Sivut

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Ellillä

Teimme pitkästä aikaa aivan yllättäen visiitin eläinlääkärille. Juttu alkoi seuraavasti, kun ajattelen muutamaa päivää taaksepäin: Vili oli viime päivinä tavallista enemmän omissa oloissaan, syyksi epäilin mm. painostavaa säätä tai väsymystä toisen koiran kanssa olemiseen. 

Keskiviikkona Vili ei tullut aamunakille ja se on merkki siitä, että asiat eivät ole kunnossa. Kaiken lisäksi oli nukkunut yönsä kirjoituspöydän alla, se on tavallaan Vilin sairastupa, siellä se nukkuu aina, kun on jotain ongelmaa. Oletin, että on mahavaivoja ja että iltaan mennessä olisi taas oma itsensä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Mitään oireita ei ilmennyt, tutkailin anaalejakin, kuten tapanani on, kaikki näytti olevan hyvin. Ei ripulia, ei oksentamista, ei raapimista, vain vetäytyminen oli oire.
Illalla sitten päädyimme isännän kanssa siihen oletukseen, että Vilillä on kipuja, ehkä Betsin törmäilyt ovat kolhineet ja niin annoin Vilille 10 mg Rimadyliä yöksi. Ehkä oli satuttanut selkänsä, jossa oli vanhaa vaivaa?

Vili oli tässä jo hiukan poissaoleva, outo

Torstai-aamuna Vili olikin omasta halustaan jalkeilla ja häntäkin oli selän päällä taas. Sitten alkoi pepun nuoleminen ja otin Vilin uudestaan syyniin. No, yhtäkkiä yhdessä yössä oli kehittynyt anaalipaise! Taas. Huhtikuussa 2011 oli vastaava tilanne, pahempi kylläkin ja sekin tuli silloin kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Mitäs muuta, kuin puhelimeen aikaa varaamaan eläinlääkärille. Heinäkuu ei ole se paras mahdollinen kuukausi saada elliä kiinni. Luottolääkäriasemalle ei päästy ollenkaan puhelimitse, tunti yritettiin ja aina vaan oli ruuhkaa. Sitten turvauduin edelliseen elliasemaamme, siellä ei ollut puhelinruuhkaa, vaan vastattiin heti, mutta seuraava aika olisi ollut vasta seuraavana päivänä, oikein oli usea aika tarjolla, joista valita. Varasin sen varhaisimman ajan varmuuden vuoksi. Sitten soitto Kaarinaan, ei päästy läpi, sitten Tuhatjalkaan, sinnekään ei päästy puhelimitse, mutta netin kautta sain varatuksi perjantaille aikaisemman ajan kuin sen jo tehdyn varauksen.

ns. Betsin petillä makoileva Vili
En millään olisi halunnut antaa Vilin kärsiä yön yli ja ottaa sitä riskiä, että taas tulee avanne sinne anaalialueelle, joten jatkoin soittelua. Sitten sain entuudestaan tuntemattomalta elliasemalta ajan illaksi, viimeisen mahdollisen vastaanottoajan eli klo 20.00. Olin todella kiitollinen siitä! Sitten peruutin ne jo tekemäni aikaisemmat varaukset. Kaksi tuntia siinä vierähti. Jos olisi koiran välittömästä hengenlähdöstä ollut kyse, niin kovin toivotonta olisi tuo ellin löytyminen ollut, siinä tapauksessa olisi varmaan pitänyt viedä koira lääkäriasemalle suoraan, ilman mitään soitteluja.

Käytössä taas
Illalla sitten nökötimme lääkärin odotushuoneessa. Poika sai rauhoituspiikin ja sitten hänet vietiin toiseen huoneeseen käsittelyyn, se oli itselleni uusi tilanne, viimeksi olin koko ajan itse läsnä. Puoli tuntia sanottiin kestävän, kolmen vartin kuluttua tuotiin Vili syliini käärittynä pyyhkeisiin, peppu oli pesty desinfioivalla shampoolla ja lisäksi Vilin vähäinen hammaskivikin oli poistettu ns. kaupan päälle.

