Teen tällaisen pikkupostauksen, uhkaava frozen shoulder on ilmoitellut olemassaolostaan taas kerran. Podin sellaista jo yli 20 vuotta sitten, paraneminen kesti pienen iäisyyden eli ensimmäiset puoli vuotta olivat kipuilua ja liikerajoitteita, sitten alkoi vähitellen parantua. Nyt onnekseni tiedän, mikä on kysymyksessä ja osaan heti ottaa oikeat hoitotoimenpiteet käyttöön. Netin käyttö tai oikeastaan hiiri aiheuttaa lisää kipua ihan olkapäähän asti, joten nettiä olen käyttänyt vain hyvin vähän viime päivinä.
 |
| janottaa... |
Vilille tilattiin vitamiineja, CANIPUR - vitaNatur ja CANIPUR - mineral, molemmat jauheen muodossa, toinen sisältää mineraaleja ja toinen vitamiineja, ajattelin antaa niitä vuoroviikoin. Purnukat sisältävät 500g ja maksoivat noin 15 euroa kumpikin. Uskon niiden olevan ihan laadukkaita. Jos jotakuta kiinnostaa, niin valmistajan sivut eli nuo linkit voi muuttaa yhdellä klikkauksella myös englanninkielelle.
Täällä on mukavaa, kun kaikki paketit tuodaan kotiovelle asti, edellyttää tietenkin sitä, että joku on kotosalla vastaanottamassa.
Varoitus!
Tällainen onnettomuus tapahtui täällä (oikeastaan Stuttgartissa) viikko sitten. Emäntä joutui avuttomana seuraamaan, kuinka hänen pieni terrierinsä raahautui kuoliaaksi jäätyään suljetun oven taakse. Tällaista voi tapahtua myös hississä, jos koira jää hihnansa kanssa oven eri puolelle.
*******
Lopuksi ajattelemista antava roolileikki. Ollako mieluummin koira vaiko ihminen?
 |
| https://www.facebook.com/WagtheDogGC |
Ei tähän nyt kovin montlai tullutkaan, mutta olkoon...
6 kommenttia:
Kamalia tuollaiset onnettomuudet. Ihan puistattaa.
Mulla on itsellä jokin sisäsyntyinen juttu, koska olen huomannut, että aina jos joudun hissiin tai jonnekin muualle, jossa on automaattiovet - ja jos mulla on koira mukana - otan sen kainalooni, kun ohitan oven.
Tuo kuva missä koira jää oven ulkopuolelle, vaikkakin oli vain piirros, oli pysäyttävä. Pelkkä ajatuskin nostaa ihon kananlihalle.
Otan aina koirat ihan jalkoihini kiinni kun mennään mihin tahansa missä voisivat jäädä johonkin jumiin tai kiinni. Ehkä olen hieman neuroottinenkin tässä asiassa, mutta tunnettu tosiasiahan on se, että parempi katsoa kuin katua.
Montlai on sit hiaano sana. Luulin otsikosta, että joku ihmeellinen paikka, mutta väärässä olin.
Toivottavasti olkapää tokenee nopiampaan, kuin puales vuades.
Toi piirros oli kamala. Joku vuosi sitten täällä Suomessa perhe unohti saksan paimenkoiransa autonsa hinauskoukkuun kiinni. Voi taivaan vallat, miten se voi olla mahdollista, oikeasti. Siinä kanssa koira koki tuskallisen kuoleman. Minä kanssa olen ihan superhypervarovainen, silloin harvoin, kun mennään esimerkiksi hissiin Ossin kanssa. Yleensä otan syliin. Jäihän täällä Suomessa ihan jokunen viikko sitten koira auton alle vaikka oli omistajallaan hihnassa, tosin fleksissä, kiinni. Terveisiä teillepäin M-L ja Ossi.
Hirrveä juttu tuo onnettomuus. Kaikista näistä syistä Essi on aina sylissäni asutessani junaan, autoon, bussiin jne jne. Ja hihna moneen kertaan kiedottu lyhyeksi käteni ympärille. Jutusta tulee ensimmäiseksi mieleen, että miksi sitä ei saatu pysähtymään?? Hätäjarru?? Huh...ei voi ajatella tuota enää . Puistattaa.
Vilille tais tulla sisäisesti jäätävän kylmä. Joskus itsellekin tullut vatsanväänteitä, kun on syönyt liian paljon kylmää. Oppipahan varmaan nyt sitten että ei ollut kiva juttu.
Vilin kotiutuminen sinne on ollut kivaa luettavaa. Montlai mutka ja tapahtuma ko on ollu. Ja se on sit nim pal hyvä sana toi montlai. Sen ku sanoo pohojanmaalaaselle kunno turkulaisel painotuksel viäl, ni se ei ymmärrä siit mittä. Mää tiärä, ole mont kertta kokeillu.
Koit ny saara se olkapääs sulama. Tulee muuton tääl pääs viarotusoirei, jos tulee liia pitkä tauko jutuis.
Terveissi !!
Mun tutun koira on kuollut tuollaisessa hissionnettomuudessa. Kun hän kertoi siitä mulle lyhyesti muutama vuosi tapahtuneen jälkeen, se oli hänelle tosi vaikeaa, itku pyrki päälle.
Ihan kamalaa, enkä edes ollut koskaan ajatellut että noinkin voi käydä, niin arkisia asioita on hissit. (tai kun en ole koskaan asunut hissillisessä talossa, niin ei ollut tullut ajateltua asiaa)
Montlai onnettomuutta voi koiralle sattua. Hirveetä on, kun saa syyttää vain itseään tuollaisessa hihnaonnettomuudessa, hui kamala. Tässä Stuttgartin tapahtumassa omistaja oli 59 vuotias nainen ja oli tarkoitus matkustaa koiran kanssa raitiovaunulla. Kun sellainen nykyaikainen ratikka lähtee käyntiin, niin se on menoa sitten, ei hätäjarru saa sitä kovin äkkiä pysähtymään. Lisäsin linkin tapahtumasta tuohon postaukseen. Tuo piirros oli piirretty nimenomaan tästä kyseisestä onnettomuudesta.
Lähetä kommentti