Sivut

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tapanina



Ei sitä kukka äkkiä äkkääkää, et toi kukkiva pelarkuuni meiä rapus kukkiiki keskel talvee, 
tarttee tarkka kattoo, et äkkää ton lumisen piha.

Oli ihan pakko taas laittaa vähän kotiseudun (Turun) murretta tähän, eikö olekin kauniin kuuloista?
Jaa, että mitäkö tämä oli suomeksi?
Ei sitä kukaan äkkiä älyäkään, että tuo kukkiva pelargonia meidän rappukäytävässä kukkiikin keskellä talvea, täytyy tarkkaan katsoa, että huomaa tuon lumisen pihan.

*******

Vilin gastriitti muistutti taas olemassaolostaan. Kolme yötä valvottiin ~ klo 4 lähtien ja jouluyö sitten ihan kokonaan, illasta aamuun. Vili-ressu vaelsi koko yön paikasta toiseen, pyrki sänkyyn, pyrki pois ja taas sama kuvio toistui. Syötin perunasurvospalleroita muutaman, mutta ei tuntunut auttavan. Aamun valjetessa aloin miettimään, mitä tehdä. Kuinka sitä onkaan aina vaan niin avuton, vaikka tätä samaa on koettu jo niin monta kertaa?
Kotona oli Somac/Pantoprazol 20 mg happosalpaajia, mutta en löytänyt netistä tietoa siitä, saako niitä antaa koiralle ja mikä olisi annostus. Toisaalta en ollut innokas antamaankaan happosalpaajia, muistissa liiankin hyvin se  reilu vuosi sitten, jolloin happolääke sai Vilin voimaan ihan valtavan huonosti. Loppujen lopuksi päädyin antamaan Vilille perunasurvospalleroita, joiden sekaan laitoin Heilerdeä, sellaisen palleron lykkäsin Vilin suuhun koko päivän tunnin-kahden välein. Seuraus oli se toivottu ja odotettu: Vili nukkui koko seuraavan yön! Söi ruokansakin eikä edes oksentanut. Jatkan vielä tänään palleroitten antamista silloin tällöin päivän mittaan.
Ja mikäkö todennäköisesti aiheutti Vilille taas tätä gastriittioireilua? Vastaus löytyy peilistä, siis meidän peilistä... Taas kerran on poikettu hyvässä uskossa kaidalta tieltä. Eikö me ikinä opita?


Hyvää tapaninpäivää!



1 kommentti:

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Jälttääks sä, Vili, sun joulukilikilikellokoristetta? Älä hyvä miäs, tulee vattas viäl kippeemäks, jos tommosen nialaset. Tuu ny pian terveeks.

Äippä käski sanoon, että kadehdittavaa toi pelakuunkukinta. Kaunis se onkin. Siis pelakuu, ei meijän äippä.