Peppu näytti/näyttää aivan kauhistuttavalta, toivottavasti se paranee eikä tarvita uusia toimenpiteitä. Vili oli jo taksissa hereillä, toisin kuin viimeksi, mutta kotona jatkoi uniaan ja nukkuu nytkin, tai ainakin lepäilee.
Viime yö meni valvoessa, vahdin Vilin vointia enkä halunnut Vilin yöllä toikkaroivan ympäri huushollia, kun on tuo iso Betsikin vielä. Olen siis ihan väsynyt ja kanttuvei, mutta eiköhän tämä tästä.

Nuolemisen estoa on taas jonkin aikaa harjoitettava. Vilin vanha potkupuku on pieni, hankala ja ahdas, juuri ja juuri ajaa asiansa. Neuvoisin kaikkia koiranomistajia valmistamaan/hankkimaan koiralleen jo etukäteen kaikenvaralta jonkinlaisen estopuvun, kauluksen tms. Se tarve tulee aina yllättäin ja silloin ei ole aikaa keksiä mitään. Muovikaulurista Vili menee aivan sekaisin, sellaisen käytöstä ei meillä tule mitään.

Kovin erilaista oli tällä eläinlääkäriasemalla kuin edellisellä anaalikeikalla toisessa paikassa...

Klinikan seinältä, jouluinen kuva, mutta niin kaunis.

12 kommenttia:

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Tosi harmillista ja valitettavaa, että Vilin vaiva on uusinut :/ Onneksi saitte apua ongelmaan kuitenkin pikaisesti. Toivotaan, että koiraherra on pian taas kunnossa!

Jalo kirjoitti...

Nauruntyrskäys vakavahkosta aiheesta huolimatta tuli tuon "aamunakin" kohdalla ja toinen potkupukukuvan jälkeen :D

Potkupukupojalla on kyllä kertakaikkisen surkean näköinen olo, pää roikkuu apaattisena :( Toivottavasti Vili parantuu toimenpiteestä nopsasti!

Turkulaisena olis kiva tietää, mikä oli tämä lääkäri? Entä se, jossa yleensä käytte? Me ollaan jostain syystä käyty aina Kaarinassa, jossa saatu kyllä hyvää palvelua, niin Jalon kuin aikaisemmin kissojenkin kanssa. Negatiivisia kokemuksia ainoastaan kaupungin ellin päivystyksestä, mutta kun siellä jouduttiin lopettamaan toinen kisuleista, johtunee paha maku osittain jo käynnin syystä...

Laura ja Mauri kirjoitti...

Voi ei, noita paiseita minäkin aina pelkään, kun Maurilla sellainen kerran oli - onneksi pääsitte lääkäriin ja saitte hoidon alkuun, nyt vaan malttia ja paranemista Vilille ja jaksamista omistajalle!

creek kirjoitti...

Voi että :(
Pikaisia paranemisia Vilille!
Mistä nuo vaivat johtuvat? Tai onko olemassa mitään selitystä sille, että kuinka ne noin yhtäkkiä voi tulehtua? Vai kyteekö tulehdus sielä aikansa (viittaan Vilin oloon, ennen kuin paise näkyi) ja räjähtää sitten esille kunnolla aikanaan?

Liftari kirjoitti...

