Kahdeksas päivä

Höyhensaarilla, pää sängyn alla

Vili on reipastunut ihan silmissä ja leikkikin on jo maistunut. Puvusta luovuttiin virallisesti eilen, epävirallisesti vasta tänään. Vili oli eilen ilman pukua eikä piitannut peppupuolestaan ollenkaan, rauhassa sai olla. Pohdinnan jälkeen päätimme jättää puvun pois myös yöksi. 
Yöllä kuitenkin huomasin Vilin nuolevan peppuaan, nousin ja puin puvun ylle välttääksemme kaikki harmit, mitä yletön nuoleminen voi aikaansaada. Aamulla Vili tuli terhakkaana tervehtimään, ilman pukua. Hetken mietin, että ei kai isäntä ole tohtinut sitä riisua, jos minä olen sen päälle pukenut...ja niinhän se oli, puku lojui lattialla yksikseen, Vili oli riisunut sen itse pois. En olisi uskonut, että se onnistuu Vililtä, mutta niin se vaan oli osannut sen.

Irtisanottu, hylätty pukuparka

Vilin oikea peppupuolisko eli se, jossa anaalipaise oli, on edelleenkin kovan tuntuinen, niin kuin olisi tukos anaalirauhasissa. Huoh. Jos niin on taas, en kyllä leiki enää sun kanssas. Lapsena oli helppo sanoa noin ja lähteä muualle, mutta mitäs sitä aikuisena voisi keksiä noita pakokeinoja, ei mitään, kaikki on pakko ottaa vastaan, mitä annetaan. Suihkuttaessa hieroin ja painelin pepaa parhaan taitoni mukaan, tuttu ahdistus jo alkoi taas tuntumaan rinnassa. 

Vilin häntä vielä suihkutuksen aikaisella sidonnalla,
ettei kastu  ja ole tiellä pepan hoidossa

Antibioottikuuri on edelleenkin meneillään, Vili sietää sitä hyvin, onneksi. Viikonloppu on tulossa, toivottavasti ei tarvitse päivystyksen palveluja käyttää anaalien takia. Joku sovittu jälkitarkastusaika olisi ollut aiheellinen, luulisi sellaisen seurannan olevan eläinlääkärinkin kannalta paikallaan, nähdä työnsä tulokset. Jos nyt joutuisin menemään muualle eläinlääkäriin, niin tuo Viliä hoitanut ei tietäisi sitä jatkoa omalle työlleen ollenkaan. 
Itse kyllä olen aina mielelläni seurannut työni tuloksia, se antaa voimia jaksaa ammatissaan, kun saa palautetta, varsinkin myönteistä, tietää tehneensä oikein. Negatiivinen palaute on aivan yhtä hyödyllistä, vaikkakaan ei niin mukavaa, mutta sen avulla pystyy kehittymään työssään paremmaksi.

Vilin paras lelu, Betsikin tykkäsi siitä

Tänä aamuna Vili sai pitkästä aikaa hapankorppua. En tarkkaan muista, miksi sen silloin joskus jätin pois, olisiko ollut, että aloin pelätä varastopunkkeja? Joku eläinlääkäri sanoi myös, että ruiskin on viljaa, siksikö luovuin hapankorpun syöttämisestä? Vili ensin hämmästeli, sitten rouskutti peräti kolme hapankorppua, ja jos lattialle tippuneet palaset lasketaan pois, niin lopputuloksena söi siis kaksi hapankorppua.

Illan pimetessä, oma peti-paras peti