvaralta jonkinlaisen estopuvun, kauluksen tms. Se tarve tulee aina yllättäin ja silloin ei ole aikaa keksiä mitään. Muovikaulurista Vili menee aivan sekaisin, sellaisen käytöstä ei meillä tule mitään.

Kovin erilaista oli tällä eläinlääkäriasemalla kuin edellisellä anaalikeikalla toisessa paikassa...

Klinikan seinältä, jouluinen kuva, mutta niin kaunis.