Voi Vili, sinäkin siis. Vaivaa siis on sinullakin tarkoitin. Oottekohan te Essin kanssa jonkinlaiset sielusisarukset, kun tuntuu siltä kuin teillä menisi ihan synkassa noi sairausjutut. Kun Essi sairastaa, sairastaa Vilikin ja toisinpäin.
Täytyy nyt toivoa, että tästä keikasta selviitte vähemmällä kuin viimeksi niiden anaalien kanssa. hienoa palvelua sinänsä, että poistivat hammaskivet kaupan päälle, kun kooira kerran oli jo rauhoitettuna. Harvempi elli ois varmaan tehnyt näin.
Onneksi noita ellejä on täällä Turun seudulla jo noin monta. Jonnekin pääsee aina. Mutta soitella kyllä saa.
Meillä on toistaiseksi ollut aina tuuri matkassa, että aika on saatu kun on tarvittu. Jos päivystyksessä on ruuhkaa, niin joutuu tietty odottelemaan. Ja senhän tietää, kun oma muru sairastaa, kaikki odotusaika on liian kauan. Apua tahtoisi ihan heti. Meillä on kuitenkin asiat hyvin, paremmin kuin jossain maaseudulla, jossa elliä ei ehkä saa kiinni ollenkaan ja matkat on pitkiä.
Paranemisia Vili. Ja kyllähän sää tästä selviät yhtä hienosti kuin ennenkin. Luulen, että tuo sinun mami on hermostuneempi ja väsyneempi kuin sinä. Mutta sitä hän on vain siksi, että rakastaa sinua niin paljon.
Essiltä suukkoja. Hän sanoo ymmärtävänsä sun fiilikset ihan täysin. Iso hali vielä kaupan päälle.

Hanne kirjoitti...

Äläs muuta sano. Luulis kerta kutakin vaivaa riittävän, eikä mitään uusintoja kyllä kaivata!

Hanne kirjoitti...

Vai on Mauri selvinnyt yhdellä kerralla? Vinkkejä olisi kiva saada, miten olette homman hoitaneet, ettei ole uusiutunut? Kiitos jo etukäteen!

Hanne kirjoitti...

Elli selitti, että tiehye alkaa vähitellen tukkeutumaan ja Vili kun ei päällepäin heti ala oireilemaan, se tilanne voi räjähtää käsiin eli ajos ilmaantuu kuin tyhjästä. Kuten meillä. Toki se on Viliä vaivannut siellä ihon alla muhiessaan, mutta kun Vili ei mitään ole kertonut...
Anaalien toiminta saattaa kuulemma pienillä roduilla olla huono luonnostaan, niin ettei edes ruokavalio suuresti auta.

Hanne kirjoitti...

Neutraalia ja positiivista uutisointia eläinlääkäriasemista voi julkisesti kertoa, negatiivista kerron vain sähköpostitse oikein nimillä. En halua omilla mielipiteilläni mustamaalata mitään enkä ketään julkisesti... Kehu kelpaa kaikille, sehän on selviö.
Nyt kävimme Turun Eläinsairaalassa, elli oli Kaisa Saarinen, nuori, sympaattinen ja luottamusta herättävä lääkäri.
Meidän ns. omalääkäri on Sari Granholm, vastaanottopaikka Vettori. Hänen luonaan olen käynyt jo aikaisempien koirieni kanssa. Tässä välillä kävimme muualla, ihan mukavuussyistä, mutta nykyään onneksi Vettorilla on toimipiste myös Turussa.

Hanne kirjoitti...

Onneksi tilanne on eläinlääkäriasemien suhteen hyvä Turussa ja ympäristökunnissakin on useita. Lapsena jouduin menemään koirani kanssa teurastamon eläinlääkärille, keskelle teurastussalia, kun eläinlääkäreitä ei ollut kuin jokunen Turussa.
Ehkä tämä kimppasairastaminen Essin kanssa kasvattaa me-henkeä, ei se kyllä muuten ole yhtään kivaa. Hauskempaa olla terveenä! ♥

Laura ja Mauri kirjoitti...

Mulle näytti eläinhoitaja, miten koiran anaalit tyhjennetään, joten olen niitä tyhjentänyt säännöllisesti kotona. Maurilla kun ei toinen rauhanen itskseen tyhjene, ja siihen se paisekin silloin tuli. Ei ole vaikea toimenpide ja äkkiä tehty, joten sen opettelemista kannattaa harkita. :-)

Hanne kirjoitti...

En kyllä tahdo olla pekkaa pahempi eli huonompi, joten kai se on opeteltava, ihan jo rakkaudesta omaan koiraan...